Pörssin notkahduksesta sekä siitä kehen tämä juttu osuu

Kimmo Huosionmaa

Taas on maailman talous osoittanut sellaisen asian, että siinä tapahtuu silloin tällöin notkahduksia, mitkä tietenkin vaikuttavat pörssikursseihin. Mikään talous ei ole sellainen, että se voisi loputtomiin vain kasvaa, vaan lopulta jopa globaaliin talouden toimintakenttään tulee notkahdus, jota myös lamaksi kutsutaan.  Noiden notkahdusten takia joku pörssiin tai oikeastaan lyhyen tähtäimen pörssi-peliin sijoittanut henkilö on saattanut menettää useita miljoonia dollareita tai euroja hyvin lyhyessä ajassa. Mutta kun tätä todella suurta syöksyä ajatellaan, niin itse kyllä kysyn sellaisen asian, että “ketä tämä tällainen “Dow Jonesin” pudotus” oikeastaan koskee. Itse en osakkeita omista, joten miksi minun pitäisi noista asioista oikeastaan mitenkään hermostua. 

Kun tässä ajattelen sitä työtä mitä teen, niin en varmaan koskaan ole sijoittanut mihinkään osakkeisiin, joten tästä sitten seuraa induktio-kysymys. Miksi nuo pörssihait eivät sitten mene töihin, jos heiltä alkaa pääoma loppua. Itse vähän ihmettelen että kuinkahan moni Suomen kansalainen oikeastaan näitä lyhyen tähtäimen osakepelejä edes pelaa? Ja miksi näihin osakkeisiin sitten pitää laittaa niin paljon omaisuutta kiinni, että sitten jos kaikki menee pieleen, niin silloin tietenkin kaikki menee.

Kun ajatellaan sitä, että ahneus on perisynti, niin olisiko sellainen asia kuin kohtuus jotain, mikäli keskustellaan esimerkiksi juuri lyhyen tähtäimen pörssipelistä. Tuossa pelissä liikkuu valtavan suuri määrä rahaa, ja sen avulla tienaaminen perustuu siihen, että henkilö yrittää ennustaa sijoituskohteen osakkeiden arvon muutokset. Ja jos tuohon kohteeseen pumpataan paljon rahaa, niin osakkeiden arvo nousee. Mutta kun noita osakkeita aletaan myydä, niin silloin saattaa yhtiön arvo pudota silmissä. 

Tuolloin saattaa käydä niin, että nimekkään osakesijoittajan tekemä myyntipäätös tulkitaan paniikiksi, ja silloin hän saattaa oikeastaan vetää suurenkin yhtiön osakkeet tai oikeastaan niiden arvot alas. Tuo reaktio saattaa sitten heijastua kaikkiin kyseisen maan yhtiöihin, sekä niihin yhtiöihin, jotka on noteerattu kyseisessä pörssissä. Kun puhutaan siitä, kuinka suuri osa ihmisistä nyt ylipäätään pelaa noita pelejä, niin itse en kyllä usko että heidän antamilla äänillä kovin moni poliitikko pääsee eduskuntaan. 

Joten tämän takia en oikein aina lähtisi noita menetyksiä ainakaan kokonaisuudessaan korvaamaan, vaikka ne ovatkin suuret. Näet kun ihminen lähtee pelaamaan kaiken maailman osakkeilla tapahtuvia pelejä, niin hän varmaan on tietoinen riskeistä, mitä tähän toimintaan liittyy. Samalla myös pitää muistuttaa että maailmantalous on vain taloutta, mikä tarkoittaa sitä, että siihen liittyy samanlainen sykli kuin muihinkin talouksiin. Eli kansallisten talouksien säännöt pätevät myös kansainvälisellä toimintakentällä. Ja lopulta nousukautta seuraa aina lama.

Kaiken kokoisilla talouksilla, olivat ne kansallisia tai globaaleja on omat veturina toimivat toimialat, joiden tuotteet sitten ovat niitä, jotka menevät kaupaksi. Ja lopulta käy niin, että kaikilla ihmisillä on noita tuotteita, eikä niihin enää voida tehdä parannuksia.Tämä näkyy nimenomaan esimerkiksi elektroniikassa, ja vaikkapa mobiililaitteisiin on luvassa vain “kosmeettisia” parannuksia, jotka tietenkin helpottavat niiden käyttöä, mutta jotka eivät näy kuluttajille, ja se varmasti saa jotkut harkitsemaan esimerkiksi uuden kännykän ostoa.  Se sitten tietenkin näkyy tuotteen myynnin laskuna, mikä taas heijastuu tuon toimialan taseisiin. Tästä seuraa sijoittajien innon lopahtaminen sekä myös tietenkin osakekurssien laskeminen, ja sitten tuo veturi vie loput yhtiöt eli siihen liittyvän teollisuuden mukanaan.

https://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/nelja-syyta-miksi-porssit-syoksyvat-maailmalla-asiantuntijat-pitavat-uusinta-kaannetta-hyvana-asiana/6758524

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Globalisaation kaksi puolta valuutan vapaa liikkuminen auttaa työnantajia tekemään hyvää tulosta, mutta samalla se on uhka työmarkkinajärjestelmälle, mihin olemme tottuneet meidän maassamme. Ja se voi murtaa ammattiliittojen aseman lopullisesti.

Globalisaatioon liittyy sellainen äärimmäisen kapitalistinen kysymys, että miksi kaikki maailman ihmiset eivät voisi saada hyvää palkkaa? Jos kaikilla ihmisillä ei ole suurta palkkaa, niin silloin tietenkin tavaroiden hinnat ovat suhteessa alemmat kuin palkkademokratioissa. Tuotteita tarjotaan aina massoille, joten siksi on tärkeää että ihmisten välillä on palkkaeroja, koska tasapalkkauksen pelätään muuttuvan inflaatioksi. Samoin kun keskustellaan palkansaajien reaalisesta ostovoimasta, niin tietenkin tilastojen kaunisteleminen on homman ydin. 

Jos tavallinen työläinen saisi pienen palkankorotuksen, joka kohdistuu suurelle osalle kansaa, niin silloin sen vaikutus hintoihin voisi olla korottava, eli palkankorotusten pelätään heijastuvan hintatasoon, ja siksi tuota johtajien palkkaa halutaan korottaa. Samoin jos johtajat saisivat huippupalkkaa mikä olisi tasoltaan kaksin tai kolminkertainen työläisiin nähden, niin se sitten nostaa palkkoja tilastollisesti. Todellisuudessa johtajan palkka on moninkertainen työläiseen nähden, ja kun heidän tulonsa lisätään noihin palkkatilastoihin, niin silloin esimerkiksi suomalaisen työläisen palkka on noin 3000 euroa kuukaudessa. Kapitalismi näkee rahan säännöstelyvälineenä, jolla estetään ihmisiä rohmuamasta kauppoja tyhjiksi.

 Kuitenkin esimerkiksi tietokoneohjelmat ovat tuotteita, joiden olemus on immateriaalinen, eli niitä voidaan jakaa ihmisille ilmaiseksi, jos lisenssit eivät rajoita niiden kopioimista tai jakamista. Joten sen takia esimerkiksi internetistä voidaan ladata suuri määrä softaa tietokoneille täysin laillisesti, jos sen lähdekoodi kuuluu ”Open Source” ohjelmien ja  GPL:n (General Public License) piiriin. Tällaisten tuotteiden, kuten Open Office kohdalla ei tarvita mitään latauksia koskevaa säännöstelyä, vaan tietokoneohjelmia voidaan ladata äärettömästi, ja tuolloin tulee eteen kysymys siitä, että onko noiden ohjelmoijien tulot sitten taattu, jos ohjelmia jaetaan netissä ilmaiseksi. Toki myös tietokoneohjelmoija tarvitsee rahaa elääkseen, joten noissa ”open source”-projekteissa ongelman on ohjelmoijien sitouttaminen projektiin. 

Jos ohjelmoija ei saa harjoitusta ammattiinsa, niin silloin hän ei kehity koskaan huipuksi. Globalisaation ongelma ovat erilaiset kriisit, jotka ennen olivat vain kaukaisia kaikuja, mutta nyt esimerkiksi luonnonmullistus jossain Bangladeshissa aiheuttaa ongelmia myös suomalaisille yrityksille, mutta informaatioglobalisaatio sitten aiheuttaa sen, että väärinkäytökset sitten paljastuvat paljon nopeammin kuin ennen. Ja myös suomalaisten yhtiöiden pitää myös kaukoidässä toimiessaan pitää huolta siitä, että business-etiikka on kestävällä pohjalla. Mutta ongelma on sitten siinä, että globalisaatio, eli maailmantalouden yhteensulautuminen taas kasaa ehkä tuloja vielä enemmän länsimaille kuin ennen. 

Siis kansallisvaltio ei ole sama asia kuin talousalue, ja se sitten saa aikaan sellaisen käsitteen kuin tulokuilun syntymisen. ”Milanovicin norsu” on taloustietelijä tai ekonomisti Branko Milanovicin kuvaaja, jonka mukaan keskituloisten tulot eivät ole kasvaneet, ja finanssikriisi on jopa kaventanut tai madaltanut tuloeroja länsimaissa, ja ”Jokin aika sitten ekonomistien piireissä kiersi "norsugrafiikaksi" nimetty käppyrä, joka näytti osoittavan tulojen nousun viime vuosikymmeninä osuneen muille kuin länsimaiden keskiluokalle” (Talouselämä). 

Kuitenkin voidaan sanoa, että tuo johtajien palkan korottaminen kyllä on hinannut palkkahaitaria ylöspäin, ja kun katselen tätä Talouselämä-lehdessä esitettyä kaaviota, niin onko siinä muuten kuvattuna koko palkansaajien tulotaso, vai ainoastaan keskisuurta palkkaa saavien henkilöiden palkka? Ja tietenkään palkka ei ole sama asia kuin ostovoima, joten Intiassa varmasti saa sadalla eurolla paljon enemmän kuin Suomessa. 

Ostovoima tarkoittaa sitä, miten paljon hyödykkeitä voi ihminen ostaa samalla rahalla, joten jos puhutaan palkoista, niin Intiassa 1000 euroa kuukaudessa ansaitseva ihminen on huomattavasti rikkaampi kuin Suomessa asuva vastaavaa tulotasoa nauttiva henkilö, jonka pitää tietenkin vielä ostaa esimerkiksi kalliita toppatakkeja sekä myös välikausivaatteita koska maassamme on niin suuri lämpöero kesän ja talven välillä. Globalisaation mahdollisuuksista puhuessaan taloustietelijä Cyril Clemens on sanonut, että ”jätämme biljoonan dollarin seteleitä lojumaan maahan”, kun emme hyödynnä gobalisaatiota täysin. 

Meidän maassamme se voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että esimerkiksi EU:ssa olevan vapaan työvoiman liikkuvuuden takia voisivat työnantajat  tuoda maahamme vaikka laivalasteittaain ulkomaisia siirtotyöläisiä, joille ei tarvitse maksaa samaa palkkaa kuin suomalaiselle, koska nämä henkilöt sitten tekevät tietenkin työsopimukset esimerkiksi Puolassa, ja koska he ovat reissutyössä maassamme, ja asuvat omien työnantajiensa omistamissa asunnoissa, niin he eivät sillä tavalla sitten kapinoi, eli tuo takaa työrauhan.

Mutta se johtaa ammattiliittojen kaatumiseen, koska silloin työpaikat menevät ulkomaalaisille, joita voidaan tuoda maahamme vaikka vuokratulla matkustaja-aluksella, ja tuolloin sitten ei yhtään suomalaista tarvitse ottaa töihin maassamme olevalle työmaalle. Tällä hetkellä maassamme on laaja-alainen eli monia tuotantoaloja koskeva työttömyys, ja sen takia mitään erityisen mukavia vaihtoehtoja ei ole edessä. Jos johtajien palkkoihin käydään käsiksi, niin silloin he lähtevät ulkomaille, mutta toisaalta taas silloin he vievät omat henkilökohtaiset suhteensa mukanaan, ja noilla suhteilla sitten tehdään bisnestä maailmassa. 

Kuitenkin jos ihmisille luvataan takuupalkkoja, niin silloin tietenkin motivaatio hakea  töitä varmasti laskee. Kun puhutaan siitä, millainen on se yhteiskunta, jossa ymmärretään globalisaation tuomat uhat sekä mahdollisuudet, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että tuloja on kasaantunut rikkaiden käsiin jo oman markan aikana, mutta jos taloutta aletaan ajaa globaaliksi markkina kokonaisuudeksi, niin silloin tietenkin seuraukset voivat olla erittäin vaaralliset, koska maailmantalous käyttäytyy kuten kansallinen talous, ja jos ensin on nousukausi, niin sitä seuraa ennemmin tai myöhemmin laskukausi. 

Samoin globalisaatio estää osittain ainakin kovin avoimet "hyvä veli"-kaupat sekä korruption, koska tuolloin joku ulkomaalainen yhtiö nostaa jutun joka kerta suosimisesta, jos sen mielestä edullisin tarjous ei sitten voitakaan tarjouskilpailua, mikä pitää tehdä kaikista julkisista investoinneista. Mutta samalla globalisaatio alkaa sulauttaa kulttuureja yhteen, sekä aiheuttaa myös maapallon väestön yhdenmukaistumista kaikilla aloilla. Ja jos aletaan operoida globaalissa toiminatamittakaavassa, niin silloin tietenkin myös esimerkiksi osa ihmisistä kadottaa oman kansallisen identiteettinsä, ja kun he sitten alkavat esimerkiksi tietokoneiden etäkäytön avulla operoida Suomesta Wall Streetillä olevilla koneilla, niin silloin saattaa esimerkiksi tehdä töitä koko ajan keskellä yötä, koska Wall Streetillä on päivä, kun maassamme on pilkkopimeää. 

http://www.talouselama.fi/uutiset/muistatko-tuloeroja-selittavan-vuosikymmenen-tarkeimman-norsugrafiikan-uusi-tutkimus-kumoaa-sen-taysin-6582073

marxjatalous.blogspot.fi

Miksi valtion taloutta on tärkeää tutkia, ja miksi esimerkiksi tiettyjä uutisia ei saisi kirjoittaa, ja posetivismin pitäisi olla valtion tiedotuspolitiikan peruskivi.

Taloustieteitä pidetään erittäin tylsänä asiana, vaikka sen avulla kuitenkin hallitaan yhteiskuntaa. Eli revalvaatio, devalvaatio inflaatio sekä deflaatio ovat monelle ihmiselle ikään kuin vieraita käsityksiä, ja tietenkin inflaatio eli rahan sisäisen arvon aleneminen  on sanana monille tuttu, ja sen ymmärretään toki vaikuttavan haitallisesti ostovoimaan, ja samoin joillekin ihmisille on tuttu käsite, jonka mukaan hyperinflaatio sitten aiheutti esimerkiksi joukon itsemurhia, kun osakkeiden arvo putosi Wall Streetillä, ja tuolloin painettiin jotain 10 000 000 saksan markan seteleitä.

Revalvaatio sekä devalvaatio ovat valtion taloutta säätelevien viranomaisten keinoja tasapainottaa taloustilannetta, eli ne ovat hallittuja valuutan arvon nostamista- tai laskemista koskevia toimenpiteitä, jossa valtion johto ilmoittaa sen kurssin, millä sen valuuttaa vaihdetaan ulkomailla. Kuitenkin jokaiseen maailman valuuttaan vaikuttaa markkinavoima, joka sanelee sen todellisen arvon. Eli jos valtion rahaa ei haluta ostaa, niin se jää makaamaan pankkien holviin, ja sitten sen arvo tietenkin putoaa. Valtioilla ei kuitenkaan ole loputtomiin rahaa, ja siksi sen pitää olla tarkkana menoistaan.

Jos ihmiset alkavat kiertää veroja esimerkiksi ulkomaisten yhtiöiden avulla, niin tuo urakoista tai tuotteista saatava veroraha ei sitten koskaan päädy valtion kassaan. Eli se että suomalainen yrittäjä perustaa yhtiön Viroon, ja palkkaa kaikki työntekijät siltä, ja teettää kaiken työn tuolla baltiassa varmasti laskee hintoja, mutta samalla myös nuo tuotannosta saatavat ALV.t menevät tuolloin Viron valtionpankin holveihin, ja nykyään tietenkin tuonne baltiaan on niin helppoa lähteä, että sen takia maidemme viranomaisten on tehtävä yhteistyötä, jotta rahan liikkumista valtioiden välillä voidaan valvoa. Tuo urakka voidaan sopia siten, että sopijat matkaavat viroon, ja kaikki paperityöt hoidetaan Virossa, jolloin Suomen pankki jää nuolemaan näppejään.

Samoin se että valtion rahaa ei haluta ostaa, aiheuttaa sen, että valtioon muodostuu kaksi vaihtokurssia: virallinen kurssi sekä "katukurssi", joka sitten ilmeni esimerkiksi Neuvostoliitossa sellaisena asiana, että ihmiset kävivät hankkimassa kassikaupalla ruplia joltain nahkatakkimieheltä, ja sitten he kantoivat nuo rahat johonkin viralliseen myymälään, mikä aiheutti sitten pienen katastrofin, kun turistit tyhjensivät nuo kauppojen hyllyt tuotteista, jotka länsimaissa maksoivat melko paljon. Eli Vodka sekä kaviaari varmasti maistuivat jo tuolloin erittäin hyvältä. Tuolla tavoin kuitenkin autettiin Neuvostoliiton mafiaa kasvamaan siihen mittaan, mitä se oli 1990-luvun vaihteessa.

Tuolla valuutalla  sitten ei ollut mitään arvoa tuota valtiota ympäröivissä maissa, ja tuon hyperinflaation avulla esimerkiksi Natsit pääsivät valtaan Saksassa sekä Itävallassa. Tuolloin inflaatiota eli valuutan sisäisen arvon alenemista nopeutti sitten myös äärimmäisen nopeaan tahtiin painetut setelit, joiden reaaliostovoima oli kuitenkin erittäin pieni. Näet jokaisella valtiossa painetulla setelillä pitää olla kultakannassa tai muualla valtion reaaliomaisuudessa mahdollisuus lunastaa tuo raha pois markkinoilta. Ja jos seteleitä painetaan liikaa, niin silloin valtiontalouden tekijöiden vastaavuus seteleiden arvoa vasten painuu alas. Ja tuolloin sitten setelien sisäinen arvo putoaa.

Tällainen asia tietenkin on lähes kaikille selvää, mutta samalla esimerkiksi deflaation vahingollisuus kansantaloutta kohtaan on usein jäänyt vähemmälle huomiolle. Deflaatio on inflaation vastakohta, eli tilanne jossa rahaa liikkuu markkinoilla liian vähän, jolloin sen arvo taas kasvaa helposti valtavan suureksi. Defloituvan rahan  ongelma on siinä, että sen vaihtokurssi ulkomaisiin valuuttoihin nähden on paljon pienempi kuin mitä sen sisäinen arvo on, ja tuolloin seurauksena on erittäin ikävä “halvan maan” ilmiönä, jossa esimerkiksi turistit voivat saapua tuohon maahan, ja ostaa melkein mitä hyvänsä hyvin halvalla.

Tuollainen hyperdeflaatio syntyi silloin, kun Adolf Hitler miehitti Tsekkoslovakian tuolloin vuonna 1938, ja hänen keskuspankkinsa laski tsekkoslovakian rahan arvon miljoonasosaan saksan markkaan nähden, ja tuo sitten tietenkin aiheutti ilmiön, jossa tsekkeihin viedyt tai siellä valmistetut tuotteet hamstrattiin saksalaisten liikemiesten toimesta loppuun ennen kuin yksikään ihminen edes ymmärsi tähän asiaan puuttua. Kun joku saksalainen sitten marssi Tsekkoslovakiaan, niin hän saattoi vaihtaa taskussaan olevan “reichsmarkan” miljoonaan tsekin rahaan, ja sitten ostella mitä häntä huvitti, ja samalla tuo hypervoimakas deflaatio aiheutti kurimuksen, mikä oli imeä valtakunnan pankin kuiviin. Eli liikemiehet sitten kävivät vaihtamassa taskurahojaan tsekin rahaksi, joka vaihdettiin ensin toisen valuutan kautta saksan markoiksi.

Eli temppu perustuu siihen, että vaikka toisen valtion rahaa ei suoraan voisi vaihtaa toiseksi, koska syynä on miehitykseksi katsottava prosessi, niin silti aina joku maa noteeraa molemmat valuutat vanhaan arvoon. Ja tuolloin sitten pitää vain löytää tällainen “porttivaluutta”, joka sitten antaa tuollaisen “hiukan paremman kurssin”, niin silloin voi tuollainen valuuttakeinottelija tehdä miljoonien prosenttien voittoa vain vaihtamalla rahaa toisten maiden pankeissa. Kyseinen temppu saattaa aiheuttaa tilanteen, missä tuo halvempi maa alkaa ikään kuin imeä rahaa tuosta kalliimmasta maasta, ja sen tähden me oikeastaan sitten liityimme EU:hun, koska tuollaisella valuuttakeinottelulla, jossa valuuttaa vaihdetaan kahden tai kolmen valuutan kautta on sellainen vaikutus, että se vaikuttaa ei toivottavasti talouden kehittymiseen.

Tuossa mallissa henkilö vain vaihtaa hallussaan olevaa valuuttaa sellaiseen valuuttaan, jolla on parempi vaihtokurssi oman maan rahan kanssa, ja tuo temppu perustuu valuuttojen keskinäisten kurssien hyödyntämiseen. Eli ensin valuuttakeinottelija vaihtaa hallussaan olevan valuutan vaikka USA:n dollareiksi, ja sitten hän etsii valuutan, joka on sellainen, että oman maan valuuttaa saa sillä enemmän, kuin mitä USA:n dollareilla saisi, ja sitten hän vain vaihtaa tuon rahan.

Toki hänen pitää silloin laskea sellaisia asioita, kuin esimerkiksi valuutan vaihtamisen kustannukset, ja sitten etsiä valuutta, jonka ostohinta on USA:n dollariin nähden korkea, ja samalla myös oman maan valuutan ostokurssin pitää olla tuohon välivaluuttaan nähden edullinen. Ja silloin voisi ihminen tehdä miljardeja euroja rahaa, mutta kuten tiedämme niin tuollainen operaatio vaatii paljon alkupääomaa, ja valuuttakeinottelun ongelmana on sellainen asia, että tuollaiset rahansiirrot pois jostain valtiosta tulkitaan epäluottamukseksi sen taloudenpitoa kohtaan.

Eli jos vaikka euroja myydään markkinoilla, niin silloin tuo myynti laskee Euron arvoa, koska tuolloin tämän valuutan määrä markkinoilla suhteessa ostajiin kasvaa, mikä aiheuttaa sen arvon putoamista, ja nuo suuren luokan valuutan myymistä koskevat uutiset sitten aiheuttavat reaktion, missä ostovoima sekä sijoittajat pakenevat maasta. Mutta toki valtiontalouden saa polvilleen hyvin helposti luomalla tilanne, missä ulkomaisten sijoittajien luottamus valtion kykyyn hoitaa talousasioita ontuu. Tuo tilanne voi syntyä silloin, kun valtion kykyä suojella kansalaisiaan tai maassa olevia ulkomaalaisia ei ole taattu. Tuollainen uutinen voisi olla esimerkiksi sellainen, että valtiossa on olemassa tilanne, missä yksityiset katupartiot ovat ottamassa vallan viralliselta viranomaiselta. Tai sellainen uutisointi, missä esitetään että valtiossa ovat ääriryhmät nousemassa valtaan.

marxjatalous.blogspot.fi