Kirjoitus luottamuksesta sekä sen pettämisestä ja siitä, että paras tapa saada omalle jutulle huomiota on käyttää salaisia asiakirjoja.

Lähde: Internet

Kimmo Huosionmaa

Luottamus on tärkeää sekä viranomaisten että myös julkisen sanan edustajien toiminnassa, ja vaikka tästä asiasta vähän väliä kirjoitellaan, niin itse olen kyllä sitä mieltä, että toimittajien olisi syytä käyttää julkisia lähteitä, kun he jakavat  tietoa ihmisille. Kun ihmisten tiedonjanoa halutaan herätellä, niin tietenkin kaikkein tehokkain keino on julkistaa valtion salaisia asiakirjoja lehdessä, ja sillä tavoin sitten näyttää kaikille, että kyseisellä henkilöllä on suhteita valtion turvallisuudesta vastaaviin ihmisiin. Ja siksi tässä sitten ilmeisesti on ylitetty sellainen raja, joka tuo Keskusrikospoliisin paikalle. Kun puhutaan salassapidosta, niin tietenkin se ei tarkoita sitä, että tietyille toimittajille ikään kuin tarjotaan tietoja paremmin kuin muille, ja se että kaikilla pitää olla yhteneväinen oikeus nähdä asiakirjoja kuuluu sellaiseen asiaan kuin demokratia. Eli kukaan toimittaja ei saa olla etuoikeutettu näkemään jotain asiakirjaa ennen muita.

Kun puhutaan luottamuksesta, niin jos toimittaja ei siitä aikomuksesta julkistaa näitä asiakirjoja ole maininnut, niin silloin hän varmasti on pettänyt tietolähteensä luottamuksen. Kun taas puhutaan siitä asiasta, mitä juttu koski, eli puolustusvoimien oikeutta valvoa sähköposteja, rikkoa vieraiden maiden lakeja sekä estää esimerkiksi sähköposteja lähtemästä, niin nämä asiat saattavat vaikuttaa melko pieniltä. Mutta varsinkin oikeus estää sähköpostien lähettäminen vaikuttaa varmasti joidenkin mielestä siltä, että puolustusvoimat tai jotkut puolustusvoimien nimissä toimivat tahot haluavat estää esimerkiksi varusmiehiä lähettämästä sähköposteja kotiin, jos ne koskevat esimerkiksi kantahenkilökunnalle kiusallisia asioita.

Mutta toisaalta tiedustelu- sekä muuhun valtion tiedonhakua koskevaan toimintaan kuuluu usein se, että valtiot tavalla tai toisella loukkaavat toisen valtion aluetta tai niiden tiedustelutyötä hoitavat viranomaiset lukevat toisten valtioiden edustajien lähettämiä sähköposteja, ja myös kohdistavat valvontaa myös valtioiden ylimpään johtoon. Eli kuten tapana on sanoa, “Jumalaan me luotamme, muita me tarkkailemme”. Mikään valtio ei voi koskaan turvata pelkkään luottamukseen, kun sen pitää hankkia tietoja muiden valtioiden aikomuksista, ja myös tietenkin toisten valtioiden alueella toimivat rikolliset järjestöt ovat varmasti Suomen kohdalla niitä kohteita, joita halutaan valvoa, ja varmaan puolustusvoimien aseet kiinnostavat näitä tahoja.  

Eli maamme viranomaisten olisi ehkä aika päivittää näitä tiedon hankintaa koskevia tapoja, ja varmaan kaikille on sellainen asia tuttu, että maamme rikolliset todennäköisesti tapaavat ehkä jossain Tallinnan hotellissa. Tuolloin saattaa olla hyvin vaikeaa saada Tallinnan poliisia mukaan salakuuntelemaan tuollaista tapaamista, joka tapahtuu ehkä hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, ja tuolloin pitää salakuuntelu voida aloittaa ilman asianmukaista lupaa.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/helsingin-sanomien-artikkelista-kehkeytyi-poikkeuksellinen-tapahtumakulku-tasta-tiedustelukohussa-on-kyse/6701544

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Miten puolustusvoimat eroaa siviilien työpaikoista?

Käskemään opitaan käskemisen kautta, ja jos henkilö on työskennellyt esimerkiksi puolustusvoimien kaltaisessa organisaatiossa, niin se varmasti jättää häneen jäljet. Noissa univormua käyttävien miesten työpaikoissa on esimiesasema absoluuttinen, mikä sitten tietenkin näkyy myös siinä, miten ihminen käyttää valtaansa. Noissa laitoksissa esimiesasemassa olevaa henkilöä ei missään tapauksessa saa vastustaa, ja se tietenkin  näkyy käytöksestä. Niissä oletetaan esimiehen käskyttävän alaistaan joka vaiheessa. Samoin jokainen asia, mikä siellä tehdään, kysytään henkilön esimieheltä. Sen vuoksi esimerkiksi puolustusvoimissa palvelevan henkilön asenne esimiestä kohtaan saattaa vaikuttaa hiukan erikoiselta.

Kun siviilissä kaikki asiat kysytään henkilöltä itseltään, niin armeijassa sitten tilanne on se, että siellä kysellään monia asioita jonkun työntekijän esimieheltä suoraan, ja sitten tuo alainen saa vain tiedon siitä, että hänet lähetetään johonkin toiseen paikkaan tekemään työtä. Tällainen tapa tietenkin sopii tuollaiseen organisaatioon, missä kaikki työ on jotenkin salaista, eikä siellä ole järkevää kertoa mistään operaatioista ennen kuin ne pannaan toimeen. Jos esimerkiksi sotatoimista tiedetään liian laajalla alueella, niin silloin tuloksena voi olla katastrofi. Tämä siis on syy siihen, miksi tuossa salaisuuksiaan mustasukkaisesti vaalivassa organisaatiossa jätetään paljon  asioita kertomatta alaiselle. Tuo asetelma kuitenkin korostaa esimiesasemassa olevan henkilön valtaa, ja se sitten tietenkin kannustaa ihmistä kiipeämään arvoasteikossa ylöspäin.

Tuossa hyvin hierarkkisessa organisaatiossa tehtävät annetaan aina vähitellen, jotta salaisuudet säilyisivät sen sisällä. Kuitenkin tuollainen tapa jakaa tehtäviä varmasti jättää ihmiseen jälkensä. Tehtävien suoritustapa missä alaista vain käskytetään tekemään erilaisia asioita tarttuu henkilön käytökseen hyvin helposti, ja silloin hän varmasti alkaa toimia näin myös muualla, eli kyseinen tapa on sikäli hyvin ikävä, että siitä tunnistaa “armeijan miehen”. Käskemään oppiminen on tietenkin erittäin hyvä taito, jos henkilö sattuu työskentelemään puolustusvoimissa, missä tämä on sitten “talon tapa”. Kuitenkin tuo kyseinen tapa voi vaikuttaa hiukan “erikoiselta” tai jopa ärsyttävältä, jos henkilö sattuu työskentelemään siviilityössä, missä tietenkin on omat säännöt sille, millaisia tietoja saa henkilölle jakaa.

Puolustusvoimien toimintamalli on tietenkin hyvin tehokas sikäli, että siellä kaikilla esimiesasemassa olevilla ihmisillä on täysin samat oikeudet esimerkiksi käsitellä alaistensa papereita. Mutta siviilissä tilanne on toinen. Täällä eivät kaikki saa esimerkiksi katsella toisten ihmisten sosiaaliturvatunnuksia tai kaikilla henkilöillä ei ole työsuojelu-valtuuksia. Se tarkoittaa sitä, että täällä on hieman enemmän rajoituksia esimiesaseman käyttöön kuin tuolla legendaarisessa maanpuolustus-organisaatiossa.

Jos henkilön naama ei täällä miellytä, niin häntä ei saa muuten suoraan poistaa työmaalta, vaan asia pitää sitten hoitaa jotenkin muuten, koska esimerkiksi huoltoyhtiöön ei ole samalla tavalla tulossa hakijoita, kuin puolustusvoimiin joka on maamme halutuimpia työpaikkoja. Joten siksi tuolla laitoksella on varaa valita parhaat sekä sopivimmat henkilöt hakijoiden joukosta. Sen takia myöskään siellä ei juurikaan esimiehelle väitellä vastaan, tai sitten saa alainen lähteä hakemaan siviilityötä.

Eikä esimerkiksi juopumusta tai huonoa käytöstä käsitellä salassa, vaan nuo asiat pitää merkitä papereihin, jotta esimerkiksi konekortti saadaan tuolta henkilöltä pois. Samalla tavoin varmistetaan sellainen asia, että kyseinen henkilö ei saavu enää samaan työpaikkaan, koska silloin ongelma on myös muiden kuin yhden esimiehen tiedossa. Tämä muuten on syynä siihen, että esimerkiksi kaikki tietyillä aloilla toimivat henkilöt aloittavat työnsä määrä-aikaisina työntekijöinä, jotta heistä sitten päästään eroon, jos nämä ihmiset eivät sitten sovellu joukkoon mitenkään.

Se mikä muuten puolustusvoimat erottaa siviilityöstä on se, että siviilityössä toimijan oikeudet saada tietoja oman yhtiön ulkopuolelta ovat rajalliset. Eli vaikka kaksi yhtiötä tekisi työtä samalla työmaalla, niin ne eivät saa keskustella työntekijöistään keskenään. Eikä myöskään toisen yhtiön antamat potkut sido toista mitenkään, paitsi jos henkilöltä viedään esimerkiksi työturvallisuuskortti. Eikä toisen yhtiön tarvitse mitenkään kertoa työmaalla omista töistään muille. Mutta toki sopimusta tehtäessä voidaan kysellä entisistä kohteista. Tuon tiedon jakaminen on kuitenkin yhtiölle vapaaehtoista, eikä sen niitä tarvitse luetella. Vaikka toki tuolloin saattaa urakka jäädä saamatta.

Työaika on muuten sellainen asia, mikä on siviilissä pyhä asia, eli työn polkumyynti on kiellettyä. Kuten sanotaan niin “ilmaisia lounaita ei ole”. Eli jos henkilö tekee työnsä hyvin halvalla, niin silloin tulee heti mieleen, millä hän sitten elää. Toisin sanoen esimerkiksi rakennuskohteessa oleva teollisuusvakoilu varmasti on tuottava liiketoimi, varsinkin jos henkilö pääsee silloin käsiksi esimerkiksi lukko-sarjoihin tai muuhun kulunvalvontaan liittyvään tietoon. Tällaisessa tapauksessa hän saattaa aiheuttaa sen, että esimerkiksi rikolliset saavat teetettyä avaimet jokaiseen talon huoneistoon.

Puolustusvoimissa kaikki sisäiset turvatarkastukset sekä välineiden käyttö-lupia koskevat tarkastukset tehdään aina samassa paikassa, eikä niiden kanssa muutenkaan ole mitään ongelmia, koska kantahenkilökunnan jäsenillä ei varmaan ole mitään suhteita rikollisiin. Se varmennetaan jo tulotarkastuksessa, joka on kadetilla erilainen kuin aliupseerilla tai muilla vastaavilla erikois-henkilöillä. Mutta kuitenkin siviilissä kaikki asiat ovat toisin, ja rakennustyömailla saattaa pyöriä esimerkiksi rikollisten moottoripyöräjengien jäseniä, ja siksi kaikki asiat pitää täällä oikeasti käsitellä tarkasti.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Saako oikein nauraa henkilölle, joka on "Project Garnetin" eli erikoisefektien avulla luodun UFO:n uhri?

UFO tai 3D-hologrammi taivaalla

Kaikille tiedemiehille sekä muille vastaaville henkilöille on ensin naurettu päin naamaa. Sen kohtelun saivat ensin kokea Johannes Kepler, Galileo Galilei sekä Charles Darwin, jotka tutkimuksillaan aikoinaan mullistivat maailmaa. Jokainen meistä varmasti tietää sen, että vaikka jokin asia ensin tuntui vaikealta käsitellä, niin silti sen esiin tuominen on asia, mikä saattaa ensin tuntua kipeältä, mutta kun se sitten tuodaan kirjallisessa muodossa esiin, niin silloin voidaan sanoa, että se sitten ottaa ikään kuin avaimet pois kiusaajien käsistä. Kun puhutaan vaikka UFO:oista, joista mielellään kirjoittelen, niin tietenkin monet ihmiset ovat noista asioista saaneet sellaisen kuvan, että niille voidaan nauraa takanapäin.

Mutta jos toinen osapuoli sitten julkaisee tuota asiaa koskevia kirjoitelmia, joissa sitten tuo oma usko tai “oikeus olla uskomatta” perustellaan hyvin, niin tietenkin  se tuo henkilölle sekä uskottavuutta että myös omille mielipiteille pohjaa. Jos taas toinen osapuoli sitten tuolla jossain kopissa naureskelee “partaansa”, niin toki se saattaa vaikuttaa sellaiselta asialta, että tuo henkilö saaa sitten siinä nauraa oikein kunnolla. Ja tietenkin silloin mainitaan kaiken maailman hiuspehkot ja muut vastaavat asiat, mutta itse asiasta ei olla keskusteltu sanaakaan.

Mutta toki tuolloin henkilö ei voi itseasiassa tietää miten monta muuta ihmistä oikeastaan nauraa hänen mukanaan. Se kumpi on uskottavampi ratkaisee monissa väittelyissä, ja jos joku sitten “varmaan on toiselle nauranut takanapäin” ei ole aivan sitä mitä tarkoittaa akateeminen väittely. Eli tällaiset henkilöt eivät “varmaan” esitä muuta tukea omalle kannalleen asioista kuin se, että he ovat jossain kotibileissä kaivaneet jotkut kotisivut esiin, ja  nauraneet asialle kuin hyeenat. Kuitenkaan mitään todisteita heillä ei tuosta nauramisesta sitten olekaan, kuin vain hänen omien kavereidensa lausunto siitä, siitä että bileissä on hauskaa.  

Ja mitään kirjoitettua asiakirjaa tietenkään ei ole olemassakaan, missä sitten tuo “skeptikko” esittää mitään mitään muuta kuin jotain pantomiimi-näytelmiin kuuluvia liikkeitä, joissa suu peitetään kädellä, mikä ilmeisesti on tarkoitettu osoittamaan halveksuntaa toista ihmistä kohtaan.  Kukaan muu ei kuitenkaan noita liikkeitä ole ollut näkemässä, joten sen vuoksi on vähän vaikeaa sanoa yhtään mitään koko tapauksesta. Se kumpi perustelee oman mielipiteensä paremmin on väittelyn voittaja, ja kun esitetään joitain väitteitä, niin silloin tietenkin olisi mukavaa nähdä jotain todisteita väitteen tueksi. Kun esimerkiksi valtion hallinto eli poliisiviranomainen lähtee tutkimaan rikosta, niin tietenkin se lähtee liikkeelle siitä, että tapauksesta on saatava kaikki mahdollinen tieto, jota sitten tuossa tutkimuksessa hyödynnetään, jotta poliisi voi esittää oikeita kysymyksiä.

Yksi vertailussa käytettävä tieto toki on esimerkiksi liikenneonnettomuutta tutkittaessa se, kuinka paljon onnettomuuden osapuolilla on sairaalassa käyntejä vuoden aikana. Eli jos esimerkiksi yliajon uhri on joutunut  usein sellaiseen tilanteeseen, missä auto on häntä kolhinut, tai joku toinen ihminen on häntä kolhinut muuten, niin se tietenkin viittaa siihen, että yliajo saattaa olla tahallinen. Samoin tietenkin myös auton matkustajilta sekä tapauksen silminnäkijöiltä kyusellään esimerkiksi sitä, että painoiko kuljettaja jarrua tuon tapauksen yhteydessä? Samoin tiedustellaan sitä, mistä tuo matkustaja mahdollisesti huomasi kuljettajan painaneen jarrua, sekä kysellään sitä, mitä tuota tapausta ennen on puhuttu.

Kuitenkin tuollainen toiminta missä kaikki onnettomuutta koskeva tieto kirjataan ylös varmasti saa aikaan sen, että vaikka yliajaja myöhemmin vapautettaisiin, niin tuo merkintä jää hänen tiliinsä. Tuo tieto päätyy muuten jokaisen tutkijan pöydälle, joka tutkii rikosta tai onnettomuutta, missä tuo autoa ajanut henkilö on ollut osallisena. Tutkittu tieto on sellainen käsite, että se tietenkin pitää varmistaa ennen kuin siitä tulee relevanttia ja oikeuteen kelpaavaa tietoa. Kuitenkin tieteellinen todistaminen sekä oman itsen uskottavaksi tekeminen on asia, mistä silloin tällöin keskustellaan hyvin pitkään. Tieteen harjoittaminen on kuitenkin myös sellainen asia, missä pitää uskaltaa haastaa muita ihmisiä sekä heidän näkemyksiään asioista.

Rohkeus tuoda oma näkemys esiin tekee ihmisestä sellaisen, jonka mielipiteitä halutaan kuulla tai lukea. “Miksi tyytyä valmiiseen, kun voi itse luoda uutta” voisi olla jonkun yliopiston teemaviikon aiheena. Se että ihminen toistelisi vanhoja latteuksia, sekä kopioi toisten kirjoittamia tekstejä, niin hän voisi sitten myös itse tehdä valintoja. “Tässä seison enkä muuta voi” sanoi Galileo Galilei inkvisitiossa. Toki tuota miestä vastaan hyökättiin siksi, että hän uskalsi haastaa valtavirran, mikä tuolloin tarkoitti katolista kirkkoa kysymyksessä siitä, että onko Maa maailmankaikkeuden keskus vai ei. Galileo Galilei havaitsi että neljä kuuta kiertää Jupiteria, mutta inkvisitio tai henkilöt, jotka haastoivat hänet inkvisition eteen halusivat vaientaa tuon miehen. Ja nykyäänkin nuo kuut kiertävät tätä planeettaa halusi inkvisiittori tätä tai ei.

Kuitenkin Galileoa kohdeltiin huomattavasti lempeämmin kuin erästä Charles Darwinia, josta tehtiin erittäin ikäviä pilapiirroksia. Kuitenkin kaikki nykyihmiset ovat yhtä mieltä siitä, että tuo evoluutioteoria on pääosin paikkansa pitävä, ja se kuuluu nykytieteen kulmakiviin. Kun keskustellaan Ufoista, niin tietenkin ennenkin on näille asioille naurettu, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että tuo termi on kuitenkin oikeastaan vain “tunnistamaton lentävä esine”, joka voi olla lähtöisin mistä vain. Ja esimerkiksi “Project Garnet” tiedetään pseudo-ufoja käsitteleväksi projektiksi, jonka tarkoitus on kääntää ihmisten katse pois oikealla hetkellä, kun lentokentältä lähtee koneita, mitä ei haluta nähtävän, ja toki tuo ohjelma on erittäin tehokas, ja siinä käytettävät menetelmät yksinkertaisia.

Taivaalle heijastetaan CAD-ohjelman avulla luotu hologrammi, joka sitten saa ihmisten päät kääntymään väärään suuntaan. Tai sitten maahan luodaan hologrammeja, jotka esittävät vaikkapa sotilasta tai ajoneuvoja, ja tämä laite  sitten saa nuo viholliset ampumaan väärään aikaan.  Ja kaikki armeijassa olleet tietävät, mitä tapahtuu jos tarkka-ampuja ampuu liian aikaisin. Tuollaisia hologrammeja käytetään tietenkin myös ohjuspatterien paljastamiseen.

Vihollista kohti lentävä rynnäkkökone mudostaa eteensä hologrammikuvan, jolla vihollista houkutellaan ampumaan ohjuksia liian aikaisin, mikä paljastaa patterien sijainnin.  Ja tietenkin hologrammien avulla voidaan  häiritä vihollisen toimintaa siten, että taivas täytetään valemaaleilla sekä omia kohteita suojellaan esimerkiksi tulihologrammeilla, joilla ne saadaan näyttämään tuhotuilta ajoneuvoilta sekä bunkkereilta, samoin hologrammilla voidaan peittää omia joukkoja täysin. Joukkojen sekä vihollisen väliin heijastetaan hologrammi, joka sulautuu täysin taustaan. Ja tuon hologrammin avulla sitten voidaan omien joukkojen toiminta peittää täysin. Eli omien joukkojen sekä vihollisen väliin voidaan luoda samalla vastamelun avulla “melumuuri”, joka peittää tuon hologrammin takana tapahtuvan toiminnan täydellisesti, ja tätä laitetta voidaan hyödyntää myös esimerkiksi evakuointien yhteydessä.

http://projectgarnet.webnode.fi 

Stephen Kingin "Tulisilmä" (Firestarter, 1980) on ikään kuin "Carrien" uusinta, mutta sen tapahtumat sijoittuvat hiukan laajempaan mittakaavaan

Stephen Kingin Tulisilmä (Firestarter, 1980) on sellainen Kingin teos, jossa hän on ilmeisesti ikään kuin toistanut kuuluisamman romaaninsa "Carrien" teemaa, missä nuorella tytöllä on telekineettisiä kykyjä, hän pystyy sytyttämään tulipaloja pelkän ajatuksen voimalla. Hän ei kuitenkaan kykene hallitsemaan tuota lahjaansa, ja siksi hän on isänsä kanssa pakomatkalla. Tuossa kirjassa hänen perheensä on vähän erikoinen, koska tuon tytön isä on taitava mielenhallitsija, ja hänen äidillään on telepaattisia kykyjä, jotka tietenkin jäävät tuon Charlie-tyttösen lahjojen varjoon. Tuossa kirjassa he sitten joutuvat isänsä kanssa hallituksen salaiseen laboratorioon jota kutsutaan "Verstaaksi". Ja sitten eräs hallituksen agentti ampuu tytön isän, ja hän tuhoaa koko laitoksen.

 Tuo kirja on Kingin varhaisempaa tuotantoa, joten siksi kai se on hiukan kömpelö, ja varsinkin lopussa, missä Charlie kävelee Rolling Stone lehteen kertomaan tarinaansa on hiukan naiivi. Mutta kuten huomaamme, niin Kingillä eli kirjan kirjoittajalla on samanlainen ajatusmaailma kuin noitien metsästäjillä, missä naisilla ja tytöillä on erittäin vahvat parapsykologiset kyvyt, ja uskoisin että sekä "Carrieen" että "Tulisilmään" on antanut vaikutteita esimerkiksi juuri 1980-luvulla esiin tulleet "Stargate"-ohjelman, MKULTRA:n sekä "Project Bluebookin" kaltaiset tutkimukset, joissa testattiin oikeasti ihmisten perapsykkisiä kykyjä.

Jälkimmäinen on muuten lähinnä Stealth-teknologiaa tutkiva projekti, missä tehdään pohjatutkimusta erilaisten tutkassa näkymättömien lentokoneiden luomiseksi, ja "Stargate" taas on psykologinen tutkimusohjelma, jolla etsitään vihollisen agentteja yhteiskunnasta mutta kun puhutaan tuon kirjan nimestä, niin ihmettelen, miksi sana "firestarter" eli "tulialoittaja" on suomennettu "tulisilmäksi", joka on englanniksi "fireeye" Tuolle sanalle muuten ei löydy täydellistä vastiketta suomen kielestä.

Noiden valtion suorittamien PSI- eli telepatiaa koskevien tutkimusten tuloksista on aina välillä keskusteltu, ja kuten varmaan arvaatte, niin telepaattinen yhteys tutkijan sekä tutkittavan välillä katosi, kun he eivät olleet näköyhteydessä toisiinsa. Samoin pitää huomauttaa, että esimerkiksi kun käytettiin noita tuota testiä varten suunniteltuja erikoiskortteja, joihin oli piirretty muita kuin normaaleja pelikorttien kuvioita, niin silloin tulokset olivat ristiriitaisia. Mutta kun nuo koehenkilöt pelasivat normaalisti esimerkiksi korttia, niin silloin taas tulokset olivat parempia, joten voidaan kyllä sanoa, että tämä telepatia on oikeasti ihmisen elekielen arvioimista, ja elekieleen kuuluvat myös äänensävyt sekä parasympaattisen hermoston antamat signaalit, kuten nenän alapinnan hipaiseminen sormella, kun ihminen valehtelee, tai hänen käsiensä tärinä sekä hikoilu ja jatkuva asennon vaihtaminen ovat selvä merkki siitä, että hän kokee olonsa epämukavaksi.

 Äänensävyn muuttuminen kertoo myös siitä, jos henkilö on menossa paniikkiin, ja tuota keinoa esimerkiksi DIA on käyttänyt paljastaessaan asevoimien työntekijöitä, jotka ovat esimerkiksi olleet suhteessa KGB:n seksiagentteihin. Eli noilla naisilla väitettiin olevan satiaisia tai HIV, jonka jälkeen seurattiin sitä, kuinka joidenkin kuluttajien ääni kohosi falsettiin, tai he sitten ryntäsivät sukupuolitautitestiin. Samaa tekniikkaa on käytetty muuten siihen, kun on käräytetty armeijassa palvelleita patruunavarkaita, eli joidenkin henkilöiden kotipaikkakuntien ampumaradoilta on tuossa tarinassa löytynyt sitten hylsyjä, jotka ovat valtion merkitsemiä, ja joiden antaminen siviileille on kiellettyä.

Tuolloin seurataan sitä, että kenen kädet alkavat vapista. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että joku voisi sytyttää tulipaloja ajatuksen voimalla, niin silloin kyllä ite olen hiukan skeptinen tämän asian suhteen. Tai sitten voidaan leikkiä ajatuksella, että ihmisen hermosto voisi antaa niin voimakkaan sähköiskun, että syntyy jonkinlainen valokaari, mutta kute tiedämme, niin se ei aivan jokaiselta matti meikäläiseltä suju. Tuo vaatisi sitä, että ihmiseen siirretään geeni, joka ohjaa sähköankeriaan tai sähkörauskun hermoston tai sähköelinten kehitystä, niin että ihminen voisi kehittää tuollaisen valokaaren. Molemmat kalat voivat kehittää niin voimakkaan sähkövirran, että esimerkiksi paperi syttyisi palamaan, jos tuo eläin eläisi maan pinnalla.

Tai sitten ihmiseen pitää asentaa implantti, joka kykenee lähettämään mikroaaltoja, joilla saadaan aikaan sellainen ilmiö, missä ihminen ikään kuin kykenee sytyttämään tulipaloja pelkällä tahdonvoimalla, vaikka todellisuudessa kyseessä olisi ehkä ranneluuhun asennettu implantti, jota henkilö ohjaa aivosähkökäyrän välityksellä. Tuollainen luun sisään asennettu mikroaaltolähetin voidaan varustaa plutonium-paristoilla, ja sen antenni voidaan kiinnittää ranteeseen, ja sen ohjausyksikkö tuon henkilön hermostoon.

 Ja sitten hänen pitää vain ajatella sanaa, jolla tuo ase saadaan laukeamaan, ja mikroaaltojen tietenkin pitää lähteä sykäyksittäin tai ryöppynä, jolloin henkilön oma käsi ei vammaudu, tai sitten implantti voidaan asentaa hänen kallonsa sisään. Mutta itse kyllä olen sitä mieltä, että tällaine väline saattaisi olla ainoastaan jonkun Sidey Gottliebin kaltaisten ihmisten midstromingin tuotteita. Kun puhutaan Kingin tekemästä kirjasta, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että tällainen tekniikka on varmasti tuota kirjailijaa kiinnostanut, ja itsekin koen tuollaiset vempaimet sekä muun vastaavan toiminnan hyvin kiehtovana asiana. Ne ovat innoittaneet monia kirjailijoita ennen Kingiä ja hänen jälkeensä on myös tuleva paljon kirjailijoita, jotka näistä asioista kirjoittavat.