Kirjoitelma perustellun mielipiteen esittämisestä

Kimmo Huosionmaa B.Sc.,BBA

Kun mielipide esitetään perustellusti, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että kyseinen ihminen on jotenkin omilla aivoillaan ajatteleva. Kun puhutaan filosofian näkökulmasta siitä, mitä tarkoittaa sanahirviä “perusteltu mielipide”, niin tietenkin silloin voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa, että mikä tahansa repliikki, mitä toinen sanoo on perusteltu. Eli mielipiteen perustelulle ei ole olemassa mitään tietynlaista kaavaa, jonka mukaan pitää kaikki asiat sanoa tai kirjoittaa. Perusteluja mielipiteille voidaan etsiä kirjoista, joissa käsitellään sitä asiaa, mistä milloinkin on puhe.


Ja usko johonkin asiaan voidaan perustella esimerkiksi sillä että tuota asiaa on tutkittu ohjelmissa, joilla on miljardien eurojen budjetti, tai sen tutkijat ovat kovin hyvin koulutettuja tai heille on maksettu vuosien asumista hotelleissa, ja jos tuo raha on ollut veronmaksajien pussista  pois, niin silloin sen käyttöön pitää olla hyvät perusteet. Eli leikkisästi voidaan kysyä, että “kuka maksoi Nikola Teslan asumisen hotellissa hänen viimeisinä vuosinaan, ja miksi tämä hyväntekijä niin teki?”. Tämä koskee jokaista mahdollista mielipidettä, mihin haetaan perusteluja.



Kirjoitelmiin on olemassa tietenkin tietynlaisia kaavamaisia malleja, eli ensin on määritys eli prologi. Tuossa tekstin alussa olevassa kappaleessa määritellään se, mitä seuraavaksi tuleva teksti sitten käsittelee. Ja tämän jälkeen tulee varsinainen  “leipäteksti”, ja sitten seuraa tietenkin tekstin lopettaminen eli johtopäätökset. Insinöörien työssä teksti etenee aina järjestyksessä, määritys, suunnittelu, toteutus, tuotteen  testaus, sen  käyttöönotto ja ylläpito eli viimeisessä vaiheessa sitten kerrotaan se, miten tuotetta pitää huoltaa sekä mitä huoltoja siihen sitten tehdään.



Mutta muuten kirjoitelmien teko on vapaata, ja varsinkin romaanien kirjoittajilla on suuri vapaus ilmaisun suhteen. Ja tietenkin tuollainen vapaus poikii kaiken maailman “salaliittoteorioita”, joista sitten kirjailija tekee tuotoksen, mitä hän myy asiakkailleen, jotka sitten ostavat kirjoja. Kun kirjailija tekee työtään, niin silloin hän varmasti joutuu käyttämään mielikuvitustaan tehdessään tekstiään, ja tietenkin tuon tekstin pitää olla sellaista, että joku sitten tuon kirjan ostaa. Eli missään nimessä tässä kirjoitelmassa ei eritellä ostaako henkilö sitten paperisen kirjan vai digitaalisen version, vaan ainoastaan kirjan sisältöön puututaan.



Kirjailijan tehtävänä on saada tehtyä tekstistä mahdollisimman myyvä, jotta hänen kohderyhmänsä sitten siitä kiinnostuu. Ja tuolloin välillä tapahtuu sellaisia asioita, mitä kutsutaan ylilyönneiksi. Tuolloin ihminen kirjoittaa asioista, jotka sitten myöhemmin saattavat sitten aiheuttaa esimerkiksi sen, että joku lääkäri kysäisee “John oletko nukkunut hyvin?”. Kuitenkin tällaista tapahtuu aina silloin tällöin, ja kun ajatellaan esimerkiksi jotain kauhukirjoja, niin varmasti niiden kirjoittajien on vähän joskus ollut vaikeaa saada kutsuja perhejuhliin.



Mutta suurin osa kirjailijoista on aivan terveitä ihmisiä, vaikka heidän tuotannossaan sitten kirveet heiluisivat ja muuta sellaista hyvin väkivaltaista sattuisi tulemaan paperille tai tietokoneen näytölle. Ketään ei kuitenkaan saa suoraan tuomita hulluksi, vaikka hän saattaisi joskus tehdä kirjoitelmia tai muuta taidetta, mikä ei aina uppoa ihmisiin sillä tavalla kuin taiteilija niiden haluasi uppoavan. Ja aina välillä tulee vastaan tilanteita, missä kirjailijoita joita myös blogien pitäjät ovat uhataan esimerkiksi psykiatrisella sairaalalla. On helppoa tuomita toinen hulluksi, jos itse ei satu elämään taiteella. Mutta kun ihminen haluaa elättää itsensä tuottamalla kuvia tai tekstejä, niin silloin siinä pitää oikeasti uskaltaa tehdä sellaista tekstiä tai kuvaa, joka on oikeasti ihmisen itsensä tekemää.



Ja aina ei tehty työ miellytä muita. Mutta kuten olen kirjoittanut monesti, niin maassamme on sanan- sekä julkaisemisen vapaus. Kuitenkaan mitä hyvänsä ei saa koskaan julkaista, ja yksi noista asioista on ihmisen henkilökohtainen lääkärintodistus, eikä toista saa muutenkaan julkisesti nimitellä hulluksi.  Jos kirjoitukset menevät siihen, että niissä hyökätään esimerkiksi kansanryhmää vastaan tai väkivaltaan viranimaista tai muita ihmisiä kohtaan sekä tuhoamaan toisen omaisuutta,  tai jonkun ihmisen diagnooseja levitellään, niin silloin varmasti ollaan menty liian pitkälle. Tuolloin on lain mukaan kyse rikollisesta toiminnasta, eli virallisesti “vihakirjoittaminen” ei ole rikos, mutta kansanryhmää tai henkilö kohtaan tapahtuva yllytys väkivaltaan on lain mukaan rikollista toimintaa.



Kuitenkin sen verran voin sanoa, että skitsofrenia ei ole kaikkien psykiatristen sairauksien yhteisnimitys, vaikka osa ihmisistä ehkä niin saattaa luulla. Samoin “Aspergerin syndrooma” ei tarkoita sitä, että ihminen olisi sarjamurhaaja tai kyvytön toimimaan työelämässä. Lääkäri ja sairaanhoitaja eivät ole ainoita mahdollisia ammatteja, mitä maassamme voi opiskella.



Se että henkilö kirjoittaa esimerkiksi “salaliittoteorioista” ei tee hänestä sen hullumpaa kuin kenestäkään muusta. Aina välillä huomataan tai ainakin itse olen huomannut, että kaikki jotka joskus kyseenalaistavat esimerkiksi joidenkin lääkäreiden tai muiden yhteiskunnallista arvotusta nauttivien tahojen motiiveja leimataan helposti “ylikriittisiksi” tai “naiiveiksi” sekä “harhaisiksi”, koska he saattavat epäillä oman lääkärinsä moraalia, ja kuten esimerkiksi valelääkäri Esa Laihon tapauksessa olemme huomanneet, niin aina silloin tällöin on havaittu, että arvostetun ammatinharjoittajan moraalia sekä toimintatapoja koskeville epäilyille on silloin tällöin myös aihetta.



Eli ei ole mitenkään “ylikriittistä” kysyä sitä, miksi lääkäri sitten määrää joitakin lääkkeitä tai mihin nuo lääkkeet on tarkoitettu. Samoin lääkäriltä voidaan kyllä kysyä sitä, että mitä tapahtuu, jos lääkkeet jäävät ottamatta. Ja samaan hengenvetoon vielä sanon sen, että kaikki lääkitystä koskevat muutokset pitää neuvotella lääkärin kanssa, joka on oletettavasti ammattitaitoinen sekä osaa myös käsitellä potilaitaan psykofyysisenä kokonaisuutena, jolla on oikeus myös välillä pitää hauskaa. Mutta vaikka maamme lääkärit ovat erittäin päteviä, ja lääketieteelliseen tiedekuntaan pääsevät vain harvat ja valitut, niin aina silloin tällöin löytyy sitten näitä “Esa Laihoja”, joiden toiminta ei täytä tuon ammattikunnan moraalisia sekä eettisiä säädöksiä. Ja tietenkin jokaiseen koriin saattaa päästä “mätä omena”, kuten keskitysleirien pahamaineiset kuoleman lääkärit sitten ovat osoittaneet.



Vaikka ihmiset ovat aina välillä kyllästyneet kirjailijoihin, joilla on “pakkomielle julkaista omia mielipiteitään”, niin ainakin nämä kirjailijat sekä muut kirjoittajat uskaltavat kertoa toisille mitä mieltä jostain asioista ovat. Ja tuolloin saattaa vahingossa käydä niin, että tuo mielipide ei sitten aina kaikkia ihmisiä miellytä. Sama tietenkin koskee esimerkiksi romaanien sisältöä, joka toisten mielestä on aina moraalitonta sekä brutaalia ja ainakin asiatonta. Mutta tietenkään kaikkia ihmisiä ei koskaan voi miellyttää, ja siksi maailma on niin mielenkiintoinen paikka elää, koska kaikki me olemme pohjimmiltaan erilaisia. Ja jos ei ihminen koskaan kerro muille omaa mielipidettään, niin mistä muut tietävät millainen hän on, ja tietenkin kirjoittaminen on ihmisille  hyvä tapa ilmaista itseään, koska kirjailijaa ei voida huutaa hiljaiseksi, vaan teksti on ja pysyy, ellei sitten joku sitä pysty tuhoamaan. Mutta esimerkiksi palavista banderolleista nouseva savu sitten herättää kiinnostusta, ja tuolloin asiaa ryhdytään tutkimaan, koska joku sitten joutuu nuo tuhot maksamaan.

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/2017/09/04/kirjoitelma-perustellun-mielipiteen-esittamisesta/