Kiina vahvistaa globaalia asemaansa jatkuvasti, mistä on osoituksena se, että tuo valtio sitten ottaa osaan Venäjän johdolla Itämerellä tapahtuvaan sotaharjoitukseen

Tiangong-1 avaruusasema

Kiina ja Venäjä ovat nyt sitten harjoittelemassa yhdessä tässä Itämerellä, mikä sitten tietenkin merkitsee sitä, että maailman poliittinen tilanne on muuttumassa niin, että myös Kiinan kansantasavalta on ryhtynyt toimimaan globaalisti, mikä näkyy tällä hetkellä myös tässä Suomen eteläisellä puolella. Ja tällaiset harjoitukset joihin osallistuu erittäin nimekkäitä sota-aluksia tietenkin on suunnattu osittain Yhdysvaltoja sekä NATO:a vastaan, mutta se tietenkin on vain osa totuutta, mikä saattaa olla joidenkin ihmisten mielestä tarua ihmeellisempi.

Nimittäin nuo harjoitukset ovat osa kansainvälistä asekauppaa, missä liikkuu varmasti miljardeja dollareita vuodessa, ja vaikka Venäjä sekä Kiina ovat ikään kuin tulleet USA:n vanavedessä esimerkiksi avaruuspuolustusta kehitettäessä, niin niistä ainakin Kiina on näyttävästi demonstroinut omia ASAT-välineitään. Näihin välineisiin kuuluu edistyksellinen satelliitti, joka kykenee hallitusti kääntämään vastustajan satelliitin ympäri, ja paiskaamaan sen pois radaltaan manipulaattorien avulla, mikä tietenkin on erittäin käyttökelpoinen tapa tuhota satelliitteja, koska tuolloin ei kiertoradalle leviä mitään romuja, ja tuo kiertoliike voidaan tehdä niin, että esimerkiksi GPS-satelliitin signaali ei katkea, jolloin sen antennien väärää kohdistusta ei ehkä huomata ennen kuin on liian myöhäistä. Yllä oleva kuva on Kiinan miehittämättömästä kuljetusmoduulista, joita se väittää rauhanomaisiksi laitteiksi, mutta kuten tiedämme, niin mikään ei estä asevoimia muokkaamasta niistä taistelusatelliitteja, joita voidaan käyttää ASAT-tehtävissä.

Tuollainen manipulaattoreilla varustetttu satelliitti kykenee myös hajottamaan muita satelliitteja hallitusti, ja siten esimerkiksi "varastamaan" vastapuolen vakoilusatelliitteja, joita se sitten voisi sulloa roskakoria muistuttavaan palautuskapseliin, ja tuo sisältä EMP-suojattu kapseli voidaan sitten palauttaa esimerkiksi Kiinan tapauksessa esimerkiksi Gobin autiomaahan. Sen jälkeen tiedustelu-asiantuntijat voivat tutkia tuon satelliitin mikropiirejä sekä kameroita ja muita laitteita. Kun puhutaan siitä, että Kiina ja Venäjä ovat lähestyneet sotilaallisessa yhteistyössä, niin nykyään voisin sanoa, että on vaikea sanoa, että kumpi osapuoli tuossa yhteistyössä on se, joka ikään kuin vie tätä liittoumaa eteenpäin.

Vaikka Kiina periaatteessa käyttää vielä samoja SU-27-hävittäjiä kuin Venäjä, niin sen sotilastekniikka on kulkenut valtavin harppauksin eteenpäin.Koska tuolla valtiolla on pitkälle kehitetty avaruusteknologia, niin se kykenee laukaisemaan avaruuteen kommunikaatioon käytettävien satelliittien ryhmän, jonka kautta taistelu- ja tiedustelusatelliitteja voidaan ohjata Kiinassa sijaitsevista maa-asemista, ja tuollaiset ohjausasemat muistuttavat pajon esimerkiksi normaalien satelliittien viestiasemia, joten tuollainen asema voi periaatteessa sijaita aivan tavallisessa kerrostalossa, ja ainoa asia mikä paljastaa sen käyttötarkoituksen on katolla oleva lautasantenni, joka voidaan naamioida normaaliksi satelliitti-TV- antenniksi. Tuolloin tuon antennin kautta otetaan yhteys yhtewen tietoliikennesatelliittiin, ja sitten välittää tuon signaalin toisten geostationaaristen satelliittien kautta esimerkiksi maapallon toisella puolella olevalle taistelusatelliitille tai korkealla lentävälle tiedustelu- tai iskudronelle eli UCAV:lle (Unmanned Combat Aerial Vehicle) , jollainen esimerkiksi Global Hawk on.

Harbin H-20 pommikone

Eli esimerkiksi CSS-5 "Pitkä marssi" raketit tarjoavat tälle maalle samanlaisen globaalin tosiaikaisen tiedustelukyvyn kuin USA:lle, ja jokainen maailman kantoraketti on myös potentiaalinen alusta, kun puhutaan FOBS (Fractional Orbital Bombardment System) laitteista, jotka alunperin olivat täysin ydinkärjillä varustettuja. Mutta kun puhutaan nykyaikaisesta taistelusatelliitista, niin noissa FOBS-aseissa ei ehkä ole mitään räjähteitä, vaan muutamien kilojen painoiset esimerkiksi Wolframista tai Zirkoniumista tehdyt raketit voidaan laukaista mistä tahansa tiedustelusatelliitiksi naamioidusta välineestä, ja tuon nuolen tai rakentin tähtäämiseen kyetään käyttämään satelliitin omaa kameraa. Tuollainen erittäin kovasta metallista valmistettu nuoli lentää noin 20 000 kilometrin tuntinopeudella läpi ilmakehän, ja tuollaisen välineen tappavuus perustuu siihen, että se varastoi lennon aikaan kineettistä energiaa, joka sitten purkautuu kohteeseensa.

Toisaalta Venäläiset ovat kokeilleet esimerkiksi ALMAZ-asemissa konetykkejä, joiden ongelmana tietenkin on se, että rekyyli painaa tuota asemaa pois radaltaan, mutta tuo liike voidaan kompensoida toisella konetykillä, joka ampuu vastakkaiseen suuntaan, ja se sitten pitää tuon taisteluaseman vakaana, ja nuo pienet aerodynaamiset ammukset ovat erittäin vaikeita torjua. Kuitenkin Kiina on aktiivisesti kehittänyt esimerkiksi STEALTH-pommikoneita, joista Harbin H-20 on hyvää vauhtia liittymässä kansanarmeijan ilmavoimien kalustoon.

http://www.newsweek.com/russia-and-china-send-10-warships-baltic-military-drill-638398

http://spaceflight101.com/china-progresses-toward-first-orbital-logistics-mission-space-station-module-finishes-assembly/

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Miksi Pohjois-Korean ohjus lensi niin tavattoman korkealle? Eli yrittikö Kim Jong Un rakentaa ASAT eli satelliittien tuhoamiseen tarkoitetun aseen

Pohjois-Korean uusi ohjus nousi 2000 kilometrin korkeuteen, mikä sitten sai aikaan pohdintaa siitä, että yrittikö tuo valtio esitellä ohjusta, joka kantaisi USA:aan, mutta sitten sen suunnistusjärjestelmä olisi pettänyt, ja tuo ase olisi noussut pystysuoraan ylöspäin, jolloin se olisi saavuttanut tuon mainitun korkeuden. Itse uskon kuitenkin että tuon aseen tarkoitus olisi ehkä toimia ASAT- aseena eli satelliittien tuhoamiseen tarkoitettuna ohjuksena, jolla tuo valtio voisi ampua alas tai oikeastaan tuhota  sen yli lentävät vakoilusatelliitit.

ASAT- ohjus voidaan varustaa sekä kineettiseen energiaan perustuvalla taistelukärjellä että atomiräjähteellä, joka räjähtäessään aiheuttaisi valtavan EMP-pulssin sekä plasmarenkaan kehittymisen Maan ympärille, mikä sitten aiheuttaa varmasti useiden satelliittien tuhoutumisen, ja esimerkiksi Kiinalla tiedetään olevan korkealle radalle lentäviä ASAT-ohjuksia, jotka ovat oikeastaan muunnettuja mannertenvälisiä ohjuksia, joita sitten voidaan käyttää esimerkiksi USA:n merivalvonta- sekä muita satelliitteja vastaan. Kuitenkin kineettiseen energiaan perustuva taistelukärki on myös todella helppo valmistaa, ja jos tuo maa haluaa tuhota sillä sen yli lentäviä satelliitteja, niin silloin sillä on jo käytännössä tuossa operaatiossa tarvittava tekniikka hallussaan.

Tuollainen taistelukärki voisi olla yksinkertaisesti vaikka laakerinkuulilla ympäröity pienellä konventionaalisella räjähteellä varustettu kärki, joka laukaistaan tuolle Pohjois-Korean ylittävälle lentoradalle. Tuolloin nuo metallikuulat voidaan asemoida kyseiselle radalla, missä ne sitten aiheuttavat suuren uhan sillä oleville satelliiteille, joita käytetään tuon suljetun maan valvomiseen. Tuollainen rautakuuliin perustuva ASAT-ase oli suunnitteilla esimerkiksi Neuvostoliitossa 1980-luvulla maan vastavetona kiertoradalle sijoitetuille magneetti-tykeille.

Nuo teräskuulat olisi ammuttu matkaan esimerkiksi Sojuz-Fregat raketeilla, ja ne olisi laitettu kiertämään vastakkaiseen suuntaan kuin niiden kohde, ja jos tuollainen teräskuula olisi törmännyt vaikka “PROJECT THOR”:ina tunnettuun valtavan voimakkaaseen ratatykkiin, niin silloin tuo äärettömän kallis ase olisi tuhoutunut välittömästi, koska törmäysnopeus olisi ollut niin valtava.

Kun puhutaan tuollaisista ASAT- sekä ABM-aseista, niin kaikkein yksinkertaisin tapa operoida noilla välineillä, olisi laukoa Maan kiertoradalla ristiin rastiin lentäviä teräskuula-parvia, joilla sitten voitaisiin maan kiertorata tyhjentää satelliiteista. Noiden kuulien laukaiseminen tietylle radalle merkitsee sitä, että kyseistä  kiertorataa ei voisi mihinkään enää käyttää, ja tuollainen kuulaparvi pitäisi tuon radan poissa käytöstä todella pitkän aikaa.

Teräskuula-latausten käyttö kiertoradan tyhjentämiseen on niin yksinkertaista, että sitä ei välttämättä edes ole tarpeen kokeilla, koska käytettävä tekniikka on niin yksinkertaista, että sitä voidaan sanoa täydellisen varmaksi. Tarvitaan vain raketti, jonka kuormatila on täytetty teräshaulilla, tai mikä tahansa kiinteä kappale sopii tuolla kiertoradalla projektiiliksi. Eli todellisuudessa noiden haulien paikalla voi olla vaikka pikkukiviä, ja ne vain laukaistaan raketilla taivaalle. Sen jälkeen tuossa lastitilassa oleva pieni räjähde vain levittää nuo kappaleet pitkin taivasta. Tai sitten satelliitteihin voidaan kiinnittää pusseja, joissa on räjähde, jolla niissä olevat kappaleet saadaan sitten levittäytymään pitkin Maapallon kiertorataa.

Tuollaisen laitteiston kokeilu on tietenkin vaikeaa, koska se sitten lisää maapalloa kiertävien avaruusromun kappaleiden määrää, ja vaarantaa monia satelliitteja sekä myös ISS- eli kansainvälisen avaruusaseman. Tuon takia eivät myöskään esimerkiksi ASAT-kokeet ole kovin yleisiä, koska niissä sitten lisätään avaruudessa olevien pari senttisten eli pienen ruuvin tai mutterin kokoluokan hiukkasten määrää. Nuo hiukkaset ovat kaikkein vaarallisimpia avaruusromun kappaleita, koska niitä ei näe maasta kovin helposti. Ja siksi esimerkiksi kansainvälistä avaruusasemaa ei ehkä huomata varoittaa, jos tuollainen hiukkanen lähestyy sitä.

Toisaalta saattaa olla niin, että Pohjois-Korea haluaa valmistaa FOBS:n eli (Fractional Orbital Bombardment System), joka toimii siten, että ydinkärki asemoidaan ensin maapalloa kiertävälle radalle, josta se sitten ohjataan kohti kohdettaan. Tuollainen ase on oikeastaan vain äärimmäisen korkealle ammuttava MIRV (Multiple Independently Targetable Reentry Vehicle) -yksikkö, joka voi pommittaa maapalloa joko matalalta kiertoradalta, mutta tuo ase voidaan tietenkin ampua myös hyvin kauas maasta.

Eli kuten tässä haluan korostaa, niin missään nimessä tuollaisen aseen rakentaminen tai käyttö ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn kantorakettiin. Tämä tarkoittaa sitä, että tuollaisen ydinaseen laukaisemiseen avaruuteen voidaan käyttää myös esimerkiksi jotain USA:n Delta- tai Venäjän Sojuz-Fregat-tyyppistä rakettia, jolla se saadaan lentämään vielä korkeammalle. Tuolloin esimerkiksi satelliittiin joka on sijoitettu geostationaariselle adalle voidaan asentaa taistelukärki, ja kun tuo ase sitten aktivoidaan, niin se voidaan laukaista erittäin lyhyellä varoitusajalla kohteeseensa

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/