Pohjois-Korea on laukaissut ohjuksen Japanin ylitse, ja tämä tietenkin panee valtiot kehittämään kilpaa ABM (Anti Ballistic Missile) sekä ASAT (Anti Satellite) -järjestelmiä

Pegasus-raketti B-52:n siiven alla:  näitä samoja
raketteja voidaan käyttää myös satelliittien
tuhoamiseen sekä ballististen
ohjusten torjuntaan

Pohjois-Korean hallinnon linja on se, että saamalla aikaan sodan, voisi se sitten pysyä vallassa, ja provosoimalla tilannetta saa se sitten aikaan pelkoa vastustajan riveissä. Kun tämä valtio laukoo ohjuksiaan Japanin ylitse, on sen tarkoitus näyttää kansalleen, että vastustaja on heikko, ja tuo pieni ydinasevaltio saa tehdä, mitä se haluaa. Kuitenkin ihmisiä on varmasti ihmetyttänyt, että miksi Japani ei vastaa tuleen tulella, ja iske tuohon maahan. Syy Japanin passiiviseen toimintaan tämän provokaation yhteydessä lienee se, että tuolla laukaisulla halutaan ehkä testata Japanin asevoimien kykyä reagoida tällaiseen yllättävään ohjusten laukaisuun. Kun puhutaan tuollaisten ydinohjusten iskujen torjumisesta, niin tietenkin valtiolla on oltava kaksi eri järjestelmää tällaisten iskujen varalta, ja tuolloin pitää muistaa se, että on kaksi tapaa tehdä tuo yllätyshyökkäys.


Kuitenkin tuon operaation yhteydessä voi tapahtua siten, että tuo valtio laukaisee yllättäen EMP-aseen kohteen päällä, jotta se saisi sitten aikaan vastustajan puolustuksen lamaantumisen, jotta sen aseet voivat iskeä tehokkaammin. Ensimmäinen tapa on laukaista kohteena olevaa valtiota kohti yksittäisiä ydinohjuksia, joiden torjuntaan voidaan silloin käyttää THAAD-tyyppisiä kineettistä energiaa käyttäviä ohjuksia. Niitä voidaan ampua kiinteistä siiloista, eli nämä kineettiseen energiaan perustuvat aseet voidaan asentaa mihin tahansa rakettiin, ja esimerkiksi Minuteman III ohjus voi viedä helposti tuollaisen kärjen kiertoradalle, jolloin torjunta voidaan aloittaa jo vastustajan ilmatilassa. Jos tuollainen THAAD-kärki laukaistaan kiertoradalta kohti maan pintaa, niin silloin sen nopeus kasvaa erittäin suureksi, jolloin tuo 20 000 kilometrin tuntinopeudella lentävän esineen synnyttämä kineettinen energia tuhoaa melkein minkä hyvänsä kohteen.


Mutta noita aseita voidaan asentaa myös Pegasus-raketteihin, jolloin myös B-52 voi tuhota satelliitteja sekä ampua alas mannertenvälisiä ohjuksia, ja vaikka Delta tai Atlas-kantoraketti voi viedä ne hyvin korkealle radalle, jolloin nämä aseet sitten voivat tuhota myös geostationaarisella radalla olevia kommunikaatio-satelliitteja. Niiden kärjissä on ilmeisesti gamma-kameroita, joiden avulla nuo aseet löytävät hyökkäävän ohjuksen taistelukärjen niiden lähettämän radioaktiivisen säteilyn perusteella, mutta jos valtio sitten tekee massa-hyökkäyksen, missä käytetään sen koko iskuvoimaa, niin silloi noita hyökkääviä kärkiä voidaan tuhota esimerkiksi laukaisemalla niitä kohti ydinaseita, jotka sitten räjäytetään tuon ohjusparven keskellä, ja tuo ydinräjähdys sitten saattaa ne toimintakyvyttömäksi lämpöaallon sekä EMP-pulssien avulla, ja tuo jälkimmäinen on se syy, miksi ydinkokeita ei tehdä lähiavaruudessa.


Maapalloa kiertävällä radalla laukaistava ydinase saa aikaan hyvin voimakkaan EMP-pulssin, mikä tuhoaa elektroniikkaa hyvin laajalla alueella. Esimerkiksi USA:n Minuteman III-ohjuksen MIRV-bussissa, eli laitteessa mihin taistelukärjet on liitetty epäillään myös olevan ydinpommeja, joiden tehtävänä on luoda kohdealueelle voimakas EMP-isku, jolla sitten saadaan mahdolliset torjuntaohjukset pois pelistä, mutta kuten tiedämme, niin samat EMP-iskut vaurioittavat myös ohjusten maaliin hakeutumisen tarkoitettua järjestelmää. Yksi malli operoida EMP-aseilla olisi tietenkin se, mikä on esitelty elokuvassa nimeltään "Goldeneye", eli maata kiertävälle radalle olisi tuolloin laukaistu satelliitteja, missä on tuollainen EMP-pommi, ja kun satelliitti sitten lentää kohteen yli, niin sen vetypommi laukaistaan, mikä saa aikaan erittäin voimakkaan sähkömagneettisen pulssin, mikä tuhoaa kohdealueella olevan elektroniikan.


Toinen tapa olisi sitten käyttää esimerkiksi tutkasatelliitteja, joiden tutkaan annetaan vain valtavasti tehoa, jolloin syntyy niin sanottu non-nuke EMP, ja tuollaisen valtavan voimakkaan tutkan rakentamiseen ei tarvita muuta, kun tutkasatelliitti sekä sysäyskondensaattorit, joilla voidaan sitten tuon tutkan tehoa kasvattaa hyvin paljon, tai sitten tietenkin voidaan satelliittiin asentaa räjähde, millä sen virtalähdettä puristetaan, jolloin syntyy EMP-signaali, mikä tuhoaa elektroniikan hyvin laajalta alueelta. ohjusten torjunnassa vasta-EMP-aseiden tarkoitus on tuhota niiden kärkien ohjauselektroniikan, mikä ainakin vaikuttaa sen toimintaa. Samoin maalla olevia OTH (Over the Horizon) tukia voidaan käyttää hyvin tehokkaiden EMP-signaalien luomiseen, eli noihin lähetys-antenneihin vain johdetaan valtavan voimakas sähkövirta, mikä lisää tutkan lähettimen tehoa, niin että siitä lähtevä radioaalto olisi jopa useiden megawattien tehoinen.


Noiden aseiden tarkoitus on valmistella valtiota omaan ydiniskuun tai muuhun sotilaalliseen toimintaan, ja eletromagneettisten aseiden tarkoitus on nimenomaan tuhota vastapuolen elektroniikkaa, ja tietenkin jos kaksi samaan virtapiiriin kiinnitettyä tutkaa lähettää säteilyä niin, että niiden lähettämät signaalit leikkaavat toisensa syntyy leikkauskohtaan valokaari, minkä lämpötila on useita tuhansia asteita, ja jotka varmasti vahingoittavat lentokoneita sekä ohjusten kärkiä. Mutta kuitenkin suurin osa noista torjunta-aseista perustuvat siihen, että ohjuksia kohti laukaistaan sarja vastaohjuksia tai niihin suunnataan tappajasatelliittien tulitusta. Yksi varteen otettavista laitteista on nimeltään MKV (Miniature Kill Vehicle), mikä on hyvin pienikokoinen tappajasatelliitti, joka ampuu kohdettaan raketilla, ja tuo äärimmäisen pieni satelliitti voidaan lähettää radalleen esimerkiksi Pegasus-raketilla, ja se asemoidaan matalalle kiertoradalle, josta kyseinen väline voidaan sitten kohdentaa esimerkiksi ICBM-ohjuksiin.


Noita aseita on ajateltu käyttää myös muita satelliitteja vastaan, joten niissäkin on tapahtunut kehitystä. Nykyään esimerkiksi valokuvaustiedustelua varten rakennetuista satelliiteista puhuttaessa ei enää tarkoiteta yhtä tiettyä satelliittia. Miniatyrisointi merkitsee sitä, että Maapallon kiertoradalle lähetetään satoja tai jopa tuhansia pieniä satelliitteja, jotka toimivat sitten ryhmänä. Kun tuollaiseen satelliittiparveen laukaistaan THAAD, niin silloin tietenkin se voi menettää pari ryhmään kuuluvaa laitetta. Nuo satelliittit ovat sellaisia normaaleja peiliteleskooppeja, joita myydään esimerkiksi optikkoliikkeissä, ja niihin on kiinnitetty ohjausyksikkö, mikä saa ne toimimaan ryhmässä kuin yksi suuri satelliitti. Tuolloin ryhmäkäytäntöjen avulla sitten saadaan tuo satelliittien parvi yhdistämään kuvansa elektronisesti, jolloin muutamien kymmenien senttien suuruisten satelliittien peileistä saadaan sama teho kuin esimerkiksi 15 metrin Newton-teleskoopista.


Samoin kommunikaatio- sekä ELINT (Electronic Intelligence)-satelliitit pyritään tekemään mahdollisimman pieniksi, jotta niihin on vaikeaa osua. Samalla niiden antennit pyritään valmistamaan mahdollisimman ohuesta rautalangasta, jotta niistä voidaan tehdä mahdollisimman suuria. Vaikka THAAD:in kaltainen ase sitten sattuisi osumaan tuohon satelliittiin, niin sen antenni on niin suuri, että siihen voi tulla muutamia reikiä. Näiden satelliittien runko on vain säilykepurkin kokoinen, ja sen toiminta perustuu kokonaan integroituihin piireihin, jolloin niiden runko voidaan tehdä hyvin pieneksi. Syy miksi nämä satelliitit sitten kestävät kosmista säteilyä erittäin hyvin, johtuu siitä että niiden runko on sisältä peitetty lehtikullalla, joka estää tehokkaasti kosmista säteilyä vahingoittamasta sen elektroniikkaa, joka näin kestää pidempään.


Kun puhutaan siitä, että hyökkäys muita satelliitteja vastaan tapahtuu nimenomaan kineettistä energiaa käyttävillä aseilla johtuu siitä, että nämä välineet ovat halvempia sekä turvallisempia kuin ydinaseet. Ydinaseiden ongelmana on se, että niiden räjähdyksessä muodostuvat radioaktiiviset hiukkaset jäävät kiertämään maapalloa, ja ne vahingoittavat kaikkia radalla olevia satelliitteja. Kineettiseen energiaan perustuvat satelliittien tuhoamiseen tarkoitetut menetelmät pitävät sisällään erilaisia raketteja sekä konekivääreitä. Eli oikeastaan osa tappajasatelliiteista on ikään kuin kiertoradalla olevia raketinheittimiä, joiden etu konekivääriin nähden on se, että nämä aseet eivät aiheuta rekyyliä, joka suistaa tuon asejärjestelmän pois radaltaan. Tietenkin tykkien sekä konekiväärien toiminta on myös täysin mahdollista, jos vain täsmälleen vastakkaiseen suuntaan aseen suusta sitten laukaistaan sama määrä ruutia, jolloin vastakkaiseen suuntaan kohdistuva rekyyli estää satelliittia kääntymästä väärään suuntaan.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Ei ole sama kenellä on maailman nopein supertietokone (Maailman nopein tietokone on taas kerran Kiinassa)

Sunway Taihu Light

Taas on uusi supertietokone saanut paikan maailman nopeimpana laskimena.  Kiinassa sijaitsevassa Wuxin kansallisessa supertietokonekeskuksessa sijaitseva Sunway Taihu Light tietokone, jonka toiminta perustuu suprajohtaviin mikropiireihin kykenee saavuttamaan yli 93 teraflopsin tehon, ja tuo tulos tekee siitä maailman tehokkaimman koskaan tehdyn tietokoneen. Se mikä erottaa supertietokoneen tavallisesta pöydällä olevasta tietokoneesta on sen teho, ja “Mooren laki" jonka mukaan mikropiirillä olevien komponenttien määrä tuplaantuu vuodessa, niin silloin voidaan sanoa, että nykyiset pöytätietokoneet hakkaavat mennen tullen 1980-luvun supertietokoneet.

Tuon takia supertietokoneen määritelmä ei ole stabiili, vaan se tarkoittaa oikeastaan vain kirkkaasti muita tietokoneita tehokkaampia tietokoneita, ja tuon takia supertietokone on oikeastaan vain tietokone, ja tuo tekninen kehitys tuo sitten eteen sellaisia ongelmia, kuin että esimerkiksi monet maailman pankkien käyttämistä koodiin pohjautuvista suojausjärjestelmistä kuten RSA-salaus on tehty 1980-luvun tietokoneita ajatellen. Tuohon aikaan tietokoneiden laskentateho oli paljon huonompi kuin nykyään ja kun tuohon salaukseen perustuva suojaus puretaan “brute forcea" käyttäen, niin muutaman pelopsin tehon saavuttavan supertietokoneen ei tarvitse kovin pitkää aikaa käyttää, kun se käy muutama tuhat erilaista sanaa ja mahdolliset niihin liitettävät numeroyhdistemät läpi

Tuon takia ei enää kannata käyttää salasanoja, joiden pituus on ennalta määrätty, koska tuolloin mahdollisuuksien määrä on rajoitettu, ja tuollaiselta supertietokoneelta ei kestä kovin kauaa, kun se käy sanakirjan läpi, ja kokeilee jokaista sanaa läpi sekä sisällyttää niihin  mahdollisia yleisimpiä korvausmerkkejä kuten e:n korvaamista kolmosella tai vastaavalla tavalla tapahtuvaa sanan muuttamista. Ja siksi järjestelmät pitää rakentaa siten, että mahdollisia salasanoja olisi mahdollisimman paljon, jotta niiden murtaminen ei tapahdu muutamassa sekunnissa.

Vaikka tuo yhdeltä koneelta tulevien yritysten määrä olisi rajoitettu, niin tuollaiset kryptologiassa käytettävät supertietokoneet osaavat vaihtaa oman IP-osoitteensa sekä verkkokorttien MAC-osoitteen, jos kirjautumisyrityksiä yritetään estää kohdejärjestelmän toimesta. Tuo kirjautumista yrittävän tietokoneen tunnistaminen tapahtuu IP- tai MAC-osoitteen eli verkkokortin sarjanumeron perusteella, mutta nuo osoitteet voidaan vaihtaa hyvin nopeasti. Idea on siinä, että IP- ja MAC-osoitteet ovat itseasiassa verkkokorttien osoitteita, joten supertietokoneiden jokainen moduuli voidaan varustaa kahdella verkkokortilla, joista toinen pitää huolta sen kyvystä kommunikoida muiden supertietokoneen moduulien kanssa, ja toista käytetään ulospäin tapahtuvaan kommunikointiin. Suurimmassa osassa maailman supertietokoneista käytetään Linux-käyttöjärjestelmää, koska se skaalautuu eli hyödyntää prosessorien tehoa paremmin kuin muut käyttöjärjestelmät.

Tietenkin myös Windowsia voidaan niissä käyttää esimerkiksi Citrixin kaltaisten virtuaalisten käyttöympäristöjen kautta, mikä tietenkin tekee mahdolliseksi myös kaikkien Windows-ohjelmien käytön noissa koneissa. Supertietokoneen rakenne on oikeastaan melko yksinkertainen. Se on vain ryhmä tavallisia tietokoneita, ja tuollainen superlaskin voidaan valmistaa yksinkertaisesti asettamalla tuhansiin tavallisiin tietokoneisiin yhteneväinen IP-osoite, mikä saa ne toimimaan kuten yksi valtava tietokone. Tai sitten supertietokone voidaan koota latomalla kasa emolevyjä samaan kaappiin, jolloin koneen päivittäminen myös fyysisten komponenttien osalta on helppoa.

Supertietokoneita käytetään mutkikkaiden kemiallisten proteiinin muodostus- yms. reaktioiden simulointiin. Syy miksi tästä asiasta pitää keskustella, on se että näiden kemiallisten reaktioiden simulointi sitten aiheuttaa sen, että myös uuden sukupolven komposiittimateriaalien valmistuksessa käytettävien kemiallisten olosuhteiden simulointi on tuolloin mahdollista,

Nämä uuden fullereeniin perustuvat keinomateriaalit valmistetaan tarkoin valvotuissa olosuhteissa, joissa sitten esimerkiksi käytetään erityisiä suojakaasuja, sekä tiloja, joissa ei ole ollenkaan happea, vaan noissa kammioissa suojakaasuna toimii typpi tai joku jalokaasu. Tämä kaasu sitten auttaa noita fullereenimolekyylejä reagoimaan keskenään hyvin korkeassa lämpötilassa. Koska kyseinen keinotekoinen ympäristö sitten täytetään esimerkiksi argonilla, niin silloin ei hiili pääse hapettumaan, kun siihen liitetään esimerkiksi rautaa. Joten tuolla menetelmällä voidaan periaatteessa luoda vaikka sulaa nestemäistä hiiltä, joka ei saa kuitenkaan koskettaa happea, koska silloin hiili palaa hiilimonoksidiksi.

Tuota äärimmäisen kuumaa massaa voidaan sitten valaa samalla tavoin muoteissa kuin metallia, mutta jos tämä tehdään, niin silloin äärimmäisen tärkeää on se, että tuo äärimmäisen kuumaksi kuumennettu hiili ei pääse kosketuksiin ilman hapen kanssa.  Samoin niitä käytetään esimerkiksi ydinräjähdysten simulointiin, mutta tietenkin niiden avulla voidaan houkutella tutkijoita johonkin maahan tekemään tutkimusta esimerkiksi matematiikan tai kryptologian alueelta.


https://www.top500.org/lists/2017/06/

Kyberhyökkäys voi olla hyvin vaarallinen, kun se tapahtuu oikeaan aikaan

Keskusteltaessa kyberhyökkäyksistä, niin silloin tietenkin tulee mieleen se, että niitä käytetään informaatiosodan verukkeella käytäviin kiristys-kampanjoihin, joissa tiedostoja salataan ilman käyttäjän lupaa, ja sitten niiden avaamisesta pyydetään palkkiota. Toinen mahdollisuus sitten ovat sellaiset toimenpiteet, missä tietokone lukitaan ilman, että käyttäjä saa siitä varoitusta, minkä jälkeen ruutuun ilmestyy esimerkiksi pankkiyhteys, mihin pitää maksaa lunnaita, tai tietokoneen kovalevyllä olevat tiedot tuhotaan.

Tuollaiset loogisiksi pommeiksi kutsutut välineet voivat toki toimia myös ilman varoitusta, ja tuolloin tietenkin se että miten tuo virus on tietokoneelle päässyt ratkaisee sen, että maksaako henkilö lunnaat. Näet jos virus ujutetaan tietokoneelle esimerkiksi laittoman pornokuvan kylkiäisenä, niin että sen koodi on stenologisin menetelmin upotettu kuvan koodiin, niin silloin tietenkin tuolla kiristäjällä on suurempi mahdollisuus saada haluamansa rahat, kuin se että tuo virus olisi putkahtanut koneelle jostain laillisesta latauksesta.

Tuo on sitten muuten yleensä kiristäjien ongelma, eli heidän pitää varmistaa kohteen suun pysyvän kiinni, kun hän tekee tuon hyökkäyksen. Jos normaali ihminen imaisee tietokoneelleen viruksia, niin hän todennäköisesti sitten tyhjentää kovalevynsä, eli asentaa käyttöjärjestelmän uudelleen tai pyytää mikrotukea vaihtamaan koneensa, sekä tietenkin soittaa siitä hyvästä vielä poliisille, joka kykenee jäljittämään epäillyn pankkitietojen perusteella.

Mutta jos tuo lataus on tullut laittomasta kohteesta, niin silloin edessä on ongelmia, koska tuolloin ei kiristyksen uhri ehkä uskalla sanoa tuota asiaa kenellekään. Loogisten pommien ongelma on siinä, että ne voidaan laukaista tiettyyn aikaan, eli noilla välineillä kyetään tuhoamaan tietyllä hetkellä esimerkiksi Linux-koneiden käyttäjätiedot sisältävät tietokannat, jolloin niiden käyttäminen muuttuu hyvin vaikeaksi, ja tietenkin tuollaisia data-aseita on olemassa myös SOCOM:in käytössä.

Tuollaisten erikoisjoukkojen käyttöön tarkoitettujen data-aseiden levittäminen sitten tapahtuu joko niin, että esimerkiksi johonkin tukikohtaan soluttaudutaan läppärit kainalossa, ja sitten nuo virukset levitetään esimerkiksi WLAN:in kautta sen tietokoneille. Kuitenkin pitää muistaa se, että nuo aseet voidaan levittää toiminta-alueelle esimerkiksi tutkan avulla, eli tukan radiosätelyn mukana kohteisiin lähetetään tietokoneviruksia, joita yritetään syöttää tällä tavoin vihollisen viestintäjärjestelmään tai WLAN-verkkoihin.

Samoin voidaan esimerkiksi GPS tai GLONASS paikannusjärjestelmiin voidaan yrittää ujuttaa viruksia, joita nuo välineet levittävät sitten vihollisen ohjussukellusveneisiin sekä muihin taisteluvälineisiin, eli ne voivat lamauttaa koko tietoverkon. Mutta noiden valtiolliseen käyttöön tarkoitettujen virallisten tahojen tekemien virusten ongelmana on se, että ne on tehty erittäin hyvin koulutettujen tiedemiesten valvonnassa, ja heillä on ollut käytössään kaikki mahdolliset testausvälineet, millä on varmistettu se, että nämä virukset läpäisevät kaikki mahdolliset palomuurit.

Kuitenkin tuollaiset data-aseet ovat vain tavallisia tietokoneohjelmia, joiden varastaminen on melko helppoa. Tarvitaan vain USB-tikku tai SD-kortti, niin silloin tuollaisen ohjelman voi kuka hyvänsä varastaa, jos hänellä on pääsy noiden ohjelmien koodeihin. Eli hän voi tehdä noista koodeista vaikka World-dokumentin, ja sitten vain siirtää nämä koodit esimerkiksi C-kääntäjälle, joka sitten muokkaa niistä toimivan ohjelman.

Ja jos tuollainen data-ase joutuu vahingossa esimerkiksi ydinvoimalan tiedostoihin, niin tuloksena voi olla kiina-ilmiö, mikä tarkoittaa reaktorin sydämen sulamista. Se mikä tekee näistä virallisista viruksista niin vaarallisia on se, että ne eivät ole mitään pikkupoikien kyhäelmiä, joita on pitänyt salata, vaan virallisissa laboratorioissa tuotettuja keinotekoisia organismeja, joita ovat filosofian tohtorien tekemiä välineitä, joissa on käytetty virallista testausmetodologiaa. Samoin noilla miehillä on ollut aikaa suorittaa tarpeelliset toimenpiteet, joilla viruksesta tulee sellainen, että se varmasti toimii. Eikä heitä myöskään ole häiritty kesken työtään, jolloin tuote on tietenkin paras mahdollinen.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kyberhyokkayksen-ensisijainen-kohde-selvisi/6486284

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Venus eli UFO:jen kuningatar sekä muita ilmakehän ilmiöitä.

Venus-planeetta

Tänään taas kävelin kohti kotia, ja muistelin sitä, että Venus-planeettaa sanotaan UFO:jen kuningattareksi. Silloin tällöin olen miettinyt tuota Arthur C. Clarken kirjassa olevaa mainintaa, ja kysynyt itseltäni, että miten joku voisi pitää planeetta Venusta eli ilta- ja aamutähteä UFO:na? Jokainen meistä tuntee tuon planeetan sen kirkkaudesta sekä siitä, että se näkyy nimenomaan aamulla sekä illalla, koska kyseinen kappale on meistä aurinkoon päin.

Kuitenkin aina silloin tällöin voidaan sanoa, että myös luonnolliset meteorit voivat käyttäytyä erittäin erikoisesti ja muutella suuntaansa, jos niiden koostumus olisi sellainen, että tuo meteoriitti olisi koostunut kahdesta eri kovuusarvon omaavasta aineesta. Tuolloin voisi käydä niin, että kun kyseinen kivipala saapuu maapallon ilmakehään, niin siitä palaa esimerkiksi pieni kulma pois, koska se koostuu ehkä jäästä, joka sitten sulaessaan muuttaa meteorin aerodynaamisia ominaisuuksia. Tuolloin voi pieni kivenkappale muuttaa suuntaa saapuessaan ilmakehään.

Mutta kuitenkin osa noista meteoreista käyttäytyy todella oudosti, ja yksi erikoisimmista ilmakehän ilmiöistä ovat tietenkin tulipallot, joita näkyy varsinkin talvella. Syy näihin tulipalloihin on usein pieni pala jäätynyttä ammoniakkia, joka sitten räjähtää saapuessaan maapallon kaasukehään. Tai sitten kyseessä on itseasiassa avaruuspölyn peittämä lumipallo, joka syöksyessään kaasukehään räjähtää palasiksi, Toki tuollaisen avaruuskiven sisään voi jäädä vettä tai jotain muuta helposti höyrystyvää jäätä , ja kun tuo kivi saapuu ilmkehään, niin silloin tuo sulavan jään laajetessaan aiheuttama murtuma repii meteorin kappaleiksi. Eli nämä ovat niitä luonnollisia selityksiä erilaisille oudoille kaasukehän ilmiöille, mitä me ihmiset  monesti ihastelemme.

Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että noista tulipaloista lähtee viheltävää tai rätisevää ääntä, niin tietenkin jos tuollaisen kosmisen kiven sisään on jäänyt kaasua, niin silloin se purkautuu ulos samalla tavalla kuin höyry purkautuu painekattilasta. Tai sitten kyse on ilmakehän yläosissa olevan pilven aiheuttama, ja tuolla pilvessä tapahtuu silloin se, että sen pienet jääkiteet varautuvat hangatessaan toisiaan, minkä jälkeen pilvessä  alkaa salamoida. Tuon sähköilmiö on sitten sellainen, että sitä tehostaa ilmakehän yläosiin suunnattu radiosäteily, joka varaa tehokkaasti pilviä sähköisesti. Eli vaikka tutkat sekä radiot eivät suoraan aiheutakaan kaikkea ilmakehässä olevien pilvien varautumista tai pilven sisäistä salamointia, niin ne takuulla tehostavat tuota ilmiötä.

Sähköisesti varautuneita pilviä on ajateltu joskus käyttää aseina, jolloin tuo toiminta olisi sellaista, missä vihollisen pommikoneiden reitille tehtäisiin keinotekoisia pilviä suihkuttamalla ilmakehään nestemäistä kaasua, mikä saa aikaan okluusiorintaman. Ja sitten noihin pilviin suunnataan parin megawatin radiolähetin, mikä varaa nuo pilvet sähköisesti. Tuolloin pilviin voidaan suunnata kaksi radiolähetintä, joilla saadaan aikaan se, että pilven hiukkaset kuumenevat jopa tuhansiin asteisiin, jolloin syntyy sitten plasmaa, mitä voidaan ohjata magneettikentän avulla kohti noita lentokoneita. Tai sitten voidaan valmistaa keinotekoinen ”stratocumulus”, mitä myös ukkospilveksi kutsutaan, jolloin tietenkin esimerkiksi laskuvarjojoukkojen operointi vaikeutuu.

Mikäli keskustellaan siitä, mitä esimerkiksi sähkömagnetismi voi saada aikaan ilmakehässä, niin radioaallot aiheuttavat joskus sellaisen ilmiön, että ilmaan syntyvä plasma saa aikaan sen, että radiosignaali ikään kuin imeytyy tuohon plasmakerrokseen, eikä tuolloin voi kimmota ionosfääristä, mikä sitten tietenkin estää GPS-laitteen toiminnan. Kuitenkin voidaan ajatella, että vihollisen päälle muodostetaan kemikaalien avulla keinotekoinen ukkospilvi, jonka avulla heidän toimintaansa vaikeutetaan. Voimakas salamointi sekä vesisade sitten aiheuttavat sen, että vihollinen sitten hukkuu mutaan, ja salamat voivat haitata esimerkiksi radiolaitteiden toimintaa.  Kun puhutaan vanhoista tutuista chemtraileista, niin vaikka lentokonetta ei näy, niin niitä voi silti muodostua.

Korkealla lentävä suihkuhävittäjä tai siitä lähtevä ilmakartio voi aiheuttaa sellaisen ilmiön, missä alailmakehään muodostuu tuollainen nauhamainen pilvimuodostelma, joka saa aikaan paljon spekulaatioita äänettömistä lentokoneista, mutta toisinaan myös tutkat aiheuttavat tuollaisia säteittäisiä pilvimuodostelmia, ja sitten nuo chemtrail-pätkät syntyvät usein siitä, että hävittäjä tai joku muu kone lisää pieneksi hetkeksi tehoa, jolloin ilmaan jää ohut nauhamainen tiivistymisvana. Mutta jos palataan siihen, kuinka Venusta joku luulee UFOksi, niin silloin kyllä on mielestäni kyse esimerkiksi huumaantumisesta. Jos henkilö on yllättäen saanut huumausaineita tietämättään, niin hän saattaa kadottaa tilan havaitsemiskykynsä. Näet yleensä tuota planeettaa ei luulla miksikään lentäväksi esineeksi, koska se on niin kauhean tunnettu kohde taivaalla.

marxjatalous.blogspot.fi