Mitkä ovat perinteisten puolueiden ongelmat?

Puolueiden ongelmista voidaan kirjoittaa sen verran, että nykyään poliittisten liikkeiden on hiukan vaikeaa saada jäseniä, mikä sitten pienentää nimenomaan niiden jäsenmaksuista saatavia tuloja. Jäsenten miellyttäminen on puolueen johdolle hyvin tärkeä asia, koska vain puolueen jäsenet saavat äänestää puolueen johtajista, mutta koska vain murto-osa ihmisistä kuuluu puolueisiin, niin siksi sen pitää hankkia äänestäjiä myös muualta kuin vain omiensa joukosta, jos sen johto mielii sitten saada paljon edustajia eduskuntaan.  Syynä tähän tietenkin on puolueen saama puoluetuki, mikä  on hyvin tärkeä osa sen rahoitusta. Puolueen edustajien määrä ratkaisee sen, miten paljon se saa  rahoitusta, koska tuota tukea maksetaan edustajien määrän mukaan.

Tämän takia puolueen pitää saada mahdollisimman paljon edustajia parlamenttiin, jotta se voisi sitten nostaa tukea. Kun puolue on hallituksessa, niin silloin se sitten saa myös sitä paljon kaivattua vaikutusvaltaa, mikä tietenkin voi viedä sen suosion pohjiin, jos se ei sitten kykene lunastamaan äänestäjien toiveita. Puolueen saama rahoitus on tärkeää sikäli, että sen tulee tietenkin hankkia toimitilansa itse, sekä tietenkin kaikki hallit, missä kokouksia pidetään ovat ainakin yleensä  maksullisia.

Ja sitten tietenkin puolueen johtaminen on kokopäiväistä työtä, missä pitää seurata päivän politiikkaa sekä reagoida monenlaisiin asioihin, joista itsellä ei ehkä ole mitään tietoa. Se että puolueen johto on täysipäiväisistä palkkaa saavista politiikan ammattilaisista koostuvaa väkeä tietenkin takaa politiikan laadukkuuden. Kun puhutaan ehdokas-listoista, niin puolueen jäsenyys lisää ehdokkaan uskottavuutta, koska se antaa kuvan sitoutumisesta tiettyyn poliittiseen liikkeeseen sekä sen ajamiin asioihin.

Puheiden kirjoittaminen sekä kaikenlainen median käyttäminen sekä varsinkin sosiaalisen median kasvanut rooli vaalimainonnassa sekä ehdokkaiden näkyvyyden ylläpitämisessä vievät nykyään todella paljon aikaa. Siksi varsinkin isojen puolueiden johtajien pitää olla jatkuvasti ajan hermoilla, eikä sellaista tilannetta ole, että esimerkiksi puolueen johtajien ei tarvitse vastata, kun joku kysyy niiltä henkilöiltä jotain politiikkaan liittyvää. Ja tässä sitten “isolla puolueella” tarkoitetaan puoluetta, millä on paikkoja eduskunnassa.

Sosiaalinen media on asia, mikä varmasti sellainen asia, että sen käyttö politiikan välineenä tulee kasvamaan edelleen, ja se sitten tietenkin asettaa vaatimuksia myös poliitikkojen suuntaan. Eli heidän odotetaan vastaavan itse heille esitettyihin kysymyksiin, ja sanovan suoraan sen, mitä he sitten tarkoittavat. Eikä enää riitä se, että poliitikko on Facebookissa, vaan hänen on oltava myös Instagramissa sekä Twitterissä samaan aikaan. Samoin hänen pitää aina muistaa se, että vale-mediassa ei ole tekstiä “valemedia”, kun sitä tehdään.

Normaali ihminen ei muuten tee mitään eroa valheeseen perustuvan sekä totuuteen sekä tarkastettuihin lähteisiin perustuvan median välillä. Eli tuon takia ihmisen pitää olla hyvin kriittinen lukiessaan jotain artikkelia. Ja kaikkein pahin tilanne tulee sitten eteen silloin, kun ihminen kuvittelee lukevansa absoluuttista totuutta, joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Jos valhe kirjoitetaan sujuvaan kirjoitusasuun, niin se on hyvin uskottava, vaikka se olisi kuinka tuulesta temmattu. Vanhan ajan mediassa lähteet tarkastettiin aina ennen kirjoitelmien julkistamista, mutta kuten varmaan kaikki huomaavat, niin missään nimessä sosiaalinen media ei anna mitään mahdollisuutta edes tarkastaa kaikkia tietoja, joita sinne ladataan. Kuitenkin voidaan aina sanoa, että menneeseen ei ole paluuta, ja vaikka ennen olisi päätoimittaja tarkastanut jokaisen jutun, mitä lehteen kirjoitetaan, niin kuitenkin nykyään toimitaan toisin. Ja sen mukaan vain täytyy sitten elää, koska aikaa emme voi kääntää takaisin.

Vaikka kirjoitelmaan olisi merkitty lähteitä, niin retorisesti hyvä kirjoittaja voi kirjoittaa silti aivan humpuukia, eikä hänen tarvitse muutenkaan tuosta lähteestä välittää. Ismien eli iskulauseiden  sekä yleistysten ongelma on siinä, että niissä ei huomioida esimerkiksi pieniä marginaaliryhmiä, ja silloin esimerkiksi ulkomaalaisiin varauksellisesti suhtautuva leimataan rasistiksi. Meillä kenelläkään ei varmaan ole mitään ulkomaalaisia vastaan, vaan hiukan tarkemmin sanottuna, me emme tänne tietenkään terroristeja halua, mutta muuten ei tavallisia ulkomaalaisia vastaan ei varmaan kenelläkään ole mitään sen suurempia antipatioita.

Kun puhutaan puolueen putoamisesta oppositioon, niin se sitten saattaa koventaa kielenkäyttöä, mutta toisaalta kovat puheet saattavat sitten kaventaa sen vaaleissa saamaansa äänimäärää. Ihmiset näet pelkäävät ääriliikkeitä olivat ne vasemmalta tai oikealta. Se että puolue lataa kovia sanoja parlamentissa, ei ehkä tuo sille haluttua tulosta vaaliuurnilla. Jos puolue radikalisoituu, tulee siitä tiivis yhteisö, mutta samalla se ehkä joutuu hyvästelemään ne puolueeseen kuulumattomat äänestäjät, joita on varmasti melkoinen määrä.

Joten siksi sen edustajien  kannattaa kuitenkin hieman hillitä kieltään. Kun puhutaan esimerkiksi vaalien välillä tapahtuvaan rahastojen kartuttamisesta, niin Tv-mainonta sekä muut kampanjat sekä vaaleissa käytetyt rekvisiitat ovat todella kalliita, ja jos tuo eduskunta sitten päättää pitää uudet vaalit, niin silloin voi edessä olla tilanne, missä vaalirahoitus ei ole mitenkään riittävää massiivisten kampanjoiden aloittamiseen. Eli nuo ylimääräiset vaalit voivat olla katastrofi jollekin poliittiselle liikkeelle. Jos sillä ei ole tarpeeksi valuuttaa, niin silloin jää medianäkyvyys pieneksi, ja äänet jäävät sitten saamatta, jolloin puolue voi menettää edustajapaikkoja todella paljon.

http://puolueidenongelma.webnode.fi

USA:n presidentiksi ei kuka vain pääse. Ja kun tuohon kampanjaan lähdetään, niin silloin ihminen joutuu kohtaamaan menneisyytensä

Muunnelma kuuluisasta posterista,
jolla värvättiin sotilaita
Ensimmäiseen Maailmansotaan

Kaikki Yhdysvaltain presidentit ovat niin sanotuista “huomattavista” perheistä. Kun USA:n presidenttiä valitaan, niin tietenkin hänen on saatava sitä ennen media puolelleen. Ja se että ihminen saa oikeaa media-aikaa, eli kutsun ohjelmaan, missä häntä haastattelee henkilö, joka kysyy oikeita kysymyksiä vaatii tietenkin suunnittelua sekä suhteita “oikeisiin” ihmisiin. Kaikki saatu media-aika ei tietenkään ole ihmiselle välttämättä hyväksi, koska jos nuo kysymykset esitetään jotenkin väärässä paikassa tai väärään aikaan, niin silloin tuo ohjelma ei tavoita oikeaa yleisöä. Tuo on hetki, jolloin tuleva presidenttiehdokas ensimmäistä kertaa sitten osoittaa olevansa henkilö, jolla on jotain annettavaa tälle kansalle. Ja sitten hän voi päästä aloittamaan esivaalikampanjan.

Kuitenkin pääsy presidentiksi on vielä hyvin kaukana, vaikka hän sitten pääsisi tuolle varsinaiselle vaalikierrokselle. Se vaatii sitten vielä muutakin kuin loistavan ohjelman tai suuren suosion, jos haluaa ryhtyä tuoksi maailman mahtavimmaksi mieheksi. Vaikka henkilö saisi enemmän ääniä kuin toinen ehdokas, niin lain mukaan valitsijamiesten määrä ratkaisee, ja jos henkilö voittaa jossain osavaltiossa, niin hän saa kaikki tuon osavaltion valitsijamiehet taakseen. Tuo tarkoittaa sitä, että USA:n vaaleissa taistellaan ennemminkin osavaltioista kuin ihmisten suosiosta. Se missä osavaltiossa tulee voitto on myös tärkeää, koska jos republikaanien ehdokkaat voittavat demokraattien tai demokraattien ehdokkaat republikaanien alueella on erittäin merkittävä tieto.

Tuo tarkoittaa sitä, että tuo rintama on murtunut, ja äänestäjiä sitten on siirtynyt vastapuolen ehdokkaan taakse. Ja presidentinvaalin kohdalla tärkein asia, on se että ehdokas ei saa missään nimessä halventaa äänestäjiä, koska jos hän niin sattuu tekemään, niin silloin on peli menetetty. Kuten olette huomanneet, niin silloin kun näin tapahtuu, niin mitään mahdollisuutta voittaa vaalia ei enää ole. Mutta jos ihminen mielii tuohon Pennsylvania avenuen varrella olevan talon isännän virkaan, niin hänen pitää olla vakavasti otettava ehdokas. Eli toisin sanoen hänen pitää olla sen verran varttunut, että häntä voidaan pitää oikeasti hyvänä ja kokeneena vaihtoehtona. Ja sen takia USA:n presidentit ovat kaikki melko vanhoja miehiä. Heillä pitää olla ikää sen verran, että he saavat sitten ikään kuin välimatkaa “villiin nuoruuteensa”, ja samalla tietenkin pitää saada kannuksia joko politiikan tai liike-elämän puolelta.

Käytännössä ehdokkaan pitää olla joko kuvernööri tai muuten huomattava henkilö, jotta hänet huomataan. Ja kuten tiedämme, niin liike-elämä ei ole sama asia kuin politiikassa hankittu kokemus. Vaikka ihminen olisi kuinka loistava yritysjohtaja hyvänsä, niin kuitenkaan valtio ei toimi kuten yritys toimii. Eli valtion johtajille sanotaan kyllä vastaan, ja valtio ei ole sellainen organisaatio, missä presidentti voi marssia esimerkiksi parlamenttiin tai USA:n tapauksessa senaattiin ja karjaista “saat potkut”.  Eikä hän myöskään voi sitten erottaa esimerkiksi puiston penkillä lojuvaa puliukkoa, vaikka tuo repliikki sitten tietenkin toimii yhtiön johdossa, eli jos ihminen ei saa työtä, niin pitää hänen jollain elää. Joten sen takia pitää myös sosiaaliturvaa olla.

Eikä presidentti ole noista asioista tarkalleen ottaen päätösvaltainen, ja samoin aselait säädetään osavaltion tasolla. Eli osavaltion parlamentti päättää siitä vaaditaanko siellä aseenkantolupaa vai ei. Kuitenkin kun USA:n presidentin vaaleihin lähdetään, niin ehdokkaan pitää tietää sellainen asia, että hänen menneisyyttään tutkitaan todella tarkasti sekä liittovaltion viranomaisten että yksityisten toimijoiden taholta, ja jos sieltä löytyy mitään huomautettavaa tai peiteltyjä perhesalaisuuksia, niin silloin presidentinvaaleissa täytyy tuon henkilön kohdata nuo asiat.

Häneltä kysytään kaiken maailman asioita, ja jos tietyissä kohdissa tulee sitten vaikeuksia vastata, niin silloin tietenkin aletaan asiaa analysoida, ja nuo ihmiset ovat todellisuudessa alan mestareita. He käyttävät elektronisia laitteita sekä tietokoneohjelmia, joilla he saavat ihmisen äänen värin sekä hänen pitämänsä puheen sanavälien pituudet esiin, jolloin nämä henkilöt voivat analysoida sitä, onko ehdokkaasta jokin puheenaihe jotenkin vaikea. Kyseiset ohjelmat ovat oikeastaan vähän kuin vanhan windowsin ääninauhuri, eli ne näyttävät puheen oktaavin sekä voimakkuuden graafisena esityksenä, josta voidaan katsoa sitä, että kohoaako henkilön ääni tai muuttuuko sanojen väli.

Samoin noilla ohjelmilla voidaan saada eristettyä ääniä, joita ei muuten filmistä kuulu. Fillmiltä katsotaan nimenomaan silmien liikkumista, ja käsien vapinaa. Eli tuolloin filmistä zoomataan osia, joissa näkyvät nuo ruumiinosat, ja myös hikoilua voidaan tarkkailla, eli ihon kiiltoa seurataan jatkuvasti. Tuolloin katsotaan henkilön silmien kiiltoa, eli ovatko ne sameita sekä pupillien laajentumista, eli jos kirkkaassa valossa kuvatun henkilön pupillit ovat laajentuneet, niin se saattaa kertoa esimerkiksi amfetamiinipohjaisten lääkkeiden käytöstä. Ja tietenkin sitäkin voidaan seurata, että pyytääkö hän jatkuvasti muita avaamaan ikkunoita sekä tuomaan itselleen kahvia. Nuo pienet asiat kertovat, että onko henkilö tottunut komentelemaan. Myös sellaisia asioita, kuin huomautteleeko ehdokas koko ajan solmioista tai vastaavista asioista seurataan tarkasti. Ne kertovat siitä, että onko kyseessä esimerkiksi pikkumainen ihminen, jonka aika sitten kuluu pöytäliinojen asetteluun tai vastaaviin asioihin. Vai ehtiikö hän niiden välillä hiukan puuttua myös poliittiseen keskusteluun.