Kurt Vonnegutin "Gálapagos" kuvaa hienosti evoluutiota, jonka tulos on ehkä alien, jota ei tunnista samaksi lajiksi, kuin mitä alussa saapui syrjäiselle paikalle.

Onko tämä se, mitä Vonnegut
kirjassaan Gálapagos kuvaa?

Päivän kirja-arvostelu koskee kirjaa, josta olen hiukan tässä sitten puhunut. Aiheena on Kurt Vonnegutin Galápagos, jossa ihminen ikään kuin muuttuu humanoidiksi itselleen. Tuo kirja jossa ihmisen munasolut ikään kuin tuhoutuvat erään bakteerin ansiosta on henkeäsalpaava kuvaus siitä, mitä voi tapahtua, jos evoluutio on suotuisa. Kun puhutaan noista kaukaisista saarista, niin esimerkiksi muutamat evoluutioteoreetikot ovat verranneet niitä kosmokseen, ja ikään he ovat ikään kuin leikiteleet ajatuksella siitä, mitä tapahtuisi jos ihmiskunta tai ryhmä ihmisiä sitten joskus jäisi ikään kuin loukkuun tuollaiselle autiolle saarelle, jossa heidän ympärillään on vain vettä. Mietittäessä evoluutiota sekä sitä, millainen olisi tuo rotu, mikä eläisi veden ympäröimällä saarella, niin silloin tietenkin kävisi kuten Vonnegutin kirjassa kävi. Eli evoluutio suosisi olentoja, joilla olisi pitkänomainen kallonmuoto ja pienemmät aivot kuin ihmisellä.

Se ei tarkoita sitä, että noilla olennoilla ei aivoja olisi, vaan ne olisivat ikään kuin valuneet alaspäin, eli niistä olisi tullut osa noiden olentojen selkäydintä, koska jos joku kala sitten käy noiden olentojen päähän kiinni, niin heidän aivonsa eivät vaurioituisi. Tuolloin näiden olentojen vartalo kestäisi silloin iskuja paremmin, ja syy siihen miksi kirjoitan noista saarelle jääneistä ihmisistä ”olentoina”, on se, että he olisivat täysin vieraita sille olennolle, mitä he olivat olleet ennen jäämistään loukkuun tuohon saareen.

Kun mietitään tuota kuvitteellista tilannetta siltä kannalta, että Gálapagoksen tilalla olisi esimerkiksi universumi, niin silloin tietenkin meidän pitää lähteä siitä olettamuksesta, että joku avaruusalus jättää olioita jollekin planeetalle. Syyn tähän jättämiseen voi jokainen itse keksiä, ja jos tuo oliokanta sitten alkaa kasvaa, niin ensin tapahtuisi sellainen asia, että heidän olisi otettava ikään kuin etäisyyttä tuohon alukseen, millä he olivat laskeutuneet tälle planeetalle.

Tällä tarkoitan sitä, että toki heillä olisi käytössään kaikki mahdolliset tiedot siitä, miten joku asia tai esine tehdään, mutta tietenkin heidän olisi varmistettava hengissä säilymisensä aluksen tuhoutumisen varalta. Eli heillä voisi olla ikään kuin kivikautinen vaihe edessään, ennen kuin nuo olennot sitten loisivat industrialismin, jonka turvin he voisivat kehittää uutta kulttuuria. Varsinkin jos kyseessä olisivat jotkut pakolaiset, niin tietenkään heidän ei kannattaisi silloin kovin paljoa herättää huomiota, koska jos jossain sitten käy niin, että heihin vihamielisesti suhtautuva taho löytäisi heidät, niin silloin voisi edessä olla taistelu. Tuolloin setlementti sitten varmasti pitäisi vähän aikaa matalaa profiilia, jotta sitä ei tuhottaisi. Ja vasta kun se olisi tarpeeksi vahva, ja siirtänyt kehityksen vankalle pohjalle, niin silloin se alkaisi rakentaa tehokkaampia välineitä.

Eli kun puhutaan siitä, miten tuo Tyynenmeren saaristo liittyy avaruusmatkailuun, niin jos ajatellaan esimerkiksi Pääsiäissaaren ja Mikronesian välistä kaupan sekä kulttuurin vaihtoa, niin todellisuudessa Mikronesia olisi voinut Pääsiäissaarelta katsottuna olla vaikka Kuussa, ja vaikka joku pääsiäissaarelainen olisi Mikronesiassa käydessään maininnut tuon saaren nimeltä, niin tuskin sitä aivan heti edes oltaisi löydetty. Kun mietitään mikronesialaisten matkaa  Pääsiäissaarelle, eli Rapa Nui saattaa tietenkin olla nykyään joku matkailukohde, mutta kuitenkin tuolloin aikoinaan olisi mikronesialaisen kanoottimiehistön pitänyt hiukan tähdätä, jotta he ossuisivat tuohon saareen. Ja kun ajatellaan tuota kuvitteellista hunoidien siirtokuntaa jonain kosmisena Rapa Nui:na, niin tietenkin näiden olentojen populaation pitää olla mahdollisimman suuri, jotta heidän geneettinen perimänsä ei alkaisi degeneroitua.

Kun ajatellaan asiaa noiden Maapallon Rapa Nui:laisten kannalta, niin heillä oli kaikkea sitä, mitä ihminen saattoi toivoa. Eli he olivat suojassa keskellä aavaa merta, ja kukaan ei heitä tuolta saarelta sitten osannut etsiä, niin seurauksena oli geneettisen perimän rappeutuminen, mikä johti degeneraatioon. Saarella kuitenkin oli sellainen tapa, että heillä oli kaksi väestöryhmää ”pitkäkorvat” sekä ”lyhytkorvat”, jotka pidettiin erossa toisistaan. Ja joskus sitten kaksi näistä henkilöistä meni majaan, ja teki lapsen joka oli ikään kuin yli-ihminen heihin nähden. Tuo lapsi oli siis ikään kuin joku yli-ihminen, joka on luotu täydellisiä eugeniikan periaatteita noudattaen. Ja nämä kokeet varmaan olisi kielletty muuallakin kuin vain euroopassa.

Kyse on täydellisestä eugeniikan sekä tuohon tieteeseen kytketyn epähumaanin toimintamallin mukaisesta toiminnasta. Siinä luodaan ikään kuin yhteisöstään irrallaan oleva olento, joka voi käskyttää muita, miten häntä sattuu huvittamaan. Kuitenkin jos ajatellaan universumia, niin maapallo on ikään kuin kosminen Pääsiäissaari. Me ihmiskuntana saatamme olla onnellisia siitä, että me emme sijaitse galaksimme kirteishaarassa vaan itseasiassa kierteishaaran sivulla, missä on verraten vähän tähtiä. Ja ehkä siksi emme ole kokeneet humanoidien hyökkäystä. Mutta kuitenkin jos ajatellaan tuota tilannetta Tyynellämerellä, niin mieleeni tulee sellainen ajatus, että oliko Pääsiäissaaren kansa sitten osa ikään kuin jonkun psykopaatin palapeliä, missä hän jalosti ihmisiä pitämällä heitä eri saarilla, ja sitten parittamalla heitä ikään kuin kehittääkseen ihmisrotua. Tuo mielikuvituksen luoma henkilö olisi tässä mielikuvituksen luomassa skenaariossa ikään kuin leikkinyt eri populaatioilla , ja sitten kehittänyt ihmisrotua mieleisekseen. Tässä vaiheessa voisin herättää sellaisen kysymyksen, että oliko Tyyni valtameri ikään kuin jäänyt Jumalan selän taakse. Kysyn vain miten noiden paratiisisaarten asukkaista tuli sellaisia kuin he olivat tuolloin löytöretkien aikaan.

Miksi nämä hyvin taitavat merenkävijät saattoivat jäädä seisomaan tuollaiselle kivikasalle, eivätkä he mitenkään sitten kuitenkaan huomanneet niitä muutoksia, mitä heidän yhteisössään tapahtui. Nuo henkilöt eivät enää sitten pitäneet yllä merenkulkutaitojaan, ja muutenkin heidän kulttuurinvaihtonsa muiden polynesialaisten kanssa romahti. Tuon takia alkoi käydä niin, että Rapa Nuin asukkaat alkoivat kuvitella olevansa ainoita ihmisiä Maan päällä, mikä sitten sai aikaan sellaisen asian, missä nuo kuninkaat alkoivat olla ikään kuin pitää itseään jumalina, mitä he eivät tarkkaan ottaen olleet. Pääsiäissaari josta äsken käytin tietoisesti nimeä Rapa Nui on poikinut muuten sellaisen rakastettavan teorian, missä sitten on käytetty kaiken maailman arkeologiaa  sekä muita enemmän tai vähemmän käsiteltyjä asioita kuten Dänikenin teorioiden kaltaisia asioita lähteenä.

Eli päivän salaliittoteoria sitten käsittelee taas UFO:ja, ja sellaista asiaa, että ehkä nuo ihmisten kuvailemat suippopäiset alienit ovat oikeasti olleet ihmisiä, jotka olisivat lähteneet joskus kauan sitten muille planeetoille, ja ehkä he sitten olisivat muuttuneet kuten tuossa kirjassa Gálapagos. Kuitenkin voidaan sanoa, että mitään kiistattomia todisteita näiden olentojen olemassaolosta ei ole. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että mikään ei tätä asiaa tietenkään myöskään estä. Tai sitten jos oikein pitkään mietitään, niin silloin voidaan ajatella, että ehkä tuon intian valtamerestä löydetyn kadonneen mantereen asukkaat olisivat voineet muuttua niiksi ”pieniksi valkeiksi miehiksi” tuollaisen Vonnegutin kirjan esittämän evoluution kautta.

metsantarinoita.blogspot.fi

Oletteko koskaan muuten miettineet mitä tapahtuisi, jos kotihiiret päättäisivät kaikesta mitä maailmassa saisi tehdä?

Katy Perryn  musiikkivideossa ”Chained To The Rhythm”  (“rytmiin kahlittu") oleva juoni on eräästä kauhutarinasta tai ainakin omituisesta eläinsadusta, missä eräs mies ikäänkuin istuu jossain utopiamaailmassa kaukana ihmisten katseilta, ja siinä sitten palveluttaa itseään muilla. Hän ei muita varten elä,  ja käyttäytyy kaikkialla kuin hiiri, eli hän ei välitä saasteista, sosiaalisista ongelmista tai kenestäkään muista ihmisistä maailmassa. Alussa tuota päähenkilöä käsitellään ihmisenä, mutta tarinan edetessä se saa vähän samanlaisia piirteitä kuin Kurt Vonnegutin “Galapagos”. Kun tarina etenee, niin hän paljastuu vähitellen huoneessaan istuvaksi kotihiireksi. Tarinan päähenkilö tunnetaan kirjassa muuten nimellä ”Mr. Grey Mouse”, ja hän on ikään kuin tarinoita yhteen sitova olento, joka muistelee kirjassa sitä, mitä hän ja hänen johtamansa huumejengi oli muille ihmisille tehnyt.  Muut ihmiset eivät olleet tuolle ”herra Hiirelle” muuta kuin pelkkiä esineitä, joita voitiin siirrellä miten hän halusi. Eli tarinan päähenkilö oli hiiri, joka oli joutunut vankilaan tai ainakin niin itse muistelisin

Tietenkin hänellä on monia nimiä, kuten Hiirulainen,  tai Hiiret, koska tuo hiiri toimi kaikkien maailman hiirten puhemiehenä, ja koska hiiriä on enemmän kuin mitään muita eläimiä maailmassa, ja koska kaikki hiiret ovat vähän samannäköisiä, niin kai he sitten ovat kaikki samaa mieltä kuin tarinassa esitelty johtajahiiri. Miksi kukaan haluaisi olla eri mieltä tuon hiirilajin älykkyyden ilmentymän kanssa. Hän edustaa tuossa eläintarinassa ikään kuin maailman kaikkia harmaita hiiriä, ja miksi kukaan olisi sitten eri mieltä hänen kanssaan mistään, koska hänellä on itsestään selvä oikeus edustaa kaikkia maailman hiiriä, ja koska maailman hiiristä suurin osa on harmaita, niin silloin hiirten kannan asioihin ilmoittaa tietenkin se, joka on harmaiden hiirten edustaja. Kyseessä on näet eläinsatu, missä maailmassa valta jaetaan eläinlajien kesken, niin että kaikkien olioiden määrä ratkaisee, kuka sitten saa maailmassa päättää asioista. Ja tietenkin hiiret ovat antamassa aina sitä suurinta määrää äänistä, koska noita jyrsijöitä on enemmistö.

He ovat vain häntä itseään varten, ja muiden ihmisten mielestä hän on hirvittävän suloinen istuessaan harmaassa pyjamassaan jossain talossa, joka on toisella planeetalla. Kun tuo pelkuri sitten istuu asunnossaan, niin tietenkin häntä siellä palvellaan tehokkaasti, ja olotkin ovat erittäin hyvät. Kuitenkin tuo tarina on ikäänkuin runkona eräässä novellikokoelmassa, missä rangaistusvanki istuu näennäisen mukavassa huoneessa, ja katsoo sitten televisiosta jotain ohjelmia. Kun hän katsoo ohjelman, niin hän muistaa aina, mitä tuohon paikkaan liittyvää oli aikoinaan tullut tehtyä, ja sitten kun hän on ohjelman katsonut, niin hänelle annetaan leivoksia tai muuta hyvää, jotta olo olisi mahdollisimman hyvä, ja hänen lakimiehensä eivät tekisi kanteluita tuon ihmisen tai hiirulaisen, kuten häntä kutsutaan kohtelusta.

Eihän vankilalle olisi hyväksi olla kova tuollaista ”herra Hiirtä” kohtaan, joka niin paljon oli kuitenkin tuossa hänen entisessä elämässään ihmisiä auttanut. Ja jos se että joku asia ei ollut ”hera Hiirelle” mieleen tietenkin korjattiin. Jos ihminen ei muistanut, että ”herra Hiiren” lähellä käytettiin lyhyitä housuja ja pitkiä sukkia, niin silloin sai tuo henkilö kokea ”herra Hiiren” raivon, joka tarkoitti sitä, että hän kääntyi selin, ja muutamat alaiset sitten kävivät hakkaamassa tuon onnettoman, joka ei oikein ollut tajunnut sitä, että ”herra Hiiren” pyynnöt olivat oikeastaan käskyjä, joita kaikkien muiden piti noudattaa pilkulleen, ja jos sitten jotain muuta sattui henkilö tekemäöän, niin silloin hän sai vain ”herra Hiiren” tai hänen rouvansa ”rouva Hiiren” kämmenselän rintaansa, jolloin joku poika sitten kävi hakkaamassa hänet baseball-mailalla.

Tietenkin tuossa Hiiren jengissä noudatettiin sellaista tapaa, mikä on tyypillistä hänen kaltaiselleen lihansyöjälle, joka samaistaa itsensä koiraeläimeen nimeltään Susi. Tuolla sudeksi kutsutulla laumassa elävällä eläimellä on sellainen tapa, että vain alfa-pari tekee jälkeläisiä, tai niin ainakin Hiirten pariskunta on asian mieltänyt, ja kun kukaan muu ei voi tuota tehtävää hoitaa, niin heidän olisi sitten se vain aivan pakko ottaa, jotta eivät muut ihmisrt jää hunningolle. Mitäpä siitä tulisi, jos joku tavallinen ihminen saisi pukeutua ihan niin kuin hän haluaa, ja muutenkin jäisivät sitten kaikki ”hauskat jutut” tekemättä, kuten se että joku onneton sitten lähtee kuljettajalksi noille ihmisille, ja sitten yön aikana hänen autonsa ryöstetään, mikä tietenkin on kiellettyä.

Mutta kun mikään ei sitten sano, että myös Hiirten tekemä ryöstö on rikos, eikä lakikirjassa muutenkaan ole heitä nimeltä mainittu, niin mikään laki ei noita henkilöitä koske. Maailmassa on heidän maailmassaan sellainen järjestys, että kaikki muut ihmiset ovat heidän alapuolellaan, ja miksi heidän pitäisi mitään katua. Siinä ryöstön yhteydestä sitten tuli myös tuota ryöstön uhria opetettua, että hänen ei koskaan olisi pitänyt jättää autoa pesemättä, kun hän lähtee tuolle pariskunnalle kuljettajaksi. Senhän pitää olla itsestään selvää, että auto pitää pestä, kun tuollaisille arvohenkilöille lähdetään kuljettajaksi, ja tietenkin kuljettajan pitää istua autossa, jotta pariskunnan on hyvä tuohon autoon istua. Ja tietenkin myös penkin lämmittäjä on oltava päällä, jotta heidän upea peppunsa ei jäätyisi.

Rahaa tuo pariskunta sitten sai myymällä huumeita, ja teettämällä narkomaanella omia siivoojan  paikkojaan, jotta he eivät olisi saaneet syytettä huumnekaupoista. Heidän tulonsa olivat täysin laillisia, ja nuo pillerit he antoivat ilmaiseksi, mutta rahat sitten perittiin siivouskohteista maksettujen palkkojen muodossa.  Nuo narkomaanit asuivat heidän omistamissaan taloissa, ja maksoivat kaikki tulonsa vuokrana noille hiirulaisille.  Kun tuota hiiripariskuntaa sitten muutenkin muistelen, niin toki heillä oli  sellainen asenne, että vain noilla superyksilöillä oli oikeus tehdä lapsia sekä seurustella, ja miltä sekin olisi näyttänyt, jos joku muu kuin alfa-pari olisi pistäytynyt vaikka tanssilattialla?

Eihän se sitten miltään olisi näyttänyt, jos jollain muullakin kuin noilla hiirulaisilla olisi ollu joku, jonka luona he sitten olisivat voineet käydä. Kun nämä hiiroset sitten jäivät kiinni kaikenlaisista konnuuksista oli sitten seurauksena vankila, jossa lakimiehet kävivät heitä tapaamassa säännöllisesti, jotta heidän olisi hyvä olla. Ja tietenkin he käräyttivät kirjassa kaikki alaisensa, jotta saisivat paremmat olot vankilassa, eikä muutenkaan ollut vaikeuksia tehdä mitään ilmoituksia myöskään esimerkiksi naapureista, jotka kävivät ilmaiseksi tuttavan luona säätämässä televisiota tai laittamassa tietokoneita seinään, ja tietenkin se vei tuloja noiden hiirulaisten tarjoamalta maksulliselta tukipalvelulta. Eli lakeja pitää aina noiden hiirulaisten mielestä noudattaa, kute varmaan kaikki tietävät.

Ja voihan naapureista tehtailla vaikka sosiaali-ilmoituksia, jos heiltä sitten saataisiin vaikka naapurin lapset otettua huostaan, niin nämä remuavat taaperot eivät varmaan sitten häiritsisi enää Hiirulaisia,  joiden julkisivu on varmasti aina kunnossa. Ja silloin tietenkin tulee eteen tilanne, missä mitään oikeuden päätöstä eei tarvitse noudattaa, kun sitä ei ole käytetty hiirten tarkastus kollegion kautta, ja hyväksytetty heidän pelätyllä toimielimellään, joka mielellään kertoo muille mitä heidän pitää tehdä. Kaikki mitä heistä puhutaan pahaa on varmasti sen arvoista, että siitä pitää lähteä käräjöimään, koska eihän oikeudesta voi tulla mitään muita päätöksiä, kuin mitä Hiiret haluavat.

Kuten varmaan arvaatte, niin kyseessä on muistaakseni joku ”Like”-kustannuksen kirja, joissa on oikeaa ”Splatterpunk”-meininkiä, ja tuossa tarinassa sitten nuo olennot istuvat omissa sellissään syöden kakkuja, kunnes he täyttävät koko huoneen, koska heillä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä liikkumaan.  Tuo pariskunta symboloi sitä, että huumekauppiaat sekä muut rikolliset ovat aina jotenkin hellyttäviä ihmisiä, jotka ikään kuin onnistuvat tekemään aina hyvää muille. He ovat kuin hiiriä, joita voidaan pitää jotenkin upeina olioina, kunnes sitten totuus paljastuu, nuo eläimet ovat sellaisia, että ne syövät viljaa sekä pilaavat lähes kaiken mihin he koskevat.

Katso video tästä alta

https://www.youtube.com/watch?v=8gsGhdZDC-0

marxjatalous.blogspot.fi