Blogit jatkuvat edelleen, mutta olen vaihtanut julkaisualustaa Wordpressiin eli jos nämä jutut kiinnostavat, niin klikatkaa alla olevia linkkejä silloin tällöin.

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

https://jotkutasiatvainkiehtovatihmisia.wordpress.com/

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com

Kirjoitelma tunnelien poraamisesta sekä kaivostoiminnasta. (Valtava pora tekee räjähteet tarpeettomiksi tunnelityömailla)

Sankt Gotthardin tunnelin
poraamisessa käytetty pora

Sankt Gotthardin tunnelin rakennustöissä oli avainasemassa laite, jota kutsutaan nimellä "myyrä". Kyseessä on valtavan suuri pora, joka etenee kallion sisällä, ja tuo yli sata metriä pitkä väline on varmasti suurin koskaan tehty maalla liikkuva esine. Tuo valtava pora liikkuu kallion sisällä painautumalla leikkaamansa käytävän seiniin hydraulisten jalkojen varassa, ja tietenkin se tarvitsee valtavasti sähköä toimiakseen. Käytännössä tuollainen valtava pora tarvitsee yhtä paljon sähkövirtaa kuin joku pikkukaupunki, ja tuon poran ongelmana on leikkuuterän kuluminen, ja tuollaisessa kallioporauksessa ongelmia sitten tulee myös irti leikatun kalliojätteen toimittamisessa pois tunnelista, koska tarvittavaa kuljetinta pitää aina välillä jatkaa. Kuitenkin tuo poraamiseen perustuva metodi kallion sisällä liikkumiseen on sikäli mielenkiintoinen myös tavallisessa kaivostoiminnassa, että poraa käytettäessä ei tarvita räjähteitä. Ja se sitten tuo turvallisuutta, koska tuolloin räjähteet eivät voi päätyä esimerkiksi terroristien käsiin.

Kuitenkin on kehitelty myös toisenlaisia välineitä kallion leikkaamiseen, ja yksi mielenkiintoisimmista on ilmatyynyn päällä liikkuva eräänlainen panssarivaunu. Tuon porausajoneuvon edessä on rullamainen terä, mikä leikkaa kalliota, ja tuo leikkuujäte vain putoaa tuon ajoneuvon alle, ja vaikka nuo timanttiterät muuten kuluvat melko nopeasti, niin tuota terän kulumista voidaan vähentää kuumentamalla kalliota punahehkuiseksi, jolloin leikattava materiaali pehmenee, ja terän kestävyys paranee.

Tuo kallion kuumentaminen voi tapahtua esimerkiksi mikroaalloilla, ja ongelmia sitten tulee siitä, kun tuon ilmatyynyaluksen pitää päästä tulikuuman kiviaineksen yli. Vaikka tietenkin tuota lämpötilaa voidaan laskea suihkuttamalla tuon sulan maa-aineksen päälle kylmää vettä. Jos tuollainen porausväline liikkuu ilman pintakosketusta, niin silloin sen renkaat eivät puhkea, ja jos kallion leikkaaminen tapahtuu elektromagneettisen säteilyn kuten laserin tai mikroaaltojen avulla, niin silloin kojeen leikkuuterä ei kulu, mikä antaa tuolle laitteelle erittäin pitkän toiminta-ajan, ilman että leikkuuterää pitää ryhtyä vaihtamaan, ja jos kalliota kuumennetaan tarpeeksi, niin siitä tulee kuin taikinaa, joka tekee hyvin nopean etenemisen kallion sisällä mahdolliseksi.

Jos käytössä olisi mahdollisuus käyttää ydinvoimaa, niin silloin voidaan toteuttaa todellinen "monster"-ratkaisu, missä tuollaiseen Sankt Gotthardin tunnelityömaalla käytetystä laitteesta voidaan tehdä todellinen maan alla liikkuva UFO, mikä voisi porata maan alla yhtä nopeasti kuin joku Ferrari liikkuu maanteillä. Tuo laite olisi sellainen, että sen leikkuuterät olisi korvattu laser-, valokaari-  ja mikroaaltoleikkureilla, eli nämä valtavan voimakkaat sähkömagneettiset leikkurit ovat välineitä jotka voivat polttaa kalliota irti hyvin nopeasti, ja tuon valtavan laitteen ympärille asennetut turbiinit sitten asemoivat sen keskelle käytävää.

Kyseinen koje olisi valtavan tehokas, kun valmistetaan maan alla olevia käytäviä. Tarinan mukaan on  kehitetty myös sellainen versio, joka tulppaa takanaan olevan käytävän , eli se ikään kuin muuraa kallion niin, että tuon laitteen suorittamaa kaivuutyötä ei huomaisi mistään. Tuolloin kyseinen pora käyttäisi tähän muuraukseen irti laikkaamaansa kalliota.  Sen pinta voidaan valmistaa sellaisesta hiilikuidusta, jonka molekyylirakenne on jousimainen, jolloin aine kovenee mitä kovemmin sitä painetaan. Ja kovaa lämpötilaa voidaan tietenkin laskea tehokkaalla jäähdyttimellä, joka johtaa lämmön ympäröivään kallioon.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Pilviin voidaan melko helposti tehdä laserin avulla erilaisia kuvioita, sekä mietintä PROJECT TIMBERWIND:istä sekä muista ydinkäyttöisistä lentokoneista

Pilvi-kolmioita sekä  muita outoja pilvikuvioita tutkittaessa voidaan ajatella niin, että nuo kuviot on ehkä tehty taivaalle laserilla, jolla pilveä ikään kuin kaiverretaan tietylle syvyydelle lasersäteellä. Tuo säde sitten hajottaa vesipisaroita tietyltä alueelta, jolloin taiteilija voi sitten tehdä pilveen haluamansa kuvion. Eli laserilla voidaan kaivertaa pilveen kuvioita aivan kuten kiinteään aineeseen, mutta esimerkiksi viljakuvioita tuo laite ei pysty tekemään, koska ainakin kuiva vilja syttyy tuon säteen voimasta palamaan.

Pilvikuvio voidaan muodostaa korkealla lentävään lentokoneeseen, ilmalaivaan tai satelliittiin asennetun laserin avulla, niin että tuon laitteen käyttäjä vain ohjaa laseria haluamassaan kuviossa, jolloin se hajottaa vesipisaroita pienemmiksi tältä alueelta. Kun puhutaan viljakuvioiden tekemisestä, niin se onnistuu joko erittäin suurella määrällä hiilivetyä, jota ruiskutetaan peltoon dieselmoottorin polttoainepumpun kautta, joka kehittää erittäin suuren paineen,  jolloin suuttimen kautta johdettu suurpaineinen helposti haihtuva hiilivety  painaa tuon viljan lakoon, ja näin ei sitten synny mitään kosteutta, koska suurpaineinen propaani haihtuu välittömästi.

Toinen tapa olisi sitten käyttää esimerkiksi RPV-helikopteria, jonka GPS-kaiteeseen ohjelmoidaan tuo haluttu kuvio, ja sitten helikopteri lentää tietyllä korkeudella ja painaa viljaan halutun kuvion puhaltimella. Mutta tuo viljan laon aikaansaamiseen vaadittava teho on niin kova, että tuon RPV:n akku kuluu todella nopeasti. Tai toki voidaan käyttää myös erittäin tehokkaita kaiuttimia, joista lähtevä ääni on niin voimakas, että nuo kasvit painivat lakoon. Mutta silloin pitäisi käyttää ydinkäyttöistä “X-helikopteria”.

Tuollainen helikopteri voidaan toteuttaa ydinparistojen eli RTG:n avulla. Tuollaisia paristoja valmistetaan esimerkiksi sydämentahdistimia varten. Ja niiden avulla voidaan toteuttaa sellainen nanohelikopteri, joka kykenee lentämään jopa vuosikausien ajan. Mutta tietenkin tuollaisten nanohelikopterien lisäksi voidaan ydinparistoja käyttää uuden sukupolven ultraääni, laser sekä mikroaaltouuni perustuvissa aseissa, joihin nuo isotooppi-paristot antavat lähes rajattoman määrän laukauksia.

Mutta ne ovat erittäin kalliita laitteita, joten siksi esimerkiksi ydinkäyttöisiä nanohelikoptereita  tuskin tulee edes valtiollisen käyttöön muuten, kuin ehkä johonkin Saturnuksen Titan-kuun kaltaisiin kohteisiin  suunnatuissa tehtävissä. Mutta kuten olen sanonut, niin ydinkäyttöisen helikopterin valmistaminen on tietenkin aika helppoa, jos projektiryhmältä vain löytyy tarpeelliset luvat noiden isotooppigeneraattorien halussapitoon. Tuolloin  “X”-helikopterin akun paikalle asetetaan isotooppi paristo, jolla sitten tuolle helikopterille luodaan jopa vuosien lentoaika.

Ja samalla tavoin voidaan RTG:llä luoda myös ydinkäyttöinen Predator-lennokki. Eli siinä vain sirkkelisahan moottoriin liitetään RTG, joka antaa tuolle välineelle todella pitkän lentoajan. Tuollainen laite voidaan muuten asentaa mihin tahansa potkurikoneeseen, ja nimenomaan potkurikoneen muuttaminen ydinkäyttöiseksi on sen ulkoisen potkurijärjestelmän takia paljon helpompaa kuin suihkumoottoria käyttävän lentokoneen, koska tuolloin ei tarvita erillistä polttoainetta. 1960-luvun alussa USA:n hallituksella oli PROJECT TIMBERWIND-niminen ohjelma, missä pyrittiin valmistamaan ydinkäyttöinen ramjet-moottori siten, että normaaliin patoputkimoottoriin tehtiin sellainen muutos, missä sen normaali palotapahtuma korvattiin valokaarella, ja siihen tarvittava sähkövirta saatiin aikaan siten, että tuon moottorin polttoaineena käytettävää vetykaasua johdetaan samalla turbogeneraattorin kautta, jolloin se antaisi moottorille sen valokaaren sytyttämiseen tarvittavan sähkövoiman. Tuollainen kaarisuihkumoottorin nimelläi kutsuttu laite ei mikään kovin tarkka ajoaineestaan ole, vaan  se n läpi voidaan johtaa vaikka vettä. Ja muistakaa että tuon moottorin kohdalla valokaari saa aikaan sen, että syntyy tarvittava lämpötila, jotta ajoaine saadaan syöksymään taaksepäin.

Jotta tuo kone kykenisi sitten lähtemään paikaltaan asennettiin siihen läppäjärjestelmä, joka sulki tuon putken edestä, jolloin kone kykeni lähtemään lentoon ilman apuvoimaa. Tuosta moottori-järjestelmästä  kehitettiin myöhemmin konventionaalinen PDWS eli (Pulse Detonation Wave System), joka on oikeastaan V-1: eli  “lentävän pommin” läppämoottorin uudelleen muotoiltu malli, missä tuo putki on muotoiltu RAMJET:in muotoon. Tuolloin tämä kone saa valtavan suuren nopeuden, mutta tuo järjestelmä korjaa noiden RAMJET:ien ongelman, eli niillä ei normaalisti voi lentää hitaasti. RAMJET-moottori voidaan käynnistää vasta noin Mach-1 nopeudella, mutta tietenkin tuollainen lentokone voi kiihdyttää ensin tuohon nopeuteen normaaleilla turbiineilla, jonka jälkeen patoputkimoottorit käynnistetään, kun patopaineen nousu tuossa putkessa on riittävän suuri.

Jos koneesta halutaan tehdä vielä nopeampi, niin silloin pitää muistaa se, että RAMJET:in eli patoputkimoottorin tehokas toimintanopeus rajoittuu MACH 6:een, jonka jälkeen voidaan ryhtyä käyttämään SCRAMJET:ia, joka voidaan käynnistää vasta noin nopeudella Mach 6, ja tuolloin kiihdytys tapahtuu siten, etät kone kiihdyttää ensin tavallisilla turbiineilla nopeuteen, missä RAMJET voidaan käynnistää, ja sitten tuo patoputkimoottori kiihdyttää konetta kunnes SCRAMJET voidaan käynnistää. Tuolla moottorilla voidaan saavuttaa Mach 12 nopeuksia, jos se käyttää normaalia kemiallista palamista kehittääkseen työntövoimaa.

Mutta ydinkäyttöisillä malleilla voidaan päästä vielä suurempiin nopeuksiin, ja teoriassa sillä voidaan lentää vaikka toisille planeetoille. Tuolloin alukseen voidaan liittää NASA:n uusi mikro- tai radioaaltoihin perustuva moottori, missä radioaaltoja laitetaan kimpoamaan moottorissa edestakaisin, jolloin tuo alus ei tarvitse erillistä polttoainetta. Vaan energia voidaan tuottaa kierrättämällä jäähdytysnestettä aluksen sisällä turbogeneraattorin läpi. Tai sitten tuohon RAMJET:iin voidaan kiinnittää WARP eli magnetodynaaminen ajojärjestelmä, joka imee sen läpi avaruuden ioneja, ja kiidättää alusta läpi planeettainvälisen avaruuden.

Kun palataan tuohon ydinkäyttöiseen alukseen, niin silloin pitää muistaa, että tuollaisella ydinkäyttöisellä avaruussukkulalla voidaan lentää vaikka toiselle planeetalle.  Syy miksi tuo patoputki haluttiin kyseisessä projektissa  pitää avoimena johtuu jäähdytyksestä. Tuollainen ydinreaktori sitten kehittää todella paljon lämpöä, joten tuo ramjetin putki pitää varustaa putkistolla eli jäähdyttimillä, jossa kiertävä neste sitten siirtää lämpöä ulos aluksen kuoresta ja pitää reaktorin viileänä. Samalla toki pitää sanoa, että reaktorin jäähdytystä ei koskaan hoideta vain yhden jäähdyttimen avulla, vaan koneessa on useita kohtia, mistä tuo jäähdytysjärjestelmä kykenee sitten siirtämään lämpöä aluksen ulkopuolelle.  

Reaktorin jäähdytystä tehostettiin lennon aikana johtamalla sen kuorelle syöksyilmaa, jotta se pysyisi tarpeeksi viileänä. Tämä projekti oli siis sellainen “Study project”, missä liittovaltion insinöörit suunnittelivat teoreettista mallia ydinkäyttöisen avaruussukkulan toteuttamiseksi.  Ydinvoimaa käyttävällä lentokoneella on muuten erittäin suuri kapasiteetti juuri sen takia, että tällainen kaarisuihkumoottori antaa mahdollisuuden käyttää ajoaineena vaikka vettä, jolloin tuo kone kykenee operoimaan melkein miten pitkään hyvänsä.

http://projecttimberwind.webnode.fi

Tietotekniikka sekä samalla myös muu teknologia kehittyy jatkuvasti, mikä tekee mahdolliseksi myös vapaasti meressä uivat torpedot.

Mk-18 torpedo oli yksi toisen maailmansodan erikoisuuksista. Kyseessä oli sähkötorpedo, jota ei kuitenkaan paljoa käytetty tai kehitetty. Mutta nykyaikaiset välineet kuten kehittyneet tietokoneet sekä laadukkaammat komponentit varmasti tekevät tuosta sähkötorpedosta melko potentiaalisen välineen merisotaa ajatellen. Ehkä tuo väline ei paljoa tuolloin aikoinaan amiraaleja kiinnostanut, mutta kuitenkin nykyaikaiset ydinparistot ja muut vastaavat kehittyneet voimantuottoyksiköt ja pienet sekä kevyet ydinkärjet voivat sitten muuttaa tuollaisen laitteen tehokkaaksi taisteluvälineeksi, jolla on paljon suurempi kapasiteetti, kuin monilla muilla merisodan välineillä.

Kun puhutaan esimerkiksi robottiase- sekä STEALTH-ohjelmasta, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että siitä kerrotaan ihmisille vain sitä, mikä on aivan pakko kertoa. Suurin osa esiteltävistä välineistä on lentäviä pienoishelikoptereita sekä hävittäjiä, eikä suinkaan esimerkiksi sukellusveneitä tai muita vedenalaisia välineitä paljoa estellä. Nuo vedenalaiset toimintavälineet eivät välttämättä muistuta torpedoita ulkoisesti, eli ne voivat olla esimerkiksi pienoissukellusveneitä, joiden lastitaan on asennettu ydinpommeja, ja joita ohjataan vedenalaisilla "GERTRUDE":eksi kutsutuilla sonarääneen perustuvilla ohjaimilla.

Sähkö on yksi maailman innovatiivisimmista elementeistä, ja vaikka lähes kaikki maailman laitteet tarvitsevat sähköä jonkin verran, niin silti sähköön perustuvia keksintöjä tehdään todella paljon. Yksi maailman vaarallisimmista sekä innovatiivisimmista sähkön käyttötavoista on käyttää sähköä esimerkiksi torpedojen voimanlaitteina. Toisin kuin vetyperoksidia sekä vettä turbiineissa käyttävät torpedot, niin sähkökäyttöiset eli akkuja sekä sähkömoottoreita käyttävät torpedot ovat todella tehokkaita sekä äänettömiä, ja niiden avulla voidaan tehdä erittäin tehokkaita hyökkäyksiä vihollisen laivastoa vastaan.

Sähkömoottorikäyttöinen torpedo voi toimia erittäin pitkän kantaman päästä, ja nykyaikaisen navigointilaitteissa käytettävän teknologian avulla nuo torpedot muistuttavat enemmän pienois-sukellusveneitä kun perinteisiä sota-aseita. Niiden navigointijärjestelmät mahdollistavat erittäin mutkikkaiden reittien käyttämisen, ja jos noissa aseissa on esimerkiksi tekoälypohjainen maaliinhakeutumisautomatiikka, joka tunnistaa kohteet, niin silloin nämä aseet voivat olla äärimmäisen vaarallisia sekä käyttökelpoisia vaihtoehtoja ohjuksille, jos halutaan hyökätä esimerkiksi laivastotukikohdassa olevia aluksia vastaan. Noiden huippunykyaikaisten aseiden elektoniikka on tehty sellaiseksi, että ne tunnistavat laivat niiden silhuetin perusteella, jolloin ne voivat törmätä laivaston tärkeimpiin yksiköihin.

Sähkökäyttöisen torpedon ajatus on siinä, että tämä ase olisi huollon kannalta parempi sekä käyttäjälleen turvallisempi, kuin perinteinen turbiiniin perustuva torpedo, koska siinä ei tarvitse pelätä sitä, että peroksidisälilö alkaisi sitten vuotaa, jolloin torpedo olisi käyttökelvoton. Toki tuo torpedo voidaan tehdä sellaiseksi, että se on tyhjä, kun ase nostetaan laivaan tai sukellusveneeseen, ja sitten vasta kun niitä halutaan käyttää, niin sitten noiden “sikarien” säiliöt täytetään, jolloin torpedo on käyttövalmis. Ja samoin torpedojen säiliöt voidaan valmistaa esimerkiksi teflonista, mikä tekee niistä hyvin korroosiota kestäviä, mutta sähkötorpedo on siitä mielenkiintoinen vaihtoehto, koska siinä voidaan käyttää esimerkiksi tavallisia auton akkuja.  

Tuo ase sitten ripustetaan torpedohuoneen telineeseen, ja sitten siihen kiinnitetään latauskaapeli, sekä volttimittari joka näyttää milloin ase on käyttövalmiina, ja sitten se vain laukaistaan kohteeseen. Tuollaisella pitkänmatkan torpedolla voitaisiin iskeä esimerkiksi telakoiden sulkuja vastaan, ja ne voisivat tietenkin toimia muistakin alustoista kuin vain sukellusveneistä. Toisin sanoen niillä voisi olla vedenalaisia latausasemia esimerkiksi SOSUS-kaapelien yhteydessä, ja noiden sähkötorpedojen tekniikan pohjalle voidaan kehittää myös kääpiösukellusveneitä, joilla voidaan valvoa tätä valtameren pohjassa olevaa valvontakaapelia, sekä myös suorittaa tiedustelua vaikkapa Murmanskin laivastotukikohdan vedenalaisiin osiin.

Jostain olen kuullut tai pikemminkin lukenut, että noissa SOSUS-kaapelin kuunteluasemissa olisi kuulemma torpedoita, joita voidaan välittömästi käyttää vihollisen sukellusveneitä tai pinta-aluksia vastaan. Nuo torpedot ovat kuulemma putkissa, jotka on asennettu kääntyviin telineisiin, ja niiden avulla voidaan hyökätä sukellusveneitä vastaan melko tehokkaasti. Eli olisiko tuo sitten osa PROJECT MAY BELL:iä, jossa USA:n laivasto etsi kuumeisesti keinoa pysäyttää vihollisen sukellusveneitä. Kuten jossain olen kirjoittanut ennenkin, niin tuollaisessa torpedossa voisi olla myös RTG eli radiotermogeneraattori, joka antaa sille melkein rajattoman toimintamatkan, ja tuossa torpedossa voisi olla myös ydinkärki.

Se antaisi laivastolle mahdollisuuden iskeä mihin tahansa merellä partioivaan alukseen tai rannikolla olevaan kohteeseen jopa tuhansien kilometrien päästä. Jos oletetaan että tuossa kääpiösukellusveneessä tai ydinkäyttöisessä torpedossa olisi noin 15 kilotonnin vetypommi taistelukärkenä, niin silloin ne voisivat aiheuttaa laajaa tuhoa esimerkiksi rannikoilla oleville kaupungeille sekä sotilastukikohdille. Nuo aseet vain ohjataan päin rantaa ja sitten taistelukärki räjäytetään veden alla, jolloin paineisku sekä ylikuumentunut vesihöyry aiheuttaisivat välittömästi koko satamalaiturin romahtamisen, ja myös suunnattomia tuhoja välittömästi rannikolla olevalle rakennuskannalle.

Puhutaan että venjän laivastolla olisi käytössään 50 megatonnin taistelukärjellä varustettu, ilmeisesti sukellusvenettä muistuttava STATUS-6, joka olisi maailman tehokkain koskaan rakennettu laivaston torpedo. Sen epäillään muistuttavan ulkoisesti VIKTOR-luokan sukellusvenettä, koska siinä käytettävä ydinräjähde olisi niin valtavan raskas, että se vaatisi suuren rungon. Tuo räjähde olisi sitten samantyyppinen multivaiheinen FFF eli fissio-fuusio-fissio räjähde kuin "Tsar-bomba", joka on suurin koskaan laukaistu ydinase.

marxjatalous.blogspot.fi