Mysteries of the world

Jos olette lukeneet kirjan nimeltään ”Nimeni on Fletch”, niin silloin tiedätte, millainen valta lehtien päätoimittajilla on. On paljon kirjailijoita ja toimittajia, jotka kirjoittavat asioista vastuuttomasti, tai ainakin niin että totuus vääristyy niin, että koko juttu vesittyy tai sen sisältö vääristyy. Kun puhutaan esimerkiksi salaliittoteorioista, niin silloin varmasti on helppoa nimitellä niihin uskovia ihmisiä jotenkin häiriintyneiksi tai sitten heitä voidaan nimittää ”tyhmiksi”, vaikka kukaan ei koskaan ole edes noista salaliitoista puhunut yhtään mitään. Kun toimittaja lähtee tekemään juttuaan, niin hän voi suoraan lähteä liikkeelle teemahaastattelusta, mikä tarkoittaa sitä, että hän menee haastattelemaan jotain ihmistä. Ja silloin tietenkin vastuu siitä, mitä lehtiin kirjoitetaan on toimittajalla. Eli hän voi joko kirjoittaa siitä, mitä hänen pöytäänsä vastapäätä istuva henkilö todella sanoo, tai sitten toimittaja voi tehdä niin, että hän tekaisee vastaukset. Samoin ku

David Morrellin kirjoista ensimmäinen, jonka luin oli nimeltään ”Ruusun veljeskunta” (Brotherhood of the Rose, 1983). Tuossa kirjassa on kaikki ne ainekset, jotka tekevät siitä melko vakuuttavan oloisen agenttikirjan, missä tietenkin on paljon väkivaltaa, mutta kuitenkin kirjassa on hiukan normaalia syvällisempi aspekti, joka ilmenee esimerkiksi sen päähenkilöiden henkilöllisyyden sekä identiteetin luomisessa. Kirjan varsinainen päähenkilö on koulukodin sekä erään toverinsa kautta CIA:han ajautunut ”Saul Chrisman”, joka on kuulemma juutalainen, ja sitten tietenkin tuon identiteetin pohjalta voitaisiin ajatella niin, että hän saattaisi olla jonkun sotarikollisen poika, ja juutalaisen identiteetin piti sitten suojella häntä siltä, että tuo mies alkaisi kysellä menneisyytensä perään. Hänet vie CIA-miesten vaikutuspiiriin eräs toinen koulukotipoika ”Christopher ”Chris” Kilmoonie”, jonka salaperäinen ”Elliot” on ottanut huostaansa sekä valvontaansa. Kirjan sisältö ei etene kronolo

Trumpin antamia potkuja käsitellään otsikossa, kuin ne olisivat suuri asia. Sitten tekstissä lukeekin, että potkut saanut henkilö oli edellisen presidentin virkaansa nimittämä henkilö. Eli melkoinen ero on sillä, mitä otsikko kertoo, ja mitä todella on tapahtunut. Missään nimessä mikään suuri asia tällainen toiminta ei ole, ja kuitenkin tuo ministeri olisi saanut kohta lähteä. Kun puhutaan tällaisesta otsikoinnista, niin totta kai sillä saadaan paljon lukijoita, joille ikään kuin kerrotaan, kuinka suuri tyranni tämä herra Trump sitten oikeastaan onkaan. Mutta tekstistä sitten ilmenee vähän muuta. Kuitenkin otsikko ei sinällään ole mitenkään harhaanjohtava sinällään, eli kyllä tuo oikeusministeri sitten erotettiin, mutta olisiko sitä voinut vähän pienemmällä otsikolla käsitellä. Itselläni on joskus muuten käynyt mielessä, että onko lehdistöllä velvollisuutta korvata asiakkailleen lehti, jota on myyty esimerkiksi juuri harhaanjohtavalla tai liioittelevalla otsikolla, missä esi

Vuonna 1971 Stanley Kubrik niminen ohjaaja teki elokuvan nimeltään Kellopeliappelsiini (Clockwork orange), joka on kuuluisa kohtauksesta, missä päähenkilöä koulutetaan olemaan "hyvä ja positiivinen ihminen". Tuon britanniassa kuvatun elokuvan maailma on ikään kuin fantasiaa, missä väkivaltainen nuorisoryhmä terrorisoi ihmisiä, ja sitten myöhemmin heidät pidätetään, ja viedään kasvatuslaitokseen, missä käytetään erityisiä psykokirurgisia menetelmiä noiden ihmisten kouluttamiseen. Elokuvan lopussa sitten tuo "uudesti" syntynyt johtaja saa kohdata itsensä ja väkivaltaisuutensa, kun hän menee tapaamaan entisiä tovereitaan. Tuo lähes kulttimaineeseen noussut elokuva heijastelee aikakautensa ilmiöitä kuten LSD:tä sekä Vietnamin sodan kauhuja. Elokuva ei ole koskaan menettänyt ajankohtaisuuttaan, ja sitä voidaan pitää erään nykyään vallalla olevan yhteiskunnallisen trendin ilmentymänä. Tässä trendissä vankeja kohtaan osoitetaan liberalismia sekä ymmärrystä, ja siinä

Lääkärit sekä muut sairaalan työntekijät ottavat jatkuvasti vastuuta toisen ihmisen elämästä, ja sen takia täytyy sanoa, että heillä on työssään valtava vastuu. Mutta tuon asian takia esimerkiksi lääkärin koulutus kestää niin kamalan kauan. Ja tällä hyvin pitkällä koulutuksella varmistetaan, että kovin houkutteleva asia ei tuon viran ja velvollisuuden väärinkäyttö ole. Jos lääkäri käyttää virkaansa sekä asemaansa väärin, niin silloin hän tekee rikoksen, joka vie koko hänen elämänsä roskakoriin. Tuo lääkärin viran väärinkäyttö on näet sellainen asia, että sitä ei voida kuin kauhulla ajatella. Itse olen joskus miettinyt sitä, että mistä minä tiedän mitä lääkäri oikeastaan tekee, tai että parantaako hän minun sairauksiani. Eli antaako hän oikeaa lääkettä tai poraako hammaslääkärini oikeasti reikää hampaassani? Tietenkin tiedän että turvajärjestelmä on olemassa, ja että hänen pitää lähettää raportteja sekä röntgenkuvia valvoville lääkäreille, ja tietenkin diagnoosit pitää tehdä oikein

Platonilainen ajattelutapa miellytti nimenomaan spartalaisia sotilaita, koska se ikäänkuin vapautti heidät vastuusta, kun puhutaan sodista. Eli hän teki sotilaista ikään kuin vain käskyjen vastaanottajia tai välittäjiä, kun taas valtiossa valtaa pitivät hänen valtiomallissaan filosofit, jotka sitten myös kantoivat vastuun päätöksistään. Eli Platon tekee omassa filosofisessa mallissaan ihannevaltiosta sellaisen, että tuon hänen valtionsa käskyt jakaa filosofien ryhmä, joka johtaa kaikkea toimintaa ikään kuin kasvottomasti, ja jonka edustajia nuo sotilaat sitten ovat. Toisin sanoen nämä taistelijat, tai miksi heitä nyt sanotaan ovat valtion johtajien edustajia helootteihin eli orjiin, joiden asema on lähinnä sellainen, että heitä tarvitaan tuossa Platonilaisessa ihannevaltiossa ainoastaan välttämättömään tuotantoon, ja kuten varmaan kaikki arvaavat, niin Platon ei jostain syystä asettanut sotilaalle muuta velvollisuutta kuin taistella valtion nimissä kaikkia vihollisia vastaan, mitä

Suomen Pankin aulassa olevissa freskoissa esiintyy Louhi-hahmo, joka on oikeastaan meidän kansallinen versiomme uhkakuvasta. Tuo “Louhi-hahmo” on oikeastaan samanlainen universaali  uhkakuvan symboli riippumatta siitä, missä päin maailmaa tuota uhkakuvaa esitellään. Pakanuuden ajalta peräisin olevassa käsityksessä vihollisesta tai uhasta, on havaittavissa samanlaisia asenteita maasta riippumatta. Vihollinen esitellään omalle kansalle jotenkin naismaisena sekä samalla myös ovelana sekä viettelevänä persoonana, jonka omat taistelijat sitten voittavat. Uhkakuva on kaikille maailman valtioille yleensä aivan samanlainen, riippumatta siitä, millainen valtio- tai millä vuosisadalla tuota uhkakuvaa käytetään perustelemaan esimerkiksi hyökkäys toiseen valtioon. Uhkakuva liittyy universaaliin vallankäyttöön, ja varsinkin ulkoisia uhkakuvia käytetään hyväksi ihmisten ehkä hyvinkin oikeutettujen sisäpoliittisten vaatimusten hillitsemisessä sekä kansan rivien kokoamiseen hallitsijan taakse

Trump haluaa palauttaa vesikidutuksen takaisin käyttöön. Tämä voi vaikuttaa hyvin julmalta toiminnalta, mutta vankeinhoito on äärimmäisen julma laitos, ja toisaalta vankiloiden tarkoitus on pelottaa ihmisiä. Ja näin ollen vesikidutus voi olla hyvin tehokas toimenpide, jolla avataan kuulusteltavan suu melko tehokkaasti. Kyseessä on niin sanottu kevyt kidutusmenetelmä, missä uhrin kasvoille kaadetaan vettä joko kankaan läpi tai sitten kasvojen ollessa paljaina, jolloin kohde näkee kuulustelijan kasvot. Tai jos tuolloin halutaan salata henkilöllisyys, niin tuon kuulusteltavan kasvoihin suunnataan lamppu, joka häikäisee kohdetta, jolloin hän ei voi tunnistaa kuulustelijaansa. Tuolla menetelmällä pyritään tekemään kuulusteltavan olo mahdollisimman ikäväksi. Samoin pyritään “kannustamaan” häntä kertomaan kaikki, asioista mitä kuulustelija häneltä kysyy. Kevyeen kidutukseen kuuluvat sitten myös erilaiset alistamisen keinot, kuten ihmisen kiinnittäminen alustaan, ja hänen silmiensä pe

Maanpuolustuksen kohdalla on maassamme erittäin paha tasa-arvoa koskeva ongelma, koska naisten ei tarvitse käydä edes kutsunnoissa. Kuitenkin pitää miettiä sitä, että olisiko meidän pakko siirtyä puhtaaseen ammattiarmeijaan, minkä vahvuus olisi noin 10 000 miestä ja naista? Toki voidaan sanoa, että reserviläisten taistelutaidot tai koulutus ei ole riittävä tämän päivän sotaan, mutta niin varmaan ajateltiin myös vuonna 1939.  Eli pelkkä koulutus tai varusteet eivät tuolloinkaan taanneet Neuvostoliiton voittoa, vaan syntyi käsite ”Talvisodan ihme”. Jos puhutaan esimerkiksi puhtaasti tuosta ammattiarmeijasta, niin tietenkin se on valtava hyvin koulutettu sekä iskukykyinen vaihtoehto, jolla on tarpeellinen koulutus sekä motivaatio hoidella myös kansainvälisiä tehtäviä. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että pelkkä hyvin motivoiduista ammattilaisista koostuva armeija ei kuitenkaan ole ehkä sisäpoliittisesti kovin hyvä vaihtoehto sikäli, että tuollainen asevoima sitten aiheuttaa turvallisu

Trump aikoo vähentää USA:n roolia YK:ssa, ja tätä toimintaa voidaan yhdessä Meksikon rajalle nousevan muurin kanssa pitää selvänä merkkinä siitä, että USA on ottamassa vähintään taka-askeleita poliittisessa osallistumisessa sekä YK:n rauhanturva- että muihinkin toimintoihin. Kuten tiedämme, niin Trumpin kanta kaikkiin asioihin on tuo legendaarinen “america first" ja hänen toimintansa voi merkitä sitä, että USA on eristäytymässä maailmanlaajuisesta yhteistyöstä, ja paluuta jonkinlaiseen “Monroe-oppiin", mikä oli vallalla ennen Toista Maailmansotaa. Tuo 1800-luvun alusta peräisin oleva oppi siitä, että USA:n oli eristäydyttävä muusta maailmasta, jotta taantumuksen voimat eivät sitä voisi horjuttaamerkitsi aikoinaan sitä, että USA jäi Ensimmäisen maailmansodan jälkeen eroon Kansainliitosta, minkä pohjalle YK on rakennettu. https://fi.wikipedia.org/wiki/Monroen_oppi Tuo eristäytyminen sitten aiheutti sen, että natsit ja Stalin uskalsivat ryhtyä niihin toimiin, mitkä osit

H . G Wellsin ”Maailmojen sota” (Ilm. 1898) on teos, mikä jaksaa edelleen kiehtoa ihmisiä kautta maailman, ja siitä on taas kerran tehty elokuva, jonka julkaisuvuosi oli 2005, ja  pääosassa esiintyi Tom Cruise. Tuo kirja on kuitenkin hieno osoitus viktoriaanisesta kirjallisuudesta, ja ehkä se on hieman naiivi. Toisin kuin tässä Hollywood-versiossa alkuperäisen kirjan tapahtumat sijoittuvat tietenkin ”Vanhaan hyvään Englantiin”, joka Wellsin elinaikaan oli valtioista mahtavin valtio. Tietenkin teos on nykylukijan kannalta hiukan vanhanaikainen, ja samalla naiivi osoitus siitä, mikä asenne briteillä oli muuhun maailmaan tuolloin imperiumin suuruuden aikana, jolloin "aurinko ei koskaan laskenut imperiumin päällä". Wells kirjoitti tuon teoksen silloin kun tekniikan kehitys oli todella nopeaa, ja samalla tuo kehitettävä tekniikka oli näyttävämpää kuin nykyiset tieto- sekä nanokoneet. Hän loi mielessään tuo kirjan kiehtovimman osan, eli valtavat mekanologiset taistelukoneet, j

"Perhosefekti" on tilanne, missä häiriö lähtee etenemään järjestelmää pitkin, ja tuo teoria on sellainen, että jos joku perhonen lyö siipiään Amazonasin viidakoissa saa aikaan sen, että Meksikolahdelle syntyy taifuuni. Tuo ilmiö ei maassa ole kovin voimakas, koska maan pinta saa aikaan häiriöitä, joiden takia tuo pyörre sitten sulautuu muuhun aineeseen, mutta jos planeetta olisi nesteen peittämä, niin silloin tuo pyörre voisi jatkua ikuisesti. Jos perhonen lyö siipiään tarkalleen päiväntasaajan kohdalla, niin silloin voi syntyä kaksoistaifuuni. Perhosefektin pelkoa voidaan pitää syynä siihen, miksi asevoimissa tapahtuvia poikkeamia kohtaan ollaan äärettömän ankaria. Se että joku siirtyy reservistä siviilipalvelukseen, on tietenkin erittäin ikävää ainakin niiden mielestä, joiden työnä on maanpuolustuksen parissa, ja tietenkin puolustusvoimien kantahenkilökuntaa pelottaa se, että mitä jos sitä työpaikkaa ei sitten olekaan. Se että muutama mies ikään kuin lipeää ”muodosta”

Dystopiaa koskevia kuvauksia tulee esimerkiksi tieteiskirjoissa eteen jatkuvasti, ja osa niistä käsittelee mielenhallintaa sekä ihmisten orjuuttamista. Yksi merkillisimmistä kuvauksista, mitä olen nähnyt tai lukenut on “Tripodien aika”, ja vaikka kirja löytyy nuorten osastolta, niin se on kuitenkin melko aikuismainen, mikä tietenkin kertoo siitä, että kirjailija on nähnyt vähän vaivaa tehdessään työtään. Itse olen sitä mieltä, että nuo tripodit eli kolmella jalalla kulkevat koneet, joilla maailmaa hallitaan, olisi pitänyt kirjoittaa kirjoihin siten, että ne lentäisivät. Tuolloin kolmen jalan asemasta tuolla koneella olisi kolme manipulaattorikättä, jolla ne tarttuisivat ihmisiin kiinni, ja kirjan mukaan veivät heidät tukikohtaansa. Nuo koneet on muuten ilmeisesti ideoitu H.G Wellsin "Maailmojen sodan" pohjalta, ja itse olen ajatellut, että tuollainen laite olisi itseasiassa lentävä väline, joka leijuisi puhaltimen tai turbiinin varassa veden päällä, jolloin ne voisiv