Alaskan ostamista pidettiin kaikkien aikojen huonoimpana kauppana

Kun USA:n ulkoministeri Seward osti Alaskan Venäjältä vuonna 1867, maksaen siitä 7,2 miljoonaa dollaria, niin hänelle varmasti naurettiin takanapäin. Kuitenkin ulkoministeri Frederick Sewardilla oli varmasti syytä tähän ostoon, koska hän saattoi näin saada Kanadassa olevat Britit kahden rintaman väliin, jos USA:lle tulisi konflikti kuningaskunnan kanssa. USA saattoi kuljettaa joukkoja Alaskaan laivoilla ohi Kanadan, jos sen välit Britannian kanssa olisivat alkaneet kiristyä, ja samalla USA eliminoi yhden sellaisen uhan, mikä ei ehkä tule kaikille mieleen.



Kun Venäjä myi Alaskan, niin silloin Britannialla ei enää ollut maarajaa sen kanssa, ja tuolloin eivät britit voineet salaa tapailla tsaarin edustajia ainakaan Pohjois-Amerikassa, vaan tuon jälkeen heidän piti tapailla joko Euroopassa tai jommankumman valtion alueella, mikä saattoi aiheuttaa jännitteitä, varsinkin jos noissa tapaamisissa keskusteltiin esimerkiksi yhteisistä sotatoimista jotain kolmatta valtiota vastaan sekä muista asioista, jotka eivät ehkä kestäneet päivänvaloa.  Tuollaisia "ei julkisia" tapaamisia kutsutaan "salaiseksi diplomatiaksi", ja niistä on yleensä tapana olla hiljaa.


Mutta pääasiassa Seward ajatteli silloin sitä, että USA voisi kehittää Alaskan avulla valmiiksi kahden rintaman sodan, jos Kanadassa olevat britit sitten olisivat alkaneet  osoittaa aggressiota USA:aa vastaan. Mutta tietenkin Alaskasta löydettiin sitten kultaa ja öljyä, joiden avulla tuo osavaltio sitten kattoi melko nopeasti kaupoista johtuneet kustannukset. Mutta pääasiassa syy tuohon "maailman huonoimpaan kauppaan" oli yksinkertaisesti se, että Seward tai USA:n asevoimien silloinen  johto kenraali Ulysses S. Grantin johdolla halusivat alueen, mille he saattoivat keskittää joukkoja, jos Britannia haluaa osoittaa aggressiota USA:aa vastaan, ja tietenkin Amerikkalaiset halusivat tuon alueen, koska heillä oli syytä pelätä Brittejä, jotka olivat rakentamassa imperiumia niin, että heidän pääasiallinen kiinnostuksensa kohdistui Aasiaan, Intiaan sekä Afrikkaan, joten tietenkin Brittien elinehto oli se, että se kykeni kuljettamaan sotilaita ympäri imperiumiaan.


Tuolloin tietenkin sillä oli sellainen vaihtoehto, että brittisotilaita kuljetettaisiin Kanadan erämaiden läpi rakennetun rautatien kautta Tyynenmeren rannikolle, missä sitten heidät laivattaisiin Intiaan, Australiaan sekä Siinaille ja Etelä-Afrikkaan, jos Britit tunsivat tarvetta vahvistaa jonkin alueen puolustusta tai käydä hyökkäyssotaa jossain päin maailmaa. Tuon kuningaskunnan pääasiallinen kilpailija oli tuolloin Ranska, mutta tietenkin se piti Venäjää myös uhkana, ja vasta 1890-luvulla alkoi Saksa sitten myös kilpailla Brittien kanssa siirtomaista. Ja siksi oli tärkeää, että Briteillä oli kaksi merireittiä, jota pitkin he kykenivät viemään sotilaita siirtomaihin sekä alueita, missä se voi kouluttaa sekä varustaa joukkojaan. Ja tietenkin USA:n armeijan johdon mielessä oli tuolloin se, että mitä jos Brittien päähän tulee ajatus siitä, että se hyökkäisi USA:n kimppuun Kanadasta käsin, joten siksi oli tärkeää saada tuollainen strateginen alue, mihin USA kykeni rauhan aikaan sijoittamaan joukkoja, ja niiden joukkojen avulla Grant aikoi lyödä Brittien armeijan taistelussa, jota ei kuitenkaan koskaan tullut.


Ja nykyään sitten tietenkin Alaskan eteläpuolella olevat Aleutit tarjoavat loistavan sijoituspaikan nykyaikaisille tiedustelulaitteille sekä tutkille, joilla valvotaan USA:n ilmatilaa sekä hankitaan tietoja siitä, mitä Venäjällä sekä Kiinassa tapahtuu, ja varsinkin Ohotan mereltä tapahtuvat ohjuslaukaisut ovat noiden tutkien pääasiallinen tarkkailun kohde, ja samalla myös seurataan Venäjän sekä Kiinan laivaston viestintää, jota verrataan sen toimintaan, jolloin NSA voi sitten pyrkiä saamaan tietoja siitä, millaista viestintää laivasto käyttää ennen kuin ohjuksia aletaan virittää, ja silloin tietenkin ydinaseita koskevaa viestintää sekä GLONASS-laitteita, joiden avulla sukellusvene paikantaa itsensä jotta ohjusten suuntaus saadaan kohdalleen voidaan häiritä. Saadakseen ohjukset lentämään kohteeseen täytyy laukaisijan antaa niille kaksi pistettä lähtöpisteen sekä maalin, ja jos noita tietoja ei ole, niin ohjus ei voi silloin osua maaliinsa.


Ja tietenkin ydinaseiden laukaisuun tarvitaan koodi, joka annetaan sukellusveneelle satelliittien välityksellä, ja jos tuota viestintää häiritään, niin silloin sukellusveneet eivät voi laukaista aseitaan eikä muutenkaan keskitetystä taistelun johtamisesta tule yhtään mitään, jos koodattuja radioita ei voida käyttää, niin silloin perinteisen VHF-viestintä on ainoa, mitä voidaan käyttää, ja se on erittäin häiriöaltista sekä epäselvää, koska silloin kaikki hengitys ja muut häiriöt kuuluvat läpi, ja tietenkin myös vihollisen laitteille antama radiohäirintä sekä se, että VHF:t kuuluvat toistensa läpi aiheuttaa vaikeuksia viestinnässä. Koodatut radiot perustuvat samaan tekniikkaan kuin GSM-puhelimet, eli ne voivat limittää viestinsä niin, että niillä ei voida  puhua toisten päälle, ja samalla tietenkin niissä olevat ohjelmistot suodattavat hengityksen sekä muun turhan melun pois.


Kun tässä sitten puhutaan koodiradioista, niin ne kiinnitetään yleensä tavalliseen VHF-radioon, ja kyseessä on itseasiassa pelkkä tietojenkäsittelylaitteisto, joka liitetään perinteiseen lähettimeen. Mutta jos tuota laitteen lähettämää digitaalista koodia häiritään, niin silloin eivät viestit mene läpi. Tuolla binäärikoodin muodossa lähetetyllä viestillä estetään vihollista saamasta selvää sotilaiden viestinnästä sekä silloin voidaan lähettää myös kypäräkameran ottamaa kuvaa tilanteesta sekä karttatietoja voidaan vaihtaa kenttäryhmän sekä päämajan välillä. Tuolloin operaation johto saa kaiken tarpeellisen tiedon siitä, millainen vihollinen hänellä on vastassaan.


Samoin omien miesten biometristä tietoa annetaan päämajan tietoon aktiivisuusrannekkeiden avulla, jotta sotilaita voidaan komentaa esimerkiksi juomaan tai pitämään taukoja, niin että heidän taistelukykynsä olisi mahdollisimman hyvä kaiken aikaa. Ja silloin operaation johtaja voi myös suunnitella lepopaikat sekä muut tauot tarkemmin, ja noihin paikkoihin missä miehet lepäävät voidaan tietenkin silloin toimittaa varusteita kuten lisäpatruunoita sekä tarvittavia erikois-aseita, joita ei kuitenkaan kannata muuten kannata raahata mukana, ja yksi tällaisista aseista joita ei kannata mukana kantaa on Barrett 50 kivääri, joka voi olla erittäin hyvä tarkka-ammunta kivääri, joka voi kuitenkin olla loistava väline, kun tuhotaan vihollisen lentokentille sijoitettuja lentokoneita sekä helikoptereita.


Jos tuollainen kivääri toimitetaan kommandoryhmälle, joka on soluttautunut vihollisen lentokentän lähelle, niin he voivat silloin ampua hävittäjiä tai muita tukikohtaan sijoitettuja koneita esimerkiksi "Rufus"-luodeilla tai olkapäältä ammuttavilla panssarintorjunta-aseilla. Ja jos esimerkiksi tuollaisen materiantuhoantaan tarkoitetun kiväärin luoti osuu pommikoneeseen, niin silloin se tuhoutuu melko varmasti. Ja yksi NATO:n uhista on se, että SPETSNAZ-ryhmä soluttautuu lähelle sen lentotukikohtaa, ja ampuu raskailla kivääreillä esimerkiksi B-52:n alla olevia risteilyohjuksia, ja samoin tietenkin voidaan tehdä myös Venäläisille pommikoneille. Jos ristelyohjukseen ammutaan panssarintorjunta-aseella, niin pahin tilanne tietenkin on sellainen, että tuossa ohjuksessa olisi ydinkärki, jolloin plutoniumia leviää pitkin tukikohta, ellei sitten HEAT-panos laukaise ydinaseen alkupanosta, niin että syntyy ydinräjähdys. Nykyään ollaan kehitetty myös laser- ja mikroaaltoaseita, joilla vihollisen lentokoneiden siivet voidaan leikata poikki tai niiden polttoaine sytyttää palamaan, ja tietenkin esimerkiksi Stinger-ohjuksilla voidaan tuhota myös isoja pommikoneita.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

G-20 tapaamisessa toimitaan kuten voitiin odottaa, eli rakentajat jäävät taka-alalle

G-20 kokous on alkanut kuten voidaan odottaa. Rakentajat ovat jääneet taka-alalle ja eturivissä istuu joukko ihmisiä, joiden mielestä asiat pitää hoitaa niin, että oma eturyhmä tulee aina ensin. Se mikä tämä eturyhmä sitten on, saattaa olla hiukan erikoinen asia. Kun puhutaan siitä, mikä G-20 eli maailman 20 johtavan talousvaikuttaja-maan kokous oikeastaan on, niin joidenkin mielestä se on oikeastaan vain Bilderberg-ryhmän sekä Trilateraalisen komission (Trilateral comission) jatke, jossa lyödään lukkoon sitä, mikä noissa kabineteissa on sovittu. Tekstin alla on linkit noiden organisaatioiden kotisivuille.



Eli joidenkin "ei niin tyhmien ihmisten" mielestä maailman taloutta sekä tulevaisuutta koskevat päätökset tehdään ensin noissa kabineteissa, ja sitten niistä keskustellaan G-20-kokouksessa, minkä jälkeen nämä asiat tuodaan sitten parlamenttiin. Ja näin saadaan aikaan sellainen kuva, että kun lakeja lähdetään muuttamaan, niin silloin "kaikesta on jo sovittu muiden kanssa", joten tällaiset päätökset pitää vain muka hyväksyä.



Kun puhutaan maailman taloudesta sekä sen johtavista valtiollisista järjestöistä, jotka ovat G-20 ja OPEC, niin silloin tietenkin puhutaan samalla virallisesta vallankäytöstä. Virallisen vallankäytön toimijoina ovat valtioiden johtajat sekä diplomaatit, kun puhutaan kansainvälisen tason toiminnasta. Mutta valtioiden johtajat ovat taas omien eturyhmiensä valitsemia, eli nuo eturyhmät ovat tietenkin äänestäjät, mutta samalla myös ne jotka rahoittavat poliittisia kampanjoita ovat yhtä tärkeässä asemassa, kun puhutaan siitä kuka pääsee käyttämään valtaa. Kansainvälisellä kentällä taas on sellainen asetelma, että maailman tärkeimmät mineraalit eli öljy sekä kaasu ovat siellä, missä niiden ei toivota olevan. Eli pääasiallisesti kaasua ja öljyä halutaan käyttää polttoaineena, jotta teknistyvä maailma saa virtaa pistorasiaan.

Mutta noiden luonnonvarojen sijainti on tietenkin länsimaiden kannalta ajatellen vähän väärässä paikassa, ja siksi meidän pitää kuunnella joko Venäjän johtoa tai Arabeja, joista jälkimmäinen osapuoli kuitenkin on sellainen, jonka aatemaailman takia nuo kaasun ja öljyn toimitukset saattavat lopahtaa hyvin nopeasti. Joten tietenkin meillä pitää olla vaihtoehtoja, joista toinen on se, että ostamme kiltisti Venäjän öljyä ja kaasua sekä hymyilemme Putinille kauniisti, ja kerromme hänestä kaikkia mukavia juttuja. Tai sitten ostamme öljyä ja kaasua jostain sellaisista maista kuin Azerbaidžan tai Georgia, mutta se vaatiikin sitten hyviä välejä Turkin tai Venäjän kanssa, koska tuo kaasuputki täytyy vetää Mustanmeren läpi, ja siihen sitten pitää lupa kysyä Venäjältä tai Turkilta, joten tietenkin meidän pitää muistaa se, että kummankaan maan johtoa ei saisi ärsyttää loputtomiin.

 Se että meille tulisi konflikti tai pahoja erimielisyyksiä Venäjän kanssa sitten saisi varmasti aikaan sen, että tuohon öljy- tai kaasuputkeen tulee niin sanottu "poliittinen huoltotarve", mikä tarkoittaa sitä, että putkessa kulkevan kaasun toimittamista aletaan rajoittaa. Ja se sitten varmasti saa aikaan sen, että Venäjän johtajaa kuunnellaan myös ilman, että hänen täytyy esitellä ydinaseitaan. Venäjän doktriini eli sotilasoppi perustuu siihen, että ydinaseet muodostavat tehokkaan pelotteen, jonka takaa on helppo suorittaa sotilaallisia operaatioita, eli se ei oikeastaan poikkea mitenkään USA:n vastaavasta sotilaallisesta opista.

Tietenkin molempien supervaltojen politiikka on se, että jos niitä vastaan hyökätään, niin ne ampuvat takaisin. Kun puhutaan siitä, että miksi Venäjä on panostanut nimenomaan ohjuksiin, niin syy tähän on peräisin Neuvostoliiton ajalta. Ohjukset eivät lähde loikkaamaan ja niissä ei ole miehistöä. Joten sen takia Neuvostoliitolla sekä sen seuraajalla Venäjällä on tehokas sukellusvenelaivasto, joka käyttää tehokkaita risteilyohjuksia, joiden kohteina ovat esimerkiksi NATO:n lentotukialukset, mutta varsinaisia lentotukialuksia tuo valtio ei ole katsonut tarpeelliseksi hankkia muuten kuin yhden kappaleen.

Sen lento-operaatiot perustuvat siihen, että maatukikohdista lähtevät rynnäkköhävittäjät voivat iskeä sekä maalla että merellä oleviin kohteisiin, ja samalla niiden polttoainetta voidaan säädellä siten, että ne eivät voi lentää esimerkiksi Brittein saarille. Jos ajatellaan G-20-kokousta sekä sen edustalla olevia mielenosoittajia, niin tietenkin massiiviset protestit ovat hyvä keino kääntää ihmisten silmiä pois tuosta varsinaisesta kokouksesta.

Maailmantalouden johtavien valtiollisten päättäjien ongelma on se, että tuo järjestelmä on alkanut muuttua valtavaksi kasinojärjestelmäksi, jossa ajatellaan vain lyhytnäköistä voittoa. Se että ratkaisu toimii päättäjän oman vaalikauden ylitse riittää, ja sitten hänen seuraajansa saa siivota roskia. Eli tilannetta voidaan verrata siihen, että talossa vuotavat putket paikataan teipillä. Silloin sitten varmasti tuollainen ratkaisu on nopea sekä tehokas, mutta tuloksen kestävyydestä ei voi kyllä hyvää sanoa. Tietenkin julkisen vallan käyttäjä on vastuussa omalle eturyhmälleen, eli jos hän on sitten saanut jostain tarpeeksi ääniä, niin hän saa jatkaa tehtävässään.

Ongelma ei ole nimittäin julkinen vallankäyttö, vaan se vallankäyttö mikä tapahtuu suljettujen ovien takana. Liike-elämän johto kun rahoittaa poliitikon kampanjoita, niin silloin se asettaa omat ehtonsa sille, millaista politiikkaa tuollainen poliitikko sitten heidän mielestään pitäisi ajaa, tai tämä menettää vaalituen, eikä tuolloin saa sanomaansa läpi. Samoin ongelma on siinä, että Herrojen Trump ja Putin ei tarvitse olla suosittuja muuta kuin omassa maassaan, ja ensin mainittu sitten on tietenkin presidenttinä vain kaksi kautta korkeintaan.

Eli hänen pitää olla neljä vuotta suosittu, ja toisen kauden aikana tämä mies tekee sitten mitä päätöksiä hän haluaa, ja kauhulla ajattelen sitä, mitä tapahtuu, jos tämä mies jatkaa toiset neljä vuotta Valkoisessa talossa. USA:n presidentin toinen vaalikausi on se, missä hän ei enää ole riippuvainen poliittisesta tai taloudellisten eturyhmien tuesta, joten sekin voi olla mahdollista, että  tuo mies sitten rauhoittuisi hieman.

http://www.bilderbergmeetings.org/

http://trilateral.org/

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/