Perussuomalainen puolue sai sitten uuden puheenjohtajan

Jussi Halla-Aho valittiin odotetusti Perussuomalaisten puheenjohtajaksi, ja hänellä on edessään melkoinen työ tämän puolueen kanssa. Eikä tilanne ole muutenkaan helppo, koska vaikka tuo puolue sitten lähtisi hallituksesta, niin silti sen kannatus ei ehkä tästä nouse. Syy miksi Halla-Aho valittiin tuohon tehtävään johtuu siitä, että hän oli ehdokkaista tunnetumpi sekä osasi puhua asioista niin, että ihmiset ymmärsivät hänen sanomansa, mutta kuitenkaan tämä tehtävä puolueen luotsauksessa uuteen nousuun  ei ole missään nimessä kovin helppoa, ja tässä tehtävässä tuo uusi puolueen johto tulee kohtaamaan sen, mikä on karua todellisuutta monissa muissakin poliittisissa liikkeissä.

Vaikka puolueen johto olisi kuinka olisi takanaan puolueen jäsenistön vankkumaton sekä yhtenäinen kannatus, kun se tekee päätöksiä, niin tämä ei aivan vielä riitä siihen, että puolueesta tulisi johtava poliittinen mahtitekijä. Puolueeseen kuuluvia on melko vähän verrattuna kaikkien äänioikeutettujen määrään, ja siksi sen pitää saada taakseen myös niitä, jotka eivät kuulu puolueisiin saadakseen ääniä julkisissa vaaleissa. Poliittisilla liikkeillä on sellainen ongelma, että varsinkin jos ne noudattavat kovin radikaalia linjaa politiikassaan, niin silloin tietenkin niiden jäsenistö on hyvin mukana toiminnassa. Kuitenkin tuo sama asia mikä tiivistää puolueen “me” henkeä saattaa aiheuttaa sen, että puolueen ulkopuolella olevat ihmiset alkavat pelätä sitä.

He valitsevat toisen puolueen jäseniä, jos joku poliittinen liike ei sitten aja heidän asiaansa. Ja tässä sitten on poliittisten liikkeiden ongelma kautta koko maailman, eli vain uurnalla annetut äänet ratkaisevat sen, kuka pääsee parlamenttiin tai kaupunginvaltuustoon. Tuon takia jokaisen puolueen pitää sitten jotenkin tasapainotella lausunnoissaan, jotta sen ehdokkaat saavat taakseen suurimman mahdollisen kannattajajoukon. Kyseistä tasapainottelua kutsutaan nimellä “vaalimatematiikka”, ja se tekee poliittisesta työskentelystä niin kamalan vaikeaa. Vaikka puolue olisi kuinka oikeistolainen hyvänsä, niin kuitenkin sen johdon pitää ottaa huomioon se, että vain luonnolliset henkilöt saavat länsimaissa äänestää.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka puolueen johto kuinka haluaisi miellyttää jotain superrikkaita toimitusjohtajia, niin kuitenkin siivoojia on paljon enemmän kuin noita miljonäärejä. Ja siksi noiden puolueen strategien pitää sitten luvata jotain myös ihmisille, jotka eivät niin kamalan hyvin tule toimeen. Tässä tietenkin pitää myös osata tasapainotella monen muun asian kanssa, koska puolueen pitää hankkia rahoitusta toiminnalleen, ja erityisen tärkeää on se, että sen vaalikampanjoissa esiin tuomat asiat päätyvät suuren yleisön tietoon. Tuon takia tarvitaan media-kampanjoita sekä mainostoimistoja, joiden tehtävänä on tehdä sellaisia mainoksia, että ne uppoavat nimen omaan suureen yleisöön. Ja sitten tietenkin puolueen pitää valita kohderyhmä, jolle se kohdistaa tuon vaalimainonnan. Puoluetta voidaan ajatella tuotteena, jota markkinoidaan ihmisille kokonaisuutena.

Kun  median kautta tapahtuvaa markkinointia koskeva suunnitelma tehdään, niin silloin tietenkin puolueen johtajien pitää muistaa se, että kaikkia ihmisiä ei koskaan voida miellyttää niin paljon, että he sitten merkitsevät juuri heidän listallaan olevan ehdokkaan numeron äänestyslippuun. Varsinkin Suomen kaltaisessa rauhallisessa maassa on sellainen ongelma, että poliittisten puolueiden sekä yksittäisten ehdokkaiden välillä on erittäin pieni, joten tällöin pitää ehdokkaiden miettiä hyvin tarkasti sitä, mitä he sitten lupaavat äänestäjille, koska joku pieni asia saattaa sitten saada aikaan sen, että jonkun toisen ehdokkaan numero sitten piirretään tuohon äänestyslippuun.  

Ihmisillä on erilaisia ajatuksia monista asioista kuten ääriliikkeistä, ja miten niihin pitää suhtautua, ja sama sitten koskee myös Kioton ilmastosopimusta, maan puolustusta, postipalveluita sekä vaikkapa liikennettä, eli joidenkin syrjäkylien asukkaiden on vain pakko omistaa auto, jotta he voivat hoitaa asioitaan. Ja koskaan ei varmaan kenestäkään ole mukavaa jäädä työttömiksi, koska tehdas ei kannata. Toisaalta taas tuosta “vihreästä energiasta”, mikä tarkoittaa huippuluokan hyötysuhteella varustettuja kattiloita sekä puhdistuslaitteita ja myös esimerkiksi maalämpöä ja ajoneuvojen hybriditeknologiaa voisi tulla maamme seuraava vientivaltti.

Mutta palataan taas siihen, mitä kompromisseja puolueen johdon pitää tehdä saadakseen ihmisten enemmistön tuen taakseen, niin heidän pitää aina muistaa se, että missään tapauksessa ei sellaista lupausta saa antaa, missä joku ammattiryhmä ikään kuin sivuutetaan täysin. Kun puolue on hallituksessa, niin sen tekemät päätökset koskevat koko kansaa. Ja tietenkään kaikkien eturyhmien kanta asioihin ei voi olla aivan sama.

Maamme rahavarannot ovat rajalliset, joten sen takia poliittinen johto ei voi aivan jokaiseen kylään ryhtyä rakentamaan moottoritietä tai juna ei voi pysähtyä jokaisen maitolaiturin kohdalla eikä myöskään jokaiseen muuhunkaan toiveeseen voida aina vastata “kyllä”. Mutta kuitenkin kun puolue lähtee vaaleihin, niin sen johdon pitää myös miettiä, että haluaako se tukea jotain pesäpallomailojen heiluttajia, olivat nämä joko anarkisteja tai oikeiston kannattajia. Ja tietenkin sen pitää saada listoilleen ehdokkaita, jotka ovat valmiit lähtemään taisteluun. Tuolloin tietenkin käy niin, että jos jostain vaalipiiristä ei saada listoille ehdokkaita, niin silloin tietenkin tuon vaalipiirin asioita käsitellään paljon vähemmän.

http://puolueenstrategia.webnode.fi

Timo Soinin pitkä pesti puolueensa puheenjohtajana on tuonut lisää väriä politiikkaan, mutta puolueen on kuitenkin aina välillä uudistuttava.

Poliittinen nuorisojärjestö 1950-luvulla

Timo Soinin aika Perussuomalaisten puheenjohtajana on lopussa. 20 vuotta Perussuomalainen puolue on ollut yhtä kuin Timo Soini, joka on ollut puolueen politiikan ehdoton äänitorvi, joka on persoonallisella tavallaan johtanut tuon pienen puolueen maamme politiikan ytimeen. Yhtenä syynä tuon puolueen “jytkyyn” eli sen pääsyyn hallitukseen sekä nousemisen politiikan kärkikaartiin voidaan pitää nimenomaan Timo Soinin tapaa keskustella sekä jaella sellaisia kommentteja, jotka vetoavat nimenomaan perus-suomalaisina itseään pitäviin henkilöihin. Ja se nosti sitten puolueen yhden asian liikkeestä politiikan ytimeen. Mutta vaikka Soini on tehnyt hyvää työtä, niin kuitenkin tuon puolueen pitää uudistua.

Tuon puolueen kannatus on levännyt sitten niin sanottujen “kansan syvien rivien varassa”, jotka haluavat kuulla suoraan sen, mitä mieltä poliitikot ovat joistain asioista. Ja noihin ihmisiin on tietenkin vedonnut se, että tuon puolueen selvä tavoite on ollut saada Suomi irti EU:sta, jotta meidän ei tarvitse maksaa jäsenmaksuja.

Kuitenkin tuosta suorasta ja äänestäjiin vetoavasta puheesta voidaan vetää sellainen johtopäätös, että puolueen johto olisi ollut päättäväisesti ajamassa näitä asioita myös hallituksessa. Kuitenkaan tässä Sipilän hallituksessa eivät Timo Soini tai muutkaan perussuomalaiset ministerit ole mitenkään aktiivisesti edistäneet eroa eurosta tai EU:sta, vaikka tuota päätöstä on todella voimakkaasti lobattu tai tuettu media-väen toimesta. Kuitenkaan maamme johto ei ole esittänyt mitään päivämääriä tai konkreettisia suunnitelmia tuon paljon puhutun “Fixitin” eli maamme eroamisen EU:sta suhteen.

Tai ainakaan mitään kansanäänestystä ei tuosta asiasta olla järjestämässä näillä näkymin, joten jotkut saattavat pitää sellaista merkkinä siitä, että puolueen johto ei halua tai uskalla lähteä tekemään tuosta asiasta päivän politiikkaa. Ja tämä asia sitten on vienyt tuon puolueen kannatuksen. Syy tähän on se, että Soini sai sitten niin nopeasti niin paljon ääniä puolueensa taakse, että tuo tilanne ikään kuin lähti käsistä, kun tuo puolue haki tien mitä värikkäitä persoonia ehdokas-listoilleen. Ja tuollaisen erittäin kirjavan joukon saaminen puhaltamaan samaan hiileen on erittäin vaikeaa. Kun tämä puolue sitten lähti hallitukseen, niin silloin sen eripura sekä jäsenten kokemattomuus päivän politiikan teosta kostautuivat tavalla, jota voidaan pitää katastrofina.

Ensin eräs puolueen johtajista jäi kiinni vihakirjoittelusta tai rasististen viestien lähettämisestä, ja tässä tapauksessa tuo henkilö ei osannut sanoa olleensa humalassa, mikä sitten tietenkin sai aikaan media-reaktioita, jotka eivät varmaan sitten olleet kenenkään kannalta toivottavia, ja sitten tietenkin tuota tilannetta hämmensi sellainen asia, että joidenkin toimittajien mielestä maamme poliisin keinot eivät riitä yleisen järjestyksen turvaamiseen, vaan jostain syystä siinä tarvitaan jotain “skinheadien partioita”. Myös se sitten hämmensi tilannetta, että maamme lehdistö esitti komeita uutisia ulkomaalaisten tekemistä joukkoraiskauksista, mutta kun yhdessä tapauksessa uhri paljastui ulkomaalaiseksi, niin lehdistön kiinnostus tapausta kohtaan alkoi hiipua.

Mutta kuitenkin perussuomalaisen liikkeen ongelmaksi nousi se, että puolue joutui niin nopeasti hallitukseen. Tässä tapauksessa se ei ehtinyt ollenkaan hioa politiikkaansa, ja sitten tuo asia kostautui hallituksessa. Syy miksi perussuomalainen liike sai sitten niin paljon ääniä, oli se että kyseessä oli raikas uusi aate, jonka edustajat eivät olleet mitenkään ehtineet ryvettyä päivän politiikassa. Nykyään monet politiikan asiantuntijat sanovat, että Soinin ei olisi pitänyt mennä Sipilän hallitukseen. Mutta itse olen sitä mieltä, että puolueen puheenjohtajalla Timo Soinilla ei ollut tuossa tilanteessa muuta mahdollisuutta, kuin lähteä hallitukseen erittäin vaikealle hallituskaudelle, ja tietenkään tuollainen tilanne ei ollut mitenkään mairitteleva, koska kellään puolueen jäsenistä ei ollut mitään kokemusta siitä, miten hallituksessa pitää toimia.

Eli oppositiopolitiikkaa ei suoraan voida siirtää hallitukseen, koska siellä sitten joudutaan tekemään budjetteja sekä myös neuvottelemaan muiden puolueiden kanssa siitä, mitä minkäkin asian kanssa tullaan tekemään. Syy siihen että Soini joutui tekemään tuon päätöksen johtui puolueen saamasta valtavan suuresta ääni-saaliista, jonka takia sille tarjottiin paikkaa auringossa, ja tuolloin pitää muistaa se, että mikäli Soini olisi sanonut että “ei”, niin se olisi kyllä saanut äänestäjät miettimään sitä, keitä he sitten äänestävät, jos hallituspaikka ei kelpaakaan.

Poliittinen liike on sitä varten, että se ajaa kannattajiensa asiaa, ja todelliset päätökset maassamme tehdään hallituksessa. Jos tuollaisen valtavan äänisaaliin saanut puoluejohtaja olisi sitten sanonut että hän ei hallituspaikkaa halua, niin se olisi voinut olla vielä pahempi tilanne, kuin se mitä oli edessä Sipilän hallituksessa. Kansa antoi äänensä, ja se vaati tekoja vastineeksi. Ja media ei muuten kohdellut Sipilän hallitusta reilusti, kun sen edustaja vaati sitten melkein heti uusia vaaleja, jotta sen suosikki Perussuomalaiset pääsevät pääministeriksi. Samoin media suorastaan syyti tukea Soinille ja hänen johtamalleen puolueelle.

Ja tietenkään mikään puolue ei voi käytännössä saada demokraattisessa maassa yksin sellaista enemmistöä, että se voisi yksin runnoa päätöstä läpi. Kaikki poliittinen toiminta on puhtaasti kaupankäyntiä, ja tietenkin maamme hallituksen tulee olla sellainen, että se voi erota, jos joku ministeri sitten soittaa “ihailijasoiton” Venäjän  presidentille kesken vapun vieton. Tuo asia sitten tietenkin merkitsisi sitä, että kyseinen henkilö on ylittänyt toimivaltuutensa, ja hänen pitää erota.

Mutta kun puhutaan perussuomalaisten jatkoista, niin tietenkin se mitä äänestäjät tällä hetkellä haluavat on varmasti se, että puolue ryhtyy laittamaan noita periaatepäätöksiä toimeen, jotta sen uskottavuus säilyisi. Eli se mikä puolueen johdon olisi nyt tehtävä, olisi sitten ryhdyttävä sanoista tekoihin, ja kun uusi puheenjohtaja astuu kehään, niin häneltä odotetaan tekoja puheiden lisäksi. Jos noita käytännön toimia ei tapahdu, niin silloin tietenkin ihmiset ryhtyvät miettimään puolueen vaihtoa.

Se sitten tietenkin suorassa puheessa onkin ongelma. Jos poliitikko antaa kovin yksiselitteisen vastauksen johonkin asiaan, niin hän ei sitä kykene perumaan puheitaan tyylikkäästi, vaan se vaatii selittämistä, jos asia olisi annettu äänestäjien tietoon tietyllä tavoin epätarkasti, niin silloin poliitikko voi vedota väärinkäsitykseen. Ja jos tuo “takin kääntämiseksi” kutsuttu asia tehdään kovin avoimesti, niin se saattaa horjuttaa poliitikon uskottavuutta, koska jo valmiiksi puhutun päätöksen pyörtäminen saattaa viedä häneltä myös loput äänet, koska se sitten osoittaa ihmisten silmissä päättämättömyyttä, kuten myös se, että tuota kansanäänestystä ei sitten olla järjestetty.

Ongelma on siinä, että sitä pidetään yhtenä puolueen päätavoitteena, mikäli noiden Perussuomalaisten johdon puheita ollaan oikein tulkittu. Mutta kuitenkaan tuo puolue ei ole esittänyt mitään vaatimuksia tuon kansanäänestyksen päivämäärän suhteen. Ja sitten tietenkin pitää tuolle EU:n jäsenyydelle löytää realistinen vaihtoehto. Näet jos me eroamme Schengenistä, niin silloin maamme joutuu itse järjestämään oman rajavartiointinsa  sekä muut asiat, mikä sitten aiheuttaa kustannuksia. Mutta toisaalta silloin saamme sitten itse tehdä talouttamme koskevia päätöksiä, ja noiden asioiden kanssa sitten joutuu tuleva puolueen puheenjohtaja tekemään töitä, kun hän luotsaa puoluettaan politiikan karikoissa.

http://timosoininura.webnode.fi

Soutaminen ja huopaaminen vievät ehkä Perussuomalaiset ojasta allikkoon

Jussi Halla-Aho ei kannata EU-kansanäänestystä tällä hetkellä, koska "kyllä"-äänet voittaisivat hänen mielestään. Tuo mies kuitenkin sanoi, että ero EU:sta olisi sitten ensi vaalikauden teemana. Kuitenkin tuollainen toiminta voi osoittautua kyseisen puolueen kannalta kohtalokkaaksi virheeksi, koska jos äänestäjille ei uskalleta mitään luvata, niin silloin puolue jää ilman ääniä.

Se mikä on Perussuomalaiset nostanut politiikan kärkeen on juuri kansantajuinen sekä helposti käsiteltävä ja kansanomainen  politiikka. Samoin puolueella on ollut rohkeutta olla erilainen poliittinen liike, mutta nyt se sitten on muuttunut sellaiseksi, että sen johto ikään kuin juoksee oman häntänsä perässä, koska sen politiikka ei olekaan jostain syystä toiminut, kuten se on luvannut. Eli se että tuo puolue on hallituksessa ollut mukana tekemässä sellaisia päätöksiä, mitä se on vastustanut, kuten se kuuluisa “veroparatiisilaki”, niin silloin se on tehnyt asioita, joista sen äänestäjät eivät ehkä sitten tule pitämään.

Samoin puolue on ollut tätä ennen aivan muuta kuin se "perinteinen" puolue, vaan esittänyt rävähtäviä kannanottoja. Ja siksi se on saanut paljon ääniä. Kuitenkin tuon puolueen ongelmaksi on noussut se, että sen johtajat eivät ole sitten vaatineet niitä asioita, joita ovat puheissa vaatineet. Sitä voidaan pitää rohkeuden puutteena, mikä ei varmasti sitten ole sitä, mitä äänestäjät ovat tuolta liikkeeltä odottaneet.

Se sitten varmasti on ajanut puolueen johtoa ikään kuin seinää vasten, koska jos ei sitten niitä asioita lähdetä ajamaan, mistä ollaan keskusteltu, niin tuloksena on se, että tuollainen raikas uusi puolue sitten muuttuu sellaiseksi harmaaksi liikkeeksi, mitä on tapahtunut myös kaikille muille puolueille, mitä maassamme on ollut. Tuolla tarkoitan sitä, että se että puolueen uusi johto sitten aloittaa sen minkä Veikko Vennamo aikoinaan teki, eli he puhuvat paljon ja sanovat vähän ei varmaan sitten kovin vakuuttavaa ole. Ja tällainen soutaminen sekä huopaaminen sitten varmasti saattavat viedä puolueelta vielä enemmän ääniä, kuin mitä edes on osattu odottaa.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/halla-aho-ei-kannata-aanestysta-eu-erosta-talla-hetkella/6412128