Media-ala tai mikään median muoto mukaan lukien sosiaalinen media ei ole koskaan täysin riippumaton, vaikka haluaisimme kaikki uskoa niiden riippumattomuuteen
Vapaa lehdistö ei koskaan ole täysin vapaata, koska ne ovat mediatalojen eli media-alan yhtiöiden hallinnassa. Sen takia toimittajien pitää välillä varoa puheitaan tai kirjoituksiaan, kun he kirjoittavat erilaisista asioista. Ja tietenkin aina välillä eteen tulee tilanne, missä toimittajan etu menee ikään kuin totuuden edelle. Eli arvatkaa paljonko merkitsee toimittajalle kutsu USA:n presidentin lehdistötilaisuuteen? Se merkitsee ainakin pysäköintilupaa Washingtonin hallintokortteliin, mikä ei varmaan mikään kovin halpa juttu ole.
Eikä myöskään se ole salaisuus, että toimittajia on erotettu siksi, että he ovat kirjoittaneet asioista tavalla, joka “on lehden linjan vastainen”. Samoin toimittajien kirjoittamia juttuja on lyhennetty todella paljon, kun ne “eivät ole mahtuneet lehden sivuille tai sisältäneet asioita, jotka eivät lukijoita kiinnosta”. Tuota asiaa kutsutaan “itsesensuuriksi". Kun puhutaan sosiaalisesta mediasta, niin se ei poikkea juuri mitenkään muuten “valtamediasta", kuin että julkaisijoiden määrä on suurempi kuin perinteisessä lehdistössä.
Mutta kuitenkin esimerkiksi Facebookissa on rajat, joiden ylitys merkitsee potkuja tuosta yhteisöstä. Vaikka ihmiset eivät usein tätä ajattele, niin.kuitenkin sosiaalinen media ei ole riippumaton valtion tahdosta antaa sen toimia, ja tietenkin valtiovalta on oikeutettu sulkemaan sosiaalisen median tilejä tai kotisivuja, mikäli se näin haluaa tehdä. Mutta jos joku kotisivu tai julkaisija saa aikaan sen, että koko maa ikään kuin nousee varpailleen, niin silloin hän on tehnyt jotain suurta. Näet aina voidaan kysäistä, että miksi joku Facebook-kirjoittelija on saanut itsensä valtion “mustalle listalle? Eihän sillä ole mitään merkitystä, mitä joku julkisuuden kipeä ihminen kirjoittaa mediassa?
Tällaista tilannetta voidaan verrata siihen, että mitä jos joku salaliittoteoreetikko satutaan murhaamaan? Tietenkin kyse voi olla vain sattumasta, tai sitten siitä että joku on pyytänyt kaveriaan ampumaan itselleen jakauksen päähän, jotta saisi uskottavuutta omille väitteilleen. Mutta kuitenkin tuollainen asia varmasti herättää mielenkiintoa muissa ihmisissä, jotka ovat tienneet tästä harrastuksesta. Kun puhutaan esimerkiksi yksityisetsivistä, niin heidän palkkaamisensa jonkun netissä vaikuttavan teoreetikon perään saattaa kyllä herättää hieman kummastusta viranomaisissa.
Toki esimerkiksi mafiajuttuja kirjoittavat henkilöt ovat palkanneet joskus muita polttamaan autonsa saadakseen huomiota kirjalleen, tai sitten auton on polttanut huonosti tehty sähkötyö, joka on teetetty jollain naapurilla pimeästi. Ja sitten on syntynyt oikosulku, kun “Rane" on päästänyt johtimen metalliosan koskettamaan auton runkoa väärässä kohtaan, jolloin syntyy oikosulku. Mutta se että joku palkkaa toisen ampumaan itseään kohti on hiukan uskaliasta, koska jos tuosta jää kiinni, niin silloin varmasti edessä on käynti mielisairaalassa.
Mutta kun keskustellaan siitä, että miten mediaa pitäisi seurata, niin aina pitää muistaa se, että me ihmiset emme ole klooneja. Meillä kaikilla on omat kiinnostuksen aiheemme, ja tietenkin kaikki asiat eivät kiinnosta kaikkia. Mediaa pitää seurata aina monipuolisesti, ja jos halutaan tehdä syvällisiä analyysejä siitä, miksi joku juttu kirjoitetaan tai miksi joku artikkeli on lyhennetty, niin silloin pitää tietenkin päästä tutkimaan toimittajien sekä haastateltavien taustoja.
Eli alkoholistin lapset varmaan eivät kovin positiivista kuvaa alkoholista ole saaneet, ja sen takia se heijastuu heidän tekemiinsä sosiaalipolitiikkaa käsitteleviin kirjoituksiin. Samoin upseerikokelaalla on varmaan aivan eri kuva puolustusvoimista kuin sotamiehellä. Eli lehtijutun kohteesta saadut elämänkokemukset varmasti vaikuttavat siihen, miten ihminen asennoituu tuohon juttuun sekä se sitten heijastuu myös kirjoituksen sisältöön.
Tuo näkyy kirjoitusten sävyssä. Eli entinen siivooja, joka on vaihtanut työnsä toimittajaksi varmaan kirjoittaa esimerkiksi työpaikan esimiehistä hiukan eri sävyyn, kuin mitä kirjoittaa henkilö, joka on päässyt heti työelämään siirtyessään aloittamaan toimittajana. Ja siksi kaikkien kirjoitusten sävy vaihtelee kirjoitelman kirjoittajan mukaan. Jälkimmäisessä tapauksessa työpaikan esimies on varmasti esiintynyt tuolle ihmiselle parhaassa mahdollisessa valossa, minkä takia olisi hyvä, että toimittaja tekisi jossain elämänsä vaiheessa muutakin työtä, kuin vain kirjoittaisi lehtiin.
Tällä tavoin sitten tulisi hankittua sitä todellista tietoa työpaikoista, ja toimittajien tehtävänä on tuoda esiin oikeaa tietoa kohteistaan. Jos joku sitten vain kertoo mukavia tarinoita siitä, kuinka mukava työpaikka siivousyhtiö on, niin silloin varmasti jää moni asia kokematta. Noita asioita ovat upeat työajat, jotka saattavat sijoittua aamuun ja iltaan sekä upeat työntekijät, joiden mielestä siivoustyö on niin upea asia, että siitä pitää sitten antaa tuolle siivoojalle jatkuvaa palautetta. Näin hän sitten kehittyy täydelliseksi puhtaanapidon ammattilaiseksi.
Ja tietenkin tuolloin käy joskus niin, että jokainen työpaikan työntekijä muuttuu siivousten laadusta vastaavaksi henkilöksi, joka sitten saa tuota siivoojaa pomotella. Mutta tuo sitten on vain muutamien yksittäistapausten kohdalla sattunutta, eikä sitä varmaan voi vetää suoraan tuohon upeaan ammattiin, joka varmasti on myyvä titteli, jos sitä käyttää esimerkiksi ravintoloissa iskurepliikkinä. Eli tuolla alalla takuulla työllistyy jokainen, joka viitsii tehdä työtä, missä ihminen kokee saavansa jotain aikaan. Ja tietenkin muutamien purnaajien suu saadaan tukittua vetoamalla vaitiolovelsollisuuteen. Se ei kuitenkaan suojele työnantajaa viranomaisten esittämiltä kysymyksiltä. Ja rikostutkinnan estäminen on rikollista toimintaa, kuten kaikki muukin viranomaistyön häirintä on.
Comments
Post a Comment