Ajatuksia Stanislaw Lemin kirjasta "Voittamaton", ja siitä mitä nanotekniikka sekä ohjattu evoluutio voivat olla pahimmillaan

Yllä: Andrei Surnovin taulu "Swarm"  kuvaa nanokoneparvea

https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Kimmo Huosionmaa

Olen monesti ennenkin hyödyntänyt Stanislaw Lemin kirjaa "Voittamaton" kun kirjoitan robotiikasta. Vaikka kyseessä on melko tuntematon romaani, niin siinä olevat ajatukset esimerkiksi antimateria-aseista sekä nanokoneista ja tekoälystä ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan ennen. Nuo Lemin "mainiot koneet" eivät ole mitään kilttejä palvelijoita, vaan tekoälyllä varustettuja laitteita, jotka kehittävät spontaanisti itseään sekä muuttavat olemustaan jatkuvasti.



Tuo kirja saa sitten aikaan selkäpiitä karmivia kuvia siitä, mitä tekniikka sekä tiede voivat väärissä käsissä saada aikaan. Eli kysymys mikä koko kirjan ajan leijuu ilmassa, on se, että onko tuo alus itse tuhonnut tämän planeetan oman elämänmuodon, jotta se voisi korvata sen ihmisellä?  Tuolla aluksella voisi tietenkin olla käytössään evoluutiomalli, jonka avulla se sitten valmistaa sellaisia koneita, joita tämä kone sitten tarvitsee tehtävän onnistumiseksi.



Ja jos tuollainen tehdas valmistaa nanotekniikan avulla valmistetuista koneista koostuvia ryhmiä käyttäen hyväksi esimerkiksi tietoja muurahaisista tai hyttysistä, niin silloin tuo tehdas taistellessaan niitä vastaan varmasti kehittää esimerkiksi ydinkäyttöisen "muurahaiskarhun" tai sitten jonkinlaisen robotti-version lihansyöjäkasveista, jotka sitten houkuttelevat noita robottihyönteisiä  ansaan, missä ne sulatetaan mikroaalloilla noiden robottikasvien "ravinnoksi". Eli tällaista voisi olla se kuuluisa tietokonepohjainen evoluutio, mistä tuo kirja sitten kertoo. Ja tällainen laite sitten voi varmasti muodostaa uhan koko ihmiskunnalle.



Tuo mies oli ammentanut tähän opukseen sellaisen määrän erilaisia aseita, että minua oikein hirvittää ajatella, että joku aseasiantuntija on ehkä myös lukenut tämän kirjan, kun esimerkiksi Pentagon on noita nanotekniikkaan perustuvia aseitaan lähtenyt kokeilemaan. Kuitenkin tuon miehen kirjoittamat kirjat edustavat satiiria, eli niissä on ollut tarkoitus irvailla valtaa pitäville henkilöille. Ja itse ihmettelen, miksi hänen kirjoissaan ei esiinny sellaista kiristykseen tarkoitettua välinettä, joka kuitenkin olisi erittäin toimiva ainakin teoriassa.



Tuo väline olisi ajastimella toimiva konekivääri, joka laukaisee tietyn ajan välein uraanista tai plutoniumista valmisetetun luodin uraanista tai plutoniumista tehtyä levyä vasten, ja sitten kun noita luoteja on ammuttu tähän puskurilevyyn tarpeeksi, niin seurauksena on ydinräjähdys. Tuollainen laite voisi tietenkin olla esimerkiksi Pohjois-Korean johdon mielessä, kun se haluaa panna vauhtia neuvotteluihin. Ja siitä saataisiin sitten tietenkin loistava välikuva, kun tuo ajastimella toimiva ase laukaisee kerran toisensa perään  luoteja tuohon levyyn, ja kun kriittinen massa saavutetaan alkaa hallitsematon ydinreaktio, joka sitten ilmenee ydinräjähdyksen ja sienenmuotoisen pilven muodossa.



Mutta kun palataan sitten takaisin tähän kirjaan "Voittamaton", niin silloin tietenkin voidaan tehdä sen juonesta hyvin ikävä johtopäätös. Eli tuo kirja olisi voitu kirjoittaa niin, että siinä tuo tähtienvälinen alus "Voittamaton" itse asiassa taistelisi oman itsensä luomaa asetta eli nanokoneista koostuvia parvia vastaan. Kirjan juoni on melko yksinkertainen, siinä maan ihmisten rakentama tähtienvälinen risteilijä "Voittamaton" saapuu tutkimaan oudolle planeetalle kadonneen sisaraluksensa "Kondorin" tuhoutumista. Ja siellä se sitten kohtaa nanotekniikkaa käyttävien keinotekoisten hyönteisten parven. Tämä tieteiskirja käsittelee keinotekoista evoluutiota, eli siinä koneen tekevät spontaania tuotekehitystyötä luoden nanonokoneita, jotka muistuttavat "mustaa pilveä" koska niiden tarkoitus on estää muita automaatteja saamasta valoa aurinkopaneeleihinsa.



Tuosta sitten olen vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että olisiko niin, että Voittamaton on oikeastaan taistelussa omia luomuksiaan vastaan, ja ehkä se sitten olisi tuhonnut ensin  koko planeetan pinnan noiden nanotekniikkaan perustuvien  hyönteisten avulla, Lem on siitä hyvä kirjailija, että hän antaa lukijan päätellä paljon noista asioista itse, eli hän ei tuossa  kirjassa kerro miksi "Kondor" ja "Voittamaton" olivat tuolle planeetalle laskeutuneet. Mutta kirjan viimeinen repliikki "kuin se olisi ollut oikeasti voittamaton" on selkäpiitä karmiva. Eli olisiko tuo alus sittenkin tuo "Kondor", joka sitten olisi "kloonattu" Von Neumann-teknologialla, ja joka on ensin tuhonnut planeetallisen elämää nanokoneilla.



Ja tämän jälkeen alus on ikään kuin muuttanut itsensä romuksi, sekä kloonannut itsensä sekä miehistönsä, jotta planeetan pinnan tulittaminen antimaterialla olisi miehistölle helpompaa. Tietenkin tuo osa poistetaan aluksen lokikirjasta jotta miehistö voi olla paremmalla mielellä. Tuossa kirjassa muuten kuvataan tilanne, missä paikalle tuodaan valtava avaruusalus, joka sitten toimii samalla tukikohtana, kun se alkaa muuttaa planeettaa Maan kaltaiseksi.



Ja sitten alus voi tuhota kaikki korkeammat olennot  nanokoneilla, mutta sitten ennen kuin setlementtiä aletaan rakentaa, niin silloin pitää myös kaikki bakteerit ja virukset tuhota tuolta planeetalta, jotta ne eivät tartu ihmiseen. Tähän sitten kannattaa ilmeisesti käyttää antimateria-pommeja, eli "Tellerin pommia", joka voi toki olla hyvin pienikokoinen. Eli jokaisella miehistön jäsenellä voisi olla tuollainen ehkä kiväärin luodin tai termospullon kokoinen pieni antimateriapommi. Tuo pommi olisi sellainen, että antimateriaa pidetään erossa sen rungosta magneeteilla. Lemin kirjassa esitellään tietenkin antimateriaa kohteeseen syöksevä ionitykki, joka voisi muuttaa koko planeetan pinnan laavaksi. Tuo alus tietenkin on varustettu 3D-printterillä, joka sitten luo kaikki mahdolliset laitteet, mitä sen luojat vain tarvitsevat.



Eli jos ajatellaan, että tuollainen pienikokoinen antimateriapommi, jossa on muutama mikrogramma antimateriaa olisi mahdollista toteuttaa, niin silloin riittäisi se, että pommin kyljessä oleva luukku avataan, jolloin materia vain annihilaation antimateria-atomien kanssa.  Tuolloin antimateria pääse kosketukseen materian kanssa ja muuttuu energiaksi. Tämän kauhistuttavan pommin koko voisi olla hyvin pieni, koska antimaterian tehosta kertoo jotain sellainen tieto, että gramma antimateriaa riittää tuhoamaan koko Maapallon. Ja jos oikein lähdetään spekuloimaan tuollaisen "Tellerin pommin" olemusta, niin periaatteessa se voidaan ampua kohteeseen myös tavallisella tykillä, eli siksi tällaisia laitteita kannattaa hiukan varoa.



Tuon aineen kuljettamiseen vaaditaan tietenkin magneettinen astia, ja antimaterian uljetus voisi tapahtua suprajohtavien käämien varassa toimivien magneettien avulla. Suprajohtavuus tarkoittaa sitä, että sähkövirralla ei ole lainkaan vastusta, ja tuolloin sähkö kulkee periaatteessa äärettömän kauan virtapiirissä, koska tuo alhainen lämpötila estää virtapiirin johdinten atomien värähtelyn, ja silloin johtimessa ei ole vastusta. Ja tietenkin tällaista suprajohtavuutta voidaan hyödyntää "superakkujen" valmistuksessa, jotka perustuvat suprajohtavuuteen eikä kemiallisiin prosesseihin. Nuo suprajohtavuuteen perustuvat akut ovat siis oikeastaan pelkkiä rautalankoja, jotka on laitettu termospulloon ja jäädytetty niin kylmäksi, että niissä virta kulkee ilman vastusta, jolloin siihen voidaan pumpata sähkövirtaa, mikä säilyy suprajohtavassa tilassa ikuisuuden.



Tai tarkemmin sanottuna niin kauan kunnes tuota akkua taas aletaan lämmittää, jolloin sen sisällä olevassa kelassa kiertävä sähkö sitten taas alkaa kohdata varausta. Noilla suprajohtavuuteen perustuvilla akuilla on sikäli paljon suurempi kapasiteetti kuin normaaleilla, kemialliseen reaktioon perustuvilla akuilla on. Nimittäin suprajohtavaan akkuun voidaan varastoida myös dataa, koska siinä kiertävä sähkövirta säilyttää "muotonsa".



Tällaisia massamuistien sekä akkujen yhdistelmiä kehitetään jatkuvasti, ja vaikka Maan pinnalla ne saattavat vaikuttaa hiukan kömpelöiltä, niin kuitenkin jossain Kuiperin kehälle lähetetyssä luotaimessa tällainen väline voisi olla hyvinkin toimiva ratkaisu, koska siellä lämpötila on vain vähän yli absoluuttisen nollapisteen. Eli siellä on suprajohtavuus ikään kuin spontaania toimintaa, johon ei tarvita mitään energiaa tai erikoisvälineitä. Joten tuolla kaukana lentävä luotain on oikeasti suprajohtavassa tilassa, missä sen virrankulutus on erittäin pientä. Tuolla avaruudessa on sellainen ongelma, että siellä lentävä avaruusalus on jatkuvasti sähkömagneettisen säteilyn kohteena, jolloin sen runko varautuu sähköllä, joka ei kuitenkaan voi poistua salaman muodossa, vaan alus voi sitten varautua äärimmäisellä varauksella. Ja tuon takia aurinkokunnan rajalle tehtvä tutkimusmatka on niin vaikea. Näet jos alus varautuu liian kovalla sähkövarauksella ja se palautetaan maan pinnalle, niin silloin se kehittää plasmaa sekä salamoita, kun tuo varaus purkautuu ilmakehään



Periaatteessa suprajohtavien astioiden avulla voitaisiin jollekin avaruusalukselle toimittaa sähköä kuten bensiiniä voidaan kuljettaa ämpärissä. Tuossa melko hupaisassa skenaariossa avaruuteen lähetetään suprajohtavia akkuja, jotka sitten vain telakoidaan siihen alukseen, johon halutaan toimittaa energiaa. Ja tuollaisen laitteen ongelma oikeassa elämässä on sitten se, että osuessaan johonkin kohteeseen, se toimii kuin äärimmäisen voimakas sähkölamaaja, joka voi sitten tuhota kohteen täysin.



Jos tällaista välinettä ajatellaan tarkemmin, niin jos tuohon kappaleeseen varataan tarpeeksi sähköä, ja se syöstään jonkun planeetan ilmakehään, niin silloin se voi muuttaa tuon planeetan koko kaasukehän plasmaksi. Temppu perustuu siihen, että avaruudessa sähkövirta ei pääse poistumaan kappaleesta, niin silloin se voi varata itseensä erittäin kovia sähkövirtoja, jotka sitten purkautuvat planeetan ilmakehässä, ja jos tuo ilmakehään saapuva kappale jää leijumaan jonkun alueen yläpuolelle, niin se toimii  kuin valtava ukkospilvi,  jolloin se purkaa sähkövaraustaan kuten ukkospilvi tekee.

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/2017/09/06/ajatuksia-stanislaw-lemin-kirjasta-voittamaton-seka-siita-mita-nanotekniikka-seka-ohjattu-evoluutio-voivat-olla-pahimmillaan/

http://marxjatalous.blogspot.fi/p/ajatuksia-stanislaw-lemin-kirjasta.html

Nanotekniikka sekä terrorismin vastainen sota

Robottiperhonen

Nanohyönteisiä voidaan käyttää tehokkaasti hyväksi esimerkiksi terrorismin torjunnassa, ja nämä pienet tiedustelulennokit voivat muistuttaa ulkonäöltään vaikkapa “Suruvaippa”-nimistä perhosta. Nämä perhoset ovat mustia, joten myös noiden robottien päälle voidaan asentaa hyvin ohut piistä valmistettu aurinkopaneeli, joka sitten antaa tuolle keinotekoiselle perhosen jäljitelmälle sähkövirtaa sen operoidessa tuolla toiminta-alueellaan. Kyseinen hyönteinen voidaan toimittaa kohteen haltuun esimerkiksi aseen patruunaan pakattuna, ja kun sen sisällä oleva hyvin pieni inertia-navigointilaite sitten havaitsee liikkeen pysähtyneen, niin silloin tuon patruunan päässä oleva luoti vain rullautuu irti, ja päästää kyseisen nanohyönteisen operoimaan.

Tuo laite voisi tietenkin käyttää erittäin kehittynyttä kommunikaatio-laitteistoa, ja ensitöikseen kun se ryömii laatikosta ulos, niin sen valomittarit ohjaavat tuon laitteen auringon valoon, mistä se sitten saa energiansa, ja vaikka aurinkoa ei olisi, niin se voisi saada tarvitsemansa käyttövoiman induktiovirtana sen jalkojen kautta, eli se vain käyttäisi samaa tekniikkaa kuin mitä käytetään eristeen läpi mittaavissa induktiomittareissa, joilla mitataan johtimien jännitettä lähes kaikkialla. Kun tuo nanoperhonen sitten lentää esiin, niin se voi kommunikoida esimerkiksi satelliittien tai UCAV-lennokkien kanssa, niin että sen operaattorit voivat sitten seurata tuon keinotekoisen perhosen liikkeitä missä vain, ja ohjata sen heitä kiinnostavaan paikkaan.

Tietenkin tuon robottihyönteisen sähkön tarve on niin pieni, että se voisi myös saada tarvitsemansa sähkövirran esimerkiksi voimakkaiden tutkien avulla, jotka indusoivat sen moottorien tarvitseman sähkön langattomasti, jos ne sattuvat olemaan sisätiloissa. Jos tuon laitteen halutaan tekevän iskuja, niin tietenkin silloin voidaan käyttää hyväksi sen jalkoja, joilla voidaan nostaa pieni määrä tehokasta räjähdettä kohteen pään lähettyville, jolloin hänet voidaan eliminoida hyvin tehokkaasti. Noiden nanohyönteisten tehtävänä on tietenkin erityisesti tiedustelu, eli nämä välineet tunkeutuvat vastapuolen päämajoihin, sekä kuvaavat ja äänittävät jokaisen siellä tapahtuvan liikkeen.

Toki joku voisi esimerkiksi kuvitella suruvaippaa mukavaksi eläimeksi, joten nuo nanohyönteiset voidaan tietenkin muotoilla esimerkiksi torakoita muistuttaviksi välineiksi, joiden tarkoitus on kuvata sekä äänittää vastapuolen suunnitelmia, ja paljastaa ammus- sekä asevarastoja, jonka jälkeen niihin voidaan suunnata täsmäase iskuja. Kuitenkin kaikkein pelottavin mahdollisuus olisi se, että nämä hyönteiset sitten varustetaan esimerkiksi risiinipistoksia antavilla  injektiolaitteilla, joiden avulla voidaan toteuttaa salamurha-operaatioita.

Eli niiden avulla voidaan sitten myös terroristien johtajia eliminoida tehokkaasti. Tuollaisia nanohyönteisiä voi olla monenlaisia, ja osa niistä voi muistuttaa hyttystä, joka sitten kerää vastapuolelta esimerkiksi DNA-näytteitä, joilla terroristeja voidaan tunnistaa. Tai sitten niillä voi olla kuljetettavana viruksia, jotka aiheuttavat kohteen immuunipuolustuksen tuhoutumisen, mikä johtaa varmasti kovaan kuumeeseen sekä taistelijan kyvyttömyyteen toimia. Tuon HIV-viruksen tarkoitus on sitten saada vihollisen taistelijoiden taistelukyky laantumaan, jotta heidät voidaan ottaa helpommin vangiksi, kun hän viruu maassa lähes 40 asteen kuumeessa.

Tietenkin terroristeja vastaan taistellaan myös toimittamalla heille aseita sekä patruunoita, joihin on asetettu GPS-paikantimia, joiden avulla niiden sijoituskohteet voidaan paikallistaa erittäin tehokkaasti. Mutta tietenkin näiden välineiden lisäksi voivat terroristit saada sitten myös oikeita patruunoita, joissa saattaa olla liian tehokas räjähde, mikä sitten saa aikaan sen, että noiden rynnäkkökiväärien koneisto hajoaa. Ja myös INFO-OP voidaan laittaa käyntiin, mikä tarkoittaa sitä, että johonkin länsimaahan muodostetaan “valesoluja”, joiden tarkoitus on sitten tehdä tuosta toiminnasta uskottavampaa. Noiden valesolujen tarkoitus on tarjota terroristeille uskottavalla tavalla esimerkiksi kranaatteja, joista osassa voi olla radiosytytin, joka saa nuo ammukset räjähtämään käsiin.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Olisiko osa UFO-sieppauksista totta? Mutta miksi joku niitä sitten tekisi?

Ihmisen kehitys määräytyy siitä, miten häntä lapsena on kohdeltu, ja siksi on hyvin tärkeää, että vanhemmat osaavat olla tarpeeksi kovia, mutta samalla heidän pitää opettaa myös pehmeitä arvoja. Mutta myös kriittistä suhtautumista erilaisiin asioihin olisi myös uskallettava opettaa. Jos joku ihminen lainaa esimerkiksi paranormaaleja ilmiöitä käsittelevän kirjan, niin se ei tarkoita, että hänet sen takia esimerkiksi laitetaan mielisairaalaan. Tai ainakaan en usko, että mielisairaalaan joutuu siitä, että henkilö lainaa kirjan julkisesta kirjastosta. Kun toista lähdetään oikeuteen viemään, niin silloin pitää muistaa se, että tuomioistuimen päätökset eivät useinkaan ole ihmiselle mieleisiä. Eikä ainakaan Suomessa yksikään tuomari ole toisille mieliksi tuomioita jaellut.

Sekä myös muistettava sellainen ehkä hyvin erikoinen asia, että aina pitää ajatella asioista loppuun asti, ennen kuin ihminen lähtee tekemään mitään päätöksiä yhtään mistään asiasta. Tämä kirjoitelma ei pyri ottamaan tieteellistä kantaa eräisiin ilmiöihin, vaan on ainoastaan omaksi huvikseni kirjoitettu. Se  uskooko ihminen esimerkiksi UFO:ihin tarkoittaa sitä, että jokainen tapaus pitää aina ottaa erikseen, eikä ihminen saa koskaan turhaan ryhtyä yleistämään yhtään mitään.  

Leikitäänpä sellaisella asialla ja ajatuksella, että joku ihminen on nähnyt humanoideja, niin se ei suoranaisesti tarkoita, että hän valehtelisi. Hän voi olla “se maailman ainoa” ihminen, joka on oikeasti nähnyt toiselta planeetalta kotoisin olevia olentoja, ja vaikka miljoonat muut ihmiset valehtelisivat, niin silti tuo henkilö voi olla se ainoa oikea, joka puhuu totta näistä asioista. Mutta sitten tietenkin tulee mieleen se, että miten me tuon yhden henkilön sitten löydämme miljardien ihmisten joukosta.

Siinä tulee eteen se pulma, että meidän pitäisi sitten kuulustella kaikkia maailman ihmisiä valheenpaljastimen avulla, ja se sitten on melko turhauttavaa puuhaa. Toki tuossa kokeessa voisi sattuma puuttua peliin sikäli, että ensimmäinen haastateltava olisi tuo maailman ainoa asiasta totta puhuva henkilö. Tai sitten joku kuitenkin väittäisi, että hän vain huijasi valheenpaljastinta, jotta voisi läpäistä tuon testin.

Kaikkein tärkein asia, minkä vanhempien sekä koulujen tulisi ihmiselle opettaa, on se, että kaikkeen mitä sanotaan pitää suhtautua kriittisesti. On olemassa ryhmä ihmisiä, joita kutsutaan ammattiskeptikoiksi, ja jotka ovat lähes yhtä hassunkurisia, kuin ne foliohattuja käyttävät erilaisiin rajatietoa käsitteleviin asioihin uskovat ihmiset pahimmillaan ovat. Näille ammatti-skeptikoille on muodostunut sellainen pakkomielle, että heidän pitää todistaa vääräksi kaikki mahdolliset rajatila-kokemukset.

He saattavat kustantaa jonkun taikurin tai silmänkääntäjän matkan vaikka Havaijille, jos hän selittää esimerkiksi omaavansa kyvyn liikutella esineitä ajatuksen voimalla, mutta sanoo tarvitsevansa tämän kyvyn todistamiseen  kuukaItse kyllä uskon vakaasti, että esimerkiksi aaveet voivat olla esimerkiksi vain jokin takauma, mikä johtuu siitä, että olemme usein nähneet jonkun ihmisen tietyssä kohdassa, ja siksi aivot ikään kuin luovat tuon kuvan siksi, että me ihmiset olemme tottuneet näkemään tietyn kuvion tietyssä kohdassa.

Tuo voisi selittää osittain sen, että me usein näemme aaveita esimerkiksi juuri läheisen kuoltua, koska me ehkä menemme silloin hänen kotiinsa ensimmäistä kertaa vuosiin, ja mieleen tulvahtaa muistoja siitä, mitä läheisen kanssa olemme kokeneet. Tuolloin saattaa menetyksen tuoma suru luoda mieleemme hallusinaatioita, joita voimme pitää ehkä hyvinkin todellisen henkilön tuntuisina. Ja muistakaa, että olemme hyvin väsyneitä tuolloin, koska suurimmalla osalla ihmisistä on läheisen kuoltua univaikeuksia. Näin ollen se saa sitten ehkä myös nämä muistikuvat muuttumaan mielessämme todellisiksi.

Tässä pitää huomauttaa siitä, että vaikka näkisimme hallusinaatioita, niin kuitenkin nuo asiat ovat silloin meille itsellemme todellisia. Muut eivät näe noita mielen luomia hahmoja, mutta itse emme niitä ehkä erota oikeista. Muuten sekin asia pitää muistaa, että osa muistikuvista tulee mieleemme tuntoaistin kautta, ja siksi ihminen saattaa tuntea myös esimerkiksi lämmintä hengitystä tai jopa läheisensä käden ympärillään. Ja ehkä joku ristiveto sitten tuntui myös hyvin erilaiselta kuin yleensä. Kuitenkin voidaan myös hyvällä syyllä olettaa, että olisi olemassa teoreettisi olentoja, jotka elävät neljännessä ulottuvuudessa.

Tätä asiaa en ole muuten itse ideoinut, vaan sen on aikoinaan esittänyt Raamatun sekä Britannian kansalliseepoksen Beowulfin kirjoittajien lisäksi joukko astrofyysikoita, joiden mielestä tuollainen aave voisi olla olento, joka elää toisessa ulottuvuudessa ja saapuu sitten meidän ihmisten eteen esimerkiksi madonreiän lävitse. Tai sitten aave on kotoisin tulevaisuudesta, ja matkaa luoksemme tuon singulaarin kautta. Se voisi tietenkin selittää sen, miksi jotkut valvontakamerat ovat tallentaneet aaveiden kuvia.

Mutta kun puhutaan ihmisen tekemistä aaveista, kuten huoneissa leijuvista medusoista, jotka on luotu hologrammikuvilla, niin silloin tietenkin pitää ottaa huomioon se, että nämä efektit on verraten helppoa luoda hologrammi-projektorilla. Tuolloin kyseisiä kuvia voidaan käyttää aivan pelkän viihteen vuoksi, tai sitten niitä voidaan käyttää esimerkiksi psykologiseen sodankäyntiin tai painostukseen tilanteissa, missä esimerkiksi murharyhmä tutkii väkivaltaista kuolemantapausta. Tuolloin voivat lainvalvojat esimerkiksi käyttää tuosta murhatusta otettuja valokuvia luodakseen oikeaa henkilöä esittävän  hologrammin, jota näytetään kaduilla. Se saattaa pelästyttää murhaajan todella pahasti, ja saada hänet tekemään virheitä. Kuitenkin myös hologrammeja voidaan käyttää ihmisen suojeluun, eli kohteena olevan henkilön kuvia heijastetaan hänen vie                                                                                                                                                                                                              Toki esimerkiksi tuosta leijuvasta medusasta voidaan tehdä hyvinkin aidon tuntuinen, jos siihen kohtaan missä hologrammi sijaitsee suunnataan mikroaalto, joka sitten polttaa hologrammiin koskettaneen ihmisen  kättä kuten oikeakin medusa tekisi, ja noin tuon olennon olemassaolo muuttuu uskottavammaksi. Tässä seuraavaksi on vuorossa pelkkää mietintää, ja itse olen sitä mieltä, että tällainen toiminta voisi olla vaikka hallituksen agenttien työtä.

Tai sitten tuo asia on pelkkää tarua, ja tässä sitten haluan muistuttaa, että mitään näyttöä ei ole olemassa humanoidien vierailusta maan pinnalla. Kun puhutaan sellaisista asioista kuin “Alien kontaktit”, niin niiden yhteydessä ihmiset kuvailevat valtavaa kättä, joka tuntuu vain ilmestyvän johonkin puun oksalle, ja itse kyllä uskon, että kyseessä voisi olla esimerkiksi nanokoneiden muodostamasta silikonista, joka voisi ottaa useita erilaisia hahmoja tai muotoja.

Tuollainen nanotekniikan avulla toteutettu silikoni voisi koostua silikoni-molekyylistä, johon on lisätty rautaa sekä siihen upotetuista pienistä ohjausyksiköistä, joiden magneeteilla säädellään tuon “ameban” muotoa sekä muita ominaisuuksia. Nuo ohjausyksiköt voisivat muistuttaa esimerkiksi pieniä palloja, joihin sitten on laitettu mikropiirejä sekä magneetteja, joiden avulla  ne sitten ohjaavat tuon silikonimassan käyttäytymistä.

Ja ehkä tuota nano-silikonia käytetään myös ihmisen hermoston lamauttamiseen, mutta sitten tietenkin voidaan kysyä, että mitä noiden “iskujen” tekijät ovat sitten noista ihmisistä halunnut. Tuolloin pitää tuo väitetyn abduktion kohde profiloida, jotta “sieppauksen” syy saadaan selville Ja jos hän on jotenkin poikkeuksellisen ahjakas, niin silloiin tuon abduktion suorittajat voivat olla toimijoita, jotka haluavat hänen perimänsä, jotta voisivat tehdä näistä ihmisistä klooneja. Mutta keitä he sitten ovat, onkin toinen asia. Se mistä nuo salaperäiset “oliot” ovat on jäänyt selvittämättä.

Kuitenkin noissa väitetyissä kohtaamississa tavattua  teknologiaa jäljennetään tai mallinnetaan huippu-salaisissa tukikohdissa ympäri maailmaa , joiden toiminta ei kuitenkaan niin kamalan salaista ole. Mutta se mikä näissä salaperäisissä “kohtaamisissa” pistää silmään on se, että nuo “olennot” eivät käyttäydy mitenkään erityisen väkivaltaisesti. Joidenkin ihmisten mielestä kyseessä on esimerkiksi jokin hallituksen valvonnassa toimivista ryhmistä, jotka keräävät esimerkiksi DNA-näytteitä, kun taas joidenkin ihmisten mielestä kyseessä voisi olla esimerkiksi extra-terrestriaalinen toimintaryhmä, joka tutkii ihmisten käytöstä jotain asiaa varten. Tai ehkä se sitten haluavat liittää meidän DNA:tamme omansa. Mutta tämä nyt vain on sellaista mietintää päivän ratoksi, ja älkää nyt niin kamalan ahdasmielisiä olko tällaisten asioiden takia.

https://sites.google.com/view/abductiot/etusivu

Http://abductiot.webnode.fi

Einsteinin-Rosenin siltojen käyttö tähtienvälisessä matkailussa on vasta teoreettisella tasolla, mutta teoriassa noita madonreikiä voitaisiin käyttää myös vihamielisten planeettojen hallintaan

Kuvituskuvaa

Taas on tulossa uusi versio elokuvasta “Alien”, ja sen nimeksi tulee “Alien Covenant.” Sana “Covenant” merkitsee muuten englanniksi sitoumusta tai sopimusta. Oikeastaan sanakirjan mukaan sillä on useita eri merkityksiä, joten tässä sitten viittaan elokuvaan sen englanninkielisellä nimellä. Tuossa elokuvassa sitten esitellään joukko uusia erikoisefektejä, joiden toteutus varmasti vaatii todella paljon tietotaitoa. Tässä sitten pohditaan noiden erikoisefektien yhteyttä siihen, mitä kutsumme nimellä “futurologia”, eli tulevaisuuden teknisen sekä sosiaalisen kehityksen analysoimiseksi sekä uusien keksintöjen kautta yhteiskuntaan kohdistuvien vaikutusten ennakoimiseksi kehitetty tiede .

Noissa elokuvissa on muuten muutamia loistavia floppeja, kuten se että vaikka ihmiset tietävät alienin tarttuvan isäntäänsä iskemällä sikiön tuovan olion ihmisen tai muun uhrin kasvoille, niin missään vaiheessa noille miehille tai naisille ei olla jaettu mitään turvaverkkoja, joilla he sitten suojaisivat kasvonsa tuota oliota vastaan. Ja näin ei sitten sikiötä voisi siirtää uhrin kurkkuun sekä sitä kautta heidän vatsaansa. Tällaiset pienet virheet varmaan naurattavat joitain ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa etsiä erilaisia floppeja elokuvista, joita markkinoidaan suurella rahalla kaikelle kansalle.

Kun mietitään esimerkiksi elokuvan TV-trailerissa näytetystä valtavasta skorpionin pyrstöä muistuttavasta telakointiasemasta, niin jos tätä rakennelmaa mietitään siltä kannalta, että joskus tulevaisuudessa ihmiskunta ehkä matkustaa tähtiin ja perustaa sinne tukikohdan, niin tietenkin tuollaisessa tukikohdassa pitää ottaa huomioon sellainen asia, että esimerkiksi avaruusalus voisi levittää sinne tappavia viruksia tai bakteereja, joten siksi se pitää ensin ottaa ikään kuin roikkumaan ilmaan. Samoin jos aluksen toiminta perustuu siihen, että siitä itsestään tehdään sähkömagneettinen “musta aukko”, niin silloin tietenkin tuo sähkövoiman siirtämiseen käytettävän järjestelmän pitäisi olla sen verran järeää tekoa, että se kestää energian pumppaamiseen alukseen, jonka massa kasvatetaan tuolloin riittävän suureksi singulaarin aikaansaamiseksi.

Kun kappaleen massa kasvaa tarpeeksi, niin silloin se ikään kuin putoaa pois meidän tuntemastamme 3-ulotteisesta universumista neljänteen ulottuvuuteen, jolloin se voisi matkustaa valtavan pitkiä matkoja “madonreikien” eli Einstein-Rosenin siltojen avulla. Ja vaikka matka madonreiän kautta tähdeltä toiselle ei onnistuisikaan, niin silti aluksen massan kasvattaminen olisi markan kannalta edullista, koska mitä painavampi alus on, niin sitä hitaammin aika sen sisällä kulkee. Syy miksi emme kuitenkaan ole oikeasti koskaan kokeilleet tuota mustaan aukkoon sekä singulariteettiin perustuvaa matkailua on se, että jos onnistumme luomaan tarvittavan energian, jotta voisi syntyä tuo keinotekoinen musta aukko, niin silloin saattaisi käydä niin, että emme ehkä sitten pääsisikään takaisin Maahan. Jotta tuo mielikuvituksellinen matka voisi onnistua odotusten mukaisesti, niin silloin tietenkin meidän pitäisi luoda sama energiamäärä tuolla kaukana, jotta alus voisi palata maan pinnalle.

Tähän liittyy sellainen ongelma, että jos lähdemme siitä, että tuollainen madonreikä voisi muodostua, niin meidän täytyy myöntää sellainen mahdollisuus, että emme ehkä voisi kuitenkaan kontrolloida madonreikiä mitenkään.  Koko teoria matkailusta avaruuden madonreiän kautta  perustuu siihen ajatukseen, että kaksi mustaa aukkoa laitetaan värähtelemään samalla taajuudella, jolloin ne voisivat muodostaa tuon kuuluisan Einsteinin-Rosenin sillan universumin läpi. Eli tuolloin luodaan sähkömagneettinen singulaari, joka laitetaan värähtelemään samalla taajuudella kuin joku taivaalla oleva tunnettu musta aukko. Ja jos tuo teoria on totta, niin silloin nuo mustat aukot muodostavat sillan toistensa väliin, jota pitkin alus voisi matkata toisella tähdelle. Mutta todellisuudessa maailmankaikkeudessa voi olla miljoonia mustia aukkoja, jotka värähtelevät samoilla taajuuksilla, ja tuolloin voi käydä niin ikävästi, että alus joutuu väärän mustan aukon läheisyyteen. Ja tuolloin sitten voi käydä niin, että alus putoaa vaikka tulikuumaan tähteen.  

Madonreikä itsessään on tietenkin olemassa oleva ilmiö, mutta se että voidaanko koskaan luoda tarpeeksi tehoa siihen, että tuollainen ihmisen luoma tunneli läpi maailmankaikkeuden siinä mittakaavassa, että avaruusalus voisi sen läpi matkata on puhtaasti spekulaatiota. Kuitenkin kaikkialla avaruudessa on madonreikiä, jotka ovat pienempiä kuin kvarkit, mutta kuitenkin niiden pituus voi olla niin suuri, että ne ulottuvat  vaikka toiselle puolen tunnettua maailmankaikkeutta jolloin ne ovat miljoonia valovuosia pitkiä.  Tuohon matkustustapaan liittyy sitten yksi perustavanlaatuinen ongelma. Nimittäin jos tuollainen sähkömagneettinen musta aukko jää ikää kuin auki planeetan kaasukehään, niin se saattaa imeä sen kaasukehän lävitseen, jolloin koko planeetta on vaarassa menettää kaasukehän, koska tuollainen musta aukko voi muuttua sellaiseksi, että se ikään kuin alkaa ruokkia itseään tuon painovoimakeskipisteen  ympärillä olevassa siirtymäkiekossa tapahtuvan ydinreaktion avulla. Eli tuollainen sähkömagneettinen musta aukko ei muuten kuin syntytapansa perusteella poikkea luonnollisista mustista aukoista.  

Sähkömagneettinen musta aukko synnytetään esimerkiksi pumppaamalla lasereilla tai elektronitykeillä johonkin kappaleeseen, jonka painovoima nostetaan silloin sille tasolle, että valokaan ei pääse sen pinnalta karkuun. Ja kätevin tapa tietenkin on pumpata tuohon kappaleeseen elektroneja, jotka saavat kappaleen painon nousemaan erittäin suureksi, mutta tietenkin tuon keinotekoisen mustan aukon muodostumiseen kuluu oma aikansa, ja siksi meidän pitää sitten vielä kehittää tehokkaampia tapoja tuottaa sähköä kuin nykyään. Eli tätä laitetta tuskin tullaan rakentamaan ennen kuin ihmiskunta saa käyttöönsä tehokkaan fuusioreaktorin. Ja sitä tuskin koskaan rakennetaan muualle kuin jonnekin Saturnuksen taakse, jotta se ei sitten vetäise maan ilmakehää lävitseen.

Tilanne milloin tuollainen musta aukko sitten riistäytyisi hallinnasta voisi olla edessä silloin, kun singulaari alkaa puristaa ympäröivää materiaalia kasaan aiheuttaen sitten spontaanin ydinfuusion, missä happi ja typpi-atomit alkavat yhtyä vapauttaen valtavasti energiaa. Samoin jos tuon kuvitteellisen madonreiän läpi saapuu avaruusalus valon nopeudella, niin silloin voi käydä niin, että planeetan kaasukehässä alkaa tapahtua ydinfuusio, joka sitten polttaa planeetan pinnan tulikuumaksi, ja jos alus törmää lisäksi palneetan pintaan, niin se hajoaa välittömästi ionipilveksi.  Kun pohditaan sitä, millaisia aluksia tuolloin tulevaisuudessa ehkä tullaan käyttämään, niin yksi mahdollisuus olisi tietenkin sellainen, että aluksen pinnalle valmistetaan eräänlaisesta nanoteknologian avulla valmistetusta silikonipohjaisesta yhdisteestä koostuva kerros, jossa tuohon materiaaliin on liitetty rauta-atomeja.

Kyseinen materiaali reagoi silloin magneettikenttään, jolloin sen muotoa voidaan muutella tarpeen mukaan, ja silloin voisi ihmisen käytössä olla aluksia, jotka muuttavat muotoaan, kuten joissain SciFi-elokuvissa tapahtuu. Tuollaisia lentolaitteita, joiden pinta muuttaa tarvittaessa muotoaan ilmeisesti kehitetään tällä hetkellä jossain AREA-51:n kaltaisessa huippusalaisessa laitoksessa, ja jos sellainen lentokone, joka on päällystetty muodoltaan mukautuvalla polymeerilla voidaan joskus toteuttaa, niin silloin tuota laitetta voidaan pitää uutena ilmailun vallankumouksena.

Kuitenkin jos palataan taas noihin interstellarisiin matkoihin, niin kun tuollaisen matkan jälkeen avaruusalus laskeutuu planeetan pinnalle, niin sen runkoon on varastoitunut valtavasti energiaa, joka sitten tietenkin pitää purkaa johonkin, koska jos tuollainen valtavan voimakkaalla sähkövarauksella varustettu laite laskeutuu jonkun kappaleen pinnalle, niin se purkaa varauksen tuohon kappaleeseen, mikä voi sitten aiheuttaa räjähdyksen sekä totaalisen tuhon.  Samoin jos tuollainen alus sitten lähestyy planeettaa hiukan liian kovalla nopeudella, niin silloin käy niin, että koko planeetta tuhoutuu tuon kappaleen aiheuttaman iskuenergian johdosta. Sama koskee myös singulariteettia, eli jos tuota madonreikää pitkin lähetetään kappale, niin saattaa olla niin, että se ilmaantuu toisesta mustasta aukosta valon nopeudella, jolloin kokonainen planeetta voi tuhoutua. Jos esimerkiksi humanoidi olisi oikeasti olemassa, niin se saattaisi ehkä esittää ajatuksia siitä, että lajien välille voidaan valmistaa tuollainen madonreikä.

Mutta tuon saman kuljettimen avulla voidaan planeettaa hallita hyvin tehokkaasti. Eli jossain skenaarioissa missä käsitellään vieraan älyn sekä ihmisen välisiä suhteita, on esitetty, että alien saattaisi hallita valloittamiaan alueita tällaisen laitteiston avulla. Tuossa maailmanlopun hypoteesissa humanoidit pelottelevat ihmisiä sillä, että he laittaisivat vaikka kiviä tulemaan tuollaisen singulaarin läpi, jolloin iskuenergia  tuhoaa koko planeetan.  Tämä on se syy, miksi esimerkiksi “Stargatea” ei oikeasti kannata ryhtyä rakentamaan, ennen kuin ihmiskunta on varmistunut siitä, että sen toisessa  olevilla mielikuvituksen luomilla. olioilla on myös meitä ihmisiä kohtaan  kohtaan hyvä tahto. Näet jos tuon singulaarin läpi syöksyy esimerkiksi tiiliskiven kokoinen kappale lähes valonnopeudella, niin silloin seuraukset olisivat varmasti kammottavia.  

http://kvanttimatkailua.webnode.fi

Arthur C. Clarken ja Gentry Leen "Kehto" (Cradle, 1988) pitää sisällään 440 sivua turhaa tekstiä, ja joskus olen ajatellut, että kirjan sekavuus on tarkoituksellista.

Tässä sitten esitellään muuta kuin viktoriaanista kirjallisuutta. Arthur C. Clarken sekä Gentry Leen yhdessä kirjoittama kirja "Kehto" (Cradle , 1988)  pitää sisällään melkoisen määrän tekstiä, joka ei kenenkään mielestä kuulu itse kirjaan ollenkaan, ja tätä kirjaa voidaan pitää tuon melko upeita tieteisromaaneja kirjoittaneen Arthur C. Clarken onnettomimpana romaanina, jossa pääosan työstä on tehnyt Gentry Lee, ja tuokin työ olisi monen mielestä saanut jäädä tekemättä. Eli kirjan puolivälin jälkeen alkaa sitten ikään kuin uusi teos, joka tarjoaa loistavia kuvakulmia siihen, mitä teknologia ehkä jossain vaiheessa sitten tulee olemaan. Tuolloin kirjan puolivälin jälkeen humanoidien avaruusalus laskeutuu Maan pinnalle, ja tuo keskuuteemme tietenkin superihmisiä, joita he ovat sitten luoneet jollain ioniteknologialla, jossa ionitykin avulla voidaan koota synteettinen DNA-joka sitten on siirretty ihmisen alkioon.

Tuo tekniikka perustuisi kuulemma siihen, että ionitykeillä ammutaan noita ionisoituja DNA-molekyylin partikkeleita tilaan, missä magneettikentät pysäyttävät ne juuri oikeassa kohdassa, ja sitten niistä voidaan latoa keinotekoinen DNA, jolla voidaan korvata mikä tahansa perimäaines. Tuo perimäaines toimitetaan Maahan eräänlaisen atraimen muotoisen objektin sisällä, ja sitten tuo atrain alkaa kasvaa kokoa. Eli melko kehittynyttä nanoteknologiaa on tuossa kirjassa esillä. Mutta kuten tiedämme, niin tieteistarinoihin kuuluu veret seisauttava tekninen ilotulitus, joka tietenkin pitää sisällään monipuolisesti erilaisia teknisiä vempaimia, joista tietenkin upein on tuo kuvitteellinen avaruusalus, joka pystyy jäljittelemään mitä tahansa muotoa, mitä sen ympäristöstä löytyy, ja jostain kumman syystä ei kukaan ole kirjassa selittänyt, että miten tuo olisi mahdollista?

Eli itse olen arvellut tuon kuvitteellisen avaruusaluksen olevan eräänlaisella kumimaiselta vaikuttavalla eli elastisella hiilikuitumatolla päällystetty, laite, jonka varsinaisessa pinnassa on sitten pieniä tappeja. Noiden tappien tarkoitus on tehdä aluksen pintaan ikään kuin kohoumia tai kuoppia, jotta se sitten pystyisi sulautumaan paremmin ympäristöönsä. Samoin tuo joustava pintamateriaali on päällystetty nanoteknologiaa käyttävillä kameroilla, joiden avulla aluksen keskustietokone saa sitten hyvän kuvan siitä, miltä sen ympäristö näyttää, ja tietenkin tuo pinta on päällystetty nanoledeillä, joilla siihen saadaan tehtyä millainen kuva hyvänsä, ja siksi tuo alus ehkä sitten luojansa mielikuvituksessa kykenee muuttamaan muotoaan miksi se haluaa, ja tietenkin Clarken luomassa aluksessa on paljon robotteja sekä muita mukavia laitteita, joista osa muistuttaa ikään kuin muurahaisia.

Kirja on tietenkin hyvin pitkä sekä se sisältää paljon turhaa kuvausta, jollainen ei mielestäni kuulu SciFiin. Mutta kun päästään tuohon tekniikan puoleen, niin silloin tietenkin meno muuttuu todella paljon, mutta kuten varmaan olette joskus huomanneet, niin tuon kirjan esittelyt ovat yleensä olleet hyvin laimeita, eli niissä kuvaillaan kirjan "sisältävän kuvauksen ihmisen sekä alienin kohtaamisesta, sekä viestintätekniikan kehittymisestä  seuraavan kuuden vuoden aikana". Eli ainakaan noista arvostelijoista ei kyseinen kirja ole mitään erityisen miellyttävää luettavaa, mutta jos haluaa hypätä yli ne vähän yli 400 sivua turhaa tekstiä, niin kirjan lopun voi lukea novellina, joka on oikeastaan ihan mukavaa SciFiä, ja varmasti siitä huomaa että paljonko sitten tästä on mestarin kirjoittamaa, ja kumpi on aloittelijan luomaa.

Eli yhdessä kohtaan kirjan meno muuttuu, ja siitä tulee ihan kelvollista luettavaa. Ja jos kirjan lopun sitten jostain löytää, niin sen voi lukea novellina. Sen loppu olisi pitänyt julkaista erikseen, koska niin erilainen se on muuhun kirjaan nähden. Ja tämä kirja on muuten niin sekava, että itse olen kyllä yllättynyt siitä, miten kustannustoimittaja on sen päästänyt läpi, eli joskus minulle on tullut sellainen ajatus, että kirjasta on tahallaan tehty sekava sekä vaikeasti luettava kaikkine avaruusalusta vartoivine valaineen sekä viestintäteknologian kehittymisineen sekä henkilöiden yksityiselämän ruotimisineen.

pimeakronikka.blogspot.fi