Telekinesiaa eli mielen valtaa elottomaan materiaaliin tutkitaan aina välillä intensiivisesti, vaikka yhtään varmaa tapausta ei ole koskaan löytynyt

Taikuri Uri Geller kuuluisan lusikkansa kanssa

TK-eli telekinesia on ilmiö, jota kuvataan mielen vallaksi materiasta. Monet maailman taikureista ovat esittäneet, että heillä olisi tuo kyky taivutella esineitä pelkästään mielen voimalla, mutta kaikki nuo henkilöt on paljastettu huijareiksi. Esimerkiksi Uri Geller esitteli aikoinaan televisiossa “paranormaaleja kykyjään” siirtelemällä pöydällä olevia metalliesineitä germanium- tai sähkömagneettien avulla, sekä taivuttelemalla niitä heiluttelemalla esimerkiksi lusikoiden päitä edestakaisin. Psykokinesia mikä tarkoittaa toisen ihmisen hallintaan ottamista sekoitetaan telekinesiaan, mikä taas tarkoittaa sitä, että ihmisen mielellä on valta materiaan.

Tuo temppu perustuu muuten metallien “väsymisen"-nimellä tunnettuun ilmiöön, joka on tuhonnut maailmassa monia lentokoneita. Joten tuon tempun tekemiseen riittää se, että tuota lusikan päätä vain liikutellaan edestakaisin, jolloin metalli alkaa pehmetä, ja lopulta lusikka alkaa taipua.Tai sitten voidaan käyttää lakritsista tai suklaasta tehtyä lusikkaa, mikä on päällystetty metalin värisellä elintarvikevärillä, jolloin kevyt lämmitys riittää tuon lusikan muuttamiseen niin pehmeäksi, että sitä voidaan muotoilla puhaltamalla Mutta miten sitten liikutellaan pöydillä olevia epämetallisia esineitä edestakaisin?

Kyseisessä näytöksessä tarvittava tekniikka muuten on varsin yksinkertainen, eli tarvitaan vain puun kappaleita, joiden sisään on upotettu metallinkappaleita, joten niitä voidaan sitten siirrellä sähkö- tai germanium-magneettien avulla esimerkiksi puupöydällä. Ja jos käytössä on tarpeeksi voimakas magneetti, niin silloin metalliesinettä voidaan siirrellä myös lattioita pitkin siten, että alakerrassa oleva henkilö siirtää magneettia, joka sitten liikuttaa lattialla olevia metallisia kappaleita.

Tietenkin esineiden taivuttaminen onnistuu todella hyvin samalla tavalla, eli metalliesineitä laitetaan esimerkiksi puualustalle, jonka jälkeen pöydän alla olevaan sähkömagneettiin kytketään virta. Tällöin sitten metalliesineiden päät taipuvat alas.Tuollaisen voimakkaan magneetin voi tehdä jokainen ihan itse, jos vain on tarpeeksi aikaa ja tahtoa ryhtyä tekemään käämitystyötä, eli kiertämään sähköjohtoa raudasta tehdyn ytimen ympärille. Telekinesia on asia, mikä kiehtoo ihmisiä, ja esimerkiksi “Tähtien sota”-elokuvien jedit sitten omaavat tuollaisia täysin utopistisia kykyjä. Kuten olen kirjoittanut, niin yhtään jediritaria ei kadulla ole tullut vastaan, mutta voidaan sanoa, että tällaiset kyvyt varmasti kiehtovat  kaikkia maailman tutkijoita.

Suurin osa näitä “kykyjä” esittelevistä henkilöistä on taikureita, joiden harrastuksena on tuollaisten näennäisten TK- ilmiöiden luominen. Samoin erilaiset erikoisefektien kanssa työskentelevät ihmiset haluavat joskus luoda ihmisten eteen hologrammien sekä magneettien ja paineilma-puhaltimien tai muiden vastaavien laitteiden avulla näennäisen telekinesian. Mutta kuitenkin ihmiset välillä esittelevät sellaisia ajatuksia, että jollain henkilöllä voisi olla kyky vaikuttaa materiaaliin omilla mielen voimillaan. Tuosta ilmiöstä on kirjoitettu sellaisia kirjoja kuin Stephen Kingin “Tulisilmä”. On kuitenkin esitetty sellaisia ajatuksia, että joku ihminen voisi sitten ehkä oikeasti kyetä sytyttämään tulipaloja tai liikuttamaan esineitä “mielen voimalla”. Tuo ilmiö on fyysikoiden mielestä teknisesti mahdollinen, mutta äärimmäisen vaikeasti toteutettavissa.

Se perustuisi siihen, että ihminen voisi kehittää hermostossaan sellaisia sähkövarauksia, että hän voisi sytyttää valokaaria ilmassa. Tai sitten tuo kuvitteellinen “telekineettisten”  kykyjen haltija voisi ehkä kyetä luomaan lihaksillaan sellaisia lämpötiloja, että ilmamolekyylit pakenevat esineen edestä, jolloin se alkaisi liikkua pöydällä, ja tuolloin tietenkin mieleen tulee, että ehkä joku intialainen fakiiri kykenee hankaamaan sormenpäitään yhteen niin, että syntyy tarpeeksi korkea lämpötila, mikä riittää paperin syttymiseen.  Mutta kuten kirjoitin, niin tällaisia kykyjä ei aivan jokaisella ihmisellä tietääkseni ole, eikä yhtään oikeaa telekineettista tapausta ole koskaan tullut tutkijoille vastaan, vaikka tietenkin esimerkiksi tutkimustilanne saattaa ikään kuin herkistää ihmisen uskomaan asioihin, joihin hän ei muuten uskoisikaan.

Esimerkiksi jos tukijat vievät koehenkilön tyhjään huoneeseen, ja laittavat esineitä pöydälle pyytäen kohdetta siirtämään niitä telekineettisesti, niin silloin hän tietenkin saattaa ikään kuin tietämättään herkistyä tällaisille ajatuksille. Ja tuolloin tietenkin pöydällä olevaan höyheneen vaikuttavaa ilmavirtausta voidaan silloin alkaa alitajuisesti pitämään todellisena telekineettisenä ilmiönä.

Kyseessä on “padotus-efektiksi” kutsuttu ilmiö, missä tutkija tietämättään kasaa itselleen paineita tämän tutkimuksen kanssa, ja silloin saattaa käydä niin, että hän alkaa pitää esimerkiksi ilmavirtausta telekineettisina kykyinä, ja tietenkin koehenkilöillä on aina taipumus miellyttää tutkijoita. Kun tutkija ryhtyy tutkimaan tuollaista ilmiötä, mitä suuri yleisö pitää yleensä humpuukina, niin hänen tietenkin pitää saada kokeeseen mukaan ihmisiä. Ja silloin tietenkin hänen pitää vakuuttaa sellainen asia, että tuolle koehenkilölle ei naureta sitten päin naamaa. Eikä hänen osallistumisensa johonkin kokeeseen aiheuta myöskään virnuilua takanapäin.

Tuolloin sitten kokeen järjestäjä haluaa varmaan testata telekinesiaa siten, että hän kokeilee tuota ilmiötä ensin esimerkiksi juuri höyhenellä siirtyen sitten karkkipapereihin, joita tuo koehenkilö saa kokeilla siirrellä pöydällä, ja sitten kokeillaan sitä, että onnistuisiko noiden henkilöiden suoristaa tuollainen paperi, ja voin sanoa että yhtään varmaa havaintoa tuosta kyvystä ei ole olemassakaan. Sen tutkimukseen kuitenkin on käytetty paljon rahaa sekä aikaa, ja esimerkiksi itäblokissa tuota ilmiötä tutkittiin 1970 ja -80-luvuilla sellaisilla instrumenteilla, missä käytettiin satunnaisluku-generaattoriksi kutsuttua kojetta, mikä oli varustettu hyvin korkeasti radioaktiivisella Cesium-alkuaineella, joka tietenkin vaatii erikoislupia, ja tämä sai sitten DIA:n eli USA:n asevoimien tiedustelun kiinnostumaan tuosta tutkimuksesta.

Kyseisessä laitteessa  radioaktiivisen alkuaineen lähettämä säteily ohjattiin geiger-laskimeen, joka antoi tuolle laitteelle kyvyn tuottaa aitoja satunnaislukuja. Sen jälkeen tuo tutkija pyysi koehenkilöä ajattelemaan jotain numeroa, ja samalla hän yritti saada tämän vaikuttamaan satunnaislukuja tuottavaan radioaktiiviseen alkuaineeseen. Tuo koe kuitenkaan ei koskaan antanut mitään viitteitä siitä, että ihmisillä olisi mitään parapsyykkisiä kykyjä, jotka liittyvät telekinesiaan. Kuitenkin tuollaisen radioaktiivisen alkuaineen käyttö tuossa tutkimuksessa kertoo jotain siitä, miten vakavasti nuo itäblokin tiedustelu- sekä poliisiviranomaiset suhtautuivat tuohon tutkimukseen.

Samoin DIA (Defence Intelligence Agency) on tutkinut tällaisia ilmiöitä¨esimerkiks PROJECT STARLIGHT:in yhteydessä, ja heidän mielestään ei mitään sellaista ole koskaan ilmennyt, että ihminen oikeasti kykenisi liikuttamaan esineitä pöydillä pelkästään ajatuksen voimalla. Kuitenkin on olemassa ihmisiä, joiden mukaan osa koehenkilöistä olisi salannut nuo kykynsä, jotta ne eivät päätyisi valtion tai sen tiedustelupalvelujen käyttöön. Se että itäblokissa kuitenkin sai tuossa tutkimuksessa käyttää korkea-aktiivista radioisotooppia kertoo siitä, että tuollaisista asioista ollaan kiinnostuneita myös valtion turvallisuuden  korkeimmilla tasoilla, koska tuollaista isotooppia ei varmasti saa kukaan normaali ihminen edes käsitellä. Ja varmasti tuollaiset kyvyt ovat kiinnostaneet myös lännen tiedustelua, koska henkilö, joka kykenee sytyttämään tulipaloja ajatuksen voimalla varmasti olisi erittäin hyvä lisä jossain NAVY SEAL-ryhmässä.

https://sites.google.com/view/telekinesiaa/etusivu

Alistair Macleanin "Jääasema Zebra" (Ice station Zebra, 1963) on kirja, joka on hieman vanha, mutta se herättää tiettyjä ajatuksia siitä, mikä voisi olla todellinen syy tuollaisen aseman perustamiseen.

"Jääasema Zebra" on niitä huonojen romaanien perikuvia, joista kaikki ihmiset eivät satu ehkä koskaan pitämään. Toiset taas rakastavat noita kirjoja yli kaiken, ja itse olen tuon opuksen lukenut pariin kertaan. Kyseessä on eräänlainen vakoiluromaani, missä eräälle Britannian tiedustelun vakoiluasemalle, joka sijaitsee polaarisella ajojääpeitteellä on sattunut tulipalo, ja tuo asema on sitten tuhoutunut. Kyseisen aseman sijaintia ei tunneta, ja siksi pohjoisen napajäätikön alle lähetetään sukellusvene etsimään tuota jääasemaa. Kyseisen aseman tehtävänä on ollut tutkia Neuvostoliiton signaaleita, jotka se on siepannut yläilmoihin nostetun säähavaintopalloon kiinnitetyn kuparisen piiska-antennin avulla, joka nousee todella korkealle.

Tuo piiska-antenni on ilmeisesti ainakin Macleanin päässä ollut ohut kuparinen johdin, joka on ikään kuin virvelin kelassa kiinni. Ja sitten se kykenee ottamaan vastaan hyvinkin heikkoja radiosignaaleja, joita käytetään Venäjän laivaston viestinnässä, ja toki tuollainen laite voisi myös häiritä tuota viestintää. Tulloin se estäisi sitten myös ydinsukellusveneitä saamasta ydinaseiden laukaisukoodeja, ja tuolla välineellä voidaan myös sokaista OTH-tutkia, joilla Venäjä valvoo alueitaan, jotta sinne ei tehtäisi yllätyshyökkäystä. Tuolloin se voisi myös äänittää tutkien signaaleja, jotta DIA:n (Defence Intelligence Agency) virkailijat sitten tekevät sen vasta-algoritmin.

 Mutta kun itse pohdin tuota asemaa, niin en oikein usko, että tuota "Zebraa" olisi tarkoitettu pelkästään radiosignaalien sieppaukseen, eikä myöskään kyseessä olisi ollut SAS:n tukikohta, vaan ehkä tuollaisen aseman avulla olisi todellisuudessa kokeiltu sellaista asiaa, kuin, että miten tuo asema voitaisiin sitten salata tuolla Pohjoisella jäämerellä? Eli mistä tuo kirjailija oli muka idean tuohon romaaniinsa napannut? Tuossa romaanissa lisäjännitystä elämään tuo Venäläinen vakoilusatelliitti, joka oli kuvannut molempien supervaltojen tukikohtia.  Olisiko hän oikeasti mitenkään voinut ajatella itsenäisesti tuollaisesta asiasta, että Neuvostoliitto olisi sitten esimerkiksi pudottanut jonkun filmikapselin tuonne pohjoisnavalle.

Tämä kirja on ikään kuin saman tyyppinen kuin "Firefox", missä tiedustelu kaappaa venäläisen hävittäjän. Eli tuossa romaanissa Maclean varmaan on tarkoittanut, että tuo asema olisi huijannut tuota tiedustelusatelliittia pudottamaan filmikapselin pohjoiselle napakalotille. Kuitenkin tuollainen  kuviteltu "Zebra"-tukikohta olisi helppo naamioida esimerkiksi lakanoille ja lumella niin, että Neuvostoliiton tiedustelukoneet eivät sitä löytäisi, ja itse olen joskus ajatellut, että olisiko tuollaisella asemalla myös ehkä oikeassa elämässä vastikkeensa. Tiedetään että USA ja Neuvostoliitto ovat kylmän sodan aikaan osoittaneet kiinnostusta tuollaisian jääasemia kohtaan, koska niiden ysinsukellusveneet partioivat ainakin joskus polaarisen jääpeitteen alla, ja jään läpi pudotetuilla sonarlaittella sekä hydrofoneilla voidaan tehokkaasti kuunnella jään alla tapahtuvaa toimintaa.

Mutta noilla asemilla voisi olla myös esimerkiksi "Lance"-ohjuksia käytössään, ja tuollaisten lyhyen matkan taktisilla ydinaseilla voitaisiin iskeä tehokkaasti esimerkiksi Murmanskin laivastotukikohtaan, tai noilta asemilta voisivat esimerkiksi SAS tai muut erikoisjoukot suorittaa operaatioitaan pohjois venäjällä tai soluttautua Alaskan kautta Pohjois-Amerikkaan. Kun puhutaan nykyaikaisista aseista, niin esimerkiksi CLUB-K.n kaltaisia asejärjestelmiä voitaisiin sitten sijoittaa tuollaiselle asemalle, eli sen kontti voidaan naamioida esimerkiksi kemikaalijätevarastoksi tai muuksi vastaavaksi hätätilamajoituskontiksi, jolloin eivät nuo asemalla työskentelevät ihmiset huomaa ehkä mitään. Ja kun tuo laukaisukäsky sitten tulee, niin nuo kontit vain aukeavat, ja sitten risteilyohjukset lähtevät lentoon. Tai tuollainen kontti voidaan vaikka jättää yksinään napajään päälle tai kaivaa sen sisään.

Mikäli laukaisukäsky tulee, niin ensin käynnistyvät sen kannessa olevat lämpövastukset, jonka jälkeen nuo ohjukset sitten nousevat pystyyn, ja muistakaa että Venäjä ei ole ainoa maailman maa, jolla on nopeasti liikuteltavia taktisia ohjusjärjestelmiä, joita on sijoitettu esimerkiksi puoliperävaunurekkojen kontteihin. Ja jos tuollainen autonominen ohjusasema sijaitsee napajään sisällä, niin se voisi saada energiansa esimerkiksi RTG-generaattoreista. Tai toki sellainen voidaan soluttaa myös johonkin venäjän sadoista ydinjätekaatopaikoista, ja tuolla sitten nuo ohjukset voivat olla valmiina iskuun, ja kukaan ei niitä noista luolista tule varastamaan.

Club- K https://www.youtube.com/watch?v=mbUU_9bOcnM