Litteä Maapallo voisi olla yksi Dyson's Spheren malleista

David Hardyn maalaus kuvitteellisesta dyson spherestä
hyökkäyksen kohtena

 "Dyson sphere" on ratkaisu, mikä tähtää pysyvän avaruusaseman tai aluksen luomiseen kauas maasta, joten sen takia tuollaisen laitteen valmistelussa pitää muistaa se, että tällainen valtava keinomaailma on tietenkin vaarassa joutua meteoriittien vauritoittamaksi, joten jos joskus "dyson spherea" käytetään esimerkiksi asteroidivyöhykkeellä, niin silloin siinä voisi ehkä olla myös lasertykit, joilla se voisi tuhota kohti tulevia asteroideja, jolloin aseman tai aluksen ei tarvitse muuttaa suuntaa.  Avaruusaseman ero avaruusalukseen nähden on se, että avaruusasema on asemoitu stabiilille radalle, kun taas avaruusalus liikkuu vapaasti. Eli periaatteessa myös avaruusasema voi toimia planeettojen välisenä avaruusaluksena, jos se kulkee kiinteällä elipsiradalla, jossa radan äärikohdat voisivat muodostaa sellaisen asetelman, että tuo väline kiertää Marsin ja Maan välillä olevaa rataa pitkin, mutta tietenkin tuollainen keinotekoinen troijalainen asteroidi voisi kiertää myös auringon ja vaikka Jupiterin välistä rataa.


David Hardyn maalaamassa yläkuvassa valtava "dyson sphere" tuhoaa kohti hyökkääviä avaruusaluksia, mutta en itse aivan usko siihen, että yläkuvan tilanne tulisi ainakaan omassa aurinkokunnassamme todennäköiseksi, mutta tietenkin tuollainen valtava alus vetäisi puoleensa erilaisia asteroideja. Eli tässä skenaariossa tuo keinomaailma valmistetaan Maan ja Kuun lähellä, ja sitten se lähetetään kohti asteroidivyöhykettä. Tuossa valtavassa aluksessa sitten voidaan viljellä maata ja muutenkin tutkijat voisivat elää kuten Maapallolla tuon valtavan pitkän avaruusmatkan aikana.


Mikäli tuo alus lähetetään esimerkiksi juuri asteroidivyöhykkeelle tai Jupiterin läheisyyteen, on matka sinne erittäin pitkä, joten siksi tutkijoiden pitää voida elää mahdollisimman normaalisti aluksen lentäessä kohteeseensa. Jos aluksessa ei ole keinotekoista painovoimaa, on sen miehistön lihaksisto kulunut pois ennen kuin he saapuvat Jupiterin läheisuuteen, ja tietenkin tuollaiselta tehtävältä odotetaan paljon, joten siksi tuolla avaruudessa pitää kuitenkin voida oleskella kohteessa hiukan pidemmän aikaa, jotta kaikki mahdolliset testit tulee siellä tehtyä. Litteä Maapallo kuulostaa ihmisistä usein melko typerältä ajatukselta, mutta sen pohjalta on luonnosteltu yksi "Dyson spheren" eli maapallon olosuhteita jäljittelevän avaruusaluksen malleista, joita pidetään realistisina mahdollisuuksina matkata ainakin omassa aurinkokunnassamme.

Wernher von Braunin 1950-luvulla
esittelemä rengasmainen avaruusasema

Tuossa mallissa on aluksen keulaan kiinnitetty kaksi tai useampia pallomaisia moduuleita, jotka on puoleksi täytetty maa-aineksella, ja joiden humuksen päälle on sitten rakennettu taloja, joissa avaruusmatkaajat voisivat elää kuten maan pinnalla.Syy miksi nämä moduulit olisi rakennettu ulkoapäin pallon muotoisiksi johtuu siitä, että tuolloin voidaan käyttää kevyitä, puhallettavia mylar-palloja, joiden kuljettaminen tuon aluksen luokse on tietenkin tuolloin helpompaa kuin betonirakenteiden valmistaminen. Tuollaiset puhallettavat moduulit voidaan kuljettaa esimerkiksi Maan ja Kuun välissä olevaan lagrangen pisteeseen, missä Kuun ja Maan vetovoimat ovat samansuuruiset, ja tuolloin alus voisi tietenkin oleskella siellä pidempään ilman polttoaineen kulutusta.


Kun pohditaan sitä, miltä tuollainen "Dyson sphereen" perustuva alus olisi, niin yleensä ollaan sitä mieltä, että tällaisessa aluksessa pitäisi olla useampia toisistaan erillään olevia moduuleja, jotta mahdollisen onnettomuuden sattuessa "eivät kaikki munat olisi saamassa korissa".  Ja tietenkin kaikkein mukavinta olisi kiinnittää nuo pallomaiset moduulit aluksen keskirunkoon, missä olisivat ydinreaktorit, joiden avulla se voisi risteillä aurinkokunnassa, kapeiden käytävien sekä vaijereiden avulla, jolloin esimerkiksi tulipalon sattuessa voisivat nuo astronautit poistua yhdestä pallosta, jolloin tuo tila voidaan sulkea ja kaasu imeä pois, jolloin koko alus ei tuhoutuisi.


Mutta kun puhutaan tuosta "dyson spheren" ulkonäöstä, niin se voisi olla myös valtava pallo, joka peitetään lehtikullalla, jotta sen miehistö ei saisi sitten saisi liikaa kosmista säteilyä, mutta tietenkin valtava puhallettava rengas, joka saattaisi muistuttaa valtavaa pelastus- tai uimarengasta voidaan melko helposti lähettää avaruuteen. Kaikki mallit jotka koskevat tuota "dyson spherea"  ovat sellaisia että niissä luodaan keinotekoinen painovoima pyörittämällä alusta tai avaruusasemaa keskusakselinsa ympäri, jolloin sentripetaali- eli keskipakoisvoima saa aikaan keinotekoisen painovoiman.  Noiden asemien ongelmana on se, että jos ne lähtevät pyörimään liian nopeasti, niin silloin syntyy niin voimakas gravitaatio, että miehistö voi murskautua, ja asema repeää kappaleiksi, jos hillitöntä pyörimisliikettä ei saada hallintaan.

Yksi syy siihen miksi NASA ei aikoinaan toteuttanut tuota kuuluisaa kärrynpyörää muistuttavaa avaruusasemaa, on se että tuohon asemaan olisi ollut vaikeaa telakoitua, mutta toki telakointiportti voidaan sitten laakeroida aluksen runkoon, ja sen pyörimisnopeus säätää yhtä kovaksi, mutta pyörimissuunta aluksen pyörimissuuntaan nähden vastakkaiseksi, jolloin telokointiportti olisi paikallaan telakoitumaan tulevaan  alukseen nähden. Lähes kaikki ajateltavissa olevat  mutta vielä teorian asteella olevat "dyson spheret" perustuvat materiaratkaisunsa osalta siihen että avaruuteen lähetään puhallettava rakenne, joka sitten päällystetään meteoriitti- ja säteilysuojalla, joka sitten tekee siitä erittäin jykevän ratkaisun.


Tuollaisissa "dyson sphreissä voisivat ihmiset viljellä maata ja elää normaalia elämää, kunnes alus pääsisi sitten kohteeseen, ja syy miksi kirjoitan tässä sekaisin avaruusasemasta sekä aluksesta johtuu siitä, että tällaista "dyson spherea" voidaan käyttää sekä kiinteällä radalla olevana avaruusasemana että siihen voidaan liittää ydinreaktoria käyttävä raketti, jolla sitten tuo asema voi kiitää kohti muita planeettoja. Jos oikein paljon halutaan mielikuvitusta käyttää, niin tietenkin tuollainen "dyson sphere" voidaan varustaa sen läpi kulkevalla magneettikiihdyttimellä eli MDD (Magneto Dynamic Drive) tai WARP jolla sitten saavutetaan valtava nopeus.  Ehkä tuollainen WARP-moottoria käyttävä avaruusalus olisi sitten sellainen väline, että sillä voidaan lentää toisiin tähtiin. Tuolloin voisi tietenkin käydä niin, että alus pitää varustaa laser-asein, jotta se voisi tuhota kohti lentäviä meteoriitteja, vaikka yläkuvassa tuhotaan kohti hyökkääviä avaruusaluksia. Se olisivatko nuo alukset ihmisten vai humanoidien rakentamia jää jokaisen oman mielikuvituksen varaan.


Kun me matkaamme tulevaisuudessa kohti tähtiä, niin silloin voi käydä niin, että muutumme toisiimme nähden humanoideiksi. Ja ehkä tuo meitä kohtaan hyökkäävä vieras sivilisaatio olisi oikeasti joku Maapallon siirtokunnista, joka ehkä on muutaman sadan vuoden kuluttua lähetetty kohti jotain tähteä kohti, ja ehkä he sitten muutamien tuhansien vuosien kuluttua unohtavat olevansa ihmisiä, ja alkavat sitten kohdella Maapalloa uhkana, ja ehkä heillä tai meillä on parin tuhannen vuoden päästä tekniikkaa millä voimme matkata tähtiin, ja silloin saattaa edessä olla konflikti oman lajimme edustajan kanssa, jonka esi-isät olemme lähettäneet matkaan luomaan siirtokuntia universumiin.

http://dysonsphere.webnode.fi/

Voisiko tällainen rengasmainen avaruusalus olla tulevaisuuden tapa lentää muille planeetoille tai valvoa pitkän aikaa jotain aluetta Maassa

Kun ajatellaan sitä, että avaruuteen lähetään rengasmainen avaruusasema, jonka pyörimisliike sitten muodostaisi keinotekoisen painovoimakentän. Tuollainen asema esitellään muuten elokuvassa “2001 Avaruusseikkailu”, mutta tuolloin sitten ei kukaan muistanut sitä, että kyseiseen laitteeseen voidaan liittää myös WARP-ajo. Eli sen renkaaseen vain kytkettäisiin sarja magneetteja, jolloin sitä sitten voitaisiin käyttää myös normaalina avaruusaluksena, ja jos se sitten olisi ydinkäyttöinen, niin tuollaisella laitteella olisi varmasti paljon käyttöä esimerkiksi planeettojen tutkimisessa.

WARP- eli MDD (Magneto Dynamic Drive) on siis oikeastaan pelkkä ryhmä magneetteja, joiden avulla aluksen läpi tai sen ulkopinnan ylitse ikään kuin vedetään ioneja, mikä tekee näistä laitteista äänettömiä, sekä se että niissä ei ole liikkuvia osia edesauttaa sitä, että nuo lentolaitteet voivat leijua ilmakehässä jopa vuosia.Tuollaiset tulevaisuudessa hyvinkin pitkiä aikoja avaruudessa viettävät alukset voidaan varustaa sähkömagneettisilla suojakilvillä, eli mikroaaltoon perustuvilla kentillä jotka hajottavat sitä kohti tulevat fyysiset kappaleet.

Voisi olla sellainen, että sen rengasmaisen kehän sisä- tai ulkopuolelle olisi asennettu WARP, mikä kuljettaa alusta eteenpäin avaruudessa. Ongelmana tuolloin on tarvittavan sähkötehon tuottaminen, jos WARP:ia aiotaan käyttää ilmakehässä. Jos koneeseen ajatellaan asennettavan jonkinlainen pieni ydinreaktori, niin silloin se olisi tietenkin mahdollisesti sellainen, että tämä laite kykenisi operoimaan esimerkiksi Maan tai jonkun muun planeetan kaasukehässä vuosien ajan.

Silloin tuon välineen tarkoitus olisi toimia ikään kuin leijuvan tukikohdan roolissa alueen yllä, mitä se lähetetään valvomaan, kuten eräässä toimintaelokuvassa tapahtui.Siinä tuollainen vannemainen avaruusalus jää leijumaan Etelä-Afrikan yläpuolelle, ja sen jälkeen elokuvan tapahtumat muuttuvat sellaiseksi ryminäksi että oksat pois.

Tuo kattokruunua muistuttava alus voisi olla tietenkin Ydinkäyttöinen eli se voisi käyttää kevyttä keinotekoisella alkuaineella ladattua reaktoria, mutta ongelmia tulisi tuolloin radioaktiivisen aineen hankkimisessa Mutta tuo alus kykenisi tietenkin käyttämään ilmakehässä leijuessaan myös WARPia, mikä muistuttaa tuolloin puhallinta, missä ei käytetä potkuria.

Keinotekoinen painovoima saadaan aikaan yksinkertaisesti pyörittämällä alusta akselinsa ympäri.Mutta jos ydinreaktoria ei voisi käyttää, niin kyllä myös tavallista potkuria voidaan hyödyntää tässä toimintamallissa. Eli tuolloin ilmakehässä tarvittava nostovoima saadaan aikaan normaaleilla potkureilla. Kuitenkin WARP toimisi avaruudessa myös pienemmällä jännitteellä kuin mitä tarvitaan aluksen leijuttamiseen Maan ilmakehässä, mutta tuolloin tietenkin aluksen kiihtyvyys laskisi huomattavasti.Ilmakehän ulkopuolella kuitenkin WARP voisi toimia, vaikka tämä alus ei ehkä normaaleilla turbogeneraattoreilla varustettuna saavuttaisi tarvittavaa valonnopeutta. Myös ydinkäyttöinen malli toimisi osittain turbogeneraattorilla, eli siinä reaktorin jäähdytinpiiriin asennetaan turbiini, joka pyörittää generaattoria.

Aluksen ulkokehä voisi pyöriä, jolloin mikrometeorit eivät sitä niin helposti pystyisi vahingoittamaan. Voi olla myös sellainen, että siihen punpataan energiaa suuritehoisilla radiolla, jotka toimivat samalla periaatteella, kuin Vanderbiltin koje, jolla piti aikoinaan siirtää sähköä ilman läpi langattomasti. Jos kyseistä alusta voitaisiin ladata langattomasti, niin siitä voitaisiin tehdä sellainen, että tuo väline kykenisi ainakin globaaleihin operaatioihin, eli se kykenisi sitten lentämään esimerkiksi Maan ja Kuun väliä erittäin nopeasti, ja viemään lasteja niille ehkä joskus tulevaisuudessa rakennettavilla avasuusasemille. Mutta jos siihen asennetaan ydinreaktori, niin silloin tämä väline varmasti olisi käyttökelpoinen kaikilla etäisyyksillä, mitä maailmankaikkeudessa voidaan ajatella.

Tietenkin sen ulkokehälle voidaan asentaa myös hiukkaskiihdytin, jonka sisällä voidaan hiukkasia kiihdyttää valon nopeuteen, jolloin aika sen sisällä saadaan pysähtymään. Kyseinen ratkaisu tietenkin avaisi aluksen miehistölle mahdollisuuden matkustaa pidemmälle universumissa, mutta kun ajatellaan sitä, miten aika kuluu sen ulkopuolella, niin siitä ei kovin suurta hyötyä Maan ihmisille ole, ellei WARP sitten mahdollisesti kykene ylittämään valon nopeutta, mistä emme saa varmuutta, ennen kuin tuohon moottoriin perustuvan avaruusaluksen rakennamme.

Jos käytössä ei ole ydinvoimaa, niin silloin tuo alus voidaan tietenkin rakentaa sellaiseksi, että se käyttää eräänlaisia kondensaattoreita varatessaan tarvitsemaansa sähkövirtaa. Ja lataaminen voisi tapahtua suuntaamalla siihen esimerkiksi radiomasereita tai muita voimakkaita radiolaitteita. Siinä voisi olla kiinnitettynä jonkinlainen kapseli, jonka se laskee  vinssillä kohdealueelle, ja tuolloin tämä alus kykenisi operoimaan huomaamattomasti, ja silloin sen sisään ei myöskään joutuisi bakteereita.

Kyseinen moduuli voisi olla esimerkiksi pallomainen, ja aluksen miehistö voisi käyttää sitä kuin kohoa, jota he laskevat sekä nostavat tarpeen mukaan.Tuon aluksen vanteen keskellä voisi olla kaksikerroksinen miehistöhytti, joka suojaa sen miehistöä voimakkaalta sähkömagneettiselta säteilyltä, ja samalla se voisi sitten suorittaa erilaisia tehtäviä sekä planeettojen kaasukehissä että avaruudessa, ja kyky leijua takaisi sen, että aluksen runkoon eivät mitkään pieneliöt pääsisi käsiksi.

https://marxjatalous.blogspot.fi/