Ajatuksia siitä millainen kuvitteellinen humanoidi sitten voisi olla

Vieras sivilisaatio David Hardyn kuvaamana

Seuraava kirjoitus on itseasiassa tarkoitettu filosofiseksi tai humoristiseksi kirjoitukseksi, siitä millainen olisi kuvitteellisen alienin sielunelämä, ja mitä tuollainen mahdollisesti hyvin erilaiselta planeetalta kotoisin oleva olento ehkä meidän planeetallamme sitten pelkäisi. Jos ajatellaan sellaista tilannetta, että “alien” muuttaisi Maahan, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että sen elinympäristö olisi varmasti erilainen kuin meidän omamme, ja jos sen kotiplaneetta olisi esimerkiksi Zeta Aurigaen tai Zeta Cancrin  kaltaista hyvin suppeaa  kaksois- tai moninkertaista tähteä kiertävällä radalla, niin sen luontaisessa elinympäristössä olisi sellainen ilmiö, että joillakin sen planeetoista tulisi hämärä kaksi kertaa. 

Sen takia tämän olion unirytmi olisi täysin erilainen kuin meidän, ja jos tuo hypoteettinen humanoidi sekä muuten samanlainen kuin me olemme, niin sillä olisi ehkä itseasiassa kaksi yöunta, koska tuo kaksoistähti aiheuttaisi sen, että yö tulee planeetalle kaksi kertaa. Tuollaisella kaksoistähteä kiertävällä planeetalla asuvalla kuvitteellisella olioilla voisi olla kahdet silmäluomet, joista toisia se käyttää kun kaksoistähtijärjestelmän  himmeämpi osapuoli olisi näkyvissä, ja toisia se sitten tarvitsisi kun kaksoistähtijärjestelmän keskustähti tulee näköpiiriin. Tuollainen tilanne voisi olla sellaisessa tähtijärjestelmässä, jossa kaksi keskustähteä kiertää hyvin lähellä toisiaan, ja sitten kauempana olisi tuollainen kolmas tähti, jolla olisi ehkä oma aurinkokunta. 

Monet nykyisin tunnetuista eksoplaneetoista kiertää punaista kääpiötähteä, ja jos niillä olisi elämää, olisi tuon elämänmuodon sitten sopeuduttava tuon tähden hyvin rajuihin purkauksiin, ja tietenkin nuo planeetat olisivat lukkiutuneita, jolloin niiden toinen puoli olisi jatkuvasti kohti tuota tähteä, mutta kuitenkin elämä olisi silti mahdollinen tuon planeetan pinnalla, mikäli se kykenisi jotenkin suojautumaan tuota punaisen kääpiötähden purkausta vastaan. Tai toinen mahdollisuus olisi sitten se, että tuo elämä olisi rajoittunut planeetan terminaattorille eli sen yön ja päivän väliselle rajalle, missä lämpötila olisi ehkä hyvin miellyttävä. 

Tuollainen punaista kääpiötä kiertävä planeetta sitten varmasti kiihottaa ihmisten mielikuvitusta, ja voidaan ajatella, että tuollaisella planeetalla olisi kaksi eri lajia, joista toinen olisi sopeutunut elämään ainaisessa auringonpaisteessa, ja toinen taas olisi sitten tuomittu elämään ainaisessa pimeydessä, ja tuolla pimeässä elävällä lajilla voisi olla hyvin suuret silmät, jotka keräävät paljon valoa. Toisaalta päivän puolella elävät oliot saattaisivat pelätä pimeää, ja niillä pitäisi olla sellaiset silmät, jotka voivat suojautua hyvin äkisti alkavilta flarepurkauksilta. Tuollainen planeetta voisi olla esimerkiksi Gliese 581:tä kiertävä elollinen planeetta, jonka elämän älyllisyyteen en tässä sitten ota kantaa.   

Jos ajatellaan että olio olisi kotoisin flaretähteä kiertävältä planeetalta, niin sillä voisi olla erittäin nopeasti kehittyvä pigmentti, sekä myös sellainen näkökyky, joka havainnoi hyvin herkästi tuollaisen punaisen kääpiötähden rajuja purkauksia edeltävää infrapunaisen säteilyn lisääntymistä. Ja tietenkin tuollaisella olioilla voisi olla kalan eviä muistuttavat lisäluomet, jotka suojaavat silmiä tehokkaasti, mikäli olio sattuisi katsomaan tuota punaista kääpiötähteä silloin kun se alkaa purkautua.  Tietenkin tämä kaikki on vain saivartelua sekä pohdintaa, koska itse en ainakaan ole mitään alieneja koskaan tavannut, mutta voidaan sanoa, että tietenkin tällaista asiaa pohtiessa aika menee nopeasti. Kun mietitään esimerkiksi sellaista tilannetta, että humanoidi tulee jostain hyvin lämpimältä planeetalta, niin sen elinympäristössä ei ehkä olisi ollenkaan tähtiä, vaan koko taivas olisi jatkuvasti udun peitossa, joka peittää pilvet näkyvistä, ja ehkä tuo outo äly näkisi vain planeetan jättimäisen kuun, kuten oma lempitaitelijani David Hardy on yläkuvassa kuvannut. 

Eli tuollaisella oliolla saattaisi olla esimerkiksi tähtiä koskeva pelko, ja ehkä se kokisi meidän planeettamme  yön hyvin ahdistavana, kun taivaalla on tuhansia pieniä pisteitä. Tällaisia kirjoitelmia on erittäin mukava tehdä, ja tietenkin aina tällaisista asioista puhuttaessa täytyy pitää mielessä se, että meillä ihmiskunnalla ei ole ainakaan vielä mitään tieteellisesti todistettua tai tiedemiesten toimesta julkaistua kontaktia muihin sivilisaatioihin, vaikka tietenkin jotkut ihmiset ovat asiasta toista mieltä. Mutta kaikki “kontaktit” mitä vieraisiin sivilisaatioihin on saatu, ovat tähän asti olleet virallisen selityksen mukaan peräisiin hajonneista porakoneista tai muista sähkölaitteista. Mutta toivossa on hyvä elää, ja ehkä alien ottaa yhteyttä vielä joku päivä, kun se havaitsee sen, mihin suuntaan maailma on menossa.  

Joskus tulevaisuudessa ihmiskunta voi hyödyntää 100% Auringon energiasta

Maapallo satelliitista kuvattuna
(Kuva ESA (Airbus))

Kun ajatellaan esimerkiksi SETI (Search For Extraterrestrial Intelligence) ohjelman määrittelemää supersivilisaatiosta, eli tuossa määritelmässä sivilisaation taso määritellään sen mukaan, miten monta prosenttia keskustähden energiasta tuo älyllinen olio kykenisi hyödyntämään. Supersivilisation määritelmä olisi silloin se, että sivilisaatio kykenisi tuottamaan 70-80% keskustähden tuottamasta energiasta. Tuo määrä saattaa vaikuttaa hyvin suurelta, mutta itse olen sitä mieltä, että ehkä tulevaisuudessa voimme hyödyntää oman aurinkomme tai jonkun muun aurinkokunnan keskustähden kehittämää energiaa 100 % hyötysuhteella. Mutta se miten tuon tempun teemme ei ole mitenkään erityisen vaikea tai monimutkainen. Riittää että aurinkokunnan keskusaurinko peitetään aurinkopaneeleista valmistetulla pallolla, ja sitten tuon pallon avulla kerätään sen kaikki säteilyenergia talteen.


Tuollainen jättimäinen  pallo voidaan valmistaa ohuista alkuaine piistä valmistetuista paneeleista, jotka valmistetaan avaruudessa, ja tuon "energiapallon" valmistamiseen tarvitaan vain miljoonia tai miljardeja avaruusaluksia, jotka sitten työntävät nämä piistä tehdyt paneelit toisiaan vasten, ja tuolloin voidaan luoda sellainen energiapallo, mikä sulkee kokonaan aurinkokunnan keskustähden sisäänsä. Jos puhutaan aurinkokunnasta, niin silloin tietenkin kaikki elämä siellä päättyy, kun planeetat eivät enää saa valoa, mutta jos tässä sitten mietitään sitä, millainen olisi ihanteellinen paikka tuollaisen valtavan keräimen valmistamiseen, niin silloin tietenkin voidaan ajatella sellaista tilannetta, että ihmiskunta on matkustanut avaruudessa miljoonia vuosia, ja saavuttaa sitten sellaisen aurinkokunnan, missä on kaksoistähti, jonka osapuolet muodostavat epäsuhtaisen parin.


Eli varsinainen keskustähti voisi olla Auringon kaltainen G2-spektriluokan tähti, ja verraten kaukana siitä olisi punainen M5 spektriluokan kääpiötähti, joka voisi olla sellainen että sillä ei olisi omia planeettoja tai ne eivät olisi asuttavaksi kelpaavia. Tuo kääpiötähti kiertäisi sitten sellaisen etäisyyden päässä keskustähdestä, että sen etäisyys olisi hiukan kauempana kuin Pluton etäisyys Auringosta, jolloin molemmilla tähdillä tietenkin voisi olla omat planeettajärjestelmänsä. Ja toki myös punainen kääpiötähti voi toimia "otollisena jupiterina", mikä tarkoittaa sellaisella etäisyydellä keskustähdestä sijaitsevaa massiivista kappaletta, että se asemoi planeetat oikeille radoille keskustähden ympärille, jotta jonkun planeetan ilmasto olisi sellainen, että siellä olisi sellaiset olosuhteet, että ihminen voisi siellä elää.


Tällaisessa tähtijärjestelmässä, missä punainen kääpiötähti olisi toisena osapuolena voitaisiin tehdä niin, että tuo punainen kääpiötähti ympäröidään energiapallolla, ja sitten siitä lähetetään energiaa tuohon kuvitteelliseen siirtokuntaan radiomasereiden avulla, jotka voivat sitten mahdollistaa myös viestien lähettämisen Maahan. Tuollaisen kuvitteellisen energiapallon avulla voidaan sitten lähettää sähkövirtaa johonkin tukikohtaan, ja tuo energian siirto olisi varmasti hyvin näyttävä prosessi, ja se muistuttaisi hiukan kvasaareista lähtevää hiukkas-suihkua.


Tällaisen valtavan energiapallon valmistaminen on sellainen prosessi, että siihen ihmiskunta ei varmaan ainakaan lähitulevaisuudessa ryhdy, ja tuollaisen keräimen haittapuoli on siinä, että jos tuo Aurinko peitetään, niin silloin tietenkin elämä myös Maapallolla päättyy. Ja tietenkin sen toteuttaminen vaatii valtavan määrän piitä, josta sitten avaruudessa voidaan valmistaa erittäin ohuita paneeleita, joihin kiinnitetään sitten avaruusalus, joka työntää nuo paneelit toisiaan vasten. Tuolloin keskustähti sitten peittyy noiden miljardien alusten työntäessä noita piin kappaleita toisiaan vasten, ja tämä mielikuvituksen luoma valtava rakennelma muistuttaa sitten jättimäistä  jalkapalloa. Meillä ihmiskunnalla saattaa olla jo teoreettinen valmius tuollaisen keräimen valmistamiseen, mutta se että käytettävä teknologia olisi toteutettava niin valtavassa mittakaavassa varmaan estää tehokkaasti tällaisen projektin toteuttamisen.


Olen jostain lukenut, että joku kirjailija tai tiedemies olisi esittänyt ajatuksen siitä, että kun aurinko muuttuu punaiseksi jättiläis-tähdeksi, niin silloin voidaan auringon säteilyä himmentää Auringon ja Maan väliin asennettavalla valtavalla mylarista valmistetulla himmentimellä, jonka koko olisi sama kuin Maapallon, mutta paksuus vain muutamien atomien luokkaa. Se mistä tuon jutun luin taisi olla joku jonkun  Asimovin kirjan kaltainen opus, jossa maassa eletään viimeisiä aikoja, ja ehkä se kirjoitelma sitten oli novelli, kun en sitä sitten löytänyt netistä.


Mutta tuo kirja päättyi todella tyylikkäästi, ja Maapallo pelastuu tuon himmentimen ansiosta, joka sitten estää paisuvan tähden polttamasta planeettamme pintaa. Ja sitten tietenkin tuo laajeneminen päättyy, ja ihmiskunta jatkaa elämäänsä omassa maailmassaan. Eli tuo himmennin olisi yksi vaihtoehto miten sivilisaatio voisi toimia, jos sen aurinko alkaa muuttua punaiseksi jättiläiseksi tai sitten tämä hypoteettinen olio voisi sitten muuttaa elämään planeetan pinnan alle. Ja ehkä me ihmiset teemme näin, kun Aurinko kuluttaa loppuun vetyvarannot, ja muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, tai ehkä me sitten muutamme toiseen aurinkokuntaan asumaan.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Populismin tuntomerkit

Yllä: USA:n presidentti Barrack Obama käymässä Berliinissä (Lähde N.Y Times)

Populismi on politiikkaan kuuluva tapa kysyä äänestäjistä mitä he haluavat. Näin tietenkin tekevät kaikki poliitikot, mutta populisti tekee tästä toiminnasta taidetta. Hän on kuin joku rock-tähti, joka seisoo yleisön edessä ja pitää sellaisia puheita, missä kaikki asiat ratkaistaan yksinkertaisin keinoin ja kertoo mitä yleisö haluaa kuulla. Hän kohtelee yleisöön maksavina asiakkaina, jotka sitten maksavat hänelle palkkion uurnaan pudotettavilla äänillä. Tietenkin tuollaisella poliitikolla on selvästi mielessään se tavallinen “herra tai rouva keskiverto”, joka sijoittuu tilastoissa gaussin käyrän keskivaiheille, mistä löytyy hänen mielestään suurin mahdollinen äänestäjien joukko.

Tuo tietenkin tarkoittaa sitä, että kaikki tuon poliitikon antamat lupaukset annetaan tuolle tilastollisten  keskivertoihmisen ryhmälle. Se mitä muille sitten tapahtuu noiden kyseisen poliitikon ajamien reformien jälkeen on hänelle yhdentekevää. Se että kansa pitää tuon poliitikon esittämistä ajatuksista riittää hänelle. Tuo tuki tietenkin ilmenee vaaliteltalla hurraamisena sekä tunnelman kohoamisena, kun yleisö aivan hurmoksessa kuuntelee sitä, kun poliitikko puhuu heidän kieltään.

Populisti hallitsee median. Hän käy ahkerasti kuntosalilla, pelaa jääkiekkoa tai sulkapalloa ja hallitsee supliikin. Jokainen asia hänen maailmassaan ratkaistaan helposti, eli tietenkin isänmaallisena miehenä hän on sen kannalla, että maata pitää puolustaa. Sen takia jokaisen miehen ja naisen tulee se käydä armeija, mistä löytyy sitten työpaikkoja myös työttömille, jotka pääsevät kouluttamaan noita miehiä.

Populismin kuuluu sellainen, mitä kutsutaan nimellä “machoilu”. Tuossa maĺlissa henkilön imagoa pönkitetään erilaisilla ase tai itsepuolustus jutuilla , missä hän esiintyy esimerkiksi ninjana tai jonain muuna vastaavana henkilönä. Kuitenkin populistien ongelma on siinä, että kun hän hakee tuolla toiminnallaan ihmisten ääniä, niin tietenkin hän saa kannatusta. Kuitenkin hän on aivan tavallinen poliitikko siinä missä kaikki muutkin poliittiseen päätöksentekoon osallistuvat ihmiset ovat. Kun hän saa paljon ääniä kerättyä, niin lopulta äänestäjät alkavat haluta sitä, että puolue menee hallitukseen. Tuolloin tulee lunastuksen hetki. Poliittisen liikkeen pitää silloin ryhtyä käyttämään oikeasti valtaa.

Jos ei hallituksessa harjoiteltava politiikka ole yhtään sitä, mitä äänestäjille luvattiin, on puolue pettymys, koska ihmiset odottavat sen nyt tekevän niitä päätöksiä, joita kyseinen poliittinen ryhmä on esittänyt ajavansa. Hallituksessa ei kuitenkaan tehdä vain yhtä päätöstä, vaan siellä päätetään kaikista valtiota koskevista asioista. Jos ihminen päättää  että häntä ei politiikka kiinnosta, vaan jättää äänensä käyttämättä, niin häntä ehkä kiinnostaa sellainen asia, että täällä on ihmisiä, joita kiinnostaa yhteiskunnallinen päätöksenteko, ja he sitten käyvät äänestämässä.

Kun keskustellaan vaaleista, niin voin sanoa, että joku sinne valtuustoon tai eduskuntaan joka kerran, kun on vaalit menee, joten siksi kannattaa omaa ääntä käyttää. Populistit usein vetoavat äänestäjiin ismien avulla, eli he käyttävät iskulauseita, joita sitten hoetaan yhdessä katuparlamentin eli mielenosoittajien kanssa, ja samalla nyrkkiä kohotetaan ilmaan, mikä näyttää hyvältä erilaisissa poliittisissa julkaisuissa. Populistiset poliitikot pitävät  tärkeänä sitä, että hänet huomataan kaikkialla, missä hän liikkuu. Sen lisäksi hän pitää huolen siitä, että kaikki ihmiset näkevät vain hänen oman kantansa asioihin.

Hyvänä esimerkkinä kaikista populistista poliitikoista on Vladimir Lenin, joka kehitti mediaan perustuvan tavan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Hän tai Ivan Pavlov-niminen psykiatri kehittivät banderolleihin perustuvan propagandan, ja tässä muuten on syy siihen, miksi “itä on punainen”. Eli kommunistit käyttivät punaista väriä omissa teksteissään, jotta ihmisen silmä kääntyisi automaattisesti niitä kohti. Samoin kaikkia sosialistien kokouksia kuvattiin niin, että tila vaikuttaisi mahdollisimman suurelta sekä yleisömäärä mahdollisimman suurelta. Tällä tavoin sitten luotiin kuva hyvin kurinalaisesti puolueesta, jolla on käytössään tehokas pesäpallomailan heiluttajien joukko, joka totteli Leniniä kaikessa.

Tai siis äärivasemmistolaisten bolshevikki-sosialistien sekä natsien propaganda perustuu samaan asiaan. Siihen että heidän johtajansa on noiden poliittisten ääriryhmien mielestä jotenkin “pyhä”, ja jos tuota johtajaa sitten halvennetaan, niin silloin hän ei voi mitenkään hallita kannattajiensa raivoa. Tuolloin myös vihjaillaan siitä, kuinka tuon poliittisen liikkeen kannattajat ottavat mielellään oikeuden omiin käsiinsä, jos heidän johtajaansa sitten ei totella. Tuolla tavoin luodaan sellaista ilmapiiriä, että ihmisten kannattaa alistua käsi ojossa taistelulauluja laulavien äärijärjestön edustajien edessä.

Samalla korostetaan sitä, miten tuo liike toimii viranomaisten suojeluksessa, ja jos joku sitten uskaltaa sitä vastaan mitään sanoa, niin silloin seuraa “pieni keskustelu” jossain metsässä, ja kyyditys itärajalle, kuten esimerkiksi Lapuan liike toimi 1930-luvulla. Ja tietenkin tuon liikkeen kohdalla korostetaan aina sen yhteiskunnallista asemaa. Tällä tarkoitan sitä, että tuon liikkeen parissa toimivien henkilöiden vihjaillaan olevan esimerkiksi joidenkin suurten yhtiöiden johtajien poikia tai tyttäriä. Kulttuurin tutkimukseksi naamioitu oikeistolainen opiskelijajärjestö AKS (Akateeminen KarjalaSeura) sekä meidän oloihimme nähden melko militantti Lapuan liike sekä sen poliittinen siipi, IKL (Isänmaallinen kansanliike) tai noiden liikkeiden toimijat  korostivat kaikessa toiminnassaan sitä, että he olivat samalla Suojeluskuntien jäseniä, sekä erittäin korkeasti koulutettuja, joten he tunsivat lain. Samaa toimintamallia käyttivät bolshevikit sekä fasistit ja natsit, joiden toimintamalli oli joka kerran samanlainen.

Noiden järjestöjen jäsenet eivät häpeilleet esintyessään poliiseina, mutta myös tietenkin monet muutkin ääriryhmät ovat tietenkin tämän toimintatavan omaksuneet. Myös se että noiden järjestöjen jäsenet niin mielellään hankkiutuvat heitä arvostelevien tahojen tuttavapiirin seuraan, ja etsivät sitten sen kautta henkilöitä, jotka ovat kirjoitelleet heistä jotain, mistä nämä henkilöt eivät halua puhua. Tuo tapa on sikäli hyvin kiusallista, että se pitää sisällään toisten ihmisten päiväkirjojen sisällön urkkimista sekä muuta erittäin ikäviä asioita. Tuolloin tietenkin tulee mieleen se, että tuohon liittyvä nettitrollaus, missä kirjoittajaa haukutaan painokelvottomilla  ilmauksilla esitetään tavan mukaan erittäin suurella volyymilla, jotta kaikki saavat tietää, mitä tapahtuu jos tuosta ääriryhmästä kirjoitetaan negatiiviseen sävyyn.

Kyseisen toiminnan tarkoitus on “varmaan” se, että nämä äärijärjestöjen edustajat saavat sitten vaikuttaa kirjoittajien sukulaisiin, jotta nämä painostavat heitä olemaan hiljaa. Ja tuolloin tietenkin esimerkiksi jonkun kirjoittajan auton hajotus mainitaan aina niin, että kaikki näkevät mitä tapahtuu, jos joku uskaltaa uhmata tuota ryhmää. Merkkinä siitä että tuo lehtijuttu on tehty painostuksen vuoksi on se, että tämä hajotettu auto esitellään lehtien etusivuilla. Sama koskee tietenkin myös ääriryhmää arvostelleiden lehtimiesten ja muiden kirjoittajien pahoinpitelyjä, jotka sitten esitellään kaikelle kansalle, jotta kaikki muistaisivat pelätä kaduilla. Ja toki nuo ääriryhmien edustajat sitten esiintyvät kaikkialla suurella joukolla, jotta kaikki tietävät ketä kaupungissa pitää pelätä. Tuolloin kahdesta kolmeen melko kallista henkilöautoa kaartaa näyttävästi paikalle, ja pilottitakkeihin sekä maihinnousukenkiin pukeutuneet henkilöt seisovat niiden vieressä .

Tai toki heillä voi olla maihinnousutakit sekä mustat pipot päässään osoituksena kuulumisesta sosialistiseen ääriryhmään. Mutta se mikä sitten usein torpedoi tuollaisen ääriryhmän tien valtaan on se, että ne ovat yhden asian ryhmiä. Vaikka tuo asia kuinka olisi tärkeä, niin silti maassa pitää tehdä muitakin päätöksiä kuin vain palkata lisää poliiseja tai rajavartijoita. Eikä jokainen ääriryhmän jäsen ole oikeasti valmis väkivaltaan. Eli vaikka jossain taloyhtiön kerhotilassa olisi karjuttu iskulauseita, niin silti se että henkilö oikeasti ottaa käyttöön polttopullot tai rautatangot, on tästä huutamisesta vielä pitkä matka. Normaalisti tuollainen huuto saa sitten myöhemmin sellaisen selityksen, että jokainen paikallaolija oli ottanut ne kuuluisat kymmenen kaljaa, jolloin tunnelma oli vähän riistäytynyt käsistä. Rasismi ei ole siis noiden seurapiirien mielestä mikään aikuisten juttu.

Tuollainen teko varmasti sitten saa aikaan sen, että tuo henkilö saattaa joutua vankimielisairaalaan tästä teosta. Se varmasti sitten saa aikaan sen, että jokainen normaali henkilö sitten vähän varoo tällaista toimintaa. Ja noissa ääriryhmissä on paljon ilmiantajia, jotka ajattelevat sitten armeijassa hiukan keventää omaatuntoaan, jotta saisivat paremmat paikat siitä junasta, joka vie kohti kadettikoulua. Tuolloin on myös hyvä myydä omat kaverit, joiden tiedot omasta toiminnasta saattavat vaikuttaa henkilön tulevaan uraan liike-elämässä. Eli henkilö ikään kuin pesee tällaisen toiminnan pois päältään kertomalla tietonsa poliisille, joka sitten voi mukavasti myös piipahtaa kotikäynnille henkilön luona, jolla on vähän liian kovat jutut aseen kanssa. Tuollaista ilmiantoa voidaan hyvin käyttää myös entisten kavereiden riisumisessa aseista, jotta he eivät sitten tule enää uhkaamaan tuota henkilöä, joka tietenkin haluaa pyyhkiä hurjan menneisyytensä pois ihmisten mielistä.

Kansainvälisen tason työpaikka tietenkin vaatii puhtaat paperit, joten silloin on hyvä muistaa, että tarinamme päähenkilö tietenkin on pakotettu liittymään tähän ryhmään. Ja hän on ollut vain sivustakatsoja tuollaisessa katuteatterissa, jossa karjutaan iskulauseita sekä maalataan graffiteja. Muut tekivät rikokset, ja tuo onneton sitten vain katsoi vierestä, on noiden henkilöiden sanoma, kun he sitten kertovat puku päällään tarinoita siitä, millaista elämä on lähiöissä, joissa vallitsee viidakon lait, sekä erilaiset moottoripyöräjengit pitävät järjestystä. Ja noita juttuja kuunnellessa kaikkien meidän mieleemme tulee se, että maassamme on tilanne kuin jossain 1900-luvun alun Sisiliassa, jossa Vendettan eli verikoston laki oli ainoa mitä ihmiset uskoivat, ja jos Mario Puzon kirjoja on uskominen, niin tuolla kaukaisella saarella italian eteläkärjessä lähes kaikki kuuluivat Mafiaan, ja jos joku puhui asioista poliisille eli rikkoi pyhän omertan lain, niin silloin rupesi katkaistu haulikko eli lupara puhumaan.

Ja ehkä joskus tulevaisuudessa joku kirjailija kertoo samanlaisia tarinoita lähiöiden skinhead-jengeistä, joissa vallitsivat verikoston laki, ja jos joku sitten oli asioista toista mieltä, niin hänen kanssaan käytiin juttelemassa, ja sitten kävi matka kohti itärajaa tai mogadishun konetta. Jos ei näihin piireihin halunnut, niin silloin hän jäi aika yksin tuossa betonilähiössä, jossa “pilotti-teamin” kotikäyntiä sekä juttelua tuon ryhmän kanssa pelättiin todella paljon, koska jos tuon kauhean ryhmän kanssa sattui joku joutumaan poikkiteloin, niin seurauksena oli pesäpallomailoilla tapahtunut pahoinpitely tai niin ainakin vanha kansa väittää.

https://sites.google.com/view/poliittinenpoppi/etusivu