Kirjoitus kirjoissa esitetystä Tripodeista sekä dystopioista joissa ihmisen ajattelu yksilöllinen on kiellettyä, ja joissa kaikkia asioita valvotaan tiukasti

Dystopiaa koskevia kuvauksia tulee esimerkiksi tieteiskirjoissa eteen jatkuvasti, ja osa niistä käsittelee mielenhallintaa sekä ihmisten orjuuttamista. Yksi merkillisimmistä kuvauksista, mitä olen nähnyt tai lukenut on “Tripodien aika”, ja vaikka kirja löytyy nuorten osastolta, niin se on kuitenkin melko aikuismainen, mikä tietenkin kertoo siitä, että kirjailija on nähnyt vähän vaivaa tehdessään työtään. Itse olen sitä mieltä, että nuo tripodit eli kolmella jalalla kulkevat koneet, joilla maailmaa hallitaan, olisi pitänyt kirjoittaa kirjoihin siten, että ne lentäisivät.

Tuolloin kolmen jalan asemasta tuolla koneella olisi kolme manipulaattorikättä, jolla ne tarttuisivat ihmisiin kiinni, ja kirjan mukaan veivät heidät tukikohtaansa. Nuo koneet on muuten ilmeisesti ideoitu H.G Wellsin "Maailmojen sodan" pohjalta, ja itse olen ajatellut, että tuollainen laite olisi itseasiassa lentävä väline, joka leijuisi puhaltimen tai turbiinin varassa veden päällä, jolloin ne voisivat toimia myös veden päällä.

Kun puhutaan noista ihmisten ohjaamisen käytettävistä “kapeista”, jotka ovat eräänlaisia päähän asennettavia metalliverkkoja, joiden avulla aivokuorta stimuloidaan. Tuon välineen avulla maassa valtaa pitävät “alienit” sitten ohjailevat tuossa kontrolliyhteiskuntaa kuvaavassa romaanissa ihmisten toimintaa. Itse olen joskus ajatellut, että olisiko noissa laitteissa sitten ollut kirjailijan mielikuvituksessa sellainen oletus, että noiden “kuluttajien” mielestä luovat ja älykkäät ihmiset saisivat tuossa järjestelmässä sitten enemmän oikeuksia kuin ns. “tavalliset ihmiset”, jotka eivät ole niin loistavia palvelijoita noille kasvottomille olioille. Eli ihmiset laitetaan syntyessään eri luokkiin, jotta kukaan ei sitten myöskään kapinoisi, ja tuossa kirjassa tuon “kapin” asettaa ihminen, jonka humanoidi on korottanut muiden yläpuolelle.

Kun puhutaan hallinnasta, niin tietenkin “Tripodien aika” kertoo yhteiskunnasta, missä tekniikka on kielletty, ja kaikki työ tehdään kuten “Amish-yhteisössä”. Tuollainen maailma voisi olla jonkun oikean diktaattorin mielessä sellainen, missä hän itse saisi istua autoissaan, ja tavalliset ihmiset sitten kyntäisivät maata hevospeleillä. Tietenkin tuollaisessa dystopiakuvauksessa esitelty malli olisi sellainen, että siinä ihmistä todella arvostetaan hänen hallinnassaan olevan tekniikan kautta. Tuossa mallissa vain johtavalla luokalla olisi tietokoneita sekä muuta tekniikkaa hallussaan, ja muut ihmiset sitten palvovat heitä. Eli maailma on jaettu johtajiin sekä  johdettaviin, ja tuo jako tapahtuisi jo ennen ihmisen syntymää.

Kun mietimme sitä, miten paljon ihmiset ovat himoinneet valtaa päästäkseen kertomaan muille, kuinka paljon he ovat muita ihmisiä parempia, niin silloin varmasti ymmärrämme, kuinka paljon esimerkiksi Orwellin “1984” sai vaikutteita Gestaposta, mikä teki Saksasta poliisivaltion. Dystopiaa on kuvattu monissa muissakin kirjoissa kuin tuossa legendaarisesta Orwellin tarinassa. Sitä on kuvattu Kurt Vonnegutin eläinten vallankumouksessa”, missä eläimet nousevat kapinaan, ja valitsevat sian johtajakseen. Eli olikohan Vonnegutin idean takana joku todellinen johtaja, joka piti kansaansa surkeassa tilassa, ja sitten itse porskutti yltäkylläisyydessä. Tuo tilanne tulee valitettavan usein esille jossain katujengeissä, missä joku jengin jäsen aina onnistuu keplottelemaan itsensä tuon  joukon johtajaksi.

Tuolloin muut tekevät kaikki likaiset työt, ja sitten tuo johtaja saa kaiken ikään kuin lahjaksi. Ja sitten hän vain lopulta ilmiantaa kaverinsa, ja katoaa yöhön, ja aloittaa uuden elämän. Kun puhutaan dystopiasta, missä isoveli valvoo kaikkia asioita, niin se saattaa vaikuttaa hyvinkin turvalliselta asialta. Mutta toki valvontajärjestelmän tekniikka on hyvin kehittynyttä, mutta kuitenkin aina lopulta vastaan tulee ihminen, joka saattaa ratkaisevalla hetkellä käydä vessassa, kun joku sitten hakataan kadulla. Tuollaisen odottamattoman asian takia saattaa kaikki mennä pieleen. Kun tarkkailua lisätään, niin silloin tietenkin alkaa käydä niin, että ihmiset alkavat liikaa luottaa tekniikkaan. Ja sitten seuraavaksi joku onneton unohtaa katsoa oikealle ja vasemmalle, kävellen auton alle.

Tietenkin valvonta on upea asia, ja varmaan nuo “Tripodien ajan” humanoidit ovat sitten ylpeitä kehitettyään tuollaisen kapin tai miksi tätä aivokuorta stimuloivaa laitetta sitten sanotaan, millä he sitten voivat estää ihmisiä ajattelemasta omilla aivoillaan, ja sitten tietenkin humanoidien päällikkö voi innoissaan kuulla vain sitä, mitä hän haluaa kuulla. Kuitenkaan nuo samat alienit eivät ole ajatelleet, että mitä tapahtuu, jos noista laitteista loppuu paristo, jolloin sen käyttäjä tajuaa, että häntä on hyväksikäytetty. Tällöin saattaa seurauksena olla hiukan vakavan puoleinen keskustelu tuon humanoidien komentajan sekä hänen elitististen kavereidensa kanssa.

Ja se sitten on monen diktaattorin akilleen kantapää. He kuulevat vain sitä mitä he haluavat kuulla. Jos kukaan ei valtiossa uskalla puhua vapaasti, niin silloin tietenkin ryhtyvät erilaiset salaliitot kukoistamaan maailmassa. Kun puhutaan maailmasta, mitä dystopiakuvauksissa esitetään, niin myöhemmissä versioissa dystopiaa hallitsevat suuryritykset, jotka omistavat kaiken tekniikan. Ja tuolloin mieleeni tulee sellainen asia, että jos yhtiöt alkavat käyttää julkista valtaa, niin silloin tietenkin eteen tulee tilanne, missä yhtiö muuttuu valtioksi. Valtio on siis oikeastaan yksi yhtiöistä, joka eroaa tavallisesta yhtiöstä siinä, että kukaan ei voi valtiosta saada potkuja.

Ainakaan niin että hänet siirretään johonkin työttömyyskassaan tai vastaavaan kortistoon. Tietenkin ihminen voidaan vangita, mikäli hän tekee rikoksia, ja onhan joissakin maissa käytössä kuolemantuomio. Kuitenkin voidaan ajatella, että kuolemaantuomittu itse ei varmaan tästä tuomiosta pidä, joten siksi tuota vankia pitää vartioida erittäin tarkasti, ja jos hän päättää paeta, niin silloin tuolla henkilöllä ei ole mitään menetettävää. Ja siksi he ovat äärimmäisen vaarallisia, mikä tietenkin on aiheuttanut sen, että tuon tuomion käyttö on kuitenkin melko harvinaista, ja siitä on haluttu eroon monissa maissa.  Mutta kun ajatellaan sitä, että valtio tekisi työttömyydestä rikoksen, ja siirtäisi nämä henkilöt sitten vankilaan ei varmaan ole mitenkään toimiva tai ainakaan halpa ratkaisu. Näet vankeja pitää sitten jonkun valvoa, ja tämä joku sitten ottaa työstään palkan. Ja erittäin kallis ratkaisu olisi sitten se, että työttömiä käytettäisiin esimerkiksi työssä, josta ei makseta palkkaa.

Se sitten vääristäisi kilpailua, sekä ajaisi aitoja yhtiöitä konkurssiin. Tai sitten toimitaan niin kuin eräässä maailman kammottavimmista elokuvista, eli tehdään ihmisistä ruokaa. Siinä vasta hyvä idea olisi, ellei sitten käy niin, että joku kertoo asiasta noille ihmisille. Silloin vasta alkaisi kaupunkisota, koska tuolloin varmaan kukaan ei sitten tällaista kohtaloa halua. Vaikka halpatuotantoelokuvia usein kritisoidaan todella surkeista näyttelijäsuorituksista, niin silti jotkut niistä jäävät ikään kuin mieleen pyörimään, ja yksi niistä elokuvista on tämä kauhuelokuva, missä ihmiset muuttuvat “vihreäksi tahnaksi” että hyvää ruokahalua vain kaikille. Kuten tiedämme niin nämä dystopiat kiehtovat ihmisiä, ja niihin varmasti palaan vielä tuonnempana, koska olen lapsesta tai nuoresta pitäen noita kirjoja tai elokuvia ahminut, joten siksi niistä paljon kirjoitankin.

marxjatalous.blogspot.fi

Stephen Kingin "Tulisilmä" (Firestarter, 1980) on ikään kuin "Carrien" uusinta, mutta sen tapahtumat sijoittuvat hiukan laajempaan mittakaavaan

Stephen Kingin Tulisilmä (Firestarter, 1980) on sellainen Kingin teos, jossa hän on ilmeisesti ikään kuin toistanut kuuluisamman romaaninsa "Carrien" teemaa, missä nuorella tytöllä on telekineettisiä kykyjä, hän pystyy sytyttämään tulipaloja pelkän ajatuksen voimalla. Hän ei kuitenkaan kykene hallitsemaan tuota lahjaansa, ja siksi hän on isänsä kanssa pakomatkalla. Tuossa kirjassa hänen perheensä on vähän erikoinen, koska tuon tytön isä on taitava mielenhallitsija, ja hänen äidillään on telepaattisia kykyjä, jotka tietenkin jäävät tuon Charlie-tyttösen lahjojen varjoon. Tuossa kirjassa he sitten joutuvat isänsä kanssa hallituksen salaiseen laboratorioon jota kutsutaan "Verstaaksi". Ja sitten eräs hallituksen agentti ampuu tytön isän, ja hän tuhoaa koko laitoksen.

 Tuo kirja on Kingin varhaisempaa tuotantoa, joten siksi kai se on hiukan kömpelö, ja varsinkin lopussa, missä Charlie kävelee Rolling Stone lehteen kertomaan tarinaansa on hiukan naiivi. Mutta kuten huomaamme, niin Kingillä eli kirjan kirjoittajalla on samanlainen ajatusmaailma kuin noitien metsästäjillä, missä naisilla ja tytöillä on erittäin vahvat parapsykologiset kyvyt, ja uskoisin että sekä "Carrieen" että "Tulisilmään" on antanut vaikutteita esimerkiksi juuri 1980-luvulla esiin tulleet "Stargate"-ohjelman, MKULTRA:n sekä "Project Bluebookin" kaltaiset tutkimukset, joissa testattiin oikeasti ihmisten perapsykkisiä kykyjä.

Jälkimmäinen on muuten lähinnä Stealth-teknologiaa tutkiva projekti, missä tehdään pohjatutkimusta erilaisten tutkassa näkymättömien lentokoneiden luomiseksi, ja "Stargate" taas on psykologinen tutkimusohjelma, jolla etsitään vihollisen agentteja yhteiskunnasta mutta kun puhutaan tuon kirjan nimestä, niin ihmettelen, miksi sana "firestarter" eli "tulialoittaja" on suomennettu "tulisilmäksi", joka on englanniksi "fireeye" Tuolle sanalle muuten ei löydy täydellistä vastiketta suomen kielestä.

Noiden valtion suorittamien PSI- eli telepatiaa koskevien tutkimusten tuloksista on aina välillä keskusteltu, ja kuten varmaan arvaatte, niin telepaattinen yhteys tutkijan sekä tutkittavan välillä katosi, kun he eivät olleet näköyhteydessä toisiinsa. Samoin pitää huomauttaa, että esimerkiksi kun käytettiin noita tuota testiä varten suunniteltuja erikoiskortteja, joihin oli piirretty muita kuin normaaleja pelikorttien kuvioita, niin silloin tulokset olivat ristiriitaisia. Mutta kun nuo koehenkilöt pelasivat normaalisti esimerkiksi korttia, niin silloin taas tulokset olivat parempia, joten voidaan kyllä sanoa, että tämä telepatia on oikeasti ihmisen elekielen arvioimista, ja elekieleen kuuluvat myös äänensävyt sekä parasympaattisen hermoston antamat signaalit, kuten nenän alapinnan hipaiseminen sormella, kun ihminen valehtelee, tai hänen käsiensä tärinä sekä hikoilu ja jatkuva asennon vaihtaminen ovat selvä merkki siitä, että hän kokee olonsa epämukavaksi.

 Äänensävyn muuttuminen kertoo myös siitä, jos henkilö on menossa paniikkiin, ja tuota keinoa esimerkiksi DIA on käyttänyt paljastaessaan asevoimien työntekijöitä, jotka ovat esimerkiksi olleet suhteessa KGB:n seksiagentteihin. Eli noilla naisilla väitettiin olevan satiaisia tai HIV, jonka jälkeen seurattiin sitä, kuinka joidenkin kuluttajien ääni kohosi falsettiin, tai he sitten ryntäsivät sukupuolitautitestiin. Samaa tekniikkaa on käytetty muuten siihen, kun on käräytetty armeijassa palvelleita patruunavarkaita, eli joidenkin henkilöiden kotipaikkakuntien ampumaradoilta on tuossa tarinassa löytynyt sitten hylsyjä, jotka ovat valtion merkitsemiä, ja joiden antaminen siviileille on kiellettyä.

Tuolloin seurataan sitä, että kenen kädet alkavat vapista. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että joku voisi sytyttää tulipaloja ajatuksen voimalla, niin silloin kyllä ite olen hiukan skeptinen tämän asian suhteen. Tai sitten voidaan leikkiä ajatuksella, että ihmisen hermosto voisi antaa niin voimakkaan sähköiskun, että syntyy jonkinlainen valokaari, mutta kute tiedämme, niin se ei aivan jokaiselta matti meikäläiseltä suju. Tuo vaatisi sitä, että ihmiseen siirretään geeni, joka ohjaa sähköankeriaan tai sähkörauskun hermoston tai sähköelinten kehitystä, niin että ihminen voisi kehittää tuollaisen valokaaren. Molemmat kalat voivat kehittää niin voimakkaan sähkövirran, että esimerkiksi paperi syttyisi palamaan, jos tuo eläin eläisi maan pinnalla.

Tai sitten ihmiseen pitää asentaa implantti, joka kykenee lähettämään mikroaaltoja, joilla saadaan aikaan sellainen ilmiö, missä ihminen ikään kuin kykenee sytyttämään tulipaloja pelkällä tahdonvoimalla, vaikka todellisuudessa kyseessä olisi ehkä ranneluuhun asennettu implantti, jota henkilö ohjaa aivosähkökäyrän välityksellä. Tuollainen luun sisään asennettu mikroaaltolähetin voidaan varustaa plutonium-paristoilla, ja sen antenni voidaan kiinnittää ranteeseen, ja sen ohjausyksikkö tuon henkilön hermostoon.

 Ja sitten hänen pitää vain ajatella sanaa, jolla tuo ase saadaan laukeamaan, ja mikroaaltojen tietenkin pitää lähteä sykäyksittäin tai ryöppynä, jolloin henkilön oma käsi ei vammaudu, tai sitten implantti voidaan asentaa hänen kallonsa sisään. Mutta itse kyllä olen sitä mieltä, että tällaine väline saattaisi olla ainoastaan jonkun Sidey Gottliebin kaltaisten ihmisten midstromingin tuotteita. Kun puhutaan Kingin tekemästä kirjasta, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että tällainen tekniikka on varmasti tuota kirjailijaa kiinnostanut, ja itsekin koen tuollaiset vempaimet sekä muun vastaavan toiminnan hyvin kiehtovana asiana. Ne ovat innoittaneet monia kirjailijoita ennen Kingiä ja hänen jälkeensä on myös tuleva paljon kirjailijoita, jotka näistä asioista kirjoittavat.