KV-62 (Kings Valley 62) eli Tutankhamonin haudan löytymiseen liittyvien episodien kuten sen löytäjien kuoleman pohdintaa (Murhattiinko Carnarvon ja Carter jonkun haudasta löytyneen asian takia?)

Faarao Tutankhamonin kuolinnaamio
joka löytyi KV62:sta

Egyptin kuninkaiden laaksossa sijaitsee hauta, jonka historia tuntee nimellä “Tutankhamonin hauta”, vaikka se on joissakin Kuninkaiden laakson kartoissa merkitty joskus vain lyhenteellä KV-62 (Kings Valley 62), ja sen löytymistä pidetään yhtenä maailman suurimmista arkeologisista tapauksista, mitä historia tuntee. Haudan löysi aikoinaan arkeologi Howard Carter (1874-1939), ja hänen rahoittajansa tuossa operaatiossa oli Lordi Herbert Carnarvon (1866-1923)

Se kuoliko Carnarvon vuonna 1923 Egyptissä tahallisen toiminnan vai vahingon seurauksena on oikeastaan auki, koska vaikka hänen kuolemansa on virallisesti  hyttysen pistokohdasta lähteneen verenmyrkytyksen seurausta ei tarkoita sitä, että hänen kuolemassaan ei olisi mitään epäselvää. Toisaalta tuon verenmyrkytyksen saattoi aiheuttaa se, että esimerkiksi Carnarvonin raapiessa  tuota hyttysen pistosta, pääsi hänen elimistöönsä kolerabakteeria, joka oli peräisin jostain omituisesta paikasta.

Joidenkin ihmisten mielestä saattoi olla niin, että Lordi  Carnarvonin oireet muistuttivat malariaa vilunvärstyksineen, joten olisiko ollut niin että hänellä oli tuo kammottava sairaus, mikä tunnettiin tuolloin “vilutautina”. Mutta jos tuolla verenmyrkytyksellä peiteltiin sitä, että Canarvonilla oli malaria. Kuitenkin herää kysymys, että  eikö Carnarvon sitten annettu malarialääkettä, kun hän alkoi noita kohtauksia saada? Eli kuoliko hän sitten hoitovirheen seurauksena, kuten nykyään on tapana sanoa, mutta voi olla niin että nuo miehet murhattiin, jotta joku salaisuus kuten Faaraon kirous jäisi pimentoon. Jos nuo miehet saivat tietää sen, että joku sieni muuttui erittäin vaaralliseksi joutessaan anaerobiseen ympäristöön, olisi siitä ollut tietenkin hyötyä esimerkiksi Porton Down:lle sekä muutamille muille vastaaville laitoksille.  

Lordi Carnarvon oli kiinnostunut egyptin historiasta sekä keräili tuohon valtakuntaan liittyvää aineistoa tai niin hän ainakin itse väitti tekevänsä, kun häneltä kysyttiin syytä siihen, miksi tuo mies rahoitti niin mielellään kaiken maailman egyptologeja kuten Howard Carteria, jonka toiminta sitten sai hiukan oudon leiman, koska hän jostain syystä sitten esimerkiksi onnistui kerran toisensa jälkeen vakuuttamaan Carnarvonin siitä, että etsintää kannatti jatkaa. Samoin hänen tapansa käyttää teodroliittia eli kolmiomittausta on hiukan omituista.

Näet koska jos tuon haudan uskottiin olevan maan sisään kaivettuna, niin silloin ei teodroliitista ollut mitään hyötyä, ellei olisi käynyt niin, että Carter oli saanut jostain käsiinsä dokumentin, jossa tuo Tutankhamonin hauta olisi merkittynä, niin että hän kykenisi paikallistamaan  sen kolmiomittaus-tekniikan avulla maastossa. Tuo sitten selittäisi sen, että hän kerran toisensa jälkeen sai Carnarvonin maksamaan hänen kaivauksista syntyviä kulujaan.

 KV62 haudan sinetti sellaisena

kuten Carter sen näki avatessaan haudan ovea

 kun hän tavoitteli  Tutankhamon-faaraon

 koskematonta  jäämistöä

Mutta muuten tuo väline oli tehoton haudan löytymisen kannalta. Samoin jos Tutankhamonin haudan ovessa oli vielä köysi jäljellä, niin se sitten kertoo siitä, että haudalla oli käyty, koska esimerkiksi rotat tai hyönteiset kuten koit eivät tuota köyttä olleet syöneet. Tietenkin tämä sitten sai aikaan ajatuksia jostain muinaisesta lahkosta, joka “vartioi noita hautoja”, mutta kuitenkaan tällaisen lahkon olemassaolosta ei mitään todisteita ole olemassakaan, mutta kuitenkin haudan ovessa oleva köysi oli todellinen.

Enkä tiedä miten kauaa hamppuköysi tuossa ympäristössä säilyy, ja siksi oletan että saattaa olla niin, että tuossa haudassa oli käyty vähän ennen Carterin tuloa, mutta kuka tuo kävijä oli on sitten epäselvää. Oliko se ehkä Carter itse, joka halusi varmistaa, että hauta oli sellainen kuin hän sekä Carnarvon lopettivat, ja olisiko käynyt niin, että osa noista muinaisesineistä olisi tuotu sinne Carnarvonin lepyttämikseksi? Tai ehkä Carter sitten meni hautaan, ja totesi että mitään hämärätemppuja ei tarvittu, koska hauta oli koskematon, tai niin ainakin itse oletan.

Carnarvon oli valtion viranomainen, joten sen takia hänen kiinnostuksensa tuota hautaa kohtaan saattoivat johtua muusta kuin vain puhtaasta kiinnostuksesta taidetta tai noita haudasta löytyviä esineitä kohtaan. Ja monien ihmisten mielestä Lordi Carnarvonin kiinnostus Tutankhamonin hautaa kohtaan liittyy nimenomaan “Faaraon kirouksena” tunnettuun ilmiöön, missä hautaan menneet henkilöt alkoivat sen jälkeen kuolla hitaasti mutta varmasti. Tuo ilmiö varmasti kiinnosti sotilaita kautta koko maailman, koska tuolla tavoin he kykenivät sitten hankkimaan käyttöönsä tehokkaita aseita.

Kun Egyptin kuningas haudattiin, niin hautaan jätettiin aina soihdut palamaan, jotta siellä oleva happi palaisi pois. Faaraon kirous on siis ilmeisesti sieni, joka muuttuu anaerobisessa tilassa sellaiseksi, että se surmaa ihmisen hyvin tehokkaasti. Tuo homesieni on siis normaalissa tilassa aivan vaaraton, mutta anaerobisessa tilassa muuttuu lihaa syöväksi versioksi, joka saattaa surmata ihmisen hyvin nopeasti.  Mutta tietenkin myös esimerkiksi fosgeenia käytettiin faaraon ruumiin suojelemiseksi. Tuolloin hautaan kannettiin tuoreita olkia, jotka sitten soihtujen palaessa joutuivat tilaan, missä ei ollut lainkaan happea. Usko faaraon kiroukseen johtuu nimenomaan Tutankhamonin haudan löytäjien kuolemasta, mutta kuten tiedätte, niin lymfooma eli imusolmukesyöpä on hyvin pelätty sekä vaikeasti hoidettava tauti, joten ehkä Carter kuoli luonnollisen kuoleman, ja koko “faaraon kirous” on pelkkää kuvitelmaa.

Silloin kehittyy valtavan myrkyllistä kemikaalia nimeltään fosgeeni, joka varmasti surmaa tilaan tulleet varomattomat henkilöt ilman armoa. Kun Carnarvon sitten kuoli vuonna 1923 Egyptissä virallisesti moskiiton pistokseen, niin tietenkin hänen kuolemansa aiheutti uskon tuohon kiroukseen, mutta tämä käsite tuli yleiseen tietoon vasta kun myös Carter kuoli vuonna 1939 imusolmukesyöpään, ja se sitten alkoi ruokkia ihmisten uskoa tähän myyttiseen “faaraon kiroukseen”, joka surmaa Egyptin kuninkaan hautaan luvatta meneviä henkilöitä. Kun tuota Lordi Carnarvonin kuolemaa tarkastellaan lähemmin, niin silloin tulee mieleen se, että olisiko hänet surmattu ehkä myrkkynuolella tai injektiolla, ja ehkä tähän nuoleen olisi sivelty esimerkiksi Efan eli pyramidikyyn, Boomslangin tai jonkun kasvin myrkkyä, joka oli aiheuttanut tuon kuoleman.

Ehkä tuon haavan aiheutti esimerkiksi ongenkoukku, mihin saattoi olla siveltynä jotain myrkkyä tai sitten hän saattoi saada tuon tappavan pistoksen jäykkäkouristuspiikin yhteydessä, joka ehkä annettiin hänelle sen jälkeen, jos hän oli saanut haavan ruosteisesta rautanaulasta tai ongenkoukusta, eli olisi ollut mukavaa tietää, missä tuo hyönteisen pisto oli ollut, kun myrkytystä ei kukaan osannut epäillä. Mutta saattaa olla niin, että Carnarvon sitten kuitenkin kuoli luonnollisesti raavittuaan sitä ennen jotain moskiiton pistoa, ja sai sitten haavaan verenmyrkytyksen.

Tuo myrkyllinen injektio on voitu antaa pahaa-aavistamattomalle Lordi Carnarvon:ille esimerkiksi moskiiton piston jälkeen, sillä verukkeella, että tuo pistos olisi suojannut häntä joltain infektiolta. Toinen versio sitten olisi ollut se, että Carnarvon jätettiin vain hoitamatta, kun hän oli saanut malarian. Tai ehkä malarialoisioita oli ruiskutettu hänen elimistöönsä, ja jos sen jälkeen ei ollut kiniiniä tarjolla, niin silloin seurauksena on kuolema. Tuolloin vuonna 1923 ei enää ollut sotaa, joten silloin tuon pistoksen antaja ei enää ollut varmaan ainakaan Saksan tiedustelupalvelun virallisilla asioilla. Joten tässä sitten tietenkin voidaan kysyä sellainen kysymys, että miksi Carnarvonin piti kuolla? Tai olisiko kuolemaan ollut se syy, että Kiniiniä ei ollut saatavilla, ja siksi Malaria kehittyi niin voimakkaaksi, että se surmasi lordin.  Koko tuossa Tutankhamonin haudan löytämisessä sekä sitä seuraavissa tapahtumissa on sellainen aspekti, että sitä ennen “faaraon kirousta” pidettiin pelkästään kuvitteluna, mutta kun sekä Carnarvon että Carter kuolivat jotenkin oudosti, koska tuolloin 1923 malariaa kyllä osattiin hoitaa.

Kiniinin tiedettiin tehoavan noihin ameeboihin. Ja siksi malariaa ehkäistiin ennalta tuohon aikaan juomalla tonic-vettä, missä oli Kiinapuusta tai tarkalleen ottaen sen kuoresta saatavaa kiniiniä, joten eikö lordi Carnarvon sitten juonut tuota gin tonicia, mitä nautittiin Afrikassa siksi, että kiniinin aiheuttama katkera maku peitettiin ginillä, mistä muuten tulee legendaarinen Gintonic-niminen drinkki. Kiinapuun malariaan tehoava ominaisuus oli tunnettu jo 1600- luvulta, kun jesuiitat huomasivat Etelä-Amerikan intiaanien käyttävän tuon kasvin kuorta malarialääkkeenä, joten he toivat tämän kasvin Eurooppaan, ja sen jälkeen tuota kallisarvoista lääkettä oli saatavilla myös Afrikassa, ja tuo oli sitten elintärkeää armeijoille, jotka taistelivat silloin hyttysten armoilla tuolla kaukana Euroopasta unelmanaan tulla rikkaaksi.

Joten heille sitten piti kehittää sellainen malarian hoito, että nämä sotilaat voisivat olla huoleti tuon taudin suhteen, joka vie mieheltä taistelukyvyn hyvin nopeasti. Joten eikö Kairossa sitten ollut kiniiniä, vai miksi Carnarvon sitten kuoli tuohon tautiin?Tai ehkä hänet jätettiin hoitamatta eli kiniiniä tai verenmyrkytyksen vastalääkettä ei annettu, ja siksi tuo mies kuoli Malariaan, mihin oli tietenkin lääke tuohon aikaan olemassa.

Tai ehkä hänen kuolemansa johtui sitten kolerasta, joka pääsi tämän miehen elimistöön hyttysenpiston kohtaan kynsimisen raurauksena tulleen haavan kautta. Mutta oliko Carnarvon kuolema sitten tahallaan aiheutettu vai vahinko on kysymys, mihin emme koskaan saa ehkä sellaista vastausta, mihin kaikki ihmiset olisivat tyytyväisiä. Ja aina näissä tapauksissa on liikkeellä huhuja sekä väitteitä, joista osa on todella kaukaa temmattuja, mutta osa taas on hyvin mielenkiintoisia asioita.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Legenda Lentävästä Hollantilaisesta sai modernin version Hammond Innesin käsissä, kun hän vuonna 1991 kirjoitti kirjan "Kuolemanlaiva", mikä käsitteli biologista sodankäyntiä merivoimien näkökulmasta

Hammond Innesin (1914-1998) kirjassa "Kuolemanlaiva" (1991) käsitellään tilannetta, missä Argentiinan laivasto aikoi Falklandin sodan aikana soluttautua Falklandin saarten rannikolle purjealuksella, mikä olisi sitten kuljettanut biologista asetta mukanaan. Sitten tuossa kuvitteellisessa operaatiossa tapahtui niin, että säiliö, missä tuota asetta pidettiin hajosi, ja aluksen miehistö kuoli pois. Ideana tuossa iskussa olisi ollut se, että äänetön ja huonosti tukassa näkyvä purjelaiva olisi kyennyt soluttautumaan Falklandin rannikolle, ja vapauttamaan biologisen aseen brittiläisten joukkojen päälle. Tuohon levitykseen olisi Argentiinan juntta käyttänyt sitten lennokkeja tai ihmisiä, jotka olisi infektoitu tuolla pilkkukuumeella tai mikä sitten tuo käytettävä organismi olisi ollutkaan.


Kuitenkin voidaan sanoa, että tällaiset asiat ovat vain myyttejä kuten on myös "Lentävä Hollantilainen. Eli kirjailija  Hammond Innes ei tuota "Kuolemanlaivassa" kerrottua tarinaa ole keksinyt, vaan sen alkuperä on jossain historian hämärässä, ja välillä tuon laivan omistaja on vaihtunut kulloisenkin vihollisen mukaan. Ja pelkästään tuosta Falklandin versiosta on useita eri variaatioita, joista joissakin tuon aluksen miehistö oli brittiläinen ja kohteena Argentiinan rannikko. Joissakin versioissa taas tuon biologisen aseen kohteena olisi ollut Britannian emämaa, jonne alus olisi soluttautunut esittäen jotain regatta- tai "tall ship meetingiin" saapuvaa laivaa, ja sitten se olisi päästänyt tuon aseen irti.


Eli tämä on moderni versio "Leviathanista" eli laivasta, jonka piti tarinan mukaan soluttautua Lontooseen Amerikan vapaussodan aikaan, ja sitten päästää siellä irti koleraa. Tietenkin toisten tarinoiden mukaan "Leviathan" oli Brittiläinen laiva, jonka piti päästää tuo organismi irti Amerikan rannikolla. Tämäkin legenda elää vielä nykyäänkin ihmisten mielissä, ja se kuka tuon laivan sitten omistaa riippuu vähän siitä, millainen poliittinen ilmapiiri missäkin maassa milloinkin on, ja tietenkin tuosta samasta legendasta on olemassa lähes jokaiseen valtioon sovitettu versio, missä laiva on välillä Dzonkki, eli silloin kyse on joko Japanilaisesta tai Kiinalaisesta laivasta, ja välillä se on taas ollut Tsaarin venäjän ja välillä Preussin omistuksessa ja tietenkin Hitlerin laivasto on välillä ollut vastuussa tuosta operaatiosta. Riippuen siitä ketä maassa kohotetaan ja ketä lasketaan poveen maan, sekä siitä ketä halutaan unohtaa historian hämärään.


Purjealusten uusi tuleminen on hyvin mielenkiintoinen asia, ja siinä käytetään uusinta tekniikkaa kuten tietokoneella ohjattavia purjeita, jotka on valmistettu lujasta synteettisestä aineesta kuten nailonista tai mylarista, jolloin voidaan valmistaa hyvin kevyitä sekä tehokkaita purjeita. Nuo purjeet voidaan asentaa Dzonkki-aluksissta tuttuun haitarimaiseen takilaan, joka voidaan valmistaa myös hiilikuidusta, ja nuo purjeet sitten vedetään maston sisään, kun niitä ei käytetä. Tai sitten nuo purjeet voivat muistuttaa alas vedettävää valkokangasta, joka sitten vedetään vinssillä tuohon koteloon, joka voidaan kääntää maston suuntaisesti, ja noiden purjeiden oikeasta asennosta vastaa tietokone, joka sitten kääntelee takilaa sen mukaan, mistä päin sattuu tuulemaan, ja tuohon huippunykyaikaiseen purjeeseen on kiinnitetty erilaisia sensoreita, joiden ansiosta aluksen tietokone kykenee säätämään purjetta, jos siihen kohdistuva voima on liian suuri.


Purjeiden käyttö isoissa aluksissa on tietenkin perusteltua sikäli, että niiden polttoaineenkulutusta voidaan tuolloin laskea, ja tietokonepohjaisella automatiikalla voidaan noiden uuden sukupolven purjealusten käsittelystä tehdä todella helppoa, ja automatiikka tietenkin ohjaa noiden laivojen purjeiden asemointia sekä kulmaa tuulta vastaan, jolloin avomerellä toimiva laiva voi kulkea eteenpäin ekologisesti sekä halvalla, koska tuolloin sen täytyy käyttää vain apukoneitaan sähkövirran tuotantoon. Tietenkin myös muihin kuin varsinaisiin purjealuksiin voidaan asentaa apupurjeita, eli tuolloin tarvitaan vain valtava laskuvarjo, jolla tuota laivaa aletaan vetää meressä.


Mutta kuitenkin on myös toisia tapoja valmistaa ekologisia laivoja, ja yksi niistä on varustaa laivat tuuligeneraattoreilla. Nuo tuuligeneraattorit voivat olla sellaisia, että niiden siivet ovat pystyasennossa, jolloin tuo tuuligeneraattori muistuttaa hiukan vispilää, ja tuolla tavoin voidaan laivaa hallita kuten muitakin moottori-aluksia. Noiden tuuligeneraattorien tarkoitus on siis tuottaa alukselle sähkövoimaa, jota voidaan käyttää paitsi merenkulkulaitteiden toiminnan varmistamiseen, niin myös aluksen sähkömoottorit voivat myös saada tuosta järjestelmästä virtaa, jolloin sen hallinta esimerkiksi saaristossa onnistuu paremmin.


Tuollaisten purjealusten käyttö asevoimissa saattaa olla tulevaisuudessa totta, eli jos esimerkiksi ASW (Anti Submarine Warfare)-fregatti varustetaan purjeilla ja sen kaksoisrungon väliin tehdään tyhjiö, niin silloin alus voi olla merellä täysin äänettömänä. Ja kun se tarvitsee sitten koneita, niin silloin sen turbiinit vain käynnistetään, ja alus voi sitten hyökätä kohteenaan olevaa sukellusvenettä kohti. Nuo ehkä täysin automatisoidut alukset voidaan varustaa torpedoilla sekä esimerkiksi ilmatorjunta- että keveillä monitoimi-ohjuksilla, joita se voi käyttää myös maalla olevia maaleja vastaan. Eikä mikään estä varustelemasta tavallista purjelaivaa torpedoilla, jotka laukaistaan mereen rullalla varustetulla heittimellä, mikä tarkoittaa sitä, että torpedoputkessa on tuolloin rulla, mikä heittää tuon aseen mereen.


Eli kovin montaa tällaista ohjusta ei tietenkään noin 50 metriseen alukseen mahdu, mutta jos se valmistetaan STEALTH-tekniikkaa käyttäen, ja aluksen purjeet tehdään siten, että tutka ikään kuin katsoo niistä läpi, niin silloin myös tiedustelu voi olla sellaisten laivojen tehtävänä. Ja tietenkin purjeita voidaan käyttää myös radiovastaanottimen antenneina, eli ne tarjoavat valtavan pinta-alan, mikäli aluksella halutaan äänittää radiosignaaleja, jotka ovat peräisin esimerkiksi OTH (Over The Horizon) -tutkista, joita vastaan sitten tehdään vasta-algoritmi tuon taltion perusteella.

Vastuuntuntoa Dungway-alueelta biologisen sodankäynnin erikoismiesten malliin OPERATION BIG ITCH

OPERATION BIG ITCH oli koodinimi eräälle ohjelmalle, jolla testattiiin biologisten agenttien levittämistä vihollisen keskuuteen. Tuon ohjelman ideoineet tiedemiehet ja sotilaat ajattelivat, että jos biologista agenttia kuten keltakuumetta levitetään suoraan alueelle, niin sen teho jää vähäiseksi. Tämä johtuu siitä, että jos biologisen komponentin levittäminen tapahtuu kuivalla alueella, niin silloin se yksinkertaisesti kuivettuu, ja tuolloin kyseinen bakteeri sitten saattaisi kuolla, ennen kuin se siirtyy kohteeseen. Toinen yhtä ikävä mahdollisuus on se, että tämä bakteeri vajoaa lepotilaan, jolloin sen tuhoaminen ei sitten onnistu, ja monien bakteerien itiöt voivat kestää elossa jopa vuosia tai vuosisatoja. Tuon takia biologisen komponentin käyttö on erittäin riskialtista toimintaa, koska se voi vapautua väestön keskuuteen jopa vuosien päästä uudelleen, mikä sitten myöhemmin johti biologisten aseiden kieltävään sopimukseen.


Kuitenkin tätä asetyyppiä on tutkittu kautta aikojen, ja vaikka Ebola-viruksen kaltaiset äärimmäisen tappavat organismit tietenkin saavat paikkansa erilaisissa elokuvissa, niin todellisuudessa suurin osa tutkittavista biologisista aseista on kuitenkin aivan toisen tyyppisiä kuin nämä kauhuvirukset, joista on tehty erilaisia kauhuelokuvia, missä epidemia muuttaa koko maailman zombieksi tai surmaa vähintään puolet ihmiskunnasta. Todellisuudessa biologisen sodankäynnin tutkijat keskittyvät omissa kokeissaan sekä tutkimuksessaan sellaisiin organismeihin, mihin on olemassa hoitokeinoja, ja joita löytyy normaalisti luonnosta. Luonnollisen organismin käyttö biologisessa sodankäynnissä on sellainen asia, josta pitää aina välillä keskustella. Kyseessä on nimittäin sodankäynnin inhottavin muoto, koska näiden organismien käytöstä ei välttämättä jää kiinni.


Tuollaisia organismeja ovat malarialoisio, denguekuume, keltakuume ja monet muut luonnolliset tartuntataudit, mitä levittävät erilaiset hyönteiset. Hyönteisten käyttö biologisen komponentin levittämiseen on erittäin tehokasta, koska tuolloin epidemiaa voidaan tietenkin hallita paremmin. Kun hyönteisiä on levitetty jollekin alueelle esimerkiksi kranaateissa, niin silloin ne levittävät tietenkin tuota haluttua tautia erittäin tehokkaasti. Mutta niillä on se ero luontoon paljaaltaan levitettäviin organismeihin nähden, että nämä hyönteiset voidaan tuhota hyönteismyrkkyjen avulla tehokkaasti sen jälkeen kun haluttu teho on saatu iskusta.


Kun puhutaan hyönteisten käytöstä biologisena aseena, niin ne voivat tehdä jostain suoalueesta erittäi ikävän paikan asua sekä oleskella. Jos alueelle levitetään esimerkiksi mäkäräisen munia, niin silloin tuo eläin aiheuttaa itsessään erittäin suurta haittaa suoalueella oleville ihmisille, ja sen takia niitä voidaan käyttää sissitorjunnassa sellaisenaan. Eli hyönteiset itsekin ovat biologinen ase, jonka käyttö on erittäin houkuttelevaa tilanteessa, jossa vastustaja piileskelee jossain suolla, ja sen löytäminen on vaikeaa. Ja jos tehoa boostataan vaikkapa malarialla, niin silloin kyseessä voi olla hyvin tehokas tapa eliminoida erilaisia sissijärjestöjä, jotka uhkaavat alueiden vakautta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Big_Itch