Alaskan ostamista pidettiin kaikkien aikojen huonoimpana kauppana

Kun USA:n ulkoministeri Seward osti Alaskan Venäjältä vuonna 1867, maksaen siitä 7,2 miljoonaa dollaria, niin hänelle varmasti naurettiin takanapäin. Kuitenkin ulkoministeri Frederick Sewardilla oli varmasti syytä tähän ostoon, koska hän saattoi näin saada Kanadassa olevat Britit kahden rintaman väliin, jos USA:lle tulisi konflikti kuningaskunnan kanssa. USA saattoi kuljettaa joukkoja Alaskaan laivoilla ohi Kanadan, jos sen välit Britannian kanssa olisivat alkaneet kiristyä, ja samalla USA eliminoi yhden sellaisen uhan, mikä ei ehkä tule kaikille mieleen.



Kun Venäjä myi Alaskan, niin silloin Britannialla ei enää ollut maarajaa sen kanssa, ja tuolloin eivät britit voineet salaa tapailla tsaarin edustajia ainakaan Pohjois-Amerikassa, vaan tuon jälkeen heidän piti tapailla joko Euroopassa tai jommankumman valtion alueella, mikä saattoi aiheuttaa jännitteitä, varsinkin jos noissa tapaamisissa keskusteltiin esimerkiksi yhteisistä sotatoimista jotain kolmatta valtiota vastaan sekä muista asioista, jotka eivät ehkä kestäneet päivänvaloa.  Tuollaisia "ei julkisia" tapaamisia kutsutaan "salaiseksi diplomatiaksi", ja niistä on yleensä tapana olla hiljaa.


Mutta pääasiassa Seward ajatteli silloin sitä, että USA voisi kehittää Alaskan avulla valmiiksi kahden rintaman sodan, jos Kanadassa olevat britit sitten olisivat alkaneet  osoittaa aggressiota USA:aa vastaan. Mutta tietenkin Alaskasta löydettiin sitten kultaa ja öljyä, joiden avulla tuo osavaltio sitten kattoi melko nopeasti kaupoista johtuneet kustannukset. Mutta pääasiassa syy tuohon "maailman huonoimpaan kauppaan" oli yksinkertaisesti se, että Seward tai USA:n asevoimien silloinen  johto kenraali Ulysses S. Grantin johdolla halusivat alueen, mille he saattoivat keskittää joukkoja, jos Britannia haluaa osoittaa aggressiota USA:aa vastaan, ja tietenkin Amerikkalaiset halusivat tuon alueen, koska heillä oli syytä pelätä Brittejä, jotka olivat rakentamassa imperiumia niin, että heidän pääasiallinen kiinnostuksensa kohdistui Aasiaan, Intiaan sekä Afrikkaan, joten tietenkin Brittien elinehto oli se, että se kykeni kuljettamaan sotilaita ympäri imperiumiaan.


Tuolloin tietenkin sillä oli sellainen vaihtoehto, että brittisotilaita kuljetettaisiin Kanadan erämaiden läpi rakennetun rautatien kautta Tyynenmeren rannikolle, missä sitten heidät laivattaisiin Intiaan, Australiaan sekä Siinaille ja Etelä-Afrikkaan, jos Britit tunsivat tarvetta vahvistaa jonkin alueen puolustusta tai käydä hyökkäyssotaa jossain päin maailmaa. Tuon kuningaskunnan pääasiallinen kilpailija oli tuolloin Ranska, mutta tietenkin se piti Venäjää myös uhkana, ja vasta 1890-luvulla alkoi Saksa sitten myös kilpailla Brittien kanssa siirtomaista. Ja siksi oli tärkeää, että Briteillä oli kaksi merireittiä, jota pitkin he kykenivät viemään sotilaita siirtomaihin sekä alueita, missä se voi kouluttaa sekä varustaa joukkojaan. Ja tietenkin USA:n armeijan johdon mielessä oli tuolloin se, että mitä jos Brittien päähän tulee ajatus siitä, että se hyökkäisi USA:n kimppuun Kanadasta käsin, joten siksi oli tärkeää saada tuollainen strateginen alue, mihin USA kykeni rauhan aikaan sijoittamaan joukkoja, ja niiden joukkojen avulla Grant aikoi lyödä Brittien armeijan taistelussa, jota ei kuitenkaan koskaan tullut.


Ja nykyään sitten tietenkin Alaskan eteläpuolella olevat Aleutit tarjoavat loistavan sijoituspaikan nykyaikaisille tiedustelulaitteille sekä tutkille, joilla valvotaan USA:n ilmatilaa sekä hankitaan tietoja siitä, mitä Venäjällä sekä Kiinassa tapahtuu, ja varsinkin Ohotan mereltä tapahtuvat ohjuslaukaisut ovat noiden tutkien pääasiallinen tarkkailun kohde, ja samalla myös seurataan Venäjän sekä Kiinan laivaston viestintää, jota verrataan sen toimintaan, jolloin NSA voi sitten pyrkiä saamaan tietoja siitä, millaista viestintää laivasto käyttää ennen kuin ohjuksia aletaan virittää, ja silloin tietenkin ydinaseita koskevaa viestintää sekä GLONASS-laitteita, joiden avulla sukellusvene paikantaa itsensä jotta ohjusten suuntaus saadaan kohdalleen voidaan häiritä. Saadakseen ohjukset lentämään kohteeseen täytyy laukaisijan antaa niille kaksi pistettä lähtöpisteen sekä maalin, ja jos noita tietoja ei ole, niin ohjus ei voi silloin osua maaliinsa.


Ja tietenkin ydinaseiden laukaisuun tarvitaan koodi, joka annetaan sukellusveneelle satelliittien välityksellä, ja jos tuota viestintää häiritään, niin silloin sukellusveneet eivät voi laukaista aseitaan eikä muutenkaan keskitetystä taistelun johtamisesta tule yhtään mitään, jos koodattuja radioita ei voida käyttää, niin silloin perinteisen VHF-viestintä on ainoa, mitä voidaan käyttää, ja se on erittäin häiriöaltista sekä epäselvää, koska silloin kaikki hengitys ja muut häiriöt kuuluvat läpi, ja tietenkin myös vihollisen laitteille antama radiohäirintä sekä se, että VHF:t kuuluvat toistensa läpi aiheuttaa vaikeuksia viestinnässä. Koodatut radiot perustuvat samaan tekniikkaan kuin GSM-puhelimet, eli ne voivat limittää viestinsä niin, että niillä ei voida  puhua toisten päälle, ja samalla tietenkin niissä olevat ohjelmistot suodattavat hengityksen sekä muun turhan melun pois.


Kun tässä sitten puhutaan koodiradioista, niin ne kiinnitetään yleensä tavalliseen VHF-radioon, ja kyseessä on itseasiassa pelkkä tietojenkäsittelylaitteisto, joka liitetään perinteiseen lähettimeen. Mutta jos tuota laitteen lähettämää digitaalista koodia häiritään, niin silloin eivät viestit mene läpi. Tuolla binäärikoodin muodossa lähetetyllä viestillä estetään vihollista saamasta selvää sotilaiden viestinnästä sekä silloin voidaan lähettää myös kypäräkameran ottamaa kuvaa tilanteesta sekä karttatietoja voidaan vaihtaa kenttäryhmän sekä päämajan välillä. Tuolloin operaation johto saa kaiken tarpeellisen tiedon siitä, millainen vihollinen hänellä on vastassaan.


Samoin omien miesten biometristä tietoa annetaan päämajan tietoon aktiivisuusrannekkeiden avulla, jotta sotilaita voidaan komentaa esimerkiksi juomaan tai pitämään taukoja, niin että heidän taistelukykynsä olisi mahdollisimman hyvä kaiken aikaa. Ja silloin operaation johtaja voi myös suunnitella lepopaikat sekä muut tauot tarkemmin, ja noihin paikkoihin missä miehet lepäävät voidaan tietenkin silloin toimittaa varusteita kuten lisäpatruunoita sekä tarvittavia erikois-aseita, joita ei kuitenkaan kannata muuten kannata raahata mukana, ja yksi tällaisista aseista joita ei kannata mukana kantaa on Barrett 50 kivääri, joka voi olla erittäin hyvä tarkka-ammunta kivääri, joka voi kuitenkin olla loistava väline, kun tuhotaan vihollisen lentokentille sijoitettuja lentokoneita sekä helikoptereita.


Jos tuollainen kivääri toimitetaan kommandoryhmälle, joka on soluttautunut vihollisen lentokentän lähelle, niin he voivat silloin ampua hävittäjiä tai muita tukikohtaan sijoitettuja koneita esimerkiksi "Rufus"-luodeilla tai olkapäältä ammuttavilla panssarintorjunta-aseilla. Ja jos esimerkiksi tuollaisen materiantuhoantaan tarkoitetun kiväärin luoti osuu pommikoneeseen, niin silloin se tuhoutuu melko varmasti. Ja yksi NATO:n uhista on se, että SPETSNAZ-ryhmä soluttautuu lähelle sen lentotukikohtaa, ja ampuu raskailla kivääreillä esimerkiksi B-52:n alla olevia risteilyohjuksia, ja samoin tietenkin voidaan tehdä myös Venäläisille pommikoneille. Jos ristelyohjukseen ammutaan panssarintorjunta-aseella, niin pahin tilanne tietenkin on sellainen, että tuossa ohjuksessa olisi ydinkärki, jolloin plutoniumia leviää pitkin tukikohta, ellei sitten HEAT-panos laukaise ydinaseen alkupanosta, niin että syntyy ydinräjähdys. Nykyään ollaan kehitetty myös laser- ja mikroaaltoaseita, joilla vihollisen lentokoneiden siivet voidaan leikata poikki tai niiden polttoaine sytyttää palamaan, ja tietenkin esimerkiksi Stinger-ohjuksilla voidaan tuhota myös isoja pommikoneita.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Oliko Bermudan kolmion "Lento-19" kohtalona ehkä staattinen sähkö, joka sai koneet sulamaan ilmassa?

Bermudan kolmio on asia, mikä on kiehtonut sekä pelottanut ihmisiä vuosisatojen ajan, ja yhtenä parhaista todisteista tästä ilmiöstä pidetään “Lento-19”-tapausta, missä viisi laivaston Grumman TBF “Avenger”-torpedokonetta ja 13 miehistöön kuuluvaa sekä yksi etsintöihin osallistunut Martin Mariner-lentovene katosivat Joulukuun 5. päivänä vuonna 1945. Tuota lentokoneiden eriaikaista katoamista pidetään sikäli erikoisena, että tuo lentovene oli lähtenyt etsimään tuota laivuetta, jonka yhden koneen miehistöstä puuttui yksi henkilö, joka ei jostain syystä lähtenyt tuona päivänä tehtävään. Kun kyseistä tapausta analysoidaan, niin erittäin tärkeitä yksityiskohtia ilmenee noista radion välityksellä jaetuista viesteistä, jotka lentue lähetti tukikohtaansa.

Niissä on sitten ne kaikki “UFO-sieppausten” sekä Bermudan kolmio-tarinoiden kulmakiveksi muodostuneet tarinat yllättävästä sumusta,  kompassien sekoamisesta sekä ohjainten jäykistymisestä, mikä panee miettimään, että kyseessä olisi ehkä jonkinlainen sähköinen ilmiö, joka voisi olla esimerkiksi staattisella sähköllä varautunut pilvi, jonka synty voisi aiheutua esimerkiksi vedenalaisesta vulkaanista. Tuossa mallissa vulkaani eli vedenalainen tulivuori sylkee hohkakiveä eli tulikuumaa vulkaanista pölyä, niin että se nousee pilviin asti. Ja tuolla pilvessä oleva suihkuvirtaus saa aikaan sen, että pölyhiukkaset sitten alkavat kehittää staattista sähköä pyöriessään pilven keskellä.

Se miten nuo hiukkaset pääsevät nousemaan niin korkealle johtuu siitä, että ne ovat tulikuumia. Tämä kova kuumuus aiheuttaa sen, että vesi irtoaa niiden pinnasta, jolloin nuo hiukkaset ovat itse-asiassa kuivia tuhka-hiukkasia, ja ehkä tuo saari olisi sitten nouseva vulkaanisen pölyn patsas. Kun lentokone lentää tuollaiseen staattisella sähköllä varautuneeseen pilveen, niin siihen saattaa iskeä useita salamoita, jotka saattavat hajottaa hydraulisia osia, tai magnetisoida rautapitoisia kappaleita.

Tuolloin tämä ohjaus tietenkin muuttuu jäykäksi, ja jos konetta ympäröi silloin voimakas sähköinen ilmiö kuten magneettikenttä, niin se saa nuo kompassit sekoamaan. Ja kuten tiedämme, niin silloin koneen rungon ympärille saattaa muodostua valokaaria, jotka saavat sitten ehkä polttoaineen räjähtämään. Tai sitten tuohon pilveen olisi suunnattu valtavan voimakas radioaalto, joka olisi saattanut aiheuttaa voimakkaan plasman muodostumisen. Plasma on ionisoitunutta kaasua, joka hohtaa pimeässä, ja esimerkiksi vesipisara voi muuttua “pallosalamaksi’ eli hohtavaksi plasma-palloksi, joka seuraa lentokonetta, jos se on varautunut vastakkaisella sähkövarauksella, kuin mitä plasmapallon ionit ovat.

Itseasiassa plasmaattisella pallolla on aina sekä pohjois- että etelänapa, jolloin staattisesti varautunut lentokone voi ikään kuin vetää tuota palloa puoleensa. Ja jos lentoryhmä olisi sitten lentänyt tuollaiseen vulkaanisesta purkauksesta syntyvään pilveen, niin lentäjät eivät ole ehkä tajunneet sitä, että vaikka tuo pilvi olisi viattoman näköinen, niin se olisi hyvin tiheä. Ja jos kyseessä olisi merenpohjassa tapahtuva rakopurkaus, jonka pituus voi olla satoja kilometrejä, niin silloin lentäjät ovat voineet menettää suuntavaiston  ja kadota tuonne pilveen, ja alkoivat lentää ympyrää tuollaisen plasmapallon ympärillä.

Mikään ei ilmakehässä kuitenkaan estä esimerkiksi kokonaisen pilven muuttumista plasmaksi, ja tuollainen sähköisesti varautunut pilvi voi muutenkin olla erittäin kirkas, jolloin lentäjät eivät ehkä erota sitä auringosta, vaan alkavat sitten kiertää tuota pilveä, kun he yrittävät suunnistaa auringon mukaan. Tässä kuitenkin voin sanoa, että tuo “Lento-19”-tapaus on vielä nykyäänkin hämärän peitossa, ja kun mietitään sitä, mikä tapauksesta tekee niin kiehtovan, on juuri se, että kukaan ei tuolloin ollut nähnyt mitään sen ihmeellisempää pilveä tai vulkaanista toimintaa kuin yleensäkään. Toisten ihmisten mukaan tuo lentue joutui keskelle sähkömagneettista tornadoa, tai hyvin lähelle tuollaista ilmiötä, joka saattaa olla joko luonnollinen.

Luonnollisessa mallissa tuollaisen magneettisen tornadon saa aikaan vulkaani, joka sylkee taivaalle rautapitoista tuhkaa, joka sitten alkaa ilmpyörteen ansiosta pyöriä, jolloin syntyy samanlainen ilmiö, kuin mitä “Die Glocken” tapauksessa syntyisi, jos tuo koje mikä kehittää nostovoimansa vastakkaisiin suuntiin pyörivien rengasmaisten magneettien avulla. Ja tuo sitten varmaan saa aikaan sen, että joidenkin ihmisten mielestä tuo lentue joutui UFO-sieppauksen kohteeksi, jonka takana oli joko Pentagon tai humanoidit, jotka tulevat “Zeta Reticulista”. Jos kyseessä on oikeasti pieleen mennyt asekoe, niin silloin kyseessä saattaa olla ase, joka perustuu yksinkertaisesti kahteen samaa aallonpituutta käyttävään tutkaan, joiden lähettämät radiosäteet laitetaan leikkaamaan ilmassa samassa kohdassa, johon syntyy valokaari.

Tapaus olisi ollut yksinkertaisesti sellainen, että Pentagon olisi kokeillut välineitä, joilla se ajatteli houkutella esimerkiksi Neuvostoliiton lentokoneita ansaan. Siihen olisi saattanut kuulua voimakkaita pystysuunnassa olevia magneettikenttiä, joiden tarkoitus olisi ohjata vastapuolen lentokoneita väärään suuntaan. Samoin noiden koneiden tuhoaminen olisi sitten tapahtunut samaan pisteeseen “X”-kirjaimen muodossa suunnattujen radioaaltojen avulla, ja ehkä joku sitten vain unohti laittaa lapun tuon konsolin päälle.

Tämän jälkeen tutkaupseeri olisi luullut laitteistoa tutkaksi ja käynnistänyt sen. Ehkä osa noista laitteista olisi sijoitettu “Loran-laitteiden” kanssa samaan huoneeseen, ja jos niissä ei ollut lappua päällä, niin silloin voisi tapahtumien kulku olla sellainen, että laivasto olisi kokeillut tuota magneettikentän muodostamaa pilaria, joka olisi toiminut kuten oletettu oli. Sitten laivaston olisi vain pitänyt käynnistää “Loran-laite”, jolla sitten nuo koneet olisi voitu paikantaa. Ja ehkä noissa koneissa oli sitten kauko-ohjattavat transponderit, joilla ne voidaan tuossa tilanteessa tunnistaa.

Kun laivaston suuntimo-aseman  mies sitten käynnisti nuo laitteet, niin hän ei ehkä tajunnut käyttävänsä asetta, ja sitten nuo koneet vain räjähtivät valtavan voimakkaan radiosignaalin voimasta, ja valokaaret polttivat sitten nuo koneet olemattomiin. Ja ehkä sitten tuo Martin Marinerin tapaus aiheutui, siitä kun kone pyysi paikantamaan itsensä sekä samalla alkoi mitata “Loran-signaalia”, jolloin sitten taas tapahtui tuo kammottava erehdys. Tuossa kokeessa näet testataan laitteiden kalibrointia, ja silloin koneen omaa paikkatietoa verrataan suuntima-asemien antamiin tietoihin.

Koneen operaattorin  sitten pyytäessä “ristimerkkiä”, jotta operaattori saattoi verrata kartalla olevia oletus-tietoja todellisiin tietoihin, niin silloin tietenkin olisi saattanut “pamahtaa”, jos valokaari olisi syttynyt tuon koneen kohdalla.. Eli tämä sitten varmaan olisi aika hyvä selitys tälle tapaukselle, joka on pitänyt yllä ihmisten uskoa Bermudan kolmioon ja sen outoihin tapahtumiin.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

"Foo-hävittäjät" ja muita outoja valoja taivaalla sekä merellä

“Foo-hävittäjä” on eräänlainen valoilmiö, joka ikään kuin seuraa lentokonetta sen lentäessä pimeällä. Havaintojen mukaan kyseessä on pienikokoinen plasmapallo tai jonkinlainen valokaari, joka pyörii lentokoneen ympärillä. Sitä pidetään joissakin piireissä meteorologisena tai fysikaalisena ilmiönä, jossa lentokone ensin varautuu staattisella sähköllä, ja sitten se peittyy plasmakerroksella. Tuo ilmiö saisi sitten aikaan sen, että salamoiden tuhansien asteiden läpötilaan kuumentama vesipisara, joka on muuttunut plasmapalloksi alkaa ikään kuin seurata tuota lentokonetta.

Kyseinen ilmiö on sikäli erikoinen, että siitä on melko paljon kuvia, ja tätä epäillään sähköiseksi häiriöksi, koska tuon ilmiön aikana eivät lentokoneiden viestijärjestelmät toimi kunnolla. Toisin sanoen kyseessä olisi ilmailuun liittyvä “elmon tuli”-ilmiö, jollainen tavataan joskus laivoilla. “Elmon tuleksi” kutsutaan siis laivan mastojen väliin ilmestyvää valokaarta, joka hohtaa erittäin kirkkaana, ja koska ukonilmalla laiva varautuu sähköllä, niin esimerkiksi “lentävää hollantilaista” pidetään yksinkertaisesti sähköisen ilmiön aikaansaamana hohteena laivojen rungossa, jolloin kyseessä ei sitten ole mikään kovin yliluonnollinen ilmiö.

Kuitenkin Toisen maailmansodan aikana “Foo-hävittäjiä” alettiin tutkia tarkemmin, koska tuolloin ilma-ase alkoi olla yksi sodan ratkaisijoista. Tuolloin myös vihollisen teknistä osaamista hiukan liioiteltiin, ja siksi näihin ilmiöihin alkoi tulla kaiken maailman mystiikkaa. Liittoutuneiden piireissä alkoi kiertää huhuja siitä, että Saksalla olisi ollut käytössään valtava “Zeppelin-ilmalaiva”, joka olisi kyennyt vetämään B-17 pommikoneen sisäänsä, ja kaappaamaan sen miehistön.

Tuolloin huhut liikkuivat noiden pommikoneiden miehistöjen parissa, että nämä “valopallot” olisivat muistuttaneet taskulamppuja, ja että koneiden ulkopuolella olisi ollut miehiä. 1940- ja 50-luvuilla alkoi ilmailu tulla kaikille tutuksi, joten tuo legenda jättimäisestä “Zeppelinistä” alkoi muuttaa muotoaan, ja “Kylmän sodan versio” tästä laitteesta on tarina siitä, että Neuvostoliitolla tai Venäjällä on käytössään valtava “Backfire”-pommittaja, joka pystyy ottamaan lentokoneen jonkinlaiseen kammioon.

Tämän legendan takana on muuten sellainen ilmalaiva tyyppi, jota kutsutaan lentäväksi lentotukialukseksi. Näitä illaivoja, joiden nimet olivat “USS Akron” sekä “USS Macon”, joka kykeni huoltamaan hävittäjäkoneita, ja tuota “Maconia” pidetään maailman ensimmäisenä lentävänä lentotukialuksena, ja se itse on innoittanut monia tieteistarinoita. Ne oli varustettu viidellä Curtiss F9F “Sparrowhawk”-hävittäjällä, ja kuten varmaan arvaatte, niin noiden ilmalaivojen kohtaloksi koitui se, että niiden tullessa käyttöön ei tekniikka ollut aivan sitä, mitä sen olisi pitänyt olla, jotta projekti saataisiin viedyksi kunnialla läpi, joten nuo ilmalaivat sitten tuhoutuivat tuulenpuuskan takia.

https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Macon_(ZRS-5)

Mutta monet ihmiset eivät tiedä, että muissakin ilmalaivoissa oli lentokoneita, joiden tehtävänä oli viedä viesti ilmalaivan saapumisesta maihin. Ja esimerkiksi “Hindenburgissa” oli yksi Heinkel -kaksitaso tätä tehtävää varten, joten liittoutuneet pelkäsivät tätä välinettä osittain aiheesta. Kun tässä puhutaan seuraavaksi Saksan aseista, niin tietenkin vastaavia huhuja kulki myös akselivaltojen puolella. Kun puhutaan iskusta New Yorkiin, niin silloin 1940-luvulla ajateltiin, että joku ilmalaiva olisi vienyt “Ju-87 Stuka” syöksypommittajia allaan lähelle esimerkiksi jotain USA:n telakkaa, ja sitten nuo koneet olisivat tehneet iskun tuohon kohteeseen. Ideana olisi ollut se, että tuollaisen korkealla lentävän ilmalaivan alle olisi ripustettu syöksypommittajia, ja kun alus olisi tullut iskuetäisyydelle kohteestaan, niin miehistö olisi siirtynyt noihin koneisiin, ja suorittanut tehtävänsä.

Tuossa “Zeppelinissä” olisi ollut remmiahtimella varustetut dieselit, sekä paineistettu gondoli, joka olisi suojannut noita miehistöjä tehtävän ajan. Pommit olisi voitu ripustaa Stukiin jo valmiiksi maassa, ja sitten koneet olisi vain pudotettu operaatioon. Nuo syöksypommittajat olisi voitu varustaa ilokaasulaitteistolla, joka olisi sitten antanut niille hyvin suuren lentokorkeuden, ja tietenkin miehistöjen palauttaminen olisi ollut mahdollista joko niin, että syöksypommittajat olisivat lentäneet ilmalaivassa oleviin koukkuihin, jonka jälkeen miehistö olisi siirtynyt takaisin kuljetusvälineenä toimivaan ilmalaivaan.

Tai sitten he olisivat voineet hypätä Stukista mereen, josta U-veneet olisivat noutaneet heidät takaisin. Samanlaisia suunnitelmia epäiltiin Neuvostoliitolla olevan USA:n suhteen, ja tietenkin myös länsimailla ajateltiin olevan vastaavia välineitä. Ja joissakin tarinoissa tuo ilmalaiva olisi ollut amerikkalainen, ja koneena olisi “Helldriver” sekä kohteena joku tarkoin valittu kohde Saksassa tai Japanissa. Kuten tiedämme, niin legendat elävät edelleen, ja aina välillä tuollaisia “Foo-Hävittäjiä” nähdään ilmassa. Uusin versio noista koneista on sellainen, että lentokoneeseen kiinnittyy kolme kauko-ohjattavaa “dronea”, jotka on varustettu superliimaan perustuvalla kiinnittimellä, joiden avulla ne sieppaavat kohteen hallintaan.

Kyseinen liima on sellaista, että se kuivuu myös tyhjiössä, ja nuo “dronet” olisivat oikeastaan maalilennokkien muunnoksia. Tarinoiden mukaan niiden toiminta olisi sellaista, että ne laukaisevat lentokoneeseen erittäin voimakkaan sähköiskun, joka saa sen elektroniikan pettämään, ja sitten ne vain peittävät kohteidensa turbiinien ilmanotot, jolloin moottorit saadaan sammumaan, ja sitten vain yksi noista koneista asettuu “uhrin”päälle tai sen alapuolelle,  ja muut ottavat siivistä kiinni, ja vievät sen “pikku lennolle”.

Niissä tietenkin pitää olla kääntyvät suihkuputket, jotta ne voivat ohjata tuota “uhriaan”. Eli nuo koneet toimivat “remoran” eli laivakalan tapaan, ja tämä telakoituminen sitten saisi aikaan sen, että ohjaimet tuntuvat jäykiltä. Ja ehkä tuollaisia koneita olisi joillakin ilmavoimilla käytössään sellaista tilannetta varten, että sen koneita vaurioitetaan lennon aikana, jolloin nämä välineet saadaan pelastettua sekä lentäjien yritys loikata estetään. Mutta tietenkin teorioita tästä asiasta voidaan hyvällä omallatunnolla esittää vaikka kuinka paljon, joten tietenkin nämä asiat varmaan kiehtovat kaikkia ihmisiä, jotka haluavat näistä asioista jotain tietää.


https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Venus eli UFO:jen kuningatar sekä muita ilmakehän ilmiöitä.

Venus-planeetta

Tänään taas kävelin kohti kotia, ja muistelin sitä, että Venus-planeettaa sanotaan UFO:jen kuningattareksi. Silloin tällöin olen miettinyt tuota Arthur C. Clarken kirjassa olevaa mainintaa, ja kysynyt itseltäni, että miten joku voisi pitää planeetta Venusta eli ilta- ja aamutähteä UFO:na? Jokainen meistä tuntee tuon planeetan sen kirkkaudesta sekä siitä, että se näkyy nimenomaan aamulla sekä illalla, koska kyseinen kappale on meistä aurinkoon päin.

Kuitenkin aina silloin tällöin voidaan sanoa, että myös luonnolliset meteorit voivat käyttäytyä erittäin erikoisesti ja muutella suuntaansa, jos niiden koostumus olisi sellainen, että tuo meteoriitti olisi koostunut kahdesta eri kovuusarvon omaavasta aineesta. Tuolloin voisi käydä niin, että kun kyseinen kivipala saapuu maapallon ilmakehään, niin siitä palaa esimerkiksi pieni kulma pois, koska se koostuu ehkä jäästä, joka sitten sulaessaan muuttaa meteorin aerodynaamisia ominaisuuksia. Tuolloin voi pieni kivenkappale muuttaa suuntaa saapuessaan ilmakehään.

Mutta kuitenkin osa noista meteoreista käyttäytyy todella oudosti, ja yksi erikoisimmista ilmakehän ilmiöistä ovat tietenkin tulipallot, joita näkyy varsinkin talvella. Syy näihin tulipalloihin on usein pieni pala jäätynyttä ammoniakkia, joka sitten räjähtää saapuessaan maapallon kaasukehään. Tai sitten kyseessä on itseasiassa avaruuspölyn peittämä lumipallo, joka syöksyessään kaasukehään räjähtää palasiksi, Toki tuollaisen avaruuskiven sisään voi jäädä vettä tai jotain muuta helposti höyrystyvää jäätä , ja kun tuo kivi saapuu ilmkehään, niin silloin tuo sulavan jään laajetessaan aiheuttama murtuma repii meteorin kappaleiksi. Eli nämä ovat niitä luonnollisia selityksiä erilaisille oudoille kaasukehän ilmiöille, mitä me ihmiset  monesti ihastelemme.

Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että noista tulipaloista lähtee viheltävää tai rätisevää ääntä, niin tietenkin jos tuollaisen kosmisen kiven sisään on jäänyt kaasua, niin silloin se purkautuu ulos samalla tavalla kuin höyry purkautuu painekattilasta. Tai sitten kyse on ilmakehän yläosissa olevan pilven aiheuttama, ja tuolla pilvessä tapahtuu silloin se, että sen pienet jääkiteet varautuvat hangatessaan toisiaan, minkä jälkeen pilvessä  alkaa salamoida. Tuon sähköilmiö on sitten sellainen, että sitä tehostaa ilmakehän yläosiin suunnattu radiosäteily, joka varaa tehokkaasti pilviä sähköisesti. Eli vaikka tutkat sekä radiot eivät suoraan aiheutakaan kaikkea ilmakehässä olevien pilvien varautumista tai pilven sisäistä salamointia, niin ne takuulla tehostavat tuota ilmiötä.

Sähköisesti varautuneita pilviä on ajateltu joskus käyttää aseina, jolloin tuo toiminta olisi sellaista, missä vihollisen pommikoneiden reitille tehtäisiin keinotekoisia pilviä suihkuttamalla ilmakehään nestemäistä kaasua, mikä saa aikaan okluusiorintaman. Ja sitten noihin pilviin suunnataan parin megawatin radiolähetin, mikä varaa nuo pilvet sähköisesti. Tuolloin pilviin voidaan suunnata kaksi radiolähetintä, joilla saadaan aikaan se, että pilven hiukkaset kuumenevat jopa tuhansiin asteisiin, jolloin syntyy sitten plasmaa, mitä voidaan ohjata magneettikentän avulla kohti noita lentokoneita. Tai sitten voidaan valmistaa keinotekoinen ”stratocumulus”, mitä myös ukkospilveksi kutsutaan, jolloin tietenkin esimerkiksi laskuvarjojoukkojen operointi vaikeutuu.

Mikäli keskustellaan siitä, mitä esimerkiksi sähkömagnetismi voi saada aikaan ilmakehässä, niin radioaallot aiheuttavat joskus sellaisen ilmiön, että ilmaan syntyvä plasma saa aikaan sen, että radiosignaali ikään kuin imeytyy tuohon plasmakerrokseen, eikä tuolloin voi kimmota ionosfääristä, mikä sitten tietenkin estää GPS-laitteen toiminnan. Kuitenkin voidaan ajatella, että vihollisen päälle muodostetaan kemikaalien avulla keinotekoinen ukkospilvi, jonka avulla heidän toimintaansa vaikeutetaan. Voimakas salamointi sekä vesisade sitten aiheuttavat sen, että vihollinen sitten hukkuu mutaan, ja salamat voivat haitata esimerkiksi radiolaitteiden toimintaa.  Kun puhutaan vanhoista tutuista chemtraileista, niin vaikka lentokonetta ei näy, niin niitä voi silti muodostua.

Korkealla lentävä suihkuhävittäjä tai siitä lähtevä ilmakartio voi aiheuttaa sellaisen ilmiön, missä alailmakehään muodostuu tuollainen nauhamainen pilvimuodostelma, joka saa aikaan paljon spekulaatioita äänettömistä lentokoneista, mutta toisinaan myös tutkat aiheuttavat tuollaisia säteittäisiä pilvimuodostelmia, ja sitten nuo chemtrail-pätkät syntyvät usein siitä, että hävittäjä tai joku muu kone lisää pieneksi hetkeksi tehoa, jolloin ilmaan jää ohut nauhamainen tiivistymisvana. Mutta jos palataan siihen, kuinka Venusta joku luulee UFOksi, niin silloin kyllä on mielestäni kyse esimerkiksi huumaantumisesta. Jos henkilö on yllättäen saanut huumausaineita tietämättään, niin hän saattaa kadottaa tilan havaitsemiskykynsä. Näet yleensä tuota planeettaa ei luulla miksikään lentäväksi esineeksi, koska se on niin kauhean tunnettu kohde taivaalla.

marxjatalous.blogspot.fi

Buk-ohjus sekä ilmatorjuntaohjusten kehittyminen, ja ehkä hyvinkin pian ilmatorjunnassa tapahtuva osittainen siirtyminen suoranenergian aseisiin

ADS Active Denial System

Maamme ilmatorjuntamuseo on saanut sitten haltuunsa "Buk"-ohjuksen, joka on surullisen kuuluisa siitä, kun sillä ammuttiin alas hollantilainen matkustajakone Ukrainan ilmatilassa. Buk jonka NATO:ssa käytettävät nimet ovat SA-11 "Gadfly" ja SA-17 "Grizzly" perustuu kuuluisaan SA-6 "Gainful"järjestelmään, joka aiheutti Israelin ilmavoimille suuria tappioita Jom Kippurin sodassa, ja jota pidettiin aikoinaan maailman kehittyneimpänä IT-ohjuksena. "Gainfulin" teho perustui usealla aaltopituudella samanaikaisesti  toimivaan tutkaan, mitkä tekivät ohjuksen häirinnän melko vaikeaksi, koska tuolloin 1970-luvulla ei elektroniikka ollut niin kehittynyttä, että vastaohjusten sekä vastaradiojärjestelmien käyttö tuota asejärjestelmä vastaan olisi ollut mitenkään tehokasta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Buk_missile_system

 Ja juuri tuo kyky operoida useilla taajuuksilla samaan aikaan teki tuosta aseesta immuunin "Shrike"-tyyppisille tutkamaaleihin hakeutuville ohjuksille. Eli tuolloin riitti se, että jos tuota ohjuspatteria vastaan ammuttiin vastaohjuksia, niin silloin riitti se, että tuo taajuus, mitä tuo vastaohjus havainnoi kytkettiin pois päältä, jolloin ohjus menetti kohteensa. Sen jälkeen kehitettiin uudempia sekä tehokkaampia tutkamaaleihin ammuttava ohjuksia kuten AGM-88 HARM, joka muistaa kohteensa, ja sitten tukan kääntäminen pois päältä ei sitten riittänyt ohjuksen harhauttamiseen.

Mutta kuten tiedämme, niin sotilastekniikka on kilpajuoksua hyökkääjän sekä puolustajan välillä, ja noita kohteensa muistavia ohjuksia vastaan kehitettiin taktiikoita, joissa IT-tutkia sijoitettiin kauaksi tuosta ohjuksesta, jotta vaikka tutka tuhottaisiin, niin silloin saatiin välittömästi käyttöön uusi lähetin. Samoin verkottuneet järjestelmät, joissa jopa satoja tutkia on liitetty toisiinsa ovat mullistaneet ilmatorjunnan, ja samoin GPS-hakeutuvat pommit sekä ohjukset ovat tehokkaita myös tutkia vastaan, eli tuolloin tutka paljastetaan kolmiomittauslaitteella jonka jälkeen tuo piste asetetaan GPS-hakeutuvaan pommiin tai ohjukseen, jolla sitten isketään tuohon kohteeseen. Tämän takia osa maailman tutkalaitteista käyttää niin voimakasta radiosignaalia tai siirtyy taistelutilanteessa käyttämään mikroaaltoja, jolloin ohjukset tai pommit räjähtävät ennen kuin ne osuvat tutkaan.

Yleensä noita supertehokkaita tutkia käytetään nimenomaan ABM-järjestelmissä, missä niiden avulla voidaan toteuttaa polttovyöhyke, jonka läpi ei juuri mikään pääse läpi. Kyseessä on usein yli megawatin teholla toimiva tutkalaite, joka saa aikaa EMP-ilmiön, mikä ainakin tuhoaa ohjuksen elektroniikan, jos tuo laite käyttäisi mikroaaltoa, niin se grillaisi linnut lennosta. Nuo suoran energian aseet kiinnostavat varmasti kaikkia maailma sotilaita, ja tuollaisten supervoimakkaiden tutkalaitteide avulla voidaan esimerkiksi vihollisen sotalaivoja tuhota merellä erittäin tehokkaasti. Tuolloin "Loran-X"-laite suunnataan johonkin kohteeseen, ja sitten nuo toisiinsa synkronoidut sekä samalla taajuudella toimivat radioaallot vain laitetaan leikkaamaa toisensa.

 Kyseinen väline toimii myös OTH (Over The Horizon)-tutkien kanssa, jolloin vihollisen kaupunkeja voidaan polttaa poroksi. Jo käytöstä poistetun COBRA MIST-laitteen epäillään olevan tämän kaltaisen aseen prototyyppi, joka toimisi siten, että kaksi toisistaan erillään olevaa supervoimakasta tutkaa suunnataan tiettyyn pisteeseen, ja siihen sitten muodostetaan valokaari, mikä tuhoaa tuon laivan. Kun puhutaan noista radioaaltoon perustuvista aseista, niin niiden käyttö voisi tapahtua siten, että kahdessa laivassa on tuollaiset hyvin voimakkaat tutkat, jotka sitten voidaan synkronoida keskenään, niin että ne voivat sitten haarukoida esimerkiksi väliinsä tulevia sota-aluksia, ja tuolloin tuo alus voisi olla esimerkiksi troolarin tai pienen kauppa-aluksen näköinen, ja siinä ei ehkä sitten muita aseita olisikaan. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Cobra_Mist

Tämän kaltaiset laitteet perustuisivat siihen, että käytössä olisi kaksi alusta, jotta niiden käyttö ei paljastuisi, ja ne olisivat myös turvallisia, eli niitä ei voitaisi käyttää ilman lupaa, mutta toki ne voivat toimia myös niin, että käytössä olisi vain yksi alus, jolloin ehkä käytettäisiin mikroaaltoja, joilla sitten kohdetta lämmitetään tehokkaasti. Tuollainen mikroaaltolähetin voidaan naamioida tavalliseksi tutkaksi, joka asennetaan esimerkiksi troolariin, ja jos se kohdistuu esimerkiksi laivan kylkeen, niin siihen palaa hyvin nopeasti reikä. Ja tietenkin esimerkiksi Gungipien tykkejä voidaan korvata tuollaisella välineellä, jolla voidaan tehokkaasti tuhota sähkökaapeleita, ja raivata miinakenttiä.

Mikroaalto on erittäin vaarallinen, koska se voi aiheuttaa syviä palovammoja, ja kuumentaa metallia hyvin nopeasti. Joten ehkä sabotöörejä varustetaan tuevaisuudessa kanettavilla mikroaaltolähettimillä, joita sitten jätetään johonkin tilaa, ja joilla sitten aiheutetaan tulipaloja. Kannettava ja  paristokäyttöinen mikroaaltolähetin voisi muistuttaa esimerkiksi taskulamppua, joka jätetään johonkin ammusvarastoon, ja kytkeä siellä päälle, jolloin se kuumentaa ammukset hyvin nopeasti. Tällaiset välineet eivät sisällä räjähteitä, joten ne voidaan helposti soluttaa esimerkiksi ammusvarastoon tai komentokeskukseen, jolloin niiden avulla voidaan tuhota tai vaurioittaa esimerkiksi tietokoneita. Ja pahimmissa skenaarioissa joku soluttaa sellaisen välineen lentokoneeseen, ja seurauksena voi olla kammottava tulos. 

Laser-aseita käsittelevä filmi

https://www.youtube.com/watch?v=bz85WpSB6JM

Radio-aseita käsittelevä filmi ADS eli Active Denial System ei välttämättä ole kuolettava, mutta pelkkä tehon lisäys tekisi siitä tappavan.

https://www.youtube.com/watch?v=jT9-Z_p84b0

marxjatalous.blogspot.fi

Alistair Macleanin "Jääasema Zebra" (Ice station Zebra, 1963) on kirja, joka on hieman vanha, mutta se herättää tiettyjä ajatuksia siitä, mikä voisi olla todellinen syy tuollaisen aseman perustamiseen.

"Jääasema Zebra" on niitä huonojen romaanien perikuvia, joista kaikki ihmiset eivät satu ehkä koskaan pitämään. Toiset taas rakastavat noita kirjoja yli kaiken, ja itse olen tuon opuksen lukenut pariin kertaan. Kyseessä on eräänlainen vakoiluromaani, missä eräälle Britannian tiedustelun vakoiluasemalle, joka sijaitsee polaarisella ajojääpeitteellä on sattunut tulipalo, ja tuo asema on sitten tuhoutunut. Kyseisen aseman sijaintia ei tunneta, ja siksi pohjoisen napajäätikön alle lähetetään sukellusvene etsimään tuota jääasemaa. Kyseisen aseman tehtävänä on ollut tutkia Neuvostoliiton signaaleita, jotka se on siepannut yläilmoihin nostetun säähavaintopalloon kiinnitetyn kuparisen piiska-antennin avulla, joka nousee todella korkealle.

Tuo piiska-antenni on ilmeisesti ainakin Macleanin päässä ollut ohut kuparinen johdin, joka on ikään kuin virvelin kelassa kiinni. Ja sitten se kykenee ottamaan vastaan hyvinkin heikkoja radiosignaaleja, joita käytetään Venäjän laivaston viestinnässä, ja toki tuollainen laite voisi myös häiritä tuota viestintää. Tulloin se estäisi sitten myös ydinsukellusveneitä saamasta ydinaseiden laukaisukoodeja, ja tuolla välineellä voidaan myös sokaista OTH-tutkia, joilla Venäjä valvoo alueitaan, jotta sinne ei tehtäisi yllätyshyökkäystä. Tuolloin se voisi myös äänittää tutkien signaaleja, jotta DIA:n (Defence Intelligence Agency) virkailijat sitten tekevät sen vasta-algoritmin.

 Mutta kun itse pohdin tuota asemaa, niin en oikein usko, että tuota "Zebraa" olisi tarkoitettu pelkästään radiosignaalien sieppaukseen, eikä myöskään kyseessä olisi ollut SAS:n tukikohta, vaan ehkä tuollaisen aseman avulla olisi todellisuudessa kokeiltu sellaista asiaa, kuin, että miten tuo asema voitaisiin sitten salata tuolla Pohjoisella jäämerellä? Eli mistä tuo kirjailija oli muka idean tuohon romaaniinsa napannut? Tuossa romaanissa lisäjännitystä elämään tuo Venäläinen vakoilusatelliitti, joka oli kuvannut molempien supervaltojen tukikohtia.  Olisiko hän oikeasti mitenkään voinut ajatella itsenäisesti tuollaisesta asiasta, että Neuvostoliitto olisi sitten esimerkiksi pudottanut jonkun filmikapselin tuonne pohjoisnavalle.

Tämä kirja on ikään kuin saman tyyppinen kuin "Firefox", missä tiedustelu kaappaa venäläisen hävittäjän. Eli tuossa romaanissa Maclean varmaan on tarkoittanut, että tuo asema olisi huijannut tuota tiedustelusatelliittia pudottamaan filmikapselin pohjoiselle napakalotille. Kuitenkin tuollainen  kuviteltu "Zebra"-tukikohta olisi helppo naamioida esimerkiksi lakanoille ja lumella niin, että Neuvostoliiton tiedustelukoneet eivät sitä löytäisi, ja itse olen joskus ajatellut, että olisiko tuollaisella asemalla myös ehkä oikeassa elämässä vastikkeensa. Tiedetään että USA ja Neuvostoliitto ovat kylmän sodan aikaan osoittaneet kiinnostusta tuollaisian jääasemia kohtaan, koska niiden ysinsukellusveneet partioivat ainakin joskus polaarisen jääpeitteen alla, ja jään läpi pudotetuilla sonarlaittella sekä hydrofoneilla voidaan tehokkaasti kuunnella jään alla tapahtuvaa toimintaa.

Mutta noilla asemilla voisi olla myös esimerkiksi "Lance"-ohjuksia käytössään, ja tuollaisten lyhyen matkan taktisilla ydinaseilla voitaisiin iskeä tehokkaasti esimerkiksi Murmanskin laivastotukikohtaan, tai noilta asemilta voisivat esimerkiksi SAS tai muut erikoisjoukot suorittaa operaatioitaan pohjois venäjällä tai soluttautua Alaskan kautta Pohjois-Amerikkaan. Kun puhutaan nykyaikaisista aseista, niin esimerkiksi CLUB-K.n kaltaisia asejärjestelmiä voitaisiin sitten sijoittaa tuollaiselle asemalle, eli sen kontti voidaan naamioida esimerkiksi kemikaalijätevarastoksi tai muuksi vastaavaksi hätätilamajoituskontiksi, jolloin eivät nuo asemalla työskentelevät ihmiset huomaa ehkä mitään. Ja kun tuo laukaisukäsky sitten tulee, niin nuo kontit vain aukeavat, ja sitten risteilyohjukset lähtevät lentoon. Tai tuollainen kontti voidaan vaikka jättää yksinään napajään päälle tai kaivaa sen sisään.

Mikäli laukaisukäsky tulee, niin ensin käynnistyvät sen kannessa olevat lämpövastukset, jonka jälkeen nuo ohjukset sitten nousevat pystyyn, ja muistakaa että Venäjä ei ole ainoa maailman maa, jolla on nopeasti liikuteltavia taktisia ohjusjärjestelmiä, joita on sijoitettu esimerkiksi puoliperävaunurekkojen kontteihin. Ja jos tuollainen autonominen ohjusasema sijaitsee napajään sisällä, niin se voisi saada energiansa esimerkiksi RTG-generaattoreista. Tai toki sellainen voidaan soluttaa myös johonkin venäjän sadoista ydinjätekaatopaikoista, ja tuolla sitten nuo ohjukset voivat olla valmiina iskuun, ja kukaan ei niitä noista luolista tule varastamaan.

Club- K https://www.youtube.com/watch?v=mbUU_9bOcnM