Sosiaalinen media on kuin hämähäkin seitti, kun sinne menee, niin koskaan ei tiedä milloin hämähäkki iskee

Taas on joukko lapsia joutunut kovan luokan seksirikollisten uhreiksi, ja nämä henkilöt ovat kohdanneet uhrinsa tuolla Internetissä. Samalla voidaan kuitenkin sanoa, että ilman sosiaalista mediaa olisi moni sellainen kieroutunut ihminen voinut ehkä jatkaa tekojaan, koska esimerkiksi puhelinliittymä olisi voitu irtisanoa, eikä muutenkaan noista viesteistä olisi saatu niin nopeasti kopioita, jotka tarjoavat viranomaisille todisteita, kun he lähtevät ajamaan tuota tekijää vastuuseen teoistaan. Facebookissa olevista kirjoituksista voidaan aina ottaa kopio, ja tietenkin myös kaverilta voi suoraan kysyä koulun pihalla, että onko Facebook-tili hänen omansa?



Itse olen sitä mieltä, että sosiaalisen median käyttöä olisi hyvä harjoitella koulussa suljetussa ympäristössä, jotta sen käyttö tulee tutuksi kaikille, ennen kuin he sitten ehtivät tehdä siellä mitään tyhmää. Sosiaalisen median käyttö antaa ihmisestä täydellisemmän kuvan, kuin joku kerran lausuttu tyhmä lause, joka usein on vielä irrotettu asiayhteydestään. Sosiaalisessa mediassa nähdään suoraan se, että onko ihmisellä omia ajatuksia, vai hokeeko hän muiden juttuja kuin joku papukaija. Eli kirjoitetusta tekstistä näkee paljon helpommin sen, millaisia harrastuksia jollain ihmisellä on, ja muutenkin sen, millaisia arvoja hänellä on.


Samalla voidaan miettiä sitä, että mitä jos ihminen on kovin tarkka yksityisyydestään, niin onko hänellä jotain salattavaa? Jos ei hän koskaan käy esimerkiksi serkkunsa tai sisaruksensa syntymäpäivillä ja muutenkin välttelee tämän seuraa, niin onko tuo välttelijä sitten kertonut toisille jotain, mikä ei ehkä ole valoa kestävää. Eli onko hän sitten valehdellut toisen olevan jotenkin psyykkisesti sairas tai muuta vastaavaa, kun ei toista halua ollenkaan tavata.

Kuitenkin välillä käy niin, että henkilö jää kiinni siitä, että joku muu kirjoittaa hänen sosiaalista mediaansa, ja tuohon toimintaan sitten liittyy sellainen aspekti, että jos henkilö ei ole yhtään sellainen kuin hänen bloginsa tai Facebook-sivunsa, niin silloin tietenkin epäilys palkatusta kirjoittajasta herää välittömästi. Sosiaalista mediaa voidaan pitää yhtä merkittävänä keksintönä kuin Gutenbergin kirjapainoa, mutta toisin kuin Gutenberg, niin sosiaaliseen mediaan kirjoittava henkilö ei voi sitten enää rajoittaa kirjoitelmansa jakamista, kun hän kerran on tuon tekstin tehnyt.


Osittain tämän takia sosiaalinen media on erittäin arka asia monille ihmisille, koska sen käyttö vaatii tietenkin tiettyä rohkeutta. Samoin jotkut lapset saattavat päästää nettiin asioita, joista vanhemmat eivät haluaisi keskustella julkisesti. Mutta samalla taas voidaan sanoa, että "mitäs tekevät niitä asioita lasten nähden". Eli jos jossain juhlissa meno muuttuu kovin kovaksi, niin miksi he eivät jättäneet lapsia kotiin, ja muutenkin tässä muutaman vuoden aikana on ollut tapauksia, missä eräät henkilöt ovat kirjoittaneet sosiaaliseen mediaan asioista, mistä he eivät varmasti olisi halunneet keskustella avoimesti.


Tällä viittaan eräiden henkilöiden käsitykseen armeijan tuvista, ja niistä otetuista valokuvista, joiden ottajaa ei varmaan painanut sellainen asia, että mitään mitä ei halua tuotavan julkisuuteen ei kannata laittaa sosiaaliseen mediaan. Näet tuollaiset asiat sitten tietenkin kiinnostavat muita ihmisiä, ja siitä seuraa sitten kaiken maailman polemiikkia, kun jotkut nettikaverit sitten alkavat jakaa noita kuvia ympäriinsä. Ja tietenkin kaikilla maailman skandaalilehtien toimittajilla on käytössään valeprofiileja, joilla he sitten kalastelevat kiinnostavia tietoja Facebookista, Instagramista sekä Twitteristä, joista viimeistä käytetään lähinnä linkkien jakamiseen. Internetissä tietenkään mikään ei pysy kovin kauaa salassa, vaikka joistakin rikosjutuista on todistusaineistoa määrätty salassapidettäväksi.


Aina joku tietää jotain, ja silloin kun esimerkiksi jonkun hämärän onnettomuuden kuten hukkumistapauksen todistajia tai koulukiusaajia päätyy johonkin julkiseen mediaan, niin silloin tietenkin joku saattaa kommentoida heidän salattua menneisyyttään hyvinkin yksityiskohtaisesti, ja se sitten voi tuhota jonkun ihmisen uran. Eli vaikka tuo kirjoittaja olisi sitten hyvinkin nopeasti pyyhkinyt tuon kirjoituksen pois, niin se on saatettu "copy-pasteta" esimerkiksi alt+PrtScr-komennolla, mikä kopioi avoimen ohjelman kuvana leikepöydälle, jolloin tietenkin jää samalla jälki, että tuo kirjoitus on kopioitu vaikkapa Facebookista. Tuossa tapauksessa ei kukaan voi ryhtyä sitten väittämään henkilön kirjoittaneen ehkä hyvinkin raskauttavia kommentteja omasta päästään, vaan tuo kuva kyllä sitten näyttää, että onko kommentti tullut Facebookin kautta. Kaikki me tiedämme kuinka paljon vääryys ottaa ihmisiä aivoon.


Varsinkin sellainen vääryys on erityisen harmittavaa, mikä on aikoinaan painettu villaisella. Kun joku henkilö on kohonnut valtaan ja maineeseen, niin tietenkään hän ei varmasti halua ottaa esimerkiksi omaa menneisyyttään kiusaajana puheeksi. Mutta joku muu saattaa olla hyvin katkera tuosta menestyksestä, ja sitten yhtenä päivänä hän joka ei tuosta asiasta ole koskaan saanut mitään ottaa muutaman oluen liikaa, kirjoittaen jotain sellaista kamalaa Facebookiin, mikä ei ehkä jotain suurta idolia mairittele. Tässä puhun esimerkiksi sellaisesta fiktiivisestä tilanteesta, että joku toveri olisi vaikka taklannut jääkiekkokaukalossa kaverinsa pyynnöstä toisen pelaajan vammaiseksi. Siinä sitten on tuo mahdollisesti kiekkojuniori saanut elinkautisen kilpailukiellon ja paljon "kakkaa" vanhemmiltaan.


Eli käy niin kuin elokuvassa "Youngblood", jossa kiekkoilija taklaa toisen suoraan päin maalia, ja tämä uhri kuolee pois. Arvatkaa vain mitä tuosta taklauksen tehneestä pelaajasta tuntuisi oikeassa elämässä? Olisi varmaan mukavaa odotella vanhempia poliisiasemalla ja lähteä kuulustelun  jälkeen kotiin, ja siellä sitten vanhempien silmien alla selitellä tekoaan. Tuollainen nuori varmasti sitten saattaa olla hyvin uskottava kertoessaan toimineensa hetken mielijohteesta, ja ehkä hän sitten joutuu johonkin kasvatuslaitokseen, missä sitten varmasti alkaa kaduttaa. Silloin hänen omat sosiaaliset suhteensa ovat oikeasti poikki, ja jossain vaiheessa hän sitten näkee palkkaajansa tekevän NHL-sopimusta.


Ehkä hän sitten on joutunut vähän huonoon seuraan, jonka jälkeen tuo onneton varmasti tietää, että toinen on selvinnyt kuin koira veräjästä. Ja sitten muutamien oluiden jälkeen hän saattaa sitten muistella menneitä vähän väärässä paikassa kuten Facebookissa. Tuo hetki voi olla se, kun oma sukulaispoika tai -tyttö on pääsemässä ripille, eikä kutsua ole koskaan tullut tuollaisen teon takia. Silloin varmasti tuntuu pahalta, ja ehkä tuo "torpedo" sitten avautuu Internetissä tai ehkä hän on kirjoittanut tuosta asiasta esimerkiksi jollain tekstinkäsittelyohjelmalla tai verkkosovelluksella kuten Google officella.


Silloin voi käydä niin että tuo oma kirjoitelma lähtee vahingossa työhakemuksen sijasta jollekin työnantajalle, jonka edustajat ottavat yhteyttä poliisiin. Ja sitten alkaa joskus asiat muuttua, eli tuosta teosta saatu korvaus paljastua, eli jos tuollaisia asioita päätyy vaikka poliisin käsiin, ja muistakaa että myös heillä on valeprofiileja, joilla kerätään tietoja ihmisistä, niin he voivat kysäistä esimerkiksi tuon henkilön kanssa koulukodissa olleilta tietoja siitä, millainen mies oli kyseessä. Ja ehkä joku on sitten muistanut oudon kirjekuoren tai suuren määrän seteleitä, mikä varmasti aiheuttaa epäilyksiä siitä, että joku on tuolle henkilölle maksanut mahdollisesta vaitiolosta.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Miksi ihmistä ei saa jättää yhteisön ulkopuolelle?

Ihmisten kiusaaminen sekä eristäminen yhteisöstä on erittäin ikävää, koska tuolloin he siirtävät saamansa käytösmallin suoraan työelämään sekä omiin lapsiinsa, joiden toiminta sitten muuttuu vähintään yhtä miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi kuin hänen vanhempiensa käytös, ja siitä sitten seuraa hyvin vakavia ristiriitoja ihmisten välillä. Kun puhutaan siitä, kuinka laitostunut ihminen ikään kuin kovettuu, ja hänen toimintamallinsa muuttuu jotenkin raaemmaksi jokaisen vankilassa käyntikerran jälkeen, niin silloin kyseessä on henkilö, joka on saanut vankilasta jotain mielestään upeaa.

Ehkä häntä on siellä sitten kuunneltu tai hänellä on kavereita, kun tuo henkilö sitten kerran toisensa jälkeen palaa tuonne laitokseen, ja on siellä sitten aina vain raaemmista rikoksista istumassa. Kun puhutaan siitä, millainen kuva henkilöllä on silloin yhteiskunnasta, niin silloin kyllä pitää hiukan miettiä, miksi joku henkilö haluaa istua suuren osan elämästään jossain laitoksessa, joka ei kuitenkaan ole kenenkään muun mielestä sellainen, missä kukaan tavallinen ihminen haluaa olla.

Kuitenkin ainakin itse olen sitä mieltä, että tuollaisessa tapauksessa on yhteiskunta onnistunut luomaan henkilön, joka tuntee ikään kuin mielihyvää päästessään lehtien kansiin jotenkin vaarallisena ihmisenä. Aina välillä lehdissä näkee ihmisiä, joilla ei ole mitään omaatuntoa tekojensa takia, ja sen vuoksi monet varmaan ihmettelevät sitä, miksi tuollainen henkilö pääsee kerran toisensa jälkeen pois laitoksesta tekemään lisää rikoksia? Vankilat ovat rikoksen korkeakoulu sanotaan monissa poliisien haastatteluissa, eli joskus kun henkilö on joutunut vankilaan, niin hänen tekonsa ovat muuttuneet raaemmiksi sekä suunnitelmallisemmiksi, ja siksi tuosta asiasta keskustellaan välillä hyvin vakavasti.

Miten sellainen ihminen kuin Veikko “Jammu” Siltavuori tai joku muu vastaava ihminen voi päästä pois vankilasta, vaikka hän on tehnyt useita väkivaltarikoksia, ja sitten kun tuo mies palaa siviiliin, niin silloin hän sitten päättää tehdä kaksi hyvin järkyttävää rikosta, minkä takia hän joutui sitten Niuanniemen sairaalaan. Miten kerta toisensa jälkeen täysin paatunut psykopaatti kykenee sitten vakuuttamaan ehdonalaisesta päättävät henkilöt siitä, että hän on muuttunut vankilassa?

Syy tähän on se, että tuollainen ihminen on laitoksissa oppinut mielistelemään arvioijia todella hyvin. Kun vankilan työntekijät arvioivat henkilön valmiuksia yhteiskunnalliseen elämään, niin he merkitsevät muistiin esimerkiksi sen, mitä arvioitava vastaa, kun hänelle kerrotaan tiettyjä hiukan noloja asioita tuon henkilön persoonasta. Silloin vankilan työntekijä arvioi kohteensa reaktioita, eli arvioitavan pitää kyetä hillitsemään itseään noissa keskusteluissa. Myös mustetahratestejä tehdän vankien mielenlaadun arvioimiseksi.

Tuossa legendaarisessa testissä testataan henkilön asenteita sekä mielikuvitusta ja samalla myös realiteetin tajua, eli käsittääkö henkilö oman rikoksensa vakavuuden ja sen mitä se merkitsee hänen tulevalle elämälleen. Monet ihmiset luulevat, että noissa testeissä huijaaminen on kovin helppoa, mutta voin vakuuttaa, että se ei ole totta. Esimerkiksi narsisti kärähtää tuollaisessa kokeessa hyvin nopeasti siinä, että hän ei käsitä oman tekonsa vaikuttavan omaan elämäänsä. Narsisti saattaa kuvitella oikeasti, että joku rautatieaseman jengi sitten hallitsee valtiota, ja samoin hänen tavoitteensa tulevaa elämää kohtaan ovat täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, mitä hän on tehnyt. Esimerkiksi henkilö joka on jengissä tehnyt jopa satoja ryöstöjä saattaa kuvitella, että hänestä voidaan tehdä vankilan johtaja tai jonkun kaupungin nuorisotyön johtaja.

Tai sitten tuollainen  henkilö kertoo avoimesti olevansa kostonhimoinen, mistä seuraa sitten tuntikausien monologeja siitä, mitä hän tulisi oman juttunsa todistajille tekemään. Kuitenkin joskus ihminen onnistuu harhauttamaan psykiatreja, jotka sitten kirjoittaa tuollaiselle hyvinkin vaaralliselle henkilölle “terveen paperit”, ja siitä sitten saattaa seurata asioita, jotka ovat varsin kamalaa luettavaa, ja siksi psykiatrin pitää olla hyvin tarkka siitä, kenelle hän sitten antaa tällaisia asiakirjoja käteen, koska hän voi olla hyvin vaarallinen ympäristölleen. Kun puhutaan siitä, että joku psykopaatti saattaisi päästä ulos vankilasta esittämällä tervettä on kauhistuttava ajatus. Psyko- tai sosiopaatin ongelmana on se, että hän ei koe mitään tunnereaktiota esimerkiksi surmatessaan jonkun ihmisen.

Psykopaatti ei kuitenkaan myöskään saa nautintoa tehdessään veritöitä, ja siksi hän on loistava valinta esimerkiksi tarkka-ampujaksi. Sotilasasinatuntijat ovat kautta aikojen halunneet värvätä erikoisjoukkoihin henkilöitä, jotka eivät tee mitään muuta kuin sen, mitä on käsketty. Tuon takia esimerkiksi USA:n hallituksella on ollut PROJECT ARTICHOKE:n kaltaisia ohjelmia. Syy siihen, miksi tästä asiasta kirjoitan nimen omaan USA:n hallituksen kannalta on se, että osaa paremmin englantia kuin venäjää, ja uskon että myös venäjällä tai neuvostoliitossa on ollut vastaavia ohjelmia, missä psykopaatteja koulutetaan esimerkiksi kommandomiehiksi tai salaisiksi agenteiksi. Tuolloin puhutaan hallitusta psykopatiasta, missä henkilö tottelee esimiehensä käskyjä eikä kylvä väkivaltaa ja kuolemaa ympäriinsä

Tuollainen henkilö olisi loistava työntekijä esimerkiksi juuri SEAT-team 6:een tai Osasto “V”:hen, koska hän tekisi tehtävänsä kylmästi sekä “ammattitaidolla”. Puhutaan että noissa koulutusohjelmissa henkilöä opetetaan mielistelemään esimerkiksi psykiatreja, jotta nämä eivät huomaa, että kyseessä on “operaattori”. Tuollainen henkilö voidaan ikään kuin soluttaa juuri SEAL team 6:en kaltaiseen eliittiosastoon, ja siitä sitten voi seurata ikävyyksiä, jos joku esittää hänelle olevansa vaikkapa se taho, joka saa oikeuden antaa teloituskäskyjä. Tuolloin voi joku tavallinen rikollinen saada käteensä esimerkiksi kommandon, joka on koulutettu “pimeisiin” erikoistehtäviin. Ja ajatelkaa, mitä esimerkiksi Mafia voisi tehdä tuollaisella ARTICHOKE tai PHOENIX-ohjelman kouluttamalla asiantuntijalla. Eli tuolloin kyseessä olisi joku todellisen elämän “tyttö nimeltä Nikita”, joka ohjelmoidaan palvelemaan jonkun järjestön tarkoituksia viimeiseen asti.

http://sosiopatiajayhteiskunta.webnode.fi/