Jos ihmisellä on pääsy oikeisiin tietokantoihin, niin hän voi tehdä kenestä vain oman tuhon lähettiläänsä

Elokuvan "Manaaja" (The Exorcist) juliste

Seuraava kirjoitus ei ole tarkoitettu väkivaltaa ihannoivaksi tutkielmaksi. Älkää koskaan ottako lakia omiin käsiin, koska se sitten vie ihmisen varmasti kaltereiden taakse. Kun puhutaan henkilöstä, jota Charles Bronson näytteli elokuvassa ”Death Wish”, niin silloin kannattaa vähän miettiä, että miten tuollaisen ihmisen lähellä sitten aina vain sattuu ja tapahtuu. Eli seuraako joku tuota hahmoa, ja sitten motivoi hänet tekemään asioita, joita pidetään yleisesti murhana? Vaikka nämä elokuvat ovat hyvin raakoja, niin tietenkin niiden avulla voidaan päästä sellaiseen asiaan, että juuri tämän kaltaisen tilanteen takia esimerkiksi psykiatrit eivät saa jaella potilastietoja miten heitä sattuu huvittamaan.

Bruce Willis näyttelee taas kerran erittäin väkivaltaista henkilöä Charles Bronsonin tähdittämän ”Death wish”elokuvan uudelleen filmatussa versiossa, missä ruutia tulee palamaan, ja tietenkin ”sankarilla” on sitten syy lahdata ”pahiksia” koko elokuvan ajan. Ja tietenkin se syy on selvä, joukko rikollisia käy tämän miehen kotona, ja tuhoaa hänen perheensä. Tuo sama kuvio tietenkin on osana myös alkuperäisessä ”Death Wish”-elokuvassa. Mutta kuten tiedämme, niin taiteilijat haluavat elokuvastaan varmasti syvällisempiä tulkintoja kuin sen, että joku ihminen käy leikkimään jotain lain valvojaa kadulla. Ja siitähän tämän tyyppisessä väkivaltaelokuvassa on lopulta kysymys, eli ihminen asettuu ikään kuin lain yläpuolelle, ja sitten hän alkaa partioida kaupungin katuja, ja ampua kaikkia näkemiään roistoja.

Tuossa elokuvassa käydään läpi sellaista asiaa, mitä kutsutaan ”hallituksi sosiopatiaksi”. Silloin henkilön vihan tunnetta kohdennetaan haluttuun kohteeseen, niin että hän surmaa niitä, joita motivoinnin takana oleva taho haluaa hänen surmaavan. Eli tuolloin tietenkin henkilön kotiin tunkeudutaan ja häne perheensä pahoinpidellään. Samalla hyökkääjät käyttävät helposti tunnettuja vaatteita, mutta heidän kasvonsa on peitetty. Tuolloin on helppo väittää hyökkääjien kuuluneen johonkin jengiin, jonka tuo uhria motivoiva taho sitten tietenkin haluaa pyyhkäistä pois kaduilta, ja silloin tietenkin on hyvä käyttää vaatteita, joita aiotut kohteet normaalisti käyttävät, jotta henkilön viha saadaan kohdistettua oikein.

Kun elokuvaa tarkastellaan sitten sen kannalta, että joku haluaisi käyttää tuota oman käden oikeuden jakajaa säälittä hyväkseen, niin tietenkin elokuvan juoni voisi mennä niin, että joku rikollinen etsii esimerkiksi jonkun entisen erikoisjoukkojen sotilaan paperit käsiinsä, ja sitten tuo kohde profiloidaan henkilöksi, joka alkaa sitten ikään kuin harrastaa yksityistä lainvalvontaa. Kyseisen profiilin jälkeen kohteen perhe vain pahoinpidellään, ja sitten tietenkin ystävällinen poliisisetä kertoo julmia lukuja sekä pienen tarinan rikollisen oikeusturvasta henkilölle, joka on juuri menettänyt perheensä. Tämän jälkeen tuo henkilö sitten kuulee vielä sellaisen sanoman, että ”tosimies hankkii nyt aseen jotta voisi puolustaa perhettään tai kostaa niille tekijöille”, mikä tietenkin on sama kuin hänelle laitettaisiin ase käteen.

Tämän jälkeen rikolliseksi kelpaa mikä tahansa ”east siden” huumemies tai jengien jäsen. Ja sitten tuo onneton lähtee suoraan tekemään jonkun muun likaista työtä. Kun puhutaan huumekaupasta sekä tuon liiketoimen ympärillä pyörivistä valtavista rahasummista, niin tietenkin on muitakin huumekauppiaita kuin joku ”east siden jengi”, josta ei juuri kukaan ole koskaan kuullutkaan. Ja joku huumekauppias voi keksiä sellaisen ajatuksen, että hän motivoi tuollaisen entisen Navy Seal tai Ranger-sotilaan tekemään oman likaisen työnsä, ja tietenkin tehokkain mahdollinen tapa motivoida ihmistä vihaamaan muita on se, että hänen rakkaimmalleen tehdään pahaa.

Ja sitten tietenkin tarvitaan sopiva motivaattori, jotta tämä ”katujen järjestysmies” saadaan sitten suuntaamaan vihansa tuohon oikeaan jengiin, joten siihen tarvitaan tietenkin joukko poliisin ottamia valokuvia, joissa esitetään aiottuja uhreja, ja sitten tietenkin tuo kuvia näyttävä etsivä tai mikä hän nyt sitten onkaan vain sanoo, että ”laki ei näitä henkilöitä koskaan tavoita”. Tuolloin tietenkin on kyse motivoinnista, eli henkilöä manipuloidaan surmaamaan hänelle annettuja kohteita. Ja tietenkin psykiatrit ja muut vastaavalla tavalla koulutetut henkilöt antavat tuossa elokuvassa signaaleja, joiden mukaan tuo henkilö toimii muka oikein, mikä ei tietenkään ole oikeasti totta. Kuitenkin ihminen voidaan manipuloida tekemään asioita, mitä he eivät koskaan muuten tekisi.

https://www.youtube.com/watch?v=DwpcBDPscdk

Miksi vihan ei saa antaa hallita elämää, ja miksi koskaan ei saisi oikeutta ottaa omiin käsiin?

Vihasta on kirjoitettu paljon kirjoja, ja siitä kuinka vihaa kohdistetaan johokin kohteeseen on vielä enemmän kirjoja. Kun puhutaan siitä, että ihminen on raadollinen olento, jonka käytös voi olla hyvin pettävää, niin silloin pitää muistaa se, että koskaan ei saa antaa tunteiden mennä järjen edelle. Jos joku ihminen pääsee valtiossa oikeaan asemaan, niin hän voi hyvin käyttää asevoimia omien etujensa ajamiseen. Ja jos joku sitten on toiminut lain kirjainta vastaan, niin hänet voidaan mukavasti vaientaa, jotta ikäviä todisteita ei jää jälkeen. Isku Kolumbiaan on kirja, missä kuvataan “pimeää operaatiota”. Mutta onko tuo kuvitteellinen operaatio tehty oikeasti siksi, että sillä halutaan rangaista jotain huumekauppiasta? Vai onko tuolla kirjalla sellainen sanoma, että tuolla iskutaktiikalla, missä huumepomoja mestataan täsmäpommeilla tarkoitus peittää esimerkiksi joku CIA:n aseavun kaltainen asia, joka on suunnattu joillekin sisseille?

Jos tuota operaatiota ajateltaisiin todella tarkasti, niin esimerkiksi lentokoneen lentäjälle ei ehkä tarvitsisi kertoa, että hän tekee mestausiskun, vaan hänelle voidaan valehdella iskun olleen joku simulaatio tai sotaharjoitus, ja sitten tietenkin koneen tehtävätallenne voidaan vaihtaa, jotta kukaan ei saa tietää tällaisesta toiminnasta. Eli tuossa kirjassa Tom Clancy löytää myös paljon syvällisemmän roolin näille operaattoreille, joita ohjaa Valkoisesta talosta amiraali Cutter, jonka esikuva ilmeisesti on joko amiraali Souers tai Hillerkoetter. Kun tätä opusta lukee, niin silloin kyllä itselleni nousee hiki pintaan, eli jos ihminen tekee itse rikoksia, niin silloin hänet on sitten helppo myös poistaa ikään kuin muonavahvuudesta. Ihmisille luodaan helposti sellainen kuva, että kaikki maailman ihmiset ikään kuin puhuvat totta. Kun puhutaan luottamuksesta, niin silloin tällöin silmieni eteen tulee sellainen muisto, missä eräs henkilö kysyi minulta, että antaisitko lompakkosi minulle?

Niin hyvää kaveria ei varmasti ole, että hän ei jossain vaiheessa voisi muuttua ahneeksi, ja kuten tiedämme, niin tilaisuus tekee varkaan. Kun puhutaan siitä, kuinka esimerkiksi presidentti Koivisto puhui luottamuksesta, niin silloin tietenkin unohdetaan sellainen asia, että hän ei ole ihminen, joka työskentelee jatkuvasti epärehellisten ihmisten kanssa. Kun itse joskus katselen sellaisia uutisia, missä henkilö on juonut toisen tarjoamaa glykolia tai metanolia, niin silloin kyllä mietin, missä tuollaisen ihmisen oma itsesäilytysvaisto oikeastaan on. Eli ei kai hän nyt kuvittele, että jos joku tuntematon tuo hänelle viinipullon riidan päätteeksi, ja tuo henkilö tunnetaan kostonhimoisena, niin silloin tuo viini automaattisesti juodaan. Sama koskee esimerkiksi rikoksia, joita valtio tai sen edustaja teettää muilla. Vaikka joku huumepomo saa muka luvan lennättää huumelasteja jossain ilmatilassa esimerkiksi sitä vastaan, että hänen koneensa sitten vievät vaikkapa CIA:n aselasteja takaisin, niin silloin kyllä kannattaa tuollaisista asioista olla hiljaa.

Missään nimessä ei kannata luottaa siihen, että tuollaisen luvan antaja sitten on oikeasti oikeutettu noita lupia jakamaan, joten sitten jossain vaiheessa saattaa eteen tulla sellainen asia, että noista lentäjistä halutaan eroon. Eli en usko että tuollaisia asioita kukaan haluaa käsitellä oikeudessa, ja sitten voidaan käyttää esimerkiksi Harrieria tai jotain muuta hävittäjää ampumaan tuo kone alas. Tai sen lastin sekaan voidaan kätkeä pommi, ja sitten on Bermudan kolmioon taas kerran kadonnut lentokone. Tuollaisten asioiden takia ei koskaan kannata lähteä tekemään mitään rikoksia. Näet rikosten teettäjä saattaa jossain vaiheessa kohdata sellaisen ajatuksen, että hän haluaa koko hommasta eroon, mikä saattaa aiheuttaa joukon ihmisten katoamisia.

Kosto on tietenkin hyvä motiivi, ja esimerkiksi “Isku Kolumbiaan” teoksessa nuo kenttä-operaattorit valitaan ihmisistä, joilla on syytä vihata huumekauppiaita. Kuitenkaan vihan ei koskaan saisi antaa sumentaa omaa harkintakykyä, vaan aina pitää kysyä itseltä, että “miksi tällainen asia tehdään”?  Toisen ihmisen vihaa on helppo käyttää hyväksi, ja sitten hänelle voidaan antaa käsky esimerkiksi surmata joku “huumepomo”. Kuitenkin tällaisessa tapauksessa kannattaa hieman miettiä sitä, että  lukiko sen ihmisen otsassa, että hän oli sama mies, mitä tappomääräyksen antaja esittää hänen olevan. Tuolloin pitää muistaa se, että esimerkiksi epärehellinen liikemies saattaa tuollaisia tietoja hyväksikäyttäen manipuloida jonkun ihmisen raivaamaan omia kilpailijoitaan pois tieltä.

Vihan herättäminen on todella helppoa, ja siihen riittää se, että joku ihminen esimerkiksi hakataan, ja hänen väitetään joutuneen jonkin etnisen ryhmän jäsenen tekemän rikoksen uhriksi. Tuolla tavoin sitten hänessä herätetään sellainen rasismi, mitä voidaan käyttää hyväksi. Ja viha sitten voidaan kanavoida sellaisiin kohteisiin, joita valtion johto haluaa tuollaisen ihmisen kautta tuhota. Tai oikeastaan voidaan sanoa paremminkin niin, että valtion johdon nimissä esiintyvä taho haluaa ehkä käyttää tuollaista ihmisvihaajaa tuhon välikappaleena.  Tuolloin muistuu mieleen erään matemaatikon nimeltään Kurt Gödel kohtaama ehkä sepitetty pahoinpitely, jonka tekijöiksi väitettiin natseja. Tuo teko sai sitten hänet muuttamaan USA:aan, mikä sitten saattoi estää Saksaa saamasta ydinpommia, koska Gödeliä tarvittiin eräiden tuossa prosessissa käytettävien tarkkuuslaskimien valmistamiseen.

Se että ihminen joutuu rikoksen uhriksi ikään kuin antaa hänelle moraalisen oikeuden vihata jotain ihmisryhmää, ja sitä kautta sitten vihaan kasvatettu ihminen sitten voidaan hyvin helposti manipuloida tai oikeastaan usuttaa esimerkiksi huumemiesten kimppuun. Vaikka tuosta asiasta sitten tietenkin voidaan tehdä mukava pikku elokuva tai kirjoittaa kirja, niin todellisessa elämässä kyseisen henkilön kohdalla voitaisiin puhua suoraan pelkästään hyväksikäytöstä. Hänen raivoaan käytetään silloin asioihin, mitä varmasti haluttaisiin käsitellä oikeudessa.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/