Slangista sekä sen tutkimisesta ja sosiaalisen aseman korostamisesta

Ihmisen sosiaalinen toimintaympäristö näkyy siitä, miten hän puhuu sekä siitä, miten hän käyttäytyy ryhmässä. Se miten käsitämme erilaisia sanoja riippuu siitä, millaisissa piireissä liikumme, ja kun esimerkiksi normaalisti työssä käyvä ihminen puhuu "fillarista", niin hän tarkoittaa tietenkin polkupyörää. Mutta jos tuo puhuja liikkuu MC-jengissä, niin silloin hän saattaa käsittää tuon sanan tarkoittavan nimenomaan moottoripyörää. Tuollaisista asioista tulee yleensä hassuja sattumuksia, kun keskustellaan vaikkapa puhelimessa.

Eli kun kaksi kaverusta keskustelee "fillareista", niin sitten yllättäen toinen kysyy siitä, missä toinen sälyttää fillariaan, niin tämä vastaa tietenkin säilyttävänsä kulkuvälinettään taloyhtiön "pyörävarastossa", mihin toinen vastaa, että "eikö se ole kiellettyä". Tällainen keskustelu voi sitten saada vielä lisää hupaisia piirteitä, kun toinen keskustelija sitten ehdottaa "fillarireissua", johon toinen vastaa kyllä. Siinä sitten voi keskustelu muuttua hiukan erilaiseksi, kun kaverukset tulevat tapaamispaikalle ja toisella on allaan polkupyörä kun toinen kurvaa tapaamiseen Harley Davidsonilla.

Siinä huomataan että kaksi ihmistä voi tarkoittaa samalla sanalla kahta aivan eri asiaa, mikä sitten voi aiheuttaa hyvin paljon erilaisia hauskoja sattumuksia. Tällaisia väärinkäsityksiä ilmenee lähes jokaisen ihmisen elämässä, joten niistä ei aina edes tarvitse sanoa mitään. Mutta ihmisen käytös kertoo paljon siitä, millainen hänen oma sosiaalinen asemansa jossain ryhmässä on. Yleensä tällaisessa ryhmässä kuin MC-kerho tai katujengi saattaa jonkun johtajan elämä olla sellaista, että hän uskaltaa tehdä toisille lähes mitä huvittaa.

Tuollainen henkilö oppii jo lapsena sen, että jengien pomoille ei sanota koskaan vastaan, tai sitten tuo alainen saa lähteä kävelemään, tuo tekee hänestä usein hyvin komentelevan sekä joidenkin mielestä hyvin rasittavan ihmisen. Ja kaikki tietävät sen, mitä tapahtuu, jos henkilö saa jo lapsena komennella muita niin kuin hän haluaa. Noiden jengin pomojen maailma on aivan toisenlainen kuin normaalien jäsenten, eli kuten tiedämme niin jengien johtajille tuo organisaatio on kaikki kaikessa. Saattaa olla niin, että hänen kaikki sosiaaliset suhteensa liittyvät noihin jengeihin, eikä hänellä edes ole mitään muita tuloja, kuin se mitä hän saa jengiltään.

Kuitenkin aina välillä eteen tulee artikkeleita, joissa kerrotaan esimerkiksi siitä, millaista kieltä jengeissä käytetään, niin silloin pitää muistaa se, että vaikka joku amerikkalainen MC-jengi käyttää jostain jäsenensä tilasta termiä "bad stand", niin saattaa olla niin, että Suomessa tuota sanaa ei juurikaan käytetä. Tämä johtuu siitä, että  oma rakas alamaailmamme sekä sen edustajat vääntelevät noita sanoja, niin että samasta asiasta voidaan käyttää nimeä "rotta", mutta tuo vankilassa ilmeisesti vasikkaa tarkoittava sana ei tarkoita samaa muualla. "Street rat" tai Suomessa "Katurotta" tarkoittaa yleensä huippuunsa viritettyä autoa ja"Ratbike" eli "rottapyörä" on saman viritystason moottoripyörästä tehty kilpaversio. Eli tällöin rotta  ei tarkoita sitä, että sen ajaja olisi mitenkään erityisen vihattu. Autopiireissä esimerkiksi mekaanisesta kompressoriahtimesta käytetään sanaa "blower" tai turboahtimesta käytetään sanaa "rotta", ja yleensä kilpakäyttöön tarkoitettu moottoriajoneuvo on "rassi", mikä tulee sanoista "Racing"tai "racing manifold", joka tarkoittaa sitä, että autoon on asennettu viritysosia.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Miten puolustusvoimat eroaa siviilien työpaikoista?

Käskemään opitaan käskemisen kautta, ja jos henkilö on työskennellyt esimerkiksi puolustusvoimien kaltaisessa organisaatiossa, niin se varmasti jättää häneen jäljet. Noissa univormua käyttävien miesten työpaikoissa on esimiesasema absoluuttinen, mikä sitten tietenkin näkyy myös siinä, miten ihminen käyttää valtaansa. Noissa laitoksissa esimiesasemassa olevaa henkilöä ei missään tapauksessa saa vastustaa, ja se tietenkin  näkyy käytöksestä. Niissä oletetaan esimiehen käskyttävän alaistaan joka vaiheessa. Samoin jokainen asia, mikä siellä tehdään, kysytään henkilön esimieheltä. Sen vuoksi esimerkiksi puolustusvoimissa palvelevan henkilön asenne esimiestä kohtaan saattaa vaikuttaa hiukan erikoiselta.

Kun siviilissä kaikki asiat kysytään henkilöltä itseltään, niin armeijassa sitten tilanne on se, että siellä kysellään monia asioita jonkun työntekijän esimieheltä suoraan, ja sitten tuo alainen saa vain tiedon siitä, että hänet lähetetään johonkin toiseen paikkaan tekemään työtä. Tällainen tapa tietenkin sopii tuollaiseen organisaatioon, missä kaikki työ on jotenkin salaista, eikä siellä ole järkevää kertoa mistään operaatioista ennen kuin ne pannaan toimeen. Jos esimerkiksi sotatoimista tiedetään liian laajalla alueella, niin silloin tuloksena voi olla katastrofi. Tämä siis on syy siihen, miksi tuossa salaisuuksiaan mustasukkaisesti vaalivassa organisaatiossa jätetään paljon  asioita kertomatta alaiselle. Tuo asetelma kuitenkin korostaa esimiesasemassa olevan henkilön valtaa, ja se sitten tietenkin kannustaa ihmistä kiipeämään arvoasteikossa ylöspäin.

Tuossa hyvin hierarkkisessa organisaatiossa tehtävät annetaan aina vähitellen, jotta salaisuudet säilyisivät sen sisällä. Kuitenkin tuollainen tapa jakaa tehtäviä varmasti jättää ihmiseen jälkensä. Tehtävien suoritustapa missä alaista vain käskytetään tekemään erilaisia asioita tarttuu henkilön käytökseen hyvin helposti, ja silloin hän varmasti alkaa toimia näin myös muualla, eli kyseinen tapa on sikäli hyvin ikävä, että siitä tunnistaa “armeijan miehen”. Käskemään oppiminen on tietenkin erittäin hyvä taito, jos henkilö sattuu työskentelemään puolustusvoimissa, missä tämä on sitten “talon tapa”. Kuitenkin tuo kyseinen tapa voi vaikuttaa hiukan “erikoiselta” tai jopa ärsyttävältä, jos henkilö sattuu työskentelemään siviilityössä, missä tietenkin on omat säännöt sille, millaisia tietoja saa henkilölle jakaa.

Puolustusvoimien toimintamalli on tietenkin hyvin tehokas sikäli, että siellä kaikilla esimiesasemassa olevilla ihmisillä on täysin samat oikeudet esimerkiksi käsitellä alaistensa papereita. Mutta siviilissä tilanne on toinen. Täällä eivät kaikki saa esimerkiksi katsella toisten ihmisten sosiaaliturvatunnuksia tai kaikilla henkilöillä ei ole työsuojelu-valtuuksia. Se tarkoittaa sitä, että täällä on hieman enemmän rajoituksia esimiesaseman käyttöön kuin tuolla legendaarisessa maanpuolustus-organisaatiossa.

Jos henkilön naama ei täällä miellytä, niin häntä ei saa muuten suoraan poistaa työmaalta, vaan asia pitää sitten hoitaa jotenkin muuten, koska esimerkiksi huoltoyhtiöön ei ole samalla tavalla tulossa hakijoita, kuin puolustusvoimiin joka on maamme halutuimpia työpaikkoja. Joten siksi tuolla laitoksella on varaa valita parhaat sekä sopivimmat henkilöt hakijoiden joukosta. Sen takia myöskään siellä ei juurikaan esimiehelle väitellä vastaan, tai sitten saa alainen lähteä hakemaan siviilityötä.

Eikä esimerkiksi juopumusta tai huonoa käytöstä käsitellä salassa, vaan nuo asiat pitää merkitä papereihin, jotta esimerkiksi konekortti saadaan tuolta henkilöltä pois. Samalla tavoin varmistetaan sellainen asia, että kyseinen henkilö ei saavu enää samaan työpaikkaan, koska silloin ongelma on myös muiden kuin yhden esimiehen tiedossa. Tämä muuten on syynä siihen, että esimerkiksi kaikki tietyillä aloilla toimivat henkilöt aloittavat työnsä määrä-aikaisina työntekijöinä, jotta heistä sitten päästään eroon, jos nämä ihmiset eivät sitten sovellu joukkoon mitenkään.

Se mikä muuten puolustusvoimat erottaa siviilityöstä on se, että siviilityössä toimijan oikeudet saada tietoja oman yhtiön ulkopuolelta ovat rajalliset. Eli vaikka kaksi yhtiötä tekisi työtä samalla työmaalla, niin ne eivät saa keskustella työntekijöistään keskenään. Eikä myöskään toisen yhtiön antamat potkut sido toista mitenkään, paitsi jos henkilöltä viedään esimerkiksi työturvallisuuskortti. Eikä toisen yhtiön tarvitse mitenkään kertoa työmaalla omista töistään muille. Mutta toki sopimusta tehtäessä voidaan kysellä entisistä kohteista. Tuon tiedon jakaminen on kuitenkin yhtiölle vapaaehtoista, eikä sen niitä tarvitse luetella. Vaikka toki tuolloin saattaa urakka jäädä saamatta.

Työaika on muuten sellainen asia, mikä on siviilissä pyhä asia, eli työn polkumyynti on kiellettyä. Kuten sanotaan niin “ilmaisia lounaita ei ole”. Eli jos henkilö tekee työnsä hyvin halvalla, niin silloin tulee heti mieleen, millä hän sitten elää. Toisin sanoen esimerkiksi rakennuskohteessa oleva teollisuusvakoilu varmasti on tuottava liiketoimi, varsinkin jos henkilö pääsee silloin käsiksi esimerkiksi lukko-sarjoihin tai muuhun kulunvalvontaan liittyvään tietoon. Tällaisessa tapauksessa hän saattaa aiheuttaa sen, että esimerkiksi rikolliset saavat teetettyä avaimet jokaiseen talon huoneistoon.

Puolustusvoimissa kaikki sisäiset turvatarkastukset sekä välineiden käyttö-lupia koskevat tarkastukset tehdään aina samassa paikassa, eikä niiden kanssa muutenkaan ole mitään ongelmia, koska kantahenkilökunnan jäsenillä ei varmaan ole mitään suhteita rikollisiin. Se varmennetaan jo tulotarkastuksessa, joka on kadetilla erilainen kuin aliupseerilla tai muilla vastaavilla erikois-henkilöillä. Mutta kuitenkin siviilissä kaikki asiat ovat toisin, ja rakennustyömailla saattaa pyöriä esimerkiksi rikollisten moottoripyöräjengien jäseniä, ja siksi kaikki asiat pitää täällä oikeasti käsitellä tarkasti.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Muistin tutkimiseen ja kognitiivisiin eli hahmottamiseen, kielen kehitykseen, muistiin sekä oppimisen testaamiseen liittyviä myyttejä

Lääkkeiden testaus pitää suorittaa aina niin, että siinä noudatetaan hyvin tiukkoja standardeja, joiden avulla todistetaan se, että uusi lääke on parempi kuin vanhat tuotteet. Mutta kun puhutaan esimerkiksi Hollywoodin näkemyksestä lääkkeiden testaamisesta, niin esimerkiksi dementialääkkeiden testaamista ei varmasti suoritettaisi merten pelätyimmällä sekä vaarallisimmalla eläimellä eli Tiikerihailla.

Tai ainakin nuo hait sijoitettaisiin jossain aavikoilla oleviin altaisiin, joissa niiden elinympäristöä voidaan tarkkailla sekä kontrolloida erittäin tehokkaasti. Mutta kuitenkin voidaan keskustella siitä, että voidaanko Alzheimer-lääkkeitä käyttää ihmisen älykkyyden lisäämiseen? Vaikka tällaiset kokeet tietenkin ovat sellaisia asioita, joita voidaan pitää osittain ehkä moraalittomina tai vähintään arveluttavina, niin joissakin tapauksissa on puhuttu siitä, että jotkut psykiatrit olisivat ehkä sitten esimerkiksi nopeuttaneet lasten kehitystä syöttämällä heille kasvuiässä noita dementoituneiden ihmisten hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä.

Kun Alzheimerin-tautia hoidetaan lääkkeillä, niin silloin noiden lääkkeiden vaikutus on oikeastaan melko yksinkertainen. Ne saavat hermosolut muodostamaan lisää myoleeni-säikeitä, eli suomeksi sanottuna nuo lääkkeet saavat aikaan sen, että hermosolut alkavat haaroittua nopeammin, mikä tietenkin lisää niiden yhteyksien määrää. Ja se miksi hermosolujen uusiutumisesta ollaan niin huolissaan liittyy nimenomaan hermosolujen haaroittamiseen. Kun ihminen menettää hermosolun, niin vaikka solu itse voidaan korvata, niin sen yhteydet ovat iäksi mennyttä, ja ne pitää rakentaa uudelleen. Syy miksi lapsi oppii niin nopeasti liittyy juuri tähän asiaan.

Heidän hermosolun kalvot ovat joustavampia, sekä vähemmillä yhteyksillä varustettuja kuin aikuisten hermosolut. Tuo yhteyksien vähäinen määrä saa aikaan sen, että hermosoluilla on enemmän tilaa rakentaa yhteyksiä muihin soluihin. Ja samoin nuo yhteydet löytävät toisensa helpommin. Tämä johtuu siitä, että soluilla on silloin käytössään enemmän pintaa, mistä se voi kasvattaa myoleeni-rihmojaan, koska hermosolut voivat muodostaa yhteyksiä ainoastaan myeliini säikeiden välityksellä. Eli tuossa hermosolujen yhteyksien luomisessa yhteys kulkee myeliinisäikeiden kautta solun tumaan, joka sitten ohjaa tuota signaalia kohti toisia soluja. Ja myeliinisäikeiden välillä on pieni tyhjä tila, jossa viestiä viedään välittäjäaineiden avulla solusta toiseen. Ja hermosolut tarvitsevat noita aineita siihen, että ne virittävät solun myeliinisäikeet sekä kertovat, mihin viesti oikeastaan pitää viedä.

Kun esimerkiksi tuntohermon aistinsolu lähettää viestin tunto-aistimuksesta hermosoluun, niin tuo hermosolu sitten lähettää myös välittäjä-aineita silloin, kun sähköinen viesti saapuu myeliinitupen päähän, ja näiden välittäjäaineiden tehtävä on kertoa solun tumaan tai “centronille” se, mihin haarakkeeseen se tuon viestin ohjaa, koska varsinkin hermosilmuissa eli “Nexuksissa” olevat solut hoitavat monien eri soluryhmien viestintää, niin ne ovat erittäin haaroittuneita, ja siksi niiden kuolema on todella vakava asia koko ihmisen hermostolle. Nuo alemmat tai ensin kehittyneet hermosolut ovat soluja, jotka varastoivat ihmisen ensimmäiset kokemukset, ja sen vuoksi esimerkiksi ensimmäisinä elinvuosina tapahtuva pahoinpitely on todella vakava asia. Alzheimerin tauti on tauti, joka estää nimenomaan tuon hermoston haarakkeen toiminnan, ja siksi siihen kehitetyt lääkkeet vaikuttavat lähinnä tuohon hermoston haarakkeeseen.

Tarkemmin sanottuna tuo Alzheimerin tauti estää noiden hermoston haarakkeiden tukisolujen toiminnan, mikä sitten paljastaa tuon rihman, ja silloin hermosto menettää yhteytensä. Jo pitkään ovat neurologit sekä psykoterapeutit tienneet, että ihmisen älykkyys riippuu siitä, kuinka paljon yhteyksiä aivojen hermosolut ovat muodostaneet, eli se että yhteyksiä on paljon, merkitsee sitä että ihminen kykenee käsittelemään erittäin suuria tietomääriä, mutta tietenkin kaikki tietävät, että professorit ovat hieman hajamielisiä.

Suurten tietomäärien sekä useiden taitojen käsitteleminen tekee ihmisestä hieman hitaan, koska hänen pitää miettiä samalla useita asioita, joten tietenkin on olemassa toinen tie mikä sitten voi toimia jossain tilanteessa melko hyvin, ja se on se, että henkilölle opetetaan hyvin kapea-alaisia asioita hyvin intensiivisesti. Näin koulutettiin esimerkiksi huippuluokan samuraita, joille opetettiin karatea sekä erilaisia aseiden hallintatekniikoita, jolloin hän oli tietenkin hyvä taistelija, mutta muuten varmasti he olivat hiukan kapea-alaisen ammatin haltijoita.

Kun mietitään esimerkiksi vammaisia, niin vaikkapa työsaleissa voidaan huomata, että he tekevät oman työnsä todella nopeasti. Mutta saattaa olla niin, että he eivät kykene edes tekemään  mitään muita töitä. Tuolloin puhutaan oppimisen äärimmäisestä aspektista, jota kutsutaan täsmä-oppimiseksi. Kyseistä menetelmää pidetään moraalisesti hiukan arveluttavana, ja se perustuu siihen, että henkilö ikään kuin eristetään täysin yhteiskunnasta, ja hänelle opetetaan vain yhtä asiaa. Kyseistä menetelmää kutsutaan nimellä “Kaspar Hauser-metodologia”, ja sen harjoittaja varmasti joutuu lopun iäkseen mielisairaalaan.Tämän menetelmän nimi tulee “Kaspar Hauser”-nimisestä pojasta, joka kuuluu yhteen maailman eriskummallisimmista tarinoista.

Tuo poika siis marssi erääseen saksalaiseen kaupunkiin, ja ilmoitti haluavansa ratsuväkeen, ja muuta hän ei osannut sitten puhuakaan. Itsekin ole tätä tapausta pohtinut joskus, ja myöhemmin sitten olen miettinyt sitä, että onko mahdollisesti kyseessä jostakin kasvatustieteellisestä kokeesta, jossa lapsi kasvatetaan täysin erillään tavallisesta yhteiskunnasta, ja ainoa hänen kontaktinsa ulkomaailmaan olisivat armeija. Tässä viittaan erääseen Fredrik Suuren alaisten suorittamaan kokeeseen, missä lapsia pidettiin huoneissa vuosia niin, että hoitajat eivät heille puhuneet mitään, ja sitten Fredrik pääsi kuuntelemaan ihmisten luonnollista puhetta. Ja sitä “enkelten kieltä” sitten tuli noiden humiloitujen sekä epäeetttsesti kohdeltujen ihmisten suusta.

Tuota äärimmäisen epäeettistä koetta kutsutaan “enkelikokeeksi”, ja se varmasti on äärimmäisen julma tapa testata ihmisiä. “Kaspar-Hauser”-metodologiaa voidaan verrata esimerkiksi RISC-tietokoneisiin, jotka suorittavat vain yhtä tehtävää. Tuollainen yhden tehtävän kone kuten taskulaskin on äärimmäisen tehokas silloin, kun se tekee vain yhtä tehtävää, mutta mikään monipuolinen väline se ei ole. Ja jos jotain ihmistä sitten kasvatetaan tuollaisen metodologian kautta, niin se tarkoittaa, että hänelle tulee erittäin vakavia psyykkisiä häiriöitä sekä henkistä vammautumista.

Joten ehkä tuo Kaspar Hauser oli tuollaisen kokeen “tuote” ihminen, joka oli ikään kuin valittu “supertaistelijaksi” tuohon Preussilaiseen armeijaan, vaikka Saksa ei tuolloin ollut vielä yhdistynyt. Eli hänelle olisi opetettu sitten pelkkää sotaa, ja sillä tavoin olisi varmasti luotu sotilas, joka olisi ollut vaikea vastustaja kenelle hyvänsä.  Ja kun palataan näihin kuuluisiin Alzheimer-lääkkeisiin, niin joku psykiatri on saattanut niitä sitten myös lapsille syöttää motiivinaan ikään kuin parantaa tuollaisen henkilön tulevia asemia yhteiskunnassa.

Mutta onko tuollainen toiminta oikeasti jotenkin hyväksyttävää, kas siinä vasta on pulma. lääkärin pitää aina puolustaa potilaansa oikeuksia, mutta sitä en kyllä tiedä, mitä tuollainen lääkitys sitten ihmiselle aiheuttaa. Kuitenkin tällaisista lääkkeistä kerrotaan aina toinen toistaan erikoisempia juttuja, joiden mukaan esimerkiksi USA:n rangaistuslaitoksissa olisi vangeille tehty tällaisia kokeita, joissa vankien älykkyysosamäärää on ainakin yritetty kehittää juuri Alzheimer-lääkkeillä, ja tämä ohjelma olisi sitten ollut osa jotain projektia, missä kovissa rangaistuslaitoksissa istuneita vankeja olisi motivoitu liittymään NAVY SEAL:iin, missä he sitten olisivat työskennelleet Phoenix-ohjelmassa Vietnamissa.

Tuollaiset “häkkilinnut” voisivat olla erittäin motivoituja toimimaan esimerkiksi  JSOC:in (Joint Special Operations Command) työhön, koska en usko, että nuo henkilöt olisivat kovin mielissään istuessaan vankilassa. Ja tämän kaltaiset ohjelmat tietenkin saavat ihmisten niskakarvat nousemaan pystyyn, kun ajatellaan sitä, miten esimerkiksi tuollaisia kovaan väkivaltaan syyllistyneitä henkilöitä koulutetaan.

Samoin sitä varmasti ajattelee moni, että mitä noille ihmisille oikeastaan luvataan. Ja kun ajatellaan esimerkiksi kuoleman pistosta, niin itse kyllä uskoisin, että tuollainen teloitus voidaan tietenkin lavastaa niin, että henkilö saa vain normaalin anestesian, eli tuolloin vain lääkeampullien etiketti pitää vaihtaa, ja sitten tietenkin kyseisen henkilön menneisyys voidaan poistaa, jolloin hän voisi tehokkaammin totella “herraansa”.

Jos taas määrätään kaasukammio tai sähkötuoli, niin silloin vain pitää käyttää hiilihappojäätä sekä käyttää ilokaasua, tai säätää tuo sähkötuoli tainnuttavalle teholle eli tehdä siitä itseasiassa tuolin muotoinen sähköpamppu tai taser, kuten tuon välineen kauppanimi kuuluu, jolloin teloitettava vain menettää tajuntansa Tuolloin pitää vain lääkäri sekä pari vanginvartijaa saada hiljaiseksi, ja kirjoittamaan väärennetty kuolintodistus, sekä elintoimintoja valvovaa kojetta “säätää”, niin että se näyttää filmiä. Ja jos hän sitten sattuu kuolemaan tehtävissään, niin silloin tietenkin hänen olemassaolonsa voidaan kiistää.

http://altzheimerintauti.webnode.fi

Ihminen ei koskaan ole täysin valmis, vaan aina löytyy lisää opittavaa. Mietteitä itsenäisestä opiskelusta sekä elämän mittaisesta oppimisesta.

"Dominikaani joka ei opiskele on kuollut dominikaani"

Dominikaanien motto

Itse-oppiminen on prosessi, mitä jostain syystä väheksytään. Kuitenkin verkkoympäristöt tekevät mahdolliseksi sen, että minkä tahansa koulun tai minkä tahansa koulutuksen voi jokainen hankkia vaikka hän ei olisi koskaan edes käynyt tuossa koulussa sisällä, mihin hän tulee suorittamaan tutkintoaan. Tietenkin esimerkiksi ammattikoulujen työnäytteet pitää antaa siten, että ne voidaan hyväksyä. Mutta kuten Helsingin Sanomien itse-oppimista koskevassa jutussa sanotaan, jossa kerrotaan kiinteistöalan ihmisestä, joka oli lukenut itsensä koodaajaksi, niin pääpaino kaikkia ammatteja hankittaessa on siinä, että henkilö osaa työnsä. Siis pelkillä papereilla ei sinällään tee kukaan yhtään mitään, vaan henkilön pitää päivittää koulutustaan jatkuvasti, jotta hän pysyy ajan hermoilla työelämässä toimiessaan.

Kuitenkin ammatilliset paperit ovat jonkinlainen tae siitä,että henkilö nyt jotain tietää työstä, mutta toisaalta saattaa olla niin, että ihminen ei koskaan ole täysin valmis, vaan elämä on jatkuvaa itsensä kehittämistä. Tuotantovälineet sekä tekniikat sekä sitä kautta myös materiaalit muuttuvat, ja siksi ihmisen pitää päivittää osaamistaan. Kun puhutaan alasta, jossa noin on tapahtunut, niin tietysti mieleen tulee heti ICT-ala, mutta myös muilla aloilla on tapahtunut huimaa kehitystä, koska esimerkiksi arkkitehtuuriin sekä logistiikkaan liittyviä tehtäviä voidaan ensin hoitaa simulaattoreiden avulla, jotta ratkaisun hyvät ja huonot puolet löytyvät ennen kuin mitään konkreettista tarvitsee edes ryhtyä tekemään.

Eli ratkaisua voidaan ryhtyä testaamaan jo ennen rakennustöiden alkua, jolloin ei esimerkiksi seiniä tarvitse ryhtyä purkamaan, jos piirtäjä on tehnyt jotain virheitä. Riittää että seinää siirretään tietokoneen ruudulla sen verran, että ratkaisu muuttuu toimivaksi. Ja sitten virtuaalitodellisuuteen perustuvan 3D-mallinnuksen avulla tiloissa voidaan tehdä kiertokäyntejä ennen kuin fyysistä rakennusta varten on lähdetty edes tarvikkeita tilaamaan, mikä säästää kustannuksissa. Kun puhutaan virtuaalisten työ-ja  toimitilojen käytöstä opetuksessa, niin tietenkin se mullistaa myös opetuksen täysin. Eli todellisuudessa voidaan sanoa, että kuka tahansa saa oikeasti lukea kirjaa yliopiston ryhmän  edessä, mutta tunnilla annettuja tehtäviä sekä  kokeita saa arvostella vain sellainen henkilö, jolla on siihen valtuudet.

Tuon takia noita yliopiston saleissa puhuvia henkilöitä kutsutaan luennoitsijoiksi ja noita tapahtumia luennoiksi, koska ennen vanhaan yliopistojen opettajat saattoivat vain käydä yliopistossa kurssin alkaessa sekä keräämässä tehtävät kurssin päättyessä. Kaikki opetus tuossa paikassa tapahtui siten, että opiskelijoille luettiin suoraan kirjasta opiskelijoille, jotka kuuntelivat tuota tekstiä tarkkaavaisesti. Kun puhutaan itse-oppimisesta, niin tulevaisuudessa ainakin peruskoulun jälkeiseen opetukseen kuuluvat teoreettiset sekä yleis-aineisiin kuuluvat tehtävät voidaan tehdä kotoa käsin verkko-työtiloissa.  Tuohon työtilaan voidaan tietenkin vaatia tunnistautumista, ja myös esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset voidaan hoitaa tietenkin Internetin kautta.

Näet vaikka olen joskus ollut sitä mieltä, että mitään tällaisia kokeita ei saisi tehdä digitaalisesti, niin kuitenkin nykyaikaisten tablettien sekä mobiililaitteiden aikana tuollainen koejärjestely olisi hyvin helppo toteuttaa. Ja tuolloin voidaan näistä tietokoneista estää Internetin käyttö kokonaan, lukuun ottamatta tuota työtilaa, jossa jossa koe suoritetaan. Tuolloin voisi YTL sitten suoraan katsoa sitä, mitä YO-kokelas tekee tuon kokeen yhteydessä. Eli tietotekniikan kehitys mahdollistaa myös käsialakirjoituksen käytön tuossa kokeessa, missä voidaan hyödyntää sekä tablettitietokoneita sekä digitointi-alustoja, joita piirtäjät käyttävät kun he jäljentävät piirustusta tietokoneen muistiin.

Tai tietenkin myös A4 kokoisia tabletteja voidaan käyttää tuon tekstin luomiseen, jolloin abiturientti sitten kirjoittaa tehtävän suoraan tabletin näytölle. Eli tämä on niitä asioita, joita kannattaa hieman miettiä, kun YO kirjoituksia aletaan kehittää. Tietojenkäsittely on monilla aloilla tukijärjestelmien saumattoman toiminnan edellytys, joten tuo ala on sellainen, että siinä ollaan ikään kuin “monessa mukana”. Ja tietenkin tuollainen virtuaalinen järjestelmä tekee sen mahdolliseksi, että kouluissa ei enää olisi ryhmäkokojen rajoituksia. Eli ainakin osa tehtävistä voidaan tuolloin tehdä paikasta riippumatta. Ja tietenkin myös työelämän sekä koulujen yhteistyötä pitää kehittää, joten silloin voidaan esimerkiksi opinnäytetöitä yhdistää mukavasti työelämän tarpeisiin, joka on aina hieman toinen kuin mitä koulujen asettama vaatimustaso oikeastaan on.

Kun ihminen suorittaa ammattitutkinnon, niin silloin kuitenkin työnantaja voi siitä katsoa, että henkilöllä on jotain valmiuksia toimia oikeassa työelämässä, joka ei pidä sisällään esimerkiksi mitään extreme-osioita eikä tikan- tai saappaanheitto-kilpailuja, eikä missään oikeassa työpaikassa jossa sellainen keskiverto-ihminen käy myöskään syödä mitään raakoja mustekaloja tai juoksennella jonkun pyörivän kuution päällä. Tai tietenkin viihdealan työt kuten “Reality-TV-tähti” ovat asia erikseen. Ja onhan esimerkiksi Mötley Crüekin tehnyt hyvin rahaa omalla osaamisellaan rock.-musiikin kivisellä tiellä. Joten tietenkin jotkut ihmiset tienaavat todella hyvin tuolla viihdetaivaan tähtösten joukossa.

Mutta sellaisessa “tavallisten työssäkäyvien miesten” tai “-naisten” kuten maalarien, sähkömiesten sekä opettajien tai muiden ammatinharjoittajien versiossa työelämästä, mihin tietenkin osa ihmisistä tähtää on tarkoitus se, että henkilö ensinnäkin tekee työnsä turvallisesti sekä oikein. Eli missään nimessä missään todellisessa työpaikassa ei tarvitse mitään sen suurempia asioita tehdä kuin omat työtehtävät, mikä tietenkin on joillekin ihmisille sitten aivan täysin tuntematon käsite. Toki jokainen voi sitten lähteä kokeilemaan talenttiin tai muuhun vastaavaan televisio-ohjelmaan kokeilemaan niitä omia laulutaitoja, jos hän vaikka sitten sattuu voittamaan tuon kilpailun, ja saamaan miljoonasopimuksen joltain Sony BMG:ltä tai sen kaltaisesta viihdealan yrityksestä.  

http:\\viidettajatyoelamaa.webnode.fi

Miksi ihmistä ei saa jättää yhteisön ulkopuolelle?

Ihmisten kiusaaminen sekä eristäminen yhteisöstä on erittäin ikävää, koska tuolloin he siirtävät saamansa käytösmallin suoraan työelämään sekä omiin lapsiinsa, joiden toiminta sitten muuttuu vähintään yhtä miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi kuin hänen vanhempiensa käytös, ja siitä sitten seuraa hyvin vakavia ristiriitoja ihmisten välillä. Kun puhutaan siitä, kuinka laitostunut ihminen ikään kuin kovettuu, ja hänen toimintamallinsa muuttuu jotenkin raaemmaksi jokaisen vankilassa käyntikerran jälkeen, niin silloin kyseessä on henkilö, joka on saanut vankilasta jotain mielestään upeaa.

Ehkä häntä on siellä sitten kuunneltu tai hänellä on kavereita, kun tuo henkilö sitten kerran toisensa jälkeen palaa tuonne laitokseen, ja on siellä sitten aina vain raaemmista rikoksista istumassa. Kun puhutaan siitä, millainen kuva henkilöllä on silloin yhteiskunnasta, niin silloin kyllä pitää hiukan miettiä, miksi joku henkilö haluaa istua suuren osan elämästään jossain laitoksessa, joka ei kuitenkaan ole kenenkään muun mielestä sellainen, missä kukaan tavallinen ihminen haluaa olla.

Kuitenkin ainakin itse olen sitä mieltä, että tuollaisessa tapauksessa on yhteiskunta onnistunut luomaan henkilön, joka tuntee ikään kuin mielihyvää päästessään lehtien kansiin jotenkin vaarallisena ihmisenä. Aina välillä lehdissä näkee ihmisiä, joilla ei ole mitään omaatuntoa tekojensa takia, ja sen vuoksi monet varmaan ihmettelevät sitä, miksi tuollainen henkilö pääsee kerran toisensa jälkeen pois laitoksesta tekemään lisää rikoksia? Vankilat ovat rikoksen korkeakoulu sanotaan monissa poliisien haastatteluissa, eli joskus kun henkilö on joutunut vankilaan, niin hänen tekonsa ovat muuttuneet raaemmiksi sekä suunnitelmallisemmiksi, ja siksi tuosta asiasta keskustellaan välillä hyvin vakavasti.

Miten sellainen ihminen kuin Veikko “Jammu” Siltavuori tai joku muu vastaava ihminen voi päästä pois vankilasta, vaikka hän on tehnyt useita väkivaltarikoksia, ja sitten kun tuo mies palaa siviiliin, niin silloin hän sitten päättää tehdä kaksi hyvin järkyttävää rikosta, minkä takia hän joutui sitten Niuanniemen sairaalaan. Miten kerta toisensa jälkeen täysin paatunut psykopaatti kykenee sitten vakuuttamaan ehdonalaisesta päättävät henkilöt siitä, että hän on muuttunut vankilassa?

Syy tähän on se, että tuollainen ihminen on laitoksissa oppinut mielistelemään arvioijia todella hyvin. Kun vankilan työntekijät arvioivat henkilön valmiuksia yhteiskunnalliseen elämään, niin he merkitsevät muistiin esimerkiksi sen, mitä arvioitava vastaa, kun hänelle kerrotaan tiettyjä hiukan noloja asioita tuon henkilön persoonasta. Silloin vankilan työntekijä arvioi kohteensa reaktioita, eli arvioitavan pitää kyetä hillitsemään itseään noissa keskusteluissa. Myös mustetahratestejä tehdän vankien mielenlaadun arvioimiseksi.

Tuossa legendaarisessa testissä testataan henkilön asenteita sekä mielikuvitusta ja samalla myös realiteetin tajua, eli käsittääkö henkilö oman rikoksensa vakavuuden ja sen mitä se merkitsee hänen tulevalle elämälleen. Monet ihmiset luulevat, että noissa testeissä huijaaminen on kovin helppoa, mutta voin vakuuttaa, että se ei ole totta. Esimerkiksi narsisti kärähtää tuollaisessa kokeessa hyvin nopeasti siinä, että hän ei käsitä oman tekonsa vaikuttavan omaan elämäänsä. Narsisti saattaa kuvitella oikeasti, että joku rautatieaseman jengi sitten hallitsee valtiota, ja samoin hänen tavoitteensa tulevaa elämää kohtaan ovat täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, mitä hän on tehnyt. Esimerkiksi henkilö joka on jengissä tehnyt jopa satoja ryöstöjä saattaa kuvitella, että hänestä voidaan tehdä vankilan johtaja tai jonkun kaupungin nuorisotyön johtaja.

Tai sitten tuollainen  henkilö kertoo avoimesti olevansa kostonhimoinen, mistä seuraa sitten tuntikausien monologeja siitä, mitä hän tulisi oman juttunsa todistajille tekemään. Kuitenkin joskus ihminen onnistuu harhauttamaan psykiatreja, jotka sitten kirjoittaa tuollaiselle hyvinkin vaaralliselle henkilölle “terveen paperit”, ja siitä sitten saattaa seurata asioita, jotka ovat varsin kamalaa luettavaa, ja siksi psykiatrin pitää olla hyvin tarkka siitä, kenelle hän sitten antaa tällaisia asiakirjoja käteen, koska hän voi olla hyvin vaarallinen ympäristölleen. Kun puhutaan siitä, että joku psykopaatti saattaisi päästä ulos vankilasta esittämällä tervettä on kauhistuttava ajatus. Psyko- tai sosiopaatin ongelmana on se, että hän ei koe mitään tunnereaktiota esimerkiksi surmatessaan jonkun ihmisen.

Psykopaatti ei kuitenkaan myöskään saa nautintoa tehdessään veritöitä, ja siksi hän on loistava valinta esimerkiksi tarkka-ampujaksi. Sotilasasinatuntijat ovat kautta aikojen halunneet värvätä erikoisjoukkoihin henkilöitä, jotka eivät tee mitään muuta kuin sen, mitä on käsketty. Tuon takia esimerkiksi USA:n hallituksella on ollut PROJECT ARTICHOKE:n kaltaisia ohjelmia. Syy siihen, miksi tästä asiasta kirjoitan nimen omaan USA:n hallituksen kannalta on se, että osaa paremmin englantia kuin venäjää, ja uskon että myös venäjällä tai neuvostoliitossa on ollut vastaavia ohjelmia, missä psykopaatteja koulutetaan esimerkiksi kommandomiehiksi tai salaisiksi agenteiksi. Tuolloin puhutaan hallitusta psykopatiasta, missä henkilö tottelee esimiehensä käskyjä eikä kylvä väkivaltaa ja kuolemaa ympäriinsä

Tuollainen henkilö olisi loistava työntekijä esimerkiksi juuri SEAT-team 6:een tai Osasto “V”:hen, koska hän tekisi tehtävänsä kylmästi sekä “ammattitaidolla”. Puhutaan että noissa koulutusohjelmissa henkilöä opetetaan mielistelemään esimerkiksi psykiatreja, jotta nämä eivät huomaa, että kyseessä on “operaattori”. Tuollainen henkilö voidaan ikään kuin soluttaa juuri SEAL team 6:en kaltaiseen eliittiosastoon, ja siitä sitten voi seurata ikävyyksiä, jos joku esittää hänelle olevansa vaikkapa se taho, joka saa oikeuden antaa teloituskäskyjä. Tuolloin voi joku tavallinen rikollinen saada käteensä esimerkiksi kommandon, joka on koulutettu “pimeisiin” erikoistehtäviin. Ja ajatelkaa, mitä esimerkiksi Mafia voisi tehdä tuollaisella ARTICHOKE tai PHOENIX-ohjelman kouluttamalla asiantuntijalla. Eli tuolloin kyseessä olisi joku todellisen elämän “tyttö nimeltä Nikita”, joka ohjelmoidaan palvelemaan jonkun järjestön tarkoituksia viimeiseen asti.

http://sosiopatiajayhteiskunta.webnode.fi/

Työhaastatteluissa ovat ongelmana sellaiset työläiset, joiden kautta haetaan liikesuhteita heidän vanhempiinsa.

Työnhakijan ongelma hänen itsensä kannalta katsottuna saattaa olla siinä, että hän ei ikään kuin saa työtä, mutta kuitenkin on olemassa myös muita näkökulmia tuohon paljon puhuttuun prosessiin, mikä tietenkin vie paljon aikaa sekä yhteiskunnan varoja. Yksi niistä paljon puhutuista näkökulmista on kysymys siitä, että hakeeko työntekijä itselleen töitä, tai pikemminkin siinä, että ollaanko työpaikkaa antamassa työläiselle itselleen vai jollekin muulle hänen sidosryhmiinsä kuuluville tahoille. Ja jos työpaikkaa tarjotaan työläiselle esimerkiksi liikesuhteiden solmimista varten, niin se saattaa vaikuttaa hyvin ikävältä asialta hänen työtodistuksessaa,, vaikka tietenkin tuo asia olisi hyvä tietää myös työntekijän puolella. Ja jos tilanne on se, että työpaikka on tullut siksi, että hänen vanhempansa ovat jossain asemassa, niin silloin tietenkin saattaa olla edessä hiukan hymyjä työpaikan käytävillä.

Yleisin syy siihen, että tällaista järjestelyä, missä esimerkiksi jonkun henkilön lapselle on tarjottu töitä siksi, että hänen vanhempansa on ”joku” saattaa olla halu solmia liikesuhteita tuon työnhakijan kautta johonkin työmarkkinoiden keskeiseen toimijaan. Ja tuo tietenkin on sikäli hiukan ikävä asia, koska kun tuon henkilön vanhemmat sitten lopettavat yrittäjinä, niin saattaa seurata tilanne, missä työpaikan ilmapiiri työläistä kohtaan muuttuu jäätäväksi, eli hänen työhuoneensa vaihdetaan pienempään, sekä muutenkin hänen töitään siirretään toisille ihmisille. Samoin kaikille kerrotaan se, että tuo onneton henkilö on otettu töihin vain siksi, että hänen isänsä on jotain, mikä tietenkin aiheuttaa sellaisen huhumyllyn, että yhtiössä on kohta paikka auki.

Kun töitä annetaan, niin silloin pitäisi aina muistaa se, että työpaikka on kuitenkin sen henkilön, joka on paikkaan tullut, jolloin sitten pitätisi unohtaa kaikki muut sidosryhmät, vaikka tietenkin mahdollisuus hankkia liikesuhteita nuoren työntekijän kautta olisi varmaan melko houkutteleva vaihtoehto. Kun puhutaan sitten työsuoritteista sekä niiden arvioimisesta, niin silloin tietenkin pitää muistaa olla rehellinen, vaikka se joskus tuntuu varmaan itsestä pahalta.

 Kaikki elämässä ei ole mukavaa, ja aina ei ihminen ole sitä, mitä hänen pitäisi olla. Ja tuolloin pitää asia ottaa jonkun ihmisen kanssa puheeksi, jotta asiaan saadaan sitten selvyys. Kaikkein pahin tilanne on se, että toinen istuu jossain työpaikassa vuosikausia, ja tekee siellä huonoa työtä, jota sitten kaikki muut joutuvat korjaamaan, kunnes yhtenä aamuna 25 vuotta työhaastattelun jälkeen henkilölle kerrotaan, että hän on ollut töissä vain siksi, että hänen vanhempansa ovat keskeisiä toimijoita liike-elämässä, ja yhtiön johto on halunnut luoda heihin suhteita. Ja kun noita suhteita ei sitten enää ole, niin sitten ei tuota ihmistä enää kaivata työpaikallaan.

On tietenkin mukavaa, kun voidaan sanoa, että ”olemme tarjonneet nuorelle insinöörille töitä”, mutta kuitenkin pitää muistaa se, että ollaksen valmis insinööri, pitää ihmisen saada paitsi työkokemusta niin myös käydä koulunsa loppuun. Vain sillä tavalla saadaan aikaan se, että hänen osaamisensa muuttuu lain ja viranomaisten edessä täysivaltaisen insinöörin osaamiseksi. Ja kuten tiedämme, niin välillä kuuluu kauhutarinoita näistä ”insinööreistä”, jotka ovat jättäneet koulunsa kesken, ja yhtenä päivänä on työpöydällä odottanut haaste oikeuteen ja vahingonkorvausvaatimus, mikä koskee noissa tehtävissä aiheutettuja vahinkoja, jotka johtuvat puutteellisesta koulutuksesta. Kun keskutellaan tapauksista, missä henkilö sitten myöhemmin saa potkut työpaikaltaan ikään kuin ilman syytä, niin usein työpaikalla on ollut ikään kuin odottava ilampiiri.

Tai sitten joku on sanonut, että ”sellaisia ”Virtasen” kaltaisia insinöörejä saa varmasti halvemmalla”, toki sanamuoto on voinut olla sellainen, että ”me maksamme ”Virtaselle” hiukan suurta palkkaa, joten olisiko sitten aika keskustella häenen työtavoistaan sekä tehtävistään tarkemmin”. Kuitenkin tuolloin ei varmaan kenelläkään ole kovin hyvä olo, varsinkin jos esimerkiksi potkuihin liittyy kehotus: ”jos joku haluaa ”Virtasen” puolelle mennä, niin hän voi myös sieltä työnvälityksestä saa niitä töitä lähteä etsimään”.  Kuitenkin aina välillä vastaan tulee tapauksia, missä tällaista potkujen antotapaa ikään kuin ihannoidaan. On olemassa näkemyksiä siitä, että kaikki ihmiset arvostavat samoja asioita, kuin esimerkiksi joku julkisuuden henkilö. Samalla ikään kuin vihjaillaan siitä, että jos joku esimies on pidetty, niin hän on jotenkin huono johtaja. Johtaja on työpaikallaan organisaationsa edustaja työntejöihin nähden, ja hänen oletetaan tietenkin pitävän tiettyä välimatkaa alaisiinsa. Mutta se että alaisten täytyy tätä johtajaa jotenkin vihata ei kuitenkaan ole aivan sama, kuin olla kunnioitettu johtaja. Se että johtaja vahtii työntekijöiden henkilökohtaisia suhteita tai perheasioita varmasti tekee hänestä jotenkin omituisen ihmisen alaistensa silmissä.

Kun tätä asetelmaa peilataan esimerkiksi sellaiseen luutuneeseen näkemykseen että johtajan täytyy jotenkin komentaa sekä käskyttää työpaikallaan alaisiaan jatkuvasti, niin kuitenkin voidaan sanoa, että ohjeet voidaan antaa myös sellaisessa muodossa, että kukaan ei aloita itkua noiden sanojen takia. Jos jollekin täytyy antaa potkut, niin se varmasti voidaan tehdä ilman sen suurempaa nöyryyttämistä. Mikäli tuolla henkilöllä on sitten jotain muita suhteita työpaikallaan, niin sitäkin asiaa pitää ymmärtää. Eikä sitä että hänen olkapäälleen lasketaan käsi, ja sanotaan jotain kaunista varmaan ole pahitteeksi. Kun puhutaan vihatuista esimiehistä, niin he sitten aiheuttavat lopulta sen, että heitä ei sitten enää työpaikallaan paljoa näy. He hoitavat asioitaan jostain kotitoimistostaan, ja missään nimessä ei ole pelkoa siitä, että nämä henkilöt sitten saisivat mitään kovin suuria kaveripiirejä koottua ympärilleen, koska he yleensä ovat käytöksellään aiheuttaneet sen, että heidät on täysin sosiaalisesti eristetty muusta yhteiskunnasta. Eli kuljettajalla varustettu työsuhdeauto varmaan pitää huolen siitä, että tuo henkilö ei paljoa sitten kaduilla enää kävele, ja pelko kostosta pelottaa sen verran, että henkilö ei ainakaan kovin näkyvästi pidä yhteyttä MC-kerhoihin.

Myös heidän lausunnoissaan korostuva vaatimus ehdottomasta lain noudattamisesta sekä rikosrekisterin leimaavuudesta varmasti karsii noita MC-miehiä heidän kaveripiiristään. Tässä ei muuten käsitellä johtajuutta vain liike-elämän kannalta vaan yleistävästi. Kun puhutaan henkilökohtaisista asioista sekä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, niin tietenkin pitää muistaa se, että toisesta ihmisestä ei ole pakko aina pitää, mutta kun katsotaan aikuisten maailmaa, niin esimerkiksi lakimies ei aina näytä sitä, jos hän ei satu pitämään jostain henkilöstä. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu sellainen asia, että henkilö ymmärtää sen, mitä esimiesasema oikeasti merkitsee. Se merkitsee sitä, että alaisten on aina toteltava sitä, mitä hän sanoo. Ja jos tuossa tapauksessa sitten saattaa joku mennä liian pitkäle jakaessaan käskyjä. Eli hän saattaa halventaa toista esimerkiksi vähättelemällä toisen henkilön amattitaitoa tai sitten hän lisää käskyn perään sanat ”jos siihen edes siihen pystyt”.

Kaikkein onnettomin asia sitten on se, että toisia henkilöitä haukkuvan johtajan käytös ei hänestä itsestään varmaan tunnu mitenkään epäsopivalta, ja silloin saattaa käydä niin, että hän keskustelee kahviossa kovaan ääneen siitä, kuinka ”tyhmä” toinen ihminen voi olla. Kuitenkaan hän ei tuolloin kyllä itsestään kovin hyvää kuvaa anna, kun tuollainen henkilö sitten panettelee muita, ja kertoo mitä hän teki silloin tai tällöin, ja mukana tulevat tietenkin sellaiset kuvaukset, missä toinen kaivaa nenää tai tekee muuta inhottavaa. Hän kuitenkin unohtaa sen, että toinen on alaisena velvollinen ottamaan häneltä käskyjä vastaan, ja kantamaan esimerkiksi tuoleja huoneesta toiseen, jos tuo superlahjakkuus sitten sitä sattuu vaatimaan, jolloin tietenkin työaikaa menee aivan turhaan tuollaiseen toimintaan. Tällaisia asioita sitten tietenkin olisi hyvä ottaa huomioon, jos henkilö joskus ryhtyy johonkin johtajan tehtävään.

Eli jos hän huvikseen jotain alaisia hyppyyttää pihalla, niin silloin hän ei ajattele ollenkaan sitä, että siinä sitten vain menee työaikaa hukkaan, vaikka tietenkin on hienoa ajatella, että toiset sitten kantavat vain noita tuoleja huoneesta toiselle. Se että tuolloin voidaan ottaa puheeksi esimerkiksi tehtävien ulkoistaminen, ei tarkoita sitä, että noita tehtäviä ei tarvitse tehdä, vaikka niitä tekeekin toinen yhtiö. Ja tuolloin kannattaa vähän miettiä sellaisia asioita, kuin että meneekö tuo ulkoistettu siivous- tai tilapalveluita koskeva sopimus sitten jonkun johtajan omalle yhtiölle, joka saattaa olla ketjuutettujen yhtiöiden päässä oleva kiinteistönhoitoalan yritys. Se saattaa tuoda mukavasti lisää rahaa jonkun johtajan palkkapussiin, jos hänen omistamansa kiinteistönhoitoalan yhtiö sitten tulee tekemään noita töitä, mutta tuon asian moraalisesta puolesta sitten voidaan olla montaakin mieltä.

marxjatalous.blogspot.fi

Kirjoitus johtajuudesta sekä johtamisen teoriasta (Johtamisen sijasta istukaamme rinkiin, ja alkakaamme puhua johtajuudesta)

"Johtamisen sijasta istukaamme vain rinkiin
ja alkakaamme puhua johtajuudesta"

Johtamisen teoria on hyvin erikoinen asia, koska monet luulevat että johtamaan oppii vain käytännön kautta, mikä tietenkin on osittain totta. Eli opiskelu tarkoittaa sitä, että käytäntö sekä teoria tukevat toisiaan kuten autokoulussa toimitaan. Mikäli henkilölle ei kukaan viitsi mainita siitä, että virallinen esimiesasema on hiukan toinen asia, kuin mitä esimerkiksi kaveripiirin keskushenkilönä oleminen olisi ollut, niin seurauksena saattaa olla erittäin ikäviä sosiaalisia tilanteita. Vaikka käytännön johtaminen tietenkin antaa sen tärkeimmän opin johtajuudesta, niin silti pitäisi tähdentää sitä, että virallisessa esimiesasemassa olevaa henkilöä on aina toteltava. Kuten monet ihmiset sanovat, niin johtamaan oppii vain johtamalla.

Mutta jos ihminen ei tiedä, mitä hän oikeastaan tekee johtaessaan muita, niin silloin hän saattaa aiheuttaa tielanteen, missä välit katkeavat lopullisesti. Ajatelaanpa hetki sellaista tilannetta, että henkilö on ollut jossain jengissä vähän niin kuin "pomona", mikä tarkoittaa sitä, että hän on hyvin suosittu ihminen. Tuolloin kaikki mitä hänen kanssaan tehdään on vapaaehtoista, ja silloin tuo henkilö sitten kysyy muiden mielipidettä asiasta. Mutta joskus tulee eteen sellainen tilanne, että työnantaja tekee hänestä virallisen esimiehen noille entisille kavereilleen, niin silloin saattaa mopo karata käsistä todella pahasti.

Näet otetaan eteen sellainen tilanne, missä esimerkiksi valitaan työpaikalla kuunneltava musiikki, ja tuo superlahjakkuus sitten valitsee musiikiksi Michael Jacksonin, kun tuosta asiasta puhutaan yhtiön palaverissa. Tuo henkilö siis automaattisesti olettaa, että kaikki työpaikan ihmiset pitävät Michael Jacksonista, ja sitten tietenkin hän ilmoittaa, että työpaikalla halutaan kuunnella nimenomaan Michael Jacksonia. Kuitenkin voidaan sanoa, että tuo asia pitäisi varmistaa jollain tavalla, eli kavereiltakin pitäisi tuolloin kysäistä sitä, että millainen musiikkimaku näillä on, eikä sitten mennä johonkin ryhmään vain ilmoittamaan sitä, että tässä työpaikassa tai sen sosiaalisissa tiloissa  halutaan kuunnella Michael Jacksonia.

Tällä esimerkillä haluaisin kertoa teille, että pelkkä olettaminen ei riitä, kun puhutaan jostain asiasta. Toisaalta tuo esimies saattaa yksinkertaisesti haluta pois koko palaverista, ja jos hän ei noissa sosiaalisissa tiloissa muutenkaan käy, niin silloin tuo henkilö saattaa sanoa ensimmäisen mieleensä tulevan muusikon nimen, jotta hän pääsisi puhumaan sitten tärkeimmistä asioista seuraavassa palaverissa. Mitäpä kiertävää päällikköä kiinnostaa, mitä musiikkia työpaikalla kuunnellaan, kun hän ei siellä koskaan ole paikalla, mutta tietenkin hänen velvollisuutensa on juosta ympäriinsä palaverista toiseen, jotta kaikki ihmiset sitten näkevät hänen tekevän työtä palkkansa eteen. Ja paras tapa osoittaa ihmisille, että ihminen tekee työtä, on istua jatkuvasti erilaisissa palavereissa, jotta koko kansa näkee, mistä tuollainen ihminen saa palkkaa.

Tietenkin hän voi sitten rynnätä pitämään pari kurssia, mitkä käsittelevät johtajuutta. Näiden kurssien aikana tuo henkilö voi sitten mainita, että "sosiaalinen media" ei palvele yhteisön etua, ja mitä siitä tulisi kun muut vain sitten bloggaavat tai käyttävät facebookia työaikana, mikä on tietenkin rajattu tarkasti työhön, mikä tuottaa tuolle yhtiölle voittoa, ja millaisen kuvan työhaastattelijakin saa tällaisesta bloggaajasta, joka kehtaa arvostella johtajia sekä heidän valitsemiaan työtapoja. Tässä yhteydessä tuo työnjohtaja sitten voi kertoa, kuinka paljon rahaa hänen kouluttamisensa jossain yksityisissä yhtiöissä onkaan maksanut, ja kysellä vielä että "onkohan tuo bloggaaja nyt tulossa töihin ollenkaan?". Ja voihan työsopimuksessa sitten vaatia sitä, että henkilö ei saa osallistua sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan keskusteluun.

Yleensä tuollainen johtaja ei muista miettiä asiaa tarkasti, ja järjestä asiasta mitään sen suurempia äänestyksiä, vaan menee ilmoittamaan oman mielihalunsa rymän kantana. Kun puhutaan siitä, että henkilöllä on virallinen johtajan asema, missä häntä on toteltava jokaisessa asiassa, niin silloin saattaa helposti "mopo karata käsistä". Eli tuolloin henkilö saattaa luulla että toinen ihminen on tyhmä, kun tämä tekee kaiken mitä hän sanoo. Se että "toinen luulee toista tyhmäksi" tarkoittaa tässä tekstissä sitä, että hän käyttää harkitsemattomia ilmauksia, joilla sitten toisia alistetaan tai halvennetaan.

Ei ole mitenkään mukavaa olla henkilö, jota kutsutaan idiootiksi, ja tietenkin välillä on vastaan tullut sellainen esimerkki, missä joku neropatti kertoo koulun pihalla esimerkin, missä yleensä armeijassa esimiesasemaan päässyt henkilö kysyy alaiselta lompakkoa. Sitten kun alainen antaa lompakon, niin esimies on ottanut sitten setelin taskuunsa, ja kertonut kaikille kuinka "tyhmä voi alainen olla". Tuolloin on unohdettu sellainen asia, että tuo henkilö on ollut esimiesasemassa toiseen nähden, ja tietenkin tuolloin on opetettu niin, että esimies saa komentaa alaistaan antamaan lompakon itselleen. Tuolloin sitten vielä tuollainen lahjakkuus voi komentaa alaistaan vastaamaan "kyllä herra", kun hän kysyy tuota seteliä.

Tästä on muuten olemassa sellainen versio, missä esimies kysyy alaisiltaan, että "haluaako komppania tarjota hänelle hampurilaisen", mihin tietenkin vastataan "kyllä herra" Tämä teko muuten on törkeää esimiesaseman väärinkäyttöä, mistä sitten saa varmasti esimies lähteä vähäksi aikaa miettimään näitä asioita. Esimiesasema ei ole virallisesti käytettynä mikään oikeus tehdä mitä häntä huvittaa. Eli palataan taas tähän Michael Jacksoniin, ja työpaikan ilmapiiriin. Se että joku automaattisesti olettaa muiden olevan aivan samaa mieltä kuin mitä hän on saattaa aiheuttaa sellaisia tilanteita, missä sitten ystävyyssuhteet katkeavat. Toki esimerkiksi työpaikan viihtyvyyttä koskevissa palavereissa olisi hyvä kysyä kaikkien mielipidettä asioista. Toisaalta tuolloin saattaa jonkun mieleen tulla sellainen asia, että kaikki työpaikan henkilöt pitävät Michael Jacksonista, varsinkin kun tuo henkilö ei ehkä itse koskaan käy työpaikan sosiaalisissa tiloissa, joita sitten tuollainen musiikki varmasti koskee.

https://www.youtube.com/watch?v=5R3DwfJw8-w

marxjatalous.blogspot.fi