Showing posts with label kehittyminen. Show all posts
Showing posts with label kehittyminen. Show all posts

Tuesday, July 10, 2018

Elämä on kehittymistä sekä kasvamista







Tässä tänään taas olin käymässä upeassa Porvoon kaupungissa, ja siellä ryhdyin miettimään sitä, että kuka onkaan se paras johtaja introvertti vai ekstrovertti ihminen, ja sitten ryhdyin oikeastaan miettimään sitä, että onko introvertilla paremmat sosiaaliset taidot kuin ekstrovertilla. Tuolloin mieleeni palautui eräs vanha totuus, josta emme juuri koskaan kuule kenenkään puhuvan tai kirjoittavan.



Vaikka kuinka me haluaisimme, niin emme ole missään nimessä täydellisiä ihmisiä, ja kaikissa meissä on luonteen piirteitä, joita meidän vain pitää kehittää, tai joita meidän ei ole hyvä esitellä muiden ihmisten nähden. Yksi näistä tavoista tietenkin on nenän kaivaminen, joka ei ole mitenkään erityisen mukavaa katsottavaa, ja se joka tämän tavan on opetellut, saa aina välillä sellaisia vähän tuimia vilkaisuja pöydässä istuessaan. Mutta onneksi itse tuon tavan pystyn peittämään. Kuitenkin on asioita, joita me jokainen voimme oppia ihmisiltä, ja yksi noista asioista, on se, että sekä ekstro- että introvertin pitää elämässään opetella muutamia perusasioita, kun keskustellaan sosiaalisista taidoista.



Ekstrovertin pitää opetella sellainen asia, että myös muut ihmiset saattavat haluta ottaa osaa keskusteluun, ja vaikka hän niin mielellään pitää puheita ja seurustelee ihmisten kanssa, niin silloin tällöin olisi varmaan mukava kuunnella jotain muutakin henkilöä kuin tuota ekstroverttia ihmistä, joka tietenkin on hyvin mielissään siitä, että hän saa olla kaiken huomion keskipisteenä. Ekstroverteillä ihmisillä on joskus sellainen vähän ikävä tapa esimerkiksi puuttua toisten keskusteluun tulemalla kahden keskustelevan henkilön väliin, sekä ikään kuin komentamaan toista seuraamaan itseään. Tuo tapa saattaa olla joidenkin ihmisten mielestä hiukan loukkaava, sekä myös aiheuttaa sen, että joku seurueesta lähtee etsimään takkia naulasta ja lähtee kotiin valitellen väsymystä.




Tuo henkilö saattaa oikeasti kuvitella, että hänet on pudotettu pois seurasta, ja siksi hän poistuu tuosta paikasta kotiinsa, ja tämä henkilö ei ehkä myöskään kauaa kyseisessä työpaikassa jatka, koska hän saattaa jo kotona ilmoittautua työnvälitykseen. Syynä tähän on se, että tuollainen hiljainen henkilö ei sitten jaksa jatkuvasti olla seinäkoristeena työpaikalla. Ja tietenkin kun puhutaan ekstrovertin ihmisen toiminnasta, niin hänen on hyvä opetella hieman hillitsemään itseään, sekä miettimään sanomisiaan, koska hän saattaa hiukan loukata jotain muuta, kun tuollainen hyvin ulospäin suuntautunut henkilö ei ehkä sitten aina muista katsoa toisen ilmettä, kun hän rupeaa innoissaan esittelemään ajatuksiaan muille ihmisille.




Toisaalta kun puhutaan introvertista ihmisestä, niin silloin tietenkin mieleen tulee sellainen "hiljainen hissukka", joka ei sosiaalisissa suhteissa pärjää. Mutta kuten tiedämme, niin sosiaalisia taitoja voi aina kehittää, eli introvertin ihmisen pitäisi vain uskaltaa avata suunsa kokouksissa, ja siihen tietenkin voi työympäristö antaa tukea. Eli esimerkiksi tiimin vetäjä voi aina kokouksessa pyytää, että jokainen kokoukseen osallistuja kertoo hänelle oman mielipiteensä päätettävistä asioista. Tuollainen toiminta on tietenkin sitä niin sanottua rakentavaa kokousten pitämistä, ja tietenkin myös introvertti persoonallisuus voi myös yrittää ottaa osaa keskusteluun myös firman pikkujouluissa. Samoin tietenkin olisi hyvä, että tuollaisen hiljaisen henkilön huomioiminen tapahtuisi niin, että hänkin voi tuntea osaavansa jotain.




Kun keskustellaan rakentavan ilmapiirin luomisesta, niin kun tuollainen hiljainen ihminen tekee työtään, niin tietenkin häneltä olisi hyvä pyytää raporttia siitä, mitä tuollainen asiantuntija sitten oikein on tehnyt. Kun ihminen jää yksin työpaikallaan, niin se tietenkin laskee kynnystä siihen, että hän alkaa rikkoa työyhteisöään vastaan, eli antaa luottamuksellisia tietoja jollekin, joka ei niitä saisi nähdä. Tietenkin maassamme on muutamia ihmisiä, joiden mielestä työpaikka ei ole kuin niille, jotka ovat niitä ulospäin suuntautuvia ekstroverttejä varten, eikä työyhteisö ole heistä mikään terapia-paikka, mutta tietenkin tuollainen asia aiheuttaa aika nopeasti rekrytointia koskevia paineita, kun se viidestoista harjoittelija sitten marssii ulos talosta.




Keskusteltaessa siitä, että työpaikalla pitää työt tehdä hyvin, niin tietenkin se, että ihminen kokee jäävänsä yksin sekä kokee työhön tulon epämiellyttäväksi kokemukseksi, saa aikaan sen, että työt eivät varmasti suju mitenkään hyvin. Ja jos ihminen voi työssään pahoin, niin silloin tietenkin hän saattaa pelätä avun pyytämistä tai peittää epäonnistumistaan niin, että hän saattaa aiheuttaa vaaratilanteita. Tuollainen virheen peittely voi johtaa siihen, että kyseinen henkilö sitten esimerkiksi virittää sulakkeiden ympärille tinapaperia, josta voi seurata tulipalo tai kuolemaan johtava sähköisku. Tai jos henkilö ei uskalla apua pyytää esimerkiksi jonkun esineen nostamiseen, niin hän saattaa silloin tuhota esimerkiksi lattioita todella pahasti.




Positivismi on asia, mistä ei koskaan puhuta tarpeeksi. Kun ihminen voi töissä pahoin, niin hän voi tehdä korjaamatonta vahinkoa yhtiön maineelle, mikäli hän käyttäytyy huonosti tai menee humalassa asiakastapaamiseen. Tuolloin sitten kaikki ihmettelevät, miten tuollainen "Pentti" sitten sellaisen tempun teki, että koko talo esimerkiksi ui vedessä? Mutta jos tuo mies ei ole koskaan edes saanut muuta kuin huonoa palautetta, niin silloin hän saattaa ajatella kaikkien työsuhteiden kuitenkin menevän karille, mikä ei varmaan ole mikään kovin hyvä juttu työyhteisölle.



Nimittäin jos tuo työläinen tekee vahinkoa, niin silloin tietenkin hän on korvausvelvollinen, ja mikäli hän jättää töihin tulematta, niin silloin hänet voidaan erottaa. Mutta mitään työsuorituksia kyseinen käytäntö ei sitten eteen tuo. Eli jos vaikka putket on kiristetty huonosti tai työ jätetty kesken, niin siihen pitää silloin saada miehet tekemään tuota työtä, eikä mitään työtehtäviä tule sillä tavoin tehtyä, että työnvälitys vetoaa siihen lakiin, joka sanoo että tarjottu työ on otettava vastaan. Jos mies ei työhön tule, niin tietenkin se tuo hänelle karenssin. Mutta yhtään putkea ei sillä tavoin liitetä. Joten siksi tästä asiasta kirjoitan.

Thursday, August 3, 2017

Onnistuvatko geenimanipulaatio-kokeet vähän liiankin hyvin?


Tuntuuko teistä joskus, että nämä geenin siirtoa koskevat kokeet ovat onnistuneet hiukan liian monta kertaa? Eli olisiko joku tiedemies vähän harjoitellut salaa noita geeninsiirtoja. Kun puhutaan geenimanipulaatiosta, niin silloin tietenkin on upeaa, että tällaisia perinnöllisiä sairauksia voidaan hoitaa hyvin tehokkaasti. Mutta kuitenkin itsestäni välillä tuntuu siltä, että näissä geenin siirroissa onnistutaan vähän liian usein. Jo ensimmäisestä koeputkilapsesta lähtien on näistä geeniterapioista sekä keinohedelmöityksistä puhuttu kaikenlaista. Eli on huhuttu siitä, että esimerkiksi maailman huipputiedemiehistä sekä huippusotilaista olisi tehty geenipankkeja, joiden kautta jotkut valtiot ikään kuin kehittävät omaa väestöään.

Kun puhutaan siitä miten tuollaista geenipankkia käytetään, niin silloin tietenkin pitää löytää kaksi henkilöä eli mies ja nainen, joilla on erittäin korkea älykkyysosamäärä. Ja sitten vain heidän sukusolujaan otetaan talteen jollain klinikalla. Tämän jälkeen suoritetaan normaali keinohedelmöitys, jonka jälkeen nuo alkiot voidaan vaikka pakastaa odottamaan sopivia vanhempia, jotta nuo sikiöt voidaan siirtää kohtuihin, tai sitten tietenkin voidaan käyttää keinokohtua, joka on kemiallisesti tuotetulla lapsivedellä täytetty säiliö, mihin sikiö siirretään, ja se kykenee sitten kasvamaan ilman luonnollista vanhempaa.

Tuolloin täytyy noiden ihmisten vain varmistaa se, että tuo sikiö saa sitten kaiken tarvitsemansa hapen ja ravinteet voidakseen kehittyä täysin normaaliksi lapseksi. Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin tämä kaikki voi olla pelkkää kuvitelmaa, tai sitten se on täyttä totta. Kun puhutaan kenohedelmöityksestä sekä ihmisen geeniperimän muokkaamisesta, niin silloin tietenkin tuon tekniikan kohdalla aletaan puhua niin sanotuista ”design-lapsista”, joilla on niitä ominaisuuksia, mitä vanhemmat heille haluavat antaa, ja tuo sitten tekee lapsista ikään kuin tuotteita.

Vaikka mitään geenimanipulaatiota ei pääsisi koskaan tapahtumaan, niin tietenkin noiden biologisten vanhempien harrastukset sekä heidän koulumenestyksensä voidaan tietenkin dokumentoida, ja sitten valita noista tarjokkaista sitten esimerkiksi kaksi musikaalista henkilöä, jotka sitten varmasti siirtävät tuon musikaalisuutta ohjaavan geenin kyseiseen lapseen. Mutta sama voidaan tehdä myös esimerkiksi ydinfyysikoille. Eli otetaan kaksi kappaletta fysiikkaa pää-aineenaan lukevaa opiskelijaa, ja heitä pyydetään luovuttamaan sukusolujaan yhteen tutkimukseen, ja sitten vain mennään luomaan koeputkilapsia noiden sukusolujen avulla. Kun puhutaan noista ”design-lapsista”, niin silloin tietenkin ihmisten mieleen nousee heti kuva siitä, että noiden kokeiden avulla sitten aletaan jalostaa jotain ”superihmisiä”.


Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin ongelmana tällaisessa toiminnassa on se, että botekniikassa tekniikka alkaa viedä ihmistä. Kun ajatellaan esimerkiksi sitä, että millainen on unelmien lapsi, ja jollain professorilla on sitten keinot saada itselleen tällainen lapsi, niin hän voi sitten luoda sen itselleen. Kun puhutaan siitä, millaisia uhkakuvia siihen liittyy, että joku professori sitten tekisi jonkun huippu-urhelijan sekä fysiikan professorin risteytyksen, niin hän ei välttämättä käsittäisi mitä on tekemässä. Tai tarkemmin ottaen hän ei ehkä kuitenkaan muistaisi miettiä tällaista asiaa kokonaan läpi.


Eli tuo professori toimisi tuolloin ajattelemattomasti. Ja kun tuo teko on tehty, niin sitten kyseisen asian kanssa pitäisi vain pystyä elämään. Missään nimessä kukaan koeputkilapsi ei varmaan ole syntyjään mikää ”Omen-elokuvasta” tuttu ”Damien”, joka sitten muuttaa ympäristönsä kamalaksi. Ketään ei saa suoraan tuomita hyväksi tai pahaksi. Mutta koeputkilapsien kohdalla voidaan kuitenkin kysyä että kannattaako lapselle koskaan kertoa, että hän on koeputkilapsi. Tai onko järkevää mainita missään koulun pihalla lapsen olevan niin sanottu ”design-lapsi”.


Se voi vaikuttaa tuollaisen lapsen kehitykseen negatiivisesti, eli hänelle voi kehittyä luonteenpiirteitä, mitä ei kukaan halua kohdata, ja muutenkin tuollaisen asian kertominen saattaa aiheuttaa tuollaisen ihmisen kohdalla hylkäämistä sekä myös turhaa suorituspainetta. Kuitenkin se että ihminen on jotenkin erikoinen, mutta hän ei sitä sitten saa itse tietää saattaa aiheuttaa vaaratilanteita, mitkä koskettavat ehkä suurta osaa ihmiskunnasta. Eli se että ihmiset eivät saa tietää, onko heillä jotenkin muunneltu geneettinen perimä voisi sitten auttaa tutkijoita selvittämään noiden ihmisten sosiaalisia taitoja, mutta arvatkaa vain tuleeko tuollaiseen tutkimukseen sitten oikeasti lupaa? Biotekniikka sitten auttaa tietenkin ihmiskuntaa ratkomaan sitä uhkaavia ongelmia.


Mutta kuitenkin noiden ihmisten, jotka näitä asioita tutkivat pitää muistaa se, että he ehkä jossain vaiheessa saattavat tehdä asioita, joista olisi pitänyt sitten keskustella hiukan etukäteen. Kun puhutaan siitä, että biotekniikassa tekniikka vie ihmistä, niin silloin tarkoitetaan tilannetta, missä tuota tutkimusta tehdään sekä yksityisissä että valtiollisissa laitoksissa, ja tuolloin tilanne voi olla sellainen, missä noita tutkijoilta pyydetään aina vain laaja-alaisempia geenihoitoja, ja sitä kautta voidaan jalostaa ihminen, joka on vastustuskykyinen jopa flunssavirukselle. Ja sitten voidaan lähteä korjaamaan silmän taittovirheitä, parantamaan CP-vammaisia sekä lisäämään ihmisten älykkyyttä.


Kaikki tämä voidaan tehdä geenisiirtojen avulla, ja ehkä jossain kauhukuvassa joku NHL-jääkiekkojoukkue alkaa tilata jostain laboratoriosta ihanteellisia jääkiekkoilijoita, joilla on täydelliset kehon mittasuhteet. Eli pahimmillaan biotekniikan kaupalliset sovellukset voivat johtaa geenimanipuloitujen urheilijoiden valmistamiseen jossain kaukaisessa laboratoriossa.


The alien intelligence might be conscious differently than we even imagine

“Could consciousness exist in beings that look nothing like us? A new philosophical paper argues that awareness may not depend on Earth’s bi...