Ajatuksia Stanislaw Lemin kirjasta "Voittamaton", ja siitä mitä nanotekniikka sekä ohjattu evoluutio voivat olla pahimmillaan

Yllä: Andrei Surnovin taulu "Swarm"  kuvaa nanokoneparvea

https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Kimmo Huosionmaa

Olen monesti ennenkin hyödyntänyt Stanislaw Lemin kirjaa "Voittamaton" kun kirjoitan robotiikasta. Vaikka kyseessä on melko tuntematon romaani, niin siinä olevat ajatukset esimerkiksi antimateria-aseista sekä nanokoneista ja tekoälystä ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan ennen. Nuo Lemin "mainiot koneet" eivät ole mitään kilttejä palvelijoita, vaan tekoälyllä varustettuja laitteita, jotka kehittävät spontaanisti itseään sekä muuttavat olemustaan jatkuvasti.



Tuo kirja saa sitten aikaan selkäpiitä karmivia kuvia siitä, mitä tekniikka sekä tiede voivat väärissä käsissä saada aikaan. Eli kysymys mikä koko kirjan ajan leijuu ilmassa, on se, että onko tuo alus itse tuhonnut tämän planeetan oman elämänmuodon, jotta se voisi korvata sen ihmisellä?  Tuolla aluksella voisi tietenkin olla käytössään evoluutiomalli, jonka avulla se sitten valmistaa sellaisia koneita, joita tämä kone sitten tarvitsee tehtävän onnistumiseksi.



Ja jos tuollainen tehdas valmistaa nanotekniikan avulla valmistetuista koneista koostuvia ryhmiä käyttäen hyväksi esimerkiksi tietoja muurahaisista tai hyttysistä, niin silloin tuo tehdas taistellessaan niitä vastaan varmasti kehittää esimerkiksi ydinkäyttöisen "muurahaiskarhun" tai sitten jonkinlaisen robotti-version lihansyöjäkasveista, jotka sitten houkuttelevat noita robottihyönteisiä  ansaan, missä ne sulatetaan mikroaalloilla noiden robottikasvien "ravinnoksi". Eli tällaista voisi olla se kuuluisa tietokonepohjainen evoluutio, mistä tuo kirja sitten kertoo. Ja tällainen laite sitten voi varmasti muodostaa uhan koko ihmiskunnalle.



Tuo mies oli ammentanut tähän opukseen sellaisen määrän erilaisia aseita, että minua oikein hirvittää ajatella, että joku aseasiantuntija on ehkä myös lukenut tämän kirjan, kun esimerkiksi Pentagon on noita nanotekniikkaan perustuvia aseitaan lähtenyt kokeilemaan. Kuitenkin tuon miehen kirjoittamat kirjat edustavat satiiria, eli niissä on ollut tarkoitus irvailla valtaa pitäville henkilöille. Ja itse ihmettelen, miksi hänen kirjoissaan ei esiinny sellaista kiristykseen tarkoitettua välinettä, joka kuitenkin olisi erittäin toimiva ainakin teoriassa.



Tuo väline olisi ajastimella toimiva konekivääri, joka laukaisee tietyn ajan välein uraanista tai plutoniumista valmisetetun luodin uraanista tai plutoniumista tehtyä levyä vasten, ja sitten kun noita luoteja on ammuttu tähän puskurilevyyn tarpeeksi, niin seurauksena on ydinräjähdys. Tuollainen laite voisi tietenkin olla esimerkiksi Pohjois-Korean johdon mielessä, kun se haluaa panna vauhtia neuvotteluihin. Ja siitä saataisiin sitten tietenkin loistava välikuva, kun tuo ajastimella toimiva ase laukaisee kerran toisensa perään  luoteja tuohon levyyn, ja kun kriittinen massa saavutetaan alkaa hallitsematon ydinreaktio, joka sitten ilmenee ydinräjähdyksen ja sienenmuotoisen pilven muodossa.



Mutta kun palataan sitten takaisin tähän kirjaan "Voittamaton", niin silloin tietenkin voidaan tehdä sen juonesta hyvin ikävä johtopäätös. Eli tuo kirja olisi voitu kirjoittaa niin, että siinä tuo tähtienvälinen alus "Voittamaton" itse asiassa taistelisi oman itsensä luomaa asetta eli nanokoneista koostuvia parvia vastaan. Kirjan juoni on melko yksinkertainen, siinä maan ihmisten rakentama tähtienvälinen risteilijä "Voittamaton" saapuu tutkimaan oudolle planeetalle kadonneen sisaraluksensa "Kondorin" tuhoutumista. Ja siellä se sitten kohtaa nanotekniikkaa käyttävien keinotekoisten hyönteisten parven. Tämä tieteiskirja käsittelee keinotekoista evoluutiota, eli siinä koneen tekevät spontaania tuotekehitystyötä luoden nanonokoneita, jotka muistuttavat "mustaa pilveä" koska niiden tarkoitus on estää muita automaatteja saamasta valoa aurinkopaneeleihinsa.



Tuosta sitten olen vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että olisiko niin, että Voittamaton on oikeastaan taistelussa omia luomuksiaan vastaan, ja ehkä se sitten olisi tuhonnut ensin  koko planeetan pinnan noiden nanotekniikkaan perustuvien  hyönteisten avulla, Lem on siitä hyvä kirjailija, että hän antaa lukijan päätellä paljon noista asioista itse, eli hän ei tuossa  kirjassa kerro miksi "Kondor" ja "Voittamaton" olivat tuolle planeetalle laskeutuneet. Mutta kirjan viimeinen repliikki "kuin se olisi ollut oikeasti voittamaton" on selkäpiitä karmiva. Eli olisiko tuo alus sittenkin tuo "Kondor", joka sitten olisi "kloonattu" Von Neumann-teknologialla, ja joka on ensin tuhonnut planeetallisen elämää nanokoneilla.



Ja tämän jälkeen alus on ikään kuin muuttanut itsensä romuksi, sekä kloonannut itsensä sekä miehistönsä, jotta planeetan pinnan tulittaminen antimaterialla olisi miehistölle helpompaa. Tietenkin tuo osa poistetaan aluksen lokikirjasta jotta miehistö voi olla paremmalla mielellä. Tuossa kirjassa muuten kuvataan tilanne, missä paikalle tuodaan valtava avaruusalus, joka sitten toimii samalla tukikohtana, kun se alkaa muuttaa planeettaa Maan kaltaiseksi.



Ja sitten alus voi tuhota kaikki korkeammat olennot  nanokoneilla, mutta sitten ennen kuin setlementtiä aletaan rakentaa, niin silloin pitää myös kaikki bakteerit ja virukset tuhota tuolta planeetalta, jotta ne eivät tartu ihmiseen. Tähän sitten kannattaa ilmeisesti käyttää antimateria-pommeja, eli "Tellerin pommia", joka voi toki olla hyvin pienikokoinen. Eli jokaisella miehistön jäsenellä voisi olla tuollainen ehkä kiväärin luodin tai termospullon kokoinen pieni antimateriapommi. Tuo pommi olisi sellainen, että antimateriaa pidetään erossa sen rungosta magneeteilla. Lemin kirjassa esitellään tietenkin antimateriaa kohteeseen syöksevä ionitykki, joka voisi muuttaa koko planeetan pinnan laavaksi. Tuo alus tietenkin on varustettu 3D-printterillä, joka sitten luo kaikki mahdolliset laitteet, mitä sen luojat vain tarvitsevat.



Eli jos ajatellaan, että tuollainen pienikokoinen antimateriapommi, jossa on muutama mikrogramma antimateriaa olisi mahdollista toteuttaa, niin silloin riittäisi se, että pommin kyljessä oleva luukku avataan, jolloin materia vain annihilaation antimateria-atomien kanssa.  Tuolloin antimateria pääse kosketukseen materian kanssa ja muuttuu energiaksi. Tämän kauhistuttavan pommin koko voisi olla hyvin pieni, koska antimaterian tehosta kertoo jotain sellainen tieto, että gramma antimateriaa riittää tuhoamaan koko Maapallon. Ja jos oikein lähdetään spekuloimaan tuollaisen "Tellerin pommin" olemusta, niin periaatteessa se voidaan ampua kohteeseen myös tavallisella tykillä, eli siksi tällaisia laitteita kannattaa hiukan varoa.



Tuon aineen kuljettamiseen vaaditaan tietenkin magneettinen astia, ja antimaterian uljetus voisi tapahtua suprajohtavien käämien varassa toimivien magneettien avulla. Suprajohtavuus tarkoittaa sitä, että sähkövirralla ei ole lainkaan vastusta, ja tuolloin sähkö kulkee periaatteessa äärettömän kauan virtapiirissä, koska tuo alhainen lämpötila estää virtapiirin johdinten atomien värähtelyn, ja silloin johtimessa ei ole vastusta. Ja tietenkin tällaista suprajohtavuutta voidaan hyödyntää "superakkujen" valmistuksessa, jotka perustuvat suprajohtavuuteen eikä kemiallisiin prosesseihin. Nuo suprajohtavuuteen perustuvat akut ovat siis oikeastaan pelkkiä rautalankoja, jotka on laitettu termospulloon ja jäädytetty niin kylmäksi, että niissä virta kulkee ilman vastusta, jolloin siihen voidaan pumpata sähkövirtaa, mikä säilyy suprajohtavassa tilassa ikuisuuden.



Tai tarkemmin sanottuna niin kauan kunnes tuota akkua taas aletaan lämmittää, jolloin sen sisällä olevassa kelassa kiertävä sähkö sitten taas alkaa kohdata varausta. Noilla suprajohtavuuteen perustuvilla akuilla on sikäli paljon suurempi kapasiteetti kuin normaaleilla, kemialliseen reaktioon perustuvilla akuilla on. Nimittäin suprajohtavaan akkuun voidaan varastoida myös dataa, koska siinä kiertävä sähkövirta säilyttää "muotonsa".



Tällaisia massamuistien sekä akkujen yhdistelmiä kehitetään jatkuvasti, ja vaikka Maan pinnalla ne saattavat vaikuttaa hiukan kömpelöiltä, niin kuitenkin jossain Kuiperin kehälle lähetetyssä luotaimessa tällainen väline voisi olla hyvinkin toimiva ratkaisu, koska siellä lämpötila on vain vähän yli absoluuttisen nollapisteen. Eli siellä on suprajohtavuus ikään kuin spontaania toimintaa, johon ei tarvita mitään energiaa tai erikoisvälineitä. Joten tuolla kaukana lentävä luotain on oikeasti suprajohtavassa tilassa, missä sen virrankulutus on erittäin pientä. Tuolla avaruudessa on sellainen ongelma, että siellä lentävä avaruusalus on jatkuvasti sähkömagneettisen säteilyn kohteena, jolloin sen runko varautuu sähköllä, joka ei kuitenkaan voi poistua salaman muodossa, vaan alus voi sitten varautua äärimmäisellä varauksella. Ja tuon takia aurinkokunnan rajalle tehtvä tutkimusmatka on niin vaikea. Näet jos alus varautuu liian kovalla sähkövarauksella ja se palautetaan maan pinnalle, niin silloin se kehittää plasmaa sekä salamoita, kun tuo varaus purkautuu ilmakehään



Periaatteessa suprajohtavien astioiden avulla voitaisiin jollekin avaruusalukselle toimittaa sähköä kuten bensiiniä voidaan kuljettaa ämpärissä. Tuossa melko hupaisassa skenaariossa avaruuteen lähetetään suprajohtavia akkuja, jotka sitten vain telakoidaan siihen alukseen, johon halutaan toimittaa energiaa. Ja tuollaisen laitteen ongelma oikeassa elämässä on sitten se, että osuessaan johonkin kohteeseen, se toimii kuin äärimmäisen voimakas sähkölamaaja, joka voi sitten tuhota kohteen täysin.



Jos tällaista välinettä ajatellaan tarkemmin, niin jos tuohon kappaleeseen varataan tarpeeksi sähköä, ja se syöstään jonkun planeetan ilmakehään, niin silloin se voi muuttaa tuon planeetan koko kaasukehän plasmaksi. Temppu perustuu siihen, että avaruudessa sähkövirta ei pääse poistumaan kappaleesta, niin silloin se voi varata itseensä erittäin kovia sähkövirtoja, jotka sitten purkautuvat planeetan ilmakehässä, ja jos tuo ilmakehään saapuva kappale jää leijumaan jonkun alueen yläpuolelle, niin se toimii  kuin valtava ukkospilvi,  jolloin se purkaa sähkövaraustaan kuten ukkospilvi tekee.

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/2017/09/06/ajatuksia-stanislaw-lemin-kirjasta-voittamaton-seka-siita-mita-nanotekniikka-seka-ohjattu-evoluutio-voivat-olla-pahimmillaan/

http://marxjatalous.blogspot.fi/p/ajatuksia-stanislaw-lemin-kirjasta.html