Miksi länsimaat demonisoivat Venäjää, ja Venäjä vastavuoroisesti demonisoi länttä?

Business insider lehtikuva

Kun jotain kansaa tai valtiota vastaan nostetaan vihaa, niin se sitten kertoo siitä, että tuota tahoa jotenkin pelätään. Vastustajan demonisoiminen on yleistä silloin, kun luodaan uhkakuvia, joilla perustellaan kaiken maailman asehankintoja tai ylimääräisiä kertausharjoituksia sekä käännetään huomiota pois omista tekemisistä. Samoin kertausharjoituksia on käytetty esimerkiksi joidenkin turhan kärkkäitä mielipiteitä esittävien  lehtimiesten pelotteluun, eli jos ei suu pysy supussa, niin silloin tämä henkilö sitten saa kokea paikallisen reserviupseeriliiton vihan, kun paikallinen kunnanvaltuutettu sitten on käynyt simputtamassa paikallislehden toimittajaa jossain paraatikentällä, kun tämä on ottanut hänen sauna-iltansa puheeksi.


Tuollaisissa saunaseurapiireeissä kulminoituu maamme Illuminatin asenne demokratiaan. Eli kaikki todella tärkeät päätökset tehdään saunassa istuen ja virvokkeita maistellen.Siellä sitten tietenkin herätetään "ryssävihaa" jotta omat idän matkoilla tapahtuneet ilmeisesti liiasta virvokkeiden nauttimisesta johtuneet toilaukset eivät tulisi ihmisten tietoon. Ja tietenkin vihan herättäminen on hyvä tapa saada ihmiset välttämään tuon maan kansalaisten kohtaamista. Se kun sitten voisi aiheuttaa ikävien yksityisyyttä koskevien tietojen leviämistä pitkin kuntaa, ja eihän se ole mitenkään sopivaa, että esimerkiksi kuuluisa urheilija olisi vatsataudissa kuvattuna hotellin vessassa.


Roomalaisilla on tietenkin ollut oma versionsa tästä "saunaseurapiiristä". Rooman poliittinen johto tapasi toisiaan atriumissa eli kylpylässä, jossa he voivat keskustella sellaisista vakavista asioista kuin vallanvaihto kenenkään huomaamatta, ja jos keisari sai noista keskusteluista kuulla, niin sitten saattoi tuo varomaton keskustelija päästä ristille roikkumaan. On paljon asioita, joita naapurimaissa tehdään, ja joita ei sitten varmasti haluttu levitellä ympäriinsä. Ja tietenkin tuo asia on ollut tiedossa jo Rooman valtakunnan ajoista asti, eli Rooman johto nimitti kaikki muut kansat barbaareiksi, ja sitten voitiin perustella ylisuuret legioonat sekä keisarin yksinvaltius. Mutta samalla tietenkin voitiin estää Roomalaisia tapaamasta naapurikansojen edustajia, ja sitä kautta sitten keisarin suosio taattiin, kun ensin Roomalaisten "gladius"-yksikkö, eli palkkasoturijoukko kävi hyökkäämässä joidenkin naapurikansojen kyliin, mikä sai tuollaisen Rooman naapurina olevan  kansan johtajia pyytämään tukea Roomasta.


Tuon jälkeen tietenkin heille kerrottiin, että hyökkäys oli tullut Rooman alueelta, mutta se sitten oli tehty ilman keisarin lupaa, minkä jälkeen sitten nuo naapurit kävivät rankaisemassa jotain roomalaisia,  ja tietenkin kun Roomalaista verta vuodatettiin, niin sitten keisarin oli lähdettävä suojelemaan kansalaisiaan. Ja ehkä erään Pääsiäisen mellakka Jerusalemissa noin vuonna 32 jKr. oli Roomalaisten yllyttämää toimintaa, millä sitten saatiin aikaan se, että Pilatus joutui kutsumaan omat legioonansa suojelemaan itseään sekä alueella olevia Rooman kansalaisia.


Tai siis tässä kutsun tuota tekosyytä sanalla "joutui", mikä sitten tietenkin oli sanamuoto sille, mitä esimerkiksi senaatissa kerrottiin tapahtuneesta. Kun puhutaan Venäjän sekä Lännen keskinäisistä väleistä, niin silloin tietenkin voidaan sanoa suoraan, että molemmilla puolilla on paljon varsinkin hyvin varakkaita ihmisiä, joilla on jotain salattavaa sen kanssa, mitä he ovat tuolla kaukana idässä tai lännessä puuhanneet.


Eli hyvin usein esimerkiksi mediassa tapahtuvan trollaamisen takana on yksinkertaisesti jossain Cayman-saarilla tai Moskovalaisessa pankissa oleva pankkitili, jonne on ohjattu erilaisia veroparatiisisaarille perustettujen yhtiöiden tuottoja, ja noiden ihmisten mielestä varmaan olisi oikein mukavaa, jos idän ja lännen välillä olisi hyvin syvä kuilu, koska tuolloin hyvin ikävien verotietojen pääsy julkisuuteen voidaan estää. Kun ihmiset ovat sitten tajunneet sen, että heitä ikään kuin saatetaan vedättää tällaisilla idän ja lännen vastakkainasettelua koskevien lehtijuttujen avulla katsomaan muualle kuin sinne, mihin pitäisi katsoa, niin tietenkin olisi hyvä, että kaikki maailman sosiaaliset mediat pysyisivät kiinni.


Ei ole mitenkään mukavaa, jos tavallista perhe-autoa ajavan poliitikon tai toimitusjohtajan poika ajelee Ferrarilla ja esittelee julkisuudessa kultakorujaan. Ja tietenkin on joillekin ihmisille hyvin kiusallista, jos heidän yksityisasioistaan kerrotaan julkisesti. Eli kukaan maailman virkamies ei varmaan halua tulla kuvatuksi Reeperbahnilla pari tyttöä kainalossaan, mutta tietenkin tuollainen asia on pikku juttu sen rinnalla, jos joku kaupungin tai valtion johtavassa asemassa oleva henkilö ohjaa esimerkiksi virkamatkoja omistamalleen hotelliketjulle. On varmasti kuitenkin selvää se, että kaikkein noloinpiin asioihin, mitä netissä voi tehdä kuuluu se, että joku antaa kaverin kirjoittaa omia sosiaalisen median viestejä.


Joillakin ihmisillä kuuluu olevan tällainen sosiaalisen median julkaisupalvelu, missä palkattu "social media officer" hoitaa tuollaisen ihmisen viestinnän Facebookiin ja Twitteriin. En tiedä miten yleistä tämä on, mutta muutamissa tapauksissa on ihmetelty, miten joku urheilija kykenee kirjoittamaan Facebookiin ollessaan keskellä lajisuoritusta. Kuitenkin pelko ja viha ovat toistensa kääntöpuolia. Ja se että jotain osapuolta kohtaan herätetään vihaa kertoo siitä, että tämä osapuoli jotenkin koetaan samalla pelottavaksi. Joten sen takia aina kun mediaa analysoidaan, niin pitää miettiä sitä, että mikä tuossa henkilössä, yhtiössä tai valtiossa koetaan kiusalliseksi.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Kun ihminen on salauksen lumoissa, niin hän saattaa vaarantaa melko paljon tietämättään

Kvanttisalaus on hyvin mielenkiintoinen aihe, josta kirjoitetaan todella paljon. Kyseessä on itseasiassa valtavan pitkän desimaalialkuluvun muodostamisesta käyttäen hyväksi Riemannin konjektuuria, eli erästä laskutoimitusta, jolla voidaan luoda käytännössä rajattomasti alkulukuja, joita sitten käytetään ASCII-koodien numeroiden kertomiseen tai jakamiseen. Tuo alkuluku olisi miljoonia merkkejä käsittävä kokonaisuus, jossa jokaisen komponentin pitäisi sopia tarkasti yhteen. Ja tuollaisen alkuluvun tarjoama suoja tietomurtoa vastaan perustuu osittain niiden valtavaan pituuteen.

Eli niiden kirjoittamiseen käsin voisi mennä vaikka koko ihmisen ikä. Mutta tuo valtavan hyvä turva sitten voi viedä osittain tuon salauksen tietoturvalta pohjan pois, koska kyseinen tiedosto pitää sitten lähettää vastaanottajalle esimerkiksi sähköpostilla. Jos tuo tiedosto sitten päätyy väärään sähköpostiin, niin silloin kaikki tuon järjestelmän kautta lähetetyt viestit, joita tuolla tiedostolla avataan voivat vaarantua. Ja pahin tilanne tietenkin on se, että viestin salausta suorittava henkilö  ei huomaa koodiavaimen sisältävän tiedoston joutuneen vääriin käsiin, eli salauksen vaarantuneen. Tai sitten henkilö voi tallentaa sen USB-tikulle. Ja sen takia voi käydä niin, että hakkeri saa tuon tiedoston haltuunsa.

Tuolloin voidaan ajatella sitä, että esimerkiksi joku uniformua käyttävä henkilö voisi pudottaa tuollaisen USB-tikun housunsa taskusta vaikka bussin lattialle, ja tuollainen esine herättää aina kiinnostusta kaikissa lähellä olevissa henkilöissä. Mutta tikun puuttuminen varmasti huomataan jossain vaiheessa. Jos tuo tiedosto on aivan tavallinen tekstiasiakirja, niin silloin se voidaan avata ilman se suurempia vaikeuksia. Ja sitten hakkerit voivat sen avulla päästä johonkin asevoimien tai poliisin tiedostoihin käsiksi. 

Kun puhutaan esimerkiksi ”Bluefish”-salauksesta, niin yleensä tarkoitetaan sitä, että jonkun viestin ASCII-numeroita kerrotaan hyvin pitkillä kvanttialkuluvuilla, jotka voivat olla jopa miljoonia tai miljardeja numeroita käsittäviä erittäin pitkiä numerosarjoja, jotka kuitenkin eroavat toisistaan hyvin vähän. Kun puhutaan desimaalialkuluvuista, niin niiden sijainti lukusuoralla voi olla hyvin lähellä toisiaan, mutta kuitenkaan ne eivät ole sama luku.

Tuon takia noiden äärimmäisen pienillä eroavaisuuksilla varustettujen lukujen muodostaminen on erittäin tärkeää silloin, kun halutaan tehdä hyvin varmoja sekä tarkkoja salauksia, jollaisia tarvitaan esimerkiksi pankkitoiminnassa sekä ydinaseiden hallinnassa. Todellisuudessa Blowfish tarkoittaa ilmeisesti sitä, että muodostetaan ainoastaan hyvin pitkä kvanttialkuluku, mikä sitten tietenkin tekee salaamisesta erittäin tehokkaan, mutta jos tuohon salaamiseen käytetään pelkkiä kvanttialkulukuja, niin silloin tietenkin salaamisesta tulee samalla erittäin kankea, sekä se että salakuuntelija tai hakkeri saa käsiinsä tuon salauksen purkamiseen käytettävän tiedoston on uhka, mikä pitää aina ottaa huomioon.

Kun puhutaan miljoonista merkeistä muodostuvasta salauksesta, niin silloin sitä ei kuitenkaan voida tehdä niin, että tuota salausta edes voisi ajatella tehtävän käsin. Vaan tuollainen kvanttialkuluku sitten luoda tietokoneella, ja se tekee tällaisesta salauksesta hiukan hankalan tietoturvan kannalta. Koska jos tuota salaamiseen käytettävää numeroa sitten ajatellaan keinona saada esimerkiksi kassakaappi auki, niin silloin kyseessä on miljoonia merkkejä käsittävä numero- tai kirjainsarja, joka sitten sopii viestissä olevaan ”lukkoon”, jos se on kirjoitettu täsmälleen oikein.

Tietokoneet tietenkin voivat luoda hyvin tehokkaasti oikeita alkulukuja, jos ne on luotu Riemannin konjektuurin avulla. Mutta salaamisessa sitten on sellainen aspekti, että tuon luodun alkuluvun pitää olla täysin saman, kuin millä viesti avataan, ja yhdenkin numeron ero sitten estää viestin avaamisen.

Tuolloin kätevin tapa saada viesti auki on lähettää tuo alkuluku tiedostona netin yli vastaanottajalle, mutta tuossa tavassa sitten voivat hakkerit saada tuon tiedoston käsiinsä esimerkiksi tietomurron yhteydessä. kun puhutaan alkuluvuista, niin tietenkin on mahdollista kontrolloida hyvin nopeasti sitä, että onko luku oikeasti alkuluku. Se tapahtuu siten että yksinkertaisesti katsotaan, onko luvun viimeinen numero kahdella jaollinen, jolloin tietenkin voidaan pudottaa parilliset luvut pois.

Ja sitten tietenkin voidaan kokeilla loppuja lukuja, jolloin sitten saadaan tietää, onko luku alkuluku. Mutta kun kokeiltavien lukujen määrä kasvaa miljooniin, niin silloin tietenkin tarvitaan rivakampia otteita, kun halutaan selvittää, onko luvulla muita jakajia kuin se itse. Se että tiedetään onko luku alkuluku ei tietenkään riitä siihen, kun halutaan avata viestejä, mutta jos kone luo kovin pitkiä alkulukuja, niin silloin tietenkin niiden laskemiseen kuluu paljon aikaa.

Jos kaikissa viesteissä käytetään samaa salausta, niin silloin myös viestien purkuavain pitää antaa hyvin monille ihmisille. Sen takia salaamisessa pitäisi voida käyttää erilaisia salaamisen tasoja, joiden avulla voidaan rajata sitä joukkoa, jolle tuo purkutiedosto on jaettu. Eli tuota kaikkein korkeinta salausastetta pitäisi käyttää vain arkaluonteisimpien viestien lähettämisessä. Tietokoneiden ongelma sitten on siinä, että ne eivät kykene luomaan todellisia satunnaislukuja, vaan ne ottavat kaikki luvut matriisista. Kun alkulukuja pyritään ennakoimaan, niin silloin käytetään esimerkiksi ”Ulamin spiraaliksi” kutsuttua menetelmää, missä sitten numeroita asetellaan neliön muotoon piirretylle lukusuoralle, ja sitten kun noita alkulukuja merkitään, niin huomataan, että ne muodostavat neliölle vinoja suoria. Ja tuota kuviota voidaan käyttää alkulukujen ennustamiseen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ulamin_spiraali

Se tarkoittaa sitä, että jokaisella tietokoneella on käytössään joukko lukuja, joita ne voivat käyttää ikään kuin ne olisivat oikeita satunnaislukuja. Ja siksi esimerkiksi yhdysvaltain ydianaseiden komentojärjestelmä on sellainen, että siinä on käytetty satunnaisluvuista koostuvia alkulukuja, jotka on tehty niin, että joukko lapsia on sanonut jonkun numeron, mikä tulee heidän päähänsä. Näin saadaan sitten tehtyä sellainen alkuluku, jota ei voida kovin helposti ennakoida.

Kuitenkin on olemassa sellainen vaara, että joku pahansuopa ihminen haluaisi manipuloida noita lapsia sanomaan sellaisia numeroita, mitä hän haluaa. Tuolloin olisi sitten teoriassa mahdollista, että joku ihminen kykenisi sitten ottamaan ydinaseet komentoon ilman asianmukaista  lupaa, ja tällöin hän muodostaisi uhan koko kansainväliselle turvallisuudelle, jos tuollainen henkilö kykenisi sitten laukaisemaan ydinaseet kohteisiin.

I-padien ja muiden älylaitteiden sormenjälkitunnistinta voidaan hyödyntää myös vahvassa tunnistautumisessa

Älylaitteissa on nykyään sormenjälkitunnistin, jota voidaan kohta hyödyntää myös biometriaan perustuvassa vahvassa todennuksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa henkilö saattaa tulevaisuudessa hoitaa omia viranomaisasiointejaan sekä kaikkia muita asioita tällaisella tunnistimella. Näitä tunnistimia käytettäessä myös esimerkiksi tiedon salaaminen on mahdollista siten, että jos henkilö kirjoittaa salattavia asiakirjoja jollain tietokoneella, niin hän voi liittää vaikkapa I-padin tai I-phonen tuohon koneeseen, ja sitten ryhtyä tekemään työtään. Jos työssä käsitellään papereita, joita saa katsoa vain tietyt henkilöt, niin tuollaisen sormenjälkitunnistimella varustetun I-padin liittäminen työasemaan voi ratkaista monia ongelmia. Kun henkilö kirjoittaa jotain dokumenttia, mitä hän haluaa salata, niin työasemalla oleva algoritmi salaa dokumentit sitten automaattisesti, ja näissä laitteissa on sitten eräs etu, mistä hyvin harvoin puhutaan.

Dokumenttien salaaminen on nimittäin oma taiteenlajinsa, ja tietenkin on paljon ihmisiä, joiden mielestä on mukava kurkkia toisen olan yli tämän tekemisiä. Sen takia näissä salattavissa dokumenteissa voi olla sellaisia ominaisuuksia, joita kaikki ihmiset eivät usko edes voivan olla mahdollisia. Yksi mahdollinen tapa salata esimerkiksi World-tiedostoja on käyttää stenologiaksi kutsuttua menetelmää, jossa tekstiä upotetaan dokumentin tai tiedoston kuolleeseen koodiin. "Kuollut koodi" tarkoittaa tiedostoissa olevaa tyhjää koodialuetta, mitä mikään ohjelma ei lue, ja tuolloin koodialueelle voidaan kirjoittaa tietoa.

Tuolloin henkilö voi tehdä itseasiassa kahta dokumenttia samaan aikaan, eli kun hän aktivoi Worldin tai muun tekstinkäsittelyn sellaiseen tilaan, että se alkaa salata dokumenttia, niin silloin tietenkin hän voi kirjoittaa mitä haluaa tuohon dokumenttiin tehdä. Mutta stenologian ideana on se, että kun henkilö kytkee salaamisen pois, niin dokumentissa oleva, käyttäjälle näkyvä tieto vaihtuu saman tien. Tuolloin dokumentti ei varsinaisesti sulkeudu, vaan sen näyttämä tieto vain vaihtuu, jolloin vaikkapa salaista raporttia kirjoittava henkilö voi avata ruudulleen vaikkapa työpaikan ruokalistan tai minkä hyvänsä tekstitiedoston. Kun hän sitten alkaa tehdä luottamuksellista dokumenttia, niin hän kytkee vain tabletin koneeseen, ja tunnistautuu sormenjäljellä. Sen jälkeen hän voi käyttää tablettia myös salausalgoritmin aktivoimiseen, eli tuolloin voidaan käyttää eleitä.

Tiedon salaaja esimerkiksi piirtää sormillaan tablettiin kirjaimen "S", jolloin ohjelmisto kääntää dokumentin siihen tilaan, että siihen voidaan tehdä tuota salausta vaativaa kirjoitusta. Ja kun joku henkilö, joka ei saa noita tietoja nähdä tulee huoneeseen, niin silloin vain tabletille kirjoitetaan nopeasti vaikka "N", jolloin dokumentti muuttuu taas ruokalistaksi. Tuolloin ei tarvitse mitään tiedostoja sulkea, eikä tällä tavoin herättää mahdollisesti esimiesasemassa olevan henkilön mielenkiintoa, jos vaikka konsernijohtaja on hänet käskenyt sitten ohittaa. Tuolloin tuo I-pad tai mikä älylaite nyt onkaan kyseessä voi näyttää muista olevan ainoastaan latauksessa, ja jos henkilö sen sitten vetää irti, niin luonnollisesti tämä stenologinen ohjelma sitten salaa dokumentin automaattisesti. Tuollaiseen älylaitteeseen voidaan tietenkin ohjelmoida paljon muitakin eleitä, joista yksi voi olla sellainen, että sillä kutsutaan turvallisuuspäällikkö paikalle, jos joku sitten katselee tietoja toisen olan yli.

Salaliittoteorioista sekä niiden käytöstä ihmisten tiedonsaannin vääristämisessä, kun keskustellaan esimerkiksi Kauko Juhantalon kaltaisesta ministeristä, joka unohtaa jäävätä itsensä lain valmistelusta

Jos olette lukeneet kirjan nimeltään ”Nimeni on Fletch”, niin silloin tiedätte, millainen valta lehtien päätoimittajilla on. On paljon kirjailijoita ja toimittajia, jotka kirjoittavat asioista vastuuttomasti, tai ainakin niin että totuus vääristyy niin, että koko juttu vesittyy tai sen sisältö vääristyy. Kun puhutaan esimerkiksi salaliittoteorioista, niin silloin varmasti on helppoa nimitellä niihin uskovia ihmisiä jotenkin häiriintyneiksi tai sitten heitä voidaan nimittää ”tyhmiksi”, vaikka kukaan ei koskaan ole edes noista salaliitoista puhunut yhtään mitään. Kun toimittaja lähtee tekemään juttuaan, niin hän voi suoraan lähteä liikkeelle teemahaastattelusta, mikä tarkoittaa sitä, että hän menee haastattelemaan jotain ihmistä. Ja silloin tietenkin vastuu siitä, mitä lehtiin kirjoitetaan on toimittajalla.

Eli hän voi joko kirjoittaa siitä, mitä hänen pöytäänsä vastapäätä istuva henkilö todella sanoo, tai sitten toimittaja voi tehdä niin, että hän tekaisee vastaukset. Samoin kun hän sitten lähtee julkaisemaan tuota juttuaan, niin sitä voidaan referoida eli lyhentää todella paljon. Kun ihmiset kuulevat puhuttavan esimerkiksi ”salaliitoista”, niin he eivät useinkaan tajua, että kun kaksi ihmistä puhuu keskenään jostain rikoksen suunnittelusta, niin silloin kyseessä on rikokseen tähtäävä salaliitto. Tai niin ainakin jossain maissa rikoslaissa sanotaan. Kuitenkin voidaan miettiä hyvin tarkasti sitä, että jos toimittaja kirjoittaa esimerkiksi siitä, kun joku poliitikko on vaikkapa unohtanut jäävätä itsensä lain valmistelusta, jos kyseinen laki koskee hänen liiketoimintaansa, niin voidaan kysyä, että onko kyseessä salaliitto hallituksen sisällä? Ja tuolloin tietenkin joidenkin ihmisten mielestä tuolloin ihmiset uskovat samalla myös kuulentojen olevan väärennös sekä hallituksen tekevän yhteistyötä humanoidien kanssa, mitkä tietenkin ovat aivan sama asia kuin joku "tapaus Juhantalo", jossa virheetön ministeri sitten unohti mainita sen, että hänen yhtiönsä sai valmisteilla olevasta laista hyötyä.

Jos tuollaisen yhtiön olemassaolo sitten salataan esimerkiksi siksi, että ministeri on ”niin mukava kaveri”, niin onko kyseessä silloin salaliitto vai miksi tällaista kuviteltua tilannetta, missä ministeritoveria ikään kuin suojellaan voidaan kutsua? Ja tässä vaiheessa voidaankin kysyä, että oliko esimerkiksi ”tapaus Juhantalo”, missä ministeri asetettiin syytteeseen tällaisesta asiasta jonkinlainen ”salaliitto”. Ja joskus mietin sitä, että kuinka monta "tapaus Juhantalon" kaltaista asiaa on maassamme salattu siten, että niitä vain ei olla julkaistu lehdessä. Puhuttaessa esimerkiksi tilanteesta, missä on pankeissa myönnetty lainoja puutteellisin vakuuksin, niin silloin kyllä kysyisin, että miten noita vakuuksia ei sitten olla tarkastettu? Jos pankinjohtaja antaa miljoonalainoja ulos pankista, niin kai hän sitten tarkistaa sen, että esimerkiksi maatilat tai asunnot ovat oikeasti tämän lainan hakijan omaisuutta. Kuitenkin joissain tapauksissa saattaa esimerkiksi väärä tieto siitä, että lainan hakijan haltuun tulee päätymään jotain omaisuutta voi saada aikaan sen, että pankinjohtaja myöntää lainan ilman vakuuksia.

Tuon asian takia ei koskaan saisi olettaa mitään, vaan kaikki asiakirjat pitäisi varmistaa sieltä, missä ne ollaan tehty. Tuollainen tilanne, missä pankinjohtaja voi alkaa kuvittelemaan sellaisia asioita, että joku maatila päätyy lainan hakijan haltuun voi olla se, että maatilan omistajaa haetaan holhoukseen. Ja tuolloin unohtuu usein sellainen asia, että tuo maatilan omistajaan kohdistuva oikeustoimikelpoisuuden rajoittaminen ei tarkoita sitä, että hänen tilansa automaattisesti pannaan myyntiin. Samoin tällaisessa tapauksessa tulee eteen sellainen asia, että oikeudettomasti hankittua tietoa ei koskaan saisi käyttää hyväksi päätöksenteossa. Eli se että joku henkilö on kirjoittanut Internetiin vaikkapa Kennedyn murhasta ei tarkoita sitä, että hänet suoraan siitä laitettaisiin holhoukseen. Kun keskustellaan esimerkiksi erilaisten valtakirjojen kelpaavuudesta asianajoon, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että asianajoa saa harjoittaa vain henkilö, jolla on siihen lupa.

Tämän luvan saa suorittamalla vähintään oikeustieteen maisterin tutkinnon yliopistossa, ja sitten tietenkin pitää muiden asianajoa koskevien kelpoisuusvaatimusten täyttyä. Eli mikään ”avoin asianajovaltakirja” ei tähän asianajoon oikeuta. Vaikka henkilöä vastaan olisi tehty kanne oikeuteen, niin kaikki maailman kanteet eivät kuitenkaan mene läpi, vaikka niitä ajaisi kuinka nimekäs asianajaja. Kun keskustellaan esimerkiksi siitä, mitä väärillä keinoilla hankittu asiakirja voi pahimmillaan olla, niin silloin tietenkin unohdetaan se, että tämä asiakirja saattaa olla oikeastaan pelkkä väärennös, ja ilman oikeuden päätöstä ei mitään omaisuuden siirtoa koskevaa toimenpidettä lähdetä tekemään. Kuitenkin esimerkiksi salaliittoteoriat ovat joidenkin ihmisten mielestä sellainen asia, että niiden takia pitää sitten joku ihminen saattaa oikeudessa toikeustoimikelvottomaksi.

Siitä sitten tulee hyvä mieli, kun saa oikein kunnolla näyttää kaikille, kuinka paljon tällä kertaa omalta kohdalta on lain kanssa joustettu, jotta muutkin näkevät, että ”herroille ei rypyillä”. Tuolloin itse kyllä kysyisin, että kuka oikeastaan noihin ”Illuminateihin” uskoo? Se joka kirjoittaa jostain 1700-luvun lopulla perustetusta salaseurasta, vai se joka lähtee henkilöä hakemaan tämän takia mielisairaalaan? Missään laissa ei lue yhdenkään yksityishenkilön nimeä, joten lakeja pitää sen takia kaikkien noudattaa. Kuitenkaan mikään oikeuden päätös ei ole sellainen, että se sitoo vain yhtä osapuolta. Eli niitä pitää yleensä kaikkien noudattaa, vaikka toinen osapuoli olisi kuinka vihattu ihminen hyvänsä.

Kun palataan esimerkiksi toimittajien vastuuseen, niin silloin aina välillä vastaan tulee tapauksia, missä ikään kuin unohdetaan sellainen asia, että esimerkiksi päätoimittaja on saattanut oikeasti sekaantua huumekauppaan. Ja tuolloin tietenkin tulee helposti mieleen sellainen asia, että esimerkiksi haastateltavien lausuntoja aletaan muunnella, jotta he olisivat epäluotettavan tuntuisia. Ja silloin tietenkin on hyvin houkuttelevaa alkaa vihjailemaan tuon pöytää vastapäätä istuvan henkilön olevan jotenkin tyhmä, tai vielä parempi tapa olisi sitten mainita hänen uskovan esimerkiksi valtionhallinnossa olevaan salaliittoon. Kun henkilö on itse epäiltynä rikoksesta, niin silloin saattaa hänellä olla mielessään sellainen asia, että hän ikään kuin mustamaalaa todistajia, sekä esittää heitä jotenkin häriintyneinä.

Tuolloin paras tapa hoitaa asioita, on kertoilla ympäriinsä siitä, kuinka tuo kirjoituksen kohde uskoo salaliittoon hallituksen sisällä. Sillä tavoin saadaan sitten hänet näyttämään hiukan erikoiselta, ja sitten voidaan pyytää näitä paljon puhuttuja virkamiehiä apuun, jotta tuo henkilö saataisiin sitten täyteen holhoukseen. Tuolloin voi esimerkiksi ”rikokseen tähtäävän salaliiton” tilalle tulla sanahirviö ”hallituksen salaliitto”, ja tietenkin on kysymys salaliitosta valtionhallinnossa, jos esimerkiksi kunnan vesilaitoksen johtaja sekä hänen toimintaansa valvova virkamies vetävät kunnan rahoilla vesijohdot omille saunamökeilleen. Tuo ei kuitenkaan mikään kovin suuri asia ole, mutta kuitenkin kyseessä on kunnan varojen väärinkäyttö, vaikka siitä ei paljoa olla puhuttu.

marxjatalous.blogspot.fi 

Ihmisarvoinen elämä sekä sairaalan vastuu siitä, "mikä on potilaalle parasta", ei ole sama asia kuin se, "mikä parasta henkilökunnalle"

Lääkärit sekä muut sairaalan työntekijät ottavat jatkuvasti vastuuta toisen ihmisen elämästä, ja sen takia täytyy sanoa, että heillä on työssään valtava vastuu. Mutta tuon asian takia esimerkiksi lääkärin koulutus kestää niin kamalan kauan. Ja tällä hyvin pitkällä koulutuksella varmistetaan, että kovin houkutteleva asia ei tuon viran ja velvollisuuden väärinkäyttö ole. Jos lääkäri käyttää virkaansa sekä asemaansa väärin, niin silloin hän tekee rikoksen, joka vie koko hänen elämänsä roskakoriin. Tuo lääkärin viran väärinkäyttö on näet sellainen asia, että sitä ei voida kuin kauhulla ajatella.

Itse olen joskus miettinyt sitä, että mistä minä tiedän mitä lääkäri oikeastaan tekee, tai että parantaako hän minun sairauksiani. Eli antaako hän oikeaa lääkettä tai poraako hammaslääkärini oikeasti reikää hampaassani? Tietenkin tiedän että turvajärjestelmä on olemassa, ja että hänen pitää lähettää raportteja sekä röntgenkuvia valvoville lääkäreille, ja tietenkin diagnoosit pitää tehdä oikein, jotta lääke olisi oikeanlaista, ja sen vaikutus olisi haluttua.

Mutta kuitenkin aina välillä eteen on tullut tapauksia, missä henkilökunta on kieltäytynyt potilaan toiveesta saada synnyttää keisarileikkauksella, ja seurauksena on ollut vaikea synnytys, ja sitten joskus on potilas kuollut, jos hänen esittämään toiveeseen ei olla suostuttu.  Joten aina tällaisissa tapauksissa on mieleeni tullut sellainen ajatus, että olisiko joku kätilö sitten halunnut esimerkiksi harjoitella synnytystä potilaan kustannuksella? Jos potilas toivoo jotain, niin silloin yleensä on ollut tapana kunnioittaa potilaan toiveita, jos se vain on mahdollista. Kuitenkaan henkilökunta ei jostain syystä ole noita toiveita noudattanut, ja missä mahtaa olla syy, kun aivan terve äiti kuolee synnytykseen?

http://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/sairaalan-virhe-oli-kohtalokas-vastasynnyttaneelta-aidilta-koskettavat-viimeiset-sanat/6269518

Kun puhutaan synnytyskomplikaatoista, niin tuolla potilaalla oli edellisen synnytyksen yhteydessä ollut noita komplikaatioita, ja ne ilmeisesti oli kirjattu ylös vastaavan tapauksen varalta, mutta sitten tuota tekstiä ei olla viitsitty lukea. Ja seurauksena on ollut potilaan kuolema. Todella ikävä juttu tällainen asia, kun ajatellaan sitä, millainen maine noilla sairaalan työntekijöillä on muiden ihmisten silmissä. He antoivat potilaan kuolla, koska heidän mielestään hän ei tarvinnut sellaista hoitoa, mitä oli ehdotettu. Ja miksi noiden työntekijöiden mieleen ei tullut se, että potilastakin voidaan kuunnella noissa asioissa?

Lääkärien velvollisuus on hoitaa potilastaan mahdollisimman hyvin, ja siksi suurin osa heistä tekee välittömästi ilmoituksen tekemistään hoitovirheistä. Kuitenkin on olemassa lääkäreitä, joiden omatunto ikään kuin turtuu, jos he sitten esimerkiksi unohtavat pumpulitupon leikkaushaavaan. On paljon lääkäreitä joiden mielestä heidän toimintansa on aina oikeutettua, ja toki hoitovirheitä varten on olemassa vakuutus. Nämä lääkärit eivät mielestään tee mitään väärää siinä, että he eivät hoida potilaitaan tarpeeksi hyvin, ja jos he tekevät työtään alkoholin vaikutuksen alaisena, niin mitä sitä nyt ilmoittamaan vakuutusyhtiölle tai poliisille. Siinä tärveltyy sairaalan maine, ja lääkärin elämäntyö menee sitä kautta piloille, kun hän joutuu tilille teoistaan. Ja lääkärin virka houkuttelee joitain ihmisiä käyttämään asemaansa hyväksi.

Hoitovirheisiin kuuluu ikävä kyllä sellaisia tapauksia, joissa kuolema johtuu liian pitkästä odottelusta tai väärin annostelluista lääkkeistä. Eli joissakin tapauksissa kemoterapia on aloitettu liian myöhään, jotta lääkkeet olisivat ehtineet vaikuttaa syövän etenemiseen. Tuollaista lääkäriä kutsutaan "Dr. Palmiksi", mikä viittaa vanhanmalliseen elektroniseen päivyriin, koska hän katsoo kaikki asiat aina yön yli. Ja sitten yhtenä päivänä hän huomaa kasvaimen levinneen vähän liian paljon. Tuolloin tietenkin hän selittää kuulemistilaisuudessa, että "halusi säästää potilaan liian voimakkailta ja tuskallisilta terapioilta", mistä seurasi sitten yllättävä syöpäkuolema. Mutta samalla tietenkin on lääkäreitä, joiden mielestä esimerkiksi rintasyöpäpotilaaan ulkonäkö on tärkeämpi kuin hänen elämänsä, ja he sitten selittävät, kuinka heidän kannattaa jättää tuo rinta paikalleen, jotta nämä henkilöt sitten olisivat paremman näköisiä.

Seurauksena on sitten syöpäkuolema, jonka seuraamista ei kovin moni edes halua kuvitella. Tuollaista lääkäriä kutsutaan nimellä "Dr. Pamse" erään lasten sarjakuvan mukaan. Kyseessä on henkilö, jonka mielestä kaikki asiat voidaan hoitaa lääkkeillä eikä potilaan tarvitse koskaan tinkiä mistään. Tai jos tarkemmin ajatellaan, niin psykiatrisen tai holhouksenalaisen potilaan ollessa kyseessä, on luvat hoitoon aina kysyttävä potilaan omaisilta, jotta hän ei joutuisi juridiseen vastuuseen teoistaan, joihin kuuluu potilaan hylkääminen johonkin kopperoon. Tuollaiset lääkärit unohtavat usein sen, että potilas on se henkilö johon lääkäri kohdentaa hoitojaan. Heistä on paljon mukavampi kysy lupia hoitoihin potilaan vanhemmilta, koska se tietenkin merkitsee heille vähemmän paperityötä. Ja johtavan lääkärin tekiessä hoitovirheitä, hän voi sitten uhkailla muita henkilökuntaan kuuluvia uran vaikeutumisella, jos nämä puhuvat noista asioista esimerkiksi toimittajille tai lehdistölle.

Eikä hän silloin joudu kohtaamaan potilastaan muuten kuin objektina, josta haetaan sitten palkkatuloja. Eli hänelle potilaat ovat vain välttämätön paha, ja tärkeämpää tietenkin on se, että potilaan vanhemmat ovat hänelle ystävällisiä. Ja mitä sillä on väliä, mitä potilaat hänestä puhuvat, kun kaikki asiat voidaan sopia heidän ohitseen. Tässä lopussa sitten kysäisen vain, että kuinka monta kertaa esimerkiksi lastenkodin asukkeja tai prostituoituja on kuollut tällaisessa tapauksessa, että he eivät ole saaneet tarpeellista hoitoa, ja sitten tapauksia on saatettu peitellä esimerkiksi henkilökunnan ja muiden viranomaisten toimesta. Jos potilaalla ei ole omaisia, joihin voidaan ottaa yhteyttä, niin silloin on erittäin suuri vaara, että joku lääkäri käyttää tilannetta hyväkseen, ja sitten harjoittelee hänellä esimerkiksi selkäydinpunktiota. Tai sitten tekee turhia leikkauksia, koska tuolla ihmisellä ei ole ketään, joka häntä kaipaa, ja lääkärin on helppoa perustella noita tekoja sillä, että potilaalla on esimerkiksi joku tulehdus tai vastaava tila, ja jos hän sitten kuolee, niin ketään ei sitten seiso ovella vaatimassa tutkimuksia.

pimeakronikka.blogspot.fi

Miksi Trump haluaa ikään kuin ärsyttää kaikkia ihmisiä maailmassa, ja miksi kaikesta mitä hän tekee, tehdään niin kauhea numero?

Donald Trump (s. 1946) on taas kunnostautunut ja osoittanut sitä oikeaa osaamistaan salaamalla verotietonsa. Hän on siis päättänyt tehdä jokaisesta asiasta pienen numeron, ja samalla päättäväisesti vetää omaa linjaansa tuossa maassa, minkä poliittinen elämä on tunnettu presidenttien sekä muiden poliitikkojen suurellisista kampanjoista Samoin hän on ilmeisesti ajatellut tekevänsä kaikki asiat siten, että hän ärsyttää jotakin ihmistä maailmassa. Kun joku asia on ollut ennen USA:n politiikassa jotenkin pyhää, niin tietenkin siitä nyt on olemassa jokin uusi  versio a’la Trump. Toki uskon että hän tulee tuota valtiota parhaalla mahdollisella tavalla, mutta samalla kyllä voidaan todeta, että mikään suuri diplomaatti ei tuo herra Trump sitten ole. Tai ainakaan hän ei mitään kovin suuria sovittelijan kykyjä ole näyttänyt.

Media toki haluaa näyttää hänet suurena johtajana, ja korostaa kaikessa sitä, millainen käskijä tuo mies sitten on. Todellisuudessa tuo Trump ei aivan niin mahtavia asioita ole tehnyt kuin mitä otsikoita katsomalla on saatettu ymmärtää. Eli kahden Twitter-tilin sulkeminen sekä verotietojen julkaisematta jättäminen eivät mitään kovin suuria tekoja ole, vaikka niitä ehkä sellaisena esitellää. Muuten voisin kuitenkin huomauttaa siitä, että noiden Twitter-tilien sulkeminen oli asia, mikä varmaan sitten oli uutisoitu suurella siksi, että muille haluttiin kertoa, että johtajilla on oikeus puuttua alaisen sosiaalisen median käyttöön, ja ikään kuin painostaa alaistaan sulkemaan sosiaalisen median.

Me ihmiset olemme kaikki inhimillisiä, ja siksi monia pelottaa muutos. Mutta se mitä itse pidämme objektiivisena on todellisuudessa subjektiivista. Eli valtamedian edustajat ovat myös ihmisiä, ja heidän juttunsa eivät sen objektiivisempia välttämättä ole kuin joku sosiaalisen median kirjoitus. Ja pomoihin on kaikissa asioissa helppo vedota. Kun pomo tekee päätöksen sosiaalisen median käytöstä, niin hänelle tarjotaan ikään kuin selkänojaa Trumpin kautta.

“Koska presidentti Trump teki näin, niin jatkossa sosiaalinen media suljetaan" on sana minkä jokaisen itseään kunnioittavan johtajan tietenkin oletetaan nyt sanovan työpaikallaan. Mutta ketä tällainen palvelee? Ei ole kenenkään etu, että yhtiössä tapahtuvia väärinkäytöksiä peitellään. Kun mediassa sitten määrätään kaksi sosiaalisen median tiliä suljettavaksi USA:n presidentin toimesta, niin silloin tietenkin eräät muut henkilöt voivat tulla alaistensa eteen ja sanoa, että “nyt minä tekisin sen päätöksen, ja sulkisin ne kaksi sosiaalisen median tiliä, ja lopettaisin Internetissä roikkumisen, ja hankkisin oikean elämän".  

Muistakaa että vaikka Trump saattaa vaikuttaa hyvin immuunilta kaikelle poliittiselle loskalle, koska hänen imagonsa on niin karkea. Mutta samalla pitää muistaa se, että kukaan ihminen ei ole haavoittumaton. Liittovaltio ei päästä ketään presidentiksi, jos sillä ei ole häneen valtaa, mitä se voi käyttää tuohon henkilöön.  Karkeilla ihmisillä on toisenlaisia heikkouksia, joista he sitten eivät puhu. Jos ihminen on hyvin karkea, niin tietenkään silloin hänen pintansa kestää paremmin pieniä naarmuja, mutta kuten tiedämme, niin pieni naarmu julkisivussa paljastaa, jos joku on menossa vikaan. Jos naarmu ei näy, niin silloin voi käydä niin, että koko julkisivu revitään hajalle, ilman että kukaan huomaa mitään. Ja elämästä ei kukaan selviä hengissä, ja liike-elämä on kova paikka, missä ihminen joutuu esimerkiksi erottamaan alaisiaan tai muuten tekemään päätöksiä, joista ei aina puhuttaisi kauniisti takanapäin.  

Yksi niistä on esimerkiksi jengimenneisyys, joka ehkä on joskus peitetty muilta ihmisiltä. Tässä en nyt puhu Trumpin asioista, koska en hänen historiaansa ole mitenkään perehtynyt, paitsi kerran vilkaissut kirjaa “Kuinka tulla miljonääriksi", ja jonka oli kirjoittanut D. Tump. Jos puhutaan esimerkiksi jengeistä ja niiden tavasta värvätä ihmisiä, niin monesti jengiin pyrkijä ei ehkä ole aina kertonut olevansa varakkaan perheen lapsi. Ja joitakin ihmisiä on sitten pelastanut sellainen asia, kuin toiselle mantereelle opiskelemaan lähteminen, ja tämä ei tietenkään koske vain amerikkalaisia. Myös euroopassa on esimerkiksi lukion vaihto-oppilastoimintaa käytetty esimerkiksi huumevieroituksen peittelyyn, kun tuleva suuryhtiön perijä on sitten tarvinnut metadonia päästäkseen eroon aineista, joita hänen ei koskaan olisi pitänyt käyttää. Mutta samalla jotkut perijät sitten jättävät koulun kesken, kun heillä ei ole rahasta puutetta, ja kertovat tuolla ostoskeskuksissa, millaisia hienostopoikia nuo ammattikoululaiset sitten heidän mielestään ovat.

Eli kun ei sitä isän yhtiötä sitten tulekaan syliin kuin manulle illallista, niin silloin lähdetään sille tielle, että esimerkiksi insinöörejä tai muita ammattilaisia sitten ikään kuin syytellään sekä sosiaalisessa että muussa mediassa siitä, että he saavat ansaitsemattomia etuja, vaikka itse on saatu kaikki asiat ilmaiseksi. Ja toki silloin voidaan televisiossa kertoa, kuinka Insinöörejä valmistuu vähän liikaa, kun itse ei viitsitä opiskella.  Kun puhutaan USA:n presidenteistä yleensä, niin he ovat sen verran varttuneita, että heidän ja noiden miesten nuoruuden väliin on tullut rakoa, mikä sitten on suojellut heitä pahemmilta paljastuksilta, mitkä koskevat menneisyyden tyhmyyksiä. Ja kukaan meistä ei synnyt 40-vuotiaana poliitikkona tai johtajana, vaan kaikki ihmiset tekevät nuorena tyhmiä asioita. Trump itse pääsi seitsemänkymppisenä USA:n presidentiksi, joten hän varmaan on jo muuten ehtinyt vakiintua elämässään.

Vaikka Trumpilla tai hänen perheellään ei tuollaista menneisyyttä olekaan, niin jotkut johtajat varmasti peittelevät tuollaisia asioita. Kuitenkin hänessä sitten on yksi piirre, joka itseäni kiinnostaa. Kun ajattelen hänen nimeään “Trump", niin siitä voidaan helposti väännellä sana “Tramp", mikä tarkoittaa lutkaa. Ja tuollainen nimi varmasti aiheuttaa koulujen pihoilla vaikeuksia, jos ihmisellä on sellainen. Joten sen takia olen ajatellut, että onko Trump kärsinyt tuosta nimestään hyvinkin paljon koulua käydessään. Itse olen sitä mieltä, että nimen vääntely on ärsyttävää sekä lapsellista. Mutta kuitenkin varsin erikoinen nimi tällä Valkoisen talon valtiaalla kuitenkin on.