Seuraavaksi vähän taidearvosteluja

https://kimmontaidearvioita.blogspot.fi/

https://kimmontaidearvioita.blogspot.fi/

Miksi presidentti valehtelee?

UH-1 Vietnamissa
(Picture 1)

Kimmo Huosionmaa

Kun presidentti valehtelee lehdistölle, tekee hän rikoksen kansaa vastaan. Eli hän jakaa tietoja, jotka ovat joko hänen itsensä tai jonkun muun luomia vääristymiä. Jos lähdetään keskustelemaan esimerkiksi Vietnamin sodasta, tai siihen liittyvästä tiedotuksesta, niin silloin tietenkin pitää huomioida sellainen seikka, että myös USA:ssa oli toimittajia, joiden mielestä Vietnamin sota oli oikeutettu. Tässä kirjoituksessa sana “toimittaja” tarkoittaa henkilöä, joka istui jonkun lehtitalon toimistossa, ja sitten kirjoitti sellaisia uutisia, joissa asevoimat näyttivät hieman paremmilta, kuin mitä ne oikeastaan olivatkaan.


 Samoin kun puhutaan siitä, miten presidentti valehteli kansalle, niin tietenkin tieto jonka Valkoinen talo sai oli peräisin asevoimien tiedustelupalvelusta sekä CIA:lta, joista molemmat saattoivat väärentää raportteja. Kun viesti lähetettiin Saigonin esikunnasta, niin silloin tietenkin suoritettiin ensimmäinen sensurointi, koska jos joku USA:n asevoimien upseeri olisi jäänyt kiinni siviilien tappamisesta, niin tietenkin silloin seurauksena olisi saattanut olla jopa kuolemantuomio. Ja tuskin kukaan siellä halusi sitten kertoa kenellekään esimerkiksi ampuneensa lapsia konekivääreillä, joten tällaisista asioista varmasti ei myöskään presidentille kerrottu.


Kun taas toimittajia on haukuttu, niin silloin tietenkin voidaan sanoa kyllä, että osassa noista lehtijutuista, joita tämä haukkuminen koskee, on kyllä ollut mielestäni kyse vähintään epätarkasta tiedotuksesta. Kun taas puhutaan esimerkiksi Washington Postin omistajan itsemurhasta, niin tuota tapausta on joskus kyllä epäilty “Phoenix”-operaattoreiden tekemäksi, eli tuon väitteen mukaan Gray murhattiin, koska joku halusi salata jotain, mikä liittyy esimerkiksi asevoimien erikoisjoukkojen tai CIA:n- CTT (Counter Terror Team) erikoisryhmien toimintaan.  Samalla tietenkin myös esimerkiksi itse olen ihmetellyt, että miksi Neuvostoliiton joukkojen toimintaa Afganistanissa arvioidaan eri tavalla, kuin USA:n joukkojen toimintaa arvioidaan Vietnamissa.


Samalla myös ihmettelen kovasti, että kun puhutaan esimerkiksi Syyrian operaatioista, joista pääosin vastaa Venäläinen osapuoli, niin silloin ikään kuin hyssytellään Venäjän asevoimien voimankäyttöä, ja ainoa asia josta kirjoitetaan ovat USA:n “Predator”-lennokit. Eipä niillä terroristeilla mitään mahdollisuutta kuitenkaan ole, kun Tupolev- pommikoneet kylvävät 10 000 metrin korkeudesta pommeja ISIS:in sekä muiden Al-Assadin vastustajien päälle. Ja ainoa pudonnut venäläinen kone on ilmeisesti SU-25, joka on Turkin ilmavoimien alas ampuma.  Joten se siitä “reilusta pelistä”, eikä kukaan maailman komentaja varmasti halua tehdä omia tappioita. Eikä sota ole peliä, vaan vakava asia, missä kuolee ihmisiä joka kerran.

Lähteet

https://www.mtv.fi/viihde/elokuvat/artikkeli/kommentti-steven-spielbergin-uusin-elokuva-on-pistavan-ajankohtainen-tapetilla-ovat-lehdistonvapaus-ja-naisen-asema/6754258#gs.XemjA3s

https://thumbs-prod.si-cdn.com/b9jBhU7bj5E2Vf8hrVp4-wRdmEg=/800x600/filters:no_upscale()/https://public-media.smithsonianmag.com/filer/Flash%20image.jpg


https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

KV-62 (Kings Valley 62) eli Tutankhamonin haudan löytymiseen liittyvien episodien kuten sen löytäjien kuoleman pohdintaa (Murhattiinko Carnarvon ja Carter jonkun haudasta löytyneen asian takia?)

Faarao Tutankhamonin kuolinnaamio
joka löytyi KV62:sta

Egyptin kuninkaiden laaksossa sijaitsee hauta, jonka historia tuntee nimellä “Tutankhamonin hauta”, vaikka se on joissakin Kuninkaiden laakson kartoissa merkitty joskus vain lyhenteellä KV-62 (Kings Valley 62), ja sen löytymistä pidetään yhtenä maailman suurimmista arkeologisista tapauksista, mitä historia tuntee. Haudan löysi aikoinaan arkeologi Howard Carter (1874-1939), ja hänen rahoittajansa tuossa operaatiossa oli Lordi Herbert Carnarvon (1866-1923)

Se kuoliko Carnarvon vuonna 1923 Egyptissä tahallisen toiminnan vai vahingon seurauksena on oikeastaan auki, koska vaikka hänen kuolemansa on virallisesti  hyttysen pistokohdasta lähteneen verenmyrkytyksen seurausta ei tarkoita sitä, että hänen kuolemassaan ei olisi mitään epäselvää. Toisaalta tuon verenmyrkytyksen saattoi aiheuttaa se, että esimerkiksi Carnarvonin raapiessa  tuota hyttysen pistosta, pääsi hänen elimistöönsä kolerabakteeria, joka oli peräisin jostain omituisesta paikasta.

Joidenkin ihmisten mielestä saattoi olla niin, että Lordi  Carnarvonin oireet muistuttivat malariaa vilunvärstyksineen, joten olisiko ollut niin että hänellä oli tuo kammottava sairaus, mikä tunnettiin tuolloin “vilutautina”. Mutta jos tuolla verenmyrkytyksellä peiteltiin sitä, että Canarvonilla oli malaria. Kuitenkin herää kysymys, että  eikö Carnarvon sitten annettu malarialääkettä, kun hän alkoi noita kohtauksia saada? Eli kuoliko hän sitten hoitovirheen seurauksena, kuten nykyään on tapana sanoa, mutta voi olla niin että nuo miehet murhattiin, jotta joku salaisuus kuten Faaraon kirous jäisi pimentoon. Jos nuo miehet saivat tietää sen, että joku sieni muuttui erittäin vaaralliseksi joutessaan anaerobiseen ympäristöön, olisi siitä ollut tietenkin hyötyä esimerkiksi Porton Down:lle sekä muutamille muille vastaaville laitoksille.  

Lordi Carnarvon oli kiinnostunut egyptin historiasta sekä keräili tuohon valtakuntaan liittyvää aineistoa tai niin hän ainakin itse väitti tekevänsä, kun häneltä kysyttiin syytä siihen, miksi tuo mies rahoitti niin mielellään kaiken maailman egyptologeja kuten Howard Carteria, jonka toiminta sitten sai hiukan oudon leiman, koska hän jostain syystä sitten esimerkiksi onnistui kerran toisensa jälkeen vakuuttamaan Carnarvonin siitä, että etsintää kannatti jatkaa. Samoin hänen tapansa käyttää teodroliittia eli kolmiomittausta on hiukan omituista.

Näet koska jos tuon haudan uskottiin olevan maan sisään kaivettuna, niin silloin ei teodroliitista ollut mitään hyötyä, ellei olisi käynyt niin, että Carter oli saanut jostain käsiinsä dokumentin, jossa tuo Tutankhamonin hauta olisi merkittynä, niin että hän kykenisi paikallistamaan  sen kolmiomittaus-tekniikan avulla maastossa. Tuo sitten selittäisi sen, että hän kerran toisensa jälkeen sai Carnarvonin maksamaan hänen kaivauksista syntyviä kulujaan.

 KV62 haudan sinetti sellaisena

kuten Carter sen näki avatessaan haudan ovea

 kun hän tavoitteli  Tutankhamon-faaraon

 koskematonta  jäämistöä

Mutta muuten tuo väline oli tehoton haudan löytymisen kannalta. Samoin jos Tutankhamonin haudan ovessa oli vielä köysi jäljellä, niin se sitten kertoo siitä, että haudalla oli käyty, koska esimerkiksi rotat tai hyönteiset kuten koit eivät tuota köyttä olleet syöneet. Tietenkin tämä sitten sai aikaan ajatuksia jostain muinaisesta lahkosta, joka “vartioi noita hautoja”, mutta kuitenkaan tällaisen lahkon olemassaolosta ei mitään todisteita ole olemassakaan, mutta kuitenkin haudan ovessa oleva köysi oli todellinen.

Enkä tiedä miten kauaa hamppuköysi tuossa ympäristössä säilyy, ja siksi oletan että saattaa olla niin, että tuossa haudassa oli käyty vähän ennen Carterin tuloa, mutta kuka tuo kävijä oli on sitten epäselvää. Oliko se ehkä Carter itse, joka halusi varmistaa, että hauta oli sellainen kuin hän sekä Carnarvon lopettivat, ja olisiko käynyt niin, että osa noista muinaisesineistä olisi tuotu sinne Carnarvonin lepyttämikseksi? Tai ehkä Carter sitten meni hautaan, ja totesi että mitään hämärätemppuja ei tarvittu, koska hauta oli koskematon, tai niin ainakin itse oletan.

Carnarvon oli valtion viranomainen, joten sen takia hänen kiinnostuksensa tuota hautaa kohtaan saattoivat johtua muusta kuin vain puhtaasta kiinnostuksesta taidetta tai noita haudasta löytyviä esineitä kohtaan. Ja monien ihmisten mielestä Lordi Carnarvonin kiinnostus Tutankhamonin hautaa kohtaan liittyy nimenomaan “Faaraon kirouksena” tunnettuun ilmiöön, missä hautaan menneet henkilöt alkoivat sen jälkeen kuolla hitaasti mutta varmasti. Tuo ilmiö varmasti kiinnosti sotilaita kautta koko maailman, koska tuolla tavoin he kykenivät sitten hankkimaan käyttöönsä tehokkaita aseita.

Kun Egyptin kuningas haudattiin, niin hautaan jätettiin aina soihdut palamaan, jotta siellä oleva happi palaisi pois. Faaraon kirous on siis ilmeisesti sieni, joka muuttuu anaerobisessa tilassa sellaiseksi, että se surmaa ihmisen hyvin tehokkaasti. Tuo homesieni on siis normaalissa tilassa aivan vaaraton, mutta anaerobisessa tilassa muuttuu lihaa syöväksi versioksi, joka saattaa surmata ihmisen hyvin nopeasti.  Mutta tietenkin myös esimerkiksi fosgeenia käytettiin faaraon ruumiin suojelemiseksi. Tuolloin hautaan kannettiin tuoreita olkia, jotka sitten soihtujen palaessa joutuivat tilaan, missä ei ollut lainkaan happea. Usko faaraon kiroukseen johtuu nimenomaan Tutankhamonin haudan löytäjien kuolemasta, mutta kuten tiedätte, niin lymfooma eli imusolmukesyöpä on hyvin pelätty sekä vaikeasti hoidettava tauti, joten ehkä Carter kuoli luonnollisen kuoleman, ja koko “faaraon kirous” on pelkkää kuvitelmaa.

Silloin kehittyy valtavan myrkyllistä kemikaalia nimeltään fosgeeni, joka varmasti surmaa tilaan tulleet varomattomat henkilöt ilman armoa. Kun Carnarvon sitten kuoli vuonna 1923 Egyptissä virallisesti moskiiton pistokseen, niin tietenkin hänen kuolemansa aiheutti uskon tuohon kiroukseen, mutta tämä käsite tuli yleiseen tietoon vasta kun myös Carter kuoli vuonna 1939 imusolmukesyöpään, ja se sitten alkoi ruokkia ihmisten uskoa tähän myyttiseen “faaraon kiroukseen”, joka surmaa Egyptin kuninkaan hautaan luvatta meneviä henkilöitä. Kun tuota Lordi Carnarvonin kuolemaa tarkastellaan lähemmin, niin silloin tulee mieleen se, että olisiko hänet surmattu ehkä myrkkynuolella tai injektiolla, ja ehkä tähän nuoleen olisi sivelty esimerkiksi Efan eli pyramidikyyn, Boomslangin tai jonkun kasvin myrkkyä, joka oli aiheuttanut tuon kuoleman.

Ehkä tuon haavan aiheutti esimerkiksi ongenkoukku, mihin saattoi olla siveltynä jotain myrkkyä tai sitten hän saattoi saada tuon tappavan pistoksen jäykkäkouristuspiikin yhteydessä, joka ehkä annettiin hänelle sen jälkeen, jos hän oli saanut haavan ruosteisesta rautanaulasta tai ongenkoukusta, eli olisi ollut mukavaa tietää, missä tuo hyönteisen pisto oli ollut, kun myrkytystä ei kukaan osannut epäillä. Mutta saattaa olla niin, että Carnarvon sitten kuitenkin kuoli luonnollisesti raavittuaan sitä ennen jotain moskiiton pistoa, ja sai sitten haavaan verenmyrkytyksen.

Tuo myrkyllinen injektio on voitu antaa pahaa-aavistamattomalle Lordi Carnarvon:ille esimerkiksi moskiiton piston jälkeen, sillä verukkeella, että tuo pistos olisi suojannut häntä joltain infektiolta. Toinen versio sitten olisi ollut se, että Carnarvon jätettiin vain hoitamatta, kun hän oli saanut malarian. Tai ehkä malarialoisioita oli ruiskutettu hänen elimistöönsä, ja jos sen jälkeen ei ollut kiniiniä tarjolla, niin silloin seurauksena on kuolema. Tuolloin vuonna 1923 ei enää ollut sotaa, joten silloin tuon pistoksen antaja ei enää ollut varmaan ainakaan Saksan tiedustelupalvelun virallisilla asioilla. Joten tässä sitten tietenkin voidaan kysyä sellainen kysymys, että miksi Carnarvonin piti kuolla? Tai olisiko kuolemaan ollut se syy, että Kiniiniä ei ollut saatavilla, ja siksi Malaria kehittyi niin voimakkaaksi, että se surmasi lordin.  Koko tuossa Tutankhamonin haudan löytämisessä sekä sitä seuraavissa tapahtumissa on sellainen aspekti, että sitä ennen “faaraon kirousta” pidettiin pelkästään kuvitteluna, mutta kun sekä Carnarvon että Carter kuolivat jotenkin oudosti, koska tuolloin 1923 malariaa kyllä osattiin hoitaa.

Kiniinin tiedettiin tehoavan noihin ameeboihin. Ja siksi malariaa ehkäistiin ennalta tuohon aikaan juomalla tonic-vettä, missä oli Kiinapuusta tai tarkalleen ottaen sen kuoresta saatavaa kiniiniä, joten eikö lordi Carnarvon sitten juonut tuota gin tonicia, mitä nautittiin Afrikassa siksi, että kiniinin aiheuttama katkera maku peitettiin ginillä, mistä muuten tulee legendaarinen Gintonic-niminen drinkki. Kiinapuun malariaan tehoava ominaisuus oli tunnettu jo 1600- luvulta, kun jesuiitat huomasivat Etelä-Amerikan intiaanien käyttävän tuon kasvin kuorta malarialääkkeenä, joten he toivat tämän kasvin Eurooppaan, ja sen jälkeen tuota kallisarvoista lääkettä oli saatavilla myös Afrikassa, ja tuo oli sitten elintärkeää armeijoille, jotka taistelivat silloin hyttysten armoilla tuolla kaukana Euroopasta unelmanaan tulla rikkaaksi.

Joten heille sitten piti kehittää sellainen malarian hoito, että nämä sotilaat voisivat olla huoleti tuon taudin suhteen, joka vie mieheltä taistelukyvyn hyvin nopeasti. Joten eikö Kairossa sitten ollut kiniiniä, vai miksi Carnarvon sitten kuoli tuohon tautiin?Tai ehkä hänet jätettiin hoitamatta eli kiniiniä tai verenmyrkytyksen vastalääkettä ei annettu, ja siksi tuo mies kuoli Malariaan, mihin oli tietenkin lääke tuohon aikaan olemassa.

Tai ehkä hänen kuolemansa johtui sitten kolerasta, joka pääsi tämän miehen elimistöön hyttysenpiston kohtaan kynsimisen raurauksena tulleen haavan kautta. Mutta oliko Carnarvon kuolema sitten tahallaan aiheutettu vai vahinko on kysymys, mihin emme koskaan saa ehkä sellaista vastausta, mihin kaikki ihmiset olisivat tyytyväisiä. Ja aina näissä tapauksissa on liikkeellä huhuja sekä väitteitä, joista osa on todella kaukaa temmattuja, mutta osa taas on hyvin mielenkiintoisia asioita.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Valdemar II Sejr ja Tanskan lippu eli mietteitä Dannebrogin ja legendan synnystä

Valdemar Sejr kruunataan Tanskan kuninkaaksi
Nils Anker Lundin maalaus 1800-luvulta

Valdemar II Sejr (1171-1202) oli kuningas, mikä otti käyttöön “Dannebrogin” eli Tanskan lipun, mikä on vanhin käytössä oleva valtion symboli. Tuon ristitunnuksen käyttöönottoon liittyy samanlainen tarina kuin Rooman keisarin Konstantinus suuren ottaessa vastaan kristillisen kasteen, kun hänen joukkojensa eteen ilmestyi risti, joka sitten johdatti tuon miehen voittoon taistelussa. Erään tarinan mukaan tämä lippu putosi taivaasta, kun Valdemar oli sotimassa pakanallisia Virolaisia vastaan, mutta alun perin legenda on voinut mennä niin, että Sejr on nähnyt jonkun näyn, mutta sitten sitä on muokattu niin, että legendaa ei ole suoraan voitu yhdistää Konstatinus Suuren näkyyn, koska tuolloin historioitsija tai kronikoitsija olisi jäänyt kiinni plagioinnista.

Kun Sejr näki tuon näyn, niin hän oli sotimassa Virossa tai ainakin hän oman kertomuksensa mukaan teki niin, vaikka itse olen sitä mieltä, että tuo mies joko itse tai hänen palkkaamansa trubaduurit kertoivat täysin sepitteellisiä tarinoita. Eli jos tuo mies oli sotimassa Virossa, niin ei hänellä kovin paljon aikaa oman valtionsa asioiden hoitoon ollut, joten saattaa olla niin, että Sejr hiukan valehteli noista taisteluistaan.

Toisaalta eihän Tanskan kuningas silloin ollut mikään kovin suuri julkkis, tai en usko että monikaan Virossa tai edes Tanskan ulkopuolella edes tiesi, mikä oli tuo mies, jota kuninkaaksi kutsuttiin. Ja siksi saattoi olla niin, että Sejr itse asiassa oleskeli muissa maissa “incognito” eli tuntemattomana. Tuolloin Virossa sodittiin myös Novgrodilaisten toimesta, ja nuo idän miehet tietenkin halusivat päästä käsiksi Tallinnan kultaan, jota oli Hansan toimesta kerrytetty sen kellareihin.

Joten ehkä joku Novgrodilaisten ryöstöretki oli sitten siirretty Sejrin nimiin. Toisaalta vaikka pohjoinen mahtitekijä Hansaliitto tietenkin mielellään täytteli kaupunkien kellareita kullalla, niin tuo kulta oli tietenkin Hansan omaisuutta, joka oli tietenkin kiinnitetty erilaisia velkakirjoja vastaan, koska kukaan ei oikeastaan halunnut tuota kultaa itselleen. Ja vaikka tietenkin oli mukavaa olla Hansan mies, niin kuitenkaan sitä ei kukaan Hansakauppias varmasti missään Lyypekin  kapakassa mennyt sanomaan, koska silloin saattoi tuo mies varmasti päästä hengestään.

Mutta kuitenkin Hansan kulta oli hyvin arvokasta tavaraa. Tuon takia joskus Hansa päätti ikäänkuin ryöstää oman kultansa, koska se ei halunnut maksaa kaupungeille noiden arvokkaiden kultaharkkojen säilyttämisestä koituvia maksuja, ja tietenkin myös kuninkaalle piti maksaa veroja, joten Hansan tekniikka tuossa tapauksessa oli tehdä veropetos, ja ryöstää tuo kulta pois, jotta nuo miehet eivät kärähtäisi siitä, että he olivat pimittäneet kultaa Sejrin kaltaisilta miehiltä.

Joskus taas on tullut joidenkin ihmisten mieliin sellainen asia, että ehkä Viroa on hiukan joskus “siirretty”, jotta Sejr sitten olisi vaikuttanut pätevämmältä sotapäälliköltä. Eli joku paikka vain oli nimetty uudelleen, jotta Valdemar Sejr vaikuttaisi paremmalta johtajalta, mutta kuitenkin saattaa olla niin, että koko tarina Valdemar Seijrin kovuudesta on ollut huolellisesti rakennettu hänen nolaamisekseen. Joten joku vain nimesi jonkun maa-alueen uudelleen, jotta kukaan ei kysynyt Tanskan kuninkaan edesottamuksista Baltiassa, mihin tuo mies aikoi valtansa ulottaa.

Samoin on ehkä käynyt Visbyyn kanssa. Eli aluksi kaupunki on ehkä sijainnut Karl-saarilla, koska silloin on sitä ollut helppo puolustaa, mutta sitten ovat nuo ihmiset siirtäneet sen nykyiselle paikalleen Gotlantiin, koska se kasvoi niin suureksi, että Karl-saaret eivät enää sen asukkaille kelvanneet. Ja sitten tietenkin keveistä asumuksista siirryttiin kivisiin asuntoihin, joissa oli paljon parempi asua, mutta tuo sitten saattoi aiheuttaa sen, että Valdemar IV Atterdag saattoi voittaa Visbyn nousemalla maihin Gotlannin vastakkaisella puolella, ja haastamalla nuo ihmiset maataisteluun, missä he sitten hävisivat. Mutta kuten tiedämme, niin Visby saatettiin muuttaa siksi, että laivojen koko kasvoi, ja uusia isompia viikinkialuksia ei enää voinut nostaa Karl-saarten jyrkkiä rantoja ylös, joten siksi Visby siirrettiin parempaan paikkaan, joka koitui sitten kohtalokkaaksi, kun Valdemar IV Atterdag 1300-luvulla lähti kaupunkia valloittamaan.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/ 

Ydinasepolitiikka on monimutkaista toimintaa, mikä heijastuu sekä valtion sisä- että ulkopolitiikkaan

B-1B pommikone Tyynenmeren yläpuolella

Valtion turvallisuus on erittäin tärkeä asia, ja sen vuoksi jotkut maailman valtiot ovat rakentaneet suojakseen mittavan määrän ydinaseita. Kun puhutaan siitä, mitä ydinaseet merkitsevät kansainvälisessä politiikassa, missä länsimaissa vaaditaan yhä useammin epädemokraattisiksi julistettujen hallitusten murskaamista sekä demokratian levittämistä ristiretkien malliin, niin unohdetaan se, että noissa " valtion demokratisoitumiskehityksen" aloittamisen nimissä aloitetuissa sotilaallisissa operaatioissa tietenkin kuolee myös länsimaisia sotilaita, niin silloin tietenkin on länsimaiden etuna se, että joillakin kansainvälisen politiikan murheekryyniksi muuttuneilla valtioilla olisi käytössään ydinaseita.


Tuolloin näet voidaan hyökkäyksen perumisen syyksi ilmoittaa se, että tuon valtion epäillään käyttävän ydinaseita, jos sinne hyökätään. Tällaisen "murheenkryyni-valtion" tuntomerkkinä on se, että kyseinen valtio ei pidä missään nimessä tärkeänä, että se edes yrittäisi noudattaa YK:n sille asettamia ehtoja. Jos valtio sitten oikeassa elämässä päättää olla välittämättä siitä, että mitä se on sopinut jossain kansainvälisillä foorumeilla, niin silloin tuloksena on arvovaltatappio kaikille, jotka ovat näitä sopimuksia valmistelleet. Kiinan ja USA:n suhteiden kannalta tietenkin kaikkein parasta on se, että Kiinan vierestä löytyy valtio joka aidosti on välittämättä kansainvälisistä sitoumuksistaan sekä polkee ihmisoikeuksia todella räikeästi.


Silloin Kiinan poliittiset vangit eivät ole niin kovin paha asia, kun USA:n teollisuus tietenkin haluaa hyödyntää tuon maan tarjoamia mahdollisuuksia tuottaa tuotteita halvalla. Mutta tietenkin poliittiset vangit ovat kiusallinen asia Washingtonin poliitikoille, jotka haluavat tuoda kaikkialla esiin omia demokraattisia ajatuksiaan. Joten tuolloin olisi hyvä, että tuollaisen poliittisia vankeja pitävän valtion vieressä olisi sellainen "kontrasti-valtio", johon voidaan viitata sanomalla, että "siellä asiat ovat vieläkin huonommin". Samoin jos kansainvälisellä poliittisella kentällä ei mitään sen suuremmin tapahdu, niin silloin tiedotusvälineet saattavat kiinnostua esimerkiksi joidenkin johtavien poliitikkojen yhteyksistä Ku Klux Klaniin, tai siitä että teettääkö joku yhtiö vaikka vaatteita poliittisilla vangeilla, joita Pohjois-Koreassa pidetään kuulemma samoissa oloissa kuin Auschwitzin vankeja. Samoin se että teetetäänkö noita tuotteita lapsilla tai saako työläinen muuten mitään palkkaa työstään voi alkaa kiinnostaa joitakin tiedotusvälineitä. Samoin tässä sitten taas muistutan siitä, että jos valtiolla ei ole esimerkiksi lapsityövoimaa koskevaa lainsäädäntöä, niin silloin tietenkin tuota lakia on hyvin vaikeaa rikkoa.


Erityisen ikävä tilanne on tietenkin Kiinalle sekä USA:lle, jotka haluaisivat oikeastaan jo normalisoida omat suhteensa, mutta kun niiden välissä on tuollainen pieni valtio, jonka johto ei oikeastaan välitä siitä, mitä siellä YK:ssa on tullut allekirjoitettua. Tietenkään Etelä-Korea ei varmasti halua sotaa omalla alueellaan tai Korean niemimaalla, koska se sitten tietäisi suuria tuhoja tuossa maassa. Kuitenkin tilanne joka kiristyy tuolla alueella on myös USA:lle hyvin ikävä, koska se on hankkinut useita liittolaisia tuolta alueelta varsinkin Kylmän sodan aikaan. USA tarvitsee tuota liittolaisten verkostoa oman strategisen ydinisku-valmiutensa ylläpitämiseen, ja samasta syystä sen johto kantaa huolta siitä, että jos joku valtio sitten luisuu Kiinan tai Venäjän etupiiriin, koska tuolloin Venäjän ilmavoimat saisi sijoitettua tuohon maahan omia strategisia pommikoneitaan sekä ristelyohjuksiaan, joiden avulla se kykenee uhkaamaan USA:n rannikoilla olevia kohteita tehokkaasti.

Ja tuo asia sitten saa aikaan harmaita hiuksia Washingtonissa, koska tietenkin nuo liittolaiset odottavat saavansa USA:lta ase- ja muuta sotilaallista apua, jos niillä tulee sitten kahnauksia naapurivaltioidensa kanssa. Tämän takia sitten joukko amerikkalaisia joutuu aina välillä lähtemään toiseen valtioon kauas meren taakse käymään toisten aloittamia sotia. Mutta samalla tietenkin pitää muistaa se, että jos USA jättää liittolaisensa pulaan, niin se saattaa merkitä sen luisumista Venäjän etupiiriin. Tietenkään USA:n johto ei varmaan ole koskaan kertonut sitä, miksi sen joukot ovat niin kovasti kiinnostuneita Väli-Amerikan joutumisesta sosialistien hallintaan. Syy tähän on se, että jos Venäjä voisi saada noista pienistä valtioista stabiileja liittolaisia itselleen, niin se voisi sitten sijoittaa esimerkiksi strategisia pommikoneita näihin valtioihin, ja sieltä ne voivat suorittaa nopeita iskuja USA:n eteläiselle rannikolle sekä Kaliforniaan.


Mutta toki se voisi tuoda alueelle myös erittäin tehokkaita mobiilialustoille sijoitettavia SS-25 "Topol" (NATO:n koodinimi "Sickle") ydinaseita, joiden lentoaika kohteisiin on tuolloin erittäin lyhyt. Jo Kylmän Sodan aikaan oli ajatuksia siitä, että Neuvostoliitto toisi Kuubaan SS-20 "Saber" IRBM- ohjuksia, jotka olivat erittäin  liikkuvia taistelukentän aseita, joiden tuhoaminen olisi paljon vaikeampaa kuin 1960-luvun alkupuolen ydinaseiden. jotka käyttivät nestemäisiä polttoaineita. SS-20 ja siitä kehitetty SS-25 käyttävät rakettiin varastoitavaa kiinteää polttoainetta, joten ne eivät tarvitse samanlaisia huolto-installaatioita kuin nuo vanhemmat ohjukset, joten niitä voidaan siirrellä tuolla saarella hyvin nopeasti paikasta toiseen, olettaen tietenkin että nuo aseet tuodaan Kuubaan. Mutta kansainvälinen ydinaseita koskeva kriisi tietenkin on myös omalla tavallaan Washingtonin poliitikoille mieleen.


Ulkoiseen viholliseen on helppoa kiinnittää huomiota, jotta sisäpolitiikka sitten jäisi lehdistössä vähemmälle huomiolle. Tällä tarkoitan kaiken maailman Ku Klux Klaneja, joiden jäsenten mielestä ampuma-aseet kuuluvat tietenkin amerikkalaiseen kotiin samalla tavoin kuin ruuvimeisseli tai tehosekoitin. Samoin tietenkin tiettyjen tahojen rasismiin voidaan kiinnittää vähemmän huomiota, jos jossain Korean niemimaalla sitten vedetään kovia piippuun. Ja tietenkään ydinasevaltion kimppuun ei samalla tavalla voida käydä, joten sen takia hyökkäys tuohon "maailman epädemokraattisimpaan maahan" ei tule kysymykseen. Samoin noiden Kim Jong Unien takia esimerkiksi USA:n sotateollisuus saa valtavia aseita koskevia tilauksia. Joten tietenkin tuota miestä voidaan ajatella siltä kannalta, että hän varmasti on toiminnallaan pelastanut useiden upseerien virat sekä Etelä-Koreassa että USA:ssa, koska tuolloin voidaan tietenkin asevoimien kovaa koulutusta sekä suurta kokoa perustella kaikelle kansalle.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Kampfgeschwader KG-200 oli Luftwaffen salaisin osasto, josta kerrotaan vieläkin melko merkillisiä tarinoita, vaikka sodasta on jo yli 50-vuotta

B-17 KG-200-osaston käytössä
tai ainakin Saksalaisilla
tunnuksilla varustettuna

Lentolaivue KG-200 oli Saksan Luftwaffen salaisin osasto, joka lensi aikoinaan sotasaaliiksi saaduilla B-17-pommikoneilla ainakin koelentoja. Tuolla osastolla oli käytössään muutamia B-17 “Flying Fortress”  (“Lentävä linnoitus)-pommikoneita, joita oli ilmeisesti koottu Luftwaffen alas ampumista koneista, ja sitten ehkä niiden moottorit oli vaihdettu JU-88:ssa käytettyihin moottoreihin, mutta kuten tiedämme, niin tämä lentolaivue ei juurikaan osoittanut merkittävää roolia taisteluissa, vaikka sen lentäjät suorittivat “Mistel”-operaatiota, eli he käyttivät raskailla taistelukärjillä varustettuja pommikoneita, jotka oli liitetty niiden selässä olevien hävittäjien ohjaimiin, ja kun kone oli saatu ilmaan, niin hävittäjä sitten irrottautui sen selästä, ja tuo räjähteellä lastattu pommittaja jatkoi kohti kohdettaan.

Noiden “Mistel”-koneiden oli tarkoitus toimia V-1-pommien tapaan, ja niitä oli tarkoitus käyttää sekä maalla olevia- että laivoja vastaan.  Jos tuota asetta käytettiin merellä olevaa kohdetta vastaan, niin silloin sen tarkkuus ei riittänyt laivan tuhoamiseen, ja “Mistel”-lentäjän täytyi ohjata tuota konetta kohteeseen niin, että hävittäjä oli siinä kiinnitettynä koko tehtävän ajan, mikä merkitsi itsemurhaa, jos se joutui Spitfiren tai Mustangin yllättämäksi.

Tuohon “Mistel”-ohjukseen piti tietenkin asentaa radio-ohjain, ja sitten Messerschmittin piti liittää toinen istuin, jotta pommin ohjaaja saatiin sitten kyytiin. Mutta tuo työ jäi sitten tekemättä, ja “Mistel”-operaatio verotti rankasti Luftwaffen kalustoa. Tuo laivue toimi muuten erilaisissa erikoistehtävissä, ja siksi sen kalusto oli todella erikoista. Sen ytimen tiedetään muodostuneen noiden muutamien B-17-koneiden ympärille, mutta muutenkin sillä oli käytössään hyvin erikoisia koneita, kuten Junkers JU-290 sekä JU-390, ja näitä koneita oli tehty todella vähän.

Junkers JU-290

Eli JU-290-koneita oli valmistettu vain 65 kappaletta, ja sen kuusimoottorista versiota JU-390 vain kaksi kappaletta. Joten mikään kovin yleinen näky kumpikaan noista koneista ei varmasti ollut. Kun puhutaan muista tuon lennoston koneista, niin nuo Heinkel-III sekä muut vastaavat koneet olivat varmasti koulutuskäyttöön tarkoitettuja, ja tuon lentueen osanotto “Mistel”-operaatioon saattoi johtua vain siitä, että noiden lentäjien vaitioloa voitiin tuolloin testata. Varsinaisesti tuo Kampfgeschwader eli “KG-200” oli erikoistehtävä- sekä tiedustelulaivue, jonka toiminta oli erittäin salaista, ja erityisesti sen haltuun otettujen viholliskoneiden avulla suoritetut operaatiot olivat varmaan hyvin salaisia.

Syy miksi tuo laivue käytti esimerkiksi vuonna 1944 suoritetussa evakuointi-operaatiossa nimenomaan JU-290 koneita saattoi johtua siitä, että tuo kone oli melko helppo “modifioida” muistuttamaan ulkoisesti Avro Lancasteria tai B-24 “Liberatoria”, mikä teki sitten tuollaisista “naamio-huveista” onnistuneita. Kuitenkin tuon lentueen ymprillä on edelleen paljon salamyhkäisyyttä, eikä sen kaikkia operaatioita edes tunneta. Eli muutamissa tapauksissa on dokumentoitu tuon osaston toimineen kiinteässä yhteistyössä SS-Sonderkommando-500-toimintaryhmän kanssa. Sen operaatiot “Dora” ja “Bunny Hop” olivat kohdistuneet Libyan edustalla olevia laivoja vastaan vuonna 1944.

Tuolloin hyökkäyksessä käytettiin sotasaaliiksi saatua B-17-konetta sekä muutamia muita koneita, eli kahta pitkän matkan operaatioihin muunnettua Messerchmitt Bf-108 sekä HE-111 koneen “Mistel”-muunnosta. Ja kiinnostava yksityiskohta lienee se, että vielä Marraskuun 27.päivänä vuonna 1944 yksi JU-290-kone pudotti muutamia Abwehrin agentteja lähelle Mosulin kaupunkia, ja he lensivät tuon operaation Wienistä, ja laskeutuivat sen jälkeen Rhodokselle, mistä evakuoitiin 30 henkeä. Tuon lentolaivueen haltuunotettujen viholliskoneiden joukkoon kuului ilmeisesti myös DB-3 sekä SB-2-koneita, joita oli käytössä myös Suomen ilmavoimilla.

Mutta kun puhutaan siitä, mikä menestys tuolla laivueella sitten oikeastaan oli, niin uskoisin että se perustettiin lähinnä Saksan ydinaseen käyttöä ajatellen, eikä sillä tuon ydinohjelman jälkeen ollut sitten mitään käytännön merkitystä missään suuren luokan operaatioissa. Mutta kuitenkin Abwehr varmasti halusi hyödyntää tällaista kalustoa kuljettaakseen agentteja sekä sabotöörejä vihollisen selän taakse. Ja tietenkin tällaisen huippusalaisen laivueen ympärillä sitten liikkuu kaikenlaisia huhuja. Yksi niistä on sellainen, että tuohon B-17-pommikoneeseen piti asentaa saksan ydinase, ja sitten se piti lentää joko Lontooseen tai New Yorkiin.

IL-2 "Sturmovik" oudoissa väreissä

Tai yksi muunnelma noista huhuista olisi ollut se, että joku SB-2 pommittaja olisi pitänyt varustaa pommeilla sekä kauko-ohjaimella, sekä tähdätä suoraan Kremliin. Tuo kone olisi ollut sellainen, että se olisi ensin lähetetty ilmaan kuten “Mistel”, ja sen jälkeen kone olisi lentänyt gyrohyrrän avulla kohti Moskovaa, minkä jälkeen se olisi otettu ehkä jossain Polikarpov- U-2:ssa olevan ohjaajan toimesta hallintaan. Toisen huhun mukaan Martin Bormann pakeni juuri tuolla koneella johonkin toiseen maahan, kuten ehkä Irakiin tai jonnekin Lähi-Itään, missä häntä saatettiin ymmärtää.

Hyvin harvinaisen  JU-290-kaluston ympärillä liikkuva kysymys on se, että miksi sitä ei hyödynnetty Luftwaffen pitkän matkan operaatioissa, eli miksi niitä ei varustettu pommikuiluilla, ja lähetetty tehtäviin? Tuohon B-17-koneeseen liittyy myös sellaisia huhuja, että OSS (Organisation of Strategic Services) olisi ehkä hyödyntänyt tuota kyseistä konetta huippusalaisessa diplomatiassa, mitä tarinoiden mukaan käytiin Berliinin sekä Washingtonin välillä Toisen Maailmansodan lopulla. Eli  KG-200-laivueen käytössä ollut kone olisi lentänyt Saksalaisia tiedemiehiä Britanniaan jossain operaatiossa, jonka nimeä ei ehkä olla koskaan kerrottu maailmalle. Mutta tietenkin tällaiseen toimintaan liittyy paljon huhuja, joiden todenperäisyyttä ei koskaan voida todistaa oikeaksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Kampfgeschwader_200

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Kyllä hädässä ystävä tunnetaan, eli miksi maailman eliitin epäillään ikään kuin jakavan rooleja keskenään?

Maailman eliitin puuhien tarkastelu varmasti on mukavaa ajanvietettä, ja joskus itsellenikin tulee sellainen ajatus, että kaikki mitä meille näytetään ei ehkä ole aivan totta. Kun tätä viimeistä G-20-kokousta ajatellaan, niin tietenkin USA ja Donald Trump vetäytyivät Pariisin ilmastosopimuksesta, mikä sitten jätti USA:n maailmaan yksin tämän ilmastoa koskevan asian kanssa, mikä minua sitten kamalasti ihmetyttää. Eikö Trump sitten elä tässä samalla planeetalla kuin me muutkin, ja eikö myös hänen etunsa olisi silloin ilmastonmuutoksen pysäyttäminen, joten miksi hän ei sitten kuitenkaan halua esiintyä rakentavasti tässä asiassa?

Joskus aivan tuntuu siltä, että onko maailman johtajille joku jakanut erilaisia rooleja näissä kaikkia maailman ihmisiä koskevissa kysymyksissä? Tämä kysymys saattaa vaikuttaa hiukan erikoiselta, ja itsekin sitä vähän skeptisesti tutkailin, mutta itsestäni joskus tuntuu vähän siltä, että noissa maailman huippujohtajien kokouksissa ikään kuin käydään sellaista vaihtokauppaa näillä asioilla, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen sekä ihmisoikeuksiin.

Siellä ikään kuin jaetaan jossain lappuja sellaisessa hengessä, että “ota sinä vähän kritiikkiä noista ilmastonmuutosta käsittelevistä kysymyksistä, niin minä sitten otan vähän kritiikkiä osakseni oman maani tavasta kohdella oppositiota”. Vaikka tämä kysymys on todella absurdi sekä tietenkin sen muotoiluun olen käyttänyt mielikuvitusta, niin silloin tällöin näissä kansainvälisissä ympyröissä tapahtuu asioita, joita kukaan ei uskoisi voivan edes tapahtua. Kun puhutaan esimerkiksi maailman johtajien toiminnasta omien etujensa ajamiseen, niin silloin kun kaikki tuntuu joltain toiselta menevän huonosti, ja oma valtio voisi ottaa tuosta tilanteesta oikean propagadavoiton, niin silloin tietenkin tuo valtio tekee juuri sen, mikä saa varmasti kansainvälisen yhteisön vihaamaan sitä aivan oikeasti.

Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä tilannetta, missä USA on vuosien ajan sotinut sekä Irakissa että Afganistanissa, ja ihmiset ovat varmaan olleet vähän väsyneitä näihin operaatioihin, ja samalla kansainvälisellä yhteisöllä olisi ollut halua tuomita tuo valtio, niin silloin kaikkien hämmästykseksi Venäjä hyökkää Ukrainaan, ja sitten ei ollut mitään muuta sanottavaa, kuin että Venäjän johto menetti tuossa kaiken sen mitä se onnistui rakentamaan. Siis se että Venäjä hyökkäsi pienemmän naapurinsa kimppuun ilmoittaen hyökkäyksen syyksi sen, että Venäjä haluaa liittää  Krimin itseensä, jotta sen asevoimat voisivat huoltaa sitä kautta Sevastopolin tukikohtaa, jonka sen katsoo kuuluvan itselleen varmasti sai ihmiset arvioimaan Kremlin toimintaa hiukan vähemmän rauhantahtoiseksi, kuin mitä se varmaan  haluaisi ihmisten uskovan.

Kun Venäjän sekä USA:n suhteita arvioidaan historian valossa, niin silloin mieleen tulee vastaavia tapauksia Neuvostoliiton ajoilta, jolloin tuo valtio hyökkäsi esimerkiksi Tsekkoslovakiaan, joka oli irtautumassa sosialistisesta leiristä. Tuolloin USA oli maailmanpolitiikassa pahassa pulassa, kun sen joukot taistelivat Vietnamissa, ja maailman yleinen mielipide oli silloin Vietnamin sotaa sekä asevarustelua eli lähinnä eurooppaan sijoitettuja ydinohjuksia vastaan, ja USA:aa kehotettiin purkamaan nuo Euroopassa olevat ohjuksensa ja lähtemään kotiin, niin silloin Neuvostoliitto ikään kuin pelastavana enkelinä lensi paikalle miehittäen valtion, jonka poliittinen johto sekä sen valitsema tie ei sitä miellyttänyt.

Seuraavaksi sitten Neuvostoliitto teki saman virheen kuin USA sitä ennen, ja lähetti sotilaansa Afganistaniin, mistä sitten tuli Neuvostoliiton versio Vietnamin sodasta, eli monella tavoin Afganistanin sota oli samanlainen kuin USA:n aikoinaan käymä Vietnamin sota, paitsi viidakon paikalla oli vaikeakulkuista vuoristoa. Venäjän toiminta on samanlaista ollut kaiken aikaa kansainvälisellä kentällä. Kun Putin sai maan olot vakautettua, niin hän sitten samalla tietenkin ampui ohjuksilla Venäläistä kaupunkia, ja silloin kansainvälinen yhteisö piti tuota toimintaa ihmisoikeusloukkauksena. Kuitenkin tuon jälkeen 1990-luvulla alkaneen Tshetseenikapinan jälkeen ovat USA ja Venäjä vuoron perään käyneet loukkaamassa jonkun valtion suvereniteettia.

Tässä haluan korostaa sitä, että Tsetsenian tilanne on tietenkin kansainvälisen oikeuden tai juridiikan mukaan Venäjän sisäinen asia, eikä tuota separatistien hallitusta ole kukaan tunnustanut sen jälkeen kun Putin lähetti joukkonsa kukistamaan tuon alueen hallintoa, joka oli tunnustettu ensimmäisen sodan jälkeen vuonna 1997. Tuo sota päättyi virallisesti vuonna 2009, mutta varmaan tilanne kytee osittain edelleen. Tshetsenian sodat ovat osoittaneet sen, että koskaan ei Venäjän tai minkään valtion heikkoutta saa käyttää hyväksi, eikä sen johtoa saa pakottaa allekirjoittamaan mitään papereita.

Kun ensimmäinen Tshetsenian sota päättyi, vuonna 1997, niin Venäjän johto koki silloin karvaan tappion, mikä ei varmaan tehnyt sen arvovallalle hyvää. Syy tuohon tappioon oli valtion sekava tilanne, mutta kun talous sekä yhteiskunnalliset olot alkoivat ainakin osittain parantua, otti Kremlin johto asian puheeksi uudelleen, ja marssitti joukkonsa tuohon tasavaltaan, käyttäen toimintansa perusteena eräitä terrori-iskuja, kuten Beslanin koulukaappausta joita oli tehty Venäjällä, ja siitä sitten Putin sai syyn murskata tuon Tshetseenien valtion. Samalla maailmalle annettiin signaali, että Venäjä tulee palaamaan taas siihen asemaan, mitä sillä oli Neuvostoliiton aikaan.

Tällä viittaan Afganistanin, Irakin sekä Georgian sotiin, joista viimeksi mainittu tuli USA:n johdolle kuin juhlaillallinen. Kerrankin TV:ssä saatiin seurata sitä, kuinka Venäläiset koneet vaihteeksi pommittavat vierasta valtiota, eikä aina raunioiden tekijä ole siis USA:n tai Israelin ilmavoimat. Kyseinen hiukan unohduksiin painunut Tsetsenian tapaus tietenkin oli Venäjän kannalta melko ikävä, mutta sitä voitiin kuitenkin pitää ikään kuin poliisitoimen yhteydessä käytettynä voimana, jossa käytettiin tykkejä sekä ohjuksia. Mutta hyökkäys Georgiaan oli tunkeutuminen suvereenin valtion alueelle. Samoin kun Venäjä lähti sitten tukemaan Syyrian presidentti Al-Assadia hänen taistelussaan Isis:tä vastaan, niin silloin kyllä voidaan sanoa, että kyseinen valtio varmasti pelasi pommituksia suunnitellessaan tahtomattaan USA:n pussiin.

Tuolloin kansainvälinen yhteisö varmasti oli kyllästynyt siihen, kun USA:n lentokoneiden tekemiä raunioita näytettiin televisiossa, mutta sitten ensin tuli Isis kuin taivaan lahjana, eli silloin jostain syystä arabien oma yhteisö aktivoitui, ja tuota järjestöä vastaan hyökättiin nimenomaan arabimaiden koneilla, mikä tietenkin oli propagandavoitto Washingtonille, joka saattoi näin osoittaa, että myös muut muslimit vastustivat Isis:tä sekä että nimenomaan Saudi-Arabia haluaa tukea sen politiikkaa, minkä mukaan terroristien kanssa ei sitten ollenkaan neuvotella, vaan heidät pitää sitten murskata. Ja sitten tietenkin ISIS teki muutaman iskun Eurooppaan, mikä varmasti aiheutti vihaa ja pelkoa ihmisten mielissä. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu, niin hädässä ystävä tunnetaan. Venäjän saapuessa tukemaan Al-Assadia oli tilanne ollut se, että USA:n toimintaa oli taas vaihteeksi arvosteltu. Kuitenkin Putin lähetti ilmavoimansa pommittamaan Syyrian kaupunkeja, joita ilmeisesti hallitsi Isis, ja sen jälkeen oli taas kuvissa raunioita ja itkeviä lapsia.

Tuolloin tietenkin voidaan kyllä sanoa, että varmasti tämä Venäjän apu on tervetullutta myös USA:lle, jonka ongelma on siinä, että sen lentokoneet ovat olleet vähän turhan monessa uutiskuvassa pommittamassa jotain kaupunkia. Ja lopulta sitten paikalle kaartelivat TU-95-pommittajat sekä risteilyohjukset, joissa oli lopulta joku muukin teksti kuin U.S ties mikä. Eli tuolloin tietenkin myös median paine USA:aa kohtaan helpotti, kun vanha ystävä tuli apuun, kuten se tuli Tsekkoslovakiassa vuonna 1968, Afganistanissa 1979 sekä Georgiassa vuonna 2008, ja Ukrainassa vuonna 2014.

Noissa tapauksissa voidaan sanoa, että Venäjän tai sen edeltäjän toimet varmasti ovat helpottaneet USA:aan kohdistuvaa median luomaa painetta, eikä myöskään esimerkiksi aikaisemmin Unkarissa ja DDR:ssä tapahtuneet kansannousujen kukistamiset ole varmaan olleet mitenkään sellaisia asioita, että niistä olisi ainakaan ollut Pentagonille haittaa, kun sen strategit ovat laittaneet ohjuksiaan pitkin Eurooppaa. Näiden toimien takia varmasti suuri osa ihmisistä hyväksyi Pershing-ohjusten sijoittamisen Saksaan, mutta samalla pitää muistuttaa siitä, että tällaiset järjestelmät ovat hyvin liikkuvia, ja niitä voidaan kuljettaa kuljetuskoneilla, ja esimerkiksi Altaan voidaan muutamassa tunnissa siirtää NATO:n taktisia ohjuksia kuten LANCE tai Ranskan Pluton, joka voi lentää muutamassa minuutissa Murmanskiin.

Alla linkit Ensimmäistä ja Toista Tshetsenian sotaa käsitteleville Wikipedian sivuille

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_T%C5%A1et%C5%A1enian_sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_T%C5%A1et%C5%A1enian_sota


https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Mikään lentokone ei enää ole vaaraton, vaikka se olisi joku "History aviator"

Douglas A-26 "Invader" Vietnamissa operaatio
"Air American" aikana 1960-luvulla

Antiterrorismi-operaatioissa voidaan käyttää myös vanhempia lentokoneita, ja esimerkiksi P-51-Mustang-hävittäjä kyllä varmasti ajaa tuollaisissa operaatioissa asiansa. Tekstin alla on linkki, josta pääsee eräälle ilmailuhistorian vaietusta asiasta kertovalle sivustolle. Tuolla sivulla käsitellään CIA:n salaista lento-osastoa, joka operoi Indonesiassa 1950-luvun lopulla, ja jonka mallin mukaan rakennettiin aikoinaan “Air American” nimellä tunnettu lentue, joka tuki Laosin kapinallisia Vietnamin sodassa. Tämä kyseinen lento-osasto operoi Malaijin viidakoissa taistelevia sissejä vastaan. Monissa muissakin tämän kaltaisissa operaatioissa on käytetty ikään kuin vanhentuneita lentokoneita, jotka on poistettu virallisesta rekisteristä sekä myyty romuksi jollekin huolinta-yhtiölle. Artikkelissa olevista koneista sen verran, että tuo salainen lentue käytti tuota Catalinaa ilmeisesti pelastustarkoituksessa, kun muut koneet sitten suorittivat hyökkäyksiä kohteita vastaan.

https://www.warhistoryonline.com/guest-bloggers/pby-catalina-26-invaders-p-51-mustangs-cia-rebel-air-force-attacking-indonesia-1958-m.html

Kuitenkin nuo samat koneet on sitten laitettu lentokuntoon, ja niihin on asennettu aseet takaisin, jonka jälkeen ne ovat toimineet “antisissi-operaatioissa” kautta koko maailman. Eli joidenkin väitteiden mukaan esimerkiksi joihinkin “history aviation” Mustang sekä A-26 Invader-koneisiin on asennettu infrapunakameroita sekä muita moderniin sodankäyntiin sopivia laitteita, joita voidaan käyttää sekä normaalissa- että ohjattavilla eli älykkäillä aseilla tapahtuvassa pommituksessa. Samoin elektronisia valvontalaitteita eli ESM (Electronic Surveillance Measure) sekä ELINT (Electronic Intelligence) eli elektronisia tiedustelujärjestelmiä voidaan asentaa tuollaisiin vanhoihin koneisiin ilman sen suurempia  

Kun puhutaan moderneista täsmä-aseista, niin nimenomaan niiden riippumattomuus alustasta  tekee niistä niin kamalan tehokkaita. Itseasiassa näiden aseiden salaisuus on siinä, että kohdetieto voidaan ohjata suoraan pommiin, joka sitten antaa lentokoneelle ohjeet siitä, miten sen tulee lentää. Mutta kun puhutaan siitä, millaisia järjestelmiä on käytössä, niin esimerkiksi normaalin GSM-puhelimen GPS-paikannusta voidaan hyödyntää tällaisessa operaatiossa. Tuo tarkoittaa sitä, että lentäjä voi katsoa oman tablettinsa kuvasta paikan, mihin hän lentää koneensa, ja sitten kun kone on oikeassa kohdassa, niin täsmäase voidaan pudottaa kohteeseen.

Tuotakin asiaa varten voidaan tehdä sopiva sovellus normaalille GSM-puhelimelle. Eli tuolloin pommissa oleva tietokone laskee kohteen paikan sekä koneen nopeuden mukaan sopivan pudotuskohdan sekä pommin lentoradan korjaamiseen tarvittavat liikkeet, joiden avulla ase pudotetaan täsmälleen kohteeseensa. Tuon paikan pommi voi ilmoittaa vaikka äänimerkillä, jotta lentäjä tietää milloin hän laukaisee sen. Eli mikä hyvänsä kone on äärimmäisen vaarallinen, jos se varustetaan täsmä-aseilla, ja tietenkin esimerkiksi langattomat sovellukset voivat lisätä tuollaisten “history-aviatorien” vaarallisuutta. Samoin myös esimerkiksi ultrakorkealla lentävät B-57 "Canberra" pommikoneet voivat iskeä erittäin tarkasti nimenomaan GBU-31-pommeilla. Tuolloin kone käyttää sen kameroitakohteen etsintään, ja sitten nuo pommit pudotetaan erittäin tarkasti kohteisiinsa yli 15 kilometrin korkeudesta.

Tuolloin puhutaan esimerkiksi BlueTooth-teknologiaan perustuvista kannettavista laitteista, jotka mahtuvat selkäreppuun, ja joissa kaikki tarvittava tieto toimitetaan lentäjän visiiriin, ja tällöin vaikkapa Hellfire tai Maverick-ohjusten infrapuna-kameraa käyttävät hakupäät syöttävät lentäjien maskeihin. Tuollainen siirrettävä laitteisto sitten saa kylmät väreet kulkemaan monien ihmisten selkäpiitä pitkin, koska se voidaan laittaa lennon ajaksi istuintaskuun tai istuimen alle, ja se tietenkin kommunikoi langattomasti kypärässä olevan visiirin kautta. Kyseisestä välineestä tekee vaarallisen se, että lentokoneeseen itsessään ei tarvitse tehdä mitään muutoksia, vaan kaikki täsmäase ohjaimet voidaan kuljettaa noihin koneisiin huomaamattomasti. Samoin myös lentokoneen ripustimiin voidaan liittää kohteen tunnistus- ja hyökkäys-sensoreita, joiden välittämät tiedot syötetään suoraan lentäjän maskeihin.

Samoin lentokypärät voidaan itsessään varustaa infrapunakameroilla, joilla lentäjä saa loistavan pimeänäön. Tai hän voi käyttää erikoisjoukoista kertovista dokumenteista tuttuja pimeänäkölaseja. Ja esimerkiksi Hellfiren sekä Maverickin kaltaiset ohjukset voidaan asentaa koneen normaaleihin ripustimiin, sen avulla voidaan sitten hoitaa kaikkia niitä tehtäviä, joita muutkin kehittyneemmät koneet hoitavat, ja esimerkiksi CBU-12 “RockEye” rypälepommeja voidaan tietenkin käyttää ilman mitään lisävarusteita. Kuitenkin tällaiset asiat pitää aina huomioida, kun lentokoneita myydään jonnekin ulos ilmavoimista.

Eli vaikka lentokone olisi kuinka joku “History Aviator”, niin silloinkin sitä voidaan käyttää todella tappavasti. Kun puhutaan tästä alla olevassa artikkelissa olevasta lentueesta, niin itse kyllä ihmettelen, että eikö Indonesian hallinto todellakaan tiennyt näiden koneiden operoivan USA:n laskuun? Kun puhutaan CIA:sta, niin tietenkin se kykeni hyvin tehokkaasti “luukuttamaan” noita koneita tällaisiin operaatioihin, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että ehkä kuitenkin Suharto saattoi olla tämän toiminnan sallinut, koska tällaisilla Invader- ja Mustang-koneilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta toimia suihkuhävittäjiä vastaan.

Mutta jos tämä toiminta tapahtui Suharton tieten, niin miksi sitä sitten salattiin? Tästä asiasta voidaan toki keskustella hyvin paljon, ja kun puhutaan CIA:n salaisista tukilennoista, niin uskoisin että hekin ovat käyttäneet Antonov AN-12 tai AN-26 -kuljetuskoneita noissa tehtävissä, jotta mahdollinen sissien oikea tukija jäisi piiloon, ja ehkä USA:n tiedustelu on toimittanut myös AK-47 tai NORINCO-rynnäkkökivääreitä jollekin sissijärjestölle. Se mistä nuo aseet on hankittu, varmasti jää hämärään. Mutta toki ne voivat olla esimerkiksi laittomia piraattituotteita, jotka on ehkä valmistettu valtion mailla olevissa tehtaissa.

Ja tietenkin noista asioista ei koskaan olla pidetty kirjaa, vaan kaikki tuotteet varmasti on salattu, eli rynnäkkökiväärit on merkitty romuraudaksi sekä hävitetyiksi, ennen kuin ne on toimitettu noille tuettaville sisseille. Samoin niiden valmistenumerot on sitten pyyhitty yli, eli ne on hiottu pois, jotta näitä aseita ei voitaisi jäljittää. Jotkut kuitenkin väittävät, että esimerkiksi Isis:in haltuun on annettu sellaisia aseita, joiden rakenteisiin on piilotettu GPS- jäljitin, ja tuon avulla sitten voivat erikoisjoukot kohdentaa ilmaiskuja noiden terroristien tukikohtiin.

Kun puhutaan esimerkiksi noiden mahdollisten Antonovien käytöstä esimerkiksi tiedusteluun, niin uskoisin että näiden koneiden varustukseen kuuluu myös kameroita, ja että osa U-2-ohjelmassa otetuista ilmakuvista on saatettu ottaa tuollaisen USA:n ilmavoimien käytössä olevan Antonovin kameroilla. Mutta tutkimattomia ovat herran tiet. Eli mitään todisteita tällaisista toimista ei koskaan ehkä tulla esittämään.

https://www.warhistoryonline.com/guest-bloggers/pby-catalina-26-invaders-p-51-mustangs-cia-rebel-air-force-attacking-indonesia-1958-m.html

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Full Metal Jacket sekä siihen sisältyvä raiskaus- sekä aivopesu-teema

Kaikki me jotka olemme nähneet elokuvan “Full Metal Jacket” olemme varmaan törmänneet tuon elokuvan esiin tuomaan sotilaalliseen aivopesuun, sekä erityisen epämiellyttävästi esiin tuotuun “raiskaus”-teemaan, jossa kuvaillaan sotilaiden asennetta prostituutioon sekä inhimillisyyteen ylipäätään. Tuosta raiskaamisesta tietenkin on olemassa sellainen näkemys, että tuota kuvaa sotilaista seksuaalisen väkivallan tekijöinä käytetään paljon heidän eristämiseensä muusta yhteiskunnasta. Samoin raiskaaminen tietenkin on pelote, jolla ihmisten suhtautumiseen viholliseen vaikutetaan. Kuitenkin raiskaaminen on todella vastenmielistä toimintaa, mutta kuitenkin sen aikaansaama inho sekä pelote ovat hyvin tehokkaita toimintamalleja, joilla sitten saadaan aikaan se, että vastapuoli saadaan näyttämään vähintään barbaareilta.

Mutta jos palataan esimerkiksi Vietnamin sotaan, niin silloin tietenkin kyseessä oli ideologinen konflikti. Tuo tarkoittaa sitä, että tuolloin amerikassa olivat kansalaisoikeuksia sekä erityisesti mustien äänioikeutta koskevat kysymykset nousseet pinnalle, ja tietenkin se sai aikaan ristiriitoja myös asevoimien piireissä. Samoin tuolloin alettiin jo varovaisesti keskustelemaan siitä ajatuksesta, että mitä jos erilaisilla ihon-väreillä varustetut ihmiset voisivat sitten esimerkiksi seurustella keskenään, ja että olisiko mahdollista, että homoseksuaali saisi lopulta palvella tuossa länsimaisen vapaamielisen yhteiskunnan laitoksessa eli asevoimissa, joka kuitenkin oli ainakin tuolloin pakollinen.

Se miten esimerkiksi nuori mies suhtautuu seksiin sekä ihmisten väliseen kanssakäymiseen riippuu siitä, miten ryhmän johtajat sekä muu ryhmä siihen suhtautuvat, ja nyt pitää muistaa sellainen asia, että nuoret miehet haluavat varmasti miellyttää omaa ryhmäänsä kaikessa, ja jos ihminen esimerkiksi olisi tuolloin jäänyt kiinni homoseksuaalisuudesta, niin hän olisi joutunut vankilaan.

Tuollainen ajatus saattaa olla hyvin ikävä sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät ole mitään koulutusta hankkineet, ja varsinkin kotona olisi varmaan häpeä ollut suuri, mikäli henkilö olisi paljastunut homoseksuaaliksi, ja lähetetty kotiin “maitojunalla”. Tietenkin tuolla amerikkalaisen nuoren ensimmäisellä ulkomaanmatkalla puhuttiin sellaisista asioista kuin tyttöystävät sekä muu kotiväki, joten jos henkilö ei ollut vain saanut koskaan tavata “sitä oikeaa”, niin silloin tietenkin joku saattoi nälviä tuosta asiasta. Ja sitten kun viinaa oli vähän otettu, ja huumeita kokeiltu, niin silloin ryhdyttiin tekemään kaikkea tyhmää.

Tuolloin joku onneton saattoi sitten alkaa vaatia muita “osoittamaan hetero-seksuaalisuuttaan”, ja tämä tilanne sitten saattoi aiheuttaa sellaisen sosiaalisen reaktion, mikä sitten purkautui raiskaamisena, kun muut sitten yllyttivät yhtä sanomalla, että ryhmän jäseneksi pääsee vain henkilö, joka osoittaa, että “hänessä on munaa”. Eli noita miehiä ehkä tavallaan painostettiin tekemään seksuaalista väkivaltaa paikallisille ihmisille, ja ehkä jotain peruskoulun kesken jättänyttä sitten huijattiin sillä, että vanhemmat sotilaat tekevät hänestä homoseksuaalisuutta koskevan ilmoituksen, jos hän ei suostu tekemään, mitä he halusivat.

Tietenkin Viet Congin sekä Pohjois-Vietnamin asevoimien tiedustelun ainakin epäiltiin käyttäneen “seksivakoojia” saadakseen tietoja USA:n sekä sen liittolaisen Etelä-Vietnamin asevoimien operaatioista. Eli CIA:n sekä SOCOMIN liikkeelle laskemien tarinoiden mukaan NVA:n eli Pohjois-Vietnamin asevoimien tiedustelu olisi maksanut paikallisille ilotytöille, että nämä olisivat udelleet amerikkalaisilta sotilailta heidän sijoituspaikkojaan,  varustustaan sekä operaatioitaan koskevia tietoja, sekä yrittäneet jopa houkutella kokemattomia amerikkalaisia kujille, joista Viet-Congin sekä NVA:n partiot olisivat heidät siepanneet.

Tuollaisia juttuja kerrotaa aina välillä muistakin konflikteista, ja tietenkin tuo asia varmasti on jäänyt aina välillä kaivelemaan siellä olleiden miesten mieliä, eli kuten rumasti sanotaan, niin voidaan suoraan kysyä sellainen sydämetön kysymys, että moniko sotilas amerikkalaisten lisäksi maailmassa on jäänyt vangiksi lähdettyään jonkun ilotytön mukaan jonnekin kujille hakem. Itse kyllä olen sitä mieltä, että tuosta kyllä varoitetaan myös tavallisen turistimatkan yhteydessä, eli “pimeille kujille” ei sovi silloinkaan mennä, jos henkilö sattuu olemaan normaalilla turistimatkalla.

Ja että porukassa liikutaan, jotta pahat pojat eivät yllätä ja hakkaa tällaista nuorta miestä, joka käy hiukan liian kuumana. Joten kuka sanoi sitten tuolla sodan keskellä, että silloin on turvallista lähteä yksin jonkun paikallisen tytön kanssa jonnekin syrjäiselle kujalle. Mutta tiedustelu on likaista työtä, ja siinä ei keinoja kaihdeta, joten noita raiskaus-juttuja on saattanut levitellä myös G-2 eli armeijan tiedustelu, joka olisi näillä jutuilla pelotella Vietnamilaisia ilotyttöjä, jotta nämä eivät tarjoaisi palveluitaan

Joskus olen miettinyt sitä, että onko KGB mahdollisesti houkutellut joitakin noista Vietnamissa kadonneista sotilaista loikkaamaan esimerkiksi tarjoamalla heille turvapaikkoja, jos he sitten olivat vaikka USA:ssa syyllistyneet johonkin rikokseen. Vaikka mikään maa ei oikeasti tarjoa turvapaikkaa henkilöille, jotka ovat tehneet esimerkiksi murhan tai ryöstön, niin KGB on ehkä sitten esittänyt järjestelyjä, joilla nuo henkilöt sitten kykenivät loikkaamaan “Itäblokin” puolelle.

Mutta tietenkään tuollainen toiminta missä kovaan väkivaltaan syyllistyneille tahoille tarjottiin turvaa ei takuulla ollut mitenkään virallisesti hyväksyttyä missään päin maailmaa, ja ehkä noiden henkilöiden piti sitten ensin itse ottaa yhteyttä noihin ihmisiin, jotta loikkaus olisi järjestetty. Eli ehkä tuo kuvitteellinen  yhteydenotto tapahtui Euroopan kautta, eli nuo miehet lähettivät sitten kirjeen Albaniaan, jossa he esittelivät itsensä. Kun kirje siirtyi itäblokin postin, niin silloin CIA ei siihen niin helposti päässyt käsiksi.

Eli tarjokas olisi matkannut Meksikoon, ja laittanut kirjeen Meksikon postiin, ja osoittanut sen Neuvostoliiton Albanian edustustolle, jolloin CIA ei olisi niin helposti sitä löytänyt. Tuon jälkeen kirje toimitettiin KGB:n päämajaan, missä henkilön luotettavuutta arvioitiin. Ja mikäli henkilö todettiin luotettavaksi, niin KGB tai Kiinan tiedustelu otti yhteyttä Viet-Congin miehiin, joiden avulla tuo operaatio olisi tehty. Mutta kuten tiedämme, niin tämä tietenkin on vain spekulointia.

http://fullmetaljacket.webnode.fi

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Palkkionmetsästäjiä sekä hallittua sosiopatiaa

Kuva elokuvasta "Tombstone"

Elokuvien kammottavin sarjamurhaaja “Dr. Hannibal Lecter” aloitti tuossa synkässä tarinassa nimeltään “Nuori Hannibal” uransa kokemuksella, missä hänen sisarensa syötiin joidenkin saksalaisten SS-miesten toimesta. Itse olen sitä mieltä, että sota jätti jälkeensä todella paljon ihmisiä, joiden sielunelämä oli  todella pahoin häiriintynyttä. Jotkut ihmiset löytävät sodasta sen “todellisen luonteensa”. Tällä tarkoitan sitä, että he alkavat pitää ihmisten surmaamisesta, ja varmasti joku siellä palvelevista henkilöistä on alkanut pitää ihmisten surmaamisesta. Hän saattoi muuttua sellaiseksi, että tuollainen alkujaan hiukan häiriintynyt henkilö on alkanut ajatella ihmisistä, että nämä ovat eräänlaista riistaa.

Tuossa mallissa henkilö on alkanut mieltää sodan sellaisena asiana tai tilana, missä tuo henkilö on ikään kuin jollain safarilla, missä hän metsästää riistaa, jota me sanomme ihmiseksi. Kyseinen henkilö on varmasti ollut alkujaankin hiukan häiriintynyt, mutta sitten sota on nostanut hänestä sellaisen piirteen esiin, mitä emme varmasti halua löytää naapuristamme. Kun puhutaan tuosta Anthony Hopkinsin esittämään hahmoon, niin historiallinen vastine kyllä tuolle murhaajalle löytyy varmasti esimerkiksi Pohjois-Amerikan historiasta, jossa jotkut turkismetsästäjät ovat aikoinaan siirtyneet eläimistä ihmisiin.

Nuo todella häijyt miehet leikkasivat surmaamiltaan intiaaneilta hiuksia, ja ei ainakaan sellaisessa joukossa, joita esimerkiksi Sheridanin ja Cusslerin miehet olivat ollut helppoa ansaita nimeä “Hurja Bill”, jonka tuo mies ilmeisesti muutti tyylikkäämmäksi “Wild Bill”:iksi työskennellessään sheriffinä, ja itse olen sitä mieltä, että tuo “Hurja Bill saattoi olla sellainen liikanimi, joka oli oikeastaan tuota miestä imarteleva, ja kun hän työskenteli esimerkiksi asevoimien tiedustelijana, niin tietenkin silloin saattoi hänen tähtäimeensä tulla myös aseettomia henkilöitä. Kun mietitään esimerkiksi USA:n sisällissotaa 1860-luvulla, niin nuo armeijan tiedustelijat eivät tuolloin olleet mitään kovin hyvämaineisia henkilöitä, ja saattoi olla niin, että he sitten terrorisoivat säälittä vähän kummallakin puolella olevia maatiloja ryöstösaaliin toivossa.

Mutta kuten tiedämme, niin niin osa niistä tiedustelijoista hankki sitten sisällissodan jälkeen kyseenalaista mainetta esimerkiksi pankkirosvoina. Tietenkin tunnetuin näistä rosvoista oli Jesse James, joka sitten kuoli pidätyksen yhteydessä.

Kuitenkin noita hiukan kyseenalaista mainetta niittäneitä miehiä tarvittiin, kun kenraali Ulysses S. Grant aikoinaan lähti sitten murtamaan etelän puolustusta, ja toki myös “Dixien miehet” kylvivät terroria ympäriinsä, ja varsinkin kun etelä alkoi hävitä, niin silloin nuo komennuskunnat muuttuivat vaarallisiksi. Niiden jäsenet saattoivat hyökätä aivan kenen hyvänsä ihmisen kimppuun, kun niiden jäsenet epätoivoisesti hankkivat varoja maanpaossa elämistä varten. Ja tietenkin on olemassa väitteitä siitä, että esimerkiksi Cussler tai Sheridan olisivat päästäneet näitä etelän sissejä pakoon, jos he tekisivät armeijalle palveluksia.

Tuo palvelus olisi ollut se, että nämä henkilöt olisivat sitten surmanneet noita etelän kartanonherroja ja yhteistoimintamiehiä. Toisin sanoen he olisivat saaneet käteensä listan henkilöistä sekä kartanoista, jotka piti tuhota. Ja kun lista oli käyty läpi, niin nuo miehet olisivat olleet vapaita. Tietenkin myös pohjoisen “kuolemanpartiot” saattoivat esiintyä etelän taistelijoina, kun he herättivät vihaa ja pelkoa “dixietä” kohtaan. Ja tuolloin sitten saattoi käydä niin, että joku meni tällaisessa toiminnassa hiukan liian pitkälle.

Nuo sotilaat saattoivat ottaa surmaamiltaan ihmisiltä päänahat mukaansa, jotta vastapuolen joukkoja vihattaisiin enemmän. Ja kun armeija lähti intiaanisotaan, niin silloin esimerkiksi kuuluisa eversti Fetterman jäi kiinni siitä, että hänen miehensä surmasivat joukon maanmittareita, jonka jälkeen tuota tekoa “paranneltiin” hakkamaalla ruumiita sapeleilla, jotta ampumahaavat eivät olleet näkyneet. Ensimmäiset tutkimukset näistä asioista tehtiin jo USA:n intiaanisotien aikana, kun tuollaisesta toiminnasta tehtiin raportteja Washingtoniin. Ja tietenkin jos tuollainen kokemus sattuisi omalle kohdalle, niin silloin jokainen meistä varmasti olisi sen jälkeen hieman tärähtänyt. Mutta tuo kohtaus jätti mieleeni sellaisen kammottavan ajatuksen, että miten monta “tavallista” murhaa on aikoinaan vyörytetty esimerkiksi einsatzkommando-osastojen syyksi?

Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi juuri suuren luokan sotarikollisten nimiin on helppoa työntää omia rikollisia tekoja. Kun Toinen Maailmansota raivosi Euroopassa, niin silloin tietenkin maan puolustaminen oli pääosassa, ja mitään rikoksia ei ehditty oikeastaan koskaan tutkia. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että Toinen Maailmansota on asia, jonka kanssa on osattu elää jo pitkään. Ja sen veteraanit eivät enää kovin vaarallisia ole johtuen heidän korkeasta iästään, mutta sen jälkeen on tullut eteen uusia sotia. Noissa uusissa sodissa esimerkiksi tiettyjen erikoisjoukkojen jäsenten valintaperusteena on käytetty niin sanottua “hallittua sosiopatiaa”, missä psykiatrit arvioivat sen, että kykeneekö henkilö tekemään niin sanottuja eliminointi-tehtäviä sekä olemaan hiljaa näistä teoista.

Mutta menikö joku sitten ehkä Korean tai Vietnamin sodissa vähän pidemmälle, ja alkoi valita esimerkiksi sissien päälliköiden tarkka-ampujia sellaisten ihmisten joukosta, jotka ehkä pitivät noista tehtävistä. Mikäli henkilö ikään kuin pitää toisen surmaamisesta, niin silloin hän saattaa tällaisissa tehtävissä saada yllykkeen siihen, että kauriit vaihtuvat muuhun “riistaan”. Jos ihmisellä ei ole sosiaalista omaatuntoa, niin silloin tulos voi olla kammottava.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/