Lehdistön käyttö painostamiseen sekä yllyttäminen viran viemiseen ovat asioita, joita kukaan ei omalle kohdalle toivo

Mitä tehdään silloin, jos esimerkiksi valtion johtaja jakaa tietoja, jotka on merkitty salaisiksi, ja vahingoittaa kansallista turvallisuutta? Siinä sitten on pulma, jonka ratkaiseminen on erittäin vaikeaa. Presidentti toki on valtion päämiehenä sotilaiden esimies, mutta toki hänenkin olisi kunnioitettava noita salassapitoa koskevia määräyksiä, vaikka hän on sellaisessa asemassa, että kyseisen henkilön arvosteleminen voi saattaa sotilas- tai siviilihenkilön erittäin vaikeaan asemaan. Vaikka presidentti ei saa pidättää ihmisiä lain mukaan, niin kuitenkin välillä huomaan, että joissakin tapauksissa esimerkiksi presidentin toiminnasta negatiiviseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden on oletettu pitävän vain “päänsä kiinni, koska ei ole hänen asiansa kommentoida esimiestensä toimia”.

Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että on tilanteita, mitä kukaan ei toivo omalle kohdalle sattuvan, ja yksi niistä on julkisuuden käyttö henkilöön kohdistuvaan painostamiseen. Tällaisia tilanteita sitten vielä kärjistetään sillä, että sitä levitetään julkisessa sanassa, mikä tarkoittaa sitä, että presidenttiä ikään kuin yllytetään käyttämään valtaoikeuksiaan alaisiaan kohtaa. Kuitenkin on sanottava, että kaikissa valtioissa on vähän eri käytäntö siitä, miten esimerkiksi poliiseja sekä sotilaita kohdellaan, jos heillä menee presidentin kanssa “sukset ristiin”.

Saattaa olla niin, että esimerkiksi joku tiedustelu- tai poliisijohtajan virka on kaksiosainen. Se tarkoittaa sellaista asiaa, että vaikka kyseiseltä henkilöltä viedään johtajan virka, niin hän silti jää työhön poliisiin tai asevoimiin. Eli tuolloin presidentti vain ei häntä enää tapaa. Mutta kun puhutaan alaiseen kohdistuvasta erotus-oikeudesta, niin tietenkin osassa maita esimerkiksi presidenteillä on tällainen oikeus, mutta silloin kannattaa hiukan miettiä sitä, että kannattaako hänen tuota valtaa käyttää aivan huvikseen? Näet kun puhutaan esimerkiksi muistioista sekä kaiken maailman muista papereista, niin silloin tietenkin niissä pitää olla jonkinlaisia rikkeitä, jotta tuo päätös olisi jotenkin perusteltavissa. Ja nyt sitten tullaan vallankäytön psykologiseen puoleen.

Jokainen asiakirja on valtavan voimakas, jos se on sellaisen henkilön käsissä, joilla jo muutenkin on oikeus erottaa alaisiaan. Se tarkoittaa sitä, että tällainen johtaja varmasti näkee vain sitä, mitä hän haluaa nähdä. Varsinkin jos hän sattuu jotain henkilöä vihaamaan, niin pelkkä väärän värinen solmio riittää silloin alaista koskevan erottamispäätöksen tekemiseen. Ja tietenkin se sitten lisää virkaan kohdistuvaa painetta käyttää valtaa tavalla, mikä on demokratialle vierasta, koska se lisää esimerkiksi julkisen sanan valtaa johtajaan. Yksinvaltiaalle johtajalle on helppo kuiskutella korvaan sellaisia asioita, mitä ei varmasti kukaan oikeasti haluaisi edes olevan totta.

Tuolloin esimiestä painostetaan  lehdistön avulla käyttämään erottamis-oikeuttaan vihjailemalla siitä, että “kenenkään ei tarvitse sietää hankalaa alaistaan”. Ja sitten tietenkin voidaan vähän vihjailla, kenen kanssa ei sitten kannata ryhtyä kaveeraamaan, jotta oma ura ei tuhoutuisi. Kuitenkin voidaan sanoa, että on olemassa sellaisia tapoja toimia, että siinä ei varmaan koskaan olla mietitty ollenkaan, kun aletaan antaa lausuntoja. Kun oikeasti ihminen lähtee tekemään päätöksiä jostain asiasta, niin hänen pitää aina toivoa parasta, mutta varustautua kaikkein pahimpaan. Eli koskaan ei saa luottaa siihen, että kaikki olisi mennyt oikeasti niin kuin on suunniteltu.

Varsinkin liike-elämässä sekä valtionhallinnossa työskentelevän täytyy aina muistaa se, että jos hän kirjoittaa tai puhuu asioista väärällä tavalla, eli yllyttää esimerkiksi väkivaltaan tai muuten sopimattomaan toimintaan, niin silloin eteen tulee sellainen tilanne, että hänen tuttavapiiriinsä kuuluvia henkilöitä sitten saattaa ryhtyä kiinnostamaan hänen työpaikkansa, jolloin he saattavat sitten käydä kuvaamssa noissa tilaisuuksissa, ja laittaa filmejä jakoon, sekä kantelemassa mielestään sopimattomasta käytöksestä vaikkapa toimittajille, jotka sitten laittavat noita mahdollisesti hyvinkin ikäviä film, jotta tuon virkamiehen tai johtajan mainetta saadaan pilattua. Ja sitten tietenkin esimerkiksi tietyissä studioissa olisi hienoa tentata ministereitä ja muita vastaavia henkilöitä sillä, että “mitä mieltä hän tuosta on?”.

Varmasti myös tapausta kommentoidaan lehdistössä sillä tavoin, että siinä ei kokonaisuutta käsitellä ollenkaan, vaan koko ajan esillä on vaikka kaksi sanaa, joilla sitten tehdään suurta politiikkaa. Tällaista näkee välillä muuten oikeussaleissa, kun asianajaja esittelee ihmisen päiväkirjaa todisteena. Siinä saattaa satoja sivujen joukosta olla poimittuna kaksi lausetta, joita sitten hoetaan koko istunnon ajan, ja samalla otetaan sellainen vähän ivallinen ilme kasvoille. Nuo kaksi lausetta varmaan tekevät tuollaisten juristien silmissä jonkun ihmisen psyykkisesti häiriintyneeksi, ja onhan siinä mukavaa sitten hokea fraasia “ettekö ole näin sanonut”. Tuolloin kyse on siitä, että millaista retoriikkaa eli esitystapaa käytetään asian esittämiseen.

Tämän takia itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi oman päiväkirjan voi pitää Internetissä julkisena, jotta muutkin kuin asianajajat sekä psykologit voivat sitä katsoa. Nimittäin monesti käy niin, että siitä sitten kaivetaan kaksi sanaa, joilla revitellään ympäriinsä. Jos asiayhteys missä nuo kaksi sanaa tulisivat sitten esiin, niin silloin saattaa koko asia muuttua. Se kumpi antaa oikeudessa vakuuttavamman kuvan ihmisestä on sitten jokaisen itsensä päätettävissä. Joku kahden kesken kerrottu asia, jota toinen voi sitten väittää keksityksi, vai satoja sivuja julkaistua tekstiä, sen voi jokainen itse päätellä.

Jokaisen ihmisen kirjoituksiin voidaan aina suhtautua kahdella tavalla, joko niitä käsitellään rakentavasti kokonaisuuksina, tai sitten niistä voidaan ottaa käsittelyyn kaksi sanaa, joita levitetään sekä hoetaan ismien tapaan ympäriinsä. Niistä tehdään iskulauseita, joiden tarkoitus on hankkia suosiota kaveripiirissä.  Sitten voidaan kädellä peittää vähän omaa suuta, jotta toinen ei muka huomaisi hymyä, joka johtuu siitä, että toinen on epähuomiossa päästänyt jonkun tuttavansa tai vanhempiensa tuttavan lapsen selkänsä taakse kirjoittaessaan päiväkirjaa.

Siinä sitten voidaan koulun pihalla hankkia suosiota sillä, että hoetaan koulun “primus motorille”, kuinka tyhmä toinen ihminen sitten on, kun vanhempien ystävän lapseen sattui luottamaan. Tuollaista tapaa hankkia tietoja voidaan kyllä kutsua aseman väärinkäytöksi. Eikä mielestäni ole kovin mukavaa jos esimerkiksi joku psykiatri sanoo, että hänellä on vaitiolovelvollisuus, mutta kuitenkin hän sitten luovuttaa potilastaan koskevia tietoja tämän sukulaisille. Tietenkin tuollainen teko on todella upea siltä kannalta ajatellen, että tuolloin voi psykiatri vähän niin kuin työntää päätään pensaaseen.

Mutta tuollainen asia sitten saa aikaan, sen että potilas ei mitään jatkossa halua näille mielenterveyden ammattilaisille kertoa, koska se sitten varmasti on “mukava” yllätys, kun noita asioita aletaan käsitellä illalla ruokapöydässä. Kun puhutaan siitä, mitä varten ihmisillä on vaitiolovelvollisuus, niin se on varten, että noille mielenterveyden tai muiden vastaavien alojen ammattilaisille uskalletaan jotain puhua. Sitä ei olla tarkoitettu siihen, että tuota sanaa käytetään siihen, että ihmisen luottamus petetään silloin, kun henkilökunta niin haluaa tehdä, koska jos tuo temppu sitten kerran tehdään, niin silloin luottamuksen rakentaminen uudelleen on todella vaikeaa.

Tuolloin saattaa käydä niin, että henkilö ei enää haluakaan tehdä mitään yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa. Ja sitten saattaa hyvinkin tärkeitä asioita jäädä huomaamatta. Kun muutenkin puhutaan vankimielisairaalaan sekä muihin psykiatrisiin laitoksiin sijoitetuista henkilöistä, niin silloin pitää muuten muistaa mainita se, että potilas tai asiakas sitten saattaa opetella mielistelemään henkilökuntaa. Ja se saattaa merkitä sitä, että tuollainen henkilö muuttuu vaaralliseksi. Nimittäin ihminen oppii mallioppimisen kautta sen, mistä psykiatri ikään kuin pitää. Tuolloin sitten saattaa tuollaisesta laitoksesta päästä ulos henkilö, joka on todellisuudessa vaarallinen. Niissä paikoissa kyllä oppii manipuloimaan sekä “hymyilemään” ihmisille, joilla on valtaa.

Vaikka suurin osa näistä ihmisistä on laitoksista päästyään ollut aivan kunnolla, niin aina välillä eteen tulee henkilö, joka sitten komeilee Alibin kansikuvassa. Samoin aina välillä tulee eteen tilanteita, missä kyseinen henkilö on matkustanut esimerkiksi ulkomaille, ja siellä sitten on tapahtua sellaisia asioita, mistä ei kukaan koskaan halua lukea. Näiden asioiden takia kaikista psykiatriaan liittyvistä asioista pitää henkilökunnan osata olla vaiti. Näet sillä estetään sellainen toiminta, missä toisen ihmisen päälle työnnetään omia väkivaltarikoksia. Eli esimerkiksi murhien tekotapa sekä henkilön nimi tai vastaavat asiat ovat aina erittäin tarkan vaitiolovelvollisuuden takana. Eikä noita asioita saa missään tapauksessa levitellä missään, koska aina välillä tulee varmasti eteen tapauksia, missä lapsi on houkutellut uhreja vaikkapa pedofiilivanhemmille. Tuolloin tietenkin asiaa pitää pohtia monialaisessa ryhmässä, missä varmasti ei kukaan saa sitten niitä levitellä.

Samoin maailmalla on ollut tilanteita, missä vain toinen lapsista on saanut selkäänsä. Ja se sitten tietenkin on aiheuttanut sisarusten välille konflikteja. Noita tilanteita on varmasti ollut perheissä, joissa ensin vanhemmat ovat eronneet, ja sitten he ovat perustaneet perheen uusien ihmisten kanssa. Ja kun yhteisiä lapsia on uusien puolisoiden kanssa tullut, niin nämä vanhasta liitosta peräisin olevat lapset saattavat jäädä täysin vaille huomiota, tai joutua molempien perheiden taholta tulevan psyykkisen sekä fyysisen väkivallan uhreiksi, jolloin ihmisen kehitys saattaa kääntyä “ei toivottuun suuntaan”, mistä saamme ehkä lukea lehdistä.

Mutta ihmismieli on raadollinen sekä äärettömän pelottava, ja siksi missään tapauksessa ei saa mitään noiden ihmisten asuinpaikkoja koskevia tietoja ryhtyä jakelemaan, koska joku muu sairas henkilö voi sitten ryhtyä jäljittelemään tuollaisia järkyttäviä asioita. Tässä kirjoituksessa ei muuten puututa mihinkään yksittäiseen tapaukseen, vaan käsitellään asioita, joista on paljon kerrottu sekä kirjoitettu. Vaitiolovelvollisuus on asia, mistä aina välillä keskustellaan, mutta se on tehty suojelemaan ihmisiä mielivallalta. Eli kaikki viittaukset mitä tässä tekstissä on eläviin henkilöihin ovat puhtaasti sattumaa.

https://sites.google.com/view/presidentinpainostaminen/etusivu

http://pressidentinpainostaminen.webnode.fi

Kukaan ei yksin omista tai kykene sensuroimaan uutista tai mediaa enää nykyään.

Vallan uusjako mikä perustuu sosiaaliseen mediaan on tullut varmasti yllätyksenä lähes kaikille toimijoille tässä maailmassa. Sosiaalisen median kehittyminen  on tehnyt sellaisesta asiasta kuin salailu periaatteessa lähes olemattoman pykälän. Tuo termi “sosiaalisen median” kehittyminen tarkoittaa sitä, että nykyään kuka hyvänsä voi julkaista lähes mitä hyvänsä Internetissä, ja tällä kertaa tilanne on sellainen, että enää ei peliä voida “puhaltaa poikki” silloin kun poliittisille päättäjille sattuu sopimaan. Sen takia pitää nykyään sellaisen henkilön, joka toimii poliittisessa virassa hiukan varoa sitä, mitä hän kirjoittaa tuonne mediaan. Vaikka työelämä onkin kivikovaa osaamista vaativa toimintaympäristö, niin tietenkin on eri asia lähteä antamaan potkuja jossain takahuoneessa kun tehdä se siten, että asia päätyy julkisuuteen.

Missään tapauksessa esimerkiksi Rupert Murdochin kaltaiset media-alan huippuvaikuttajat eivät kykene enää säätämään sitä, kauanko he tietoa jakavat. Samoin ei ole mitenkään mahdollista välttää tiedon valumista vääriin käsiin, vaikka se kuinka suojataan vanhoilla kunnon laillisilla menetelmillä, joihin kuuluivat oikeudenkäynnit sekä julkiset vaatimukset viran viemisestä. Samoin nykyään ei kukaan enää varmasti halua salata sitä, että jos hänen kirjoituksensa saavat aikaan muutosta. Mutta syntyäkseen tarvitsee muutos vain kipinän, joka sytyttää tulen ihmisten mieleen.

1980-luvulla valtion johdon käyttämä valta perusteltiin sillä, että valtio tarvitsee johtajia, ja heidän esimerkiksi mielenosoituksia vastaan käyttämä voimapolitiikka taas perusteltiin sillä, että maassa täytyi pitää järjestystä yllä. Ja kun mielenosoituksiin ei ollut lupaa pyydetty, niin silloin tietenkin ne piti hajottaa kyynelkaasulla sekä pampuilla. Tuota politiikkaa sitten tuettiin lehdistön voimalla, joka kertoi asioista sen puolen, että “väkivaltaiset mielenosoitukset tai pikemminkin mellakat hajotettiin voimaa käyttäen. Syy tuohon voimankäyttöön kuitenkin jäi jostain syystä mainitsematta. Tai jos oikein tarkkoja ollaan, niin syy voimankäyttöön oli tietenkin kiviä heittelevien mellakoitsijoiden taltuttaminen. Mutta samalla se miten tilanne eteni siihen pisteeseen, jota kutsutaan “leimahduspisteeksi”.

Kyseinen termi tarkoittaa sosiologiassa sellaista asiaa tai tapahtumaa,missä tilanne muuttuu väkivaltaiseksi, ja tuon jälkeen tilanne sitten joko rauhoittuu tai mellakat kiihtyvät. Yleensä ihmiset näkevät mellakkapoliisit vain pampun heiluttajien kaartina, mutta todellisuudessa mellakka-osasto käyttää toimissaan usein minimaalisen voiman periaatetta. Tuossa toiminnassa pyritään joukosta etsimään “primus motoria” eli henkilöä, joka toiminnallaan yllyttää väkeä hyökkäämään poliisin linjaa vastaan, jonka jälkeen nuo yllyttäjät sitten pyritään paikallistamaan sekä neutraloimaan heidän ympärilleen tai heitä kohti ammutuilla kyynelkaasukranaateilla. Kuitenkin on olemassa ihmisiä, joiden kertomukset eivät varmasti ole mitään mukavaa kuultavaa.

Nuo ihmiset kuuluvat sellaiseen kirjoittajien ryhmän, joita kutsutaan “salaliitto-teoreetikoiksi”. Tällaiset henkilöt kuitenkin yleensä osaavat perustella oman uskomuksensa esimerkiksi siitä, että USA:n hallitusta johdetaan julkisen vallankäytön ulkopuolelta. Se että he väittävät “alienien” tai “harmaiden alienien” kontrolloivan kaikkea liittovaltion hallinnon toimintaa ei tarkoita sitä, että he uskoisivat aivan sanasta sanaan sitä, mitä nämä henkilöt sanovat. Kyseinen termi “harmaa alien” tarkoittaa itseasiassa ilmeisesti sellaista virkamiesten  joukkoon sulautunutta toimijaa, jota ei olla nimetty asiallisesti virkaansa sekä joka toimii ulkomailta käsin.

Salaperäinen “harmaa toimija” ei ehkä ole mikään sen kummempi henkilö, kuin joku investointipankkiiri, joka sitten saa jostain syystä katsella vierestä, kun valtion johto tekee päätöksiä. Tällaisella toiminnalla, missä esimerkiksi juuri investointipankkiiri saisi seurata valtion tekemien päätösten valmistelua, voisi hän esimerkiksi tienata miljardeja, jos hän saisi tietää vaikkapa keskuspankin ohjauskoron muutoksista etukäteen. Mutta vieläkin kauheampia skenaarioita voidaan esittää tuosta asiasta, missä asiaankuulumaton taho pääsee vaikuttamaan hallinnon päätöksiin. Hän voisi teoriassa vaikka käyttää valtiota sekä sen asevoimia omina palkkasotureinaan, mikä sitten on kauhuskenaarioista hirvittävin.

Vaikka tuollaista toimijaa ei ole vielä paikallistettu, niin kuitenkin nuo “tyhmiksi” nimitetyt ihmiset kuitenkin perustelevat uskomustaan sillä, että maailmassa on kaiken maailman järjestöjä, joiden toimintaa ei ainakaan kovin paljoa ole käsitelty julkisuudessa. Ja tietenkin nyt pitää muistaa se, että Trilateraalinen komissio sekä Bilderberg-ryhmä ovat todellisuudessa julkisia järjestöjä, joilla on kotisivut Internetissä, ja joiden jäsenluettelo on myös julkinen. Mutta kuten varmaan kaikki tietävät, niin todellisuudessa monet uskovat sellaiseen asiaan, että kaikki noiden ryhmien jäsenistä eivät ole kuitenkaan noilla listoilla. Ja siksi tuollaisten maailman johtomiesten ympärillä pyörii kaikenlaisia huhuja siitä, että siellä sitten kähmitään oikein olan takaa.

Kuitenkin on ihmisiä jotka uskovat, että linnunradassa elää niitä paljon puhuttuja humanoideja. He perustelevat uskonsa sillä, että Marsissa on jonkinlaisia omituisia pyramidia muistuttavia  muodostumia, ja vaikka Venusta pidetään elämälle hyvin vihamielisenä planeettana, niin toki rikkihaposta voidaan tehdä vettä, jos ensin sen molekyyli H2SO4 hajotetaan, niin että rikki ja muiden alkuaineiden atomien liitokset rikotaan esimerkiksi sellaisella sähkömagneettisella säteilyllä, mikä rikkoo tuon molekyylin. Sen jälkeen rikki vain erotetaan tuosta kaasuseoksesta esimerkiksi suodattimella, joka saa rikin pelkistymään sen pinnalle. Sen jälkeen hapen ja vedyn annetaan reagoida keskenään, jolloin syntyy vettä.

Vaikka alieneja ei oikeastaan piileksisikään tuolla asteroidivyöhýkkeellä tai Venuksessa, niin on olemassa ihmisiä, joiden mielestä Rosetta-luotain sekä Mars-mönkijät ovat todellisuudessa sotilaallisia tehtäviä, joissa testataan näiden luotainten avulla sellaisia tekoälyä koskevia sovelluksia, joiden avulla roboteista tehdään autonomisia. Tuo alue avaruudessa on hyvä paikka kokeilla noita ohjelmistoja sekä tehdä niiden testausta, koska siellä eivät nuo kallisarvoiset laitteen sekä ohjelmistot päädy vääriin käsiin. Kuitenkin on esitetty sellainen teoria tai lähes mielikuvituksellinen vitsi, jonka mukaan noiden luotainten salaisia osia voidaan varastaa, jos niiden olinpaikka tiedetään. Sitten vain perään lähetetään toinen luotain tai avaruusalus, joka odottaa tuon luotaimen ydinparistojen loppumista, ja sitten korjaa kyseisen laitteen talteen.

Tuo muita luotaimia kaappaava luotain voisi sitten muistuttaa vaikkapa lentävää roskapönttöä, jossa on manipulaattori-käsivarsia, joiden avulla kyseinen laite sieppaa luotaimen, ja vie sen johonkin EMP-suojattuun tilaan, missä sitä pääsee tutkimaan joidenkin tiedemiesten voimin. He voivat sitten kopioida noita ohjelmia itselleen, ja hyödyntää niitä jossain omissa laitteissaan. Vaikka tämä tietenkin on täysin mielikuvitukseen perustuvaa toimintaa, eikä tuollaisista operaatioista ole mitään näyttöä, niin tällainen ajatus luotaimen kaappaamisesta tuolla asteroidivyöhykkeellä varmasti on mieltä kiehtova. Kuka oikeasti uskoisi sitä, että tuolla avaruuden kaukaisuudessa joku varastaisi avaruusluotaimen tuolla kaukana Maasta.

Trilateraalisen komission kotisivut http://trilateral.org/

Bilderber-ryhmän kotisivut http://www.bilderbergmeetings.org/

http://uutisetjamurdoch.webnode.fi

Jordanian Lyijykirjat ja mitä voisi tapahtua, jos nuo asiakirjat osoittautuvat alkuperäisiksi.

Lähi-idästä löytyneet lyijykirjat, joissa on mainintoja Jeesuksesta on todettu aidoiksi, ja se tietenkin lisää tämän ihmiskunnan suurimman arvoituksen kiehtovuutta, Eli nuo kirjat on valmistettu kokonaan lyijystä, ja niiden alkuperä sekä kirjoitusajankohta on määritelty atomaalisen hajoamisen avulla, jota ei voida mitenkään kemiallisesti jäljitellä, ja se sitten on tietenkin saanut aikaan kohun. Lyijyä on joskus käytetty myös pergamenttien suojana, eli tuolloin suojeltavien pergamenttien päälle laitetaan lyijylaatikko. Kuitenkin nämä dokumentit ovat kokonaan lyijyyn kaiverrettuja, ja se sitten tietenkin tarkoittaa sitä, että ne ovat olleet hyvin tärkeitä asiakirjoja. Kirjojen pieni koko viittaa siihen, että ne ovat leimasimia, joita on käytetty asiakirjojen aitouden varmistamiseen.

Lyijyn myrkyllisyys aiheuttaa sen, että mikään eläin ei noita sivuja syönyt. Jos myös kirjan sivut on tehty lyijystä, niin kyseessä saattaa olla leimasin, jolla painettiin asiakirjoja. Eli ennen Gutenbergin ruuvipenkkiä hyödyntävää kirjapainokonetta, käytettiin leimasimia, joita painettiin paperille käsin. Leima itsessään tunnettiin jo Roomassa, mutta Gutenberg kehitti sitten irtokirjasimiin sekä viininvalmistukseen  perustuvan painomenetelmän, jossa kirjasimet ladottiin puu tai metallikehikkoon.

Tuon kirjoissa käytetyn lyijyn ikämääritys osoittaa ainakin kirjan kansien olevan roomalaiselta ajalta, mutta toki sen sisältö on voitu vaihtaa. Kuitenkin tuon vaihto on silloin todennäköisesti tapahtunut viimeistään ristiretkeilijöiden toimesta. Jos tuolloin 2000 vuotta sitten kirjoitetuissa käsikirjoituksissa mainitaan Jeesus, joka halusi palauttaa juutalaisuuden sen alkuperäiseen asuun, niin silloin tietenkin saattaa olla niin, että hän on se sama mies, joka on perustanut kristinuskon.

Ja koska noissa teksteissä mainitaan hänen palvoneen  "jumalaa joka on sekä mies että nainen", ja tuo sitten voidaan selittää sillä, että tekstin kirjoittaja ei ollut juutalainen tai tuntenut sanaa "monoteistinen". Nuo tekstit on monesti tuomittu väärennöksiksi joidenkin "arvostettujen tiedemiesten toimesta", ja näissä tuomioissa näkyy sellainen asia, että jotkut ihmiset nimittävät löytöjä väärennöksiksi ennen kuin yhtään kemiallista tai fysikaalista mittausta on tehty.

Eli he menevät oikopäätä sanomaan jotain asiakirjaa tai esinettä väärennökseksi, ennen kuin ovat edes tutustuneet asiaan. Upeinta olisi sellainen asia, että nuo lyijykirjat olisi kirjoitettu Jeesuksen elinaikana, ja kun mietitään hänen hautaansa, niin saattaa olla, että ruumis on jälkeenpäin joko siirretty toiseen paikkaan, jossa tuo "pyhä mies" saisi levätä rauhassa, tai sitten hänet on saatettu tuhkata, jotta hänen antropologiset tuntomerkkinsä saadaan häivytettyä, ja rooman viranomaiset eivät päässeet vertaamaan hänen kalloaan muiden ihmisten kalloihin. Tämä voi sitten kuulostaa pyhäinhäväistykseltä, mutta voin puolustautua sillä, että en tiedä tehtiinkö tällaisia vertailuja rooman virkamiesten toimesta.

Kuitenkin tuota vertailua voidaan käyttää ihmisen sukujuurien määrittämiseen, ja toki roomalaisia kiinnosti se, että ketkä olivat tuon rabbin sukulaiset, jotta he voisivat vainota heitä samalla tavoin kuin he tuota miestä vainosivat. Kuitenkin voidaan myös miettiä, mitä tapahtuisi jos sattuisimme sitten löytämään Jeesuksen ruumiin? Tuo asia voisi olla vuosituhannen suurin arkeologinen löytö, ja ehkä tuon ruumiista löydetyn DNA:n avulla voidaan lähteä selvittämään sitä, millainen mies tämä historian merkittävin ihminen sitten oli.

Ja jos tässä sitten lähdetään oikeastaan sille tielle, missä ajatus lentää kauas horisonttiin, sekä kirjoittaja ottaa äärimmäisiä vapauksia asiansa suhteen, niin voidaan ajatella niin että tuossa luurangossa oleva DNA olisi tarpeeksi hyvin säilynyttä, jotta voisimme genetiikan avulla määritellä hänen älykkyytensä sekä oman perimänsä. Eli sen kuka oikeastaan oli Jeesuksen isä? Siitä tässä nyt sitten oli kuitenkin aina ollut kysymys. Jos Jeesuksen isä selvitetään, niin silloin myös ehkä selviää se, miksi roomalaiset sekä juutalaiset ylipapit vainosivat häntä?

Jos Jeesuksen tarkoitus oli palauttaa juutalaisuus alkuperäiseen asuunsa, niin miksi ylipapit sitten kävivät hänen kimppuunsa? Jos tuo tilanne puetaan moderniin asuun, ja ajatellaan Jeesuksen elävän 2000-luvulla, niin se tarkoittaisi sitä, että teologian tohtorit ja korkeimman oikeuden tuomarit hyökkäisivät jotain ihmistä vastaan. Oliko sitten Jeesuksen rikos sellainen, että jotkut ymmärsivät hänen väittävän olevansa itseasiassa Augustuksen poika, joka varmasti oli jossain määrin rikollista. Mutta kun puhutaan taas keisari Augustuksesta, niin hän oli sitten mies, jonka kanssa moni halusi välejään selvitellä. Niin paljon hän oli silloin kauan sitten verta vuodattanut, ja ehkä Jeesuksen toiminta samaistettiin roomalaisten provokaatioon, eli hänen epäiltiin olevan "agent provocateur", eli kiihottaja jonka tehtävänä olisi ollut yllyttää ihmisiä hyökkäämään esimerkiksi roomalaisten kauppiaiden kimppuun, jotta tuo valtio saisi sitten syyn käyttää sotilaallista voimaa juutalaisia vastaan.

Ja samalla Palestiina sekä Pyhä maa olisi otettu tiukemmin rooman komentoon, koska tuo silloinen valtapolitiikka oli muuttanut tuon Israelin maan rooman kannalta erittäin tärkeäksi maantieteelliseksi paikaksi. Näet sen kautta Rooma saattoi siirtää legiooniaan kohti egyptiä, josta se sai sitten kultaa. Jos tässä oikein saliittotereetikoiksi ruvetaan, niin jos Jeesuksen luuranko löydetään, ja ruumiissa ollut DNA olisi säilynyt tarpeeksi hyvin, niin silloin jotkut tiedemiehet voisivat koettaa kloonata tuon miehen. Samoin tuolloin voidaan selvittää syy tuon miehen karismaan, ja siihen miksi juuri hän pystyi muuttamaan maailmaa niin, että ainakin kirkon sanoma on sellainen, että me ihmiset voisimme olla "kivoja toisiamme kohtaan", kuten esimerkiksi hulvaton komediakirja "Linnuradan käsikirja liftareille" asian esittää

http://historianet.fi/yhteiskunta/uskontojen-historia/tutkijat-kiistellyt-jeesus-kirjat-ovat-aitoja?
mc_cid=3ee4103645&mc_eid=05cd625ee1

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jordanian_lyijykirjat


pimeakronikka.blogspot.fi