Kirjat ovat hyvin mielenkiintoisia asioita, ja kirjahylly on todella upea esine. Jos ihmisellä on paljon kirjoja, niin hänet usein mielletään jotenkin poikkeuksellisen lahjakkaaksi henkilöksi, joka omaa paljon tietoa erilaisista asioista. Ja monista professoreista kirjoitellaan sellaista, että heillä on niin ja niin paljon erilaisia kirjoja, tai että joidenkin yliopistojen kampuksilla on niin ja niin monta nidettä käsittävä kirjasto.
Se saattaa vaikuttaa todella hienolta asialta, mutta todellisuudessa se antaa kyseisistä toimijoista välillä hieman vanhanaikaisen kuvan. Muistakaa muuten että mikään kirjasto ei suorastaan tee kenestäkään sivistynyttä, vaan noita kirjoja pitää myös lukea, jotta niissä oleva tieto siirtyy ihmisen aivoihin. Kuitenkin on hyvä muistaa sellainen asia, että oikeassa elämässä asioista joita näiden kuuluisien lauseiden sanoja ole koskaan ehkä miettinyt.
Oletteko koskaan ajatelleet ehkä sellaista asiaa, että jollain henkilöllä olisi vastaava kirjasto täynnä esimerkiksi Stephen Kingin tai Markku Sadelehdon kirjoittamia kauhukirjoja? Olisiko hän ehkä teistä kovin järkevä henkilö, varsinkin jos hän sattuu hakemaan vaikkapa lastenhoitajaksi? Siinä voisi kyllä sitten vähän tulevan pomon suu loksahtaa auki, jos hyllyssä on metrikaupalla kirjoja, joiden kevein anti on moottorisahan käyttö jotain zombieta kohtaan.
Mutta että tässä sitten ei myöskään unohdeta sitä, että yliopistojen tehtävänä on tuottaa tietoa, niin varsinkin kirjahyllyt, jotka ovat täynnä jotain viktoriaanisen ajan tieteellisiä kirjoja eivät ehkä ruo ihmisille mieleen muuta kuin ikivanhan kivettyneen maailman. Tai toinen ääripää on kirjahylly, jossa on vain yksi kirja, ja tuolloin sitten pitää miettiä, että miksi tuo kirja on sinne hankittu? Eli mitä erityistä siinä sitten on, kun se siinä hyllyllä yksinään makaa? Joskus ihmiset ikään kuin yrittävät piilottaa "puuta metsään", toisin sanoen he hankkivat jopa tuhansia niteitä, jotta yksi heille tärkeä kirja sitten ikään kuin katoaa tuohon hyllyyn, mutta silloin kyllä kannattaa vilkaista kirjojen ulkonäköä, koska jos tuo yksi kirja on kovin kulunut, ja muut ovat uuden näköisiä, niin silloin tuo ainoa aktiivikäytössä ollut opus paistaa erittäin hyvin silmään.
Ja kuten tiedämme, niin myös professorit ovat tietoa etsiessään alkaneet turvautua Internetiin, ja siksi ne kuuluisat kotikirjastot alkavat myös heidän osaltaan olla historiaa. Kun puhutaan lähdemateriaalista, niin ICR-ala on hyvä esimerkki alati muuttuvasta työympäristöstä, jossa esimerkiksi kirjojen ostaminen saattaa olla jopa täysin turhaa, koska varsinkin avoimen koodin sovellusten kehitys on erittäin nopeaa, ja siksi niistä saa parhaiten tietoa Internetistä. Mutta kun palataan tietokirjoihin, niin joillakin ihmisillä on tapana hamstrata näitä opuksia kirjahyllyyn, ja samalla osa näistä henkilöistä sitten tekee sellaisia tyylivirheitä, että he eivät muista pyyhkiä niteistä pölyä pois.
Sellainen sentin paksuinen pölykerros kirjojen päällä kertoo siitä, kuinka paljon niitä oikeastaan luetaan, ja tietenkin on olemassa sellaisia tyylivirheitä, joita katsellessa varmasti suupielet taipuvat ylöspäin, vai mitä mieltä olette siitä, jos henkilöllä on kirjahyllyssään esimerkiksi pelkkiä tietosanakirjasarjoja, tai sitten vaikkapa kolme vuosikertaa Encyclopedia Britannicaa. Tai sitten tietenkin kirjasto voidaan koristella siten, että hankitaan kirjahyllyt täyteen samaa kirjaa eli yleensä Raamattuja. Poikkeus säännöistä ovat virkaan kuuluvat kirjastot, joissa saattaa olla hyllymetreittäin Raamattuja tai tietosanakirjoja, tai joku ikiaikaisen yliopiston kirjasto, jossa on hyllymetreittäin viktoriaanisia tietokirjoja, joita sinne on museoitu johonkin muuhun kuin opiskelukäyttöön.
Vanhemmat tietosanakirjat saattavat olla vaarallisia siksi, että niissä ei eläinten kohdalla ole puhuttu niiden myrkyllisyydestä, eli esimerkiksi sitä ei koskaan edes ole muistettu mainita, että eräs käärme nimeltään Efa tai pyramidikyy on hyvän vaarallinen käärme, koska tietosanakirjan kirjoittaja ei ole ajatellut että länsimainen ihminen koskaan kohtaa tätä käärmettä, jonka puremaan kuolee vuodessa noin 72 000 ihmistä. Nykyään kun kaukomatkat ovat yleistyneet, niin sitten seurauksena on tullut eteen sellainen tilanne, että myös länsimaiset ihmiset ovat kohdanneet tuon pienen kyykäärmeen, joka saattaa muistuttaa todella paljon meidän omaa kyytämme.
Myöskääm sitä ei koskaan olla ajateltu, että joku käärme puraisee jotain turistia, joka on huonossa fyysisessä kunnossa. Yleensä se länsimainen henkilö, joka ennen kohtasi käärmeitä oli joku ammattisotilas tai antropologi, joka tiesi heti mitä pitää tehdä, sekä omasi hyvän fyysisen kunnon, kun taas normaali turisti ei tuossa tilanteessa ehkä osaisi toimia oikein. Ja samoin nuo vanhat tietosanakirjat saattavat pitää sisällään esimerkiksi räjähdysaineiden valmistus reseptejä, jotka ovat äärimmäisen vaarallisia ajattelemattoman ihmisen käsissä.
Jos kirjastossa on hyllymetreittäin kirjoja, joiden päällä on pölyä, mutta yhdessä kirjassa ei tuota pölynukkaa ole, niin silloin tuossa kirjassa on jotain mielenkiintoista. Varsinkin se tekee kirjasta mielenkiintoisen, jos se on kirjoitettu joskus viktoriaaniseen aikaan, mutta sitä tutkii tai sormeilee lähinnä nuoriso. Erityisen mielenkiintoisia ovat nimen omaan vanhat tietosanakirjat, joita lukee nuoriso, koska niissä saattaa olla sisältöä, mikä kiinnostaa vääriä ihmisiä. Ja tuolloin sen sisältöä olisi hyvä vähän silmäillä, koska sieltä saattaa löytyä jotain sellaista, mikä voi räjähtää vasten kasvoja. Jos kirjaa luetaan kirjastoissa paljon, mutta sillä on vähän lainaustapahtumia, niin silloin siinä on jotain hyvin merkillistä, ellei sitten kyseessä ole sanakirja. Eli onko se niin tyylikästä luettavaa, että tuo kirja kannattaa ostaa kaupasta omaksi, varsinkin silloin jos eletään Internetin aikaa, jolloin tietoa saa helposti netistä.
Comments
Post a Comment