Tappaako keinotekoinen kieli perinteisen kulttuurin globalisoituessaan Internetin kautta?

Uuden sukupolven kielitiede sekä sen yhdistäminen tietokoneiden ohjelmointikieliin on tehnyt mahdolliseksi sen, että aletaan kehitellä uusia keinotekoisia kieliä, joita ihmiset puhuisivat keskenään. Niiden kielten etuna on tietenkin se, että näitä uuden sukupolven Esperanto-kieliä on helppo omaksua, ja niiden oppiminen on tehty hyvin helpoksi. Noiden synteettisten kielten rakenne muistuttaa tietokoneiden ohjelmointikieliä, ja niiden puolesta puhuvat tahot pitävät niitä uutena tapana globalisoida maailmaa, mutta tuollainen kielten globalisoiminen tietenkin pitää sisällään sellaisen vaaratekijän, missä varsinkin pienet kieliryhmät sekä kielet ikään kuin kuolevat.

C++-kielen syntaksi eli kielioppi on paljon helpompi oppia kuin esimerkiksi englanniksi selittää tietokoneelle jotain asioita, ellei sitten koodaajan äidinkieli satu olemaan Englanti, mutta se mikä sai Bjarne Strounstrupin kehittämään tuon ohjelmointikielen on se, että tietokoneet eivät kykene korjaamaan virheitä, ja siksi niille kirjoitetun koodin pitää olla täysin oikein tehtyä. Joten sen takia kehitettiin tuo symbolinen ohjelmointikieli, missä käytettiin erilaisia erikoismerkkejä, mikä tekee siitä melko helposti omaksuttavan, vaikka ihminen ei puhuisi ollenkaan Englantia, kun hänelle lähdetään ohjelmointia opettamaan.

Ja Internetillä on tapana globalisoida kaikki, mitä sinne ajetaan. Facebook sekä muut sosiaalisen median kanavat ovat sellaisia, että niissä leviävät kaikki mahdolliset lieveilmiöt, joten myös erilaiset koodikielet leviävät Facebookissa sekä Intagamissa. Mutta tietenkin myös ammattislangit ovat osa kulttuuria, kuten esimerkiksi ohjelmoijien tapa puhua “bugeista” eli ohjelmassa olevasta virhekoodista on hyvä esimerkki siitä, kun noita ammattislangeja käytetään. Samoin tietenkin esimerkiksi kuurojen käyttämä viittomakieli on sellainen asia, jota ei juurikaan opeteta muissa kuin jossain alan oppilaitoksissa, ja siksi tuo kieli on suurelle yleisölle niin kamalan tuntematon asia, ja oikeastaan hyvin harva ihminen maailmassa puhuu viittomakieltä, ellei hän itse satu olemaan kuuro tai viittomakielen tulkki

Tuollaisten globaalien uusien kielten ero vanhoihin puhuttuihin kieliin on se, että ne ovat periaatteessa irrallaan kulttuuritaustasta, ja siksi niillä on myös vastustajia. Näitä uuden sukupolven esperanto-kieliä kehitellään siksi, että niitä tarvitaan esimerkiksi terrorismin vastaisessa sodassa sekä viranomaistoiminnassa, jossa varsinkin Arabien sekä Eurooppalaisten toimijoiden pitää pystyä kommunikoimaan keskenään ilman kielimuuria. Kun jotain muslimifundamentalistia kuulustellaan, niin tietenkin olisi hyvä, että hänelle voidaan esittää noita kysymyksiä, ja samalla tietenkin olisi hyvä, jos hän kykenisi niihin myös vastaamaan.

Ja varsinkin tuollaisessa tilanteessa, missä arvaamatonta henkilöä kuulustellaan, saattaa eteen tulla hyvinkin yllättäviä asioita, ja silloin tietenkin olisi hyvä, jos tuollainen asia voitaisiin huomaamattomasti saattaa yhteiseen tietoon. Näet jos vain yksi paikallisista toimijoista pystyy kommunikoimaan länsimaisten kanssa, niin silloin tietenkin tuo tulkki sitten on hyvin helppoa eliminoida, kun hän käy vaikka ostamassa appelsiineja. Se että ihminen osaa toisen kielen sanoja, ei tarkoita sitä, että hän ymmärtää kaiken kuulemansa.

Monissa kielissä on erilaisia murreryhmiä, jotka poikkeavat toisistaan todella paljon, niin että syntyperäinen maan asukas pystyy jo kuulemansa puheen perusteella päättelemään, mistä toinen puhuja on kotoisin, ja samoin tietenkin kaikissa kielissä on kirosanoja sekä ilmauksia, joiden käyttö on sivistymätöntä. Juuri noita ilmauksia ei koskaan käsitellä oppitunneilla, mutta kuitenkin niitä käytetään silloin kun ihminen esimerkiksi lyö vasaralla sormeensa, joten niitä sitten tietenkin kuulee päivittäisessä puheessa. Se juuri paljastaa ihmisen opiskelleen vieraan kielen, että hän ei osaa esimerkiksi kirosanoja. Mutta tietenkin tämän lisäksi on olemassa kielen syvällinen olemus, mikä pitää sisällään sellaisia asioita, kuin arkikielen sekä virallisen tilaisuuden välisen eron.

Eli kun joku korkea vieras saapuu johonkin tilaisuuteen, niin silloin sanotaan tietenkin “hyvää päivää” sekä tietenkin tuon jälkeen tulee sopivaksi katsottu litania kuten “herra tai rouva johtaja” yms. mikä sopii tilanteeseen. Se miten naista puhutellaan riippuu yleensä siitä, käyttääkö hän sitten vihkisormusta, mutta kuitenkin esimerkiksi armeijassa naispuolinen esimies on “rouva” ja arvomerkki. Mutta kun kaksi ennalta toisensa tuntevaa henkilöä aloittaa keskustelun, niin he sitten voivat sanoa vain “moi”.

Ja jos tuota eroa ei satu tietämään, niin silloin ihminen voi vaikuttaa erittäin jäykältä tai jotenkin muuten hassulta, jos hän menee vaikkapa skeittirampille ja teitittelee sekä herrottelee siellä muita, ja juuri tulisi kiinnittää huomiota, kun ihmisten kanssa keskustellaan. Tuohon asiaan kiinnittää muuten esimerkiksi vastavakoilija huomiota, kun hän haastattelee puolustusministeriöön töihin tulevaa ihmistä. Hän kiinnittää huomiota siihen, että onko tuon henkilön puhetapa tilanteeseen sopiva, tai puuttuuko toisen sanavarastosta jotakin jokapäiväisiä sanoja, joita ei juurikaan opeteta, mutta joita kuitenkin kuulee joka päivä kadulla.

Koodikieli tietenkin on sitten aivan oma juttunsa, ja esimerkiksi radioliikenteessä on omat koodinsa, kuten lentäjien tapa kuitata keskusteluja sanomalla “Roger that”. Tietenkin on olemassa myös esimerkiksi koodattuja hätäkutsuja, joista jokainen faktaan tai fiktioon perustuvia  vakoilukirjoja lukenut varmasti kuullut. Ne ovat esimerkiksi morseviestien perässä olevia merkkisarjoja, joiden väärin esittäminen tarkoittaa sitä, että vakooja on jäänyt kiinni. Tai sitten poliisi-elokuvista tuttu repliikki “oletko kuunnellut Elvistä”, minkä jälkeen SWAT-potkaisee ovet sisään. Noiden koodien avulla voivat esimerkiksi poliisit varoittaa tiedottajaansa, että tämä on jäänyt kiinni, ja että tämä on hengenvaarassa. Se saattaa olla se, että poliisia haastatellaan jonkun bändijulisteen edessä.

Globalisaation kaksi puolta valuutan vapaa liikkuminen auttaa työnantajia tekemään hyvää tulosta, mutta samalla se on uhka työmarkkinajärjestelmälle, mihin olemme tottuneet meidän maassamme. Ja se voi murtaa ammattiliittojen aseman lopullisesti.

Globalisaatioon liittyy sellainen äärimmäisen kapitalistinen kysymys, että miksi kaikki maailman ihmiset eivät voisi saada hyvää palkkaa? Jos kaikilla ihmisillä ei ole suurta palkkaa, niin silloin tietenkin tavaroiden hinnat ovat suhteessa alemmat kuin palkkademokratioissa. Tuotteita tarjotaan aina massoille, joten siksi on tärkeää että ihmisten välillä on palkkaeroja, koska tasapalkkauksen pelätään muuttuvan inflaatioksi. Samoin kun keskustellaan palkansaajien reaalisesta ostovoimasta, niin tietenkin tilastojen kaunisteleminen on homman ydin. 

Jos tavallinen työläinen saisi pienen palkankorotuksen, joka kohdistuu suurelle osalle kansaa, niin silloin sen vaikutus hintoihin voisi olla korottava, eli palkankorotusten pelätään heijastuvan hintatasoon, ja siksi tuota johtajien palkkaa halutaan korottaa. Samoin jos johtajat saisivat huippupalkkaa mikä olisi tasoltaan kaksin tai kolminkertainen työläisiin nähden, niin se sitten nostaa palkkoja tilastollisesti. Todellisuudessa johtajan palkka on moninkertainen työläiseen nähden, ja kun heidän tulonsa lisätään noihin palkkatilastoihin, niin silloin esimerkiksi suomalaisen työläisen palkka on noin 3000 euroa kuukaudessa. Kapitalismi näkee rahan säännöstelyvälineenä, jolla estetään ihmisiä rohmuamasta kauppoja tyhjiksi.

 Kuitenkin esimerkiksi tietokoneohjelmat ovat tuotteita, joiden olemus on immateriaalinen, eli niitä voidaan jakaa ihmisille ilmaiseksi, jos lisenssit eivät rajoita niiden kopioimista tai jakamista. Joten sen takia esimerkiksi internetistä voidaan ladata suuri määrä softaa tietokoneille täysin laillisesti, jos sen lähdekoodi kuuluu ”Open Source” ohjelmien ja  GPL:n (General Public License) piiriin. Tällaisten tuotteiden, kuten Open Office kohdalla ei tarvita mitään latauksia koskevaa säännöstelyä, vaan tietokoneohjelmia voidaan ladata äärettömästi, ja tuolloin tulee eteen kysymys siitä, että onko noiden ohjelmoijien tulot sitten taattu, jos ohjelmia jaetaan netissä ilmaiseksi. Toki myös tietokoneohjelmoija tarvitsee rahaa elääkseen, joten noissa ”open source”-projekteissa ongelman on ohjelmoijien sitouttaminen projektiin. 

Jos ohjelmoija ei saa harjoitusta ammattiinsa, niin silloin hän ei kehity koskaan huipuksi. Globalisaation ongelma ovat erilaiset kriisit, jotka ennen olivat vain kaukaisia kaikuja, mutta nyt esimerkiksi luonnonmullistus jossain Bangladeshissa aiheuttaa ongelmia myös suomalaisille yrityksille, mutta informaatioglobalisaatio sitten aiheuttaa sen, että väärinkäytökset sitten paljastuvat paljon nopeammin kuin ennen. Ja myös suomalaisten yhtiöiden pitää myös kaukoidässä toimiessaan pitää huolta siitä, että business-etiikka on kestävällä pohjalla. Mutta ongelma on sitten siinä, että globalisaatio, eli maailmantalouden yhteensulautuminen taas kasaa ehkä tuloja vielä enemmän länsimaille kuin ennen. 

Siis kansallisvaltio ei ole sama asia kuin talousalue, ja se sitten saa aikaan sellaisen käsitteen kuin tulokuilun syntymisen. ”Milanovicin norsu” on taloustietelijä tai ekonomisti Branko Milanovicin kuvaaja, jonka mukaan keskituloisten tulot eivät ole kasvaneet, ja finanssikriisi on jopa kaventanut tai madaltanut tuloeroja länsimaissa, ja ”Jokin aika sitten ekonomistien piireissä kiersi "norsugrafiikaksi" nimetty käppyrä, joka näytti osoittavan tulojen nousun viime vuosikymmeninä osuneen muille kuin länsimaiden keskiluokalle” (Talouselämä). 

Kuitenkin voidaan sanoa, että tuo johtajien palkan korottaminen kyllä on hinannut palkkahaitaria ylöspäin, ja kun katselen tätä Talouselämä-lehdessä esitettyä kaaviota, niin onko siinä muuten kuvattuna koko palkansaajien tulotaso, vai ainoastaan keskisuurta palkkaa saavien henkilöiden palkka? Ja tietenkään palkka ei ole sama asia kuin ostovoima, joten Intiassa varmasti saa sadalla eurolla paljon enemmän kuin Suomessa. 

Ostovoima tarkoittaa sitä, miten paljon hyödykkeitä voi ihminen ostaa samalla rahalla, joten jos puhutaan palkoista, niin Intiassa 1000 euroa kuukaudessa ansaitseva ihminen on huomattavasti rikkaampi kuin Suomessa asuva vastaavaa tulotasoa nauttiva henkilö, jonka pitää tietenkin vielä ostaa esimerkiksi kalliita toppatakkeja sekä myös välikausivaatteita koska maassamme on niin suuri lämpöero kesän ja talven välillä. Globalisaation mahdollisuuksista puhuessaan taloustietelijä Cyril Clemens on sanonut, että ”jätämme biljoonan dollarin seteleitä lojumaan maahan”, kun emme hyödynnä gobalisaatiota täysin. 

Meidän maassamme se voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että esimerkiksi EU:ssa olevan vapaan työvoiman liikkuvuuden takia voisivat työnantajat  tuoda maahamme vaikka laivalasteittaain ulkomaisia siirtotyöläisiä, joille ei tarvitse maksaa samaa palkkaa kuin suomalaiselle, koska nämä henkilöt sitten tekevät tietenkin työsopimukset esimerkiksi Puolassa, ja koska he ovat reissutyössä maassamme, ja asuvat omien työnantajiensa omistamissa asunnoissa, niin he eivät sillä tavalla sitten kapinoi, eli tuo takaa työrauhan.

Mutta se johtaa ammattiliittojen kaatumiseen, koska silloin työpaikat menevät ulkomaalaisille, joita voidaan tuoda maahamme vaikka vuokratulla matkustaja-aluksella, ja tuolloin sitten ei yhtään suomalaista tarvitse ottaa töihin maassamme olevalle työmaalle. Tällä hetkellä maassamme on laaja-alainen eli monia tuotantoaloja koskeva työttömyys, ja sen takia mitään erityisen mukavia vaihtoehtoja ei ole edessä. Jos johtajien palkkoihin käydään käsiksi, niin silloin he lähtevät ulkomaille, mutta toisaalta taas silloin he vievät omat henkilökohtaiset suhteensa mukanaan, ja noilla suhteilla sitten tehdään bisnestä maailmassa. 

Kuitenkin jos ihmisille luvataan takuupalkkoja, niin silloin tietenkin motivaatio hakea  töitä varmasti laskee. Kun puhutaan siitä, millainen on se yhteiskunta, jossa ymmärretään globalisaation tuomat uhat sekä mahdollisuudet, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että tuloja on kasaantunut rikkaiden käsiin jo oman markan aikana, mutta jos taloutta aletaan ajaa globaaliksi markkina kokonaisuudeksi, niin silloin tietenkin seuraukset voivat olla erittäin vaaralliset, koska maailmantalous käyttäytyy kuten kansallinen talous, ja jos ensin on nousukausi, niin sitä seuraa ennemmin tai myöhemmin laskukausi. 

Samoin globalisaatio estää osittain ainakin kovin avoimet "hyvä veli"-kaupat sekä korruption, koska tuolloin joku ulkomaalainen yhtiö nostaa jutun joka kerta suosimisesta, jos sen mielestä edullisin tarjous ei sitten voitakaan tarjouskilpailua, mikä pitää tehdä kaikista julkisista investoinneista. Mutta samalla globalisaatio alkaa sulauttaa kulttuureja yhteen, sekä aiheuttaa myös maapallon väestön yhdenmukaistumista kaikilla aloilla. Ja jos aletaan operoida globaalissa toiminatamittakaavassa, niin silloin tietenkin myös esimerkiksi osa ihmisistä kadottaa oman kansallisen identiteettinsä, ja kun he sitten alkavat esimerkiksi tietokoneiden etäkäytön avulla operoida Suomesta Wall Streetillä olevilla koneilla, niin silloin saattaa esimerkiksi tehdä töitä koko ajan keskellä yötä, koska Wall Streetillä on päivä, kun maassamme on pilkkopimeää. 

http://www.talouselama.fi/uutiset/muistatko-tuloeroja-selittavan-vuosikymmenen-tarkeimman-norsugrafiikan-uusi-tutkimus-kumoaa-sen-taysin-6582073

marxjatalous.blogspot.fi

Globalisaation paradoksi eli hyvä ja paha globalisaatio voivat lisätä viranomaisten yhteistyötä, mutta samalla se sitten voi myös lisätä ihmisten eriarvoisuutta

Kuten me varmasti kaikki tiedämme, niin globalisaatiosta keskustellaan aina välillä hyvinkin kovasanaisesti ja suurella sydämellä. Globalisaation määritelmä on se, että kauppaa voidaan käydä kaikissa maailman valtioissa samojen pelisääntöjen mukaan, ja samoin tieto sekä muut hyödykkeet vaihtavat omistajaa valtiosta tai maailmankolkasta riippumatta. Samoin myös valuutta liikkuu globalisoituneessa taloudessa valtioiden välillä kitkattomasti, mikä lisää tietenkin varsinkin nettiostajien valinnanvaihtoehtoja.

Talouden globalisaatio tuo eteen sellaisia ajatuksia, kuin sen että Euoroopan integraatio jatkuu edelleen kohti maailmantaloutta. Eli tässä mallissa maailman valtiot sulautuvat lopulta yhteen ikään kuin yhdeksi valtavaksi globaaliksi valtioksi, ja tietenkin globalisaatio tuo eteen myös viranomaisten välistä yhteistyötä,  eli esimerkiksi ihmisen rikosrekisteri voidaan tarkastaa vaikka toisella puolen maailmaa, ja viranomaiset voivat koordinoida yhteistyötään monin tavoin, mikä vähentää esimerkiksi verokainottelujen onnistumisen mahdollisuutta. Mutta toki tuo tavaroiden sekä ihmisten vapaa liikkuminen tietenkin aiheuttaa sellaisia pelkoja, että esimerkiksi huumekauppa tai kansainvälinen pimeä asekauppa alkaisi yleistyä.

Kuitenkin globalisaatiossa tai globaalissa viranomaistoiminnassa voidaan sitten tehdä sellaisia ratkaisuja, että jos henkilö hankkii aseita alueella, missä aseenkanto on vapaata, niin tietenkin tieto tästä voidaan välittää niille alueille, missä aseiden kantaminen on luvanvaraista. Kuitenkin globalisaation huonoihin puoliin kuuluu juuri tämä mahdollisuus saada ihmisiä koskevia tietoja valtioiden rajojen ylitse, ja tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että joskus noita kyselyitä sitten tehdään myös ilman selvää syytä. Globalisaation suurin peikko tietenkin on se, että jos me menemme kohti maailmanvaltiota, niin silloin saattaa käydä niin, että kaikki maailman rikkaat vain jatkavat rikastumistaan ja köyhät köytymistään.

Kun keskustellaan globaalista toimintaympäristöistä, niin silloin tietenkin pitää muistaa, että esimerkiksi kehitysmaissa tapahtuu samaa kuin euroopassa ja muissa länsimaissa, eli rikkaat vain rikastuvat mutta köyhät köyhtyvät, ja noiden valtioiden ongelmana on sellainen asia, että niissä korruptio rehottaa, ja rahat mitkä on tarkoitettu noiden maiden kehittämiseen menevätkin saman tien johtavien virkamiesten taskuihin.Myös länsimaissa on tulotasojen ero kasvanut melkoisesti Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen. Valtioiden taloudellinen sekä niiden poliittinen itsenäisyys eivät ole täysin sama asia, eli esimerkiksi EU maat ovat itsenäisiä valtioita, joilla on yhteinen talous. Tai ainakin ulospäin alueen talous toimii yhteneväisten tulli- ja kauppasäädösten alaisena, jotka takaavat pääoman sekä ihmisten vapaan liikkumisen alueen sisällä.

Kuitenkin voidaan ajatella että myös globalisaation aikakaudella sama kehitys voisi jatkua globalisssa mittakaavassa, eli joku alue kuten Kalifornia saatettaisiin tuolloin aidata, ja sinne perustaa valtava Beverly Hills-tyyppinen lähiö, jossa maailman rikkaimmat ihmiset eläisivät. Tuossa mallissa talouden kasautumisteoria toimii samalla tavalla kuin pienemmissä mittakaavoissa. Ja vaikka globalisaatio sitten nähdään ratkaisuna kaikkiin pulmiin, niin kuitenkin voidaan sanoa, että globaalikin talous käyttäytyy samojen periaatteiden mukaan kuin valtiokohtainen talous käyttäytyy, eli nousukautta seuraa aina laskukausi. Ja jos puhutaan maailmanlaajuisesta supertaloudesta, niin silloin tietenkin tuo lama muuttuu silloin syvemmäksi kuin yksittäisen valtion taloudessa se muuttuisi.

Mutta jos koko maapallo käyttäisi samaa valuuttaa, niin se aiheuttaisi laman tai inflaation sattuessa kohdalle sellaisen rajoituksen, että tuolloin ei maapallon laajuudella käytettävää valuuttaa voida tukea tekemällä sitä koskevia tukiostoja toisten valtioiden toimesta. Ja en tiedä voisivatko tuolloin yksittäiset pankit tai yhtiöt sitten ostaa tai pikemminkin pidättää rahaa tilille, ja mikä vaikutus tuolla toiminnalla sitten olisi, jos kaikkialla olisi vastassa vain samaa valuuttaa käyttäviä valtioita tai maailmanvaltion osasia. Kuitenkin me eurooppalaiset sitten otimme käyttöön euron juuri tukiostojen muuttamiseksi tarpeettomiksi. Tuo tukiosto tarkoittaa sitä, että toisen maan pankki tulee ostamaan esimerkiksi Suomen markkoja, kun tuo valtio kärsii inflaatiosta. Tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että tuon valtion rahaa siirtyy toisen maan pankin holviin, jolloin sitten voi käydä niin, että jos noita tukiostoja on tehty liikaa, ja tuo raha päätyy nopeasti markkinoille, niin silloin tuon tuetun valuutan arvo putoaa holtittomasti.

Tukiostojen varjopuoli on siinä, että se ikään kuin hinaa valuuttaan "tyhjää" jolloin tuo tukiostojen kohde muuttuu riippuvaiseksi tukiostajan suopeudesta sen tukiostojen muodossa antaman taloudellisen tuen jatkamiseksi. Jos tuo tuki ei sitten jatkukaan, tai tukiostaja myy nuo rahat markkinoilla, voi seurauksena olla hyperinflaatio. Mutta se miksi menimme EU:hun on se, että yksittäistä vastaan tehdyt keinotteluhyökkäykset, missä suuret määrät yksittäisen valtion valuuttaa ostetaan ja myydään nopeaan tahtiin aiheuttavat lopulta epäselvyyttä valuutan arvosta, mikä voi olla paljon vahingollisempaa kaupan kannalta kuin suora inflaatio. Ja kuten tiedämme, niin informaatio on globaalia, ja voimme operoida tehokkaasti Facebookin tai muiden sosiaalisen median välityksellä missä päin maailmaa tahansa olevan henkilön kanssa, joten jos tehdään oikeita järjestelyjä, niin silloin esimerkiksi sijoittaja voi operoida toisella puolen maailmaa olevan toverinsa kanssa.

Eli he voivat hyödyntää sosiaalista mediaa niin, että esimerkiksi toinen sijoittaa rahaa johonkin yhtiöön ja merkitsee toisen nimiin puolet ostamistaan osakkeista, ja tuolloin tietenkin hän haluaa saada tuon rahan, ennen kuin tekee päätöksen tuosta sijoituksesta. Mutta pörssikurssien suotuisat markkinat voivat muuttua hyvin nopeasti, joten tuo kaukana maailman äärissä oleva sijoittajakolleega sitten joutuisi odottamaan rahojaan melko kauan, jolloin suotuisa tilanne sitten saattaa olla ohi enne rahojen saapumista. Tuolloin sosiaalista mediaa voidaan hyödyntä niin, että tuo kollega, jonka rahoja odotetaan lähettää kuvan tilisiirrosta meklarilleen, joka voi näin sitten tehdä tarvittavan sijoituksen, ja käyttää siihen omaa rahaansa.

Ja kun tuo rahansiirtokuva, eli käytännössä kyseessä on "Screenshot" verkkopankin siirtokuitista, niin hän voi sitten tehdä sijoituksen, ja ottaa sitten haltuunsa tuon lähetetyn rahan. Tai sitten voidaan antaa tuon toisen kollegan käyttöön pankkitili omassa maassa, niin että hänelle lähetetään somessa yksi tunnusluku ja käytäjätunnus, ja sitten etäkäytön avulla seurataan hänen toimintaansa. Eli tuo rahan siirron suorittaja ottaa tuohon toverin työpöydällä olevaan tietokoneeseen etäyhteyden, ja tekee tarvittavat siirtotoimet toisessa maassa, jotta välttyisi veroilta. Tuolloin puhutaan ristikkäisistä pankkitileistä, joista sitten nuo sijoittajat operoivat, ja silloin jos he jäävät kiinni tästä, niin silloin voi tuloksena olla veropetossyyte.

marxjatalous.blogspot.fi