USA:n seitsemäs presidentti Andrew Jackson ja hänen tukensa orjuudelle

Andrew Jackson
(1767-1845)
("Old Hickory")

USA:n seitsemäs presidentti Andrew Jackson (1767-1845)  eli "Old Hickory" ("Vanha Hikkori") oli mies, joka aikoinaan hallitsi amerikkaa sellaisilla otteilla, että häntä alettiin nimittää myös USA:n kuninkaaksi tunnetaan myös miehenä, joka tuki orjuutta. Kun tuota miestä ja hänen aikaansa 1800-luvun alussa peilataan nykyaikaan nähden, niin tietenkin hän on mies, joka varmaan monen mielestä ansaitsisi tämän asian takia paikan hirressä. Toki hän oli loistava sotilas, ja tuon takia "Old Hickory:lle" on nimetty muutamia asevoimien koulutuskeskuksia. Joidenkin ihmisten mielestä tuo mies on USA:n surkein presidentti, vaikka hänet tietenkin nimetään myös "tavallisten ihmisten presidentiksi". Ja onhan hänen kuvansa painettu myös 20 dollarin seteliin.

http://www.thepublicprofessor.com/worst-president-ever/

Hikkorit: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hikkorit

Kun Andrew Jackson eli, oli ihmisten asenne orjuuteen aivan toisenlainen kuin nykyään, ja siksi esimerkiksi Jacksonin kaltaisten ihmisten tapaa pitää orjia ei juurikaan kyseenalaistettu, vaikka tuo tapa soti jyrkästi yksilönvapauksia vastaan. Tuolloin kauan sitten orjien pito oli itsestäänselvyys, ja mitään sellaista estettä ei ollut, että valkoinen mies ei saisi muita sitoa kahleisiin. Ja vaikka Britanniassa, Ranskassa sekä suurimmassa osassa USA:n pohjoisen osavaltioista orjuus eli ihmiskauppa kiellettiin vuosien 1808 ja 1836 välillä, niin syy tähän oli hiukan toinen kuin pelkkä halu osoittaa laupeutta, eli kuten varmaan tiedämme, niin monissa tällaisissa tapauksissa sitten oli laupeuden takana puhtaasti oman edun ajaminen.


Syy miksi esimerkiksi USA tai oikeastaan sen Pohjoisen osavaltiot niin ponnekkaasti vastusti orjien pitämistä, tai miksi Britannia niin mielellään ajoi orjuuden kieltämistä johtui siitä, että aikoinaan kun USA lähti itsenäisyyden tielle 1700-luvun lopulla, ja tuon jälkeen vapaussota päättyi virallisesti 1783, niin syntyi sellainen käsite, mitä kutsutaan nimellä "orjakysymys". Kun USA:n kolmetoista ensimmäistä osavaltiota olivat irronneet Britannian johdosta, niin tietenkin Briteillä oli silloin ikään kuin ajatuksena se, että se lähtisi ajamaan revanssipolitiikkaa tuota nuorta valtiota vastaan, ja vuosien 1812 ja 1815 välillä käyty Britannian sekä USA:n välinen sota sitten aiheutti sellaisia pelkoja, että mitä jos Britannia sitten loisi vastarintapesäkkeitä lupaamalla USA:n alueella oleville orjille vapautta, ja antaisi sitten sotilaskoulutusta noille ihmisille.


Se olisi sitten ollut tuolloin katastrofi, ja mahdollistanut vastarintapesäkkeiden muodostamisen USA:n alueelle, jos Britannia olisi sitten halunnut hyökätä maahan. Ja kuten tiedämme, niin "Old Hickory" oli paitsi valtiomies niin myös sotilas. Jokainen maailman ihminen tiesi tuolloin kauan sitten, että Britannia olisi ykkönen ja USA olisi jossain kaukana Ranskan takana, mikä sitten sai aikaan sellaisen ajatuksen, että joku brittiläismielinen henkilö olisi vain ostanut valtavasti maata, jota silloin USA:ssa myytiin melko halvalla kaikille, jotka sitä halusivat vain ostaa.

Andrew Jackson
valokuvassa

Tuon jälkeen joku britti sitten vain kävisi ostamassa joukon orjia, ja kouluttaisi heistä sotilaita. Orjuuden kieltämiseen vaikutti myös koneellisen puuvillan keruun alkaminen, mikä sitten teki noista puuvillapelloilla työskentelevistä orjista tarpeettomia. Koneellinen puuvillan kerääminen sitten olisi aiheuttanut sen, että USA:n alueella olisi sitten ollut todella paljon työttömiä orjia, joita olisi tietenkin voitu yllyttää kapinaan. Mutta samalla alkoi paljastua se karu totuus, mikä sitten koskee vielä nykyistäkin ihmiskauppaa. Eli noiden orjien säälimätön hakkaaminen sekä esimerkiksi karanneiden orjien ampuminen olivat jokapäivaistä "hupia" noilla plantaaseilla, joissa työolot olivat samaa luokkaa kuin Auschwitzissä.

Joten tuolloin tietenkin pelko oli siinä, että brittiläinen sotilas sitten olisi vain kouluttanut tuolla omalla plantaasillaan haltuunsa ostettuja orjia taistelemaan USA:n joukkoja vastaan, mikä olisi sitten tietenkin voinut sitoa valtavan määrän tarpeellisia miehiä tuonne jonnekin Washingtonin esikaupunkiin, mikä olisi voinut merkitä tuon nuoren valtion tuhoa. Kauan sitten 1800-luvun alkupuolella ei kukaan ollut niinkään varma siitä, että Britannia sitten olisi jatkossa myöntynyt merentakaisten alueidensa itsenäisyyteen, minkä se oli vuonna 1783  joutunut antamaan.


Tuo oli muuten ensimmäinen kerta maailman historiassa, kun siirtomaa oli itsenäistynyt. Tietenkin tuolloin USA oli vapaamielisempi maa kuin moni Eurooppalainen valtio, mutta sitten tietenkin eteen nousi kysymys siitä, miten USA:n etelävaltioissa olevia orjia piti kohdella, ja sitten vasta vuonna 1863 sanoutui USA lopullisesti irti orjuudesta, kun Lincolnin hallinto aloitti sotatoimet Etelä-valtioita vastaan, ja tuolloin hän sitten lupasi vapauttaa kaikki orjat, mitä Konfederaation alueella sitten oli. Tuolla lupauksella hän sitten toteutti sen asian, mitä "Old Hickory" oli aikoinaan pelännyt käyvän koko tuolle valtiolle.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Etniset ryhmät sekä vihan politiikka

Vähemmistöt ovat aina hyviä kohteita erilaisille populistisille yllyttäjille, mutta kuitenkin kun puhutaan esimerkiksi tilanteesta, missä hallitus yllyttää vihaamaan jotain kansanryhmää, mennään kuitenkin hiukan liian pitkälle. Tuollainen sorrettu vähemmistö on varmasti loistava kohde ulkomaisille tiedustelu- sekä muille organisaatioille, jotka haluavat sitten yllyttää noita henkilöitä kapinaan.

Kun puhutaan esimerkiksi Abraham Lincolnin tavoitteesta päästää  orjat vapaaksi Etelä-valtiossa, niin hän ei sitä mistään liberaaleista syistä tehnyt, vaan tuo mies ajatteli käytännöllisesti vain luoda etelään vastarintapesäkkeen, jolla sitten hän tai kenraali Grant voisivat sitoa osan “Dixien” joukoista. Tuolloin mustan väestön huonoa asemaa perusteltiin etelässä orjuudella, eli he olivat tuotantokoneiston osa.

Tietenkin noiden ihmisten huono oikeusturva sai aikaan sen, että Pohjoisen väestön sympatiat kääntyivät unionin sekä Abraham Lincolnin taakse, kun pohjoinen lähti liittämään tuota aluetta itseensä entistä tiukemmin. Kuitenkin on tapauksia, joissa järjetön vihanlietsonta mikä kohdistuu vähemmistöön itseasiassa kaataa koko hallituksen.  Tuollainen tapaus oli Turkissa alkanut Armenialaisiin kohdistunut vaino, joka johti sitten siihen, että Atatürkin hallinto nousi valtaan Ensimmäisen Maailmansodan aikana. Kuitenkin kun puhutaan tästä vähemmistöjen vainoamisesta, niin siihen varmasti löytyy joku muu syy, kuin mitä hallitus tai yllyttäjät sitten esittävät.

Syy miksi vähemmistöjä vainotaan joissain maissa on nimittäin se, että erilaisiin etnisiin ryhmiin kuuluvien ihmisten halutaan olevan mahdollisimman vähän tekemisissä toistensa kanssa, ja silloin pitää kyllä ruveta päässä pyörimään sellaisia ajatuksia, kuin että jollain on tällaisessa maassa todella paljon salattavaa. Nimittäin esimerkiksi “apartheid”-hallitus aiheutti Etelä-Afrikalle todella vakavan kansainvälisen kriisin, kun se käytti tuon rotuerottelun vastaisten mielenilmausten tukahduttamiseen todella kovaa väkivaltaa.

Rasismi tietenkin on joidenkin ihmisten mielestä perusteltua siksi, että oman maan kulttuuria suojellaan kyseisellä toiminnalla, mutta yhtä paljon tuota hyvin epämiellyttävää tapaa käytetään erilaisten katujengien jäsenten sitomiseen tuohon toimintaan mukaan. Tuossa mallissa sitten yleensä joku melko pieni kaveriryhmä kehittää ajatuksen siitä, kuinka he nousevat suuren maan suuriksi johtajiksi. Ja sitten siinä muita yllytetään rasismiin sekä huutelemaan toisille hävyttömyyksiä. Näin taataan se, että ryhmän jäsenet sitten ovat varmasti sitoutuneet siihen, mitä ryhmän johtaja haluaa.

Kun ensin on vähän huudeltu ympäriinsä “kohteliaisuuksia”, niin sitten tietenkin ryhmän jäseniä alkaa pelottaa kulkea yksin kaduilla, ja sitten tuon ryhmän yhteneväisyys taataan. Tuon ryhmän jäsenyys tietenkin vaatii myös erilaisia uniformuja, joilla sen jäseniä merkitään erittäin tehokkaasti, ja kun kokouksissa vaaditaan tuota asua, niin sillä taataan se, että nuo ryhmän jäsenet eivät yksin kävele kaduilla. Näin ryhmä voi valvoa jäsentensä toimintaa, niin että kukaan ei pääse ilman valvontaa käyttämään esimerkiksi sosiaalista mediaa. Rasismi sekä väkivalta ovat erittäin hyvä tapa myös taata se, että joku nuori ei pääse ainakaan poliisiin töihin, ja tällainen toiminta sitten takaa sen, että jos joku tietää liikaa esimerkiksi huumekaupoista, niin hän ei noita tietoja poliisiin vie.

Jengien ongelma on siinä, että siellä tyhmyys tiivistyy, ja jos joku alkaa yllyttää muita, niin silloin seuraa se, että tuo ryhmä saattaa provosoitua hyvin pahasti. Ryhmiä on helppo yllyttää tekemään asioita, joita kukaan ei pidä järkevänä. Ja mitä vähemmän oppia nuo henkilöt ovat saaneet, niin sitä enemmän he tukeutuvat johtajaansa. Tuolloin johtajan asema on paljon vahvempi kuin organisaatioissa, joissa henkilöillä on koulutus.

Mutta kun ajatellaan noiden henkilöiden käytöstä sekä uhoamista, niin tiedättekö mistä huomaa sen, onko ihminen oikeasti joku katunuori? Sama asia voidaan peilata esimerkiksi armeijaan tai karaten kaltaisiin itsepuolustuslajeihin. Eli oletteko koskaan kuulleet esimerkiksi laskuvarjojääkärin tai mustan vyön karatekan kehuvan taidoillaan? Yleensä tyhjät padat kolisevat parhaiten, on yleisesti tunnettu viisaus, josta kannattaa ottaa oppia myös arkipäiväisessä elämässä. Yleensä se joka leuhkii jollain itsepuolustuslajeissa  tai tarkemmin sanottuna itsepuolustuslajeissa olevalta kaveriltaan oppimillaan taidoilla ei niissä itse ole ollut.

Sama koskee myös esimerkiksi kadulla asuneita nuoria. Vain sellaiset jotka eivät itse kadulla ole asuneet kehuvat noilla asioilla. Tuollaisia ihmisiä löytyy varmasti useiden henkilöiden tuttavapiiristä, ja heidän tuntomerkkinsä on se, että joka kolmas lause on jotenkin sellainen, että “näin tehtiin kaduilla”.

On paljon ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa ikään kuin soluttautua johonkin narkomaanien yhdistykseen, josta he sitten voivat hankkia tietoja jotain kirjaa varten. Itse en näissä katulasten piireissä ole pyörinyt, mutta välillä vastaan on tullut ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi entisenä narkomaanina esiintyminen on jotenkin “cool”. Siitä sitten saa jokainen miettiä, että onko oikeasti järkevää esiintyä entisenä narkomaanina? Vaikka tuollainen tausta vaikuttaa varmaan joidenkin mielestä upealta, niin varmasti jossain vaiheessa tulee eteen tilanne, missä henkilö joko jää kiinni tästä näytelmästä. Tai sitten hän asettaa itsensä muuten vaaraan, mitä hän ei voi hallita.

Nimittäin tuollainen seura sitten saa aikaan sen, että kokematon henkilö joutuu huumeiden tai “huumemiesten” vaikutuspiiriin ja lähtee kokeilemaan kovia huumeita. Ja tuo kokeilu voi tehdä hänestä narkomaanin. Samoin jos tuo henkilö käyttää varastettua identiteettiä, niin silloin hän voi joutua yllättäen tilanteeseen, missä vastaan tulee se ihminen, jota tuo “deep cover man” esittää.

Tai sitten hän alkaa kertoa tarinoita teoista, jotka ovat jonkun muun paikalla olevan henkilön tekemiä. Tuon takia tällainen toiminta on todella vaarallista, koska se saattaa aiheuttaa erittäin suuren tunnereaktion. Varsinkin jos tuollaisen henkilön esiintyminen on muuten huumeita markkinoivaa, niin se sitten aiheuttaa varmasti sellaisia tunteita, jotka eivät ole mukavia kenestäkään.

Erityisesti huumevieroitus-yhteisöissä on oma motivaatio vieroitukseen tärkeää. Jos tällaisessa yhteisössä sitten joku alkaa esittää “kovaa”, niin silloin hän vaarantaa kaiken, koska noiden yhteisöjen toiminta perustuu luottamukseen sekä siihen, että ihmiset luottavat niiden jäsenten kykyyn palata yhteiskuntaan. Jos tuo luottamus murenee, niin silloin yhteisö menettää sen rahoituksen, mitä se tarvitsee saadakseen tukea valtiolta.

http://marxjatalous.blogspot.fi/