Quantum tunneling eningma. How the particle can cross the speed of light?

"Quantum tunneling allows particles to bypass energy barriers. A new method has been proposed to measure the time it takes for particles to tunnel, which could challenge previous assertions of superluminal tunneling speeds. This method involves using atoms as clocks to detect subtle time differences. Credit: SciTechDaily.com.". (ScitechDaily, Breaking Light Speed: The Quantum Tunneling Enigma)

The idea in the crossing the speed of light is this: does the particle or object cross the speed of light in that medium? Or does that particle or object cross the speed of light in a vacuum? Crossing the speed of light in a vacuum is impossible. But crossing the speed of light in water or air is an everyday thing. When an electron that comes from the sun hits the earth's atmosphere it travels faster than light travels in the air. 

The nuclear reactor sends neutrons that are faster than the speed of light in water. And when neutrino hits the water in a neutrino detector it travels faster than the speed of light in water. And we see that thing as a blue light flash, called Cherenkov radiation. Cherenkov radiation turns sky blue.  The particle sends that radiation when it slows its speed. When a particle slows its speed it must send the kinetic energy to somewhere. 

The thing is that it's possible to create a bubble that allows the particle to travel faster than it travels in the medium. Basically, the WARP bubble is the electromagnetic vacuum around the object. The vacuum forms when the object stops energy transmission to that bubble. If energy travels to the WARP bubble it creates a short-term electromagnetic vacuum in that bubble. If the object will not send the energy from inside to its shell. The energy that travels out from its shell rips it into pieces. 

But crossing the speed of light in the universe is not as difficult as people think. The universe is a false vacuum. It's full of quantum fields and plasma. The system must only push those quantum fields and plasma away from its route. That allows to make channel where the speed of light or photon's speed is faster than its outside it. In water, some kind of acoustic system can easily create channels where particles can travel faster than the speed of light in the water. 

The idea of Alcubierre WARP drive or one of its versions is that there is a bubble around the object. That bubble pushes scattering energy fields out from around the object. Then the craft will stop the energy injection into that bubble. If that bubble or standing wave around the craft has a lower energy level than an object. It pulls energy out of that bubble. That makes it possible to create a situation where objects can move faster than the light moves in the medium. Another way is to inject energy into that bubble and then that thing injects energy into the object. The bubble focuses energy on to object that travels as close to the speed of light as possible. 

"Two-dimensional visualization of an Alcubierre drive, showing the opposing regions of expanding and contracting spacetime that displace the central region" (Wikipedia, Alcubierre Drive)

We all know that it's impossible to cross the speed of light. But in quantum tunneling. The particle crosses the speed of light. And the major question is, how can this be possible? The answer is that the speed of light is not stable. It's a cosmic constant that is not constant. The speed of light is different in for example water than in air and vacuum. 

That means we should ask: does the speed of a particle be faster than the speed of light in that medium? Or is it faster than light is in a vacuum? In a vacuum, the speed of light is 299,792,458 m/s. But that speed is not the speed of light in a vacuum. Because there is no vacuum in the entire universe. 

The universe is full of particles. Quantum fields that slow particles include photons. Those quantum fields are like spiderwebs all around the universe. And they pull energy out from particles. When a particle's speed rises near the speed of light the energy starts to travel out from it. And that causes a situation in which the particle cannot raise its speed. 

When a particle travels near the speed of light it leaves the electromagnetic vacuum after it. And energy starts to travel out from it. Another thing is that the size of the particle turns smaller when its energy level rises. And then that particle starts to deliver energy that denies its speed rise. 

So what does quantum tunneling make when a particle crosses the speed of light? Or does it cross the speed of light in that medium? 

The simplest way to think of quantum tunneling is this. When a high-speed particle hits to potential wall it just pushes quantum fields from around it. The high-energy quantum field delivers energy into its environment. That means its size will turn bigger. The particle turns into a bubble where the quantum field is lower energy, or, thinner than it normally is. That allows particles to move forward faster than they normally travel in that medium. 

Above. "Cherenkov radiation glowing in the core of the Advanced Test Reactor at Idaho National Laboratory". (Wikipedia, Cherenkov Radiation)

The energy bubble is the idea in the so-called WARP drive. The idea is that the system makes this type of quantum bubble there is no medium or quantum field around it. That allows the craft can cross the speed of light in space or a false vacuum. The craft must only get energy from inside it at that moment. 

If the system cannot make that internal energy production. The WARP bubble destroys the object. The idea is that the energy vacuum that forms around the object rips it into pieces. 

The idea is that the particle sends energy impulses that form s standing wave. Then the system stops the energy feed to that quantum field the energy level is lower. Then that bubble pulls energy and particles from around the object. That creates a thinner vacuum than in the natural environment. That allows the craft to jump forward faster than light travel in the medium. 

In some models, the object can make a WARP bubble under water. The system accelerates the particle's speed as high as it would be in the air. Then that system creates the air bubble or air channel through the water. And shoots those particles into that channel. If that channel closes the particles send a blue light shockwave. Or, so-called Cherenkov radiation when they travel through the air and suddenly hit the water. 

But that doesn't allow the particle to cross the speed of light in a real or absolute vacuum. If we want to cross the speed of light in our solar system, we must only make the quantum channel so there is no plasma or other electromagnetic fields through the plasma. If there is no resistance that thing allows the system to increase its speed faster than it's in that medium.

https://scitechdaily.com/breaking-light-speed-the-quantum-tunneling-enigma/

https://en.wikipedia.org/wiki/Alcubierre_drive

https://en.wikipedia.org/wiki/Cherenkov_radiation

https://en.wikipedia.org/wiki/Speed_of_light

https://en.wikipedia.org/wiki/Warp_drive

The mystery of ball-lightning

Is ball-lightning plasma ball or a WARP bubble?

The ball-lightning could be the ball-shaped magnetic field that makes electrons flow in the ball-form trajectory. The question is what forms that electromagnetic bubble? The electromagnetic bubbles cannot form in empty areas. There must be some kind of thing that forms the magnetic field that is so powerful that it makes electrons flow in a ball-shaped trajectory. 

Image 2. is the magnetic field around a bar magnet. There is the possibility that the magnetite stick will get so high an energy level that it can make electrons or lightning around it. The object that makes that powerful electric ball can carbon stick. 

That electron flow can push objects upwards. When that kind of object will travel through lightning. That will increase its energy level high enough that it can make the electron ball. The energy level remains until the electrons travel away from the object. 

The ball-lightning is one of the most mysterious things in nature. Sometimes people are thought that it's the water drop that travels through the regular lightning. And that extremely powerful electric impulse turns that water into plasma. 

So ball lightning could be a plasma ball. But there are other versions of the theories of what that thing could be. On some other versions, the ball lightning is the hollow water drop that forms in the case that there is one water molecule precisely in the middle of a ball-shaped water drop. 

Image 2) Magnetic field of the bar magnet.

When the electromagnetic field impacts that atom. It pushes the water layer away from that object. That object could be also a small silicone bite. That thing pushes the water drop away and forms the hollow water ball. Then the energy will start to flow in that water layer. 

The electromagnetic pulling effect between polar water molecules keeps the water ball in form. The water ball will stay in its form until the electric load decreases to the level that breaks those electromagnetic bonds. 

There is the possibility that silicone or iron bite forms some kind of skyrmion in the water drop. Or the water drops can form the electric arcs between them. 

But in the most interesting visions, the ball-lightning is WARP-bubble. That bubble forms when high-energy energy flow hits oxygen or hydrogen atoms or ions. Proton is the hydrogen ion. And when the electromagnetic wave movement strikes that proton. That thing will push the quantum field away from the proton. 

High-energy radiation like antimatter annihilation can form the short-term WARP bubble. And that WARP bubble will make the energy flow away from those protons. So the ball-lightning could be some kind of zero-point energy phenomenon. 

https://thoughtsaboutsuperpositions.blogspot.com/

About WARP bubbles and Alcubierre drive:

 About WARP bubbles and Alcubierre drive: 

"A properly constructed Alcubierre warp bubble. As space constricts in front of the vessel and expands behind, the ship is theoretically pushed forward at speeds faster than light."

"Image: LSI, White, et al."(Paging Zefram Cochrane: (Humans have figured out how to make a warp bubble)

"Don't pack your bags and move to Bozeman yet. This micro-scale warp bubble won't be capable of propulsion, but it could have myriad other applications, says its discoverer Dr. Sonny White"(Paging Zefram Cochrane: Humans have figured out how to make a warp bubble)

At this moment, WARP is theoretical but the most promising tool to travel very close to the speed of light. Or it can also even cross the speed of light. But that technology is in the study and theory. There is no evidence about existing of Alcubierre drive. But studies around that thing are continuing. 

The idea of one version of the WARP bubble drives is that the craft is surrounded by using bubble where the quantum fields are removed. Then there is the extremely low-energetic point behind the craft. That point will pull the radiation or energy through that point. And then that energy will impact with craft and push it forward. That thing can be the basics of one version of the WARP drive. 

There are two ways to make WARP-drive. Another is that the craft itself will surround by using WARP-bubble. And another is that the exhaust gas-like electrons are surrounded by using a WARP bubble. In that other version, the exhaust gases could travel faster than the speed of light. And the biggest bottleneck of the faster-than-light theories is to make exhaust gas that travels faster than light. 

The first thing that is clear when people are talking about an accidentally made WARP bubble is the phenomenon that affects subatomic particles. If some electron is surrounded by a WARP bubble that proves that some scale of WARP drive is possible. There is a long way that the spacecraft can benefit from that thing. So they didn't create a WARP bubble that could make some USS Enterprise possible. But the quantum-size WARP-bubbles can make it possible to make quantum computers more effective than they have ever been before. 

The idea of the WARP-bubbles is that they could be areas where is fewer quantum fields. In the case of electrons, the WARP effect can be created by pumping energy to that particle while they are traveling at an extremely high speed. Then the radiation that comes from electrons would push the quantum fields away from it. When an electron is coming from the accelerator the energy pushes it backward. Maybe in the distant future, this kind of system is possible. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Alcubierre_drive

https://bigthink.com/starts-with-a-bang/no-warp-bubble/

https://www.inverse.com/innovation/warp-bubble-space-time

https://www.techrepublic.com/article/paging-zefram-cochrane-humans-have-figured-out-how-to-make-a-warp-bubble/

Image:https://www.techrepublic.com/article/paging-zefram-cochrane-humans-have-figured-out-how-to-make-a-warp-bubble/

https://thoughtsaboutsuperpositions.blogspot.com/

Writing about interplanetary flight

https://gamesandtehories.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

When we are thinking about nuclear thermal rocket propulsion and Mars-flights, we are facing the solution called "Orion". This nuclear-powered rocket could travel interplanetary routes by using small nuclear bombs for giving thrust to those devices. The idea is that neutron bombs would be fired behind that spacecraft, and that would give it extremely high speed because the radioactive particles would push spacecraft forward.

One of the ideas is to use machine-gun, what is loaded with bullets, what are made by using the highly enriched radioactive material, and they would shoot thru the electric arc, what would cause fission in that ammunition, what would give thrust to that thing. But the problem is to create the electricity for that spacecraft. Spacecraft would always need also electricity for its systems.

That's why the main engine solution for that journey was chosen NERVA (Nuclear Energy Rocket Vehicle Application), what is like a normal rocket, but it is nuclear reactor inside. The NERVA solution deletes the dead weight and the nuclear power would give also thrust for braking. In this situation, the nuclear rocket would turn to give thrust to forward, and this brake the spacecraft.  The most modern version of the spacecraft, what would be used to travel other planets is the hybrid system.

The nuclear reactor, what uses the closed-cycle cooling system would give the needed electricity for the electric systems of the spacecraft. And also at the beginning of the journey can be used the same methodology with "Orion". In the back of the Interplanetary spacecraft would be installed the plate, and the nuclear bomb would send this spacecraft in the very high speed.

And then the system would transfer to use NERVA or WARP-system, what could give extremely high speed for spacecraft. WARP is actually the particle accelerator, what is connected to the spacecraft, and what sucks ions from the space thru it. There is a theory, that this kind of device could someday break the cosmic speed limit. Traveling faster than light is basically a very simple thing. The spacecraft would accelerate to the speed of light and inside it, something would be accelerate to higher speed.

In some theories, this kind of thing would be the magnetic rail, what would accelerate some particles to the 20% of the speed of light, and it would be launched when spacecraft will travel precisely the speed of light. This thing would make by installing the particle accelerator in the spacecraft, what uses WARP, and the accelerator would shoot the atoms forward when the speed of the spacecraft would be high enough. Sometimes has been discussed the opportunity to use electromagnetic radiation for the breaking the light wall. The thing, what makes electromagnetic radiation so fascinating is that there is no thrust and that thing would not need any ions, what would give retard for the spaceship.  This kind of spacecraft is still at the theoretical level, but maybe they are someday in use and travel to other planets.

The thing, what makes this kind of electromagnetic devices more interesting, than NERVA, is that they don't need the different propellant for giving thrust, and this means that the system would be lighter. But as we know the interplanetary travel is extremely difficult. The WARP-craft would give solution for traveling in our own solar system. But that system needs very strong magnets to work properly, and that means that the only thing, what is needed is a nuclear reactor.

Why NASA and other institutions are so interested in WARP-drive?

travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/08/why-nasa-and-other-institutions-are-so-interested-in-warp-drive/
travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/08/why-nasa-and-other-institutions-are-so-interested-in-warp-drive/
travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/08/why-nasa-and-other-institutions-are-so-interested-in-warp-drive/
travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/08/why-nasa-and-other-institutions-are-so-interested-in-warp-drive/
travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/08/why-nasa-and-other-institutions-are-so-interested-in-warp-drive/
travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/08/why-nasa-and-other-institutions-are-so-interested-in-warp-drive/
travellingintimeandspace.wordpress.com/2018/04/08/why-nasa-and-other-institutions-are-so-interested-in-warp-drive/

Voisiko tällainen rengasmainen avaruusalus olla tulevaisuuden tapa lentää muille planeetoille tai valvoa pitkän aikaa jotain aluetta Maassa

Kun ajatellaan sitä, että avaruuteen lähetään rengasmainen avaruusasema, jonka pyörimisliike sitten muodostaisi keinotekoisen painovoimakentän. Tuollainen asema esitellään muuten elokuvassa “2001 Avaruusseikkailu”, mutta tuolloin sitten ei kukaan muistanut sitä, että kyseiseen laitteeseen voidaan liittää myös WARP-ajo. Eli sen renkaaseen vain kytkettäisiin sarja magneetteja, jolloin sitä sitten voitaisiin käyttää myös normaalina avaruusaluksena, ja jos se sitten olisi ydinkäyttöinen, niin tuollaisella laitteella olisi varmasti paljon käyttöä esimerkiksi planeettojen tutkimisessa.

WARP- eli MDD (Magneto Dynamic Drive) on siis oikeastaan pelkkä ryhmä magneetteja, joiden avulla aluksen läpi tai sen ulkopinnan ylitse ikään kuin vedetään ioneja, mikä tekee näistä laitteista äänettömiä, sekä se että niissä ei ole liikkuvia osia edesauttaa sitä, että nuo lentolaitteet voivat leijua ilmakehässä jopa vuosia.Tuollaiset tulevaisuudessa hyvinkin pitkiä aikoja avaruudessa viettävät alukset voidaan varustaa sähkömagneettisilla suojakilvillä, eli mikroaaltoon perustuvilla kentillä jotka hajottavat sitä kohti tulevat fyysiset kappaleet.

Voisi olla sellainen, että sen rengasmaisen kehän sisä- tai ulkopuolelle olisi asennettu WARP, mikä kuljettaa alusta eteenpäin avaruudessa. Ongelmana tuolloin on tarvittavan sähkötehon tuottaminen, jos WARP:ia aiotaan käyttää ilmakehässä. Jos koneeseen ajatellaan asennettavan jonkinlainen pieni ydinreaktori, niin silloin se olisi tietenkin mahdollisesti sellainen, että tämä laite kykenisi operoimaan esimerkiksi Maan tai jonkun muun planeetan kaasukehässä vuosien ajan.

Silloin tuon välineen tarkoitus olisi toimia ikään kuin leijuvan tukikohdan roolissa alueen yllä, mitä se lähetetään valvomaan, kuten eräässä toimintaelokuvassa tapahtui.Siinä tuollainen vannemainen avaruusalus jää leijumaan Etelä-Afrikan yläpuolelle, ja sen jälkeen elokuvan tapahtumat muuttuvat sellaiseksi ryminäksi että oksat pois.

Tuo kattokruunua muistuttava alus voisi olla tietenkin Ydinkäyttöinen eli se voisi käyttää kevyttä keinotekoisella alkuaineella ladattua reaktoria, mutta ongelmia tulisi tuolloin radioaktiivisen aineen hankkimisessa Mutta tuo alus kykenisi tietenkin käyttämään ilmakehässä leijuessaan myös WARPia, mikä muistuttaa tuolloin puhallinta, missä ei käytetä potkuria.

Keinotekoinen painovoima saadaan aikaan yksinkertaisesti pyörittämällä alusta akselinsa ympäri.Mutta jos ydinreaktoria ei voisi käyttää, niin kyllä myös tavallista potkuria voidaan hyödyntää tässä toimintamallissa. Eli tuolloin ilmakehässä tarvittava nostovoima saadaan aikaan normaaleilla potkureilla. Kuitenkin WARP toimisi avaruudessa myös pienemmällä jännitteellä kuin mitä tarvitaan aluksen leijuttamiseen Maan ilmakehässä, mutta tuolloin tietenkin aluksen kiihtyvyys laskisi huomattavasti.Ilmakehän ulkopuolella kuitenkin WARP voisi toimia, vaikka tämä alus ei ehkä normaaleilla turbogeneraattoreilla varustettuna saavuttaisi tarvittavaa valonnopeutta. Myös ydinkäyttöinen malli toimisi osittain turbogeneraattorilla, eli siinä reaktorin jäähdytinpiiriin asennetaan turbiini, joka pyörittää generaattoria.

Aluksen ulkokehä voisi pyöriä, jolloin mikrometeorit eivät sitä niin helposti pystyisi vahingoittamaan. Voi olla myös sellainen, että siihen punpataan energiaa suuritehoisilla radiolla, jotka toimivat samalla periaatteella, kuin Vanderbiltin koje, jolla piti aikoinaan siirtää sähköä ilman läpi langattomasti. Jos kyseistä alusta voitaisiin ladata langattomasti, niin siitä voitaisiin tehdä sellainen, että tuo väline kykenisi ainakin globaaleihin operaatioihin, eli se kykenisi sitten lentämään esimerkiksi Maan ja Kuun väliä erittäin nopeasti, ja viemään lasteja niille ehkä joskus tulevaisuudessa rakennettavilla avasuusasemille. Mutta jos siihen asennetaan ydinreaktori, niin silloin tämä väline varmasti olisi käyttökelpoinen kaikilla etäisyyksillä, mitä maailmankaikkeudessa voidaan ajatella.

Tietenkin sen ulkokehälle voidaan asentaa myös hiukkaskiihdytin, jonka sisällä voidaan hiukkasia kiihdyttää valon nopeuteen, jolloin aika sen sisällä saadaan pysähtymään. Kyseinen ratkaisu tietenkin avaisi aluksen miehistölle mahdollisuuden matkustaa pidemmälle universumissa, mutta kun ajatellaan sitä, miten aika kuluu sen ulkopuolella, niin siitä ei kovin suurta hyötyä Maan ihmisille ole, ellei WARP sitten mahdollisesti kykene ylittämään valon nopeutta, mistä emme saa varmuutta, ennen kuin tuohon moottoriin perustuvan avaruusaluksen rakennamme.

Jos käytössä ei ole ydinvoimaa, niin silloin tuo alus voidaan tietenkin rakentaa sellaiseksi, että se käyttää eräänlaisia kondensaattoreita varatessaan tarvitsemaansa sähkövirtaa. Ja lataaminen voisi tapahtua suuntaamalla siihen esimerkiksi radiomasereita tai muita voimakkaita radiolaitteita. Siinä voisi olla kiinnitettynä jonkinlainen kapseli, jonka se laskee  vinssillä kohdealueelle, ja tuolloin tämä alus kykenisi operoimaan huomaamattomasti, ja silloin sen sisään ei myöskään joutuisi bakteereita.

Kyseinen moduuli voisi olla esimerkiksi pallomainen, ja aluksen miehistö voisi käyttää sitä kuin kohoa, jota he laskevat sekä nostavat tarpeen mukaan.Tuon aluksen vanteen keskellä voisi olla kaksikerroksinen miehistöhytti, joka suojaa sen miehistöä voimakkaalta sähkömagneettiselta säteilyltä, ja samalla se voisi sitten suorittaa erilaisia tehtäviä sekä planeettojen kaasukehissä että avaruudessa, ja kyky leijua takaisi sen, että aluksen runkoon eivät mitkään pieneliöt pääsisi käsiksi.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Solar Warden-ohjelma sekä salainen avaruusasema ja vaiettu tutkimus interstellaarisesta matkustamisesta

Väitteiden mukaan USA:n asevoimilla on interplanetaariseen tai jopa interstellaariseen lentoon kykeneviä avaruusaluksia. Tuo ohjelma on siis tarinoiden mukaan nimeltään “Solar Warden”, ja se on saattanut käsittää sekä avaruusasemien että äärimmäisen pitkiin lentoihin kykenevien avaruusalusten valmistamisen. Itseasiassa isokokoinen avaruusalus voi muistuttaa paljon avaruusasemaa,  ja se voidaan tehdä sellaiseksi, että esimerkiksi Skylab-tyyppiseen asemaan liitetään telakoimalla ydinrakettimoottori. Ja tietenkin tästä ovat erilaiset teoreetikot saaneet päähänsä, että tuo Skylab-ohjelma oli oikeasti salainen operaatio, missä luotiin ainakin aurinkokunnan sisäosissa liikkuva avaruusalus.

http://www.huffingtonpost.co.uk/darren-perks/solar-warden-the-secret-space-program_b_1659192.html

Tällöin voidaan avaruusasemaan  liittää muunnettu S-IV-B-vaihe, jossa on esimerkiksi kiinnitetty ydinreaktori, joka muuttaa aseman avaruusalukseksi. Tuolloin tämä vaihe varustettaisiin reaktorilla sekä jäähdytys elementeillä, joiden avulla reaktori sitten säteilee kehittämänsä hukkalämmön avaruuteen. Tuon projektin olemassaolon kiistäminen perustuu siihen, että siinä tarvitaan niin paljon työvoimaa, että projekti olisi vuotanut julkisuuteen. Kuitenkin robottien avulla  voidaan tuollainen ohjelma sitten toteuttaa ilman suurta miehitettyjen  lentojen määrää, jolloin salassapito on helpompaa. Tuollaisia EEG-käyrän avulla ohjattavia ihmistä muistuttavia robotteja kehitetään jatkuvasti esimerkiksi Googlen laboratorioissa. Tällöin ei ihmisen tarvitse lähteä avaruuteen, ja noita robotteja voidaan ohjata Internetin yli vaikka tavallisista huoneistoista.

Skylab

Avaruuteen liittyy paljon mystiikkaa, ja koska tuo ympäristö on niin erilainen, kuin se mihin me olemme tottuneet, niin tietenkin näistä asioista kerrotaan mitä erilaisimpia asioita, joista osa on hyvin mielikuvituksellisia. Kuitenkin me kaikki tiedämme, että Maan ihmisillä on mahdollisuus rakentaa sukellusveneeseen perustuva avaruusalus, millä voisimme liikkua avaruudessa. Tuollainen alus olisi oikeastaan eräänlainen sukellusvene, johon on liitetty NERVA-reaktori. Tällainen reaktori ei tarvitse erillistä polttoainetta, koska alus liikkuisi eteenpäin reaktorista purkautuvan hiukkassuihkun avulla. Tai sitten aluksessa on myös WARP-eli magnetodynaaminen ajojärjestelmä, jolla sitä voidaan liikuttaa aurinkokunnassa melko vapaasti.

Mutta toisten mielestä saattaa olla niin, että esimerkiksi USA:n asevoimilla on käytössään myös tähtien väliseen matkaan kykenevä WARP-alus. Vaikka tuollaisen aluksen valmistaminen on päälle päin katsottuna melko vaikeaa, niin todellisuudessa kyseessä olisi vain lentävä sukellusvene. Kun mietitään sitä, että Maan pinnasta suurin osa on meren peitossa, niin silloin tietenkin valtamerta voidaan hyödyntää kiitoratana, mitä hyödyntäisivät suurikokoiset amfibiokoneet, joiden pituus voi olla jopa satoja metrejä. Tämä kuitenkin on vain kuvittelua, ja tuollainen valtava torpedoa muistuttava avaruusalus ensin kiihdyttäisi veden alla nopeuttaan, minkä jälkeen se lähtisi lentoon vetyä käyttävän NERVA-moottorien  avulla. Jos ydinreaktorin läpi johdetaan vetyä, niin se ei muutu niin helposti radioaktiiviseksi, kuin jos käytettäisiin raskaampia alkuaineita.

http://www.dailygalaxy.com/my_weblog/2016/11/nasa-leaks-warp-drive-a-reality-can-defy-newtonian-physics-to-travel-to-the-stars-in-weeks-or-months.html

Kun tuollaista valtavaa avaruusalusta mietitään, niin tietenkin tuollainen alus voidaan konventionaalisessa mallissa laukaista avaruuteen palasina, niin että kantorakettien vaiheita hyödynnetään aluksen valmistamisessa. Tuolloin noihin tyhjentyneisiin  rakettivaiheisiin asennetaan telakoitumisportit, joiden avulla ne sitten liitetään yhteen. Ja sitten aluksen perään asennetaan masto, minkä päähän reaktori liitetään. Mutta tämä varmasti on kuitenkin pelkkää kuvitelmaa, tai ainakaan mitään sellaisia todisteita ei ole, että kyseinen ohjelma olisi mitenkään totta.

Sukellusveneen teknologiaan perustuva avaruusalus voidaan tietenkin lähettää ilmaan myös valtamerestä, ja tuollainen alus voi sitten myös sukeltaa veden alle. Jos oikein villejä kuvitelmia näistä aluksista lähdetään esittämään, niin tietenkin niiden rakentaminen voidaan naamioida sukellusveneisiin liittyväksi projektiksi. Tuolloin esimerkiksi WARP- moottori naamioitaisiin rungon koko pituudelta vedetyiksi torpedoputkiksi. Ja reaktorin jääähdytysrivat voidaan muotoilla haitarimaisesti aluksen kylkeä vasten painettaviksi siiviksi. Kun mietitään tuon ohjelman salailua, niin tietenkin se voidaan hoitaa melko helposti käyttämällä ihmistä muistuttavia robotteja. Noita robotteja kehitetään jatkuvasti esimerkiksi Googlen laboratorioissa, ja niitä ohjataan EEG-käyrän avulla.  

Eli tämän takia esimerkiksi Solar Warden-ohjelma olisi teknisesti mahdollinen. Ja tuo ohjelma olisi voitu salata  melko helposti suurelta yleisöltä. Tietenkin Solar Warden voi tarkoittaa myös avaruusasemia, joita on suunniteltu kiertämään aurinkoa kauas maasta. Se onko tällainen ohjelma oikeastaan pelkkä teoreettine “study project” vai onko siinä tehty konkreettisia aluksia on tietenkin salattu, mutta esimerkiksi Echo-satelliitit saattoivat kuulua osana tätä ohjelmaa.

Heinkel "Lerche"-niminen piirustusten tasolle jäänyt lentokone voi toimia tulevaisuuden avaruusaluksen mallina.

Taiteilijan näkemys Henkel "Lerchestä", ja joidenkin
tutkijoiden mielestä tällaiseen konseptiin voitaisiin
liittää WARP-moottorin kiihdytin sen keskellä
olevaan renkaaseen. Mutta tietenkin voimanlaite
on tällöin ongelmana

Heinkel Lerche eli ”Kiuru” oli toisen maailmansodan aikainen Saksan lentokonetehtaan yritys rakentaa VTOL-hävittäjä.Vaikka kone ei koskaan lentänyt tai yhtään kappaletta tuota välinettä ei valmistettu, niin se oli aikoinaan yksi nerokkaimmista laitteista, mitä ilmailu oli koskaan nähnyt, ja joissakin piireissä on keskusteltu siitä, että oliko Lerche aikoinaan ajateltu itseasiassa liitopommiksi, jossa lentokoneen ajoviima pyörittää generaattoria, ja kun induktiomoottorin ominaisuuksiin kuuluu se, että samaa välinettä voidaan käyttää sekä generaattorina että moottorina, niin siihen perustuen on spekuloitu sillä, että onko tuo väline tehty sillä tavoin käytettäväksi, että ensin esimerkiksi Heinkel-III veisi sen kohteen lähelle, ja sitten tuo ohjus laukaistaan kohteeseen. Eli ensin ajoviima lataisi tuon ohjuksen tai liitopommin akun, ja sitten se pudotetaan koneesta. Joidenkin tiedemiesten mielestä "Lercheen" voisi asentaa WARP-moottorin, joten sillä voitaisiin lentää ehkä toisille planeetoille, mutta toimiakseen se tarvitsisi sitten pienikokoisen einsteiniumia käyttävän reaktorin, jolla kiihdyttimeen tuotetaan tarpeeksi voimakasta sähkövirtaa. WARP avaisi sitten tien koko aurinkokuntaamme, mutta se voidaanko tuon laitteen avulla lentää toisiin tähtiin valoa nopeammin paljastuu vasta kun rakennamme ensimmäisen WARP-aluksen.

XFY-1 "Pogo"

 Tuon koneen ideana oli se, että koneen keskelle asennettiin kaksi vastakkaisiin suuntiin pyörivää potkuria, joiden avulla tuo kone olisi ehkä sitten nostettu ilmaan, mutta kuitenkin koneen valmistaminen ei sitten onnistunut, koska tuolloin oli edessä tuotannolisia ongelmia, koska sen tuotannon valvominen sekä  järjestäminen ei ollut tuolloin edes mahdollista, mikä ehkä pelasti jonkun liittoutuneiden lentäjän hengen. Kuitenkin tuosta koneesta oli kehitteillä myös mutkikkaampi lentokone, jossa potkurin lapojen päihin olisi asennettu suihkumoottorit, mutta tietenkään tuota välinettä ei kukaan edes vakavissaan aikonut valmistaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinkel_Lerche

Vaikka ”Lerche” olisi ollut  melkolailla käänteentekevä laite, niin se ei koskaan edes ollut kuin kasa paperia, vaikka sen pohjalta työstettiin pystysuoraan nousevia ja laskeutuvia lentokoneita kuten XFY-1 "Pogo"  ja  myöhemmin Ryan aircraft inc:n toimesta Kaliforniassa rakennettiin vähemmän tunnettu X-13 "Vertijet". Kuitenkin tuon turbiinin avulla toimivan roottorin idea jäi myöhemmin elämään, ja tuon saksalaisen konseptin pohjalta ollaan kehitetty sellaisia modifikaatioita, joissa helikopterien pakokaasua johdetaan helikopterien lapohin asennetun putkien läpi, ja tuolla tavoin saadaan aikaan tettyjä kevennyksiä sekä yksinkertaistuksia helikopterien rakenteeseen.

X-13 "Vertijet"

Tuolloin ei tarvita mutkikasta vaihdelaatikkoa, jolla helikopterin turbiinin kierrosluku saadaan laskettua niin, että tuo helikopterin pääroottori ei hajoa keskipakoisvoiman vaikutuksesta. Tuo nopeuden säätäminen tapahtuu siten, että roottorin putkien läpi kulkevan pakokaasun määrää säädellään. Kuitenkin turbiinin pakokaasujen käyttäminen helikopterin lapojen pyörittämiseen asettaa uusia vaatimuksia materiaalien suhteen, koska niiden lämpötila on todella korkea. Ja tuolloin saattaisi aiheutua materiaalin hajoamista, jolloin lentolaite ei olisi enää turvallinen.

Kun keskustellaan uuden sukupolven helikoptereista, niin niissä voisi olla pyörivä yläsiipi, joka sitten vaakalennossa lukitaan tavallisiksi lentokoneen siiviksi, ja tuollainen laite oli mm. eräässä Schwarzenneggerin elokuvassa. Kuitenkin noiden uuden sukupolven helikopterien rakenne perustuu ehkä kuitenkin enemmän ”tilt rotor” teknologiaan, jossa saattaa olla kuitenkin hiukan erilainen rakenne, kuin perinteisissä helikoptereissa tai ”tilt rotor”-lentokoneissa kuten V-22 ”Osprayssa”. Noiden uuden sukupolven helikopterien tai VTOL-koneiden malli voisi olla eräänlainen hybridi versio perinteisestä lentokoneesta sekä puhaltimilla varustetuista helikoptereista. Tuo lentolaite voisi nousta ilmaan ja pysyä siellä puhaltimien varassa, ja liikehtiä eteenpäin turbiinien avulla. Toisin sanoen ne olisivat erittäin kapeita verrattuna nykyaikaiseen lentokoneeseen, ja niissä olisi siipien paikalla auton renkaita muistuttavat paikat, joiden keskellä on sähkömoottori, mikä pyörittää niiden ympärillä olevaa potkuria.

V-22 "Ospray"

Toki nuo puhaltimet voidaan upottaa koneen runkoon asennettuihin putkiin, jolloin tuloksena on lentolaite, joka muistuttaa roottoritonta helikopteria.  Ja sitten eteenpäin tuota laitetta veisi normaali turbiini, joka vauhdittaa konetta eteenpäin, mutta yleensä tällaisia innovaatioita ei juurikaan esitellä.  Kuitenkin on monia muita mahdollisuuksia tehdä VTOL-koneita, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilaallisiin tehtäviin, ja joiden toimintatapa voi olla hyvinkin poikkeava siitä, mitä on totuttu näkemään. Jos lentokoneen siiven ohi saadaan virtaamaan kaasua nopeammin muilla keinoilla kuin kiihdyttämällä runkoa, niin silloin kone tietenkin nousee ilmaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_X-planes


Yksi tapa lyhentää koneen kiitorataa on painaa ilmaa sen nokkaan asennetuilla turbiineilla ilmaa koneen siiven ohitse, jolloin saadaan aikaan nostovoiman lisäys, jolloin lentokoneen vaatima kiitorata lyhenee erittäin paljon.Tai sitten kiitoratojen pintaan asennetaan paineilmaputket, joilla ilmaa puhalletaan siipien alle. On myös uusia tapoja tehdä lentokoneisiin nostetta, ja yksi niistä on sähkömagneettisten ajojärjestelmien käyttö.

Niissä koneiden siipiin on asennettu laitteisto, jonka ionisoi ilman, ja tuo ilma sitten johdetaan sen siipien yli, jolloin saadaan aikaan äänetön sekä tehokas tapa nostaa lentokone ilmaan. Kuitenkin noiden sähködynaamisten laitteiden kehittäminen on vielä alkutekijöissään, ja tietenkin on olemassa ajatuksia siitä, että esimerkiksi ultravoimakkaan ääniaallon avulla voidaan lentokone nostaa ilmaan. Tuolloin koneen pohjassa olisi erittäin voimakasta ääntä kehittävät kaiuttimet, jotka toimisivat samalla tavoin kuin fotoni- tai radioaaltoihin perustuvat raketit, mutta noiden välineiden kehittäminen on hiukan katveessa, koska nuo ultravoimakkaat radioaallot voivat hajottaa paikkoja.

Toki tuolloin voidaan rakentaa hybridilentokone, jossa ei ole minkään näköistä roottoria. Sen runko voisi olla saman näköinen kuin esimerkiksi RAH-64 ”Comachessa” , mutta tuossa välineessä ei olisi roottoria tai sivupotkuria ollenkaan. Sitä voitaisiin ohjata sivulle suunatuilla venttiileillä, jollaisia käytetään myös normaaleissa pyrstöroottorittomissa lentokoneissa, mutta ilmassa tuota konetta kannattelisi voimakas ääni, jolloin noiden helikopterien tai miksi näitä nyt taas kutsutaan ongelma olisi se, että niiden avulla ei voitaisi lentää kovin matalalla. ”Lercheen” liittyy muuten sellainen erittäin huono vitsi, että sen ympärillä olevaan putkeen voidaan asentaa WARP-moottori, jolloin tuota konetta voitaisiin teoriassa käyttää vaikka planeettojen väliseen lentoon.

Bell X-22

Tuo huono vitsi on se, että Dr. Dipl. Ing. Hans Kammler olisi paennut tuollaisella koneella toiselle planeetalle, ja perustanut sinne natsisiirtokunnan. Tuo hyvällä teekkarihuumorilla tehty teoria perustuu siihen, että tuollainen ”Lerche” olisi sitten tehty salaa jossain tuotantolaitoksessa, ja sitten laukaistu avaruuteen V-2 raketin nokassa, ja sitten tuo alus olisi vain lentänyt kohti toista planeettaaa kuten Titania tai vastaavaa. Eli siinä olisi sitten ollut pienikokoinen ehkä einsteiniumia polttoaineenaan käyttävä ydinreaktori ja tuosta sitten varmaan joskus tulevaisuudessa tehdään loistavia elokuvia. Tuollaisen potkurikäyttöisen aluksen käyttäminen toisen planeetan kaasukehässä on houkuttelevaa, koska se ei vaadi erillistä ajoainetta, ja ehkä joskus tuollainen sähkökäyttöinen lentolaite sitten lähetetään kohti jotain toista taivaankappaletta.

Tuon aluksen keskellä olevan renkaan sisään asennetun potkurin etuna on se, että tuo kappale ei sitten heilu niin pahasti raketin sisällä, kuin muun muotoiset alukset, eli se voidaan asentaa raketin sisään tukevammin, ja siinä ei olisi tarvetta avata roottoria, jolloin rakenteesta tulee yksikertaisempi. Näet vaikka maassa voidaan tuollainen avautuva roottori vetäistä auki, jos se jää jumiin, mutta jos tämä tapahtuu jossain Venuksen kaasukehässä, niin silloin mekaanikkoa ei varmaan aivan heti saada avuksi. Joten ehkä tuo kone, joka ei koskaan itse lentänyt innoittaa tulevasuudessa avaruusluotainten suunnittelijoita, kun lähetetään koneita tutkimaan esimerkiksi kaasuplaneettojen kaasukehiä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinkel_Lerche

marxjatalous.blogspot.fi

Millainen olisi SETI-ohjelman kannalta ihanteellinen sivilisaatio hypoteettisen yhteydenoton kannalta?

The Atacama Large Millimeter/submillimeter Array (ALMA)
http://www.almaobservatory.org/

Vetinen planeetta jossa olisi valtameri, ja joka olisi kauttaaltaan saariston peitossa olisi varmasti SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence)-ohjelman kannalta kaikkein otollisin paikka sellaista tilannetta ajatellen, että me ihmiset haluaisimme luoda kontaktin sen pinnalla elävään sivilisaatioon. Tuollaisella saaristoisella planeetalla elävät oliot voisi hengittää keuhkoilla, ja olla hyvin paljon meidän kaltaisiamme. Mutta heidän kotiplaneettansa rakenne aiheuttaisi sen, että noiden olioiden kulttuuri sekä sitä kautta infrastruktuuri olisi hyvin kaukana siitä, mitä ihmiskunta olisi tottunut ajattelemaan.

Noilla vetisen planeetan asukkailla olisi varmasti erittäin kehittynyt ilmailu- sekä merenkulkuteknologia, eli heillä olisi valtavan kehittyneitä laivoja, sukellusveneitä ja lentolaitteita, mutta nämä oliot eivät ehkä olisi ollenkaan kehittäneet maakulkuneuvoja. Toisin sanoen he eivät ehkä olisi katsoneet tarpeelliseksi kehittää rautateitä tai autoja, koska planeetan pinnasta valtaosa on veden peitossa, ja siksi pääpaino noiden olioiden liikkumisessa olisi ilmailu- tai merenkulku. Tuolloin tilanne olisi ihmiskunnan kannalta se, että voisimme aidosti suorittaa teknologian ja kulttuurin vaihtoa keskenämme.

Ideaalisessa asetelmassa nuo toisella planeetalla asuvat oliot olisivat meidn tasollamme, mutta heidän kehittämässään teknologiassa olisi toinen painopiste. Ja tuolloin me sitten voisimme antaa heille neuvoja esimerkiksi siltojen sekä maalla kulkevien liikennevälineiden kehittämisessä. Tämä tarkoittaa että ehkä humanoidi antaisi meille omaa teknologiaansa tai ehkä tilanne olisi se, että kehittämämme laitteet sekä teknologiat joutuisivat vertaisarviointiin, jossa kaksi lajia arvioisi toistensa kehittämiä tuotteita, ja tekisi niihin parannusehdotuksia. Tämä kaikki tietenkin on pelkkää teoriaa siitä, millainen olisi meidän ihmisten kannalta paras kohde aloittaa kommunikointi vieraan sivilisaation kannalta. Tuo sivilisaatio olisi ihannetapauksessa meidän tasollamme tai vain hiukan meitä edellä, ja sen kulttuuri sekä elinympäristö olisi sellainen, että tieteen ja tekniikan vaihtokauppa olisi aitoa.

 Eli kumpikin sivilisaatio ihminen ja humanoidi hyötyisivät tästä vuoropuhelusta, ja tämä toisille tarjottu tuote olisi sitten toista aidosti hyödyttävä. Se aiheuttaisi sellaisen tilanteen, että molemmat osapuolet tarvitsisivat toisen taitoja, ja me ihmiset emme olisi silloin pelkkä DNA-pankki. Samoin toivottavaa olisi sellainen asia, että tuo toinen sivilisaatio sijaitsisi melko kaukana meistä, jotta kumpikaan ei vaarantaisi toistaan. Eli matkaa välillämme olisi yli sata valovuotta, ja heillä ei olisi tähtien väliseen matkailuun tarvittavaa teknologiaa, jolloin me olisimme turvassa täällä maassa, ja saisimme tarpeeksi aikaisin varoituksen, jos he suunnittelisivat jotain meidän päämme menoksi.

 Jos puhutaan taas esimerkiksi jostain supersivilisaatiosta, joka olisi valtavan paljon meitä kehittyneempi, niin silloin olisi toivottavaa sellainen asia, että he olisivat kotoisin kuivalta planeetalta, jolloin puhdas vesi olisi heille myrkkyä. Tuolloin he eivät ehkä olisi kovin innokkaita valtaamaan Maata, koska täällä on heille hyvin myrkyllinen elinympäristö. Kyseinen kuivan planeetan olio voisi syntetisoida vettä omassa elimistössään kuten jotkut äärimmäisen kuivassa ympäristössä elävät olennot tekevät Maassa.

Supersivilisaatio olisi ehkä jotain UFO-elokuvaa ajatellen houkutteleva vaihtoehto humanoideiksi, ja tuolloin saadaan aikaan mukavia kohtauksia elokuvaan, missä asevoimien työntekijät seisovat noiden alieneiden vieressä, kun he ottavat näytteitä ihmisistä. Kuitenkin tuollainen asia ei ihmiskunnan kannalta olisi kovin mairitteleva, koska se saattaa johtaa sellaiseen tilanteeseen, missä me olemme täysin noiden kuvitteellisten muukalaisten hyväksikäytämiä. Jos tässä sitten aloitetaan sellainen ajatusleikki, mikä koskee nimenomaan humanoidien sekä jonkin maan hallituksen yhteistyötä, niin toki supersivilisaatio pystyy tarjoamaan heille huippuluokan ilmailutekniikkaa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi aseiden kehittämisessä. Mutta kuten tiedämme, niin nuo ”superhumanoidit” eivät ole mitenkään erityisen voittamattomia.

Heidän tapansa käyttää esimerkiksi energiaa olisi vain toisenlainen kuin ihmisen. Eli he voisivat luoda valtavia rakennelmia, kuten valtavia peilipintaisia palloja, joilla he sitten peittäisivät kokonaisen tähden, ja käyttäisivät sen säteilyn energiaa hyväkseen. Tuollainen valtava pallo voidaan rakentaa valtavan suuresta satelliitti ryhmästä, jonka jokaiseen osaseen on kiinnitetty piiaurinkopaneeli, jonka jälkeen nuo satelliitit sitten ajetaan yhteen niin, että aurinkopaneelit ympäröivät keskustähden täysin. Tuolloin he voisivat hyödyntää kokonaisen tähden tuottamaa energiaa siten, että tuollainen valtava aurinkoa ympäröivä pallo sitten lähettäisi keräämänsä energian toiseen tähteen esimerkiksi lasersäteellä.

Toisaalta jos tähti peitetään tuollaisella pallolla, niin silloin sen planeetat eivät saisi sitten auringonvaloa. Tuollainen kuviteltu supersivilisaatio voisi tietenkin myös hyödyntää esimerkiksi koko aurinkokunnan raaka-aineita siten, että se imee asteroideja valtaviin tehtaisiin, jossa niiden materiaali sitten erotetaan toisistaan, ja siitä valmistetaan uusia tuotteita kuten valtavia avaruusasemia, joilla sitten hoidetaan tuon sivilisaation väestön majoitusongelmia. Heidän käyttämänsä tekniikka ei olisi kovin paljon ihmeellisempää kuin Maan ihmisten käyttämä, mutta se olisi valtavan suurimittakaavaista. Ja rakentamansa rakennelmat olisivat valtavan suuria.

Kun keskustellaan supersivilisaation määritelmästä, niin silloin tietenkin tulee mieleen tilanne, missä tuo sivilisaatio matkustaa tähtiin samaan tapaan, kuin me matkaamme valtamerillä. Tuo sivilisaatio voisi tietenkin vaikuttaa meistä aivan sanoinkuvaamattoman upealta, mutta sen käyttämä teknologia varmasti tunnetaan melko hyvin ainakin teoreettiselta kannalta. Eli heillä voisi olla käytössään WARP-teknologiaa, missä avaruusaluksen ulkopuolelle on kiinnitetty magneettinen putki, johon johdetaan valtavan voimakas sähkövirta, ja joka sitten ikään kuin imee avaruuden ioneja itsensä läpi. Tuolloin alus voisi päästä hyvin lähelle valon nopeutta, ja se että voidaanko valon nopeus oikeasti ylittää selviää vasta sitten kun WARP-alus on joskus tulevaisuudessa rakennettu. Muuten kaikki puheet tuosta ajatuksesta valoa nopeammasta aluksesta ovat siihen asti pelkkää spekulointia. Jos tuo alus olisi mahdollinen, niin se avaisi mittaamattomia Periaatteessa WARP-moottori on hyvin yksinkertainen väline, eli se on oikeastaan vain alukseen kiinnitetty hiukkaskiihdytin, mikä vetää ioneja lävitseen, mutta kuten tiedämme, niin teoriasta käytäntöön siirtyminen on oikeassa elämässä hiukan mutkikkaampaa kuin elokuvissa.

https://www.nasa.gov/centers/glenn/technology/warp/warp.html

http://www.space.com/17628-warp-drive-possible-interstellar-spaceflight.html

Mutta ongelmana on se, että  moottorin vaatima energia on valtavan suuri, ja sen takia me joudumme odottelemaan sitä, että voimme rakentaa tarpeeksi tehokkaan voimanlaitteen, jotta tuo WARP-alus voidaan toteuttaa. Toinen käyttökelpoisempi malli on käyttää radioaaltoja aluksen kuljettamiseen eteenpäin. Tässä mallissa aluksen perässä olevaan levyyn suunnataan voimakas radiosignaali, joka sitten painaa alusta eteenpäin. Tuollainen alus voitaisiin rakentaa vaikka heti. Eli tuolloin puolisen kiloa painavaan luotaimeen kiinnitetään parabolinen antenni, joka voisi olla vaikka ohuella rauta- tai alumiinikerroksella päällystetty ohut mylar-kalvo, johon suunnataan radioteleskooppi, joka lähettää valtavan voimakasta radiosignaalia, mikä työntää alusta eteenpäin. Tuo mylar-kalvo voisi samalla toimia aurinkopurjeena, ja silloin tietenkin työntövoima olisi suurempi.


marxjatalous.blogspot.fi