Kosmisen Gulliverin harharetket peukaloisten planeetalla sekä ajatuksia painovoimasta

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/kosmisen-gulliverin-harharetket.html

Kimmo Huosionmaa

Oletteko koskaan lukeneet kirjaa Guliverista, joka joutuu peukaloisten maahan. Tuossa tarinassa ikään kuin kuvaillaan tahtomatta se, miten gravitaatio eli painovoima muokkaa oliota. Kun lähdemme ajattelemaan esimerkiksi supermaapalloja, niin aina silloin tällöin joku tutkija sanoo, että niillä ei ehkä voisi esiintyä elämää, joka olisi meidän kaltaisemme. Mutta kuitenkin kun ajatellaan mukavia asioita näin kesäisen päivän ratoksi, niin miksi emme voisi ajatella asioita niin, että tuollaisen valtavan massiivisen kappaleen pinnalla kasvaisi olentoja, jotka olisivat aivan kuten me, mutta nuo kuvitteelliset oliot olisivat kuitenkin hyvin paljon meitä pienempiä. Eli he olisivat kääpiökokoisia ihmisiä, joiden solut olisivat erittäin pieniä, mutta tässä kosmisessa Gulliverin tarinassa heillä olisi tietenkin samanlainen älykkyysosamäärä kuin meilläkin.

Jos ajatellaan sitä, että tuollainen kosminen Gulliver tai hänen avaruusaluksensa syöksyisi tuollaiselle eksoplaneetalle, jossa lämpötila olisi vastaava kuin Maassa, mutta sen painovoima olisi valtavan suuri, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että tuollainen kosminen Gulliver ei ehkä kyseisellä kappaleella voisi liikkua ilman eksoluurankoa eli robottia, joka auttaa henkilöä liikkumaan raskaassa maastossa. Tuon laitteen tehtävä olisi kannattaa hänen painoaan, joka voisi olla vaikka 100 kertaa suurempi kuin mitä se olisi Maassa. Tuo kosminen Gulliver siis laskeutuisi planeetalle, jonka pinnalta pakonopeus olisi 100 G, mikä tarkoittaa, että planeetan paino olisi sata kertaa suurempi kuin Maan. Ja tuolloin esimerkiksi päähän pantu kilon painoinen kypärä painaa sata kiloa, eli tuolloin olisi tietenkin sellainen ongelma, että esimerkiksi astronautin niskanikamat katkeaisivat jos hän liikuttaa äkisti päätään.

Tuollaisella super raskaalla maapallolla voisi tietenkin olla täysin samanlainen kasvisto kuin Maapallolla, jos me ihmiset olisimme esimerkiksi muuttaneet sen pinnan sekä kasviston omamme kaltaiseksi. Tuolloin me ihmiset olisimme voineet esimerkiksi polttaa sen pinnan mikroaaltoja tuottavien  satelliittien avulla, ja sen jälkeen olemme voineet vain siirtää Maan humusta sekä eliöitä sen pinnalle. Eli tuossa tapauksessa ihmiskunta olisi löytänyt planeetan, jossa olisi valmiiksi primitiivistä elämää, jonka jälkeen tuollainen planeetta määrätään muutettavaksi uudeksi Maaksi. Tuolloin valtavat mikroaaltoja lähettävät satelliitit alkavat vain sulattaa tuon planeetan pintaa, ja sitten vain tuodaan tarpeellinen humus paikalle.

Nuo satelliitit olisivat siis samanlaisia, kuin mitä esimerkiksi USA:n Boeing-lentokone-yhtiöt ovat suunnitelleet tuottamaan Maahan energiaa. Kyseisten voimalasatelliittien valmistamisessa on poliittinen vastustus suurta, koska ne muodostavat samalla myös tehokkaan asejärjestelmän. Tuon mikroaaltopolton tarkoitus olisi tietenkin poistaa planeetan omat organismit, minkä jälkeen meidän tuntemiemme lajien siirto olisi mahdollista, ilman että syntyisi tilanne, missä hypoteettisen  planeetan endeemiset oliot tuhoavat nuo siirretyt lajit. Kun sitten tuo planeetta on poltettu, ja tarpeellinen humus siirretty, niin sitten vain ihmisetkin voidaan siirtää sikiöinä tuolle planeetalle. Tämän jälkeen painovoima muovaa olioita sellaisiksi, että ne voivat toimia tuolla kuvitteellisella planeetalla, ja tuolloin silmien eteen tulee sellaisia kuvia, missä planeettaa peittäisi sankka metsä, joka olisi vain sellainen korteen kokoisten puiden muodostama kerros.

Merellä tuon planeetan suurin asukki voisi olla kultakalan kokoinen valas, joka tietenkin kertoo siitä, että painovoima muovaa olioita kaiken aikaa. Ja sitten kun ihmiset saapuvat, niin tietenkin noista tapahtumista olisi kulunut jo tuhansia vuosia, joten nuo kuvitteelliset ihmiset, jotka on alkioina lähetetty tuolla planeetalle, olisivat jo ehtineet kehittää teknologiaansa sellaiseksi, että se poikkeaa meidän tuntemastamme mallista täysin. Eli tuolloin me kohtaisimme lajin, joka kerran oli kaltaisemme, mutta on kutistunut täysin eri mittoihin, kuin mitä se oli ennen. Tämä oli kirjoitus hypoteettisesta planeetasta, joka ehkä joskus tulee eteemme. Ja silloin me emme voi sitten enää perua. Tuolloin me muutumme itse olioksi, joka leikkii Jumalaa muille. Tuon takia toivon, että silloin käyttäydymme hieman sivistyneemmin kuin ennen olemme käyttäytyneet.

Kuva I

http://www.manyworlds.space/wp-content/uploads/2016/02/zj527738e0.jpg

Pohjois-Korea on laukaissut ohjuksen Japanin ylitse, ja tämä tietenkin panee valtiot kehittämään kilpaa ABM (Anti Ballistic Missile) sekä ASAT (Anti Satellite) -järjestelmiä

Pegasus-raketti B-52:n siiven alla:  näitä samoja
raketteja voidaan käyttää myös satelliittien
tuhoamiseen sekä ballististen
ohjusten torjuntaan

Pohjois-Korean hallinnon linja on se, että saamalla aikaan sodan, voisi se sitten pysyä vallassa, ja provosoimalla tilannetta saa se sitten aikaan pelkoa vastustajan riveissä. Kun tämä valtio laukoo ohjuksiaan Japanin ylitse, on sen tarkoitus näyttää kansalleen, että vastustaja on heikko, ja tuo pieni ydinasevaltio saa tehdä, mitä se haluaa. Kuitenkin ihmisiä on varmasti ihmetyttänyt, että miksi Japani ei vastaa tuleen tulella, ja iske tuohon maahan. Syy Japanin passiiviseen toimintaan tämän provokaation yhteydessä lienee se, että tuolla laukaisulla halutaan ehkä testata Japanin asevoimien kykyä reagoida tällaiseen yllättävään ohjusten laukaisuun. Kun puhutaan tuollaisten ydinohjusten iskujen torjumisesta, niin tietenkin valtiolla on oltava kaksi eri järjestelmää tällaisten iskujen varalta, ja tuolloin pitää muistaa se, että on kaksi tapaa tehdä tuo yllätyshyökkäys.


Kuitenkin tuon operaation yhteydessä voi tapahtua siten, että tuo valtio laukaisee yllättäen EMP-aseen kohteen päällä, jotta se saisi sitten aikaan vastustajan puolustuksen lamaantumisen, jotta sen aseet voivat iskeä tehokkaammin. Ensimmäinen tapa on laukaista kohteena olevaa valtiota kohti yksittäisiä ydinohjuksia, joiden torjuntaan voidaan silloin käyttää THAAD-tyyppisiä kineettistä energiaa käyttäviä ohjuksia. Niitä voidaan ampua kiinteistä siiloista, eli nämä kineettiseen energiaan perustuvat aseet voidaan asentaa mihin tahansa rakettiin, ja esimerkiksi Minuteman III ohjus voi viedä helposti tuollaisen kärjen kiertoradalle, jolloin torjunta voidaan aloittaa jo vastustajan ilmatilassa. Jos tuollainen THAAD-kärki laukaistaan kiertoradalta kohti maan pintaa, niin silloin sen nopeus kasvaa erittäin suureksi, jolloin tuo 20 000 kilometrin tuntinopeudella lentävän esineen synnyttämä kineettinen energia tuhoaa melkein minkä hyvänsä kohteen.


Mutta noita aseita voidaan asentaa myös Pegasus-raketteihin, jolloin myös B-52 voi tuhota satelliitteja sekä ampua alas mannertenvälisiä ohjuksia, ja vaikka Delta tai Atlas-kantoraketti voi viedä ne hyvin korkealle radalle, jolloin nämä aseet sitten voivat tuhota myös geostationaarisella radalla olevia kommunikaatio-satelliitteja. Niiden kärjissä on ilmeisesti gamma-kameroita, joiden avulla nuo aseet löytävät hyökkäävän ohjuksen taistelukärjen niiden lähettämän radioaktiivisen säteilyn perusteella, mutta jos valtio sitten tekee massa-hyökkäyksen, missä käytetään sen koko iskuvoimaa, niin silloi noita hyökkääviä kärkiä voidaan tuhota esimerkiksi laukaisemalla niitä kohti ydinaseita, jotka sitten räjäytetään tuon ohjusparven keskellä, ja tuo ydinräjähdys sitten saattaa ne toimintakyvyttömäksi lämpöaallon sekä EMP-pulssien avulla, ja tuo jälkimmäinen on se syy, miksi ydinkokeita ei tehdä lähiavaruudessa.


Maapalloa kiertävällä radalla laukaistava ydinase saa aikaan hyvin voimakkaan EMP-pulssin, mikä tuhoaa elektroniikkaa hyvin laajalla alueella. Esimerkiksi USA:n Minuteman III-ohjuksen MIRV-bussissa, eli laitteessa mihin taistelukärjet on liitetty epäillään myös olevan ydinpommeja, joiden tehtävänä on luoda kohdealueelle voimakas EMP-isku, jolla sitten saadaan mahdolliset torjuntaohjukset pois pelistä, mutta kuten tiedämme, niin samat EMP-iskut vaurioittavat myös ohjusten maaliin hakeutumisen tarkoitettua järjestelmää. Yksi malli operoida EMP-aseilla olisi tietenkin se, mikä on esitelty elokuvassa nimeltään "Goldeneye", eli maata kiertävälle radalle olisi tuolloin laukaistu satelliitteja, missä on tuollainen EMP-pommi, ja kun satelliitti sitten lentää kohteen yli, niin sen vetypommi laukaistaan, mikä saa aikaan erittäin voimakkaan sähkömagneettisen pulssin, mikä tuhoaa kohdealueella olevan elektroniikan.


Toinen tapa olisi sitten käyttää esimerkiksi tutkasatelliitteja, joiden tutkaan annetaan vain valtavasti tehoa, jolloin syntyy niin sanottu non-nuke EMP, ja tuollaisen valtavan voimakkaan tutkan rakentamiseen ei tarvita muuta, kun tutkasatelliitti sekä sysäyskondensaattorit, joilla voidaan sitten tuon tutkan tehoa kasvattaa hyvin paljon, tai sitten tietenkin voidaan satelliittiin asentaa räjähde, millä sen virtalähdettä puristetaan, jolloin syntyy EMP-signaali, mikä tuhoaa elektroniikan hyvin laajalta alueelta. ohjusten torjunnassa vasta-EMP-aseiden tarkoitus on tuhota niiden kärkien ohjauselektroniikan, mikä ainakin vaikuttaa sen toimintaa. Samoin maalla olevia OTH (Over the Horizon) tukia voidaan käyttää hyvin tehokkaiden EMP-signaalien luomiseen, eli noihin lähetys-antenneihin vain johdetaan valtavan voimakas sähkövirta, mikä lisää tutkan lähettimen tehoa, niin että siitä lähtevä radioaalto olisi jopa useiden megawattien tehoinen.


Noiden aseiden tarkoitus on valmistella valtiota omaan ydiniskuun tai muuhun sotilaalliseen toimintaan, ja eletromagneettisten aseiden tarkoitus on nimenomaan tuhota vastapuolen elektroniikkaa, ja tietenkin jos kaksi samaan virtapiiriin kiinnitettyä tutkaa lähettää säteilyä niin, että niiden lähettämät signaalit leikkaavat toisensa syntyy leikkauskohtaan valokaari, minkä lämpötila on useita tuhansia asteita, ja jotka varmasti vahingoittavat lentokoneita sekä ohjusten kärkiä. Mutta kuitenkin suurin osa noista torjunta-aseista perustuvat siihen, että ohjuksia kohti laukaistaan sarja vastaohjuksia tai niihin suunnataan tappajasatelliittien tulitusta. Yksi varteen otettavista laitteista on nimeltään MKV (Miniature Kill Vehicle), mikä on hyvin pienikokoinen tappajasatelliitti, joka ampuu kohdettaan raketilla, ja tuo äärimmäisen pieni satelliitti voidaan lähettää radalleen esimerkiksi Pegasus-raketilla, ja se asemoidaan matalalle kiertoradalle, josta kyseinen väline voidaan sitten kohdentaa esimerkiksi ICBM-ohjuksiin.


Noita aseita on ajateltu käyttää myös muita satelliitteja vastaan, joten niissäkin on tapahtunut kehitystä. Nykyään esimerkiksi valokuvaustiedustelua varten rakennetuista satelliiteista puhuttaessa ei enää tarkoiteta yhtä tiettyä satelliittia. Miniatyrisointi merkitsee sitä, että Maapallon kiertoradalle lähetetään satoja tai jopa tuhansia pieniä satelliitteja, jotka toimivat sitten ryhmänä. Kun tuollaiseen satelliittiparveen laukaistaan THAAD, niin silloin tietenkin se voi menettää pari ryhmään kuuluvaa laitetta. Nuo satelliittit ovat sellaisia normaaleja peiliteleskooppeja, joita myydään esimerkiksi optikkoliikkeissä, ja niihin on kiinnitetty ohjausyksikkö, mikä saa ne toimimaan ryhmässä kuin yksi suuri satelliitti. Tuolloin ryhmäkäytäntöjen avulla sitten saadaan tuo satelliittien parvi yhdistämään kuvansa elektronisesti, jolloin muutamien kymmenien senttien suuruisten satelliittien peileistä saadaan sama teho kuin esimerkiksi 15 metrin Newton-teleskoopista.


Samoin kommunikaatio- sekä ELINT (Electronic Intelligence)-satelliitit pyritään tekemään mahdollisimman pieniksi, jotta niihin on vaikeaa osua. Samalla niiden antennit pyritään valmistamaan mahdollisimman ohuesta rautalangasta, jotta niistä voidaan tehdä mahdollisimman suuria. Vaikka THAAD:in kaltainen ase sitten sattuisi osumaan tuohon satelliittiin, niin sen antenni on niin suuri, että siihen voi tulla muutamia reikiä. Näiden satelliittien runko on vain säilykepurkin kokoinen, ja sen toiminta perustuu kokonaan integroituihin piireihin, jolloin niiden runko voidaan tehdä hyvin pieneksi. Syy miksi nämä satelliitit sitten kestävät kosmista säteilyä erittäin hyvin, johtuu siitä että niiden runko on sisältä peitetty lehtikullalla, joka estää tehokkaasti kosmista säteilyä vahingoittamasta sen elektroniikkaa, joka näin kestää pidempään.


Kun puhutaan siitä, että hyökkäys muita satelliitteja vastaan tapahtuu nimenomaan kineettistä energiaa käyttävillä aseilla johtuu siitä, että nämä välineet ovat halvempia sekä turvallisempia kuin ydinaseet. Ydinaseiden ongelmana on se, että niiden räjähdyksessä muodostuvat radioaktiiviset hiukkaset jäävät kiertämään maapalloa, ja ne vahingoittavat kaikkia radalla olevia satelliitteja. Kineettiseen energiaan perustuvat satelliittien tuhoamiseen tarkoitetut menetelmät pitävät sisällään erilaisia raketteja sekä konekivääreitä. Eli oikeastaan osa tappajasatelliiteista on ikään kuin kiertoradalla olevia raketinheittimiä, joiden etu konekivääriin nähden on se, että nämä aseet eivät aiheuta rekyyliä, joka suistaa tuon asejärjestelmän pois radaltaan. Tietenkin tykkien sekä konekiväärien toiminta on myös täysin mahdollista, jos vain täsmälleen vastakkaiseen suuntaan aseen suusta sitten laukaistaan sama määrä ruutia, jolloin vastakkaiseen suuntaan kohdistuva rekyyli estää satelliittia kääntymästä väärään suuntaan.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Luvatonta rajan ylittämistä ei koskaan kannata julkistaa, koska tuo teko on laiton ja siitä voi tulla seurauksia

Lehtikuva

Tässä muuten sellainen asia, mistä ei paljoa olla muistettu puhua. Eli missään nimessä valtion rajaa ei saa luvatta ylittää, ja vaikka omat rajaviranomaisemme ovatkin melko leppoisia ihmisiä, niin kuitenkin heidän velvollisuutensa on pidättää ihmiset, jotka tulevat ilman lupaa rajan yli. Ja jos henkilö sattuu sitten Venäjällä jäämään kiinni tuosta seikkailusta, voi edessä olla vähän vakavampi juttu, kuin se että henkilö istuu mukavassa poliisiputkassa ja vastailee muutamiin tuhansiin kysymyksiin. Muistakaa että Venäjän rajavartiosto voi ottaa henkilöstä kuvan esimerkiksi kauko-ohjattavalla kameralla, ja sitten jos henkilö seuraavan kerran tulee käymään ehkä turistina Venäjällä, niin hänelle voi silloin koitua seuraamuksia, vaikka edellistä käyntiä ei olisi ilmoitettu Suomen viranomaisille.

Rajavartiolaitoksen tehtävänä on turvata maamme suvereenia koskemattomuutta, ja sen takia tuon rajan yli ei saa missään nimessä mennä. Näet on mahdollista että joku saattaisi yrittää soluttaa joko Suomeen tai Suomesta Venäjälle aseita, joita ehkä aiotaan käyttää poliittisissa tai muissa vastaavissa attentaateissa, sekä tietenkin repussa voidaan kuljettaa myös huumausaineita. Itärajan yli tietenkin on legendojen mukaan kulkenut valtava määrä vakoilijoita, mutta uskoisin että suuri osa noista tapauksista sattui kyllä joskus 1950-luvulla, jolloin nuo vanhat kaukopartiomiehet sekä aseveljet olivat vielä voimissaan, ja aatteet elivät noiden 30-kymppisten miesten mielissä tuoreina. Tuolloin vakoilu tapahtui niin, että Venäjän tai oikeastaan Neuvostoliiton lentotukikohtien sekä Murmanskin laivastoaseman läheisyyteen asetettiin ajastimella varustettuja kameroita, joiden filmit sitten käytiin hakemassa pois.

Eli tähän aikaan  ei ollut olemassa satelliittiradioita eikä automaattisia kameroita, jotka lähettävät kuvia reaaliaikaisesti satelliiteille, ilman että ihmisten täytyy niiden toimintaan puuttua. Tuolloin 1950-luvulla kamerat käytiin viemässä rajan yli entisten antikommunistien toimesta, ja nämä operaatiot olivat tietenkin hyvin vaarallisia. Niistä asioista  en enempää yksityiskohtia tiedä, mutta toki tällaista toimintaa harjoitettiin CIA:n toimesta, ja suurin osa noista laittomista rajanylityksistä tehtiin ilmeisesti Norjan kautta, jotta Suomalaiset yhteistoimintamiehet eivät paljastuisi, ja tuolloin USA tai oikeastaan NATO saattoi ohjata noita Norjan rajavartioston partioita muualle, jotta tiedot noista rajanylityksistä eivät päätyisi vääriin käsiin.

Suomen rajavartiosto ei näet ollut NATO:n kontrollissa, joten sen toimintaan eli lähinnä aikatauluihin ei USA voinut vaikuttaa, joten tuon takia operaatiot suoritettiin Norjan kautta, ja muutenkaan CIA ei suoraan asioinut Norjalaisten kanssa, jotta nuo rajamiehet eivät kertoisi asioista Neuvostoliiton tiedustelupalvelulle, joka saattoi suuntamikrofonin avulla kuunnella noita rajalla liikkuvia partioita, ja kyseiset mikrofonit voidaan liittää radiopuhelimiin, joten tieto noista keskusteluista saattoi päätyä suoraan GRU:n päämajaan ketjutettujen radioiden kautta. Nykyään nuo laitteet voidaan myös suunnata etäkäytön avulla, ja niihin on myös liitetty kameroita, ja noiden laitteiden valvonta voidaan hoitaa suoraan Moskovasta . Nykyään tällaiset kamerat voidaan pudottaa satelliitista eräänlaisessa kapselissa, ja niitä käytetään tilanteissa, missä satelliittien omat kamerat eivät kykene tarkkailemaan kohdetta.

Usein nämä kamerat on asennettu RPV:hen, jota voidaan liikuttaa niin, että se kykenee katsomaan esimerkiksi sukellusveneiden tukikohtaan tai niiden huoltobunkkeriin sisään. Tällaiset välineet käyttävät satelliittien kautta tapahtuvaa kommunikaatiota, ja ne valmistetaan sellaisesta materiaalista, että ne voidaan tuhota huomaamattomasti. Eli niihin on asennettu sellainen itsetuhopanos, joka tuhoaa nuo laitteet jos niitä aiotaan avata, ja tietenkin myös paristojen loppuessa niiden joutuminen väärin käsiin voidaan estää.

Mutta jos noita nanohelikoptereita käytettäessä ei rahasta ole puutetta, niin silloin voidaan käyttää myös Kromi-85-isotooppiin perustuvia paristoja, joiden avulla noiden tavallisten X-helikopterien toiminta-aikaa voidaan jatkaa lähes äärettömän pitkään. Mutta tällainen RTG vaatii sitten erikoisluvat, mutta vastavuoroisesti se voisi lennellä vuosikausia vastapuolen ilmatilassa, ja käyttää esimerkiksi laser-mikrofoneja, sekä infrapunakameroita ja ehkä plasmaspektrometrejä siihen, että se kerää tietoja vihollisen toiminnasta sen sotilastukikohdissa, ja tuo laite voi siis vuosien ajan lennellä ympäri Venäjää tai USA:aa, jos sen lähettäjä on GRU eli Venäjän sotilastiedustelu. Mutta kun palataan tuohon luvattomaan rajanylitykseen, niin sitä ei kannata koskaan kuuluttaa ympäriinsä, koska siitä voi tulla ikäviä seurauksia.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/somessa-levitetaan-tietoja-missa-itaraja-voisi-vuotaa-rikostutkinta-tehdaan-joka-sentista/6483224

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Lentokoneiden seisminen salaisuus: vulkanismin hallintaa sekä tutka-tekniikkaa, joka voi olla jonkun pahin painajainen

Vulkanismia on aina pelätty aivan aiheesta, mutta kun puhutaan teknisestä kehityksestä, niin ehkä tulevaisuudessa me ihmiset voimme hallita tulivuoria. Tämä hallinta on periaatteessa hyvin yksinkertaista, eli tulivuoren magma-säiliöön porataan vain reikiä, joiden kautta se voisi purkaa paineensa hiljaa sekä hallitusti. Nuo reiät voidaan tehdä laser-poralla, ja jos niitä on tarpeeksi, ja ne pidetään auki, niin silloin tuo vulkaani voisi olla purkautumatta.

Kuitenkin on toinen tapa hallita tulivuoria, ja se perustuu siihen, että niiden kraaterit räjäytetään auki tai purkautuvan tulivuoren magma-tiehyitä aletaan laajentaa esimerkiksi räjäyttämällä sen huippu kappaleiksi, jolloin kapillaari-ilmiön vaikutus ei niin suuri olisi, tai ainakin purkaus voisi sattua ennalta arvattavaan aikaan. Tietenkin esimerkiksi laava-virtojen suuntaa on osattu kääntää jo pitkään esimerkiksi maa-valleilla tai kaivamalla niiden reitille ojia.

Eräässä elokuvassa on mainintoja “avaruussukkulan seismisestä salaisuudesta” , joka on oikeastaan ikään kuin vitsi tai syy lähettää tuon elokuvan päähenkilö mielisairaalaan. Mutta kuten tiedämme, niin vulkanismia sekä maanjäristyksiä on kautta aikojen haluttu hyödyntää esimerkiksi taisteluissa. Kun puhutaan siitä, miten monissa kirjoissa esimerkiksi Kaliforniassa olevaan Sand Andreasin mannerlaattojen siirroslinjaan on asennettu vetypommeja, joilla kyseinen osavaltio saadaan sitten vajoamaan veden alle. Kuitenkaan ajatus maanjäristysten hyödyntämisestä esimerkiksi vihollisen ohjus-tukikohtien sekä muiden bunkkerien tuhoamisessa ei ole mitenkään uusi.

Jo Toisen Maailmansodan aikaan oli Britannian ilmavoimilla käytössään 5000 kilon “Tallboy” sekä 10 000 kilon “Grand Slam” pommeja, joiden tarkoitus oli tuhota saksan sukellusvenetukikohtia, jotka olivat maan sisään kaivettuja bunkkereita. Noiden bunkkerien tuhoaminen maanalaisella shokki-aallolla oli tehokas tapa murskata vihollisen tärkeää infrastruktuuria. Tuon jälkeen on noista pommeista kehitelty ydin-latauksilla varustettuja versioita, joiden tuhovoima riittää myös hyvin panssaroitujen kohteiden tuhoamiseen. Kyseiset seismiset pommit ovat muodoltaan pitkiä sekä kapeita, ja niiden toiminta on sellaista, että ensin laskuvarjo kääntää aseen oikeaan asentoon maahan nähden, jonka jälkeen sen raketti-boosteri käynnistyy.

Tuo ase saattaa olla tandem-ydinpommi, eli kaksi tai useampia tällaisia aseita suunnataan samaan kohteeseen siten, että ne iskevät samaan paikkaan muutaman sekunnin välein, jolloin ne porautuvat lopulta myös kaikkein raskaimmin  panssaroitujen bunkkerien katon läpi. Kuitenkaan tämä väline ei ole se kaikkein pelätyin seisminen ase, vaikka se voidaan pudottaa kohteeseensa maapallon kiertoradalta.

Erittäin pelätty malli liittyy sähkömagneettisen säteilyn hyödyntämiseen tuollaisen keinotekoisen maanjäristyksen luomisessa. Tuossa elektromagneettiseen laitteeseen perustuvassa  ratkaisussa maan sisään luodaan keinotekoinen magmatasku, joka sitten saa aikaan sen, että maa alkaa jossain kohtaan tärähdellä, ja tuollainen ihmisen aikaansaama maanjäristys voi olla todella vaarallinen. Meillä on jo tähän tarvittava tekniikka hallussamme. Eli meidän pitää vain lähettää maapallon kiertoradalle joko passiivinen radio-heijastin tai sitten maan kiertoradalle voidaan lähettää kaksi radiomaseria, joiden avulla sitten maan pinnan alle luodaan valokaari.

Tuollaiset radiomaserit voivat olla joko omavaraisia tarvitsemansa energian suhteen, eli nuo välineet olisi varustettu valtavilla aurinkopaneeleilla. Tai sitten ne voivat toimia siten, että noihin satelliitteihin kohdennetaan valtavan voimakkaita radioaaltoja, jotka se sitten kokoaa ja välittää nuo signaalit maan sisään. Tuollainen väline on äärimmäisen vaarallinen, koska sen avulla voidaan esimerkiksi talojen sisään muodostaa valokaaria, joiden takia ihmiset voivat polttaa itsensä todella pahasti.

Nämä ELF-radioon perustuvat maserit voivat tuhota minkä tahansa ydinsukellusveneen, minkä ne havaitsevat. Tuollainen laitteisto on periaatteessa jo olemassa. Tarvitaan vain kaksi tutkavalvontasateliittia kuten “Lacrossea”, joiden tutkat synkronoidaan samalle taajuudelle, ja sitten ne kohdennetaan samaan maapallon kohtaan, johon syntyy sitten erittäin kuuma valokaari. Toki noiden radioiden ei välttämättä tarvitse olla mitään suunnattuja laitteita, vaan aivan tavalliset tutkat voivat aiheuttaa tämän ilmiön, joten periaatteessa kaksi AWACS (Airborne Warning And Control System)-koneet voisivat toimia tällaisina aseina niin, että niiden tutkat säädetään toimimaan samalla aaltopituudella, jolloin noiden radiosäteiden leikkauskohdassa ilmenee tuo ilmiö.

Eli tässä kirjoitelmassa AWACS tarkoittaa kaikkia maailman tutkavalvontakoneita eikä vain USA:n Boeing E-3 “Sentry” tai Venäjän IL-76 “Mainstay”- koneita, joiden tehtävänä on sekä etsiä maan pinnan läheisyydessä lentäviä maaleja, ja ohjata omien hävittäjien toimintaa alaspäin katsovan tutkansa avulla.  Toki jos nuo koneet on varustettu sopivilla tutkilla, niin niillä voidaan etsiä myös sukellusveneitä sekä bunkkereita. Tuolloin niihin pitää vain kiinnittää ELF-tutka, joka voi läpäistä esteitä tehokkaammin, ja tuota aallonpituutta käytetään myös sukellusveneiden viestinnässä, kun vene on erittäin syvällä meren pinnan alla.

NORAD:issa on epäilty että Kanadaan vuonna 1978 pudonneen KOSMOS-954-satelliitin ydinreaktori liittyy tämän tyyppiseen aseeseen, jolla olisi voitu periaatteessa tuhota esimerkiksi Minuteman-ohjuksia siiloihin. Kun pohditaan Kosmos-954-satelliitin rakennetta, niin kyseessä oli ydinkäyttöinen satelliitti, joka toimi kuitenkin vain vuoden verran. Ja tuollaista valtavan voimakkaalla voimanlähteellä varustettua satelliittia ei tehdä ainakaan vuoden kestävää tehtävää varten.

Noiden tehokkaiden kompaktien reaktorien valmistaminen sekä lähettäminen maata kiertävälle radalle ei mikään kovin helppo toimenpide, koska jos raketti hajoaa kesken lähdön, niin silloin korkeasti radioaktiivista ainetta leviää pahimmillaan pitkin maan ilmakehää. Ja jos kyseessä on tällainen ase, niin se voi rauhan aikana toimia SORSAT(Sea Observation Reconnaissance Satellite)-tehtävissä, ja jos siinä on käytössä ELF(Extra Low Frequency)-tutka, niin niiden avulla voivat nuo satelliitit paikantaa minkä hyvänsä sukellusvenen tai bunkkerin mitä maapallolta löytyy. Ja kun kaksi näistä satelliiteista haarukoi tutkansa radioaallot samaan kohteeseen, niin silloin siinä oleva kohde kuumenee välittömästi erittäin kuumaksi.

http://seisminensalaisuus.webnode.fi/

Mikä meitä pelottaa supervoimakkaiden ydinaseiden testauksessa? Sekä mietteitä mustista aukoista aamun ratoksi

Castle-Romeo testin sienipilvi
kohoaa pilvien läpi 27.3.1954

Kun ajatellaan tilannetta, missä ilmakehässä räjäytetään vetypommi, jonka tulipallon lämpötila nousee useiiin miljardeihin celsiusasteisiin, niin silloin tietenkin on monilla ihmisillä mielessään sellainen asia, että mitä jos tuosta räjähdyspisteestä lähtee jokin saastepilvi etenemään asutuskeskuksia kohti. Kun puhutaan sellaisista multivaiheistetulla fuusiomekanismilla varustetuista FFF (Fissio Fuusio Fissio) räjähteistä, missä vetypommin litium tai mitä fuusiovaihetta nyt käytetäänkään on ympäröity luonnonuraanilla, jossa sitten tapahtuu toinen fissioräjähdys, kun fuusiossa vapautuvat neutronit muuttavat tuon luonnonuraani eli isotooppi U-238 atomit plutoniumiksi, niin silloin fuusiomateriaalin synnyttämä  tulipallo painuu kasaan uudelleen.

Tuo tehostaa fuusiota erittäin paljon, ja sen takia FFF-aseet ovat niin kauhean voimakkaita. Samoin sellainen rakenne missä fissiomateriaali on sijoitettu fuusiomateriaalin ympärille saa aikaan pienen tehonlisäyksen. "Tsar bomba" joka on maailman voimakkain koskaan räjäytetty ydinase räjähti sellaisella teholla, että se vastasi kaikkia toisessa maailmansodassa käytettyjä räjähteitä.

https://www.youtube.com/watch?v=RNYe_UaWZ3U

Tsar bomban kehittämä lämpötila on niin kova, että kokonainen järvi Novaja Zemlijalla muuttui sekunnissa höyryksi, ja paineaalto kiersi maapallon kolme kertaa. Se mitä tuolloin alettiin pelätä, on sellainen tila missä tuo valtavan voimakas räjähdys synnyttäisi ilmakehään singulariteetin eli mustan aukon, joka saattaisi muuttua vakaaksi, ja sitten maapallon kaasukehä imeytyisi sen kautta johonkin muualle. Tai kun puhutaan sellaisista nanokokoisista mustista aukoista, joiden koko olisi noin atomin ytimen luokkaa, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos tuo nanokokoinen "kvanttiaukko", kuten noita äärimmäisen pieniä mustia aukkoja kutsutaan alkaisi vetää ilmakehän atomeja ympärilleen, ja puristaa niitä kasaan, ja jos tuo kvanttiaukko muuttuisi stabiiliksi, niin silloin maapallon ilmakehään syttyisi tähti, joka saattaisi lopulta tuhota koko planeetan.

Toinen mahdollisuus olisi sellainen, että tuo aseen kehittämä valtava kuumuus saisi aikaan sellaisen ilmiön, missä ilmakehän typpi alkaisi yhtyä happeen, jolloin syntyy typpimonoksidia. Tuolloin ilmakehä ikäänkuin syttyisi tuleen tuon aseen kehittämän valtavan kuumuuden johdosta, ja silloin voisi käydä niin, että maapallon elämä päättyisi siihen. Kvanttiaukot eivät yleensä ole mitään erityisen pitkäikäisiä, mutta se että me olemme tunteneet tuon ilmiön vasta melko vähän aikaa varmasti aiheuttaa sen, että emme kykene ennustamaan noiden energiakeskittymien käyttäytymistä täysin.

Kvanttiaukot ovat olemassa, mutta ne ovat niin pieniä että niiden havainnointi on todella vaikeaa, ja kyse on pisteestä, mikä on pienempi kuin atomi. Mustien aukkojen synty kyllä tunnetaan. Ne syntyvät tilanteessa, missä tähti räjähtää supernovana tai sitten valtava ainepilvi romahtaa kasaan, jolloin se synnyttää kyllä ensin prototähden joka räjähtää. Räjähdyksessä syntyvä energia on niin voimakas, että avaruuteen ilmestyy "vakaaksi singulaariksi" kutsuttu ilmiö. Tuo ilmiö on sellainen missä tähden räjähtäessä syntyvä energia jää ikään kuin olemaan universumiin.

Ja tätä me kutsumme nimellä "musta aukko". Tuon takia musta aukko voidaan muodostaa vain johtamalla kappaleeseen sähkövirtaa, mutta kuten varmaan tiedämme, niin tuolla tavoiin voitaisiin muodostaa avaruuteen singulariteetti, minkä avulla voisimme matkustaa tähtiin, joko sen muodostaman madonreiän kautta tai käyttämällä tätä kappaletta painovoimalinkona. Tuollainen keinotekoinen musta aukko voitaisiin muodostaa voimalasatellittien avulla niin, että avaruuteen lähetetään radiomasereilla varustettuja satelliitteja, joiden avulla esimerkiksi johonkin teräskuulaan pumpataan sähköenergiaa radiaaltojen avulla niin, että tuon teräskuulan massa kasvaisi niin suureksi, että muodostuisi musta aukko, jota voisimme sitten hyödyntää esimerkiksi tähtien välisessä matkailussa.

Tai sitten jos madonreikää ei voitaisi hyödyntää alusten lähettämisessä kohti tähtiä  niin silloin sitä voidaan käyttää ainakin aurinkokunnan sisäiseen matkustamiseen. Syy miksi noita madonreikiä ei ehkä uskalleta hyödyntää on se, että kukaan ei tietäisi mitä sen toisella puolen on. Madonreikä on teoreettinen ilmiö, joka yhdistää kaksi universumin pistettä toisiinsa. Tämä Einstein-Rosenin siltana tunnettu ilmiö syntyy silloin, kun kaksi mustaa aukkoa alkaa värähdellä samalla taajuudella. Silloin niiden väliin muodostuu säie tai tunneli, josta käytetään nimeä "madonreikä".

https://www.youtube.com/watch?v=SLUzJeto0Wo

Sen kautta voidaan teoriassa matkustaa vaikka toiselle puolen universumia, ja sen olemassaoloa puoltaa se, että mikään tunnetuista mustista aukoista ei laajene. Sen takia voidaan olettaa, että noihin kohteisiin syöksyvä aine tulee myös jostain ulos. Mustien aukkojen erityispiirre on sellainen, että niihin syöksyvä kappale ylittää valon nopeuden, koska kaikki kappaleet putoavat massakeskipistettä kohti kappaleen pinnalla olevaa pakonopeutta vastaavalla nopeudella. Joten sen takia musta aukko kumoaa ikään kuin kosmisen nopeusrajoituksen. Mutta voidaanko tuota ilmiötä hyödyntää avaruusmatkailussa on toinen asia. Nimittäin jos astronautti syöksyisi mustaan aukkoon, niin silloin hänen aluksensa ikään kuin venyisi vuorovesivoimien vaikutuksesta valtavan pitkäksi, ja repeäisi palasiksi.

https://www.youtube.com/watch?v=_kxKTX_GH4k

Kun mietitään teoreettista mahdollisuutta matkustaa universumissa, niin tietenkin voidaan ajatella, että rakennetaan pallomainen avaruusalus, jonka ympärille asetetaan voimalasatelliitteja, ja sitten tuhon palloon pumpataan energiaa, jolloin se itse muuttuisi mustaksi aukoksi, ja tuolloin ihminen voisi sen avulla ehkä matkustaa toiseen galaksiin. Tällaisesta aluksesta olen joskus kirjoittanut, ja se on alunperin Carl Saganin ideoima. Hän esittelee sen kirjassaan "Ensimmäinen yhteys", jossa ihminen matkustaa tähtiin aluksella, johon pumpataan radioaaltojen avulla niin paljon massaa, että se muuttuu mustaksi aukoksi, ja jos me joskus alamme hyödyntää tuota ilmiötä avaruusmatkailussa, niin silloin voisimme tehdä matkoja universumissa niin, että kukaan ei oikeasti huomaisi ulkoapäin yhtään mitään.

marxjatalous.blogspot.fi