Kirjat ovat ihmisen paras ystävä, ja sen puoleen on helppo kääntyä, koska se ei pilkkaa eikä naura edes kaikkein onnettomille kysymyksille, mitä sille esitetään sanoi joku suuri ajattelija aikoinaan.Tai ainakin hän vapaasti lainaten sanoi näin. Kuitenkin kirja juoruaa ihmisestä jotain, eli jos esimerkiksi jonkun kirjan lainausmäärät kasvavat jollain alueella, niin silloin saattaa olla niin, että tuolla kirjalla on jotain merkitystä paikallisille ihmisille. Eli jos jonkun kenraalin tai pankkiirin muistelmat alkavat komeilla jonkun kirjaston lainaamista koskevien tilastojen tai kirjakaupan myyntitilastojen kärjessä, niin se merkitsee sitä, että tuolla kenraalilla tai pankkiirilla on jotain tekemistä paikkakunnan kanssa.
Samoin se että jotain kirjaa tuhotaan jatkuvasti, kertoo siitä, että se sisältää tietoja, jotka ovat jotenkin raskauttavia tai kiusallisia jollekin ihmiselle, joka sitten haluaa tuhota noita kirjoja. Kirjat ovat ihmisten kirjoittamia tarinoita tai ohjeita toisille ihmisille, ja siksi noita paperisia esineitä keräillään kirjahyllyihin, missä ne luovat keräilijästään älykkään sekä mielenkiintoisen ihmisen kuvan, joka takuulla tietää mitä hän tekee sekä mitä hän haluaa tehdä. On sivistynyttä lukea kirjoja, sekä kirjoittaa erilaisia esseitä niiden pohjalta, koska se antaa ihmisestä sivistyneen vaikutelman.
Kun joku hyvin lahjakkaana pidetty ihminen sanoo tai kirjoittaa hyvin upeita asioita, niin silloin niitä on tapana lainata omiin kirjoituksiin. Mikä onkaan hienompaa kuin aloittaa oma kirjoitus suuren ajattelijan kuten Platonin, Winston Churchillin tai Dostojevskin sitaateilla, jossa tuollainen historian suuri nimi sitten kertoo muille, mitä mieltä hän jostain asiasta sattuu sillä kertaa olemaan, ja tuon takia me muut saamme sitten palkkioksi tuijottaa suuren miehen tai naisen näkemyksiä esimerkiksi siitä, kuinka meidän pitäisi kohdella kanssaihmisiä sivistyneesti, myös silloin kun he ovat rikkoneet meitä vastaan, ja joutuneet vankilaan.
Nuo ajatukset ovat takuulla olleet mieleen esimerkiksi Stalinia kohtaan, koska hän itse oli ollut poliittinen vanki, ja nuo vuodet saattoivat vaikuttaa ratkaisevasti hänen myöhempään elämässään tekemiin päätöksiin, jotka johtivat säälimättömään kansanmurhaan sekä salaisen poliisin vallan kasvuun, mikä sitten myöhemmin muutti Neuvostoliiton valtavaksi vankileiriksi, ja tuosta traumasta ei venäjän kansa vielä ole päässyt eroon. Mutta kuten tiedämme, niin Stalinin maine oli sellainen, että hänen valtakunnassaan oli varmasti järkevää sanoa asioita, joita tuo mies piippuineen sekä suurine viiksineen oli halukas kuulemaan, ja jos joku ei tuota miestä miellyttänyt, niin hän sai sitten junalipun Siperiaan. Näin oli järkevää sitten myös sanoa jotain hyvää vangeista, koska Stalin oli itse ollut vanki. Ja jos vangeista puhuttiin liian kovaan sävyyn, niin silloin "isä Aurinkoinen", kuten hänen lempiimensä kuului saattoi ottaa nokkiinsa, ja teloittaa tuon liiallisia vapauksia ottaneen henkilön oikopäätä.
Silloin tietenkin on tärkeää osoittaa sivistystä myös noita kanssaihmisiä kohtaan, ja kuten varmaan tiedätte, niin Dostojevskin mukaan yhteiskunnan sivistyksen taso mitataan sillä, että kuinka me kohtelemme vankeja. Itse olen sitä mieltä, että herra Dostojevski ei varmaan koskaan itse ole joutunut pahoinpidellyksi, kun hän tuollaisia asioita kirjoitti aikoinaan, mutta voidaan tietenkin olla sitä mieltä, että ketään ihmistä maailmassa ei vankila koskaan ole parantanut. Toisaalta kuitenkin rikollisia pitää kuitenkin jollain tavoin rangaista, ja lainsäädännön pitää olla sellaista, että se pelottaa ihmisiä, jotta he eivät tekisi rikoksia.
Kun taas mietitään sitä, mitä Winston Churchill mahtoi tarkoittaa sanoessaan, että "demokratia on paras olemassa olevista valtiomuodoista", niin silloin ei kuitenkaan olla koskaan muisteltu sitä, että Churchillin kaltaisten miesten toiminta auttoi valtaan mielettömimmän diktaattorin mikä koskaan on maaimassa elänyt. Eli Hitleriä ei jostain syystä 1930-luvulla pysäytetty, ja tuo asia sitten johti maailmanhistorian verisimpään sotaan, mitä ihmiskunta oli milloinkaan nähnyt, eli kuten olemme huomanneet, niin mikään suuri käytännön mies ei Churchill kuitenkaan ollut, kun puhutaan siitä, millä tavoin Hitler olisi ehkä voitu pakottaa luopumaan vallasta, ja ainakin Saksaa olisi tuolloin voitu painostaa tehokkaasti, eli ainakaan öljyä ei tuolloin olisi tarvinnut ryhtyä myymään, eikä Hitlerille olisi niin helposti saanut antaa periksi, kun hän ryhtyi rakentamaan Luftwaffea sekä muita salamaosodan tarvikkeita. Mutta tämä oli vain välihuomautus, kun piti ryhtyä kirjoittamaan kirjoista sekä siitä, miksi niitä keräillään.
Moni lakimies pitää selkänsä takana vaikuttavaa kirjahyllyä, missä komeilee useita lakikirjoja siististi vuosilukujen mukaan. Tuolloin kuitenkin voidaan sanoa se, että tuolloin kyseinen henkilö kuitenkin kerää täysin turhia kirjoja hyllyyn pölyttymään, koska tuo lakikirja muuttuu aina silloin tällöin, ja niitä vanhoja kappaleita ei kannata kerätä mihinkään. Puhuttaessa siitä että kirja ei koskaan pilkkaa ketään, vaikka ihminen keräisi sieltä mitä hyvänsä tietoa, ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti mikään hyvä asia, koska tuolloin joku voi esimerkiksi etsiä kirjoista ohjeita rikoksen toteuttamista varten, ja kuten tiedämme, niin kirja ei myöskään kerro noitakaan hakuja. Kuitenkin kirjoja vaivaa muutama asia, mitä itse haluan myös tuoda esiin, kun ihmiset keskustelevat esimerkiksi lukemisesta.
Näet kirjan avulla on helppoa vaientaa myös sellaiset ihmiset, jotka puhuvat asiaa sekä haluavat tuoda jotain uutta keskusteluihin. Kun vedotaan suuriin ajattelijoihin, niin toki on hienoa vedota heidän kirjoitelmissaan mainitsemiinsa asioihin, mutta samalla voidaan tappaa tehokkaasti uudet sekä raikkaat ajatukset, mitä joku keskusteluryhmässä on itse miettinyt. Toki esimerkiksi Platon on loistava ajattelija, sekä hänen "Valtio"-teoksensa on varmasti ollut aikoinaan todellinen mestarinäyte siitä, mihin kreikkalainen filosofi pystyy, mutta kuitenkin pitää muistaa sellainen asia, että Platon eli hyvin kauan sitten.
Samoin hänen ajoistaan yhteiskunta on tietenkin hiukan kehittynyt, joten voidaan sanoa, että hän ei ehkä oman vallankäyttöä koskevan mallinsa kanssa saisi kovin paljoa ääniä nykyisissä parlamenttivaaleissa, koska hän sijoitti filosofit eli itsensä muita parempaan asemaan. Tämä tietenkin tekee tuosta valtion mallista, missä ylinnä olivat filosofit, keskellä sotilaat ja alinna työläiset hiukan epäilyttävän nykypäivän lukijan silmissä. Ja siksi hän ei ehkä olisi vallan käyttäjänä mitenkään erityisen houkutteleva vaihtoehto.
Kuitenkin myös jatkuva Platonin kaltaisten ihmisten siteeraaminen on hiukan rasittavaa, jos ajatellaan tilannetta, missä ihmisten pitäisi ilmoittaa itse oma mielipiteensä kaiken maailman asioista, ja jos ihmisellä on tarve vastata lainauksilla, niin silloin kannattaisi yksinkertaisesti säästää energiaa. Eli hän voisi ottaa noista sivuista valokopioita, ja jaella niitä kavereille, jotta kyseisen henkilön kuulijakunnan ei tarvitse kuunnella samoja asioita kerran toisensa jälkeen.
Kun puhutaan kirjoista, niin tietenkin nykyään pitäisi puhua mediasta, koska moni nykyisistä kirjoista julkaistaan vain sähköisessä mediassa. Mutta kirja ei koskaan synny itsestään, koska tuolla kirjoittajalla pitää olla idea, sekä myös tietoa aiheesta, josta hän kirjoittaa. Näet ilman tietoa ei synny sellaisia ajatuksia, joita voisi sitten työstää valmiiksi tekstiksi. Ja kuitenkin pitää aina muistaa se, että mikään kirjoissa esitetty asia ei ole mahdotonta oikeassa elämässä. Kun ajatellaan sitä, mistä kirjailija sitten löytää kirjoitelmiensa aiheet, niin yksi kaikkein miellyttävin tapa tehdä tuota tutkimusta, joiden perusteella hän sitten alkaa työstää tekstiään, on kaikkein mukavin tapa tehdä tuota tutkimusta Internetin avulla.
Esimerkiksi googlen sovellusten avulla voidaan etsiä tietoa paikoista, ilman että niissä pitää itse käydä, mikä tekee tietenkin työskentelystä halvempaa, mukavampaa sekä mielenkiintoisempaa. Tutkimuksen jälkeen sitten aletaan luoda varsinaista tekstiä, joka voi olla joko faktaa tai fiktiota. Aina on tässä vaiheessa ollut hyvä muistaa sellainen asia, että kaikki maailman normaalit romaanit ovat myös jotenkin sekoitus faktaa sekä fiktiota, joka saattaa vaikuttaa erittäin uskottavalta. Eli joku suuri maailman mullistus saattaa olla kirjan viitekehyksenä, jonka sisään kirjailija sijoittaa omat hahmonsa sekä omat mielikuvituksen tuotteensa, joita yhteen nitomalla hän voi luoda kirjan, joka joko miellyttää tai suututtaa muita ihmisiä. Mutta jos kirjaa vastaan hyökätään suoraan haukkumalla sitä, niin se sitten kyllä kiinnostaa monia ihmisiä, koska ammattitaitoiset kustantajat eivät kustanna kirjoja, joista heille tulee taloudellista tappiota. Joten jos kirjaa haukutaan suoraan sanottuna huonoksi, niin silloin tulee mieleen, että miksi kustantaja sen sitten antoi painaa.
Comments
Post a Comment