 |
| UFO tai 3D-hologrammi taivaalla |
Kaikille tiedemiehille sekä muille vastaaville henkilöille on ensin naurettu päin naamaa. Sen kohtelun saivat ensin kokea Johannes Kepler, Galileo Galilei sekä Charles Darwin, jotka tutkimuksillaan aikoinaan mullistivat maailmaa. Jokainen meistä varmasti tietää sen, että vaikka jokin asia ensin tuntui vaikealta käsitellä, niin silti sen esiin tuominen on asia, mikä saattaa ensin tuntua kipeältä, mutta kun se sitten tuodaan kirjallisessa muodossa esiin, niin silloin voidaan sanoa, että se sitten ottaa ikään kuin avaimet pois kiusaajien käsistä. Kun puhutaan vaikka UFO:oista, joista mielellään kirjoittelen, niin tietenkin monet ihmiset ovat noista asioista saaneet sellaisen kuvan, että niille voidaan nauraa takanapäin.
Mutta jos toinen osapuoli sitten julkaisee tuota asiaa koskevia kirjoitelmia, joissa sitten tuo oma usko tai “oikeus olla uskomatta” perustellaan hyvin, niin tietenkin se tuo henkilölle sekä uskottavuutta että myös omille mielipiteille pohjaa. Jos taas toinen osapuoli sitten tuolla jossain kopissa naureskelee “partaansa”, niin toki se saattaa vaikuttaa sellaiselta asialta, että tuo henkilö saaa sitten siinä nauraa oikein kunnolla. Ja tietenkin silloin mainitaan kaiken maailman hiuspehkot ja muut vastaavat asiat, mutta itse asiasta ei olla keskusteltu sanaakaan.
Mutta toki tuolloin henkilö ei voi itseasiassa tietää miten monta muuta ihmistä oikeastaan nauraa hänen mukanaan. Se kumpi on uskottavampi ratkaisee monissa väittelyissä, ja jos joku sitten “varmaan on toiselle nauranut takanapäin” ei ole aivan sitä mitä tarkoittaa akateeminen väittely. Eli tällaiset henkilöt eivät “varmaan” esitä muuta tukea omalle kannalleen asioista kuin se, että he ovat jossain kotibileissä kaivaneet jotkut kotisivut esiin, ja nauraneet asialle kuin hyeenat. Kuitenkaan mitään todisteita heillä ei tuosta nauramisesta sitten olekaan, kuin vain hänen omien kavereidensa lausunto siitä, siitä että bileissä on hauskaa.
Ja mitään kirjoitettua asiakirjaa tietenkään ei ole olemassakaan, missä sitten tuo “skeptikko” esittää mitään mitään muuta kuin jotain pantomiimi-näytelmiin kuuluvia liikkeitä, joissa suu peitetään kädellä, mikä ilmeisesti on tarkoitettu osoittamaan halveksuntaa toista ihmistä kohtaan. Kukaan muu ei kuitenkaan noita liikkeitä ole ollut näkemässä, joten sen vuoksi on vähän vaikeaa sanoa yhtään mitään koko tapauksesta. Se kumpi perustelee oman mielipiteensä paremmin on väittelyn voittaja, ja kun esitetään joitain väitteitä, niin silloin tietenkin olisi mukavaa nähdä jotain todisteita väitteen tueksi. Kun esimerkiksi valtion hallinto eli poliisiviranomainen lähtee tutkimaan rikosta, niin tietenkin se lähtee liikkeelle siitä, että tapauksesta on saatava kaikki mahdollinen tieto, jota sitten tuossa tutkimuksessa hyödynnetään, jotta poliisi voi esittää oikeita kysymyksiä.
Yksi vertailussa käytettävä tieto toki on esimerkiksi liikenneonnettomuutta tutkittaessa se, kuinka paljon onnettomuuden osapuolilla on sairaalassa käyntejä vuoden aikana. Eli jos esimerkiksi yliajon uhri on joutunut usein sellaiseen tilanteeseen, missä auto on häntä kolhinut, tai joku toinen ihminen on häntä kolhinut muuten, niin se tietenkin viittaa siihen, että yliajo saattaa olla tahallinen. Samoin tietenkin myös auton matkustajilta sekä tapauksen silminnäkijöiltä kyusellään esimerkiksi sitä, että painoiko kuljettaja jarrua tuon tapauksen yhteydessä? Samoin tiedustellaan sitä, mistä tuo matkustaja mahdollisesti huomasi kuljettajan painaneen jarrua, sekä kysellään sitä, mitä tuota tapausta ennen on puhuttu.
Kuitenkin tuollainen toiminta missä kaikki onnettomuutta koskeva tieto kirjataan ylös varmasti saa aikaan sen, että vaikka yliajaja myöhemmin vapautettaisiin, niin tuo merkintä jää hänen tiliinsä. Tuo tieto päätyy muuten jokaisen tutkijan pöydälle, joka tutkii rikosta tai onnettomuutta, missä tuo autoa ajanut henkilö on ollut osallisena. Tutkittu tieto on sellainen käsite, että se tietenkin pitää varmistaa ennen kuin siitä tulee relevanttia ja oikeuteen kelpaavaa tietoa. Kuitenkin tieteellinen todistaminen sekä oman itsen uskottavaksi tekeminen on asia, mistä silloin tällöin keskustellaan hyvin pitkään. Tieteen harjoittaminen on kuitenkin myös sellainen asia, missä pitää uskaltaa haastaa muita ihmisiä sekä heidän näkemyksiään asioista.
Rohkeus tuoda oma näkemys esiin tekee ihmisestä sellaisen, jonka mielipiteitä halutaan kuulla tai lukea. “Miksi tyytyä valmiiseen, kun voi itse luoda uutta” voisi olla jonkun yliopiston teemaviikon aiheena. Se että ihminen toistelisi vanhoja latteuksia, sekä kopioi toisten kirjoittamia tekstejä, niin hän voisi sitten myös itse tehdä valintoja. “Tässä seison enkä muuta voi” sanoi Galileo Galilei inkvisitiossa. Toki tuota miestä vastaan hyökättiin siksi, että hän uskalsi haastaa valtavirran, mikä tuolloin tarkoitti katolista kirkkoa kysymyksessä siitä, että onko Maa maailmankaikkeuden keskus vai ei. Galileo Galilei havaitsi että neljä kuuta kiertää Jupiteria, mutta inkvisitio tai henkilöt, jotka haastoivat hänet inkvisition eteen halusivat vaientaa tuon miehen. Ja nykyäänkin nuo kuut kiertävät tätä planeettaa halusi inkvisiittori tätä tai ei.
Kuitenkin Galileoa kohdeltiin huomattavasti lempeämmin kuin erästä Charles Darwinia, josta tehtiin erittäin ikäviä pilapiirroksia. Kuitenkin kaikki nykyihmiset ovat yhtä mieltä siitä, että tuo evoluutioteoria on pääosin paikkansa pitävä, ja se kuuluu nykytieteen kulmakiviin. Kun keskustellaan Ufoista, niin tietenkin ennenkin on näille asioille naurettu, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että tuo termi on kuitenkin oikeastaan vain “tunnistamaton lentävä esine”, joka voi olla lähtöisin mistä vain. Ja esimerkiksi “Project Garnet” tiedetään pseudo-ufoja käsitteleväksi projektiksi, jonka tarkoitus on kääntää ihmisten katse pois oikealla hetkellä, kun lentokentältä lähtee koneita, mitä ei haluta nähtävän, ja toki tuo ohjelma on erittäin tehokas, ja siinä käytettävät menetelmät yksinkertaisia.
Taivaalle heijastetaan CAD-ohjelman avulla luotu hologrammi, joka sitten saa ihmisten päät kääntymään väärään suuntaan. Tai sitten maahan luodaan hologrammeja, jotka esittävät vaikkapa sotilasta tai ajoneuvoja, ja tämä laite sitten saa nuo viholliset ampumaan väärään aikaan. Ja kaikki armeijassa olleet tietävät, mitä tapahtuu jos tarkka-ampuja ampuu liian aikaisin. Tuollaisia hologrammeja käytetään tietenkin myös ohjuspatterien paljastamiseen.
Vihollista kohti lentävä rynnäkkökone mudostaa eteensä hologrammikuvan, jolla vihollista houkutellaan ampumaan ohjuksia liian aikaisin, mikä paljastaa patterien sijainnin. Ja tietenkin hologrammien avulla voidaan häiritä vihollisen toimintaa siten, että taivas täytetään valemaaleilla sekä omia kohteita suojellaan esimerkiksi tulihologrammeilla, joilla ne saadaan näyttämään tuhotuilta ajoneuvoilta sekä bunkkereilta, samoin hologrammilla voidaan peittää omia joukkoja täysin. Joukkojen sekä vihollisen väliin heijastetaan hologrammi, joka sulautuu täysin taustaan. Ja tuon hologrammin avulla sitten voidaan omien joukkojen toiminta peittää täysin. Eli omien joukkojen sekä vihollisen väliin voidaan luoda samalla vastamelun avulla “melumuuri”, joka peittää tuon hologrammin takana tapahtuvan toiminnan täydellisesti, ja tätä laitetta voidaan hyödyntää myös esimerkiksi evakuointien yhteydessä.
http://projectgarnet.webnode.fi
