Mietteitä muistoista kirjoituksista sekä työhönotosta talvipäivänä Tammikuussa 2017 A.D (Anno Domini eli Jälkeen Kristuksen)

Historia ja muisti ovat kuin usvaan katoava kuva tai maisema. Se ikään kuin heijastaa olevaisuutta sekä samalla jotain abstraktia, eli asioita joiden me vain tiedämme olevan totta. Me tiedämme Jupiterin ja Saturnuksen kuilla olevan maisemia, kuten maapallollakin on maisemia. Niiden yhteys Avalonin unimaailmaan on tietenkin olemassa vain taitelijan omissa mielikuvissa, vaikka toki tuollainen paikka on joskus saattanut olla olemassa, mutta sen nimi on kuitenkin ehkä muutettu joskus myöhemmin, jotta sen suhde vanhaan pakanakulttuuriin voitaisiin pyyhkiä unholaan. Eli meillä ihmisillä on oikeus kuvitella asioita, ja luoda itse omia teoreettisia toimintoja sekä esimerkiksi kirjoittaa asioista joita on tähän mennessä olemassa vain meidän omassa.päässämme. Tuota kutsutaan ajatussynteesiksi eli kyvyksi mallintaa omia ajatuksia paperille tai tietokoneen ruudulle. Mielikuvitus on sitä paljon puhuttua itsenäistä ajattelua, johon tietääkseni meitä kannustetaan kaikissa oppilaitoksissa.

Kun puhutaan siitä, että ihminen kuvittelee jotain, niin silloin voidaan miettiä taiteilijan suhdetta esimerkiksi Jupiterin kuiden maisemiin. Kirjailija luo unimaailmoja, joissa hän ammentaa omia ajatuksiaan sekä mielikuviaan paperille. Ja kirjailijalla kuten muillakin taiteilijoilla on oikeus pitää omaa tekstiään hyvänä. Se mitä mieltä muut niistä ovat on yhdentekevää, koska kuitenkin niistä joku aina pitää. Eikä kirjailija koskaan pyri esittämään mitään asiaa ikään kuin absoluuttisena totuutena, ja niin hän tekee kirjaimilla samaa kuin kuvataitelija tekee maalauksillaan tai muulla grafiiakallaan. Ja kun kirjailija tai muu tekstin tekijä kirjoittaa jotain asiaa tai asiaksi luulemaansa tekstiä, niin se on silloin hänen omaa tuotantoaan, joka ilmentää häntä itseään.

Me kaikki tiedämme noiden kuiden olevan olemassa, joten niiden pinnalla on tietenkin myös maisemia. Joten kai nuo taiteilijat ovat sitten syntetisoineet päässään sen, mitä tuolla jäisellä kuulla voisi näyttää. Ja samoin taiteilija on mielessään kuvitellut miltä tuon Arthurin hautaus olisi voinut näyttää ruumiin valmisteluineen, mutta pimittikö hän jotain sellaista, mikä takasi Arthurin suvun jatkumisen. Eli oikea taiteilija ei koskaan kerro kaikkea, vaan hän jättää osan asioista ihmisen oman ajattelun varaan, ja taide tietenkin syntetisoi ajatuksia muiden ihmisten mieleen. Mutta kuten varmaan kaikki normaalit ihmiset tietävät, niin taiteilijat ajattelevat hieman toisin kuin niin sanotut normaalit ihmiset, ja siksi kaikki maailman taiteilijat ovat hiukan vaikeita ihmisiä, koska joidenkin on vaikea niellä individualisteja sekä heidän ajatusmaailmaansa.

Normaaleiden ihmisten mielestä ilmeisesti ainoa mahdollinen työpaikka on joku niin sanottu "tuottava työpaikka", jossa sitten kaikki normaalit ihmiset ylenevät juoksupojasta kohti yhtiön korkeinta työtehtävää. Kun ajatellaan sitä, miten tuollainen ihminen tarinoiden mukaan ylenee, niin silloin tulee mieleen amerikkalainen unelma, missä ihminen nousee ryysyistä tähtiin, mutta kun tuota unelmaa verrataan siihen todellisuuteen, mitä liike-elämässä on eteen tullut, niin voidaan kyllä sanoa, että melkoinen juoksupoika tuollainen suuren yhtiön johtokunnan lähetti on, ja en kyllä usko että noissa yhtiöissä oikeastaan tajutaan sitä, miksi esimerkiksi johtajan olisi hyvä itse aloittaa oikeasti esimerkiksi siivoojana yrityksessä. Siellä hän sitten näkisi sen työväen todellisen solidaarisuuden, ja sen mitä vaikkapa titteli "tiimin vetäjä" todellisuudessa tarkoittaa.

Eli silloin varmasti myös tulisi tutuksi se todellinen siivoustyö, josta sitten niin paljon opiskelijat kuulemma saavat rahaa, että heidän kannattaa sitten opiskelutkin unohtaa, kun edessä on leppoisa päivä toimiston siivoojana. Tietenkin silloin jos esimerkiksi yliopistoista tehdään maksullisia, olisi helppo varmistaa sellainen asia, että kukaan entinen siivooja ei sitten pääse tuohon yhtiöön töihin. Näin ei sitten yhdenkään työntekijän tarvitse kohdata tuollaista entistä siivoojaa tasa-arvoisesti yhtään missään. Ja toki esimerkiksi CV:hen merkityt siivoojan työpaikat voidaan sitten katsoa sellaisiksi, että ne estävät työn tuossa yhtiössä. Toki yhtiöillä ei ole missään vaiheessa ollut oikeutta pitää mitään "mustia listoja" jostain "hampparipojista", mutta usein tuollaisen listan nimenä saattaa olla "varamieslista". Siinä sitten tietenkin erotellaan ne työntekijät, jotka ovat tulleet jonkun työvoimapalvelun kautta niistä, jotka ovat työpaikan itsensä ottamia.

Tuolla tempulla varmistetaan sellainen asia, että kaikki vakituiset työntekijät ovat tyytyväisiä elämäänsä, eikä pomon koskaan tarvitse katsoa sellaista ihmistä, joka on heti aluksi joutunut surkeasti kohdelluksi. Mutta kun ajatellaan sellaista tilannetta, missä esimerkiksi työvoimapalvelun työntekijä välittää työntekijän ikään kuin tiskin alta, tai sitten joku työvoimapalvelulle ilmoitettu paikka täytetään asiakasyhtiön sisäisellä rekrytoinnilla, niin silloin hän kyllä teettää turhaa työtä tuolle työnvälityspalvelulle. Eli hän turhaan käyttää sitten noita työläisiä haastattelussa, vaikka paikka on jo mennyt muille. Ja tuolloin tietenkin nuo työvoimapalvelun työntekijät tekevät turhaa työtä, koska he voisivat tehdä jotain muuta tuon ajan. Toki työnvälityspalvelu on yritys siinä missä muutkin työpaikat ovat, ja sen tehtävänä on tuoda omistajilleen voittoa, ja ne laskuttavat toimistoajasta tuota asiakastaan.

Jos joku työnantaja antaa sellaisen kuvan itsestään, että sen palvelukseen on mahdotonta päästä, niin silloin varmasti on edessä rekrytointivaikeuksia. Vaikka tuo asia ei päätyisi mitenkään esimerkiksi päivälehtien sivuille, niin sosiaalisessa mediassa tuo asia voi paljastua, ja silloin ei yhtiötä pelasta mikään. Jos joku työnjohtaja sitten asiasta kertoilee ympäriinsä, ja joku sitten kuvaa tuota kehumista esimerkiksi Facebookia varten, niin silloin voi käydä niin, että siinä ei sitten enää raha riitä vaientamaan tuota ihmistä. Vaikka hän itse poistaisi Facebook-tilin, niin nuo kuvat jostain asiapapereista voivat sitten alkaa levitä netissä, kun joku sitten ottaa noista Facebook- tai Twitter-kuvista muutamia ScreenShotteja ja alkaa levitellä niitä ympäri Internetiä

Kuten tiedämme, niin blogien pitämiseen ei kovin suuria tietokoneita tarvitaan, eli tällainen Chromebook tai PC ei juuri mitään maksa, ja sillä sitten voi alkaa esitellä omia kirjallisia lahjojaan joka paikassa. Ehkä se sitten myös huomataan jossain mainostoimistossa, joka etsii esimerkiksi sisällön tuottajia joillekin kotisivuille, ja ehkä tuolloin ihminen löytää sen oman alan, mistä hän pitää, ja missä hän saa toteuttaa itseään. Ja voin sanoa että mikään ei varmaan ole sen mukavampaa kuin ruveta itse luomaan omia kirjoitelmia, eli kuten monissa muissakin asioissa, niin kirjoittamisessa on  sellainen sääntö, että kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.

Silloin voidaan tietenkin tehdä omia sekä persoonallisia työhakemuksia, mutta samalla myös osoittaa ympäröivälle maailmalle omaa taiteellisuutta. Eli kirjoittaminen on loistava harrastus, ja samalla itse olen sitä mieltä, että jos ihminen kirjoittaa jotain, niin olisi mukavaa myös lukea niitä, koska monet ihmiset pelkäävät tekstien julkaisemista, ja kun puhutaan esimerkiksi rohkeudesta lähettää noita paljon puhuttuja työhakemuksia, niin silloin kuitenkin huonon palautteen saaminen on paljon yleisempää, kuin se että ihminen julkaisee jotain itse kirjoittamiaan asioita Internetissä. Silloin muutkin kuin joku suuri johtaja ja hänen lähipiirinsä sitten näkevät noita kirjoituksia, ja ehkä kaikki eivät ole sitten sitä mieltä, että toista pitää siinä sitten jotenkin haukkua.