Kuvakollaasi kauniilta Örön saarelta

      Örön saaren kyltti

Kuten kuvista näette, niin kävin tänään luonnonkauniilla Örön saarella, joka on entinen armeijan saari, joka on vasta vuodesta 2015 asti ollut avoinna yleisölle, Ja tuolla saarella on edelleen puolustusvoimien toimintoja, eli lähinnä erilaisia valvontatehtäviä suorittavia laitteita, joiden luokse ei kannata tietenkään mennä. Kuitenkin tuo saari on erittäin mielenkiintoinen, koska siellä tapaa erilaisia eliölajeja, joista osaa ei tapaa juuri mistään muualta Suomesta.

Kyseisen saaren luonto on todella upeaa sekä samalla hyvin haurasta, ja sitä hoidetaan laiduneläinten avulla. Näet puolustusvoimien aiheuttama kulutus on tehnyt siitä sopivan kasvupaikan sellaisille lajeille, jotka pitävät auringon paahtamista niityistä sekä hiekkarannoista. Koska tuo saareen kohdistuva kulutus on loppunut, niin tietenkin pitää huolehtia siitä, että Örö ei pääse metsittymään, mikä vaikuttaa noiden lajien elinympäristöön tuhoisasti, 

Örössä näkee esimerkiksi merikauraa sekä muita upeita lajeja, joita ei nykyään juurikaan muualla näe, ja tuon takia sinne kannattaa lähteä käymään. Kuitenkin on syytä muistaa, että merikauran kaltaiset kasvit voivat viiltää haavan jalkaan, joten sen takia noiden kasvien kanssa kannattaa olla varovainen, ja tietenkin saaren metsää ovat muovanneet merituulet ja ihminen, mikä antaa sille omaleimaisen ulkoasun, mutta tietenkin saaressa on edelleen jäljellä muistoja rannikkotykistöstä. Erilaisissa museoissa voi tutustua valokuviin sekä muuhun materiaaliin, joka kertoo rannikkotykistöstä joskus 1940 tai -50-luvuilla, jolloin vielä oli käytössä pystykorva-kivääri. Eli kannattaa käydä katsomassa tuo kohde, jos haluaa viettää päivän saaressa, millä on merkittävä historia mm. kuuluisan Bengtskärin taistelun sekä Hangon takaisin valtauksen yhteydessä vuodelta 1941.

Seinämaalaus Örössä

12 tuuman tykin vierestä

Sama paikka

Bengtskärin majakka näkyy ihan pienenä
taivaanrannassa

12 tuuman patterin vierestä otettu kuva

Cesium-paristo

Portin merkki

Saaren luonto on kaunista

Kuva jostain lahdelmasta

Tutka-asema

Joku merikaalin sukulainen 

  

Kuin "Prometheus-elokuvasta tämä puu

Toinen kuva samasta paikasta

Kivinen peltoaukea

Samaa paikkaa

Vanha KK-asema

KK-asema

Juoksuhauta

Saaren luontoa hoidetaan laiduneläinten avulla

jotta se ei pääsisi metsittymään.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Mietelmä ferrosyanidista sekä vesistöjen happamoitumisesta

Vesistö Naruskajärveltä
(Lähde: lähde: http://www.naruskajarvi.fi/www/jarvi/vesisto/)

Oletteko koskaan kuullut sellaisesta aineesta kuin ferrosyanidi?Tuo aine on syanidia, johon on liitetty rauta-atomi. Tuolla aineella on sellainen ominaisuus että se on hyvin myrkyllistä kuten muutkin syaaniyhdisteet ovat. Wikipedian mukaan ne ovat vähemmän vaarallisia kuin muut syaaniyhdisteet. Kuumentamalla tuota yhdistettä saadaan aikaan paakkuuntumisenestoainetta, jota käytetään maantiesuolassa,siksi, että ferrosyanidit (E535 Natriumferrosyanidi, E536 Kaliumferrosyanidi, E538 Kalsiumferrosyanidi) ovat auringonvalossa hajoavia yhdisteitä, joten ne eivät lisää vesistöjen tai maaperän kuormitusta. Jos ferrosyanidia pestään nesteellä, jonka happamuusaste. on yli 8,5, niin se muuttuu syanaatiksi, mikä on myrkytöntä ainakin syanidiin verrattuna.

En oikein ymmärrä miksi näitä yhdisteitä merkitään E-koodeilla. Eli myrkyllisille aineille pitäisi ottaa oma kirjain käyttöön, jotta kukaan ei niitä luulisi vaarattomiksi. Samoin itse en kyllä Wikipediaan mitenkään näin päin menisi luottamaan, että pitäisin mitään tuollaista ainetta ainakaan syömäkelpoisena, enkä sitä myöskään ryhtyisi maistelemaan. Koska jos tiedoissa on virheitä, niin silloin voi seurauksena olla hyvin vakava myrkytystila.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ferrosyanidi

Se että joku yhdiste on myrkytöntä ei tarkoita, että sitä voi  kuitenkaan ryhtyä syömään. Mutta ferrosyanidilla  on eräs ominaisuus, mikä tekee siitä hyvin erikoisen aineen. Nimittäin rauta-atomi tekee siitä sitten sellaisen, että tuo aine reagoi magneettikenttään. Tuon takia voidaan pohtia sellaista hypoteesia, että joku kehittää ferrosyanisin pohjalta esimerkiksi hyönteismyrkyn, joka voidaan levittää alueelle ja sitten kerätä ilmasta pois esimerkiksi tehokkaan magneetin avulla, kun haluttu määrä hyönteisiä on tuhottu

Samaa menetelmää voidaan käyttää myös rikkaruohojen torjuntakemikaaleissa, joissa sitten on tärkeää, että niitä ei päädy mihinkään väärään paikkaan kuten ihmisten lautaselle. Tuolla tekniikalla missä molekyyliin liitetään rautaa, voidaan valmistaa kemikaaleja, joita saatetaan ehkä tulevaisuudessa käyttää myös vesistöjen puhdistamiseen levistä sekä muista vesikasveista, jotka tukkivat sen. Kuitenkin pitää sanoa, että tällainen tekniikka on vasta kokeiluasteella, mutta samalla ajatus siitä että kasvinsuojeluaineita käytetään vaikkapa vesistöissä on kiehtova. Nykyään varsinkin vesistöjen rehevöityminen on asia, mikä pilaa monien ihmisten elämän täysin. Kun lampi kasvaa umpeen, niin tietyssä vaiheessa sen paikalla on vain umpeenkasvanut mutakuoppa, missä sitten hyttysiä alkaa kehittyä.

Kuitenkin kemikaalien käyttö vesistöjen puhdistamiseen on melko vaarallista, koska nuo torjunta-aineet voivat sitten päätyä ihmisten ruokaan,  mikä sitten vaarantaa jopa miljoonien ihmisten elämän. Samoin niiden torjuntakemikaalien pääsy valtamereen voi aiheuttaa tilanteen, missä koko Maapallon ekosysteemi on vaarassa, koska tuollainen vesistöön syötetty torjuntakemikaali saattaa vaikuttaa valtamerten leviin, jotka yhteyttäessä kehittävät pääosan ilmakehän hapesta, ja tekevät elämän mahdolliseksi omalla planeetallamme. Jos kemikaaleja käytetään jatkuvasti vesistöjen puhdistamiseen, niin silloin kyllä voi suuri osa maapallon valtameristä saastua pysyvästi, joten jonkinlainen muu keino pitää löytää siihen, että noita vesistöjä saadaan kuntoon.

Vesistö kuolee, kun siitä poistuu happi, ja tuo hapen poistuminen tapahtuu kuolleen kasviaineksen mädäntyessä vesistön pohjalla, jolloin happi loppuu, ja sitten kuolevat kalat, jotka eivät pysty elämään hapettomassa ympäristössä. Tuolloin piilevien määrä kasvaa, mutta syksyllä nuo levät sitten kuolevat. Sen jälkeen vesi samenee eli se muuttuu ruskeaksi , jolloin pohjalla elävät kasvit eivät kykene enää yhteyttämään. Kuolleeseen vesistöön voidaan tietenkin siirtää panssarileviä toisista järvistä tai merestä, jossa ne aloittavat järven uudelleen hapettumisen. Kuitenkin liika vesikasvillisuus on liikaa, joten sitä pitää aina välillä karsia.

Yleensä karsiminen tapahtuu siten, että järvi tai lampi perataan käsin, mutta ison vesialueen ollessa kyseessä ei tietenkään käsin perkaaminen ole järkevää. Tuolloin olisi hyvä käyttää jotain kemiallista menetelmää ylimääräisten kasvien poistamiseen järven pohjalta, mutta ongelma on siinä, että kemikaalit pitää poistaa järvestä, ennen kuin ne päätyvät mihinkään muualle kuin sinne, minne ne  on tarkoitettu. Samoin vesikasvillisuuden myrkyttäminen pitää hoitaa niin, että ne eivät ole vielä tehneet vartta itselleen, koska se vähentää huon kasviaineksen vesistölle aiheuttamaa kuormitusta, joten myrkky pitää aina toimittaa kohteeseen silloin kun kasvin varsi on mahdollisimman lyhyt.

Magneetin avulla voidaan myrkky kerätä pois vesistöstä jos sitä ei enää tarvita. Kun puhutaan kemikaaleista, joita voidaan ohjata magneeteilla, niin silloin voidaan esimerkiksi tuottaa hermokaasuja joiden molekyylit reagoivat magneettteihin, ja tuolloin voidaan kehittää aerosoli, joka kuljetetaan esimerkiksi vihollisen asemien päällä, ja kun kaasua ei tarvita, niin se sitten voidaan kerätä pois alueelta. Tuolla tavoin saadaan sitten aikaan hermokaasu, joka vaikuttaa vain silloin, kun siitä on hyötyä. Tuolloin kaasu voisi olla sellaista, että sitä voidaan ujuttaa vihollisen päälle, ja ikäänkuin sitten laskea tuo pilvi alas, jotta vastustajalle tulee mahdollisimman suuret tappiot.

Kyseisessä hypoteettisessa mallissa kaasua ohjataan vihollisen päälle pilvenä, jota ohjataan magneettikentän sekä UAV:hen asennettujen magneettien  sekä voimakkaiden tutkien avulla vastustajien yläpuolelle. Tuolloin ei vihollinen ehkä ehdikään ottaa atropiini-injektiota, kun tuo kaasu putoaa heidän päälleen tiheänä kerroksena, eikä se tihene asteittain kuten tuulen mukana leviävä kaasu tekee. Ja tuolloin saattaa hälytys tulla liian myöhään, ja henkilöt jotka kohdealueella oleskelevat voivat sitten alkaa saada kouristuksia, jolloin he eivät ehdi aloittaa suojelutoimenpiteitä.  

lähde kuvaan: http://www.naruskajarvi.fi/www/jarvi/vesisto/

Fred Hoylen Musta Pilvi (The Black Cloud ,1957) edustaa erilaista käsitystä vieraasta älystä

Fred Hoylen kirja Musta Pilvi (The Black Cloud, 1957) on kuvaus meidän aurinkokuntaamme lähestyvästä vierasta älystä, joka on täysin toisenlainen, kuin mitä noissa tieteiskirjoissa yleensä kuvataan. Vaikka tuo kirja on melko vanha, eli ensipainos on otettu jo vuonna 1957, niin se silti on erittäin modernin tuntuinen, ja eihän kirja sinällään koskaan vanhene. Eli tuossa kirjassa kuvailtu äly on eräänlainen hiilenpaloista tai piikuorisista hermosoluista muodostunut musta pilvi, joka kykenee korkeampaan ajatteluun. Vaikka tuollainen ajatus avaruudessa leijuvista piikuorisista hermosoluista on ensivaikutelmalta hiukan absurdi, niin kuitenkin voidaan ajatella niin, että eihän ensimmäisillä maapallon organismeilla ollut myöskään orgaanista humusta, mistä ne rakensivat oman kuorensa, jonka tehtävänä oli suojella niitä esimerkiksi auringon ultraviolettisätelyltä.

Lähdettäessä pohtimaan tuota Hoyle kirjoittamaa kirjaa tarkemmin, ja miettimään sitä millaisessa tilanteessa tuollainen mustan pilven kaltainen äly voisi syntyä, niin kyseessä voisi olla sellainen tilanne, missä esimerkiksi vanha tähti on lopettanut energiantuotantonsa, koska sen fuusioreaktiossa tarvittavat vetyvarannot ovat ehtyneet, ja sitten tähti on räjähtänyt supernovana. Jos oletetaan sen planeetoilla olleen älyllistä elämää, joka kuitenkaan ei ole kehittänyt varsinaisia tähtienvälisiä avaruusaluksia, niin  tuo mielikuvituksen luoma sivilisaatio on voinut olla kuitenkin sellainen, että sillä olisi ollut edistynyttä biotekniikkaa hallussaan, ja kun tuon aurinkokunnan keskustähti on räjähtänyt supernovana, niin nuo olennot ovat geenimanipulaation avulla luoneet sellaisen konsensuksen, missä heidän hermosolunsa säätyisivät kun noiden mielikuvituksen luomie  olentojen kotiplaneetta tuhoutui.

Mikäli nuo kuvitellut olennot olisivat rakentaneet avaruusaluksia, niin toki silloin ongelman olisi ollut se, että niihin osuvat mikrometeorit tuhoaisivat nämä välineet väistämättä, ja tuolloin tietenkin olisi noilla aluksilla pitänyt olla määränpää. Kun puhutaan tuollaisesta äärimmäisestä tilanteesta, missä aurinkokunta tuhoutuu, niin silloin kyse on tietenkin kokonaisen lajin säilymisestä, ja vaikka toisille tähdille voitaisiin lähettää aluksia, jotka sitten geenimanipulaation avulla luovat uuden siirtokunnan pakastetuista alkioista, niin tuollainen tapa asuttaa universumia kuitenkin voi johtaa riitoihin toisten sivilisaatioiden kanssa. Ja jos oletettujen sivilisaatioiden välille syntyy konflikti, niin se voisi alkaa juuri siitä, että tuollaisen kuolleen tähden planeetalta peräisin oleva alus lähestyy toisen sivilisaation hallussa olevaa planeettaa.

Ophiocordyceps unilateralis-sieni ottaa muurahaisen
tai hämähäkin hallintaansa, ja saa sen hakeutumaan
näkyvälle paikalle lehden alapinnalle
(Wikpedia)

Tuo toinen sivilisaatio voi olla teknisesti paljon alemmalla tasolla, mutta sillä voi olla hallussaan vaikka vetypommeja, joilla se on aikonut ampua sitä kohti tulevia komeettoja taivaalta. Tuolloin se saattaa pitää tällaista toiselta tähdeltä peräisin olevaa avaruusalusta uhkana, ja laukaista sitä kohti vetypommeja. Eli vaikka sivilisaatio vaikuttaisi ulkoapäin rauhalliselta, niin se voi kuitenkin kehittää tehokkaita välineitä esimerkiksi komeettojen tuhoamiseen, ja todellisuudessa esimerkiksi avaruusarkki varmasti muistuttaisi sen silmissä tunkeilija, jonka tarkoitus olisi kokonaisen lajin tuhoaminen, eikä niiden ampuminen ole mitenkään sen ihmeellisempää kuin komeettojen muuttaminen kaasuksi.

Joten tietenkin tuolloin tehtävä varmasti olisi epäonnistunut. Joten tuo Hoylen alkuperäisessä visiossa esitelty  kekseliäs sivilisaatio on vain muuttanut itsensä sellaiseksi piikuorisista soluista koostuvaksi hermosolupilveksi tai -ryhmäksi, joka sitten on lähtenyt matkalle keskustähden antaman kaasupurkauksen voimasta. Tai toki myös hiiliplaneetoilla voi olla elämää, vaikka se olisi ulkoisesti meistä täysin poikkeava. Kuitenkin älyllinen laji varmasti yrittäisi pelastautua tuolta tuhoutuvalta planeetalta, havaitessaan keskustähdessään hälyttäviä muutoksia, jotka ennakoivat sen räjähtämistä, ja vaikka meidän ajattelumme  mukaan tuolloin rakennetaan avaruusaluksia, niin nuo kuvitellut oliot voivat päätyä toiseen ratkaisuun pelastaessaan lajiaan.

Eli he voivat valmistaa tuolloin älyllisiä timanttiin tai äärimmäisen kovaan piikerrokseen pakattuja hermosoluryhmiä, jotka sitten kestäisivät matkan universumissa. Kun nuo pienet alukset laskeutuisivat tai putoaisivat johonkin planeetalle, niin silloin joku äärimmäinen nanoteknologia purkaisi timantin hiiliatomien välillä olevat sidokset. Ja nuo hermosolut voivat tietenkin olla geneettisesti rakennettu sellaisiksi, että niiden ionipumput mahdollistaisivat tahdonalaiset suunnanmuutokset ja tietenkin ideana olisi se, että nuo älylliset kivenpalat sitten laskeutuisivat tai putoaisivat jollekin planeetalle, ja kaappaisivat sen omia lajeja hallintaansa. Eli kun nuo solut ovat laskeutuneet planeetan kaasukehän läpi, niin ne voisivat sulattaa kuorensa ja muuttua eräänlaisiksi ameboiksi, jotka sitten etsiytyvät sellaisiin lajeihin, jotka vastaavat tarkoitustaan.

Ja silloin tietenkin puhutaan mielenkiintoisesta lähinnä kauhuelokuvissa käsitellyistä painajaisista, joita kutsutaan ruumiinvaltaajiksi. Nuo kuvitteelliset organismit perustuvat maapallolla eläviin sieniin (Ophiocordyceps unilateralis), jotka voivat ottaa esimerkiksi muurahaisen hallintaan siten, että se nousee ruohonkorren päähän, jotta muut eläimet löytäisivät sen paremmin. Näin kyseinen sieni voi sitten siirtyä seuraavaan lajiin. Samaa tekee myös eräs mato, joka saa etanan tuntosarvet muistuttamaan kermajäätelöä, jolloin linnut löytävät sen helpommin, ja tuolloin mato sitten siirtyy tuohon lintuun matkatakseen uuteen elinympäristöön.

Tuo avaruuden älyllinen pilvi voisi tällä tavoin ottaa hallintaan esimerkiksi jossain planeetalla elävän kädellisen kaltaisen olennon, jonka ruumiin avulla se sitten alkaa rakentaa työkaluja sekä muodostaa uutta sivilisaatiota. Eli ehkä me ihmisetkin joskus voimme tehdä oikeasti sellaisia nanokoneita, jotka voivat purkaa timantteja, mutta kuitenkin nämä Hoylen visiot ovat erittäin mielenkintoista luettavaa. Ja ehkä joskus tuhansien vuosien päästä mekin lähdemme täältä planeetalta pois, kun auringon väri alkaa muuttua.

metsantarinoita.blogspot.fi