Mary Shelleyn Frankenstein vuodelta 1818 (Frankenstein; or, the new prometheus) kertoo ihmisen ajattelemattomuudesta, ja on ikään kuin ensimmäinen transhumanismista tehty kirjoitelma

Mary Shelleyn (1797-1851) kirja Frankenstein on ikään kuin tarina siitä, kuinka ihminen luo hirviön, joka sitten melkein tuhoaa hänet. Shelleyn kirjassa tohtori Viktor Frankenstein luo käyttöönsä "hirviön" kokoamalla yhteen ihmisen kappaleita, ja sitten hän antaa luomukselleen sähköiskun, joka sitten tietenkin herättää tämän kauhistuttavan olennon henkiin. Kuten varmaan tiedätte, niin tuolloin tohtori Frankenstein teki jotain, mitä tiedemiehen ei koskaan olisi pitänyt tehdä. hän lähti leikkimään Jumalaa, ja loi käyttöönsä hirviön, eli nykykielellä kutsuttuna biorobotin, jonka hän sitten ajatteli palvelevan itseään.

Tuolloin kyseinen tarina herättää mieleeni sellaisen käsityksen, että tuo tarina on oikeastaan ensimmäinen kuvaus transhumanismista, jossa tuollainen hyvin lahjakas tiedemies haluaa kokeilla sähköelvytystä olentoon, jonka hän on laittanut kasaan erilaisista ihmisen paloista. Kuten tiedämme, niin tuolloin 1800-luvun alkupuolella ei lääkäreitä varmasti kovin paljoa kyetty vahtimaan, ja tuolloin oltiin juuri keksitty se, että kun sähköä johdettiin irti leikattuihin sammakon raajoihin, niin silloin ne saatiin sätkimään.

Tuon kokeen teki aikoinaan Luigi Galvani, joka kokeili sammakon reisiin johdettavan sähköiskun vaikutuksia lihasten toimintaan. Ja saattoi olla niin, että joku meni tutkimuksissaan vielä pidemmälle, eli hän saattoi kokeilla esimerkiksi jonkun sammakon tai korkeamman eläimen herättämistä henkiin, kun sen sydän oli ensin pysäytetty. Tuolloin 1800-luvulla ei ollut tapana valvoa tieteellistä tutkimusta yhtä tarkasti, kuin nykyään tätä asiaa valvotaan, ja tuolloin on saattanut sitten tehdä jotain todella ajattelematonta. Eli kuten tiedämme, niin mikään kirja ei koskaan synny aivan itsestään, ja Shelley sanoi saaneensa idean tuolle kirjalleen siitä, kun hän jossain myrskyssä keskusteli asioista lordi Byronin sekä muiden ystäviensä kanssa, ja silloin hän ikään kuin tajusi tai sai hyvän idean tuosta ajattomasta klassikostaan.

Kuitenkin itse vähän tuota kirjan syntytarinaa ihmettelen, koska oliko joku sitten esitellyt tuon "Galvanin kokeen" Shelleylle, koska kyseessä on jopa nykyisen mittapuun mukaan hiukan dramaattisesta kokeesta. Tuo koe on todella pelottavaa katsottavaa, koska siinä ensin leikataan sammakolta jalat irti, ja sitten niihin johdetaan sähköä. Kuitenkin epäilen hiukan sitä, että onko tuollainen lordi Byron kuitenkaan kyseistä koetta kovin tarkasti muutenkaan selittänyt, ja kun ajatellaan sitä, että esimerkiksi sammakko on hiukan ihmisestä poikkeava laji, niin en usko, että Shelley on täysin tiennyt sitä, että tuo sähkövirta ikään kuin palauttaa ihmisen elämään, koska se käynnistää sydämen. Samalla tietenkin pitää huolehtia, että tuo henkiin palautettava saa sitten tarpeeksi verta.

 Mutta kun ajatellaan tuota individualistien joukkoa tuolla järven rannalla kaukana Sveitsissä, niin silloin saattoi käydä niin, että jollain tuossa ryhmässä alkoi silloin säteillä erittäin vaarallisesti. Kun mietitään sitä, että miten Shelley kuvaili esimerkiksi hirviötä, niin oliko hänet sitten viety käymään jossain ruumishuoneella tai muuta vastaavaa. Jos ajatellaan sitä, että tuo romaani kirjoitettiin vuonna 1818, ja tuolloin Geneve-järven rannalla Shelley, hänen aviomiehensä, lordi Byron sekä perheen lääkäri päättivät viettää aikaa kirjoittamalla kauhutarinoita.

Jos ajatellaan sitä, että tuolloin oli sadepäivä, ja mitään muuta tekemistä ei ollut, niin toki kirjoittaminen on erittäin hauskaa puuhaa. Mutta kuitenkin tuollainen kauhutarinoiden kirjoittaminen on hiukan outoa ajanvietettä, ja kuitenkin tuo kirja on melko paksu, joten en usko että tuo kirjailijatar tuota kirjaa on kuitenkaan yhden päivän aikana kirjoittanut, ja Mary Shelleyn kuolema on ollut sikäli merkittävä, että hän kuoli aivokasvaimeen 51-vuotiaana. Joten olisiko tuolloin Geneve-järven rannalla tapahtunut se, että nuo kauhutarinoiden ehdottajat vain halusivat Mary Shelleyn pois seurastaan, jotta he voisivat keskustella jostain asioista, mitä ei sopinut Maryn kanssa puhua.

Mutta jos ajatellaan, että tuo kirjailijatar kuoli sitten 30-vuoden kuluttua aivokasvaimeen, niin voidaan hiukan spekuloida sillä, että olisko tuo kasvain alkanut antaa sitten jo 21-vuotiaalle naiselle ensioireita, joihin ehkä on kuulunut vapina tai luonteen muuttuminen, niin silloin saattoi olla niin, että hänet ikään kuin lähetettiin pois, jotta hänen omaisensa saattoivat puhua rauhassa tuosta tulevasta sairaudesta. Ja kun hiukan sitten vielä alan tässä arvella sitä, mitä tuolla Geneve-järven rannalla sitten oikeastaan tapahtui, ja kuka sitten oli noita kauhutarinoita tai niiden kirjoittamista ehdottanut, niin itse kyllä ajattelen, että tuon toiminnan ideana oli peitellä sitä, että tuo romaani saattoi olla jo valmiina, ja ehkä Byron oli sen jo arvostellut.

Tuo romaani piti sitten tietenkin tuoda yleisön sekä Sheleyn lähipiirin tietoon, jotta hän ei joutuisi paheksuttavaan asemaan. Ja sen vuoksi saattoi esimerkiksi Byron saada idean tuosta kirjoitelman tekemisestä. Tai sitten hän "luukutti" Shellyyn idean tuohon pöytään. Ja ehkä sitten tuo hirviötarina syntyi siitä, kun Mary Shelley yritti paeta sisäistä demoniaan, eli kasvainta jonka hän ehkä jo silloin tiesi koituvan kohtalokseen, ja vievän häneltä puhe- sekä liikuntakyvyn. Ehkä se oli tarina hänen harhoistaan sekä siitä, kuinka hänelle kerrottiin se, miten tuo kasvain tulee tekemään hänestä vieraan ihmisen lähipiirilleen.

Alla linkit Luigi Galvanin ja lordi Byronin elämäkertoihin Wikipedian mukaan

Luigi Galvani: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luigi_Galvani

Lordi Byron: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lordi_Byron