Mitä itse asiassa tarkoittaa epikurolaisuus?

Kimmo Huosionmaa

Filosofiassa joskus keskustellaan aiheesta nimeltään epikurolaisuus. Tämä termi joskus tarkoittaa filosofia, joka antaa oppitunteja rahasta, mutta kun tuota asiaa hieman tarkemmin ajatellaan, niin oikeastaan jokainen joka tekee toisen tekstejä varmasti siitä myös rahaa ottaa. Tuolla tarkoitan sitä, että tietenkin myös antiikin filosofit tekivät joskus tekstejä poliitikkojen puheisiin, jotta nämä saisivat kannattajansa kuuntelemaan juuri heidän omaa sanomaansa. Ja jos tuollaiseen tilaisuuteen tehdään puheita, niin silloin tietenkin voisi niiden esittäjä hiukan maksaa niistä tuolle kirjoittajalle, joka kuitenkin on työn niiden takia tehnyt.


Tietenkin puheita olisi hyvä myös kuunnella, jotta ehkä hyvinkin työläs valmistelu ei valu hukkaan. Ja epikurolaiset filosofit tietenkin myös valmensivat poliitikkoja retoriikan eli esitystaidon kivisellä saralla, jotta nämä hallitsivat ne politiikan hyvin tarkat sekä hienovaraiset sanakäänteet tulisivat huomioiduiksi. Tuollaisia asioita opettivat epikurolaiset jossain puistossa. Mutta miksi heitä sitten nimitetään epikurolaisiksi? Epikurolaisuus tulee nimittäin sanasta "epiteeli", mikä tarkoittaa sellaista solukkoa,tai kerrosta joka voidaan kuoria helposti pois. Epikuroksen ideana oli ikään kuin valmentaa filosofeja siihen, että he tekisivät työnsä itsenäisesti.


Tuo tarkoittaa sitä, että kun ihmisellä on ikään kuin takanaan hyvinkin tunnetun filosofin oppilaana oleminen saattoi luoda taakan tuon nuoremman filosofin elämään. Ja kun filosofiassa ei varsinaisesti ole oikeaa tai väärää, niin tuon muiden antaman mallin poistaminen ihmisen työstä on tietenkin hyvin tärkeää, koska silloin paljastuu se, mitä tuo nuori filosofi sitten itse kykenee ajattelemaan sekä miten hän osaa itse työnsä tehdä. Joidenkin mielestä epikurolaiset eivät olleet oikeita filosofeja, mikä tietenkin pitää osittain paikkansa, mutta kuitenkin he varmasti kävivät läpi suhdettaan noihin suurenmoisiin opettajiinsa, joiden kanssa he matkustivat ikään kuin tarusta todellisuuteen, ja oppivat argumentoimaan oman mielipiteensä sekä kantansa hyvillä perusteluilla. Ja sehän tietenkin on filosofian perusidea.


Jos ihminen osaa perustella mielipiteensä niin hyvillä termeillä sekä argumenteilla, niin hän hallitsee retoriikan todella hyvin. Ja tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että filosofiassa ei koskaan tehdä mitään kokeita. Perinteisessä filosofisessa väittelyssä ei koskaan saisi poistua huoneesta muuta kuin vessaan, koska tuolloin filosofian perusajatus siitä, että väittely voitetaan pelkän argumentaation sekä retorisen esitystavan avulla pysyy voimassa. Filosofia on siis sellainen asia, että siinä voidaan ihminen riisua kaikista muista välineistä paitsi omasta itsestään. Ja tuolloin vain se mitä hän sanoo ratkaisee sen, että onko väite hyväksyttävissä vai ei. Eli edes lyijykynää ei hän silloin tarvitse, jos filosofi muistaa mitä hänen piti sanoa ilman muistiinpanoja.

http://kirjabloggaus.blogspot.fi/p/mita-itseasiassa-tarkoittaa.html

Pablo Picasso ja Avignonin naiset

Avignonin naiset
Pablo Picasso
(1907)

Pablo Picasson (1882-1973) taulu ”Avignonin naiset” on erittäin tyylikäs kubistisen taidesuunnan edustaja, vaikka Picasso ei vielä siinä osoita kaikkea sitä, mihin hän pystyy kubistisena eli pelkistetyn taiteen nerona, joka kykeni loihtimaan loistavia tutkielmia synteettisen kubismin alalla. ”Avignonin naiset” on ikään kuin kokeilu, jonka kautta Picasso tutustui tähän hieman erikoiseen taiteen suuntaukseen, missä kuvaa ikään kuin pilkotaan pieniksi palasiksi, joita voidaan kutsua sellaiseksi mosaiikiksi, joita esimerkiksi CCD-kamera luo. Kubismi on taiteen lajina erittäin mielenkiintoinen, ja moni sen luulee hallitsevansa, mutta kun sitten joku lähtee yrittämään tuota maalauksen tyyliä, niin silloin eteen tulee sellainen muistikuva, että miksi tuon Picasson taulu taas onkaan niin kamalan arvokas?


Kenestäkään ei tule taitavaa kuvataiteilijaa yhdessä yössä, ja myös Pablo Picasson piti tietenkin kehittyä erilaisten tutkielmien kautta, jotta hän voi sitten esitellä töitään sekä osoittaa olevansa sellainen mestari, jollaisena me tavalliset taiteen harrastajat hänet tunnemme. Kun katsomme tuota taulua hiukan tarkemmin, niin tietenkin ensin tulee mieleen sellainen asia, että onko tuossa kuvassa edes käytetty oikeita malleja, vai onko se ehkä kuitenkin syntettinen kuva? Onko kyseessä oikeastaan pila, jossa Picasso luo mielessään simulaation siitä, mitä ehkä tuolla pahamaineisella ilotyttö-alueelle saattoi tapahtua? Vai onko hän ehkä luonnostellut taulun johonkin muistilehtiöön, ja sitten hän on maalannut sen mukaillen tähän tauluun, missä joukko ilmeisesti prostituoituja ikään kuin juhlii. Tuossa kuvassa on sitten yksi naishahmo, joka istuu erillään joukosta. Ja sitten eräs yksityiskohta ikään kuin hyppää silmiini.


Tuossa taulussa on nimittäin hedelmiä noiden hahmojen edessä, ja olisiko suuri taiteilija sittenkin tarkoittanut noita hedelmiä symboliksi siitä, mitä kutsutaan ”vihan hedelmiksi”. Eli kun kuvaa ajatellaan hiukan enemmän abstraktilla tavalla, niin nuo juhlivat naishahmot saattavat olla ikään kuin prostituoituja, jotka sitten ovat tavanneet sen elämänsä prinssin, joka vie heidät pois siitä paikasta. Ja yksi tytöistä on jäänyt pois kuvioista. Eli hän ei kuulu tuohon noiden muiden tyttöjen maailmaan, mikä sitten tarkoittaa sitä, että hän jää aina pois kuvioista. Tuollainen tilanne varmasti ajaa monet ihmiset tuntemaan vihaa, ja niin varmaan on myös Picasso ajatellut, kun tuon taulun on maalannut. Taiteilijat ovat usein sellaisia ihmisiä, että he ovat hyvin vapaamielisiä, mutta samalla myös herkkiä ihmisiä, jotka pitävät luomistyöstä. Ja kun ajatellaan sitä, miten maalaus syntyy, niin yleensä tietenkin maalari käyttää hyväkseen malleja, mutta tietenkin poikkeuksen tekee synteettisen taiteen tekijä, jonka maalaukset tai piirrokset ovat puhtaasti oman mielikuvituksen tuotteita.


Eli niissä olevia asioita ei välttämättä ole edes oikeasti olemassa. Kun analysoidaan Picasson tuttavan Paul Cézannen (1836-1906)  tapaa maalata useita kertoja  vuorta nimeltään Mont-Sainte Victoire, niin silloin tällöin mieleeni tulee sellainen asia, että olisiko Cézanne oikeastaan vain kerran maalannut tuon vuoren mallista, ja sitten hän on ikään kuin muistikuvien mukaan tehnyt noita maalauksia. Mutta miksi tuo mies teki noin. Eli hän useita kertoja peräkkäin maalasi saman kuvan uudestaan? Se saattaa johtua siitä, että tuo mies saattoi oikeastaan tahtoa salata sen, missä hän oikeastaan oli. Eli hän saattaa olla kotoisin paikasta, mistä tuo vuori näkyi, ja hän teki siitä ikään kuin muistilapun, jota hän sitten hyödynsi muissa tauluissa, jotka esittävät tuota vuorta. Miksi hän kutsuu tätä huippua Mont Sainte Victoire:ksi eli ”Pyhän voiton vuoreksi” saattaa johtua siitä, että hän oli joskus lapsena sille kiivennyt.


Kun Picasson sekä Cézannen tiet erosivat jälkimmäisen mentyä armeijaan, kävi niin että Picasso ikään kuin oli helpottunut heidän erostaan. Kun tätä asiaa ajatellaan hiukan tarkemmin, niin saattaa olla niin, että Picasso koki ystävänsä ikään kuin painolastina, koska tämä oli hyvin hidas maalari, mikä johtui joko siitä, että hän oli teknisesti heikko tai sitten kyse on perfektionismista. Kaikki taiteilijat ovat hieman omituisia, ja ehkä tuo Chézanne sitten teki asioista hiukan hankalia, koska hän halusi kaikkien mallien vastaavan sitä, mikä oli hänen mielessään. Ja se sitten saattoi ärsyttää Picassoa, joka tietenkin piti Cézannea omana tai oman taiteensa kilpailijana. Kuitenkin hän saattoi pitää miehestä muuten, ja siksi hän koki vastenmielisyyttä sitä kohtaan, että olisi käskenyt toisen lähteä omille teilleen.


Mutta sitten kävi niin, että Cézanne kuoli pois vuonna 1906, ja sen jälkeen Picasso oli ilman opettajaansa. Kun ajatellaan sitä, mitä Cézanne oikeastaan merkitsi Picassolle, niin silloin hän tietenkin saattoi pitää vanhempaa miestä hyvin suuressa arvossa, koska tämä oli hänelle neuvonut monia asioita, mutta kun ajatellaan Cézannen suhdetta taiteeseen, niin silloin voidaan sanoa, että kun tuo mies ei aikoinaan päässyt taidekouluun, ja hänestä ei pidetty Pariisissa, niin se saattaa aiheuttaa myös tilanteen, missä hän ikään kuin ratsasti tä, tuolla boheemilla elämäntavallaan. Eli jotkut taiteilijat ovat ikään kuin ylpeitä siitä, että he ovat boheemeja, sekä kaikessa muita vastaan. Ja se sitten tekee joistain ihmisistä hiukan vaikeita.


Lähteet

Picasso

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pablo_Picasso

Cézanne

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_C%C3%A9zanne

Kuva: 1

https://thelinknewspaper.ca/images/made/images/articles/Volume_31/04/_resized/picasso_dames_900_946_90.jpg

Miksi emme perusta päivää, jolloin ei kukaan kommentoi yhtään mitään

Kimmo Huosionmaa

https://yle.fi/uutiset/3-10043093

Yllä olevan ajatuksen esitti professori Kari Enqvist Helsingin yliopistosta, ja hän mainitsi että esimerkiksi Darwin kehitti evoluutiota teoriaansa 20 vuotta. Tämä olisi varmasti oikea tahti julkaista kirjoituksia. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole haukkua professori Enqvistiä, ja itse varmasti pidän hänen kolumnistaan. Pääasiassa tarkoitukseni on tässä muistuttaa ihmisiä siitä, että nykyään tietoa on todella paljon saatavilla, ja voimme vaikka tehdä virtuaalisen matkan Galapagokselle, jos haluamme. Tuo Darwinin aika oli sikäli sitä klassista tieteen kulta-aikaa, jolloin ihminen teki vain yhden kirjan koko elämänsä aikana.


Ja tuolloin tietenkin piti ihmisen matkustaa fyysisesti tuonne kaukaiseen paikkaan, kun nykyään opiskelija vain imuroi väitöskirjaansa joukon lintujen sekä muiden eläinten kuvia, ja tietenkin hänen pitää sitten mainita lähteet, kun hän on tuota tuotosta esitellyt. Mutta ennen opiskelija pääsi oikeasti käymään noissa paikoissa, mikä tuo noihin 1800-luvun kirjoituksiin sen oikean "seikkailun", mistä saamme lukea esimerkiksi Jules Vernen kirjoista. Ja sitten tietenkin voimme yhdistää Internet-selaimen suoraan esimerkiksi jossain New Yorkissa olevaan valvontakameraan, ja saada sitä kautta tietoa siitä, mitä tuossa kaupungissa milloinkin tapahtuu.


Samoin voimme yhdistää omat web-selaimemme esimerkiksi jonkun avaruusluotaimen kotisivuille, ja jos haluamme tehdä virtuaalimatkan esimerkiksi Marsiin, niin se tietenkin onnistuu VR-lasien sekä kuulokkeiden avulla. Eli luotaimen mikrofoni lähettää myös ääntä tuolta punaiselta planeetalta. Itse ihmettelen, että olisiko meillä sellaista kännykkä-sovellusta, jolla saamme tietokoneen näytön yhdistettyä suoraan kännykkään, jolloin voisimme käyttää esimerkiksi "Zion"-telinettä ja kännykkää sekä läppäriä antamaan todella mullistavan vaikutelman siitä, että olisimme ehkä sitten vierailulla tuolla planeetalla.


Itse olen sitä mieltä että aina välillä olisi myös minun itseni ollut ehkä parempi olla aivan hiljaa tai olla kirjoittamatta mitään, mutta maailmassa on paljon asioita, jotka ovat omasta mielestäni kiinnostavia, ja siksi tässä kuitenkin kommentoin Enqvistin kirjoituksia. Mutta kun puhutaan siitä, mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, niin tietenkin pitää huomioida sellainen asia, että nykyään meistä kaikki tekevät työtä sellaisilla välineillä, joita kutsutaan ilmaiseksi julkaisu-alustaksi.


Vaikka tietenkin jokainen ihminen ymmärtää, että kaikki kirjoitukset pitää voida jotenkin perustella, ja aina pitää muistaa, että ketään ei saa hutkia, jos asiaa ei olla tutkittu, niin tietenkin aina välillä olisi mukavaa olla sanomatta yhtään mitään. Kun ajattelen sitä, mitä esimerkiksi perusteettomasti laadittu syyttävä kirjoitus voi aiheuttaa ihmiselle, niin varmasti olisi parempi, jos perusteettomia syytöksiä ei esitetä koskaan. Kun ihmistä syytetään jostain, niin tietenkin syytteillä pitää olla perusteita. Mutta kuten varmaan tiedämme, niin nykyihmiselle on siunaantunut sellainen työkalu kuin internet, jonka tietokannoista voimme katsoa melkein mitä hyvänsä tietoa. Ja sepä nyt on sitten se nykyaikaisen tietojenkäsittelyn ongelma.


Tietoa on todella paljon, mutta sen laatu on kirjavaa. Ja tietenkin tällainen tilanne sitten aiheuttaa sen, että myös pseudotiedettä sisältäviä kirjoituksia pääsee julkisuuteen. Mutta kun puhutaan sitten kommenteista, niin tietenkin kommentoitavan kirjoitelman sisältöön kannattaa tutustua ennen kommentointia. Jos puhutaan esimerkiksi ääriryhmistä sekä erilaisista MC-jengeistä, niin niissä olevilla henkilöillä on joskus taipumus nähdä sitä mitä he haluavat.


Eli jos joku kirjoittaa esimerkiksi jonkun tunnetun antisemiitin olleen vaikka hyvä laulaja, niin jotkut sitten kehittävät ajatuksen siitä, että tuo antisemiitti olisi samalla hyvin älykäs. Tai jos yksi noista henkilöistä olisi ollut vaikka jotenkin mukava seuramies, niin se sitten tarkoittaisi sitä että kaikki "Storm Thurmondit" olisivat jotenkin loistavia tyyppejä. Ja kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten noista ääriryhmien edustajista on kirjoitettu, niin silloin kannattaa muistaa sellainen asia, että esimerkiksi Ilmari Kianto tai Karl Marx ovat varmasti kirjoittaneet tekstejään suuren pelon vallassa. Eli heillä on ollut jonkun ääriryhmän edustajan ase niskaa vasten painettuna, kuten jossain kirjoituksissa on tapana sanoa.


Ja kun ääriryhmiä verrataan esimerkiksi MC-kerhoihin, niin tietenkin heistä on kirjoitettu monia kirjoituksia, joita on julkaistu pääasiassa auto- ja moottoripyörälehdissä. Joten jos kirjoittaja on kirjoittanut asioista, joista tuo haastateltava ryhmä ei ole pitänyt, niin silloin on voinut käydä niin, että tuolle kirjoittajalle ei olla enää annettu haastatteluja. Tai sitten on ollut pelkona se, että tuo hurja joukko on ollut sellainen, että siinä on vähän saattanut joku tarrata kauluksesta kiinni, jos ei ole tuo kirjoitus miellyttänyt.


Toinen mahdollisuus on se, että nuo miehet ovat haastaneet kirjoittajan oikeuteen. Mutta kun puhutaan lähteiden tarkastamisesta, niin tietenkin se että henkilö leimataan rikolliseksi suureen ääneen, ja sitten jossain viitos-sivulla on ollut korjaus-juttu, niin silloin voidaan puhua kyllä kunnianloukkauksesta. Kuitenkin olisi varmaan hienoa, jos oikeasti tässä maailmassa riittäisi se, että henkilö kirjoittaa yhden kirjan 20-vuodessa. Se olisi sitä oikeaa Darwinin mallia, ja tietenkin tuonne Galapagokselle olisi varmaan mukava seilata katsomaan niitä eläimiä oikeasti. Samalla opiskelija saattoi sitten pulahtaa meressä tutkimassa kaiken maailman kaloja tai koralleja.

https://yle.fi/uutiset/3-10043093


luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/2018/01/29/miksi-emme-perusta-paivaa-jolloin-ei-kukaan-kommentoi-yhtaan-mitaan/

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Äiti ja tytär lähes saman ikäisiä: eli alkio pakastettiin 24 vuotta aikaisemmin

Kimmo Huosionmaa

Tänään on tehty sitten historiaa, kun 24 vuotta sitten pakastettu alkio on tullut maailmaan. Tuo vauva on täysin terve, joten tämä pakastus sitten varmasti saa aikaan mieltä kiehtovia ajatuksia siitä, mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Kaikkein erikoisimmissa ajatuksissa voidaan ajatella, että tuollainen ihmisalkio olisi jaettu sen ollessa vielä solu-asteella. Ja toinen noista alkioista olisi laitettu syväjäädytykseen, jolloin voidaan ajatella tilannetta, missä äiti ikään kuin synnyttäisi itsensä.


Tuolloin tiedemiehet siirtäisivät toisen sikiön tämän kaksoissisaren kohtuun, jolloin luodaan sellainen tilanne, mitä kutsutaan itsensä synnyttämiseksi. Tällaisia asioita kaikki maailman filosofit joskus miettivät, joten ehkä tällainen kokeilu on joskus jopa tehty. Tällöin voitaisiin ajatella tilannetta, että joku tiedemies haluaisi tutkia sitä, millainen suhde tällöin voisi kehittyä äidin ja lapsen välille, jos he olisivat sama henkilö, joka on syntynyt sikiön jakamisen seurauksena joskus kauan sitten.


Kun puhutaan hedelmöityshoidoista sekä muista vastaavista asioista, niin kukapa tietää oikeasti, mitä noilla klinikoilla tehdään. Eli tällä tarkoitan että montako kertaa tuollainen sikiö on oikeasti jaettu, varsinkin jos kyseessä olisi ehkä joidenkin huippuluokan tiedemiesten jälkeläinen. Ja millä tuollaista asiaa sitten edes voisi valvoa, koska vaikka poliisi sitten ottaisi sormenjäljet noista henkilöistä, niin missään nimessä ei asialle tuolloin enää voisi tehdä mitään. Tuolloin tietenkin voidaan ajatella esimerkiksi sellaisia Thaimaassa olevia poliklinikoita, joissa mies saa sukupuolenvaihto-leikkauksen tunnin kuluessa, joten varmasti myös sikiön kloonaaminen voisi onnistua. Ja tästä sitten saisi varmasti aikaan sellaisen SciFi-elokuvan, missä joku tiede-setä kloonaisi itsensä.

https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/aiti-ja-alkio-liki-samanikaisia-24-vuotta-sailytyksessa-olleesta-alkiosta-syntyi-terve-tyttovauva/6703214#gs.70BgaFY

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

Miksi aina tehdään juttuja vain niistä kaikkein pahimmista tapauksista?

Kimmo Huosionmaa

https://sites.google.com/view/vaikeattapauksetjahuomio/etusivu

Tänään taas oli MTV3:lla sellainen juttu, missä vanhemmat antavat kaikkensa lapsensa eteen. Kun tätä kirjoitusta lukee oikein tarkasti, niin silloin kyllä itku tulee silmään, kun ajattelen miltä näistä vanhemmista tuntuu. Tässä kirjoituksessa on sellainen aspekti, mikä varmasti sitten kuitenkin panee meistä jokaisen miettimään sitä, että julkisuudessa vain tällaiset äärimmäisen vaikeasti vammaiset henkilöt saavat huomiota? Näissä teksteissä yleensä kerrotaan, kuinka esimerkiksi juuri tällainen vakavasti vammautunut ihminen kamppailee arkisten askareiden kanssa, ja kuinka sitten heidän vanhempansa tekevät mittaamattomia uhrauksia lapsensa takia.

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/elaman-ja-kuoleman-rajalla-kamppailevalla-tuvalla-6-ei-ole-avustajaa-vasynyt-aiti-yrittaa-pitaa-tyttarensa-elossa-ilman-apua/6668238#gs.U5GiFqk

Koskaan ei sitten kuvata esimerkiksi ADHD-potilaan tai muun vastaavan henkilön selviytymistä sellaisesta mukavasta asiasta kuin esimerkiksi oppitunnista, kun kaikkialla on asioita, jotka kiinnittävät tuollaisen keskittymishäiriöstä kärsivän ihmisen huomion. Samoin tietenkin on todella upeaa, kun maassamme on toimiva psykiatrinen hoito.

Mutta tietenkin psykiatrinen hoito saattaa tietenkin vaikuttaa negatiivisesti noiden ihmisten myöhempiin vaiheisiin elämässä. Tässä sitten tarkoitan sitä, että miten esimerkiksi psykiatrinen hoito vaikuttaa siihen, kuinka heidän on vaikeaa löytää paikkaa elämässä. Tuollainen ADHD tai Tourette-nuori on todella asiansa kanssa vähän yksin. Miten ihminen voi olla samaan aikaan täysin terve ja kyetä toimimaan itsenäisesti yhteiskunnassa, kun hän ei kuitenkaan voi esimerkiksi käydä palkkatyössä?

Tai kun puhutaan näistä suurista kamppailuista, joita tietenkin on kiinnostavaa seurata, niin niissä sitten on yleensä sellainen asia jäänyt huomiotta, kuin että niissä ei juurikaan seurata tilanteita lapsen kannalta, vaan kaikki huomio menee sitten tietenkin vanhempien huomioimiseen. Ja jostain syystä sitten voidaan kysellä sellaistakin asiaa, että onko tuollainen ADHD-nuoren  tai miksei myös aikuisen kohtaaminen jotenkin vähemmän seksikästä kuin letkuihin laitetun vanhuksen hoitaminen?  

Vanhukset ovat tietenkin sellaisia ihmisiä, joiden hoitoon tulee panostaa. Sitä en tietenkään kiellä, ja vanhusten hoitaminen on tietenkin todella hienoa työtä. Mutta samalla pitäisi hiukan keskustella siitä, että myös lapset sekä nuoret ja samalla myös aikuiset tarvitsevat joskus myös hoitoa tai aikaa.

Kun puhutaan esimerkiksi ADHD-nuorten  tai aikuisten kohtaamisesta kouluissa sekä työpaikoilla, niin silloin tietenkin ensimmäiseksi muistuu sitten mieleeni sellainen asia, että ainakin ennen oli hyvin tavallista, että koko ADHD-diagnoosia pidettiin tuolloin lähinnä kurinpitoa koskevana  asiana. Tuolloin ennen aikaan uskottiin siihen, että vain kova kuri ja kovan luokan laitoshoito olivat lääkkeitä joilla saatiin aikaan tulosta. noihin neurologisiin häiriöihin, jotka sitten ilmenevät lähinnä huomiota herättävänä käytöksenä.   

Ja tietenkin esimerkiksi Tourette sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö on sitten varmasti hoidettavissa lääkkeillä, mutta tietenkään noita lääkkeitä, joista kuitenkin saattaa hyvinkin olla väärin otettuna enemmän haittaa kuin hyötyä. Eli tässä sitten taas aloin kirjoittamaan lääkehoidosta, vaikka piti vähän muusta kirjoittaa. Kun puhutaan siitä että vammaiset ja vanhukset tarvitsevat tukea, niin tietenkin maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea elämäänsä.

On olemassa ihmisiä, jotka ovat oikeasti esimerkiksi kyvyttömiä ottamaan kontaktia toiseen ihmiseen, tai ihmisiä joiden ainoa sairaus on siinä, että he eivät kykene istumaan kymmentä minuuttia paikallaan. Hekin tarvitsevat jotain, mutta ainoa ongelma on siinä, että he eivät ole ikään kuin tarpeeksi vammaisia. Ja siksi näiden ihmisten elämästä ei kovin suuria dokumentteja tehdä.

He ovat oikeasti aivan normaalilla älykkyysosamäärällä varustettuja, ja suurin osa sitten vielä hyvin herkkiä ihmisiä, joita on mukava loukata. Ja tottakai sitten on myös aina hyvä kertoa ihmisille kuinka vaikeaa on sellaisen ihmisen mennä armeijaan, jossa kouluttajaa on toteltava aina ja iankaikkisesti aamen. Mutta muuten heitä ei sitten tarvitse mitenkään huomioida, eikä heidän sosiaalisia taitojaan varmaan kovin paljoa kehitä sellainen ympäristö, missä ei ollenkaan ole yhtään ihmistä, jonka kanssa voisi niitä paljon puhuttuja sosiaalisia taitoja harjoitella. Eli missään varastossa työajan jälkeen tapahtuva yksin tehtävä siivoustyö ei varmasti niitä kommunikaatiotaitoja kehitä, vaikka pomo välillä jättää lapun pöydälle tai lähettää tuolle työntekijälleen tekstiviestin siitä, että tämä voisi sitten tyhjentää roskiksen vähän tarkemmin.

Ja kun työelämän tai talouselämän kanta jokaiseen sairauteen on sellainen, että yhtiöiden ainoa tehtävä on tuoda voittoa omille osakkeenomistajilleen, niin sitten tietenkin jokainen jolla on ongelmia pitää poistaa työelämästä. Ehkä juuri tämän takia on joidenkin “headhunterien” mielestä parempi että CV:ssä ei ole aukkoja, koska se tarkoittaa sitä, että tuollainen ihminen on voinut kokea potkut sekä saada hiukan vertailla kokemuksiaan työelämästä muiden vastaavaa kokeneiden ihmisten kanssa.

Ehkä potkujen takaa sitten löytyisi useammallakin samoja valittajia. Kun ihminen joka on ollut pitkään työelämässä jää työttömäksi on tilanne todella hyvin ikävä. Hänen kaikki kaverinsa muuttuvat paremmin palkatuiksi ihmisiksi,  ja tietenkin esimerkiksi työasioista ei enää sitten puhuta tuon henkilön kuullen. Se saattaa sitten aiheuttaa pitkäaikaisten ihmissuhteiden katkeamista.

Mieleeni muuten tulee muuten välillä tilanne, että kun ihminen joutuu masennuksen valtaan, niin välittömästi hänet lähetetään sairaslomalle. Kotona sitten on hyvä jäädä yksin pohtimaan asioita, ja tietenkin siellä voi omat voimat loppua, kun sitten ei ole jäljellä yhtään ihmissuhdetta. Ja kun ihminen on yksin kaikkien ongelmien kanssa, niin silloin hän varmasti sitten kohtaa tilanteen, missä kaikki ongelmat kasaantuvat hänen päälleen. Tietenkin kaikki asiat ovat hyvin yksilöllisiä, mutta itse kyllä varmaan kokisin tämän asian hieman lievempänä, jos ympärillä on muitakin ihmisiä.

Tietenkin kaikissa työttömien työpajoissa on sellainen ongelma, että juuri kun ihminen tutustuu muihin, niin sitten hän voi saada töitä hetken päästä. Joten tuolloin työttömyys tuo epäjatkuvuuskohdan jokaisen tällaiseen toimintaan osallistuvan elämään. Mutta niin tuovat myös sairaalat ja muut vastaavat paikat. Vaikka psykiatri jollain osastolla saattaa sanoa jotain, niin niissäkin ihmiset vaihtuvat. Aina silloin tällöin tulee uusia potilaita, mutta sitten tulee eteen tilanne, missä joku kävelee ovesta ulos eikä koskaan enää palaa.  

Samoin työttömien saleilla on hiukan ikävä maine, koska siellä sitten tulee aina eteen sellainen tilanne, että siinä jotenkin vain leimataan ihminen sellaiseksi, että häntä ei enää kannata ottaa töihin. Ja työsaleissa on sitten sellainen asia joskus tullut eteen, että varsinkin jos kyseessä on sellainen paikka, minkä työttömät ovat itse perustaneet, niin tuon ryhmän keskushahmoille  tullaan mielellään tarjoamaan töitä.  Mutta muut sitten pudotetaan pois tuosta joukosta. Eli tällainen saarna tällä kertaa oli edessä.

Ja tässä Eppu Normaalin kappale "Lajinsa viimeinen" https://www.youtube.com/watch?v=ybW2Ssn0Jtk

                                                                                                                                              

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/elaman-ja-kuoleman-rajalla-kamppailevalla-tuvalla-6-ei-ole-avustajaa-vasynyt-aiti-yrittaa-pitaa-tyttarensa-elossa-ilman-apua/6668238#gs.U5GiFqk

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Tekniikan kehitys määrää asevoimien tehokkuuden

Westfalenin rauha vuodelta 1648 on yksi Euroopan merkittävimmistä rauhansopimuksesta, joita milloinkaan on tehty siksi, että silloin tapahtui asioita, joita milloinkaan ennen ei ollut tapahtunut. Tuota rauhansopimusta ennen olivat sodat päättyneet siihen, että toinen sodan osapuoli oli vain liittänyt itseensä vastapuolen alueet, ja muutenkin sodat olivat yleensä kestäneet vain lyhyen aikaa, lukuun ottamatta satavuotista sotaa. 30-vuotisen sodan erityispiirre oli se, että vaikka hyökkäävä armeija kykeni tuhoamaan kaupunkeja, niin maaseudulla taas tilanne oli se, että hitaat kuormastot olivat alttiina hyökkäyksille, ja samalla se että kuningas oli kuollut ei vaikuttanut sodan kulkuun.

Kuitenkin tuo 30-vuotinen sota sai aikaan sen, että myös sellaiset henkilöt, joilla on eri näkemys uskonnosta mahtuivat samaan pöytään istumaan. Samoin 30-vuotisen sodan uusimmat välineet musketit sekä rihlattu kivääri, jota käyttivät lähinnä tarkka-ampujat, verottivat lähinnä upseeristoa, jolla oli tapana toimia ratsuväkenä. Samoin kranaattikiväärit yleistyivät, ja tuolloin tietenkin kävi selväksi sellainen asia, että jos armeija on jäänyt teknisesti jälkeen muista, niin silloin sillä ei paljoa tehnyt.

Ennen tuota sotaa oli tietenkin ollut käytössä käsikranaatteja, eli astioita jotka oli varustettu tulilangalla, ja jotka sitten heitettiin vihollisen päälle. Mutta kun kehitettiin musketti, missä oli kuppi kranaatteja varten, ja jossa sitten ruutipanos heitti ammuksen kohteeseen,niin käytössä oli varuste, jolla kuka tahansa mies sai kranaatin muurien ylitse. Tuo eliminoi sitten sen mahdollisuuden, että mies ei jaksanut heittää kranaattia tarpeeksi pitkälle, jolloin se putosi omien jalkoihin. Mekaanisten sekä muiden teknisten välineiden tarkoitus on eliminoida inhimillinen tekijä ympäristöstä, ja kranaattikiväärin tapauksessa tämä merkitsi sitä, että kipeytynyt käsi vaikuttaa tuon aseen käyttöön.

Tekniikan kehitys pitää aina huomioida silloin kun valtion turvallisuutta koskevia ratkaisuja tehdään. Jos valtio ei pidä silmällä esimerkiksi tietotekniikassa tapahtuneita edistysaskeleita, niin silloin saattaa käydä niin, että se jää ajastaan jälkeen. Tämän takia esimerkiksi USA:lla on RAND-yhtiön kaltaisia toimijoita, joiden avulla sen materiaalia suunnittelevat tahot voivat saada käyttöönsä mahdollisimman laaja-alaista innovaatiota sekä tietoa siitä, mitä esimerkiksi leluksi tarkoitetulla helikopterilla voidaan tehdä, jos se joutuu jonkun rikollisen käsiin. Tällä tarkoitan sitä, että nykyään myös Venäjällä sekä Kiinalla on käytössään Stealth-pommittajia, ja myös avaruussukkuloita on alettu hyödyntää pommitusoperaatioissa.

Tuo kehitys on tietenkin ollut arvattavissa jo pidemmän aikaa, ja tuota arvattavuutta voidaan perustella sillä, että lopulta suurimmatkin salaisuudet paljastuvat teollisuusvakoilun avulla. Valtion pitää jatkuvasti innovoida uutta, jotta se voi turvata kansalaistensa edun. Kuten tiedämme, niin nanohelikopterit on erittäin helppo muuttaa salamurhia varten optimoiduiksi  varusteiksi, ja ne voivat esimerkiksi huumerikollisten käsissä olla äärimmäisen vaarallisia välineitä. Tuolloin tarvitaan vain MAC-10 konepistooli sekä radiolla ohjattava vikasi, jolla sitten tuon aseen liipasinta vedetään taakse. Tai sitten siihen kiinnitetään dynamiittia, joilla tuo väline muutetaan tappavaksi aseeksi.

Tuollaisia uhkia pitää voida ennakoida, ja se että tällaisia välineitä voi jokainen ostaa kaupasta varmasti saa aikaan muutoksia erilaisiin strategioihin, jotka koskevat esimerkiksi kohteiden suojaamista. Kuitenkaan en usko, että rikolliset tai valtioon muuten vihamielisesti suhtautuvat tahot mitenkään mieluusti noita uusia tekniikoitaan esittelevät viranomaisille. Ja myös kotitekoiset EMP-pommit voivat vaikeuttaa esimerkiksi aivan normaalien vähittäistavarakauppojen työtä. Tuolloin kaupan tiloissa tai sen vieressä laukaistaan niin sanottu “radiopommi”, jolla tuon liikkeen valvontajärjestelmä lamautetaan, ja sitten rikolliset vain kävelevät liikkeeseen sisään, ja kantavat tavarat autoon.

Tuollaisen mikroaaltoon perustuvan aseen voi jokainen, joka tietää vähänkin tekniikasta modifioida vaikka omasta mikroaaltouunistaan. Tällöin voidaan myös valmistaa kotitekoinen versio USA:n asevoimien ADS:stä (Active denial System). Vaikka ADS on periaatteessa vain kohteen lamauttamiseen käytettävä väline, niin kuitenkin se on varsin helposti muutettavissa tappavaksi laitteeksi, eli tuohon ADS:ään pitää vain liittää muutamia stereovahvistimia, niin johan on tappava mikroaaltoase valmiina. Tällaiseen kehitykseen ei varmaan mikään maailman armeija tai poliisilaitos ole täysin varautunut, ja siksi valtiolla pitää olla keskustelufoorumi, missä eri alojen asiantuntijat sekä sellaisena itseään pitävät henkilöt voivat sitten keskustella vapaasti niistä uhista, mitä tällainen verraten yksinkertainen sekä helposti hankittava tekniikka voi aiheuttaa valtion turvallisuudelle.

Tuon takia mitään asiaa ei saa suoraan tyrmätä, kun puhutaan siitä ,että taktiikoita sekä uhkakuvia pitää aina välillä päivittää, jotta valtio sitten voi turvata itsensä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja tämän takia maallemme ei ehkä olisi edullista ryhtyä puolustusliittoon ainakaan Ruotsin kanssa, vaikka se ehkä ensin vaikuttaa todella hyvältä asialta. Näet meidän maamme on Ruotsin ja Venäjän välissä oleva puskurivaltio, jonka alueella sitten käytäisiin nuo taistelut, jotka mahdollisesti sitten  pahimmissa skenaarioissa alkaisivat Ruotsin ja Venäjän välillä. Ja kun puhutaan kansainvälisestä avusta, niin maamme on sen verran pieni toimija, että meidän on hankittava parasta mahdollista aseistusta, jolla voimme sitten itsenäisesti torjua hyökkääjän.

Se miksi me aina välillä keskustelemme NATO:sta johtuu siitä, että jos olemme aina poissa kansainvälisiltä kentiltä emmekä anna apua muille, niin silloin tietenkin käy niin, että myöskään Suomi ei silloin ehkä saa apua, jos maamme joutuu aggression kohteeksi. Ja vaikka kuuluisimme sotilasliittoon, niin silloin tietenkin meidän pitää edelleen nojata omaan sekä uskottavaan maanpuolustukseen, mutta samalla tietenkin pitää varutautua siihen, että hyökkääjä saattaa käyttää myös uusia, sekä ennen tuntemattomia välineitä, kuten nanohelikopteriparvia asevoimiamme vastaan, ja noita aseita voivat myös tavalliset rikolliset saada haltuunsa esimerkiksi valmistamalla niitä itse, ja tuolloin ei tarvita muuta kuin nanohelikopteri, johon kiinnitetään sähköllä toimivalla sytyttimellä varustettuja kiväärin patruunoita.

Tuollainen leluksi tarkoitettu helikopteri voi olla hyvin vaarallinen väärissä käsissä, koska vaikkapa huumekauppiaat voivat käyttää niitä omien “liiketoimiensa” turvaamiseen, ja silloin tietenkin esimerkiksi poliisi voi joutua vaaraan, jos huumekauppias havaitsee iskuryhmän tuollaisella helikopterilla. Tuolloin voi tilanteesta kehittyä ampumavälikohtaus tai panttivankitilanne, jos erikoisryhmä havaitaan liian aikaisin. Joten tällaisia uhkia varmasti täytyy aina välillä pohtia, kun viranomaistyötä kehitetään sellaiseksi, että se sopii myös moderniin yhteiskuntaan.

http://tekniikankehitys.webnode.fi

Huumeiden käyttö on edelleen rikollista toimintaa, joten sitä ei kannata mainostaa ainakaan televisiossa

Huumeita ei oikeasti muuten kannata käyttää eikä sillä käytöllä kannata missään nimessä ruveta leuhkimaan. Näet vaikka narkomaani kuinka tietäisi naapurinsa mielenterveydellisistä ongelmista, niin hän ei kuitenkaan ole tämän “hullun” kanssa samalla viivalla. Jos joku ihminen on toisten mielestä omituinen, niin se tietenkin on hänen oma asiansa. Eli jos joku henkilö on esimerkiksi skitsofreenikko, niin hän on sitä aivan itsekseen.

Tuo asia ei ole hänen omaa syytään eikä kenenkään muun tarvitse siihen ottaa mitään kantaa. Hän ei mitään huumeita ole keneltäkään ostanut, eikä hänellä myöskään ole mitään sen suurempia välien selvittelyjä edessään. Tuolla asialla tarkoitan, että hän on kuitenkin vain omituinen henkilö, joka on mahdolliset tekonsa tehnyt yksinään. Mutta toisin on huumeiden käyttäjän kanssa. Hän on monta kertaa ostanut Huumeita, ja tietää varmasti monia henkilöitä, joilla on jotain salattavaa oman elämänsä kanssa.

Samoin hän on siitä ikävässä asemassa, että tuollaisen henkilön kohdalla on kyse “suurella” joukolla tehdystä rikossarjasta, missä on monissa tapauksissa tehty toistuvia varkauksia sekä ehkä myös ryöstöjä, joissa on joku saatettu hakata hyvinkin pahasti. He ovat joskus sellaisia ihmisiä, että heidän huumemyönteisyytensä takia monet ihmiset saavat todella paljon “kokkelipiimää” kotimaan, kun nämä “onnelliset” sitten esiintyvät televisiossa kertoen, kuinka he ovat saaneet huumeita jossain nuorisotilassa, ja samalla leimaavat noita paikkoja ooppiumiluoliksi,  jolloin tavalliset nuoret eivät niissä uskalla enää käydä, koska niistä niin helposti saa ostaa “mitä vain aineita”, kunhan vain sitten käy kysymässä.

Tämän takia siitä että huumeita käyttänyt henkilö tietää jonkun skitsofreenikon ei ole kenellekään mitään hyötyä, vaan tuolloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että mistä tuo tieto on peräisin? Onko joku sitten jakanut näitä diagnooseja tai lääkärin papereita ympäriinsä. Tuolloin asia pitää tietenkin tutkia, koska jos lääkäri unohtelee papereitaan ympäriinsä, niin silloin tietenkin pitää miettiä hänen suhtautumistaan työhönsä sekä siihen kuuluvaan ohjeistuksen, mikä tietenkin on velvoittavaa tekstiä. Jos ihmiset eivät usko että skitsofrenia on lopullinen diagnoosi, niin he voivat sen kyllä lääkäriltä tarkastaa. On olemassa asioita, joita ei kannata ruveta luulemaan, eikä myöskään se, että diagnoosi on jotenkin harvinainen tee siitä mitään sen vähemmän pätevästi tehtyä tai sen tekijästä vähemmän pätevää kuin muistakaan diagnooseista, mitä poliklinikoilla tehdään.

Ja mitä se sitten muille kuuluu, jos jollakin henkilöllä ei ole samoja lääkkeitä kuin muilla. Vaikka nuo televisiossa pätevät henkilöt sitten yleensä kuittaavat skitsofrenian jollakin kommentilla siitä, että kyseessä on “marginaalinen diagnoosi”, niin  kuitenkin voidaan todeta, että osa näistä ihmisistä käyttävät tuota sanaa yleistävästi puhuessaan psyykkisistä sairauksista. Samoin heistä varmaan olisi mukavaa, jos kaikki ihmiset söisivät samaa lääkettä, jotta apteekista ei omia tabletteja tarvitse lähteä hakemaan, vaan naapurista voi mennä hakemaan lievitystä omaan surkeaan oloon. Näin sitten kaikki ihmiset voivat muuttua “tavallisiksi” henkilöksi.

Tuo on monissa narkomaanien haastatteluissa esiin tullut seikka, että kaikkien ihmisten pitää olla aivan samaa kuin haastateltava, jotta kaikki olisivat aivan samanlaisia kuin hän itse.  Kyseessä on kuitenkin ihan oma diagnoosijoukkonsa, mistä ei juurikaan olla puhuttu julkisuudessa. Kuitenkin tuosta taudista ei juurikaan puhuta missään ohjelmissa, joita televisiossa sitten esitetään, ja joita seurataan kaikella hartaudella lehtiö kädessä ja nenä kiinni ruudussa, jotta yhtään sanaa tuosta ohjelmasta ei jäisi huomiotta. Suurin osa narkomaaneista ei varmaan ole tuolla osoittanut naapureitaan, mutta aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi naapurien vahtiminen saattaa vapauttaa heidät esimerkiksi pahoinpitelyä koskevista syytteistä.  

Kirja ei hauku eikä pilkkaa ketään, kun siltä kysytään jotain

Kirjat ovat ihmisen paras ystävä, ja sen puoleen on helppo kääntyä, koska se ei pilkkaa eikä naura edes kaikkein onnettomille kysymyksille, mitä sille esitetään sanoi joku suuri ajattelija aikoinaan.Tai ainakin hän vapaasti lainaten sanoi näin. Kuitenkin kirja juoruaa ihmisestä jotain, eli jos esimerkiksi jonkun kirjan lainausmäärät kasvavat jollain alueella, niin silloin saattaa olla niin, että tuolla kirjalla on jotain merkitystä paikallisille ihmisille. Eli jos jonkun kenraalin tai pankkiirin muistelmat alkavat komeilla jonkun kirjaston lainaamista koskevien tilastojen tai kirjakaupan myyntitilastojen kärjessä, niin se merkitsee sitä, että tuolla kenraalilla tai pankkiirilla on jotain tekemistä paikkakunnan kanssa.

Samoin se että jotain kirjaa tuhotaan jatkuvasti, kertoo siitä, että se sisältää tietoja, jotka ovat jotenkin raskauttavia tai kiusallisia jollekin ihmiselle, joka sitten haluaa tuhota noita kirjoja. Kirjat ovat ihmisten kirjoittamia tarinoita tai ohjeita toisille ihmisille, ja siksi noita paperisia esineitä keräillään kirjahyllyihin, missä ne luovat keräilijästään älykkään sekä mielenkiintoisen ihmisen kuvan, joka takuulla tietää mitä hän tekee sekä mitä hän haluaa tehdä. On sivistynyttä lukea kirjoja, sekä kirjoittaa erilaisia esseitä niiden pohjalta, koska se antaa ihmisestä sivistyneen vaikutelman.

Kun joku hyvin lahjakkaana pidetty ihminen sanoo tai kirjoittaa hyvin upeita asioita, niin silloin niitä on tapana lainata omiin kirjoituksiin. Mikä onkaan hienompaa kuin aloittaa oma kirjoitus suuren ajattelijan kuten Platonin, Winston Churchillin tai Dostojevskin sitaateilla, jossa tuollainen historian suuri nimi sitten kertoo muille, mitä mieltä hän jostain asiasta sattuu sillä kertaa olemaan, ja tuon takia me muut saamme sitten palkkioksi tuijottaa suuren miehen tai naisen näkemyksiä esimerkiksi siitä, kuinka meidän pitäisi kohdella kanssaihmisiä sivistyneesti, myös silloin kun he ovat rikkoneet meitä vastaan, ja joutuneet vankilaan.

Nuo ajatukset ovat takuulla olleet mieleen esimerkiksi Stalinia kohtaan, koska hän itse oli ollut poliittinen vanki, ja nuo vuodet saattoivat vaikuttaa ratkaisevasti hänen myöhempään elämässään tekemiin päätöksiin, jotka johtivat säälimättömään kansanmurhaan sekä salaisen poliisin vallan kasvuun, mikä sitten myöhemmin muutti Neuvostoliiton valtavaksi vankileiriksi, ja tuosta traumasta ei venäjän kansa vielä ole päässyt eroon. Mutta kuten tiedämme, niin Stalinin maine oli sellainen, että hänen valtakunnassaan oli varmasti järkevää sanoa asioita, joita tuo mies piippuineen sekä suurine viiksineen oli halukas kuulemaan, ja jos joku ei tuota miestä miellyttänyt, niin hän sai sitten junalipun Siperiaan. Näin oli järkevää sitten myös sanoa jotain hyvää vangeista, koska Stalin oli itse ollut vanki. Ja jos vangeista puhuttiin liian kovaan sävyyn, niin silloin "isä Aurinkoinen", kuten hänen lempiimensä kuului saattoi ottaa nokkiinsa, ja teloittaa tuon liiallisia vapauksia ottaneen henkilön oikopäätä.

Silloin tietenkin on tärkeää osoittaa sivistystä myös noita kanssaihmisiä kohtaan, ja kuten varmaan tiedätte, niin Dostojevskin mukaan yhteiskunnan sivistyksen taso mitataan sillä, että kuinka me kohtelemme vankeja. Itse olen sitä mieltä, että herra Dostojevski ei varmaan koskaan itse ole joutunut pahoinpidellyksi, kun hän tuollaisia asioita kirjoitti aikoinaan, mutta voidaan tietenkin olla sitä mieltä, että ketään ihmistä maailmassa ei vankila koskaan ole parantanut. Toisaalta kuitenkin rikollisia pitää kuitenkin jollain tavoin rangaista, ja lainsäädännön pitää olla sellaista, että se pelottaa ihmisiä, jotta he eivät tekisi rikoksia.

Kun taas mietitään sitä, mitä Winston Churchill mahtoi tarkoittaa sanoessaan, että "demokratia on paras olemassa olevista valtiomuodoista", niin silloin ei kuitenkaan olla koskaan muisteltu sitä, että Churchillin kaltaisten miesten toiminta auttoi valtaan mielettömimmän diktaattorin mikä koskaan on maaimassa elänyt. Eli Hitleriä ei jostain syystä 1930-luvulla pysäytetty, ja tuo asia sitten johti maailmanhistorian verisimpään sotaan, mitä ihmiskunta oli milloinkaan nähnyt, eli kuten olemme huomanneet, niin mikään suuri  käytännön mies ei Churchill kuitenkaan ollut, kun puhutaan siitä, millä tavoin Hitler olisi ehkä voitu pakottaa luopumaan vallasta, ja ainakin Saksaa olisi tuolloin voitu painostaa tehokkaasti, eli ainakaan öljyä ei tuolloin olisi tarvinnut ryhtyä myymään, eikä Hitlerille olisi niin helposti saanut antaa periksi, kun hän ryhtyi rakentamaan Luftwaffea sekä muita salamaosodan tarvikkeita. Mutta tämä oli vain välihuomautus, kun piti ryhtyä kirjoittamaan kirjoista sekä siitä, miksi niitä keräillään.

Moni lakimies pitää selkänsä takana vaikuttavaa kirjahyllyä, missä komeilee useita lakikirjoja siististi vuosilukujen mukaan. Tuolloin kuitenkin voidaan sanoa se, että tuolloin kyseinen henkilö kuitenkin kerää täysin turhia kirjoja hyllyyn pölyttymään, koska tuo lakikirja muuttuu aina silloin tällöin, ja niitä vanhoja kappaleita ei kannata kerätä mihinkään. Puhuttaessa siitä että kirja ei koskaan pilkkaa ketään, vaikka ihminen keräisi sieltä mitä hyvänsä tietoa, ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti mikään hyvä asia, koska tuolloin joku voi esimerkiksi etsiä kirjoista ohjeita rikoksen toteuttamista varten, ja kuten tiedämme, niin kirja ei myöskään kerro noitakaan hakuja. Kuitenkin kirjoja vaivaa muutama asia, mitä itse haluan myös tuoda esiin, kun ihmiset keskustelevat esimerkiksi lukemisesta.

Näet kirjan avulla on helppoa vaientaa myös sellaiset ihmiset, jotka puhuvat asiaa sekä haluavat tuoda jotain uutta keskusteluihin. Kun vedotaan suuriin ajattelijoihin, niin toki on hienoa vedota heidän kirjoitelmissaan mainitsemiinsa asioihin, mutta samalla voidaan tappaa tehokkaasti uudet sekä raikkaat ajatukset, mitä joku keskusteluryhmässä on itse miettinyt. Toki esimerkiksi Platon on loistava ajattelija, sekä hänen "Valtio"-teoksensa on varmasti ollut aikoinaan todellinen mestarinäyte siitä, mihin kreikkalainen filosofi pystyy, mutta kuitenkin pitää muistaa sellainen asia, että Platon eli hyvin kauan sitten.

Samoin hänen ajoistaan yhteiskunta on tietenkin hiukan kehittynyt, joten voidaan sanoa, että hän ei ehkä oman vallankäyttöä koskevan mallinsa kanssa saisi kovin paljoa ääniä nykyisissä parlamenttivaaleissa, koska hän sijoitti filosofit eli itsensä muita parempaan asemaan. Tämä tietenkin tekee tuosta valtion mallista, missä ylinnä olivat filosofit, keskellä sotilaat ja alinna työläiset hiukan epäilyttävän nykypäivän lukijan silmissä. Ja siksi hän ei ehkä olisi vallan käyttäjänä mitenkään erityisen houkutteleva vaihtoehto.

Kuitenkin myös jatkuva Platonin kaltaisten ihmisten siteeraaminen on hiukan rasittavaa, jos ajatellaan tilannetta, missä ihmisten pitäisi ilmoittaa itse oma mielipiteensä kaiken maailman asioista, ja jos ihmisellä on tarve vastata lainauksilla, niin silloin kannattaisi yksinkertaisesti säästää energiaa. Eli hän voisi ottaa noista sivuista valokopioita, ja jaella niitä kavereille, jotta kyseisen henkilön kuulijakunnan ei tarvitse kuunnella samoja asioita kerran toisensa jälkeen.

Kun puhutaan kirjoista, niin tietenkin nykyään pitäisi puhua mediasta, koska moni nykyisistä kirjoista julkaistaan vain sähköisessä mediassa. Mutta kirja ei koskaan synny itsestään, koska tuolla kirjoittajalla pitää olla idea, sekä myös tietoa aiheesta, josta hän kirjoittaa. Näet ilman tietoa ei synny sellaisia ajatuksia, joita voisi sitten työstää valmiiksi tekstiksi. Ja kuitenkin pitää aina muistaa se, että mikään kirjoissa esitetty asia ei ole mahdotonta oikeassa elämässä. Kun ajatellaan sitä, mistä kirjailija sitten löytää kirjoitelmiensa aiheet, niin yksi kaikkein miellyttävin tapa tehdä tuota tutkimusta, joiden perusteella hän sitten alkaa työstää tekstiään, on kaikkein mukavin tapa tehdä tuota tutkimusta Internetin avulla.

Esimerkiksi googlen sovellusten avulla voidaan etsiä tietoa paikoista, ilman että niissä pitää itse käydä, mikä tekee tietenkin työskentelystä halvempaa, mukavampaa sekä mielenkiintoisempaa. Tutkimuksen jälkeen sitten aletaan luoda varsinaista tekstiä, joka voi olla joko faktaa tai fiktiota. Aina on tässä vaiheessa ollut hyvä muistaa sellainen asia, että kaikki maailman normaalit romaanit ovat myös jotenkin sekoitus faktaa sekä fiktiota, joka saattaa vaikuttaa erittäin uskottavalta. Eli joku suuri maailman mullistus saattaa olla kirjan viitekehyksenä, jonka sisään kirjailija sijoittaa omat hahmonsa sekä omat mielikuvituksen tuotteensa, joita yhteen nitomalla hän voi luoda kirjan, joka joko miellyttää tai suututtaa muita ihmisiä. Mutta jos kirjaa vastaan hyökätään suoraan haukkumalla sitä, niin se sitten kyllä kiinnostaa monia ihmisiä, koska ammattitaitoiset kustantajat eivät kustanna kirjoja, joista heille tulee taloudellista tappiota. Joten jos kirjaa haukutaan suoraan sanottuna huonoksi, niin silloin tulee mieleen, että miksi kustantaja sen sitten antoi painaa.