Tekniikan kehitys määrää asevoimien tehokkuuden

Westfalenin rauha vuodelta 1648 on yksi Euroopan merkittävimmistä rauhansopimuksesta, joita milloinkaan on tehty siksi, että silloin tapahtui asioita, joita milloinkaan ennen ei ollut tapahtunut. Tuota rauhansopimusta ennen olivat sodat päättyneet siihen, että toinen sodan osapuoli oli vain liittänyt itseensä vastapuolen alueet, ja muutenkin sodat olivat yleensä kestäneet vain lyhyen aikaa, lukuun ottamatta satavuotista sotaa. 30-vuotisen sodan erityispiirre oli se, että vaikka hyökkäävä armeija kykeni tuhoamaan kaupunkeja, niin maaseudulla taas tilanne oli se, että hitaat kuormastot olivat alttiina hyökkäyksille, ja samalla se että kuningas oli kuollut ei vaikuttanut sodan kulkuun.

Kuitenkin tuo 30-vuotinen sota sai aikaan sen, että myös sellaiset henkilöt, joilla on eri näkemys uskonnosta mahtuivat samaan pöytään istumaan. Samoin 30-vuotisen sodan uusimmat välineet musketit sekä rihlattu kivääri, jota käyttivät lähinnä tarkka-ampujat, verottivat lähinnä upseeristoa, jolla oli tapana toimia ratsuväkenä. Samoin kranaattikiväärit yleistyivät, ja tuolloin tietenkin kävi selväksi sellainen asia, että jos armeija on jäänyt teknisesti jälkeen muista, niin silloin sillä ei paljoa tehnyt.

Ennen tuota sotaa oli tietenkin ollut käytössä käsikranaatteja, eli astioita jotka oli varustettu tulilangalla, ja jotka sitten heitettiin vihollisen päälle. Mutta kun kehitettiin musketti, missä oli kuppi kranaatteja varten, ja jossa sitten ruutipanos heitti ammuksen kohteeseen,niin käytössä oli varuste, jolla kuka tahansa mies sai kranaatin muurien ylitse. Tuo eliminoi sitten sen mahdollisuuden, että mies ei jaksanut heittää kranaattia tarpeeksi pitkälle, jolloin se putosi omien jalkoihin. Mekaanisten sekä muiden teknisten välineiden tarkoitus on eliminoida inhimillinen tekijä ympäristöstä, ja kranaattikiväärin tapauksessa tämä merkitsi sitä, että kipeytynyt käsi vaikuttaa tuon aseen käyttöön.

Tekniikan kehitys pitää aina huomioida silloin kun valtion turvallisuutta koskevia ratkaisuja tehdään. Jos valtio ei pidä silmällä esimerkiksi tietotekniikassa tapahtuneita edistysaskeleita, niin silloin saattaa käydä niin, että se jää ajastaan jälkeen. Tämän takia esimerkiksi USA:lla on RAND-yhtiön kaltaisia toimijoita, joiden avulla sen materiaalia suunnittelevat tahot voivat saada käyttöönsä mahdollisimman laaja-alaista innovaatiota sekä tietoa siitä, mitä esimerkiksi leluksi tarkoitetulla helikopterilla voidaan tehdä, jos se joutuu jonkun rikollisen käsiin. Tällä tarkoitan sitä, että nykyään myös Venäjällä sekä Kiinalla on käytössään Stealth-pommittajia, ja myös avaruussukkuloita on alettu hyödyntää pommitusoperaatioissa.

Tuo kehitys on tietenkin ollut arvattavissa jo pidemmän aikaa, ja tuota arvattavuutta voidaan perustella sillä, että lopulta suurimmatkin salaisuudet paljastuvat teollisuusvakoilun avulla. Valtion pitää jatkuvasti innovoida uutta, jotta se voi turvata kansalaistensa edun. Kuten tiedämme, niin nanohelikopterit on erittäin helppo muuttaa salamurhia varten optimoiduiksi  varusteiksi, ja ne voivat esimerkiksi huumerikollisten käsissä olla äärimmäisen vaarallisia välineitä. Tuolloin tarvitaan vain MAC-10 konepistooli sekä radiolla ohjattava vikasi, jolla sitten tuon aseen liipasinta vedetään taakse. Tai sitten siihen kiinnitetään dynamiittia, joilla tuo väline muutetaan tappavaksi aseeksi.

Tuollaisia uhkia pitää voida ennakoida, ja se että tällaisia välineitä voi jokainen ostaa kaupasta varmasti saa aikaan muutoksia erilaisiin strategioihin, jotka koskevat esimerkiksi kohteiden suojaamista. Kuitenkaan en usko, että rikolliset tai valtioon muuten vihamielisesti suhtautuvat tahot mitenkään mieluusti noita uusia tekniikoitaan esittelevät viranomaisille. Ja myös kotitekoiset EMP-pommit voivat vaikeuttaa esimerkiksi aivan normaalien vähittäistavarakauppojen työtä. Tuolloin kaupan tiloissa tai sen vieressä laukaistaan niin sanottu “radiopommi”, jolla tuon liikkeen valvontajärjestelmä lamautetaan, ja sitten rikolliset vain kävelevät liikkeeseen sisään, ja kantavat tavarat autoon.

Tuollaisen mikroaaltoon perustuvan aseen voi jokainen, joka tietää vähänkin tekniikasta modifioida vaikka omasta mikroaaltouunistaan. Tällöin voidaan myös valmistaa kotitekoinen versio USA:n asevoimien ADS:stä (Active denial System). Vaikka ADS on periaatteessa vain kohteen lamauttamiseen käytettävä väline, niin kuitenkin se on varsin helposti muutettavissa tappavaksi laitteeksi, eli tuohon ADS:ään pitää vain liittää muutamia stereovahvistimia, niin johan on tappava mikroaaltoase valmiina. Tällaiseen kehitykseen ei varmaan mikään maailman armeija tai poliisilaitos ole täysin varautunut, ja siksi valtiolla pitää olla keskustelufoorumi, missä eri alojen asiantuntijat sekä sellaisena itseään pitävät henkilöt voivat sitten keskustella vapaasti niistä uhista, mitä tällainen verraten yksinkertainen sekä helposti hankittava tekniikka voi aiheuttaa valtion turvallisuudelle.

Tuon takia mitään asiaa ei saa suoraan tyrmätä, kun puhutaan siitä ,että taktiikoita sekä uhkakuvia pitää aina välillä päivittää, jotta valtio sitten voi turvata itsensä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja tämän takia maallemme ei ehkä olisi edullista ryhtyä puolustusliittoon ainakaan Ruotsin kanssa, vaikka se ehkä ensin vaikuttaa todella hyvältä asialta. Näet meidän maamme on Ruotsin ja Venäjän välissä oleva puskurivaltio, jonka alueella sitten käytäisiin nuo taistelut, jotka mahdollisesti sitten  pahimmissa skenaarioissa alkaisivat Ruotsin ja Venäjän välillä. Ja kun puhutaan kansainvälisestä avusta, niin maamme on sen verran pieni toimija, että meidän on hankittava parasta mahdollista aseistusta, jolla voimme sitten itsenäisesti torjua hyökkääjän.

Se miksi me aina välillä keskustelemme NATO:sta johtuu siitä, että jos olemme aina poissa kansainvälisiltä kentiltä emmekä anna apua muille, niin silloin tietenkin käy niin, että myöskään Suomi ei silloin ehkä saa apua, jos maamme joutuu aggression kohteeksi. Ja vaikka kuuluisimme sotilasliittoon, niin silloin tietenkin meidän pitää edelleen nojata omaan sekä uskottavaan maanpuolustukseen, mutta samalla tietenkin pitää varutautua siihen, että hyökkääjä saattaa käyttää myös uusia, sekä ennen tuntemattomia välineitä, kuten nanohelikopteriparvia asevoimiamme vastaan, ja noita aseita voivat myös tavalliset rikolliset saada haltuunsa esimerkiksi valmistamalla niitä itse, ja tuolloin ei tarvita muuta kuin nanohelikopteri, johon kiinnitetään sähköllä toimivalla sytyttimellä varustettuja kiväärin patruunoita.

Tuollainen leluksi tarkoitettu helikopteri voi olla hyvin vaarallinen väärissä käsissä, koska vaikkapa huumekauppiaat voivat käyttää niitä omien “liiketoimiensa” turvaamiseen, ja silloin tietenkin esimerkiksi poliisi voi joutua vaaraan, jos huumekauppias havaitsee iskuryhmän tuollaisella helikopterilla. Tuolloin voi tilanteesta kehittyä ampumavälikohtaus tai panttivankitilanne, jos erikoisryhmä havaitaan liian aikaisin. Joten tällaisia uhkia varmasti täytyy aina välillä pohtia, kun viranomaistyötä kehitetään sellaiseksi, että se sopii myös moderniin yhteiskuntaan.

http://tekniikankehitys.webnode.fi

Innovaatiota voi hakea myös luonnossa tavattavista muodoista

Innovaation hakeminen luonnosta on meille kaikille melko outo kokemus. Kuitenkin esimerkiksi monesti kuva tai joku muu vastaava asia kuten maisema saa henkilön ajattelemaan jotain asiaa innovatiivisesti. Se tarkoittaa sitä, että visuaalinen muoto auttaa aivoja lämmintä maan jotain esinettä tai muuta muotoa. Kun pohditaan esimerkiksi pilviä, niin toki ne näyttävät varmasti monen ihmisen mielestä lentokoneesta tehdyltä kuvalta tai muulta vastaavalta tuotteelta, vaikka ensin emme varmasti tuota asiaa huomaa.

Tai emme yleensä ajattele noita asioita, kunnes tajuamme, että pilvet oikeasti näyttävät lentokoneilta tai helikoptereilta. Sen takia ne ovat olleet monien oikeiden lentokoneiden malleina. Kuitenkin esimerkiksi Donald Menzel ei koskaan julkisesti uskonut, että UFO:ja on oikeasti olemassa. Se miten tällaisia pilviä muodostuu on jäänyt kuitenkin mysteeriksi. Itse olen uskonut, että tuollaiset pilvet, jotka muistuttavat lentokoneita johtuvat ehkä niiden plasma-stealth-laitteista.

Syy miksi tuo suuri meteorologi oli kuitenkin päässyt Majestic-12-ryhmän jäseneksi saattaa kuitenkin johtua tällaisista pilvistä, jotka varmasti saavat aikaan mielleyhtymiä erittäin nopeisiin lentokoneisiin, jotka voivat lentää jopa tähtien välisiä matkoja, jos niillä sitten on vain on tarpeeksi polttoainetta sekä muita resursseja tällaista operaatiota varten. Kun mietitään sitä millaisen stimulantin tuollainen pilvi voi ihmiselle antaa, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että se selittää Menzelin mukanaolon tuossa huippusalaisessa ryhmässä. Mutta innovaatio on melko omituinen asia kaiken kaikkiaan. Se mitä kutsumme innovaatioksi tarkoittaa sellaista ideaa, jonka ihminen voi jalostaa toimivaksi tuotteeksi, mutta syntyäkseen vaatii innovaatio mielikuvan, jota aivot tai ihmisen mieli lähtevät sitten työstämään tuotteeksi.

Syntyäkseen mielikuva kuitenkin vaatii sellaista materiaalia, josta ihmisen aivot kykenevät muuttamaan jotain sellaista, mitä ne voivat käyttää tuotteen mallintamiseen. Ja mallinnuksen tuloksena on tietenkin jotain konkreettista, mutta voidakseen tehdä mitään todellista, täytyy aivojen saada sellaista informaatiota, mikä hyödyttää tuotantoprosessia. Samoin aivojen pitää saada syy laittaa tuota tutkielmassa esittelemäänsä asiaa paperille, jotta muutkin tietävät, että jollain henkilöllä on jokin uusi koje mielessään. On paljon ihmisiä, joilla on paljon ajatuksia, mutta he eivät noita mieleensä tulevia asioita koskaan tuo esiin missään mietinnössä.

Eli sen takia maailmassa on paljon keksintöjä, jotka jäävät hetkeksi mieleen, mutta myöhemmin sitten katoavat. Sen takia tuollaisia keksijöitä on todella vähän. Ja voidakseen tehdä ajatuksesta tuotteen, pitää ihmisen hallita silloin sellainen asia, mitä kutsutaan ajatus-synteesissä olemiseksi. Tuota tilaa kutsutaan nimellä “luomistyö”, ja siinä mielikuvitusta muutetaan synteettisten ajatus prosessien kautta piirustuksiksi sekä dokumentaatioksi, jonka mukaan tuote valmistetaan. Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin työpaikan pitää rohkaista henkilöä kertomaan ajatuksiaan muille, jotta hänen innovaationsa tulisi muiden ihmisten tietoon.

Kun puhutaan innovoinnin opettamisesta, niin monissa korkeakouluissa on yrittäjyyttä koskevia kursseja, mutta varsinaista tuotteen keksimistä sekä sen piirtämistä sekä suunnittelua opetetaan oikeastaan aika vähän. Ja sen takia tuotteita ei aina uskalleta lähteä kehittämään alusta asti. Tuo ongelma oli myös avaruusajan alussa, kun alettiin kehittää pitkän matkan raketteja. Tällöin USA:ssa luotiin eräänlainen tuotteistamisfoorumi, missä rakettitekniikan asiantuntijat sekä muut näihin projekteihin osaa ottavat henkilöt voisivat jakaa omia mielipiteitään tuotteista, joita USA:n armeija sekä ilmavoimat olivat heiltä tilanneet.

Tuo foorumi oli nimeltään RAND-corporation, ja sen tarkoitus oli saada sekä raketti- ydinase ja muut noista asioista perillä olevat henkilöt saman pöydän ääreen ja keskustelemaan asioista keskenään. Eli tarkoitus oli saada nuo ehkä hyvinkin omaperäiset ihmiset avautumaan toisilleen, ja puhumaan siitä, millainen olisi hyvä hyötykuorma raketille, jonka pitäisi viedä satelliitti radalleen.  Tuo sama ongelma tietenkin saa aikaan sen, että esimerkiksi mannertenvälisten ohjusten kärkien määrä on aina jonkinlainen kompromissi. Jos kärkiä on paljon, niin sen hyötykuorma kasvaa, mistä seuraa se, että ohjus voi lentää vain matalalla radalla.  

Mikäli hyötykuormaa on vähän suhteessa polttoaineeseen, niin silloin voidaan taistelukärki nostaa myös Maapalloa kiertävälle radalle. Jos taas suuri määrä kärkiä halutaan nostaa korkealle, vaaditaan myös raketilta suurta kokoa. Sen takia kaikki maailman raketit ovat oikeastaan kompromisseja, ja varsinkin taisteluvälineitä suunniteltaessa pitää huomioida sellainen asia, että niiden liikuteltavuus on myös hyvin tärkeä asia, kun taas siviilirakettien kohdalla hyötykuorman suuruus on tietenkin pääasiallinen suure, mitä käsitellään, kun rakettia lähdetään valmistamaan.

Toki erikoisaseet kuten FOBS (Fractional Orbital Bombardment System), joka on oikeastaan vain ydinaseilla varustettu satelliitti voidaan nostaa korkealle kiertoradalle siviili-raketilla kuten Atlaksella  tai sojuz-fregatilla. Tuolloin FOBS ase voidaan lähettää avaruuteen jo vuosia ennen konfliktin alkua, ja sen avulla voidaan uhata vihollista sekunnissa tapahtuvalla massatuholla. Mutta noita aseita vastaan on kehitetty tappaja-satelliitteja, joita kutsutaan nimellä MKV (Miniature Killing Vehicle).

Nämä muutamien senttimetrien pituiset välineet laukaistaan avaruuteen kantoraketilla, ja ne ovat oikeastaan vain kapseleita, joiden keskellä on konekiväärin luoti tai raketti. Noiden laitteiden tietojenkäsittelykyky on tietenkin rajallinen, mutta niitä tukee kiertoradalle laukaistujen datasatelliitien ryhmä, jotka ohjaavat noita laitteita. Nuo pienikokoiset mutta äärimmäisen tehokkaat välineet toimivat ryhminä, ja niiden torjuminen on erittäin vaikeaa. Yksittäinen MKV käyttää vain yhtä luotia, jolloin se on äärimmäisen yksinkertainen ja tehokas. Nämä välineet voivat olla sellaisia, että niitä on kiertoradoilla miljoonia, ja ne voidaan aktivoida erittäin nopeasti. Ne ehkä on naamioitu avaruusromun kappaleiksi, jolloin kyseisiä tappolaitteita ei osata varmasti myöskään pelätä.

https://sites.google.com/view/innovaatiojapilvi/etusivu

Uhkapelit perustuvat todennäköisyyslaskentaan, ja siksi kasino voittaa aina

Kuinka varmistan voiton hedelmäpelissä, on kysymys, mihin kaikki maailman uhkapelurit haluavat vastauksen. Jos henkilö haluaa olla mahdollisimman varma voitostaan, niin silloin hänen pitää tietenkin tuntea rahapelien psykologia erittäin tarkasti. Tuolloin pitää muistaa sellainen asia, että uhkapelikoneiden säiliössä pitää olla rahaa, jotta sitä voidaan jakaa pois. Tuolloin pitää pelaajan seurata tuon raha-automaatin pieniä voittoja, koska silloin automaatti kerää rahaa sisäänsä. Ja kun takana on pitkään jatkunut pienten voittojen jono, niin silloin automaatti alkaa jossain vaiheessa jakaa rahaa ulos.

Tai oikeastaan tuohon rahan jakamiseen liittyy käsite “ennen purkausta hiljaisuus". Tuolloin automaatti pitää hetken taukoa, ennen kuin se antaa ison potin ulos. Pienten voittojen on tarkoitus kannustaa pelaajaa syöttämään siihen rahaa suuren voiton toivossa. Todellisuudessa automaateissa on sarja, josta joka tietynnes pelikerta antaa suuren potin rahaa. Tuolla suurella voitolla on tarkoitus taata automaatin kiinnostavuus, eli se että sillä pelataan ja sinne syötetään rahaa. Automaatin hakkerointi perustuu siihen, että sen kierroslaskuria saadaan manipuloitua niin, että se antaa sen suuren voiton ulos. Tuo tapahtuu johtamalla laitteen moottoriin sähköä tai pyörittämällä sitä mekaanisesti niin, että se antaa kaikki rahat pihalle.

Pajatso tietenkin perustuu todennäköisyyslaskentaan. Todennäköisyys saada tuosta perinteikkäästä koneesta voitto ulos on tuon aukon suhde pajatson halkaisijaan. Tuolloin voidaan pajatsoa käännellä niin, että rahaa menee aina reikiin, tai sitten hiukan kolikkoa suurempaa metallinpalaa voidaan liikuttaa magneetilla niin, että se jää tuon koneen käyttövivun päälle, jolloin luukku jää auki. Tai oikeastaan riittää se, että luukun avausvipua pidetään jollain tavoin auki, jolloin automaatti voidaan tyhjentää kolikoista.

Peliautomaattien ongelma on se, että ne aiheuttavat riippuvuutta varsinkin päihteiden käyttäjissä, joiden tavaksi tulee sitten pelata niihin koko omaisuutensa. Vaikka peliautomaatit ovat maassamme melko yleisiä, niin monopoli uhkapeleihin on maassamme raha-automaattiyhdistyksellä. Tuolla tavoin pyritään kitkemään pelaamista sekä siitä johtuvia yhteiskunnallisia ongelmia. Peliautomaattien ongelmana on se, että niistä saadaan kuitenkin rahaa kansanterveystyöhön. Kuitenkin RAY:n monopoliasema uhkapelejä kohtaan takaa sen, että mafian kaltaiset organisaatiot eivät kuitenkaan voi käyttää uhkapelejä rahanpesuun.

Tuo temppu tehdään muuten niin, että mafian velalliset tuovat rahat kasinoille, joka sitten on voittavinaan ne. Sen jälkeen mafian mies tulee kasinolle, ja “voittaa” järjestetyissä peleissä nuo rahat itselleen. Kyseisissä peleissä käytetään ennalta järjestettyjä pakkoja, joista sitten tuo mafian mies voittaa nuo rahat itselleen. Tällä tavoin pyritään peittämään se, että mafia saa nuo rahat huumekaupoista sekä muista rikoksista. Raha ikään kuin “luukutetaan” kasinojen kautta, jotta mafian ei tarvitse olla avoimesti tekemisissä katutason rikollisten kanssa, ja tuon takia raha käytetään kasinojen kautta, mutta ongelmana sitten on se, että todennäköisyys saada voitto on hyvin pieni. Silloin jos ihminen on "Hannu Hanhi", niin silloin hän varmasti myös herättää virkavallan huomiota, koska mahdollisuus saada herttareeti pakasta on 1/311875200 (1/52*51*50*49*48). Tuo lasku on kertolasku, koska kaikki kortit nostetaan "saman tapauksen sisällä".

Ensin katurosvo menee kasinoon, ja vaihtaa rahat pelimerkeiksi, jotka hän sitten “häviää”. Se mikä hänet usein käräyttää on juuri se, että hän voittaa aika usein, ja silloin poliisi huomaa kasinon harjoittavan rahanpesua. Sitten mafian mies käy muka pelaamassa nuo rahat mafialle, jonka pomot sitten tallettavat nuo rahat pankkiin, esimerkiksi tekaistujen autojen korjauslaskujen muodossa. Eli mafian mies ei koskaan suoraan käy laittamassa rahoja omalle tai pomonsa tilille, vaan tuo rahansiirto naamioidaan usein laskuksia, joka koskee vaikka autojen kolarontia tai jotain remontteja. Tuolloin huumerahasta tehdään näennäisen laillista virkavallan silmissä, jotta sen alkuperää ei tarvitse selitellä kenellekään poliisille. Kuitenkin aina välillä joku sitten kärähtää tällaisesta toiminnasta, ja se saattaa viedä poliisit suoraan mafian miesten ovelle.

Pienen kaupungin ei ole aina hyvä olla ison kaupungin vieressä, koska se lopulta imee kaikki ihmiset sekä palvelut sen alueelta

Jorvaksen rautatieasema Kirkkonummella

Pienten kaupunkien kehityksestä voidaan ottaa esimerkiksi pääkaupunkiseudun ympäryskuntien ongelmat, missä korostuu sellainen käsite kuin "sosiaalinen vetovoima", mikä tarkoittaa sitä, että pääkaupunkiseutu on ikään kuin imuroinut niistä ihmisiä itselleen. Tällainen kaupunkien kasvaminen ei voi tietenkään jatkua loputtomiin, koska täältä loppuu tila, tai sitten pitää ruveta rakentamaan korkeampia taloja, sekä ryhtyä käyttämään tilaa muutenkin hyödyksi. Eli miksi talojen katoilla ei saa kasvattaa kasveja tai niissä ole esimerkiksi aurinkopaneeleita, on ikuisuuskysymys johon kenelläkään ei varmaan ole oikein hyvää vastausta olemassa.

Kun ihmisiä alkaa kerääntyä samalle alueelle, niin silloin tietenkin pitää jokaiselle löytyä tilaa tai sitten pitää tuota muuttoa ryhtyä karsimaan. Ja tietenkin ilmansaasteet ovat suurin syy siihen, että ihmiset ovat kaupungistumista vastaan, vaikka kaupungit ovat energiataloudellisempia sekä kuluttavat vähemmän luonnonvaroja kuin maaseutu, jos kulutusta mitataan esimerkiksi energian käytöllä asukasta kohti, mikä johtuu siitä, että isojen talojen lämmittäminen on henkilöä kohti ympäristöystävällisempää kuin esimerkiksi omakotitalojen olisi.

Yksi osa saastutusta ovat autot, joiden käyttö lisää ilmansaasteita, ja kaupungeissa käytetään muutenkin pienempiä ajoneuvoja sekä joukkoliikennettä enemmän kuin maaseudulla, joten siksi meidän pitäisi muuttaa kaupunkimme tiiviimmiksi sekä rakentaa suurempia taloja, jotta saisimme energiankulutuksemme pienenemään. Kaupunkeihin voidaan rakentaa tiiviimmin esimerkiksi sähköautojen latauspistokkeita, jolloin dieselöljyn tai bensiinin käyttö saadaan sitten vähenemään, ja sitä kautta esimerkiksi ilman hiukkasten määrä laskee.

Ihmiset eivät voi loputtomasti keskittyä muutamien kuntien alueelle, vaikka tietenkin on mukavaa, kun henkilöllä on käytössään hyvät joukkoliikenne sekä palvelumahdollisuudet. Vaikka tämä kuulostaa sydämettömästi  sekä valitettavan itsekkäästi valituilta sanoilta, niin me ihmiset emme voi kaikki asua samassa kunnassa, vai olisiko sittenkin järkeä siinä, että rakennetaan valtavan tiiviitä asutuskeskuksia, ja toisaalta taas jätetään valtavasti harvaan asuttua erämaata noiden asutuskeskusten välille, jolloin nuo asutuskeskukset eli tulevaisuuden megapolikset sitten olisivat ikään kuin keinotekoinen todellisuus ja toimisivat saarina asutuskeskusten väliin jäävässä erämaassa.

Kun ajatellaan nykyään vallalla olevaa kunnallista hallinta ja kehitys arkkitehtuuria, niin silloin tulee mieleen sellainen ajatus, että pienemmän kaupungin vieressä oleva isompi keskus toimii kuten suuri galaksi, joka imee sen lähellä olevista pienemmistä galakseista ainetta itseensä, jolloin niissä ei pääse syntymään uusia tähtiä eikä planeettajärjestelmiä. Kun puhutaan yhteiskunnasta, niin sama ilmiö koskee myös suurten asutuskeskusten lähellä olevia pienempiä keskuksia, joista iso kasvukeskus sitten imee ihmisiä pois, jolloin pienet kunnat sitten alkavat riutua.

Pahimmassa tilanteessa ovat tietenkin suurella pinta-alalla varustetut kunnat, joiden väkiluku on suhteellisen pieni pinta-alaa kohtaan. Noissa paikoissa sitten esimerkiksi vähittäistavarakaupan ongelmat ovat siinä, että tavaroiden kuljettaminen noihin liikkeisiin on niin kallista, ja henkilökunnan työmatka niin pitkä, että siellä pitää voida luvata parempaa palkkaa kuin kaupungin keskustoissa olevien liikkeiden täytyy työläiselle maksaa.

Tuon takia kaupungin keskustassa oleva liike pystyy pitämään matalampaa hintatasoa kuin pienet maaseutuliikkeet pitävät, jotta ne olisivat kannattavia. Ja tuolloin tietenkin tulee ilmi sellainen asia, että nuo ihmiset käyvät kaupassa kaupunkien keskustassa tai moottoritien varressa olevissa marketeissa, koska niissä sitten on halvemmat hinnat. Kyseinen kehitys aiheuttaa sen, että vähittäistavarakauppojen investoinnit noihin kuntiin alkavat hiipua, ja sitten eteen tulee se, että kunnassa olevien palveluiden taso alkaa laskea, koska vähittäistavarakauppoja kuten elintarvikeliikkeitä ei enää ole tarpeeksi, jotta kuntalaisten olisi helppoa käydä niissä. Tästä seuraa sitten poismuutto, joka saa aikaan sen, että kunnan asukasluku laskee.

Samoin esimerkiksi kylät autoituvat, ja asutus harvenee, ja tällöin juuri päivittäistavaroita myyvät liikkeet lopettavat, koska ne eivät pysty kilpailemaan hintatasossa esimerkiksi moottoriteiden varsilla olevien hypermarkettien kanssa, ja samalla myös esimerkiksi henkilökunnan rekrytointi vaikeutuu, koska bussit kulkevat harvoin, ja hankala työmatka sitten aiheuttaa sitä, että nimenomaan nuoret eivät enää halua tuollaiseen syrjäiseen kauppaan töihin. Sitten seuraa tilanne, missä voidaan esittää kysymys: "kuka haluaa sijoittaa kauppoja korpeen?". Jos kunnan väkiluku on laskussa, niin silloin sinne on vaikeaa saada vähittäistavarakauppoja, ja niiden palvelut ovat tärkeitä, jos kuntaan halutaan houkutella korkean teknologian yrityksiä. Vai luuletteko että akateemisesti koulutettu insinööripariskunta haluaa tarpoa viisi kilometriä umpihangessa postilaatikolleen?

Tai ehkä nuori äiti haluaa sitten seisoa pari tuntia bussipysäkillä odottamassa bussia, jotta saisi lapsensa terveyskeskukseen tai päiväkerhoon. Kun puhutaan kunnan väkiluvusta sekä korkean teknologian tuotteista tai korkeasti kolutettujen antamasta palvelusta, niin juuri korkean teknologian tuotteet ovat niitä, missä sitten liikkuu "se iso raha". Ja jos kuntaan halutaan korkean teknologian yrityksiä tai lakialan firmoja, joiden tuotto on erittäin suurta, ja joista saadaan sitten paljon verorahoja, niin silloin tietenkin olisi järkevää ajatella, että tuossa kunnassa sitten olisi myös palveluita, jotta nuo lakimiehet tai insinöörit sekä lääkärit muuttaisivat sinne pysyvästi. Näet jos kunnassa ei ole veronmaksajia, niin se jää sitten ilman verotuloja, joita tarvitaan infrastruktuurin kehittämiseen.

Jos kunnalla ei ole rahaa esimerkiksi kirjastoihin, niin ei sinne sitten kukaan halua jäädä, koska nimenomaan 15-17-vuotiaat ovat sikäli avainasemassa infrastruktuurin kehittämisessä, että he menevät tuolloin ensimmäistä kertaa opiskelemaan kodin ulkopuolelle, ja samalla muodostuu tietenkin kuva kunnasta, ja jos sitten tuolloin saadaan kunnasta kovin huono kuva, niin se varmaan vaikuttaa myös tämän henkilön tuleviin päätöksiin, jos hän joskus ekonomina tai lääkärinä sitten päättää valita asuinpaikkansa. Eli tuolloin mahdollisten korkeakouluopintojen jälkeen olisi hyvä perustaa perhe sekä löytää oma paikka yhteiskunnasta, ja arvatkaa lähteekö tuollainen vastavalmistunut huippuosaaja johonkin korpeen sitten asumaan, jos hänellä ei edes kesätyön kautta ole kokemusta kunnasta.

Jos yhtiöitä ajatellaan, niin varsinkin aluksi on yhtiön sijainnilla sellainen merkitys aloittelevalle yrittäjälle, että ennen kuin liiketoiminta alkaa kannattaa, niin esimerkiksi matkakulut ovat iso menoerä henkilölle, joka on juuri aloittanut liikkeen pitämisen. Yhtiölle on sama missä se sijaitsee, mutta jos se sijaitsee esimerkiksi Helsingissä, niin silloin tietenkin sen verotulot menevät Helsinkiin, mikä merkitsee sitä, että yhtiö ei muille kunnille maksa voitoistaan veroja.

marxjatalous.blogspot.fi