Uusi uljas maailma (Brave New World,1932) on yhtä vaikuttava kokemus kuin Orwellin "Vuonna 1984"

”Uusi uljas maailma” (Brave New World, 1932)  on Aldois Huxleyn dystopiakuvaus, missä ihmisen asema määräytyy ennen syntymää. Tuossa kirjassa ihmiset jaetaan alfa, beeta, gamma, delta ja epsilon, luokkiin. Tuossa vähän ennen Toista Maailmansotaa kirjoitetussa romaanissa ihmiset syntyvät ikään kuin tehtaissa, ja vain ”alfoilla” on oikeus ajatella. Tuossa yhteiskunnassa jokainen yksilö syntyy koeputkihedelmöityksen kautta, ja alimpana  tietenkin ovat ”gammat”, jotka valmistetaan kloonaamalla. Kirja kuvaa yhteiskuntaa, jota hallitaan huumeiden avulla, ja jossa kaikki kulttuuri sekä individualismi on latistettu ikään kuin johonkin muottiin, ja noiden ihmisten ainoa ajanviete on seksi.

Tuo alin yhteiskuntaluokka on muille yhteskuntaluokille kuin ihmiskarjaa, jonka ainoa tehtävä on palvella ylempiä yhteiskuntaluokkia. Kirjan kuvailemassa maailmassa raskaaksi tuleminen on äärimmäisen nöyryyttävää, ja kaikki ihmiset syntyvät koeputkilapsina, eli heidän tulevaisuutensa määrätään jo ennen syntymää.  Kun ihminen valitaan  tuon kirjan esittämän mallin mukaan”alfaksi”, niin silloin hänen opettamisensa alkaa jo tuossa koeputkessa eli keinotekoisessa kohdussa niin, että alkion kehittyvää hermostoa stimuloidaan sähköimpulsseilla. Tuota menetelmää kutsutaan ”aivokuoristimulaatioksi”, kuten olen kirjoittanut. Se perustuu muunnetun EEG- tai sähköshokkilaitteen käyttöön ihmisen aivojen sähköisten toimintojen modifioimiseen, eli tuolloin ihmisen aivoihin voidaan ajaa tietoa tietokoneen avulla. "Beeta" olisi tuolloin ihan sama, mutta hänen opettamiseensa ei käytettäisi EEG:tä vaan se tapahtuisi  konventionaalisilla menetelmillä.

Kuten varmaan tiedämme, niin toki tuossa kirjassa on sellainen loistava yhteiskuntatieteelinen ajattelutapa, että olisi todella hienoa, jos paikkamme yhteiskunassa määräytyisi ennen syntymää, mikäli ihminen vain sattuisi olemaan ”alfa”. Mutta jos ihminen sattuisi kuulumaan tuohon viimeksi mainittuun väestöryhmän eli epsiloneihin, olisi hän varmasti todella onneton. Kirja oli aikoinaan varmasti saanut vaikutteita 1930-luvun Euroopan sosiaalisesta sekä yhteiskunnallisesta kehityksestä, joka tuolloin johti sitten militarismiin sekä totalitaristiseen yhteiskuntaan, ja sitä kautta myös Toiseen Maailmansotaan.

Toki Ensimmäinen Maailmansota oli varmasti näyttänyt eräille  ihmisille sen tien, mitä totalitarismi sai aikaan,eli tuloksena oli valtava ruumiskasa, johon miljoonat nuoret miehet päätyivät. Mutta vajaa kymmenen vuoden kuluttua edessä oli vielä pahempaa, koska silloin sota kohdistui myös siviileihin täysipainoisesti. Samalla tuo teos on ikään kuin satiiri siitä, mitä saamme nähdä välillä ympärillämme.

Kun keskustellaan ihmisen asemasta yhteiskunnassa, niin tietenkin on olemassa sellaisia näkemyksiä, joissa esitetään sitä, että ”yläluokan” ihmiset ikään kuin olisivat ylivoimaisesti parempia kaikessa, ja siksi heitä pitäisi suosia esimerkiksi koulujen valintakokeissa. Tuossa reaaliyhteiskunnassa esitetyssä mallissa nuo yläluokan ihmiset eivät suoraan saisi esimerkiksi korkeakoulupaikkoja, jotka oikeuttaisivat heitä suoraan ylempiin virkoihin, vaan nuo virat suojataan sillä, että korkeakouluista tulisi maksullisia,ja tietenkin maksuista pitäisi tulla niin korkeat, että normaali työläinen ei noita maksuja koskaan pystyisi maksamaan. Jos tuollainen EEG-käsittely olisi tehty yliopistoon pyrkivälle, niin hänellä olisi tietenkin silloin etulyöntiasema muihin pyrkijöihin nähden. Eli todellisessa elämässä alfa ei aina kertoisi sitä, että hän on alfa. Mutta tämä on vain pohdintaa ei sen enempää.

Sillä tavoin tietenkin taattaisiin se, että yhteiskunnalliseksi johtajaksi itseään kutsuvat ihmiset saavat sitten ympäröidä itseään henkilöillä, jotka sanovat vain sitä, mitä he itse sanovat. Kaikki varmaan sitten pitäsivät tilanteista, joissa ihminen ennen syntymäänsä päästetään jo tehtaan johtajaksi, tai ainakin tuollainen ihminen itse tuosta asemastaan pitäisi. Kun ajatellaan tuota kirjaa, niin siinä sitten tietenkin sivutaan sellaista käsitettä, jota kutsutaan ”puhtaan linjan opiksi”.

Eli nuo ”epsilon”-yksilöt edustaisivat tietenkin äärimmäisen puhdasta perinnällisyyslinjaa, jolloin tietenkin voisi käydä niin, että mikäli nuo yksilöt tekevät lapsia, niin heistä tulee vahvoja ”alfoja”, jos he saavat EEG-käsittelyä ennen syntymäänsä. Idean tuohon kirjaan on varmasti antanut Brittiläinen luokkayhteiskunta, sekä sen asevoiman silloinen tapa valita upseereiksi ns. ”yläluokan” brittejä, joiden käytös alaisiaan kohtaan ei varmasti aina ollut kovin sulavaa. Tuon kirjan perusteella on tehty joukko elokuvia, joissa käsitellään kloonaamisen etiikkaa sekä sellaista kauhukuvaa, kuin että me ihmiset jossain vaiheessa sitten alamme tuottaa klooneja, jotta saisimme itsellemme varaosia, ja tietenkin tällainen ajatus olisi varmasti tuomittavaa.

Mutta tähän ollaan jossain määrin oltu menossa, kun puhutaan ihmisalkioden tuottamisesta kantasolututkimusta varten. Tuollainen alkio voidaan helposti istuttaa naisn kohtuun, ja sitten tuo nainen saisi lapsen kuten muutkin hedelmöityshoitoja saaneet naiset. Syy miksi tästä sitten kirjoitin on se, että kaikki naiset eivät täytä noita keinohedelmöitykselle asetettuja ehtoja, mutta nämä haluavat silti lapsia. Silloin joku saattaa varastaa tuollaisen alkion laboratoriosta, ja tehdä tällaisen sikiön siirto-operaation salaa ilman valvontaa. Kun puhutaan ihmisalkioiden tuottamisesta kloonaamalla, eli jakamalla blastulavaiheessa olevia soluryhmiä, niin silloin voidaan luoda ihmisiä samalla tavoin kuin tuossa ”Uudessa uljaassa maailmassa”.

Ja mm. takavuosien TV-sarjassa ”Salaiset kansiot” käsitellään mahdollisuutta siihen, että esimerkiksi jonkun maan asevoimat alkavat kloonata itselleen sotilaita, jotka kasvatetaan erillään muista ihmisistä. Tällöin heillä voisi olla oma keinotekoinen uskontonsa, ja koska noilla kloonisotilailla ei olisi mitään sosiaalisia kontakteja muuta kuin toisiinsa, niin he eivät käsrsisi tunnonvaivoista suorittaessaan heille määrättyjä tehtäviä, ja tuon valtion johto voisi opettaa heille, että ”valtio on jumala, jota noiden ihmisten pitää palvoa.

Marxin kasaantumisteoria ei ole sama asia kuin "Kommunistinen manifesti" eli analyysi kirjasta "Pääoma" (Das Kapital: Kritik der politischen Ökonomie, 1868)

Kun Karl Marx kirjoitti kirjan “Pääoma” (Das Kapital: Kritik der politischen Ökonomie, 1868 (Tark. Suom. Pääoma, poliittisen talouden kritiikki) ), missä hän esitteli kuuluisan “kasautumisteoriana” tunnetun talousopin, niin hän ei varmaan koskaan ajatellut sitä, että hänen oppiensa perusteella joskus johdettaisiin mitään valtiota. Nuo valtion johtamista koskevat ajatukset hän esitti muuten sitten kirjassaan "Kommunistinen manifesti" “Kasautumisteoria” on sellainen käsite, joka polveutuu universumista, joka kaikki materiaali keskittyy massakeskipisteen ympärille. Taloutta ajatellaan Marxin aivoissa ikään kuin universumina, jossa massakeskipisteinä toimivat erilaiset yritykset, joiden massa määräytyy sen mukaan, miten paljon pääomaa eli rahaa sillä on käytössään.

Mitä suurempi pääoma yhtiöllä on, niin sitä suurempi paino sillä on tuolla taloudellisessa avaruudessa. Ja tietenkin yhteiskunnan rikkaimmilla ihmisillä on paljon pääomaa, joten varallisuus kasautuu yhteiskunnan ylimmässä toimeentuloluokassa olevien ihmisten taskuun. Näet heillä on varaa palkata esimerkiksi tohtoreita omissa nimissään oleviin yhtiöihin töihin, ja sitten nämä henkilöt tuovat yhtiöön paitsi osaamista niin myös kiinnostavuutta. Ja kiinnostavuus sitten tuo esiin sen että tuon yhtiön nimi mainitaan esimerkiksi lehdistössä, mikä sitten tuo yhtiölle esimerkiksi google hakuja sekä sen kautta ikään kuin piilomainontaa. Tuo muiden juttujen yhteydessä tuleva mainonta on usein paljon tehokaampaa kuin esimerkiksi ns. "oikea" eli tarkoituksellinen mainonta, koska se merkitsee yhtiön saavan silloin aitoa kiinnostavuutta ihmisten silmissä.

Pääoma ei kuitenkaan ole pelkkää rahaa, vaan se on myös työntekijöiden määrässä sekä laadussa näkyvä asia, ja jos yhtiöllä on paljon työntekijöitä, niin sillä odotetaan olevan automaattisesti myös talousasiat kunnossa. Ja jos yhtiö saa listoillan olevien toimijoiden eli yhtiömiesten joukkoon esimerkiksi taloustieteen nobelistin, niin se sitten varmasti parantaa sen uskottavuutta markkinoilla, jos tuota yhtiötä ajatellaan esimerkiksi puhtaasti sijoittajan kannalta. Samoin tuotantotilojen koko sekä koneiden nykyaikaisuus lisää yhtiön uskottavuutta noiden sijoittajien näkökulmasta katsottuna. Yritys on sellainen asia, että sen uskottavuutta ei voida suoraan tietää, mutta on olemassa indikaattoreita, joiden avulla voidaan päätellä, että onko sillä tarpeeksi uskottavuutta, jotta siihen kannattaa lähteä sijoittamaan rahoja? Ja yksi sellainen indikaattori on työntekijöiden määrä, sekä myös yhtiömiesten koulutustaso.

Uskoisin että esimerkiksi oikeustieteen tohtori on yrittäjänä uskottavampi kuin henkilö jolla ei mitään koulutusta ole, koska akateemisia ihmisiä pidetään henkilöinä, joilla on taitoa arvioida toimintaympäristöään tehokkaasti sekä taidokkaasti. Ja jos joku yhtiö omaa esimerkiksi 300 työntekijää, niin silloin tietenkin se on jo ikään kuin osoittanut olevansa varteen otettava toimija. Kun puhutaan pääomasta, niin akateemisesti koulutettu henkilö varmasti on kiinnostava kohde, kun esimerkiksi opinnäytetöiden kautta lähdetään arvioimaan hänen taitoaan toimia tuossa yrityksessä. Miettitäessä sitä miksi esimerkiksi tuollaisen ison yhtiön “massa” ikään kuin vetää pääomaa puoleensa, niin silloin tietenkin on helppoa puhua vain esimerkiksi siitä, kuinka monta mainosta se voi ostaa sanomalehdistä, mutta kuitenkin sen pitää kehittää se “juttu”, millä tuo yhtiö sitten saa ihmiset klikkaamaan omaa kotisivuaan, ja ottamaan yhtiöön yhteyttä.

Ja tuolloin olisi tietenkin hyvä, että yhtiön tuote olisi sellainen asia, millä tuota yhtiötä markkinoidaan. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että yhtiö tekisi kiinnostavia tuotteita, joita esitellään esimerkiksi tekniikan alan lehdissä tai nykyään myös Facebookissa kulkeva “viidakkorumpu” tyyppinen mainonta tai tuote-esittely voivat olla sellaisia asioita, joilla saadaan ohjattua klikkauksia omille kotisivuille, ja sitten on vain tuotteesta kiinni, kun lähdetään tekemään kauppoja. Ja kuten varmasti tiedämme, niin yksityisen yhtiön tuotteiden ostaminen on aina vapaaehtoista. Kun puhutaan kilpailusta, niin on oikeastaan aika hyvä ,että alueella olisi toinen saman alan yritys, koska se on loistava indikaattori siitä, että onko omassa yhtiössä palvelu ollut sitä, mitä sen pitää olla.

Tuon takia olisi yrittäjällä ehkä hyvä olla kaksi yhtiötä tuossa samassa paikassa, jotta hän sitten saisi tietää, että palveleeko joku henkilö jotenkin huonosti asiakkaitaan. “Huono palvelu” voi tarkoittaa sitä, että henkilökunta ei toimita tilauksia tai viettää turhan paljon aikaa takahuoneessa. Ja jos oma palvelu menee liian huonoksi, niin lopulta sitten voi käydä niin, että asiakkaat lähtevät muihin kaupunkeihin hakemaan tuotetta. Mutta kuitenkin suuren yhtiön painoarvo on todella suuri, ja sinne tulee varmasti paljon asiakkaita. Tuolloin kuitenkin pitää muistaa se, että jos joku pilaa ensivaikutelman, niin silloin tietenkin yhtiö menettää asiakkaansa ehkä välittömästi. Paras mainos yhtiölle tietenkin olisi tuote, joka esitellään jossain tekniikan alan lehdessä, mutta jos tuotetta sitten ei myydä, niin silloin kääntyvä asiakkaat toisen toimijan puoleen. Eli tuo pitää aina muistaa, kun valitaan työntekijöitä esimerkiksi uuteen rautakauppaan.

Jos joku työntekijä palvelee vaikka lapsia väärin, niin he sitten ehkä kertovat tästä kotonaan, jolloin joku rakennusalan yrittäjä ottaa ehkä asiasta nokkiinsa. Tuollainen asia voi tapahtua siten, että tuollaisen rakennusalan yrittäjän poikaa tai tytärtä kohdellaan tuossa yhtiössä vähän huonosti eli heille esimerkiksi karjutaan päin naamaa. Ja jos keskustellaan esimerkiksi Facebookissa tai muualla julkaistuista videoista, niin en usko että tuollainen yrittäjä hyvällä katsoo sitä, jos hänen lapsilleen huudetaan naama punaisena. Ja jos esimerkiksi maatalousyrittäjän lapsia kohdellaan perheessään sellaisina, että he eivät mitään osaa, niin silloin tietenkään he eivät halua sitten jatkaa tuossa ammatissa.

Tuolloin ei ymmärretä sitä, että lapset saavat tuolloin ensi kosketuksen yhtiöön, josta hän ehkä sitten tulevaisuudessa tilaa tuotteita omaan yhtiöönsä . Yhtiö voi pilata maineensa monella mielenkiintoisella tavalla, joista yksi on tietenkin sellainen, että jonkun yrittäjän mielestä ei lapsia kaivata yrittäjä-isän vieressä seisomassa, kun tämä tekee yhtiölleen tilauksia. Se varmaan tekee tällaiselle ihmiselle hyvän mielen koko päiväksi, kun hän on siinä ajatellut vähän näyttää esimerkiksi tukkulistaa omille työnsä jatkajille. Ja paikalle sitten saapuu tuollainen mukava myyjä, joka alkaa aukoa noille lapsille päätään, niin se takuulla myös tuntuu silloin todella pahalta.

marxjatalous.blogspot.fi