Supernopeat junat ovat tulevaisuutta kuljetuksessa, sekä pohdintaa siitä, miten ilmatyyny-tekniikkaa voidaan hyödyntää junissa

Japanilainen supernopea juna, jonka huippunopeus
on 603 Km/h

Rautatiet ovat loistava tapa kuljettaa tavaraa, mutta niiden rajoitteina on nimenomaan tuon kuljetusvälineen sitominen valmiiksi tehtyihin kiskoihin. Toki esimerkiksi Australiassa sekä Neuvostoliitossa on pohdittu mahdollisuutta valmistaa juna, jossa olisi valtavat kumipyörät alla. Tuolloin sen toiminta rajoittuu varmasti johonkin aavikolle, koska tuollaisen raiteetta kulkeva  junan koko on valtava, joten se ei yksinkertaisesti mahdu muualle kuin jonnekin kauas aavikolle, koska tuon laitteen paino tuhoaisi tien pinnan.

Jos tuo kuvitteellinen juna varustetaan ilmatyynyillä, niin silloin se ei sitten  myöskään tuhoaisi luontoa tai riko teitä. Tällainen superrekka on hyvin mielenkiintoinen väline, joka sopii hyvin johonkin elokuvaan. Mutta muuten tuo ajatus ei ole saanut oikein vastakaikua, koska se merkitsisi valtavan suuren liikennevälineen valmistamista, joka ei sitten mahtuisi kulkemaan yhtään missään.

Eikä sen toteuttaminen ole mitenkään mahdotonta. Tuolloin vain jokainen junanvaunu tai akseli pitää varustaa sähkömoottorilla. Ja tällaisessa junassa pitää olla tarpeeksi voimakas moottorijärjestelmä, mikä kykenee tuottamaan tuon laitteen tarvitseman sähkövirran. Tuo ongelma voidaan ratkaista käyttämällä useita voimayksiköitä, eli jokaisessa vaunussa voisi olla diesen, mikä tuottaa tarvittavan energian tuolle sähkömoottori järjestelmälle. Tuossa projektissa on kuitenkin paljon ongelmia, jotka liittyvät laitteen suureen kokoon, eli se vaatii erittäin suuren tilan pystyäkseen operoimaan.  

Seuraavat projektiin liittyvät ongelmat ovat siinä, että jos tuo laite lähtee lapasesta, niin silloin tuho voi olla hyvin suuri, koska tuollaisen laitteen paino on todella korkea verrattuna tavallisiin rekkoihin, ja siksi tätä ohjelmaa ei toteutettu tuolloin aikanaan. Eli kyseessä on väline, joka tietenkin on hyvin mieltä kiehtova, ja ehkä joskus tulevaisuudessa sen toteuttaminen tulee ajankohtaiseksi. Tuollaista ilmatyynyn päällä liikkuvaa valtavaa ajoneuvoa voitaisiin hyödyntää ehkä Antarktiksella tai muilla arktisilla alueilla, joissa tarvitaan valtavasti tilaa, ja se voisi muodostaa esimerkiksi liikkuvan tutkimusaseman.

Kuitenkin on myös muita juniin liittyviä projekteja, jotka on kuopattu koska niiden toimivuutta ei voida varmistaa täydellisesti. Ja yksi niistä on supernopea juna, joka liikkuu tyhjiöputkessa magneettisen “gaussin radan” eli eräänlaisen hiukkaskiihdyttimen vauhdittamana. Gaussin rata on siis sarja magneetteja, joista jokainen on edellistä voimakkaampi, ja tuolloin magneetit imevät kappaletta pitkin putkea, kuten ne tekevät esimerkiksi CERN:in “Hadron”-kiihdyttimessä”. Näiden magneettien lämpiämistä sekä tehon hukkaa pienennetään jäähdyttämällä ne suprajohtavaan lämpötilaan, jolloin kappaleen värähtelystä johtuva sähkö-hävikki on mahdollisimman pieni.

Tuollaisen koejunan nopeus Japanissa on ollut 603 Km/h, ja uskoisin että esimerkiksi Venäjän johto on kiinnostunut tuollaisista supernopeista junista, joilla voidaan kuljettaa sekä ihmisiä että tavaraa samalla nopeudella kuin lentokoneilla. Tietenkin tuollainen juna voidaan varustaa ilmatyynyllä, joka nostaa sitä radan päälle leijumaan, mutta on on olemassa muitakin tapoja valmistaa supernopea juna, ja yksi niistä on junan leijuttaminen magneettien varassa eräänlaisessa jättimäisessä hiukkaskiihdyttimessä.

Tässä sitten  ollaan puhuttu erilaisista supernopeista junista, joiden nopeus voi nousta jopa kymmenkertaiseen äänen nopeuteen. Nämä junat liikkuvat maan alle kaivetuissa putkimaisissa kätävissä, joissa ne liikkuvat magneettisten gaussin ratojen päällä, ja se että niiden runko ei sula tuossa valtavassa nopeudessa hoidetaan niin, että nämä putket imetään tyhjäksi ilmasta.

Tyhjiössä tuollaisten junien keula ei sitten kuumene, kun tuo väline kiitää tässä putkessa eteenpäin. Näiden junien toiminta perustuu siihen, että sen ympärillä olevassa putkessa on magneetteja, joiden avulla tuo väline saadaan leijumaan putken keskellä niin, että tuolloin hyödynnetään magneettien hylkivää ominaisuutta, eli tuolloin junassa sekä sitä ympäröivässä putkessa magneettien pohjois- tai etelänavat käännetään toisiaan vasten, jolloin ne alkavat hylkiä toisiaan.

Tuollaisen junan toiminta ei perustu siihen, että sitä imetään alipaineella, vaan esinettä siirretään eteenpäin eräänlaisessa valtavassa hiukkaskiihdyttimessä, ja tällöin ongelmana sitten on se, että tuollainen juna ei kokisi mitään vastusta liikkuessaan putkessa. Teoriassa sitten tuollainen juna voisi saavuttaa “kosmiseksi nopeusrajoitukseksi” kutsutun valon nopeuden. Niiden avulla voitaisiin esimerkiksi Euroopasta matkustaa Amerikkaan muutamassa minuutissa, jos näiden junien putket asennetaan Atlantin valtameren alle. Tällaista projektia kuitenkin varjostaa muutama ongelma, minkä takia sitä ehkä ei aivan lähivuosina toteuteta.  

Näiden supernopeiden magneettijunien ongelmana on sitten tietenkin tuo valtava nopeus, ja jos ajatellaan käytännöllisesti tuon junan pysäyttämisestä, niin se kiihdytys ei mikään ongelma ole, vaan se muodostaa ongelman, että miten tuollainen vaikka Mach 10 eli kymmen kertaisella äänennopeudella liikkuva juna saadaan pysähtymään. Jos valvomo ei huomaa junan saapuvan asemalle, ja ajo menee vähän pitkäksi, on junan varastoima kineettinen energia todella suuri, jolloin tuo juna sitten räjäyttää koko aseman kappaleiksi. Samoin jos junaa leijuttavista magneeteista sitten katkeaa virta, on seurauksena erittäin vakava törmäys, jossa juna hajoaa täysin kappaleiksi.

Toisaalta jos tällaisen junan nopeuden hallinnasta sitten hiukan kirjoitetaan, niin silloin ongelmana on se, että sen nopeus voi kasvaa paljon suuremmaksi, kuin mitä on alun perin arvioitu, ja jos tuo kiihdytin kiihdyttää sen sisällä liikkuvan kappaleen vaikka 10 000 Km/h nopeuteen, niin silloin tietenkin tämän junan paikka ja nopeus voidaan tarkastaa, mutta noissa magneeteissa on sellainen ongelma, että jos ne on sijoitettu putken ympärille, niin ne voivat kiskaista myös muita esineitä liikkeeseen, ja koska kyseessä on “gaussin rata”, missä on oikeastaan magneettisarja, joista jokainen on edellistä voimakkaampi, niin silloin tuo laite voi toimia hyvin arvaamattomasti.

Näet oletteko koskaan ajatelleet tilannetta, missä joku asentaja pudottaa esimerkiksi jakoavaimen tuohon putkeen, ja se lähtee sitten seuraamaan tuota junaa, mistä varmasti seuraa sitten törmäys, jossa vapautuu valtavan paljon energiaa. Tuollainen juna voidaan joissain sci-fi-fantasioissa valmistaa sellaiseksi, että se kiertää koko maapallon, jolloin voidaan tehdä junamatka tulevaisuuteen, koska jos junan nopeus saadaan kohoamaan tasan valon nopeuteen, niin silloin aika junan sisällä pysähtyy.

Einsteinin suhteellisuusteorian mukainen ajan hidastumiseen perustuva aikakone on siis teoriassa täysin mahdollinen toteuttaa jopa nykyisin käytössä olevalla tekniikalla, eli siinä maailman ympäri rakennettaisi eräänlainen jättikokoinen hiukkaskiihdytin, jolla sitten tuota junaa voidaan liikuttaa sellaisella nopeudella, mikä ei onnistu CERN:issä. Tuolloin nimittäin ongelmia tulee tuon laitteen kehän kaarto kulmasta, jolloin isokokoisen esineen tai tuohon esineeseen kohdistuva keskipakovoima voi saada aikaan sen, että tuo esine sitten osuu putken seinään, jolloin vapautuva energia ylittää sen meteoriitin massan, joka tuhosi dinosaurukset eräänä kauniina päivänä Jura-kauden lopussa.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

"Die Glocke" eli salaperäinen "natsien UFO"

Kecksburgin kaupungissa Pennsylvaniassa vuonna 1965 tapahtuneiden outojen sähköilmiöiden taustaa ei olla koskaan selvitetty. Niiden epäillään kuitenkin johtuneen laitteesta, jota kutsutaan nimellä “The Bell”, “Nazi bell” tai “Die Glocke” ihan sen mukaan mitä kieltä tuosta asiasta puhuva henkilö sattui käyttämään. Tuo laite liittyy asiaan, jota kutsutaan salaperäisellä nimellä “Ufojen natsitausta”. Kun natsit alkoivat 1920 luvulla kehittää uuden sukupolven aseita, joilla he voittaisivat sodan, niin yksi projekti oli sellainen, että se olisi voinut kääntää Toisen Maailmansodan kukin, mikäli se vain olisi tuolloin ollut teknisesti mahdollinen. Kyseinen väline tunnetaan nimellä “Hönebru” tai “V-5”  ja sen kehittämisestä vastasi SS-E-IV eli “Ahnenerbe”.

Tämä lautasta muistuttava lentokone perustui hyvin radikaaliin ilmailuratkaisuun, joka oli sellainen VTOL-lentokone, mikä leijui ilmassa moottorien varassa. Eli sen alla oli moottorit, joilla säädettiin aluksen korkeutta maan pinnasta, ja sivuttaisesta liikkeestä vastasi koneen kylkiin säteittäin asennetut suihkumoottorit. Kuitenkin tuo laite koettiin aikoinaan turhan monimutkaiseksi toteuttaa, kun se vaati liikaa polttoainetta, jota kolmannessa valtakunnassa oli liian vähän. Kuitenkin tarinoiden mukaan SS-Obergruppenführer  Dr.Dipl.Ing Hans Kammler joka vastasi Saksan salaisista aseohjelmista sekä mm. keskitysleirien rakentamisesta oli aikeissa muuttaa tuon välineen vielä enemmän radikaaliksi, kuin mitä se oikeastaan oli. Tuossa “Kammlerin kellona” tunnetussa laitteessa oli rengasmainen ydinreaktori, jonka sisällä olevaa radioaktiivista ainetta voitiin pitää liikkeessä magneettikentän avulla, jotta se ei pääsisi polttamaan reaktorin kuoreen reikää.

Tuo väline lentäisi sarjaan asennettujen, toisiinsa nähden vastakkain pyörivien magneettien avulla luodun sähköisen tornadon varassa, ja kaikkein uskaliaimmat salaliittoteoreetikot ovat väittäneet tuota välinettä salaiseksi aikakoneeksi, jolla voidaan luoda singulariteetti. Kun pohditaan tätä “natsiyhteyttä”, niin se saattaa olla kuitenkin tekaistua, koska saattaa olla niin, että USA:n liittovaltio halusi ikään kuin eristää noissa ehkä vieläkin osittain salaisissa projekteissa työskentelevien henkilöiden yhteydet esimerkiksi Itäiseen Saksaan. Sekä salata esimerkiksi YB-40 “lentävän siiven” olemassaolon. Kun pohditaan sitä, että millainen laite voisi aiheuttaa tuollaisen salaperäisen sähköisen häiriön, niin tietenkin mieleen tulee heti tuollainen “Die Glocke”.

Kuitenkin tuo laite saattaa olla amerikkalaisten omaa tuotantoa, ja tietenkin se saatettiin nimetä saksankielisellä nimellä, jotta Neuvostoliiton vakoojia voitiin johtaa harhaan. Ja muistakaa että tuo “Die Glocke” on oikeastaan vain moottori, joka voidaan asentaa mihin tahansa lentokoneeseen normaalin suihkumoottorin paikalle. Yleensä tällaisten välineiden akilleen kantapää on ollut juuri voiman tuottoon käytettävä laite, joka on monesti saanut lentokoneinsinöörit lopettamaan tuollaisten välineiden suunnittelun. Eli ainoa tunnettu väline, millä tarvittava korkeajännitteinen sähkövirta voidaan tuottaa on yleensä insinöörien mielestä ydinreaktori.

Kuitenkin Nicola Tesla-niminen mies kehitti aikoinaan loistavan välineen nimeltään “Vanderbiltin koje”, jolla hän ajatteli siirtää sähköä ilman läpi ilman johtoja. Kuten kaikki varmaan arvaavat, niin tuo vanderbiltin koje oli oikeastaan vain supertehokas radio, joka siirsi niin suuritehoisia radioaaltoja ilman läpi, että niillä olisi voinut korvata sähkökaapelit. Kuitenkin tuo projekti sitten kuivui kokoon, koska tuo väline alkoi kehittää ympärilleen plasmaa. Vanderbilt-koje on kaikessa yksinkertaisuudessaan metalliesine, joka on nostettu korkean puusta kyhätyn tornin päälle, ja tuo torni sitten estää tuota metalliesinettä purkamasta siihen syötettyä sähkövirtaa maahan, jolloin sitten se alkaa lähettää voimakkaita radio pulsseja pitkin Maan ilmakehää.

Kun pohditaan tämän  välineen hyödyntämistä juuri  elektrodynaamisessa lentämisessä, niin radioteleskoopeilla saadaan aikaan niin kova sähkövirta, että tuollainen laite voisi silloin lentää tuollaisen voimakkaan radio-aallon avulla. Eli noin voidaan sitten ratkaista ilma-aluksen sähköntuottoon liittyvät ongelmat.  Mutta kun puhutaan esimerkiksi noista salaperäisistä natsiyhteyksistä sekä näihin asioihin liittyvistä salailuista, niin itse olen joskus miettinyt sitä, että salasiko tuolloin liittovaltio sen, että sillä oli hallussaan esimerkiksi STEALTH-teknologiaa.

Kun mietitään sitä, että esimerkiksi tuollainen “Die Glocke” voidaan asentaa mihin tahansa lentokoneeseen, ja sen yhteyttä WARP-alukseen, jolla voidaan päästä todella lähelle valon nopeutta, niin silloin tietenkin monille tulee mieleen melko pieni avaruusalus. Vaikka ihmiset eivät tätä asiaa ehkä usko, niin tietenkin myös yhden hengen aluksella voidaan lentää toiseen aurinkokuntaan. Tuolloin aluksen ohjaamo täytyy vain varustaa sellaisella talviuni kammiolla, missä ihminen jäädytetään absoluuttisen  nollapisteen lämpötilaan, jotta hän ei vanhenisi ollenkaan tuolla matkalla.

Eli tätä taustaa vasten esimerkiksi kuuluisan Star Wars-elokuvan  kuvitteelliset “X-siivet” voisivat teoriassa oikeasti toimia myös tähtien välisinä aluksina, jos ne olisivat olemassa. Kuitenkin tuollaisen pienen WARP-aluksen voimanlaitteena voisi toimia pieni ydinreaktori joka olisi ehkä panostettu jollain keinotekoisella alkuaineella kuten Einsteiniumilla, jonka nimeä käytän siksi, että se on helppo kirjoittaa. Mutta voisin olla aivan varma siitä, että nämä ajatukset ovat puhdasta teoriaa.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Inarijärven valot sekä UFO-tekniikkaa ja ionimoottoreiden käyttö lentämisessä

“Inarijärven valot”on tapaus, missä useampi henkilö on joutunut kohtaamaan “aaveeksi” kutsuttua ilmiötä. Nuo valot estivät tarinan mukaan erään seurueen kuoleman, ja niistä on keskusteltu todella paljon. Kuitenkin tuollainen valoilmiö voi olla oikeasti aivan ihmisten aikaansaannosta, ja jos tuolloin tapahtuma-aikaan oli jäällä liikkeellä esimerkiksi vieraan valtion sotilaita eli ehkä maassamme tiedustelumatkalla olevia erikoisjoukkojen miehiä, niin he saattoivat näyttää valoilla noille ihmisille, että jäät ovat heikkoja. Saattoi olla niin, että noilla sotilailla oli päällään lumipuvut, ja he olivat sitten ehkä kuvitelleet tulleensa havaituksi. Jos tuo ryhmä olisi joutunut avaamaan tulen, niin sen olemassaolo olisi havaittu.

Vaikka partio olisi tullut miltä puolelta rajaa hyvänsä, niin sen paikallaolo Suomessa olisi tiennyt vakavia diplomaattisia selkkauksia, koska tuolloin kumpikin supervalta olisi voinut peräänkuuluttaa maamme puolueettomuutta, mistä oltiin tarkkoja tuohon aikaan. Se mitä partio sitten teki maassamme on kuitenkin varmaan jäänyt unholaan. Eli kyse on voinut olla esimerkiksi maamme valmiuskyvyn sekä halukkuuden testaamista, tai ehkä heidät oli lähetetty estämään jotain tärkeän henkilön loikkaamista toiseen suurvaltaan. Kuitenkin tarina on jäänyt elämään ihmisten muistiin. Aaveet sekä UFO:t ovat asioita, jotka liittyvät erittäin salaisiin tutkimuksiin. Niiden tutkimusten tarkoitus on pitää toinen supervalta toisen edellä ilmailua sekä avaruutta koskevissa asioissa. Kun mietitään eksoottisia moottorityyppejä, niin niissä on erittäin kuuma tai muuten erikoinen pakokaasu.

"Black Triangle"

Ja jos esimerkiksi ionimoottoria köytetettäisiin ilmakehässä tapahtuvaan lentämiseen, niin silloin tietenkin edessä olisi avaruusalus tai lentokone, joka voisi laskeutua myös muille planeetoilla sekä lentää avaruudessa kuten SciFi-elokuvien hävittäjät tekevät. Noissa laitteissa käytetään voimakkaita magneetteja vauhdittamaan taaksepäin syöksyvää ionisuihkua, ja tietenkin jos halutaan lentää ionimoottorilla, täytyy moottorin kehittää tarpeeksi paljon ioneja, jotta se voi työntää lentokonetta eteenpäin. Tuolloin moottorin edessä palava valokaari ionisoi moottoriin johdetun kaasun, mutta moottorin toiminta vaatii todella voimakkaan magneettikentän. Ja sen takia tällaista lentokonetta ei koskaan olla toteutettu, koska tuo kone vaatisi erittäin tehokkaan generaattorin toimiakseen. USAF:illa on tarinan mukaan käytössään TR3B "Astraksi" kutsuttu kolmiomainen lentokone, josta käytetään nimeä "Black Triangle", mutta tuon koneen ei välttämättä tarvitse olla ydinkäyttöinen. Riittää että sen sisälle asennettu generaattori tuottaa tarpeeksi suuren tehon

Kun puhutaan siitä, että joku olisi laittanut pienen ydinreaktorin tuollaiseen lentokoneeseen, ja käyttäisi lentämiseen ionimoottoreita, niin nuo magneetit sitten aiheuttaisivat sen, että rautaesineet voisivat liikkua itsekseen, ja talon huojuminen voidaan selittää sillä, että ultravoimakas magneettikenttä voi alkaa vetää myös rakennusten metallirunkoa itseään kohti. Tietenkin myös kaarisuihkumoottori, missä normaali raketin palotapahtuma korvataan valokaarella, ja sitten tuo alus liikkuisi kuten muutkin raketit eteenpäin, mutta kuitenkin ionimoottoreilla saavutetaan suurempi ominaisimpulssi, ja tuolla moottorilla  voidaan lentää myös muille planeetoilla.

Mutta molempien moottorityyppien ongelma on se, että ne vaativat sähkövirtaa, eli tuolloin koneeseen tulee sitten asentaa generaattori, jota pyöritetään tavallisella kaasuturbiinilla tai ydinreaktorilla. Tuo sitten tekee aluksesta hiukan liian monimutkaisen toteutettavaksi, kun sen suihkuturbiini sitten käyttää välillä generaattorina, joka sitten syöttää virtaa ionimoottorin kiihdyttimelle. Jos käytetään huippuvoimakkaita magneetteja, niin silloin tuo alus saattaa sitten vetäistä maasta ylös ioneja, joiden muodostamat kaasupatsaat saattavat sitten vaikuttaa aaveilta. Jos USA:lla tai Venäjällä on käytössään ionimoottoreilla varustettu lentokone, niin se voi toimia myös tavallisten suihkuturbiinien avulla, jolloin suohkuturbiini pyörittää generaattoreita, mutta toki myös keveitä ydinreaktoreita saatetaan käyttää tuollaisissa aluksissa, joista keskustellaan yhä tiiviimmin