Transistoreja, lasereita sekä avaruuslentoja eli optisen transistorin hyödyntämistä nyt sekä tulevaisuudessa

Transistorin tehtävänä on vahvistaa sähkövirtaa. Siinä emitteri ja kollektori välittävät sähkövirtaa, jota vahvistetaan kolmanteen elektrodiin eli kantaan johdetulla sähköllä, ja samalla tavoin voidaan transistoria käyttää kytkimenä, jolloin kannan läpi kulkevalla sähköllä katkotaan tuon laitteen läpi kulkevaa virtaa. Valotransistorin virtualisaatio on erittäin helppo toteuttaa. Silloin hyödynnetään valon aaltoliike-ominaisuutta, mikä saa aikaan sellaisen ilmiön, että jos heikompaa valoa johdetaan vahvempaan valonsäteeseen, niin tuolloin vahvempi valonsäde imaisee heikomman sisäänsä, jos tuo valo on täysin samaa aallonpituutta.

Tuolloin valon tuottamiseen pitää tietenkin käyttää kahta täysin yhdenmukaista laseria. “Valotransistorin virtualisointi” tarkoittaa siis sitä, että tyhjään avaruuteen luodaan sama tilanne, kuin mitä normaalissa transistorissa on. Samoin valotransistoria voidaan käyttää kytkimenä katkomalla sen läpi kulkevaa valonsädettä voimakkaamalla valonsäteellä, joka katkaisee tuon varsinaisen säteen. Valotransistorin etu perinteisiin transistoreihin nähden on se, että niissä ei tarvita oikeastaan mitään kuorta, vaan tuo koko laite on periaatteessa vain joukko tietyllä tavalla suunnattuja lasereita.

Tuollainen laite voi olla tulevaisuuden tietokoneen tärkeimpiä komponentteja, koska tuollainen valotransistori ei kuumene niin paljon kuin normaali puolijohteeseen perustuvalla tekniikalla valmistettu transistori, mikä sitten avaa mahdollisuuksia siihen, että tietokone ei ota niin paljoa lämpöä kuin ennen. Tuollaisen laserjärjestelmän salaisuus on siinä, että tuo laser-komponentti voidaan asentaa tietokoneen ulkopuolelle, ja valoa johtaa koneeseen valokaapelilla. Periaatteessa valotietokone toimii siten, että valoa johdetaan valokennoon, mikä muuttaa nuo väläykset kaksijärjestelmän ykkösiksi ja nolliksi, kuten normaalissakin tietokoneessa tapahtuu. Ja tuon jälkeen riittää normaali PC, johon tuo koodi sitten tulostetaan aivan kuin muissakin tietokoneissa.

Mutta tuollainen valotransistori antaa mahdollisuuden valmistaa valtavia virtuaalitietokoneita, joiden komponentteina ovat nanoteknologiaa käyttävät pienet ehkä herneen kokoiset satelliitit, ja niiden tietokoneiden koko voisi olla vaikka Jupiterin luokkaa. Tai sitten tuota laitetta voidaan hyödyntää siten, että sillä vahvistetaan joskus kaukaisessa tulevaisuudessa toisiin aurinkokuntiin lähetettävien luotainten lähettämiä laserviestejä.

Noiden luotainten suunnittelussa voidaan ottaa kaksi linjaa, joista toinen on valtavan kokoinen monitoimialus, joka kuitenkin voi tuhoutuessaan saattaa koko operaation epäonnistuneiden avaruustutkimusta koskevien hankkeiden listalle. Ja toinen on tietenkin mahdollisuus lähettää nanotekniikkaa käyttäviä hyvin pieniä ehkä herneen kokoisia luotaimia parvena kohti kohdetähteä, jolloin yksittäisen luotaimen menetys ei ole niin kauhean suuri riski, koska toiset alukset voivat ottaa sen paikan.

Syy miksi kyseistä operaatiota ei voitaisi aivan helposti panna toimeen, johtuu siitä että aurinkokunnan planeettojen pitää olla tietyssä asemassa toisiinsa nähden, jotta painovoimalinkoa voidaan käyttää aluksen lisänopeuden kehittämiseen. Tuon luotaimen toiminta perustuu siihen, että se vauhditetaan matkaan  muulla kuin sen omalla moottorilla, ja tuohon meidän käytössämme oleva tekniikka sitten ehkä riittää jo nyt tällä hetkellä. Mutta sitten tietenkin eteen tulevat silloin avaruuden valtavat etäisyydet, mikä sitten aiheuttaa sen, että matka-aika kohteeseen on todella pitkä, ja sitten tietenkin tuon laukaisu-ikkunan avautuminen ei mikään jokapäiväinen asia ole.

Eli tässä pohdimme tapaa matkustaa tähtiin ilman antimateria-moottoreita sekä sähkömagneettisia madonreikiä.  Kyseinen operaatio tapahtuisi siten, että ensin toiseen aurinkokuntaan lähetetään luotain, joka ehkä työnnetään aurinkokunnastamme pois Maapallolta lähetettävien radioteleskooppien singaalien avulla, jolloin luotain sitten saa koko ajoaineen käyttöönsä jarrutusta varten. Tuota jarrutusta voidaan tehostaa tietenkin origamin lailla aukeavan aurinkopurjeen avulla. Tuolloin ehkä johonkin puolimatkaan  auringon sekä tämän kuvitteellisen luotaimen kohteen välille sijoitetaan avustava laser, jolla sitten vahvistetaan tuota signaalia, jotta maassa oleva kaukoputki sitten voi sen lukea.

Tuollaisen viestinnän käyttö tällaisessa operaatiossa on erittäin mielenkiintoinen ajatus, koska laserviesti kulkee universumissa tehokkaammin kuin normaalien radioaaltojen kannattamana, koska tähtien radiosäteily ei peitä tuota viestiä. Mutta kun sitten tuota tähtien välistä viestintää ajatellaan siltä kannalta, että me saattaisimme kohdata vieraan sivilisaation, niin silloin tuolla sivilisaatiolla ei olisi mitään vaikeuksia jäljittää noita noiden luotainten viestejä Maapallolle.

Ja mikäli tässä hypoteettisessa kontaktissa vastassa olisi vihamielinen sivilisaatio, niin silloin he voisivat kiihdyttää tuollaisen parisataa grammaa painavan aluksen lähelle valon nopeutta suuntaamalla siihen lasersäteitä tai tietenkin radioaalto olisi varmaan parempi tapa suorittaa tuo kiihdytys. Tuollainen ase voisi pitää mukanaan esimerkiksi aurinkopurjetta, johon sitten kohdennetaan radiomasereita, joilla se sitten kiihdytetään lähelle valon nopeutta, ja kun tuo purje on tehnyt tehtävänsä, niin se pudotetaan pois, jonka jälkeen tuo kappale ohjataan kohdeplaneettaa päin, jolloin tuloksena on valtava räjähdys.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Kukaan ei yksin omista tai kykene sensuroimaan uutista tai mediaa enää nykyään.

Vallan uusjako mikä perustuu sosiaaliseen mediaan on tullut varmasti yllätyksenä lähes kaikille toimijoille tässä maailmassa. Sosiaalisen median kehittyminen  on tehnyt sellaisesta asiasta kuin salailu periaatteessa lähes olemattoman pykälän. Tuo termi “sosiaalisen median” kehittyminen tarkoittaa sitä, että nykyään kuka hyvänsä voi julkaista lähes mitä hyvänsä Internetissä, ja tällä kertaa tilanne on sellainen, että enää ei peliä voida “puhaltaa poikki” silloin kun poliittisille päättäjille sattuu sopimaan. Sen takia pitää nykyään sellaisen henkilön, joka toimii poliittisessa virassa hiukan varoa sitä, mitä hän kirjoittaa tuonne mediaan. Vaikka työelämä onkin kivikovaa osaamista vaativa toimintaympäristö, niin tietenkin on eri asia lähteä antamaan potkuja jossain takahuoneessa kun tehdä se siten, että asia päätyy julkisuuteen.

Missään tapauksessa esimerkiksi Rupert Murdochin kaltaiset media-alan huippuvaikuttajat eivät kykene enää säätämään sitä, kauanko he tietoa jakavat. Samoin ei ole mitenkään mahdollista välttää tiedon valumista vääriin käsiin, vaikka se kuinka suojataan vanhoilla kunnon laillisilla menetelmillä, joihin kuuluivat oikeudenkäynnit sekä julkiset vaatimukset viran viemisestä. Samoin nykyään ei kukaan enää varmasti halua salata sitä, että jos hänen kirjoituksensa saavat aikaan muutosta. Mutta syntyäkseen tarvitsee muutos vain kipinän, joka sytyttää tulen ihmisten mieleen.

1980-luvulla valtion johdon käyttämä valta perusteltiin sillä, että valtio tarvitsee johtajia, ja heidän esimerkiksi mielenosoituksia vastaan käyttämä voimapolitiikka taas perusteltiin sillä, että maassa täytyi pitää järjestystä yllä. Ja kun mielenosoituksiin ei ollut lupaa pyydetty, niin silloin tietenkin ne piti hajottaa kyynelkaasulla sekä pampuilla. Tuota politiikkaa sitten tuettiin lehdistön voimalla, joka kertoi asioista sen puolen, että “väkivaltaiset mielenosoitukset tai pikemminkin mellakat hajotettiin voimaa käyttäen. Syy tuohon voimankäyttöön kuitenkin jäi jostain syystä mainitsematta. Tai jos oikein tarkkoja ollaan, niin syy voimankäyttöön oli tietenkin kiviä heittelevien mellakoitsijoiden taltuttaminen. Mutta samalla se miten tilanne eteni siihen pisteeseen, jota kutsutaan “leimahduspisteeksi”.

Kyseinen termi tarkoittaa sosiologiassa sellaista asiaa tai tapahtumaa,missä tilanne muuttuu väkivaltaiseksi, ja tuon jälkeen tilanne sitten joko rauhoittuu tai mellakat kiihtyvät. Yleensä ihmiset näkevät mellakkapoliisit vain pampun heiluttajien kaartina, mutta todellisuudessa mellakka-osasto käyttää toimissaan usein minimaalisen voiman periaatetta. Tuossa toiminnassa pyritään joukosta etsimään “primus motoria” eli henkilöä, joka toiminnallaan yllyttää väkeä hyökkäämään poliisin linjaa vastaan, jonka jälkeen nuo yllyttäjät sitten pyritään paikallistamaan sekä neutraloimaan heidän ympärilleen tai heitä kohti ammutuilla kyynelkaasukranaateilla. Kuitenkin on olemassa ihmisiä, joiden kertomukset eivät varmasti ole mitään mukavaa kuultavaa.

Nuo ihmiset kuuluvat sellaiseen kirjoittajien ryhmän, joita kutsutaan “salaliitto-teoreetikoiksi”. Tällaiset henkilöt kuitenkin yleensä osaavat perustella oman uskomuksensa esimerkiksi siitä, että USA:n hallitusta johdetaan julkisen vallankäytön ulkopuolelta. Se että he väittävät “alienien” tai “harmaiden alienien” kontrolloivan kaikkea liittovaltion hallinnon toimintaa ei tarkoita sitä, että he uskoisivat aivan sanasta sanaan sitä, mitä nämä henkilöt sanovat. Kyseinen termi “harmaa alien” tarkoittaa itseasiassa ilmeisesti sellaista virkamiesten  joukkoon sulautunutta toimijaa, jota ei olla nimetty asiallisesti virkaansa sekä joka toimii ulkomailta käsin.

Salaperäinen “harmaa toimija” ei ehkä ole mikään sen kummempi henkilö, kuin joku investointipankkiiri, joka sitten saa jostain syystä katsella vierestä, kun valtion johto tekee päätöksiä. Tällaisella toiminnalla, missä esimerkiksi juuri investointipankkiiri saisi seurata valtion tekemien päätösten valmistelua, voisi hän esimerkiksi tienata miljardeja, jos hän saisi tietää vaikkapa keskuspankin ohjauskoron muutoksista etukäteen. Mutta vieläkin kauheampia skenaarioita voidaan esittää tuosta asiasta, missä asiaankuulumaton taho pääsee vaikuttamaan hallinnon päätöksiin. Hän voisi teoriassa vaikka käyttää valtiota sekä sen asevoimia omina palkkasotureinaan, mikä sitten on kauhuskenaarioista hirvittävin.

Vaikka tuollaista toimijaa ei ole vielä paikallistettu, niin kuitenkin nuo “tyhmiksi” nimitetyt ihmiset kuitenkin perustelevat uskomustaan sillä, että maailmassa on kaiken maailman järjestöjä, joiden toimintaa ei ainakaan kovin paljoa ole käsitelty julkisuudessa. Ja tietenkin nyt pitää muistaa se, että Trilateraalinen komissio sekä Bilderberg-ryhmä ovat todellisuudessa julkisia järjestöjä, joilla on kotisivut Internetissä, ja joiden jäsenluettelo on myös julkinen. Mutta kuten varmaan kaikki tietävät, niin todellisuudessa monet uskovat sellaiseen asiaan, että kaikki noiden ryhmien jäsenistä eivät ole kuitenkaan noilla listoilla. Ja siksi tuollaisten maailman johtomiesten ympärillä pyörii kaikenlaisia huhuja siitä, että siellä sitten kähmitään oikein olan takaa.

Kuitenkin on ihmisiä jotka uskovat, että linnunradassa elää niitä paljon puhuttuja humanoideja. He perustelevat uskonsa sillä, että Marsissa on jonkinlaisia omituisia pyramidia muistuttavia  muodostumia, ja vaikka Venusta pidetään elämälle hyvin vihamielisenä planeettana, niin toki rikkihaposta voidaan tehdä vettä, jos ensin sen molekyyli H2SO4 hajotetaan, niin että rikki ja muiden alkuaineiden atomien liitokset rikotaan esimerkiksi sellaisella sähkömagneettisella säteilyllä, mikä rikkoo tuon molekyylin. Sen jälkeen rikki vain erotetaan tuosta kaasuseoksesta esimerkiksi suodattimella, joka saa rikin pelkistymään sen pinnalle. Sen jälkeen hapen ja vedyn annetaan reagoida keskenään, jolloin syntyy vettä.

Vaikka alieneja ei oikeastaan piileksisikään tuolla asteroidivyöhýkkeellä tai Venuksessa, niin on olemassa ihmisiä, joiden mielestä Rosetta-luotain sekä Mars-mönkijät ovat todellisuudessa sotilaallisia tehtäviä, joissa testataan näiden luotainten avulla sellaisia tekoälyä koskevia sovelluksia, joiden avulla roboteista tehdään autonomisia. Tuo alue avaruudessa on hyvä paikka kokeilla noita ohjelmistoja sekä tehdä niiden testausta, koska siellä eivät nuo kallisarvoiset laitteen sekä ohjelmistot päädy vääriin käsiin. Kuitenkin on esitetty sellainen teoria tai lähes mielikuvituksellinen vitsi, jonka mukaan noiden luotainten salaisia osia voidaan varastaa, jos niiden olinpaikka tiedetään. Sitten vain perään lähetetään toinen luotain tai avaruusalus, joka odottaa tuon luotaimen ydinparistojen loppumista, ja sitten korjaa kyseisen laitteen talteen.

Tuo muita luotaimia kaappaava luotain voisi sitten muistuttaa vaikkapa lentävää roskapönttöä, jossa on manipulaattori-käsivarsia, joiden avulla kyseinen laite sieppaa luotaimen, ja vie sen johonkin EMP-suojattuun tilaan, missä sitä pääsee tutkimaan joidenkin tiedemiesten voimin. He voivat sitten kopioida noita ohjelmia itselleen, ja hyödyntää niitä jossain omissa laitteissaan. Vaikka tämä tietenkin on täysin mielikuvitukseen perustuvaa toimintaa, eikä tuollaisista operaatioista ole mitään näyttöä, niin tällainen ajatus luotaimen kaappaamisesta tuolla asteroidivyöhykkeellä varmasti on mieltä kiehtova. Kuka oikeasti uskoisi sitä, että tuolla avaruuden kaukaisuudessa joku varastaisi avaruusluotaimen tuolla kaukana Maasta.

Trilateraalisen komission kotisivut http://trilateral.org/

Bilderber-ryhmän kotisivut http://www.bilderbergmeetings.org/

http://uutisetjamurdoch.webnode.fi

Ovatko nämä Marsista löytyneet pallot joitain kivettyneitä bakteereja? Ne saattavat olla myös peräisin Maasta, ja kulkeutua Marsiin huonosti steriloidun luotaimen mukana

Yllä olevassa kuvassa on kuplamaisia muodostamia Marsin pinnalla, ja näistä muodostumista ollaan sikäli huolissaan, että niiden epäillään olevan jonkinlaisia kivettyneitä hiivabakteereja. Se mikä näissä mahdollisissa bakteereissa kiinnostaa tiedemiehiä, on se että ne saattavat olla peräisin myös Maasta. Tuolloin ne olisivat kulkeutuneet miljoonia kilometrejä avaruudessa huonosti steriloitujen luotainten mukana. Vaikka nämä bakteerit tai jonkun muun eläimen, kuten karhukaisen oletetut itiöt olisivat olleet steriilissä Mars-planeetan humuksessa vain muutamia kymmeniä vuosia, niin noiden olioiden evoluutio on valtavan nopeaa. Siksi niiden perimän muutos voi aiheuttaa sen, että jos astronautti joskus kohtaa tuollaisen olion, niin silloin häntä vastassa olisi todellinen alien.  

Mikäli Neuvostoliiton tai USA:n  tutkijat eivät olleet aikoinaan muistaneet steriloida lähettämään luotaimia, niin silloin tälle planeetalle on saattanut kulkeutua hiivoja tai esimerkiksi karhukaisen munia. Ja se mikä noista olennoista tekee nyt sellaisen mistä pitää huolestua, on se, että meillä ei ole mitään kokemusta siitä, mitä tapahtuu bakteerille tai karhukaiselle, jos ne siirretään täysin steriiliin ympäristöön. Tiedetään että toisten bakteerien lepovaihe voi säilyä lisääntymis- tai elinkelpoisena erittäin pitkän aikaa, ja sama koskee myös karhukaisia, jotka selviävät lähes mistä vain vaipumalla horrokseen. .

Tuon lepovaiheen pitkä elinikä johtuu siitä, että nuo itiöt ikään kuin kuivattavat itsensä, ja tuolloin tietenkin niiden aineenvaihdunta päättyy. Kuitenkin ne voivat jälleen myöhemmin palata henkiin imemällä kosteutta ympäristöstään. Meidän kannaltamme ongelmia tulee eteen silloin, jos tuo tuo toiselle planeetalle päätynyt eliö joutuu täysin steriiliin tilaan, jolloin sitä ei uhkaa mikään muu eliö. Siellä sitten voi käydä niin, että tuo eliö herää henkiin, ja sen jälkeen syntyy sitten tilanne, missä lajin perimä alkaa degeneroitua. Yleensä tuo laji kuolee, koska muut lajit voittavat nuo geneettisesti poikkeavat yksilöt, mutta äärimmäisen steriilissä tilassa voi käydä niin, että syntyy eräänlainen kosminen versio sairaalabakteerista.

Vieraalla planeetalla ei sitten ole mitään, mikä nuo muuttuneet bakteerit tuhoaisi ellei sitten voimakas UV-säteily poista noita eliöitä, mutta toisaalta tuolla kaukana  voi muodostua myös UV-resistentti bakteerikanta, koska tässä ympäristössä on bakteereilla aikaa jalostaa itseään, kun nuo luotaimen mukana kulkeutuneet olennot  lähtevät leviämään jostain kivenkolosta. Tai sitten voi käydä niin, että tuolla planeetalla olisi sittenkin primitiivistä elämää. Tässä skenaariossa tuo primitiivinen elämänmuoto sitten vaihtaa geenejä maasta tulleen bakteerin kanssa, jolloin voi syntyä laji, joka olisi meille uhka.  

Kyseisessä tapauksessa bakteeri saattaa muuttua niin, että se kykenee sietämään vettä tai ilmakehässä vapaana olevaa happea, ilman että solu tuhoutuu. Marsissa kehittyneiden eliöiden perimää on tietenkin muokannut se, että ne ovat eläneet vuosimiljoonien ajan äärettömän kuivassa ympäristössä, jolloin puhdas vesi on niille myrkkyä. Ne voivat ehkä syntetisoida eli vapauttaa vettä Marsissa mahdollisesti tavattavasta kiteisiin jääneestä vedestä, tai sitten ne voivat luoda sitä rautaoksidista sekä vedystä.

Olettaen että tuo eliö sitten käyttäisi vettä liuottimena, mutta toki se sitten voisi käyttää myös esimerkiksi metaania tai ammoniakkia samaan tarkoitukseen, kuin Maan bakteerit käyttävät vettä.  Bakteerien jalostuminen tapahtuu siten, että esimerkiksi Viking-luotaimen laskuvarjosta olisi päätynyt lepotilassa olevia bakteereja jonkun kiven varjoon, missä ne ovat turvassa UV-säteilyltä. Tuo bakteeri tai karhukainen  olisi voinut selvitä elossa avaruusmatkasta jossain luotaimessa olevassa ilmataskussa, tai paikassa mihin UV-säteily ei pääsisi. Kun mietitään luotaimen mukana lentävien alkeellisten eliöiden mahdollisuutta selvitä hengissä tuosta avaruuslennosta, niin silloin on pohdittava niiden vaipumista horrokseen.

Jos tuollainen alkueläin olisi ehtinyt vaipua horrokseen, niin silloin se voi selvitä hyvinkin pitkästä avaruusmatkasta asteroidivyöhykeen sisäpuolella. Mikäli nuo luotaimet matkaavat asteroidivyöhykkeen ulkopuolelle, niin avaruuden kylmyys estää noiden eliöiden perimän tuhoutumisen, ja tuolla kaukana on myös UV-säteily sitten sen verran alhaisemmalla tasolla, niin tietenkin tuolloin kyseisen organismin eloonjäämismahdollisuudet ovat todella hyvät.

Aurinkokunnan sisäosissa olioon kohdistuu Alfa-säteilyä, mikä tuhoaa sen perimän melko helposti. Kuitenkin joka tapauksessa jos tuo itiö alkaa virota kaukaisella palneetalla, niin silloin sen perimä degeneroituu. Ja Maassa degeneroituminen on tietenkin monesti ollut olion kannalta epäsuotuisa. Tuolloin muut oliot ovat sitten tuhonneet kyseisen yksilön. Mutta jos tuolla kannalla ei ole luonnollisia vihollisia, niin silloin sen jäsenet voivat jäädä henkiin. Ja tuolloin seurauksena saattaa olla vakava biologinen uhka myös Maalle, jos nuo oliot sitten palaavat takaisin esimerkiksi Marsista otetun pintanäytteen mukana takaisin paikkaan, mistä ne ovat lähteneet.