Mysteries of the world

K.W Jeter kirjoitti aikoinaan kirjan nimeltään "Tohtori Kyy" (Doctor Adder, (Suom.)1984), joka kertoo lääkäristä joka on kuin Dr. Josef Mengelen sekä Viktor Frankensteinin yhdistelmä, eli hän on enkeli sekä paholainen yhdessä ruumiissa. En tiedä että onko tuo "K.W Jeter" oikeasti joku salanimi, mutta uskoisin että hän ei kirjoittanut tätä kirjaa oikealla nimellään. Tuo "Tohtori Kyy" on siis lääkäri, joka operoi pahaa aavistamattomia ihmisiä, niin että he varmasti tuntevat, miltä tuntuu olla mielipuolen käsittelyssä. Tuon kirjan kehyskertomuksena on tilanne, missä yhdysvallat on joutunut sisällissotaan, ja siitä sitten on jäkipyykkiä jäänyt pesemättä vaikka millä mitalla. Kyseinen kirja on yksi väkivaltaisimpia romaaneja, mitä olen koskaan lukenut, mutta se on verraten hyvin kirjoitettu, vaikka kyseessä on Jalava-kustantamon SciFi tai tarkemmin ottaen Cyber- tai steampunk kirja, jolla on tavoiteltu lähinnä marginaaliyleisöä. Kyseisessä synkässä tulevai

Vaikka Clive Cusslerin Kyklooppi (Cyclops, 1986) on ikään kuin tusinatavaraa, niin kyseessä on erittäin nautittava lukuelämys, joka pitää otteessaan loppuun asti. Kirjasta laitoin kirjoitelman alkuun kirjan englanninkielisen painoksen kuvan, koska suomalaisesta kannesta oli vaikeaa löytää terävää valokuvaa Internetistä.  Kuten muissakin Cusslerin kirjoissa, niin myös tässä tapauksessa on kysymys eräänlaisesta seikkailuromaanista, joka sisältää uskomattoman määrän erilaisia teknisiä vempeleitä, kuten magnetometreillä varustetun ilmalaivan sekä muita vastaavia oseanologisia vempaimia, joista näkee selvästi tuon kirjailijan olevan insinööri ammatiltaan. Kuitenkin tuo kirja on ikään kuin osoitus laajemmasta ajattelusta sekä luovuudesta kuin muut tuon kirjailijan kirjat, joissa seikkailee usein Dirk Pitt-niminen henkilö, joka on varmasti kirjailijan ”wanna be”-hahmo. Tai ainakin niin itse ajattelen, kun tämän kuvitteellisen hahmon edesottamuksista lueskelen. Eli tuo kuvitteelline

Odessan miehet (The Odessa file, 1972) on tarina siitä, kuinka kaikki voi mennä pieleen, kun väärä mies tunnistetaan väärään aikaan. Kirjan kehyskertomus pitää sisällään Toisen Maailmansodan aikaisten natsien Riiassa tekemien hirmutekojen selvittämistä sekä sitä, kuinka entiset SS-upseerit myyvät rakettitekniikkaa Egyptille, jotta se voi iskeä Israeliin. Kirja alkaa hiukan oudosti, eli alussa kuvataan radiokuulutusta, jonka mukaan presidentti Kennedy on murhattu Dallasissa, ja sitten kirja etenee kohti tapausta, missä entinen SS-kapteeni Eduard Roschmann tunnistetaan henkilöksi, joka ampui erään "kapteeni Millerin" Riiassa pari tuntia ennen sodan päättymistä. Saattaa olla niin, että tuollaisen miehen olisi  SS- miesten salaseura Odessa (Organisation der ehemaligen SS-Angehörigen) oikeastikin valinnut yhdysmieheksi Saksan sekä Egyptin välille, koska hän oli sotarikollinen, joka lähetti ihmisiä kaasukammioon. Tuollainen asia tekisi hänestä sotarikollisen, joka ehkä olisi p

Avaruuspeli (Interstellar pig, 1984) on nuorille suunnattu romaani, joka on samalla erittäin outo esitys jopa Scifi ja fantasiakirjallisuuden keskuudessa. Itse olen tuon kirjan joskus lukenut, ja se teki minuun silloin aikoinaan hyvin erikoisen vaikutuksen. Jälkeenpäin ajatellen tuo kirja on ikään kuin kuvaus jostain roolipelistä, jossa ihminen menee ikään kuin liian pitkälle. Tuossa kirjassa päähenkilö ryhtyy ikään kuin pelaamaan hyvin outoa peliä, ja sitten hän ikään kuin muuttuu joksikin roolipelihahmoksi, joka ottaa sitten noita pelihahmoja osaksi persoonaansa, ja hän ikään kuin jokaisessa luvussa muuttuu yhdeksi pelihahmoista. Tuolloin pelaaa ikään kuin saa psykiatrisen häiriön, jota kutsutaan sivupersoona-häiriöksi, joka voi olla hyvin ikävä asia, ja vaatia erittäin pitkää terapiaa, jotta ihminen pystyy elämään normaalisti. Jokainen kirjan luku sekä siinä esitelty hahmo on hyvin outo, ja itse ihmettelen miksi tuo kirja on laitettu nuorten hyllyyn, koska sisällöltään se ikään

Arthur C. Clarken kirjat ovat todella nautittavia SciFi-romaaneja, ja tässä sitten esittelen teille kirjan nimeltään, ”Maan valo”, joka on yllättävän helppolukuinen sekä kepeä, vaikka se käsittelee tilannetta, missä Maa joutuu sotaan omia siirtokuntiaan vastaan. Toisin kuin Tähtien Sota (Star Wars) ja monet muut avaruussotaromaanit niin Maan valo sijoittuu paljon suppeampaan toimintaympäristöön kuin nämä sitä paljon tunnetummat romaanit. Koko romaani perustuu ajatukseen siitä, että ihminen on valloittanut aurinkokunnan, mutta ei vielä ole lentänyt tähtiin, ja tuossa romaanissa sitten on ideana se, että noissa avaruussiirtokunnissa on kirjan tapahtumahetkellä syntynyt ensimmäinen sukupolvi ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet maassa, ja siten he ajattelevat tempaista nuo siirtokunnat irti maan komennosta. Ja koska kyseessä on avaruussotaromaani, niin tietenkin tuo repäisy tapahtuu taistelun avulla. Eli tuo romaani on tietenkin täynnä teknisiä vempaimia, joista tyyl

Tässä sitten esitellään muuta kuin viktoriaanista kirjallisuutta. Arthur C. Clarken sekä Gentry Leen yhdessä kirjoittama kirja "Kehto" (Cradle , 1988)  pitää sisällään melkoisen määrän tekstiä, joka ei kenenkään mielestä kuulu itse kirjaan ollenkaan, ja tätä kirjaa voidaan pitää tuon melko upeita tieteisromaaneja kirjoittaneen Arthur C. Clarken onnettomimpana romaanina, jossa pääosan työstä on tehnyt Gentry Lee, ja tuokin työ olisi monen mielestä saanut jäädä tekemättä. Eli kirjan puolivälin jälkeen alkaa sitten ikään kuin uusi teos, joka tarjoaa loistavia kuvakulmia siihen, mitä teknologia ehkä jossain vaiheessa sitten tulee olemaan. Tuolloin kirjan puolivälin jälkeen humanoidien avaruusalus laskeutuu Maan pinnalle, ja tuo keskuuteemme tietenkin superihmisiä, joita he ovat sitten luoneet jollain ioniteknologialla, jossa ionitykin avulla voidaan koota synteettinen DNA-joka sitten on siirretty ihmisen alkioon. Tuo tekniikka perustuisi kuulemma siihen, että ionitykeillä am

Kuten tiedämme niin vuonna 1918 punaiset hävisivät valkoiselle armeijalle, joka toimi marsalkka Mannerheimin sekä saksalaisen kenraali Von Der Goltzin komennossa, ja toki ratkaisun tähän sisällissotaan toi saksan "Itämeren divisioona", joka 14 000 miehen avulla auttoi kaatamaan punaisten asevoiman eli punakaartin, jota johti luutnantti Ali Aaltonen. Tuon jälkeen seurasi "valkoiseksi terroriksi" kutsuttu aika, jolloin valkokaarti jakoi "oikeutta" eli teloitti säälittä punaisia vankeja, ja samalla myös osoitti kaikille, että komento maassamme oli valkokaartilla. 1920-luvulla tietenkin seurasi olojen lientyminen, mistä seurauksena oli "Lex Relander", jonka ansiosta kaikki punaiset rintamamiehet sitten armahdettiin. Mutta armahdus ei merkinnyt asenteiden muuttumista suopeampaan suuntaan, vaan esimerkiksi punaisten työnsaantimahdollisuuksia vaikeutettiin huomattavasti, ja esimerkiksi työnantajia kehotettiin olemaan ottamatta kommunisteja töihin,

Lähi-idästä löytyneet lyijykirjat, joissa on mainintoja Jeesuksesta on todettu aidoiksi, ja se tietenkin lisää tämän ihmiskunnan suurimman arvoituksen kiehtovuutta, Eli nuo kirjat on valmistettu kokonaan lyijystä, ja niiden alkuperä sekä kirjoitusajankohta on määritelty atomaalisen hajoamisen avulla, jota ei voida mitenkään kemiallisesti jäljitellä, ja se sitten on tietenkin saanut aikaan kohun. Lyijyä on joskus käytetty myös pergamenttien suojana, eli tuolloin suojeltavien pergamenttien päälle laitetaan lyijylaatikko. Kuitenkin nämä dokumentit ovat kokonaan lyijyyn kaiverrettuja, ja se sitten tietenkin tarkoittaa sitä, että ne ovat olleet hyvin tärkeitä asiakirjoja. Kirjojen pieni koko viittaa siihen, että ne ovat leimasimia, joita on käytetty asiakirjojen aitouden varmistamiseen. Lyijyn myrkyllisyys aiheuttaa sen, että mikään eläin ei noita sivuja syönyt. Jos myös kirjan sivut on tehty lyijystä, niin kyseessä saattaa olla leimasin, jolla painettiin asiakirjoja. Eli ennen Gutenbe

Eräässä Sherlock Holmesin tarinoissa julkaistussa novellissa esitellään outo säätiö, joka on suunnattu punatukkaisille henkilöille. Tuossa säätiössä sitten on sellainen aspekti, että kuuluisa rikollinen "Professori Moriarty" aikoo käyttää sitä peitteenä, kun hän aikoo ryöstää britannian keskuspankin holvit. Tuo tarina alkaa siitä, kun eräs "Mr. Wilson" etsiytyy Holmesin luokse, ja kertoo tuolle suurelle salapoliisille siitä, kun hänen piti kopioida Encyclopedia Britannica käsin tuolle suurelle säätiölle, joka ilmeisesti on tarkoitettu ajamaan punatukkaisten ihmisten oikeuksia. Kyseisen kirjan nimi The Red-Headed league (Punatukkainen liiga) on jostain kumman syystä suomennettu punatukkaisten säätiöksi, joka olisi englanniksi "The foundation for redheaded people" (tai "men", jos säätiö oli viktoriaaniseen tyyliin tarkoitettu vain miehille). Kun mietitään sitä, mikä tuossa säätiössä on niin silmiinpistävää, on juuri sellainen asia, että yleens

Kirjat ovat hyvin mielenkiintoisia asioita, ja kirjahylly on todella upea esine. Jos ihmisellä on paljon kirjoja, niin hänet usein mielletään jotenkin poikkeuksellisen lahjakkaaksi henkilöksi, joka omaa paljon tietoa erilaisista asioista. Ja monista professoreista kirjoitellaan sellaista, että heillä on niin ja niin paljon erilaisia kirjoja, tai että joidenkin yliopistojen kampuksilla on niin ja niin monta nidettä käsittävä kirjasto. Se saattaa vaikuttaa todella hienolta asialta, mutta todellisuudessa se antaa kyseisistä toimijoista välillä hieman vanhanaikaisen kuvan. Muistakaa muuten että mikään kirjasto ei suorastaan tee kenestäkään sivistynyttä, vaan noita kirjoja pitää myös lukea, jotta niissä oleva tieto siirtyy ihmisen aivoihin. Kuitenkin on hyvä muistaa sellainen asia, että oikeassa elämässä asioista joita näiden kuuluisien lauseiden sanoja ole koskaan ehkä miettinyt. Oletteko koskaan ajatelleet ehkä sellaista asiaa, että jollain henkilöllä olisi vastaava kirjasto täynn

Mary Shelleyn (1797-1851) kirja Frankenstein on ikään kuin tarina siitä, kuinka ihminen luo hirviön, joka sitten melkein tuhoaa hänet. Shelleyn kirjassa tohtori Viktor Frankenstein luo käyttöönsä "hirviön" kokoamalla yhteen ihmisen kappaleita, ja sitten hän antaa luomukselleen sähköiskun, joka sitten tietenkin herättää tämän kauhistuttavan olennon henkiin. Kuten varmaan tiedätte, niin tuolloin tohtori Frankenstein teki jotain, mitä tiedemiehen ei koskaan olisi pitänyt tehdä. hän lähti leikkimään Jumalaa, ja loi käyttöönsä hirviön, eli nykykielellä kutsuttuna biorobotin, jonka hän sitten ajatteli palvelevan itseään. Tuolloin kyseinen tarina herättää mieleeni sellaisen käsityksen, että tuo tarina on oikeastaan ensimmäinen kuvaus transhumanismista, jossa tuollainen hyvin lahjakas tiedemies haluaa kokeilla sähköelvytystä olentoon, jonka hän on laittanut kasaan erilaisista ihmisen paloista. Kuten tiedämme, niin tuolloin 1800-luvun alkupuolella ei lääkäreitä varmasti kovin pal

Kirjat ovat ihmiskunnan muisti, ja ne kuvastavat sitä ajattelutapaa, mikä milloinkin on ollut yhteiskunnan arvomaailma sekä yleinen käsitys moraalista. Kun puhutaan joskus 1800-luvulla julkaistuista kirjoista, niin niissä kuvastuu yleisesti sellainen asenne, että esimerkiksi valkoinen rotu on ilman muuta mustia afrikkalaisia ylempänä ravintoketjussa. Samoin niissä kuvastuu sellainen käsitys, että rikkaiden ei tarvinnut ottaa koskaan mitään kollektiivista vastuuta ihmisten elämästä tai yhteiskunnan vähäosaisista. Toisin sanoen silloin kauan sitten oli sellainen asenne hyvin yleinen, että esimerkiksi rikollisten paikka oli Afrikassa tai jossain missä "kunnon britti" tai "kunnon ranskalainen" ei koskaan käynyt, ja britannian vankien määrää pienennettiin sillä, että sekä vankeja että psykiatrisia potilaita lähetettiin Australiaan sekä eteläiseen Afrikkaan, missä heidän tehtävänsä oli rakentaa uusia siirtokuntia tuolle maailman suurimmalle sekä pelätyimmälle valtioll

Tänään luin aamulla internetistä, että eräs kirja oli palautunut kirjastoon 120 vuotta sen jälkeen, kun se lainattiiin aikoinaan eräästä kirjastosta. Kirja oli William Benjamin Carpenterin kirjoittama The microscope and its revelations. Palautusmaksu oli sitten noin 9000 puntaa, mutta se annettiin anteeksi. Tuon kirjan oli lainannut eräs patologi nimeltään Arthur Boycott kun hän opiskeli Herefordin katedraalikoulussa (Hereford Cathedral School) 1800-luvun lopulla. Toki herra Boyce oli kurssinsa paras, mutta kuitenkaan noita yliopistojen sekä korkeakoulujen kirjastoissa olevia kirjoja ei saisi missään nimessä varastaa, kuten muutenkaan mistään julkisista kirjastoista ei saa mennä ottamaan mitään ilman lupaa, koska kirjojen tuhoamisella tai varastamisella on erittäin ikäviä seurauksia. Ja jos hän oli sen kortillaan lainannut, niin voidaan kysyä, että miksi hän ei sitä silloin ole käynyt palauttamassa, jolloin asia ei sitten enää olisi ketään vaivannut. Näet kun tuo herra Boycott var

Kirjat ovat ihmisen paras ystävä, ja sen puoleen on helppo kääntyä, koska se ei pilkkaa eikä naura edes kaikkein onnettomille kysymyksille, mitä sille esitetään sanoi joku suuri ajattelija aikoinaan.Tai ainakin hän vapaasti lainaten sanoi näin. Kuitenkin kirja juoruaa ihmisestä jotain, eli jos esimerkiksi jonkun kirjan lainausmäärät kasvavat jollain alueella, niin silloin saattaa olla niin, että tuolla kirjalla on jotain merkitystä paikallisille ihmisille. Eli jos jonkun kenraalin tai pankkiirin muistelmat alkavat komeilla jonkun kirjaston lainaamista koskevien tilastojen tai kirjakaupan myyntitilastojen kärjessä, niin se merkitsee sitä, että tuolla kenraalilla tai pankkiirilla on jotain tekemistä paikkakunnan kanssa. Samoin se että jotain kirjaa tuhotaan jatkuvasti, kertoo siitä, että se sisältää tietoja, jotka ovat jotenkin raskauttavia tai kiusallisia jollekin ihmiselle, joka sitten haluaa tuhota noita kirjoja. Kirjat ovat ihmisten kirjoittamia tarinoita tai ohjeita toisille