Ihmisten yhteiskunnallisen kannan yksipuolistuminen johtuvat siitä, että puolueessa kaikki asiat nähdään hiukan sen kautta, mitä mieltä kannattajat ovat mistäkin asiasta

Poliitikko eli tässä tapauksessa Lenin pitää puhetta
kannattajilleen, jotka tietenkin yllyttävät häntä
esittämään mielipiteitään melko kärkevästi

Esimerkki  sosiaalisesta polarisaatiosta eli sosiaalisen näkemyksen yksipuolistumisesta ovat erilaisten entisten narkomaanien sekä jengien jäsenten kertomukset, joiden mukaan lähiöissä vallitsevat aivan toiset lait kuin muualla yhteiskunnassa. Se että henkilö liikkuu paljon erilaisten kovisten matkassa saattaa antaa hänelle sellaisen kuvan maailmasta, että lähiöt ovat kuin joku villi länsi, missä väkivalta rehottaa ja luodit vinkuvat, samalla kun joku narkomaani sitten ulvoo puiston penkillä. Se miten ihmisen kuva lähiöistä muodostuu sellaiseksi, että siellä vallitsevat  viidakon lait, johtuu siitä, että hän on jatkuvasti tekemisissä väkivaltaisten ihmisten kanssa, joiden ajatusmaailma on sellainen, missä kaikki asioita ratkotaan pesäpallomailoilla sekä muilla välineillä.

Kuitenkin se miten me ihmiset asioita näemme riippuu myös asemastamme ryhmämme sisäisessä hierarkiassa. Myös puolueet polarisoivat ihmisen näkemystä yhteiskunnasta, ja tietenkin se että puolueeseen etsiytyy ihmisiä, joilla on samanlaisia käsityksiä yhteiskunnallisista kysymyksistä lisää tuota suodatusta. Tämä on se syy miksi joku poliitikko sitten jää aina välillä ilman ääniä. Hän saattaa tavata vain henkilöitä, jotka ajattelevat samalla tavoin kuin hän itse, ja se sitten saattaa saada aikaan sen, että tuo poliitikko kuulee vain sitä, mikä tukee hänen omia näkemyksiään asioista. Yllä olevassa kuvassa on tilanne, missä Lenin eli poliitikko on kannattajiensa ympäröimänä pitämässä puhetta, ja tuo tilanne sitten yllyttää häntä yhä radikaalimpiin kannanottoihin, kuten esimerkiksi rock-tähdille käy joissain tilanteissa.

Tuo tilanne saattaa tulla eteen silloin, kun hän saapuu johonkin kunnantalolle tai paikalliseen yhdistykseen hakemaan kannatusta. Tuolloin saattaa käydä niin, että hän unohtaa sen, että nuo muut paikalla olevat ihmiset voivat olla hänen kanssaan samaa mieltä kaikesta, mutta heidän pitää asua siinä vaalipiirissä, missä poliitikko on ehdolla. Tai toinen yhtä vaarallinen tilanne syntyy silloin, kun poliitikko on kyllä kohdannut paljon ihmisiä, mutta unohtanut sellaisen asian, että nimenomaan ääripäiden edustajat ovat niitä kaikkein äänekkäimpiä henkilöitä. Tällä tarkoitan sitä, että nimenomaan nuo pienet vähemmistöt ovat erittäin näkyvä osa yhteiskuntaa, ja niiden toiminta perustuu siihen, että niiden jäsenet eivät koskaan lähde käyttämään virallista valtaa.

Mutta kuitenkin noiden melko näkyvien ääriryhmien mieliksi on hyvin helppoa olla, ja tietenkin kyseessä voi olla esimerkiksi jonkun puolueen sisällä oleva vähemmistö, joka kuitenkin mielellään kahvittaa nuo poliitikot. Kun keskustellaan tuosta sosiaalisesta polarisaatiosta, niin tietenkin jokainen poliitikko on omien kannattajiensa ympäröimänä seisomassa asiansa kanssa, ja silloin hän saattaa joutua tilanteeseen, missä hän on ikään kuin pienen joukon äänitorvena.

 Eli jos hän jatkuvasti on joidenkin puolueen aktiivien ympäröimänä, niin silloin hän kuulee vain sen, mitä hän haluaa kuulla. Tai sitten hän kuulee vain sitä, mitä hänen ymppärillään seisovat ihmiset haluavat hänen kuulevan. Tuolloin saattaa edessä olla tilanne, missä kyseinen poliitikko menee antamaan ikään kuin väärän lausunnon. Eli hän saattaa unohtaa työpaikkansa olevan kiinni siitä montako ihmistä häntä haluaa äänestää, ja silloin saattaa tulla eteen virhearvio siitä, miten suuri hänen kannattajakuntansa oikeasti on. Tai sitten hän saattaa olla hyvin suosittu, mutta juuri oman alueen äänestäjät eivät hänestä ehkä erityisemmin pidä.

Kun ihmisen näkökulma asioihin muuttuu yksipuoliseksi, niin silloin tietenkin hän alkaa muuttua pelkästään omaa etuaan ja eturyhmänsä asioita ajavaksi poliitikoksi. Kaikki me ihmiset lähdemme tai lähtisimme varmaan ajamaan aidosti koko kansan asioita, mutta välilla sitten tuo kanta muuttuu aivan toiseksi, kun vuodet alkavat vieriä tuolla valtion tai kunnan ylintä valtaa käyttävissä elimissä eli eduskunnassa sekä kunnanvaltuustossa. Se että ihminen ympäröi itsensä kaltaisillaan henkilöillä on tietenkin asia, mitä emme voi välttää. Mutta tuo jatkuva ryhmän keskushenkilön kannan myötäileminen muuttaa ehkä joskus tuon poliitikon käsitykset asioista sellaisiksi, että niillä on tuossa valtiossa vain vähän todellisia kannattajia.

Ja tämä juuri on politiikan teon ongelma. Kun valtaa lähdetään käyttämään, niin tietenkin tuolloin vastaan tulee sellainen tilanne, että esimerkiksi hallituksessa on ainakin yksi vastaehdotus tuolle esittäjän ehdotukselle. Eikä valtiollakaan loputtomasti rahaa ole, joten joskus pitää aina tehdä kompromisseja päätösten edistämiseksi. Kuitenkin se että henkilöä jatkuvasti ikään kuin aletaan yllyttää sanomaan jostain asiasta vain sitä, mitä hänen lähipiirinsä haluaa kuulla, niin seurauksena voi olla tilanne, missä hän unohtaa sen, että kukaan muu kuin hänen oma lähipiirinsä ei tuota mieltä asioista ole, jolloin äänten lähteminen puolueelta on tuolloin todellisuutta.

Mutta hänelle voidaan uskotella, että ”kansan syvät rivit” ovat  tuon poliitikon takana. Tuolloin saattaa seurauksena olla se, että tuo poliitikko vetää silloin myös oman puolueensa lokaan, mikä saa joskus aikaan sellaisia ajatuksia, että onkohan tuollainen aivan omiaan puhuva poliitikko nyt sitten ehkä jonkun muun puolueen ”agentti”, jonka tehtävänä on viedä kyseiseltä poliittiselta liikkeeltä uskottavuus. Eli leikilläni olen joskus ajatellut, että joku puolue voisi soluttaa johonkin kilpailevaan liikkeeseen tuollaisen pellen, joka sitten saa ihmiset karkaamaan sen riveistä. Mutta tämä nyt vain on sellaista spekulointia.

marxjatalous.blogspot.fi

Mietelmä sosiaalisesta polarisaatiosta eli halusta nähdä kaikki asiat vain oman itsen kannalta edullisessa valossa.

Yhteiskunnallinen polarisaatio tarkoittaa kyvyttömyyttä nähdä asioita muiden kuin oman itsen sekä havaitsijan itsensä kaltaisten tahojen näkökulmasta. Ihminen on erehtyväinen, ja sen tähden me emme kykene koskaan täydellisesti analysoimaan saamaamme informaatiota. Sen takia me sitten ikään kuin katsomme maailmaa niiden ruusunpunaisten lasien läpi. Toisin sanoen olemme ikään kuin aina valmiita suodattamaan pois tietoa, mikä on meistä jotenkin sellaista, minkä koemme kiusallisena meille itsellemme. Ei ole helppoa sanoa olevansa joskus väärässä.

Sen takia meillä kaikilla on jonkinlainen defenssimekanismi sellaista tilannetta ajatellen, että huomaamme olevamme täysin hakoteillä jotain ongelmia ratkoessamme. Tuolloin joku saattaa rynnätä keittiöön tekemään voileipää, kun hän huomaa helpolta vaikuttavan ongelman olevan jotenkin liian vaikea. Sama tapahtuu joskus, jos perheen päällikkö on häviämässä shakkipeliä jollekin pikkulapselle. Silloin taktiikka muuttuu sellaiseksi, että henkilö ryntää suoraan keittiöön ja alkaa keittää kahvia.

Tuolloin koko shakkipeli on yllättäen muuttunut merkityksettömäksi, ja taktiikan opettaminen ei sitten enää kiinnostakaan tuota henkilöä. Se on sikäli erittäin merkillinen asia, että äsken tuo henkilö on paasannut keskittymisestä sekä shakin ylevyydestä koko maailmalle. Kuitenkin kesken peliä tulee yllättäen eteen tilanne, missä tuo häviölle jäänyt aikuinen sitten unohtaa tuon pelin ylevyyden, ja lähtee samantien keittämään kahvia, kun hän ei enää sitten olekaan täysin ylivoimainen vastustaja jollekin kymmenvuotiaalle shakkimestarille. Kuitenkaan normaalisti ihminen ei tuossa tilanteessa ajattele sitä, että tuo lapsi on aikuista parempi.

Me kaikki ajattelemme yksinkertaisesti, että aikuinen on aina lasta parempi, koska meidät on ikään kuin kasvatettu tällaiseen ajattelutapaan, mikä johtaa juurensa Raamatusta ja kymmenestä käskystä, joista yksi on “kunnioita isääsi ja äitiäsi”. Joillekin henkilölle sitten on tullut varmasti mieleen sellainen asia, että myös tämä käsky käsitetään usein siten, että vanhemmille henkilöille on jotenkin kohteliasta hävitä shakkipeli tai vastaava.

Tuolloin ihmisen ajattelutapa ikään kuin jalostuu sellaiseksi, että vanhemmat ovat aina oikeassa. Kun puhutaan siitä, että jossain perheessä olisi sellainen tapa, että vanhemmat voittavat aina korttipelit ja kaiken muun, niin se saattaa vaikuttaa aluksi hyvin aikuisia mairittelevalta kasvatusmetodilta, missä nuoria ikään kuin opetetaan kunnioittamaan vanhempia pakottamalla näitä häviämään kaikessa aikuisille.

Tästä tavasta kuitenkin voi seurata erittäin koominen tilanne, kun tuo lapsi sitten muuttuu vanhemmaksi, ja alkaa harrastaa jotain lajia. Näet jos hänelle on opetettu niin, että vanhempi henkilö on se auktoriteetti, mitä ryhdytään tottelemaan, niin voi käydä sellainen asia, missä henkilö saattaa alkaa ottaa käskyjä vastaan vastapuolen pelaajilta. Yksi koomisimmista tilanteista, mitä ihminen voi oikeastaan kadulla nähdä ovat erilaiset puliukot, joiden maailmassa on aina opetettu ilmeisesti niin, että vanhempaa henkilö pitää kunnioittaa, ja se aiheuttaa sellaisia asioita, mitä emme voisi sanoin kuvailla. Noissa piireissä yleensä tuo käsitys kunnioituksesta on sellainen, että jengin johtajaa pitää aina palvella. tai sitten hän rankaisee kavereitaan glykolilla.

Temppu muuten tehdään niin, että tuo viinapullo käytetään aina jengin johtajan kautta, ja se viedään hetkeksi piiloon glykolin lisäämistä varten, ennen kuin hän laittaa sen kiertoon.  Eli tämä sitten kertoo jotain tuon ryhmän käsityksestä ovelista rikoksista. Kun mietitään tuota kunnioitusta esimerkiksi robotiikan kannalta, niin silloin tietenkin asetutaan tilanteeseen, missä opponentti eli robotti tekee kaiken mitä ohjelmoija sen ohjelmistoon, ja jos robotin elektroniseen sanakirjaan ei olla ohjelmoitu sanaa “tapa”, niin se ei tuota käskyä tottele.

Kuitenkin robottien väärinkäyttö pitää estää, joten niissä pitää olla sellainen ohjelmisto, mikä raportoi esimerkiksi viranomaisille, jos henkilö yrittää komentaa robottia tekemään kiellettyjä asioita. Mutta jos ohjelmoija on tuon sanan sinne laittanut, sekä ohjeet siitä, miten tuo operaatio suoritetaan, niin silloin on koneen käskijä todella pahoissa vaikeuksissa, jos hän ei ymmärrä mitä on tekemässä. Noiden nykyaikaisten robottien käskyttäminen perustuu puheeseen, ja samanlaiseen ohjelmistoon, mitä käytetään esimerkiksi kännyköiden “puheesta tekstiksi”-sovelluksessa. Ja tietenkin se mahdollistaa robottien tehokkaan käskyttämisen. Vaikka robottien ohjelmoijat aina haluaisivat tehdä roboteistaan sellaisia, että ne eivät vaaranna ihmisten turvallisuutta, niin ohjelmistoja voidaan aika muutella.

Kun keskustellaan esimerkiksi robottien moraalisesta sekä laillisesta toiminnasta, niin aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat tehdä rikoksia.  Ihmisen vahingoittaminen on varmasti asia, mikä on tulevaisuuden robotilta kielletty. Kuitenkin noissa koneissa voi olla käytössä “varjoprotokolaksi” kutsuttu ohjelmisto. Tuo ohjelmisto mahdollistaa sen, että jos robottia käytetään eliminointiin, niin se toimii aivan normaalisti niissä tehtävissä, missä sen pitääkin toimia. Kohteen saapuessa paikalle kyseinen laite kääntää hyökkäysohjemiston päälle,ja terminoi kohteen.  

Mutta kuten tiedämme, niin robotti ei oikeastaan ajattele itse, vaan se suorittaa vain niitä toimintoja, joita sen ohjelmoija haluaa sen suorittavan. Kyse ei ole siitä, että olisi mitenkään moraalista laittaa robotti tappamaan ihmisen puolesta, vaan siitä että esimerkiksi pankkiryöstö olisi helppoa teettää roboteilla. Kun mietitään robotiikkaa esimerkiksi historiallista perspektiiviä vasten, niin robotit ovat tulleet taistelukentille, kotiapulaisiksi ja muihin vastaaviin tehtäviin jäädäkseen. Joten tulevaisuudessa myös rikollisilla varmasti on käytössään robotteja, joiden avulla he sitten ryöstelevät pankkeja tai muita paikkoja.

Eli pankkiin voi lennähtää pari nanohelikopteria, joista toinen roikottaa säkkiä, ja toinen tähtää henkilökuntaa konepistoolilla, ja kaiuttimen kautta sitten ihmisiä  käskytetään täyttämään säkki rahalla. Tulevaisuuden pankkiryöstö voi myös olla sellainen, että tuollainen muunneltu siivousrobotti ryntää konetuliase kädessään tietokonepankin operaattoreiden saliin, ja sitten komentaa heitä siirtämään rahoja joillekin toisille tileille. Kun puhutaan robottien toiminnasta yhteiskunnassa, niin tietenkin myös järjestysmiesten sekä henkivartijoiden tehtävissä, ja tuolloin olisi tietenkin hyvä, että niillä olisi sitten yksinkertaistettu komentokieli. Jos robotti ei kykene väkivaltaan, niin sen käyttö esimerkiksi henkivartijana on täysin tehotonta. Karrikoiden voidaan kysyä, että mitä kukaan tekee henkivartijalla, joka ei ammu takaisin.

marxjatalous.blogspot.fi