Ajatuksia siitä millainen kuvitteellinen humanoidi sitten voisi olla

Vieras sivilisaatio David Hardyn kuvaamana

Seuraava kirjoitus on itseasiassa tarkoitettu filosofiseksi tai humoristiseksi kirjoitukseksi, siitä millainen olisi kuvitteellisen alienin sielunelämä, ja mitä tuollainen mahdollisesti hyvin erilaiselta planeetalta kotoisin oleva olento ehkä meidän planeetallamme sitten pelkäisi. Jos ajatellaan sellaista tilannetta, että “alien” muuttaisi Maahan, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että sen elinympäristö olisi varmasti erilainen kuin meidän omamme, ja jos sen kotiplaneetta olisi esimerkiksi Zeta Aurigaen tai Zeta Cancrin  kaltaista hyvin suppeaa  kaksois- tai moninkertaista tähteä kiertävällä radalla, niin sen luontaisessa elinympäristössä olisi sellainen ilmiö, että joillakin sen planeetoista tulisi hämärä kaksi kertaa. 

Sen takia tämän olion unirytmi olisi täysin erilainen kuin meidän, ja jos tuo hypoteettinen humanoidi sekä muuten samanlainen kuin me olemme, niin sillä olisi ehkä itseasiassa kaksi yöunta, koska tuo kaksoistähti aiheuttaisi sen, että yö tulee planeetalle kaksi kertaa. Tuollaisella kaksoistähteä kiertävällä planeetalla asuvalla kuvitteellisella olioilla voisi olla kahdet silmäluomet, joista toisia se käyttää kun kaksoistähtijärjestelmän  himmeämpi osapuoli olisi näkyvissä, ja toisia se sitten tarvitsisi kun kaksoistähtijärjestelmän keskustähti tulee näköpiiriin. Tuollainen tilanne voisi olla sellaisessa tähtijärjestelmässä, jossa kaksi keskustähteä kiertää hyvin lähellä toisiaan, ja sitten kauempana olisi tuollainen kolmas tähti, jolla olisi ehkä oma aurinkokunta. 

Monet nykyisin tunnetuista eksoplaneetoista kiertää punaista kääpiötähteä, ja jos niillä olisi elämää, olisi tuon elämänmuodon sitten sopeuduttava tuon tähden hyvin rajuihin purkauksiin, ja tietenkin nuo planeetat olisivat lukkiutuneita, jolloin niiden toinen puoli olisi jatkuvasti kohti tuota tähteä, mutta kuitenkin elämä olisi silti mahdollinen tuon planeetan pinnalla, mikäli se kykenisi jotenkin suojautumaan tuota punaisen kääpiötähden purkausta vastaan. Tai toinen mahdollisuus olisi sitten se, että tuo elämä olisi rajoittunut planeetan terminaattorille eli sen yön ja päivän väliselle rajalle, missä lämpötila olisi ehkä hyvin miellyttävä. 

Tuollainen punaista kääpiötä kiertävä planeetta sitten varmasti kiihottaa ihmisten mielikuvitusta, ja voidaan ajatella, että tuollaisella planeetalla olisi kaksi eri lajia, joista toinen olisi sopeutunut elämään ainaisessa auringonpaisteessa, ja toinen taas olisi sitten tuomittu elämään ainaisessa pimeydessä, ja tuolla pimeässä elävällä lajilla voisi olla hyvin suuret silmät, jotka keräävät paljon valoa. Toisaalta päivän puolella elävät oliot saattaisivat pelätä pimeää, ja niillä pitäisi olla sellaiset silmät, jotka voivat suojautua hyvin äkisti alkavilta flarepurkauksilta. Tuollainen planeetta voisi olla esimerkiksi Gliese 581:tä kiertävä elollinen planeetta, jonka elämän älyllisyyteen en tässä sitten ota kantaa.   

Jos ajatellaan että olio olisi kotoisin flaretähteä kiertävältä planeetalta, niin sillä voisi olla erittäin nopeasti kehittyvä pigmentti, sekä myös sellainen näkökyky, joka havainnoi hyvin herkästi tuollaisen punaisen kääpiötähden rajuja purkauksia edeltävää infrapunaisen säteilyn lisääntymistä. Ja tietenkin tuollaisella olioilla voisi olla kalan eviä muistuttavat lisäluomet, jotka suojaavat silmiä tehokkaasti, mikäli olio sattuisi katsomaan tuota punaista kääpiötähteä silloin kun se alkaa purkautua.  Tietenkin tämä kaikki on vain saivartelua sekä pohdintaa, koska itse en ainakaan ole mitään alieneja koskaan tavannut, mutta voidaan sanoa, että tietenkin tällaista asiaa pohtiessa aika menee nopeasti. Kun mietitään esimerkiksi sellaista tilannetta, että humanoidi tulee jostain hyvin lämpimältä planeetalta, niin sen elinympäristössä ei ehkä olisi ollenkaan tähtiä, vaan koko taivas olisi jatkuvasti udun peitossa, joka peittää pilvet näkyvistä, ja ehkä tuo outo äly näkisi vain planeetan jättimäisen kuun, kuten oma lempitaitelijani David Hardy on yläkuvassa kuvannut. 

Eli tuollaisella oliolla saattaisi olla esimerkiksi tähtiä koskeva pelko, ja ehkä se kokisi meidän planeettamme  yön hyvin ahdistavana, kun taivaalla on tuhansia pieniä pisteitä. Tällaisia kirjoitelmia on erittäin mukava tehdä, ja tietenkin aina tällaisista asioista puhuttaessa täytyy pitää mielessä se, että meillä ihmiskunnalla ei ole ainakaan vielä mitään tieteellisesti todistettua tai tiedemiesten toimesta julkaistua kontaktia muihin sivilisaatioihin, vaikka tietenkin jotkut ihmiset ovat asiasta toista mieltä. Mutta kaikki “kontaktit” mitä vieraisiin sivilisaatioihin on saatu, ovat tähän asti olleet virallisen selityksen mukaan peräisiin hajonneista porakoneista tai muista sähkölaitteista. Mutta toivossa on hyvä elää, ja ehkä alien ottaa yhteyttä vielä joku päivä, kun se havaitsee sen, mihin suuntaan maailma on menossa.  

Kirjoitelman kohteena tällä kertaa on kuvitteellisen Solaris-planeetan nestemäinen olio. Voisiko tuollainen yksinäinen ehkä nano-koneista koostuva ameba olla olemassa?

Kirjailija Stanislaw Lemin luoma fantasiaplaneetta Solaris ja sen nestemäinen jättiläismäinen ameba kuuluvat tieteiskirjallisuuden klassikoihin, ja tuossa klassisessa tarinassa eräs astronautti laskeutuu omituiselle planeetalle, missä on vain yksi olento hänen itsensä lisäksi. Tuo olento on valtameren kokoinen ameba, joka tarinan jatkuessa paljastuu älylliseksi olioksi. Kun mietitään tuollaisen elämänmuodon mahdollisuutta, niin tietenkin se saattaa olla niin erikoinen, että sen fysiologisia prosesseja ei voitaisi edes kuvitella olevan millään maapallon pinnalla esiintyvällä elämän muodolla.

Kuitenkin esimerkiksi kasvit muuttavat epäorgaanista ainesta sellaiseen muotoon, että ne voivat sitä hyödyntää, ja tuo epäorgaanisen aineen muuttaminen tapahtuu usein itseasiassa sienen kautta. Eli kasvi elää symbioosissa sienirihman kanssa, joka ensin muuttaa maaperän kivennäisaineet aminohapoiksi, joita se käyttää omissa prosesseissaan, mutta sitten tietenkin sieni tarvitsee energiaa, ja sen tähden se on solminut symbioottisen suhteen kasvien kanssa, jotka luovuttavat sille sokereita.

Vastapalvelukseksi sieni sitten luovuttaa solukkoaan kasville, joka saa näin valmiita ravintoaineita omien solujen muodostumiseen sekä myös turvaa kaikkia matoja sekä muita pieniä eliöitä vastaan. Mutta kuitenkin ongelmia tulee sitten eteen siinä, että tuo legendaarinen jättiläisameba on omalla planeetallaan yksin, ja tietenkin silloin voidaan sanoa, että laji ei ole mitenkään erityisen elinkelpoinen. Tai se ei ole elinkelpoinen maailmassa, jonka me tunnemme. Näet lajien selviytyminen vaatii meidän planeetallamme mahdollisuutta geneettiseen muunteluun. Tätä muuntelua on myös ihmissuvun sisällä, koska esimerkiksi tumma ihonväri suojaa ihmisen soluja tai tarkemmin ottaen DNA:ta voimakkaalta ultraviolettivalolta.

Mutta kuitenkin jos tuollainen yksin planeetallaan elävä ameeba sitten olisi olemassa, niin toki tuon olion perimä joutuisi ainakin tuon planeetan keskustähden säteilyn piiriin, jolloin sen perimä varmasti olisi alttiina vaurioille, jotka voisivat koitua tuollaisen olion kohtaloksi. Eli vaikka mitään luonnollisia vihollisia ei tuolla oliolla sitten olisikaan, niin sen perimä kuitenkin jossain vaiheessa rappeutuisi, niin että sen elinmahdollisuudet vähenisivät. Tai sitten kyseessä voisi olla oikeastaan polyyppi-yhdyskunnan kaltainen olio, jonka olisi joukko itsenäisesti toimivia olioita, jotka muodostaisivat sitten valtavan makro-kokonaisuuden. Tuollainen yhdyskunta-eliö voisi olla teoreettisesti vaikka ikuinen.

Tuolloin sen jokainen solu toimisi erikseen yksilönä, mutta kuitenkin tuo toiminta olisi aina kohdennettu yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Tuollainen eliöyhteisö voisi olla olemassa jollain planeetalla, mutta sen ongelma olisi se, että jos se kohtaa esimerkiksi viruksia sekä muita bakteereja, niin silloin nämä vieraat oliot voivat teoriassa tuhota tuon yksinäisen ameeban melko nopeasti. Näet jos olento on yksin jollain planeetalla, niin silloin sille ei kehity mitään immuunipuolustusta. Ja silloin sen päivät ovat luetut, koska jos sen solumassan seassa alkaa liikkua viruksia, niin tuollainen olento varmasti kuolisi, koska virukset tarttuisivat sen jokaiseen soluun

Mutta varsin mielenkiintoisen ajatuksen olen myös tuollaisesta nestemäisestä jätistä muodostanut. Se ei ehkä olisi samalla tavoin elävä kuin esimerkiksi maapallolla tavattavat amebat sekä meduusat. Tuollaisen olion alkuperä voisi aivan hyvin olla pii-pohjaisissa nanotekniikkaa hyödyntävissä koneissa, joiden tarkoitus voisi olla esimerkiksi jonkin kuvitteellisen humanoidien aluksen vaurion korjaamista varten luodun järjestelmän osa, jonka tuo hypoteettisen aluksen miehistö olisi ehkä hylännyt. Tuolloin aluksen runkoon tullut vaurio voitaisiin korjata nano-koneiden muodostamalla tahnalla, joka itsekseen etsii vaurioita, ja sitten peittää ne tällä melko paljon liimaa muistuttavalla magneettikenttien avulla ohjattava silikonilla.  

Tuollainen piistä sekä raudasta koostuva nanotekniikkaa hyödyntävä "älymassa" voidaan varustaa sen sisään upotetuilla ohjaus-yksiköillä, jotka ohjaavat tuota massaa eteenpäin. Piistä koostuvat nanokoneet voidaan valmistaa hyvin pienissä tuotantolaitoksissa, ja niistä käytetään nimeä "ferrosilikaatit", eli kyseessä on piipohjainen molekyyli, joihin on liitetty rauta-atomeja. Kyseinen aine muistuttaa siis ulkoisesti melko paljon silikonia, mutta on sitä paljon käyttökelpoisempaa. Ja tuon massan sekaan on upotettu noita magneetteja, joilla muotoa ohjataan paikasta toiseen.  

Ja jos tuo kuvitteellinen nano-koneryhmä olisi sitten hylätty jollekin planeetalle, niin se voisi kasvaa niin suureksi, että lopulta nuo nanokoneet peittävät koko taivaankappaleen. Syy tähän voisi olle se, että jos noiden koneiden tuotantoyksiköt kulkevat mukana, niin silloin tuo kone saattaisi saada päähänsä alkaa kasvamaan.

Nuo tuotantoyksiköt eivät välttämättä olisi mitään kovin suuria, vaan ne olisivat enemmänkin ehkä sokeripalan kokoisia kemiallisia reaktoreita, joiden tehtävänä olisi valmistaa lisää noita molekyylejä, jotka olisivat tuon nanotekniikkaa hyödyntävän ratkaisun pohjana. Ja tietenkin niiden pitäisi myös valmistaa sellaisia nanokokoisia älysirulla varustettuja sähkömagneetteja, joilla sitten tuota massaa voidaan ohjata.

https://sites.google.com/view/solariskirjoitelma/etusivu

http://solariksenjattti.webnode.fi

Andromeda iskee eli miksi ei komeetoista peräisin olevaa jäätä kannata laittaa virvoitusjuomiin?

Komeettojen väitettiin ennen aiheuttavan katastrofeja sekä vitsauksia, kun ne näyttäytyvät taivaalla. Vaikka monet tähtitieteilijät ovat olleet sitä mieltä, että nuo asiat ovat olleet vain uskomuksia, niin kuitenkin saattaa olla niin, että niistä Maan läheltä kulkevista komeetoista voisi vapautua Maan ilmakehään kappaleita, joista vapautuu joko mikrobeja tai jotain kemiallisia aineita, jotka voivat vaarantaa elämän meidän planeetallamme. Kun puhutaan ylipäätään noista komeetoista vapautuvista jään ja kiven kappaleista, niin olipa niissä eläviä soluja sekä viruksia tai ei, niin missään nimessä noita kappaleita ei saisi koskettaa.

Noiden kappaleiden ongelmana on se, että ne eivät ole koskaan olleet ehkä kosketuksessa minkään elävän olennon kanssa, ja se saattaa aiheuttaa esimerkiksi ihmisen immuunijärjestelmän sekoamisen. Näet tuolloin puhutaan täysin kuolleesta kappaleesta, joka ei ole koskaan edes ollut ehkä hapen tai edes hiilidioksidin  kanssa tekemisissä. Ja se sitten saattaa aiheuttaa odottamattomia reaktioita ihmiskehossa. Vaikka tuollaisia ehkä vesijäästä koostuneita kappaleita olisi muodostunut silloin, kun joku asteroidi olisi pirstonut jonkun  vesikerroksen peittämän planeetan kappaleiksi, niin tuosta törmäyksestä saattaa olla miljoonia vuosia, ja ehkä tuolla planeetalla ei olisi ollenkaan biomassaa.

Tuollaisia valtavia jäänpaloja on esimerkiksi Kuiperin kehällä todella paljon, ja osa niistä on todennäköisesti vesijäätä, joka on syntynyt silloin, kun joku veden peittämä planeetta on kohdannut valtavan asteroidin, ja murskaantunut kappaleiksi. Parhaassa tapauksessa sillä ei olisi ollenkaan elämää, jolloin maahan ehkä sataisi vain absoluuttisen puhtaita jääpaloja, jos  tuosta jäästä muodostunut komeetta sitten päättäisi ryhtyä hajoamaan Maan läheisyydessä.

Toisaalta tuollaisesta planeetasta voisi kulkeutua Maahan esimerkiksi piistä koostuvalla kuorella varustettuja  elämänmuotoja, jotka olisivat ehkä säilyneet hengissä avaruuden kylmyydessä, ja koska niiden aineenvaihdunta on tuolla absoluuttisen nollapisteen tilassa pysähtynyt, ja molekyylien värähtely on päättynyt, niin nuo piilevät olisivat käytännössä ikuisia. Tai sitten pitää hiukan tarkentaa, nimittäin noiden olioiden ulkomuoto voisi muistuttaa piilevää, mutta ne voivat olla todellisuudessa aivan muuta. Ja noiden pii-pohjaisten elämänmuotojen ongelma on siinä, että ne voivat olla sellaisia, että mikään vasta-aine ei niihin tehoa.

Kuten tiedämme, niin teoriassa yksittäinen rataseläin voisi surmata ihmisen, jos sellainen joutuu hänen sisäänsä. Rataseläin on pieni petoeläin, jonka ulkomuoto muistuttaa ratasta tai roottoria. Sen saalistustapa on siitä erikoinen, että tuo eläin antaa uhrin syödä itsensä. Kun tuo eliö päätyy esimerkiksi kalan sisään, niin se alkaa pyöriä vinhasti, jolloin tuon olion toiminta uhrin sisällä muistuttaa pientä kaivinkonetta, kun se kieppuu läpi uhrin verenkierron, ja leikkaa samalla solukkoa omaksi ravinnokseen. Suurin osa noista tuota pientä petoa saalistavista eliöistä on ameeboja, jotka sitten joutuvat saaliinsa tuhoamaksi, kun tuo vinhasti pyörivä roottori sitten tekee niiden sisälmyksille saman, mitä tehosekoitin tekee ruualle.

Koska tuo meritähden etäinen sukulainen on oikeastaan vastustuskykyinen lähes kaikille niille vasta-aineille, joita muut solut kehittävät, niin se toimisi ihmisenkin elimistössä kuin pieni kone, joka muuttaa elimistö nesteeksi.  Teoriassa yksi ainoa rataseläin voi surmata ihmisen, koska tuo kovalla kuorella varustettu olio sitten toimii kuin kone sen syöneen olion sisällä. Kun pohditaan sitä, että jos tuollainen jääpala putoaa Etelämantereelle, niin se voi siellä pysyä muuttumattomana vaikka tuhansia vuosia, ja sitten joku tutkija voi sen sitten vahingossa laittaa vaikka keittimeen, missä hän sulattaa lunta juomavedeksi.

Tai oikeastaan voi tuollainen kappale voi tietenkin pudota myös Himalajalle tai jonnekin muualle maapallolle, missä on ikuista lunta. Ja silloin ihminen voi periaatteessa saada sisäänsä eliöitä, joita tiede ei vielä ole tuntenut. Vaikka tällainen uhka ei ole useinkaan käynyt ihmisten mielissä, niin se kuitenkin on todellinen. Toki Auringon lähettämä säteily varmasti steriloi suurimman osan maailmankaikkeudesta saapuvista kappaleista, niin kuitenkin aina on olemassa mahdollisuus siihen, että jotain sellaista, mitä emme halua kohdata tunkeutuu maahan. Ja jos olosuhteet ovat tuohon olioon nähden oikeat, niin se saattaa kyetä elämään maan pinnalla.

Sitten tuo olio voisi olla sellainen, että se kykenee vaihtamaan geenejä paikallisten bakteerien kanssa, jolloin se ehkä sitten kykenee levittäytymään pitkin maapalloa. Yksi ehkä kaikkein ikävimmistä vaihtoehdoista olisi sitten sellainen, missä tuo bakteeria muistuttava olio voisi vaihtaa oman perimänsä jonkun maapallon bakteerin perimän tilalle, jolloin tuo bakteeri voisi muuttua sellaiseksi, että se on resistentti antibiooteille sekä sytostaateille. Ehkä se sitten voisi myös kasvattaa oikean “alienin” uhrinsa sisässä, kuten joissain elokuvissa tapahtuu.

Tuollainen alien voisi siirtyä isäntäeliöön esimerkiksi hyönteisen piston avulla, ja sitten se voisi alkaa kasvaa tuon isäntäeliön sisällä, jolloin se muistuttaa tieteissarja “Salaisten kansioiden” humanoideja. Ja vaikka “Salaiset kansiot” ovat pelkkää mielikuvitusta, niin ehkä jossain päin universumia on tuollaisia olioita, jotka lähtevät kasvamaan isäntäeliön sisällä kuin syöpä, minkä jälkeen ne kuoriutuvat uhrinsa sisältä. Mutta tämä nyt on vain sellaista kuvittelua päivän ratoksi. Ja koska puhumme kosmologiasta sekä kosmobiologiasta, niin tietenkään me emme voi tietää, millaisia olioita tuolta universumista sitten oikeastaan löytyykään, joten sen takia kaikki avaruudesta pudonneet kappaleet kannattaa jättää rauhaan.

Näet me emme koskaan ole nähneet mitään varmuudella avaruudesta tulleita eläviä eliöitä, mutta myös maan pinnalta löytyy sellaisia alieneja, joita tarkastellessa alkavat myös kauhuelokuvat tuntua leppoisalta koko perheen satutunnilta, ja tietenkin esimerkiksi loispistiäinen on melko kammottava olio. Mutta voidaan ajatella niin, että jossakin sademetsissä sattuisi asumaan sellaisia hyönteisiä, jotka munivat ihmisen verenkiertoon, ja syövät ihmisen sitten elävältä. Tässä pitää muuten muistuttaa, että eräs myös Suomesta tavattava hyönteinen nimeltään Kiiliäinen munii karjan nahkaan, ja tietenkin myös trikiini sekä bilharzia-mato voivat syödä ihmisen sisältä päin kuoliaaksi.

http://andromedastrain.webnode.fi