”Uusi uljas maailma” (Brave New World, 1932) on Aldois Huxleyn dystopiakuvaus, missä ihmisen asema määräytyy ennen syntymää. Tuossa kirjassa ihmiset jaetaan alfa, beeta, gamma, delta ja epsilon, luokkiin. Tuossa vähän ennen Toista Maailmansotaa kirjoitetussa romaanissa ihmiset syntyvät ikään kuin tehtaissa, ja vain ”alfoilla” on oikeus ajatella. Tuossa yhteiskunnassa jokainen yksilö syntyy koeputkihedelmöityksen kautta, ja alimpana tietenkin ovat ”gammat”, jotka valmistetaan kloonaamalla. Kirja kuvaa yhteiskuntaa, jota hallitaan huumeiden avulla, ja jossa kaikki kulttuuri sekä individualismi on latistettu ikään kuin johonkin muottiin, ja noiden ihmisten ainoa ajanviete on seksi.
Tuo alin yhteiskuntaluokka on muille yhteskuntaluokille kuin ihmiskarjaa, jonka ainoa tehtävä on palvella ylempiä yhteiskuntaluokkia. Kirjan kuvailemassa maailmassa raskaaksi tuleminen on äärimmäisen nöyryyttävää, ja kaikki ihmiset syntyvät koeputkilapsina, eli heidän tulevaisuutensa määrätään jo ennen syntymää. Kun ihminen valitaan tuon kirjan esittämän mallin mukaan”alfaksi”, niin silloin hänen opettamisensa alkaa jo tuossa koeputkessa eli keinotekoisessa kohdussa niin, että alkion kehittyvää hermostoa stimuloidaan sähköimpulsseilla. Tuota menetelmää kutsutaan ”aivokuoristimulaatioksi”, kuten olen kirjoittanut. Se perustuu muunnetun EEG- tai sähköshokkilaitteen käyttöön ihmisen aivojen sähköisten toimintojen modifioimiseen, eli tuolloin ihmisen aivoihin voidaan ajaa tietoa tietokoneen avulla. "Beeta" olisi tuolloin ihan sama, mutta hänen opettamiseensa ei käytettäisi EEG:tä vaan se tapahtuisi konventionaalisilla menetelmillä.
Kuten varmaan tiedämme, niin toki tuossa kirjassa on sellainen loistava yhteiskuntatieteelinen ajattelutapa, että olisi todella hienoa, jos paikkamme yhteiskunassa määräytyisi ennen syntymää, mikäli ihminen vain sattuisi olemaan ”alfa”. Mutta jos ihminen sattuisi kuulumaan tuohon viimeksi mainittuun väestöryhmän eli epsiloneihin, olisi hän varmasti todella onneton. Kirja oli aikoinaan varmasti saanut vaikutteita 1930-luvun Euroopan sosiaalisesta sekä yhteiskunnallisesta kehityksestä, joka tuolloin johti sitten militarismiin sekä totalitaristiseen yhteiskuntaan, ja sitä kautta myös Toiseen Maailmansotaan.
Toki Ensimmäinen Maailmansota oli varmasti näyttänyt eräille ihmisille sen tien, mitä totalitarismi sai aikaan,eli tuloksena oli valtava ruumiskasa, johon miljoonat nuoret miehet päätyivät. Mutta vajaa kymmenen vuoden kuluttua edessä oli vielä pahempaa, koska silloin sota kohdistui myös siviileihin täysipainoisesti. Samalla tuo teos on ikään kuin satiiri siitä, mitä saamme nähdä välillä ympärillämme.
Kun keskustellaan ihmisen asemasta yhteiskunnassa, niin tietenkin on olemassa sellaisia näkemyksiä, joissa esitetään sitä, että ”yläluokan” ihmiset ikään kuin olisivat ylivoimaisesti parempia kaikessa, ja siksi heitä pitäisi suosia esimerkiksi koulujen valintakokeissa. Tuossa reaaliyhteiskunnassa esitetyssä mallissa nuo yläluokan ihmiset eivät suoraan saisi esimerkiksi korkeakoulupaikkoja, jotka oikeuttaisivat heitä suoraan ylempiin virkoihin, vaan nuo virat suojataan sillä, että korkeakouluista tulisi maksullisia,ja tietenkin maksuista pitäisi tulla niin korkeat, että normaali työläinen ei noita maksuja koskaan pystyisi maksamaan. Jos tuollainen EEG-käsittely olisi tehty yliopistoon pyrkivälle, niin hänellä olisi tietenkin silloin etulyöntiasema muihin pyrkijöihin nähden. Eli todellisessa elämässä alfa ei aina kertoisi sitä, että hän on alfa. Mutta tämä on vain pohdintaa ei sen enempää.
Sillä tavoin tietenkin taattaisiin se, että yhteiskunnalliseksi johtajaksi itseään kutsuvat ihmiset saavat sitten ympäröidä itseään henkilöillä, jotka sanovat vain sitä, mitä he itse sanovat. Kaikki varmaan sitten pitäsivät tilanteista, joissa ihminen ennen syntymäänsä päästetään jo tehtaan johtajaksi, tai ainakin tuollainen ihminen itse tuosta asemastaan pitäisi. Kun ajatellaan tuota kirjaa, niin siinä sitten tietenkin sivutaan sellaista käsitettä, jota kutsutaan ”puhtaan linjan opiksi”.
Eli nuo ”epsilon”-yksilöt edustaisivat tietenkin äärimmäisen puhdasta perinnällisyyslinjaa, jolloin tietenkin voisi käydä niin, että mikäli nuo yksilöt tekevät lapsia, niin heistä tulee vahvoja ”alfoja”, jos he saavat EEG-käsittelyä ennen syntymäänsä. Idean tuohon kirjaan on varmasti antanut Brittiläinen luokkayhteiskunta, sekä sen asevoiman silloinen tapa valita upseereiksi ns. ”yläluokan” brittejä, joiden käytös alaisiaan kohtaan ei varmasti aina ollut kovin sulavaa. Tuon kirjan perusteella on tehty joukko elokuvia, joissa käsitellään kloonaamisen etiikkaa sekä sellaista kauhukuvaa, kuin että me ihmiset jossain vaiheessa sitten alamme tuottaa klooneja, jotta saisimme itsellemme varaosia, ja tietenkin tällainen ajatus olisi varmasti tuomittavaa.
Mutta tähän ollaan jossain määrin oltu menossa, kun puhutaan ihmisalkioden tuottamisesta kantasolututkimusta varten. Tuollainen alkio voidaan helposti istuttaa naisn kohtuun, ja sitten tuo nainen saisi lapsen kuten muutkin hedelmöityshoitoja saaneet naiset. Syy miksi tästä sitten kirjoitin on se, että kaikki naiset eivät täytä noita keinohedelmöitykselle asetettuja ehtoja, mutta nämä haluavat silti lapsia. Silloin joku saattaa varastaa tuollaisen alkion laboratoriosta, ja tehdä tällaisen sikiön siirto-operaation salaa ilman valvontaa. Kun puhutaan ihmisalkioiden tuottamisesta kloonaamalla, eli jakamalla blastulavaiheessa olevia soluryhmiä, niin silloin voidaan luoda ihmisiä samalla tavoin kuin tuossa ”Uudessa uljaassa maailmassa”.
Ja mm. takavuosien TV-sarjassa ”Salaiset kansiot” käsitellään mahdollisuutta siihen, että esimerkiksi jonkun maan asevoimat alkavat kloonata itselleen sotilaita, jotka kasvatetaan erillään muista ihmisistä. Tällöin heillä voisi olla oma keinotekoinen uskontonsa, ja koska noilla kloonisotilailla ei olisi mitään sosiaalisia kontakteja muuta kuin toisiinsa, niin he eivät käsrsisi tunnonvaivoista suorittaessaan heille määrättyjä tehtäviä, ja tuon valtion johto voisi opettaa heille, että ”valtio on jumala, jota noiden ihmisten pitää palvoa.
Comments
Post a Comment