Kirjat ovat ihmiskunnan muisti, ja ne kuvastavat sitä ajattelutapaa, mikä milloinkin on ollut yhteiskunnan arvomaailma sekä yleinen käsitys moraalista. Kun puhutaan joskus 1800-luvulla julkaistuista kirjoista, niin niissä kuvastuu yleisesti sellainen asenne, että esimerkiksi valkoinen rotu on ilman muuta mustia afrikkalaisia ylempänä ravintoketjussa. Samoin niissä kuvastuu sellainen käsitys, että rikkaiden ei tarvinnut ottaa koskaan mitään kollektiivista vastuuta ihmisten elämästä tai yhteiskunnan vähäosaisista. Toisin sanoen silloin kauan sitten oli sellainen asenne hyvin yleinen, että esimerkiksi rikollisten paikka oli Afrikassa tai jossain missä "kunnon britti" tai "kunnon ranskalainen" ei koskaan käynyt, ja britannian vankien määrää pienennettiin sillä, että sekä vankeja että psykiatrisia potilaita lähetettiin Australiaan sekä eteläiseen Afrikkaan, missä heidän tehtävänsä oli rakentaa uusia siirtokuntia tuolle maailman suurimmalle sekä pelätyimmälle valtiolle, jota kutsutaan brittiläiseksi imperiumiksi.
Tietenkin esimerkiksi se, mitä noihin tuona aikana painettuihin romaaneihin kirjoitettiin kertoo siitä, mitä opiskelijat esimerkiksi etsivät niistä. Tuolloin kun niillä ei vielä ollut historiallista arvoa, saattoi joku kirjoittaa niiden marginaaleihin esimerkiksi lyijykynällä huomioita, ja nykyään lasereilla sekä UV-valoon perustuvilla menetelmillä saadaan selville se mitä noihin marginaaleihin aikoinaan kirjoitettiin. Samoin opiskelijoiden DNA:ta sekä muita tunnisteita, kuten partaa ajettaessa syntyneistä haavoista tulleita veritahroja on saattanut jäädä noille sivuille, joita ovat käsitelleet jo aikaa sitten kuolleet ihmiset. Ja noiden DNA-tahrojen perusteella voidaan tutkia sitä, ketkä ovat noita aikakautensa parhaita kouluja käyneet.
Samalla myös vankimäärät pienenivät hurjaa kyytiä, kun nuo siirtokunnat alkoivat kutsua esimerkiksi moninkertaisia murhaajia, jotka muuten olisivat päätyneet hirteen. Monikaan meistä ei pidä tuota viktoriaanista aikaa minään muuna kuin suurena kaksinaismoralismin aikakautena, jolloin kaiken piti vain olla siveää sekä siistiä, jos sitä haluttiin esittää naapureille, mutta takapihalla tapahtui asioita, joista varmasti ei haluttu puhua, ja monet viktoriaaniseen aikaan kirjoitetut romaanit kertovat esimerkiksi juhlista, jotka kestivät jopa päiväkausia, ja joissa sikari paloi sekä väkijuomat virtasivat. Seurauksena oli varmasti keuhkosyöpä sekä maksakirroosi, varsinkin jos henkilön ei tarvinnut käydä töissä, vaan hän eli esimerkiksi maalleen rakennetun tehtaan tuomilla vuokratuloilla.
Kuitenkin viktoriaaniseen aikaan kirjoitettiin eräiltä maailmanhistorian kuolemattomia klassikoita, joista yksi tietenkin on Mary Shelleyn Frankensteinin hirviö (Frankenstein; or the new prometheus 1818) ja Sir Arthur Conan-Doylen kirjottamat salapoliisi Sherlock Holmesin seikkailut (Adventures and memoirs of Sherlock Holmes 1891-1892), jotka kepeästä nimestään huolimatta käsittelevät erittäin vakavia väkivaltarikoksia eli murhia, ja kirjojen ilmapiiri on erittäin ahdistava. Aikakauden ilmapiiristä sekä asenteista kertoo sellainen hiukan erikoinen piirre, että Sherlock Holmesin seikkailuissa poliisi kääntyy yksityisetsivä Sherlock holmesin puoleen pyytäessään apua rikosten selvittämisessä. Sherlock Holmesin tarinat on maassamme nidottu samoihin kansiin, ja ne saa lainata kirjastosta.
Kun itse ajattelen Sherlock Holmesin hahmoa sekä sitä, miten esimerkiksi Lontoon alamaailmaa on noissa novelleissa kuvattu, niin saattaa olla niin, että tuo kuuluisa kirjailija oli ehkä keskustellut jonkun tuon ajan rikostutkijan kanssa hänen työstään. Eli tuolloin 1800-luvulla britanniassa oli tutkijoiden ammattikunta, jota kutsuttiin "Blow Street runners-nimellä", ja toki kirjassa kuvataan hyvin lontoon oopiumluolia sekä alamaailmaa. Ja tuo yksityisetsivä käytti siinä sitten myös erittäin hyviä naamioita. Joten saattaa olla niin, että hänellä on ollut oikea esikuva todellisessa elämässä, ja ainakaan tuo kirjailija ei mitenkään noita tietoja voinut rikosuutisista saada, koska tuolloin ei vielä ollut olemassa ammattimaista rikostoimittajien joukkoa. Toki nuo tarinat ovat koottu novelleista, jotka Conan-Doyle kirjoitti aikoinaan johonkin lehteen (Strand Magazine), ja ensimmäinen tarina, nimeltään Skandaali Böömissä (Scandal in Bohemia), ja siinä oleva hahmo nimeltään Irene Adler viittaavat siihen, että tuo Conan-Doylen lähde saattoi olla tiedustelupalvelun työntekijä. Muuten tuosta naisen nimestä sen verran, että sana "adler" tarkoittaa saksaksi kotkaa.
Kun mietitään sitä, miten näistä kuolemattomista kirjoista, joista yksi tietenkin on Bram Stokerin Dracula, kirjoitettaisiin, niin itse lähtisin käsittelemään niitä niin, että Sherlock Holmesin tarinoita käsittelisin yksinään, ja Draculaa sekä Frankensteinia rinnakkain, koska tuo salapoliisi on niin erilainen näihin kahteen muuhun kirjaan verrattuna, eli Dracula (1892) käsittelee yliluonnollista vampyyriä, joka elää ihmisten verellä, ja pelkää auringonvaloa sekä hopeaa ja vihkivettä, ja jonka pitää mennä aamulla omaan arkkuunsa nukkumaan, koska se tarvitsee oman hautansa multaa elääkseen. Eli melkoinen luomus tämä vampyyrikreivi aikanaan varmaan oli, ja onhan tuosta kirjasta tehty useita enemmän tai vähemmän kirjan henkeä seuraavaa elokuvaa.
Joten niiden kautta Dracula on varmaan ihmisille tutumpi kuin kirjan, vaikka sekin löytyy kirjastoista. Frankensteinin hirviö taas on ihmisen luoma kauhistus, joka varmasti on ollut naisen kirjoittamana melko erikoinen ilmestys tuolloin viktoriaanisena tai ainakin 1800-luvun tiukkapipoisena aikana, ja se kertoo siitä, kun tohtori Viktor Frankenstein luo hirviön kokoamalla ihmisen kasaan palasista, ja sitten hän antoi tuolle luomukselleen sähköiskun, mikä herätti sen henkiin. Ja kuinka ollakaan se sitten alkoi hyökkäillä ihmisten kimppuun, ja tohtori Frankensteinin piti se sitten lopettaa.
Kun taas Sherlock holmes käsittelee puhtaasti ihmisten tekemiä rikoksia, vaikka "Baskervillen koira" vaikuttaa aluksi yliluonnolliselta tarinalta, niin tuohon kaikkeen kauheuteen löytyy lopulta luonnollinen selitys, joka käsittää esimerkiksi suuren koiran, joka saattaa olla rotweillerin ja tanskandogin risteytys, ja joka sitten on opetettu hyökkäämään Baskervillen perheenjäsenten kimppuun, siten että heidän vaatteisiinsa oli ehkä hierottu jotain hajua, johon tuo koira sitten oli ehdollistettu. Sherlock Holmesin tarinoissa on muuten erikoinen ilmakivääri, jonka tukkiin on upotettu ilmakompressori sekä piippu naamioitu kävelykepiksi, jolla sitten saadaan sellainen paine aikaan, että sen avulla voidaan surmata ihminen.
Comments
Post a Comment