Miksi Arthur Boycott varasti aikoinaan kirjan nimeltään The microscope and its revelations. (Mikroskooppi ja sen paljastukset)

Tänään luin aamulla internetistä, että eräs kirja oli palautunut kirjastoon 120 vuotta sen jälkeen, kun se lainattiiin aikoinaan eräästä kirjastosta. Kirja oli William Benjamin Carpenterin kirjoittama The microscope and its revelations. Palautusmaksu oli sitten noin 9000 puntaa, mutta se annettiin anteeksi. Tuon kirjan oli lainannut eräs patologi nimeltään Arthur Boycott kun hän opiskeli Herefordin katedraalikoulussa (Hereford Cathedral School) 1800-luvun lopulla. Toki herra Boyce oli kurssinsa paras, mutta kuitenkaan noita yliopistojen sekä korkeakoulujen kirjastoissa olevia kirjoja ei saisi missään nimessä varastaa, kuten muutenkaan mistään julkisista kirjastoista ei saa mennä ottamaan mitään ilman lupaa, koska kirjojen tuhoamisella tai varastamisella on erittäin ikäviä seurauksia. Ja jos hän oli sen kortillaan lainannut, niin voidaan kysyä, että miksi hän ei sitä silloin ole käynyt palauttamassa, jolloin asia ei sitten enää olisi ketään vaivannut.

Näet kun tuo herra Boycott varasti kyseisen kirjan, niin hän syyllistyi paitsi varkauteen, niin myös sellaiseen tutkijoita koskevaan rikokseen, jota kutsutaan lähteen tuhoamiseksi. Kuvitteliko Arthur Boycott todella, että tuota mikroskooppeja käsittelevää kirjaa ei etsittäisi, ja jos tuollainen loistava tutkija sitten sen käy varastamassa, niin silloin kyllä tuo asia alkaa varmasti kiinnostaa monia muitakin ihmisiä kuin vain seuraavaa opiskelijaa, joka käy sitä kirjaa kyselemässä. Ja ei ollut viktoriaanisen herrasmiehen arvolle sopivaa varastaa ainakaan paikasta, johon oli vain vanhemmilla opiskelijoilla eli toisin sanoen vakavilla tieteenharjoittajilla pääsy.

Nuo katedraalikoulut ovat olleet tuohon aikaan erittäin tasokkaita, ja niiden opiskelijoista oltiin tarkkoja, joten jos tuollainen englantilainen herrasmies sitten jäi kiinni kirjan varastamisesta, niin se varmasti oli hänelle erittäin ikävä ja varsinkin nolo paikka. Näet noilla miehillä oli silloin rahaa ostaa noita kirjoja, jos he sitten niitä hyllyyn halusivat. Ja koska kyseessä oli korkeakoulun kirjasto, niin silloin tietenkin alkoi ihmisten mielenkiinto herätä, koska nuo ihmiset eivät kyseisillä kirjoilla sinänsä mitään tehneet, vaan jos he sieltä jotain tarvitsivat, niin silloin yleensä kirjan sivusta tai siinä olevista kuvista tehtiin jäljennös, ja sitten teksti kirjoitettiin koneella tai käsin omiin muistiinpanoihin, jolloin kirjaan ei jäänyt mitään jälkiä siitä, mitä niistä katsottiin.

Tai niin ainakin ne ihmiset tekivät, jotka etsivät esimerkiksi Encyclopedia Brinannicasta erilaisia kemian kaavoja, koska jos noita kirjoja olisi tärvelty, eli niiden sivuja puuttuisi juuri noista kohdista, missä nämä vaaralliset kaavat ovat, niin silloin olisi voinut Scotland Yard lennähtää paikalle, ja sitten olisi seurannut joukko ikäviä kysymyksiä. Scotland Yardin etsivillä on näet käytössään myös oma painoksensa tuosta tietosanakirjasta, ja sitten he voivat katsoa, mitkä sivut on revitty irti niistä opuksista. Ja jos he sitten löysivät noita kemian kaavoja, niin silloin kysymys oli ilmeisesti pommin tekijöistä. Kuitenkin pommin tekijät varmasti jäljentävät nuo ohjeet lehtiöihinsä, jotta he eivät jäisi tuosta projektistaan kiinni.

Muuten noita kaavoja koskee sellainen asia, että ne on poistettu Encyclopedia Britannican uudemmista painoksista, ja joskus Scotland Yard tekee sellaista, että se laittaa näitä kirjoja, joissa on kyseinen kaava myyntiin, ja sillä tavoin he sitten etsivät potentiaalisia terroristeja.  Sama koskee myös muuten sellaisia lehtiartikkeleita, jotka käsittelevät mafiaa tai muuta organisoitua rikollisuutta. Tutkijoiden tehtävänä on tutkia noita asioita, eikä suinkaan repiä lehtiä kappaleiksi. Jos tuota lähdemateriaalia on vahingoitettu, niin silloin joku saattaa esimerkiksi huomauttaa asioista virkailijoille, jotka sitten saattavat ottaa suoraan yhteyttä mafiaan. Näet joskus myös kirjastojen työntekijöillä on suhteita organisoituun rikollisuuteen, ja silloin tietenkin he saattavat asioista mainita joillekin liivimiehille.

 Ja toki mafiakin eli rikollisjengit seuraavat sitä, mitä heistä kirjoitetaan, ja joku jengin jäsen voi sitten kertoa tuosta vahingoitetutusta aineistosta kavereilleen. Mutta kuten kerroin, niin Boycen kaltaiset ihmiset ovat erittäin hyvin koulutettuja sekä hyvämaineisia, joten tuo kirjavarkaus on varmasti kiehtonut monia henkilöitä, koska silloin tietenkin voidaan kysyä, että oliko Boyce sitten halunnut salata jotain, mikä juuri tuossa niteessä oli? Näet jos joitakin kirjoja katoilee jatkuvasti, niin silloin voidaan kyllä alkaa miettiä, että onko tuossa kirjassa jotain sellaista, mikä vaarantaa jonkun henkilön tai ryhmän maineen?

Jos kyseessä on valtion kannalta tärkeästä toiminnasta, niin silloin tietenkin poliisi tai turvallisuuspalvelu takavarikoi nuo kirjat, mutta muutamia kappaleita on saatettu ostaa muualta, ja niiden avulla sitten asiantuntijat etsivät sen, mikä noissa kirjoissa on niin vaarallista. Ja oli mukavaa, että tuo kirja sitten palautettiin, koska sen avulla voidaan selvittää, miksi tuo Boycott vaaransi maineensa tehdessään tuon varkauden, mikä koski kirjaa nimeltään The microscope and its revelations, jonka oli kirjoittanut W.B Carpenter.