Salaseurat sekä niiden vaikutus yhteiskuntaan, eli mikä saa ihmiset kertomaan niistä mitä uskomattomimpia juttuja?

Salaseurat eli salaiset yhteisöt kiihottavat ihmisten mielikuvitusta, ja niistä kerrotaan mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita. Yksi mielenkiintoisimmista on väite siitä, että esimerkiksi vapaamuurarit tai siitä eronnut “Illuminati” eli “valaistuneet” ovat olleet esimerkiksi Ranskan vallankumouksen takana esimerkiksi ja että ihmiset toimivat noiden miesten kirjoittamien lehtijuttujen yllyttäminä, kun kansalliskonvertin joukot kaatoivat Bourbon-suvun vallan Ranskassa  1700-luvun lopulla Suuren vallankumouksen aikana.  

Oli tuo tarina totta tai keksittyä, niin kuitenkin salaseurat syyllistyivät tuolloin poliittisiin murhiin, ja nykyäänkin esimerkiksi Mafia eli La Cosa Nostra on syyllistynyt useisiin murhiin periessään kuuluisaa “suojelurahaa” ihmisiltä. Salaseuroja on nykyäänkin monenlaisia, eli on globaaleja toimijoita kuten “Bilderberg-ryhmä”, joka on nimellisesti foorumi, missä suuryritysten johtajat sekä poliittinen eliitti kohtaavat toisensa. Se mikä on tuon ryhmän todellinen tarkoitus, on kuitenkin jäänyt hiukan arvoitukseksi, koska puhutaan, että noissa kokouksissa tehdään myös erilaisia poliittisia sekä taloudellisia lehmänkauppoja.

Kuitenkin on olemassa lukuisia “herrakerhoja”, joiden toiminta ei aivan niin globaalia ole, kuin mitä tällaisen maailmanlaajuisesti toimivan keskustelufoorumin vaikutuspiiri on. Näitä ei ehkä globaaleja mutta kuitenkin monien ihmisten elämään vaikuttavia salaseuroja on esimerkiksi eräiden kunnallis- tai valtion tason politiikassa toimineiden henkilöiden ympärillä olevat niin sanotut “saunakerhot”, joista tunnetuin tietenkin on Kekkosen saunakerho, mihin kuului aikoinaan poliittinen eliitti sekä talouselämän johtajia kuten Valmetin ja Wärtsilän sekä maamme oloissa muiden suurten toimijoiden edustajia.

Se tietenkin on saanut ihmiset epäilemään kähmintää, kun noissa kerhoissa tapahtuneista asioista ei ole saanut koskaan puhua mitään. Ja se sitten on saanut ihmiset epäilemään esimerkiksi sisäpiirin kauppoja, eli sitä että tietoja tulevista osakeanneista on vuodettu yksittäisille toimijoille ennen niiden virallista julkistamispäivää. Samoin tietoja kunnallisista rakennus- ja muiden sopimusten hinnoista on saattanut päätyä noiden yhtiöiden kilpailijoiden tietoon, jotta he voivat sitten säätää tarjouksiaan niin, että heillä on alempi hintapyyntö kuin heidän kilpailijoillaan on.

Tuolloin voi joku yhtiö sitten tehdä loistavia voittoja saadessaan salaista tietoa noiden sopimusten sisällöstä, jotta he voivat sitten säätää omia tarjouksiaan esimerkiksi kunnallisesta rakennusurakoista sekä siivouspalveluista. Kuitenkin pitää aina muistaa, että salaseurat kyllä varmasti hyödyttävät jotenkin jäseniään, koska he haluavat niissä olla. Ja samalla voidaan kysyä suoraan, että mikä syy jollain järjestöllä on salata jäsenluettonsa sekä kokoontua massiivisten turvatoimien vallitessa, jos sillä tai sen jäsenillä ei mitään salattavaa ole?

Kai sen jäsenet sitten muitakin syitä salattuihin tapaamisiin keksivät kuin kahvihetki vanhojen tuttavien kesken. Ja lopuksi voidaan sanoa, että noiden järjestöjen jäsentä voi kuka vain  esittää. Se että niillä ei mitään virallista henkilökorttia ole, saattaa aiheuttaa sen, että joku voi esiintyä tuollaisen järjestön jäsenenä, ja värvätä ihmisiä vaikka Mafiaan, kuten  Tuolloin liian herkkäuskoinen ihminen  voidaan houkutella vaikka millaisen rikollisjärjestön jäseneksi, mikä saattaa viedä hänet erittäin pahoihin vaikeuksiin sekä saattaa tuon henkilön  rikoksen poluille, ja jos kyseessä on organisoitu rikollisuus, niin silloin seuraukset ovat hyvin vakavat.

Suur-Zimbabwen arvoitus on kiehtonut ihmisiä kautta aikojen: onko kuuluisa kartiotorni metallien sulattamiseen tarkoitettu varuste vai vesiastia?

Zimbabwen arvoitukselliset linnoitukset ovat kiinnostaneet ihmisiä kautta aikojen, ja tuota rauniota pidetään muistona bantujen suuruuden ajoista. Niiden outojen rakennelmien tarkoitus on ilmeisesti ollut metallien jakamiseen tarvittavana sulatusuunina toimiminen. Se kuka nuo rauniot aikoinaan rakensi, ja mitä metallia siellä sulatettiin on kuitenkin hiukan epäselvää, ja siksi niistä raunioista on esitetty monia olettamuksia, joista yksi on se, että muinaiset kiinalaiset olivat ne rakentaneet, ja toisten ihmisten mielestä ne ovat Kuningas Salomon kaivoksia varten tehtyjä kultasulattoja.

Syy miksi epäillään, että noiden raunioiden tarkoitus on ollut metallien sulattaminen johtuu kuuluisan "kartiotornin" (Yläkuva) yhteneväistä ulkonäöstä Maon kulttuurivallankumouksen aikaan Kiinassa valmistettujen kotimasuunien kanssa. Toisaalta tuo kartiotorni on saattanut toimia vesivarastona, johon sadevettä on johdettu keräysjärjestelmän avulla. Se on kyllä voinut toimia molemmissa rooleissa, eli kun tuota metallia ei ole mennyt kaupaksi, niin siihen on saatettu varastoida myös juomavettä.

Tuo rauta oli silloin kulttuurivallankumouksen aikaan erittäin huonolaatuista, joten kotimasuuneja ei Kiinassa enää ole ollut.  Zimbabwen raunio on kuitenkin enää muisto vain siitä ajasta, kun Eteläisessä Afrikassa tehtiin rautaa tuolla paikalla. Zimbabwen raunioiden tarkoitus on siis selvä, mutta se kuka nuo muinaiset sulatot sitten valmisti ja ehkä myös käytti niitä metallien massatuotantoon. Mutta mitä metallia tuossa oletetussa sulatossa sitten jalostettiin, ja mihin tuo metalli sitten meni, on kuitenkin jäänyt arvoitukseksi. Samoin syy siihen miksi tuo paikka hylättiin kiinnostaa tutkijoita hyvin paljon. Sen soikea muoto johtuu ilmeisesti siitä, että kyseisen paikan rakentajat eivät viitsineet ottaa suoraa linjaa maastossa.

Kuitenkin monissa oppikirjoissa lukee, että tuo raunio on muisto Zimbabwen suuruuden ajoista, jolloin tuolla eteläisessä afrikassa oli ilmeisesti kukoistava valtio, mutta sitten jostain syystä sen olemassaolo muuttui mahdottomaksi. Kun tuota syytä tämän sivilisaation tai kaupungin katoamiseen mietitään, niin se voi olla yksinkertaisesti räjähtänyt tulivuori, joka sitten peitti maan hohkakiveen. Tai tuhosi tuon kaupungin väestön kivipölyllä, joka täytti keuhkot.

Joskin on mahdollista, että tuo kaupunki vain hylättiin, koska sen päätuote, mikä saattoi olla metallia, mitä sulatettiin masuunissa ei enää käynyt kaupaksi, jonka jälkeen sen väestö muutti takaisin paimentolais-kansaksi. Se mitä tarkoitetaan noilla sanoilla “Zimbabwen suuruudenajat” on yleensä ymmärretty se, että kyseessä olisi ollut kovin suuri valtio, vaikka asia ei aivan näin ole. Tuo valtio saattoi olla todellisuudessa vain yhden kaupungin kokoinen. Eli mikään iso juttu se ei kuitenkaan koskaan ole ollut.

"Rote kapelle" eli "Punainen orkesteri" vakoiluverkosto sekä Hitlerin päämajaan soluttautuneen vakoojan tapaus

Tunnetuin Toisen Maailmansodan aikaisista tiedustelupalveluiden verkostoista lienee “Rote kapelle” eli “Punainen orkesteri”, joka välitti esimerkiksi Kurskin offensiivin operationaaliset suunnitelmat Moskovaan, jotta Neuvostoliiton asevoimat kykenivät keskittämään joukkoja Kurskin alueelle ja lyömään tuon iskun, joka tunnetaan nimellä “Operaatio Zitadelle”. Tuon järjestön toiminta perustui kolmeen Sveitsissä sijainneeseen suuritehoiseen radioon, joiden kautta Euroopassa työskennelleet GRU:n agentit kykenivät  pitämään yhteyttä Moskovan kanssa.

Operaatio toimi siten, että “Rote kapellen” rasisti otti ensin yhteyttä Sveitsissä olevaan suuritehoiseen radioon, minkä avulla pidettin yhteyttä Moskovan esikuntaan. Nuo radiot olivat oikeastaan samanlaisia kuin merenkulussa käytettävät  radiot, joita löytyy laivoista, mutta niitä käytettiin toisin tarkoituksiin. “Rote kapellen” ongelmana oli tietenkin radioaseman naamioiminen, jotta tuo toiminta ei olisi paljastunut.

Tuollaisen suuritehoisen radion ongelma tietenkin on sen paino sekä koko, mikä tekee sìitä erittäin vaikeasti liikuteltavan. Ja sodan jälkeen tuollaisia suuritehoisia viestintälaitteita on asennettu esimerkiksi pakettiautoihin, jotta ne voidaan huomaamatta ajaa pois viestien lähettämisen jälkeen. Nuo lähettimet saavat virtaa tavallisesta voimavirtapistorasiasta, tai niiden kanssa käytetään erityistä generaattori-autoa, missä esimerkiksi pakettiauton takaosaan on kytketty aggregaatti, mikä antaa voimavirtaa tuolle suuritehoiselle lähettimelle. Tietenkin kyseinen  antenni pitää naamioida jollain tavalla, jotta sitä ei huomata kadulta, ja esimerkiksi metallinen tikapuurunko voi toimia antennina tuollaisille suuritehoisille radioille. Tuo viestintä tietenkin on melko vaivalloista, koska tuo lähetin voidaan suuntia, ja jos sen sijainti saadaan selville, niin silloin voi poliisi potkaista oven sisään.

Siksi agentti sähköttää yleensä nauhalle, joka ajetaan hyvin nopeasti lähettimen läpi, ja sitten vastaanottaja purkaa viestin hidastamalla omaa nauhaansa johon viesti on tallennettu vastaavasti, koska muuten nauhalta kuuluu vain vinkaisu. Tuollaisten suuritehoisten radioiden aika ei vielä nykyäänkään ole ohi, koska vaikka Internet on pitkälti korvannut radion sekä telexin normaalissa viestinnässä, niin suuritehoisten radioiden avulla voidaan rakentaa pitkän matkan Internet, esimerkiksi laivoilla jotka ovat merellä. Tietenkin satelliittien välityksellä tapahtuva kommunikaatio on erittäin hyvä tapa ottaa pitkän matkan yhteyksiä, mutta kuitenkin myös normaali ionosfäärin kautta tapahtuva kommunikaatio on edelleen erittäin käyttökelpoinen sekä huokea tapa ottaa yhteyttä myös pitkillä matkoilla.

Jos halutaan luoda pitkän matkan WLAN, niin silloin voidaan tuollainen WLAN-asema tai verkkokortti kiinnittää suurtehoiseen lähettimeen, jolloin voidaan NSA:n tai GCHQ:n nettivalvonta kiertää. Ja toimiakseen pitää myös toisella puolella olevan tietokoneen verkkokortti liittää suurtehoiseen lähetin- vastaanottimeen, jolloin voidaan luoda pitkän matkan tietoliikenneyhteys, millä sitten ohitetaan normaali Internet.

Kuitenkin Toisen Maailmansodan aikaan tuo järjestö käytti nimenomaan Sveitsiä tukikohtanaan, josta käsin se piti yhteyttä Moskovaan. Tuolloin radio piti sijoittaa pitkälle varsinaisesta antennista, jotta jos suuntima-aseman miehet sitten tuon lähettimen löytäisivät, niin varsinainen radio ei kuitenkaan vaarantuisi. Kun puhutaan tuosta Sveitsissä olevasta lähettimestä tai oikeastaan kolmesta lähettimestä, joiden koodinimi oli “Rote Drei”, niin niiden sijoitus oli kyllä loukkaus Sveitsin puolueettomuutta vastaan.

Noiden lähettimien kautta kykenivät Hitlerin päämajaan soluttautuneet vakoojat pitää yhteyttä GRU:hun tai mihin tahansa muuhun tiedustelupalveluun, koska heillä saattoi silloin olla käytössään pienitehoiset sekä samalla huomaamattomat radiot, jotka sitten voitiin kätkeä nopeasti esimerkiksi takin taskuun, ja myöskään SD:n radiosuuntimaan erikoistuneet miehet eivät noita lähettimiä niin nopeasti löytäisi ilman ruumiintarkastuksia sekä tarkkuusmittauksia, koska kaukosuuntimoasemat eivät olleet riittävän tarkkoja. Ja siksi olisi pitänyt käyttää myös jalan liikkuvia radiosuuntimapartioita. Toki esimerkiksi Fieseler Storch koneissa oli suuntimalaitteita, mutta niistä ei tällöin ollut mitään hyötyä. Eikä myöskään suuntima-autoista ollut mitään hyötyä, jos väkijoukosta lähdettiin etsimään vakoojaa.

Lentokoneet eivät olisi löytäneet yksittäistä henkilöä väkijoukosta. Vakooja usein käytti tuota pientä radiota niin, että hän laittoi nauhan sen sisään, ja sitten laittoi ajastetun laitteen johonkin paikkaan, jotta häntä ei tarkastaja tapaisi sen kanssa. Tuollaisen ihmisen täytyi tuolloin aina muistaa, että hänet voitiin tutkia esimerkiksi Santarmien toimesta. Mutta jos hän oli korkea-arvoinen SS tai Wehrmachtin OKW (Oberkommando Der Wehrmacht)  eli pääesikunnan upseeri, niin silloin tietenkään kovin moni ei noita tutkimuksia saanut tehdä.  Joidenkin mukaan osalla soluttautujista oli ollut RSHA:n virkamerkit, ja esimerkiksi SS-Brigadenführerin eli sotilaspoliisin tai  GESTAPO:n kenraalimajurin arvo.

Jos tuo soluttautuja olisi työskennellyt Hitlerin henkilökohtaisena henkivartijana, niin hän olisi nähnyt lähes kaikki suunnitelmat, mikä sitten nostaisi hänet arvoon arvaamattomaan GRU:n silmissä. Mutta tämä kaikki on pelkkää spekulaatiota, mutta voidaan sanoa, että nuo Hitlerin päämajassa olleet vakoojat saattoivat lyhentää sotaa merkittävästi. Ja itse uskon että heitä ei kamalan montaa ollut. Tai ainakaan kovin moni ei olisi päässyt katselemaan marsalkoiden olan takaa sotasuunnitelmia, joita tehtiin todella suuren salailun vallitessa, ja jos joku olisi sitten noista suunnitelmista puhunut, niin hänet olisi teloitettu oikopäätä.

Se suojeli häntä suurimmalta osalta näistä tarkastuksista. Toki jos vakooja pudotti radion johonkin roskakoriin,  eikä muistanut käsitellä sitä kyynelkaasulla tai hiilivedyllä, niin silloin saattoi käydä niin, että koira olisi voinut tuon miehen löytää.  Kun noista soluttautujista sitten puhutaan, niin uskon että monet heistä pelkäsivät sodan jälkeen, koska he saattoivat tietää paljon asioita sodan kummastakin sodan osapuolesta, joita kumpikaan ei olisi halunnut paljastaa ihmisille. Ja siksi he pelkäsivät aiheesta sitä, että heille tapahtuisi jotain ikävää, kuten se, että hän saattoi jäädä auton alle. Se montako noita ihmisiä sitten oikeastaan oli, on jäänyt itseltäni pimentoon. Saattaa olla niin, että osa heistä merkittiin sodan loputtua kuolleeksi, jotta he eivät paljastaisi salaisuuksia muille kuin niille, joille salaisuuksia on tapana kertoa. Mutta aiheesta on kirjoitettu kirja, joka ehkä valottaa tätä asiaa joillekin, mutta kuitenkin monia asioita on voinut jäädä kertomatta.

Muinaisten tekniikan ihmeiden tutkiminen vaatii mielikuvitusta sekä järjestelmällisyyttä

Muinaisia tekniikan ihmeitä tutkittaessa pitää huomioida sellainen asia, että vaikka jokin esine olisi olemassa, niin se voi silti olla uniikkikappale. Tällä tarkoitan sitä, että oli välineitä, joita valmistettiin vain hallitsijoiden omaan henkilökohtaiseen käyttöön. Tällaisia välineitä olivat esimerkiksi kuninkaan miekat, joilla korostettiin hänen asemaansa yhteisöissä. Niitä tilattiin usein kaukana asuvilta mestareilta, jotka eivät tietenkään saaneet puhua paikallista kieltä.

Tuolla tavalla varmistettiin, että vain hallitsijoilla oli tiettyjä välineitä. Yksi tuollainen väline oli tietenkin teräsmiekka, joka oli ennen Bessemer-konvertterin keksimistä erittäin kallista. Vaikka tuo konvertteri missä ylimääräinen hiili saatiin poltettua raudasta keksittiin vuonna 1855, tiedettiin toki että hiili vahvistaa rautaa, jos sitä lisätään siihen viisi prosenttia. Kuitenkin tuo menetelmä mahdollisti teräksen massatuotannon, vaikka yksittäisiä teräksestä tehtyjä esineitä oli sitäkin ennen valmistettu.

Samoin kullattuja miekkoja oli valmistettu jo ennen ajanlaskumme alkua ainakin lehtikullasta tehtyä kultausta käyttäen, ja tuollainen miekka oli tietenkin hyvin kallis. Näet kultauksen valmistamisessa piti olla hyvin huolellinen, jotta kosteutta ei päässyt lehtikullan ja raudasta tehdyn terän väliin, ja samoin kultauksen piti olla niin tiivis, että se sulki raudan täysin sisäänsä. Jos metallien väliin pääsi yhtään kosteutta, niin miekan terä ruostui poikki, vaikka siihen olisi liitetty sinkistä tai lyijystä tehty pala, joka esti sähkökemiallisen korroosion, koska se oli rautaa epäjalompaa.

Tuollainen miekka leikkasi muiden miekkojen teriä  poikki melko helposti, koska sähkökemiallinen korroosio sai aikaan sen, että vastustajan miekka antoi periksi. Toki kultaus olisi ollut helpompi suorittaa elektrolyysin avulla, mutta se olisi vaatinut paristoa, ja jos Bagdadin paristo on todella mesopotamialaisten tekemä, niin silloin varmasti noita kultauksia on tehty moniin esineisiin.

Mutta kuten tiedämme, niin tuon pariston on voinut tehdä esimerkiksi Abwehr tai NKVD jonka agenteilla olisi ollut tarvetta muinaismuistoiksi naamioituihin paristoihin, joita he olisivat voineet käyttää yhteydenpitoon tarkoitettuja radioita huomaamattomasti. Olen joskus miettinyt sitä, että kuinka loistavia tekniikan tuotteita nuo muinaiset sivilisaatiot oikeastaan osasivat tehdä, eli olisiko temppeliherroilla mahdollisesti ollut kiekkoja, joiden perän sisällä oli gyroskooppi. Tuolloin voidaan hyvinkin raskaasta miekasta tehdä tarkasti ohjautuva. Mutta se olisi tietenkin vaatinut hyvää kösityäläistaitoa jotta tuohon välineeseen olisi saatu upotettua gyroskooppi, joka olisi sitten laitettu pyörimään vetämällä se käyntiin kuin moottorisaha tai ruohonleikkuri.

Se kuitenkin olisi vaatinut hyvää laakerointia, joten ehkä tämä saavutus olisi kuitenkin vain mielikuvituksen tuotetta, kuten miekka minkä terässä on elektrodeja, joilla saadaan aikaan sähkömiekka. Tuollainen väline olisi vaatinut todella hyvää virtalähdettä, jotta sähkövirta olisi saanut aikaan valokaaren, mikä olisi katkaissut vastapuolen miekan kahtia, eli tämä väline sitten olisi vain Sci-Fi kirjoissa tai elokuvissa, vaikka toki tuo miekan tupessa oleva gyroskooppi voi toimia myös generaattorina. Kuitenkaan en usko, että oikeasti keskiajan ritareilla tuollaisia välineitä olisi ollut.

Mutta aina saa mielikuvitusta käyttää tällaisten asioiden kanssa, ja ehkä jollain suurella mestarilla on tällainen väline ollut hallussaan, sitä emme voi käydä keskiajan ritareilta kysymässä, että oliko heillä tuollaisia miekkoja ennen aikakoneen rakentamista. Kun puhutaan tieteiselokuvien jediritareista, niin noita valosapeleita voi ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa olla kahdenlaisia, ensin on sellainen joustava hiilikuidusta tehty pussi, jota kuumennetaan niin kovaan lämpötilaan, että se leikkaa mitä tahansa metallia. Tuollainen äärimmäisen kovia lämpötiloja kestävä hiilikuitupussi voidaan sitten puhaltaa ulos valosapelin kahvasta, ja sitä tässä mielikuvituksen luomassa laitteessa lämmitetään johtamalla siihen voimakasta sähkövirtaa, jolloin siitä tulee erittäin kuuma.

Tai sitten voidaan käyttää ionisuihkua, joka vangitaan magneettikenttään. Silloin syntyy ionipatsas, joka leikkaa kaikkea tunnettua ainetta, mutta virtalähde on tällaisen laitteen ongelmana. Valosapeli tai ionipatsassapeli voi tulevaisuudessa olla työkalu, millä astronautit vuolevat palasia jostain kappaleista, joiden pitää sopia alusten ruumaan. Mutta kuten olen kirjoittanut, niin valosapeli tietenkin on vain mielikuvituksen tuotetta, ja ainakaan itse en ole koskaan kuullut siitä, että missään miekassa olisi oikeasti ollut gyroskooppia tai mitään sähköisiä teriä. Kuitenkin noista asioista voidaan aina kirjoitella mitä huvittaa, ja onhan noissa “Game of thoneseissa” sitten sellaisia versioita miekoista, että oikein hirvittää.

Onko Kuusta otetuissa kuvissa jotain outoa? Ja oliko NASA:lla suunnitelmissa salaisen aseman perustaminen Kuuhun?

NASA:n ottamissa kuvissa Kuun pinnasta on todella jotain outoa. Tietenkin osa näistä kohteista varmasti on Kuuhun laskeutuneiden luotainten  jäänteitä, mutta osa kuitenkin panee miettimään, mitä siellä oikeastaan on puuhattu, ja mitä noista Kuulennoista jäi sillon aikanaan kertomatta suurelle yleisölle, joka ihaili astronautteja, jotka hyppivät tuon kappaleen pinnalla.  Nuo objektit näyttävät muinaisilta kaupungeilta, mutta kun niitä ajatellaan vähän tarkemmin, niin silloin tietenkin voidaan olettaa, että nuo rakennelmat saattavat olla jäänteitä Neuvostoliiton tai USA:n aikanaan Kuuhun kaavailemista asemista, joiden tarkoitus ei ollut rauhanomainen.

Tuolloin tarkoitus oli luoda Kuuhun sotilastukikohta, missä asevoimat olisivat voineet operoida ydinaseiden avulla Maassa olevia kohteita vastaan. Projektin koodinimi oli “Project Luna”, ja se tähtäsi nimenomaan siihen, että Kuun pinnalle olisi asennettu  SS-20 tai Pershing-tyyppisiä aseita. Tai jos ajatellaan 1960-lukua, niin silloin aseet olisivat olleet ilmeisesti SS-14 sekä Jupiter-ohjus. Kun puhutaan noista 1960-luvun avaruusohjelmista, niin silloin pitää muistaa se, että monilla näistä projekteista oli aivan muita kuin tieteellisiä päämääriä. Kuuhun haluttiin sijoittaa ydinaseita sekä biologisen sodankäynnin laboratorioita, joissa tapahtuvat bakteerien sekä virusten testaustoimet olivat täysin kontrolloitavissa.

Kyseisen ohjelman ongelmana oli se, että kyseinen tukikohta olisi näkynyt maasta kaukoputkella, tai sitten tuo tukikohta olisi pitänyt sijoittaa Kuun kääntöpuolelle, jolloin se olisi vaatinut Kuun pinnalle sijoitetun kanaverkkoantennin kaivamista soraan, ja sitten olisi pitänyt kaapeli vetää kääntöpuolella olevaan tukikohtaan. Tuolloin kaivuutoimet olisi ehkä sitten huomattu Maasta, joten siksi tuo tukikohta ehkä peruttiin. Muuten uskoisin että termi "alien base" tai "alien technology" tarkoittavat sitä, että projekti suoritetaan niin sanotun "pimeän budjetin" kautta. Eli kyseessä on projekti jonka rahoitus kanavoidaan muiden projektien kautta.

Jos Kuuhun haluttiin sijoittaa ohjuksia, niin kaikkein helpoin tapa hoitaa asia, olisi käyttää Luna-16 tyyppisiä alustoja, joilla nuo ohjukset viedään Kuuhun, ja tuon kappaleen pieni painovoima takaa sen, että tuosta paikasta voidaan tehdä ydinasehyökkäys minne tahansa maapallon kohtaan. Tuolloin olisi helppoa käyttää korkeasti mobilisoituja ohjuksia, jotka laukaistaan maasta Kuuhun laukaisualutojen päällä, jotka lasketaan jarrurakettien avulla tälle kappaleelle. Tai sitten Kuuta haluttiin käyttää “Solar warden”-nimisessä ohjelmassa astronauttien levähdyspaikkana heidän matkatessaan avaruusasemalta Maahan. Tuo “Solar warden” oli silloin ohjelma, missä USA:n ilmavoimat tutki mahdollisuutta rakentaa avaruusasema kauas Aurinkoa kiertävälle radalle, ja sen kokoamiseen olisi käytetty Saturnus-V raketin tyhjiä polttoainesäiliöitä.

Kun mietitään tuon aseman tarkoitusta, niin ehkä USAF:n johto ajatteli käyttää sitä jonain asejärjestelmien kehityskeskuksena. Tai sitten sitä haluttiin käyttää johonkin muuhun toimintaan, mitä voidaan vain arvailla. “Solar warden” oli hankkeena sellainen, että sitä olisi varmaan ollut vaikeuksia perustella millekään Kongressin lautakunnalle.

Tuo ohjelma käsitti valtavan avaruusaseman rakentamisen kauas Kuun taakse, ja siinä piti käyttää sekä tyhjiä Saturnus V-raketin vaiheita sekä jättimäisiä mylar-palloja. Se olisiko tuosta asemasta tehty keinotekoisella painovoimalla  varustettu väline, on kuitenkin jäänyt historian hämärään. Tuo asema olisi saanut painovoimansa pyörimisliikkeen synnyttämästä keskipakovoimaan perustuvasta gravitaatiosta, joka olisi ollut heikompi kuin Maassa, jotta pyörimisliike ei olisi ollut liian kova, jolloin asema olisi revennyt kappaleiksi.

Jos tuo asema olisi toteutettu, niin sen miehistö lihasvoima putoaisi todella pieneksi. Ja jotta sopeutuminen Maan painovoimaan olisi nopeampaa, tarvitsisi miehistön tietenkin palautua ennen paluuta, ja siksi kuuasema olisi ollut tärkeä tuon operaation kannalta, jotta astronautti voisivat palauttaa lihasvoimansa siellä, koska Kuun pienempi painovoima olisi tehnyt tuosta helpompaa. Mutta kuten alussa kirjoitin, niin Kuuhun on vuosikymmenien aikana lähetetty kymmeniä luotaimia, joiden jäänteet lojuvat pitkin tuon kappaleen tasankoja, ja sen takia sieltä varmasti löytyy kaikkea mielenkiintoista.

https://youtu.be/jnRCvRvXmkk

http://www.huffingtonpost.co.uk/darren-perks/solar-warden-the-secret-space-program_b_1659192.html

http://www.exopaedia.org/Luna

Huumeiden käyttö on edelleen rikollista toimintaa, joten sitä ei kannata mainostaa ainakaan televisiossa

Huumeita ei oikeasti muuten kannata käyttää eikä sillä käytöllä kannata missään nimessä ruveta leuhkimaan. Näet vaikka narkomaani kuinka tietäisi naapurinsa mielenterveydellisistä ongelmista, niin hän ei kuitenkaan ole tämän “hullun” kanssa samalla viivalla. Jos joku ihminen on toisten mielestä omituinen, niin se tietenkin on hänen oma asiansa. Eli jos joku henkilö on esimerkiksi skitsofreenikko, niin hän on sitä aivan itsekseen.

Tuo asia ei ole hänen omaa syytään eikä kenenkään muun tarvitse siihen ottaa mitään kantaa. Hän ei mitään huumeita ole keneltäkään ostanut, eikä hänellä myöskään ole mitään sen suurempia välien selvittelyjä edessään. Tuolla asialla tarkoitan, että hän on kuitenkin vain omituinen henkilö, joka on mahdolliset tekonsa tehnyt yksinään. Mutta toisin on huumeiden käyttäjän kanssa. Hän on monta kertaa ostanut Huumeita, ja tietää varmasti monia henkilöitä, joilla on jotain salattavaa oman elämänsä kanssa.

Samoin hän on siitä ikävässä asemassa, että tuollaisen henkilön kohdalla on kyse “suurella” joukolla tehdystä rikossarjasta, missä on monissa tapauksissa tehty toistuvia varkauksia sekä ehkä myös ryöstöjä, joissa on joku saatettu hakata hyvinkin pahasti. He ovat joskus sellaisia ihmisiä, että heidän huumemyönteisyytensä takia monet ihmiset saavat todella paljon “kokkelipiimää” kotimaan, kun nämä “onnelliset” sitten esiintyvät televisiossa kertoen, kuinka he ovat saaneet huumeita jossain nuorisotilassa, ja samalla leimaavat noita paikkoja ooppiumiluoliksi,  jolloin tavalliset nuoret eivät niissä uskalla enää käydä, koska niistä niin helposti saa ostaa “mitä vain aineita”, kunhan vain sitten käy kysymässä.

Tämän takia siitä että huumeita käyttänyt henkilö tietää jonkun skitsofreenikon ei ole kenellekään mitään hyötyä, vaan tuolloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että mistä tuo tieto on peräisin? Onko joku sitten jakanut näitä diagnooseja tai lääkärin papereita ympäriinsä. Tuolloin asia pitää tietenkin tutkia, koska jos lääkäri unohtelee papereitaan ympäriinsä, niin silloin tietenkin pitää miettiä hänen suhtautumistaan työhönsä sekä siihen kuuluvaan ohjeistuksen, mikä tietenkin on velvoittavaa tekstiä. Jos ihmiset eivät usko että skitsofrenia on lopullinen diagnoosi, niin he voivat sen kyllä lääkäriltä tarkastaa. On olemassa asioita, joita ei kannata ruveta luulemaan, eikä myöskään se, että diagnoosi on jotenkin harvinainen tee siitä mitään sen vähemmän pätevästi tehtyä tai sen tekijästä vähemmän pätevää kuin muistakaan diagnooseista, mitä poliklinikoilla tehdään.

Ja mitä se sitten muille kuuluu, jos jollakin henkilöllä ei ole samoja lääkkeitä kuin muilla. Vaikka nuo televisiossa pätevät henkilöt sitten yleensä kuittaavat skitsofrenian jollakin kommentilla siitä, että kyseessä on “marginaalinen diagnoosi”, niin  kuitenkin voidaan todeta, että osa näistä ihmisistä käyttävät tuota sanaa yleistävästi puhuessaan psyykkisistä sairauksista. Samoin heistä varmaan olisi mukavaa, jos kaikki ihmiset söisivät samaa lääkettä, jotta apteekista ei omia tabletteja tarvitse lähteä hakemaan, vaan naapurista voi mennä hakemaan lievitystä omaan surkeaan oloon. Näin sitten kaikki ihmiset voivat muuttua “tavallisiksi” henkilöksi.

Tuo on monissa narkomaanien haastatteluissa esiin tullut seikka, että kaikkien ihmisten pitää olla aivan samaa kuin haastateltava, jotta kaikki olisivat aivan samanlaisia kuin hän itse.  Kyseessä on kuitenkin ihan oma diagnoosijoukkonsa, mistä ei juurikaan olla puhuttu julkisuudessa. Kuitenkin tuosta taudista ei juurikaan puhuta missään ohjelmissa, joita televisiossa sitten esitetään, ja joita seurataan kaikella hartaudella lehtiö kädessä ja nenä kiinni ruudussa, jotta yhtään sanaa tuosta ohjelmasta ei jäisi huomiotta. Suurin osa narkomaaneista ei varmaan ole tuolla osoittanut naapureitaan, mutta aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi naapurien vahtiminen saattaa vapauttaa heidät esimerkiksi pahoinpitelyä koskevista syytteistä.  

Miksi ydinonnettomuuksia on salattu? Vai ovatko ne oikeasti edes onnettomuuksia?

Hylätty kaupunki Semipalatinsk 21 Semipalatinskin
ydinkoealueella. 

Kun pohditaan sitä, miksi esimerkiksi Neuvostoliitto on salannut ydinonnettomuuksia, niin tietenkin silloin täytyy muistaa, että tuossa maassa ei ollut koskaan vapaata lehdistöä. Siksi salaaminen onnistui tuossa maassa paremmin kuin lännessä. Esimerkiksi eräässä tapauksessa ydinmateriaalia eli aseisiin varattua plutoniumia tuottavassa laitoksessa oli tuota plutoniumia kaadettu liikaa jollekin alustalle, ja seurauksena oli räjähdys. Se onko laitosten työntekijöitä koskaan muistettu, on jäänyt historian hämärään.

Mutta kun mietitään sitä, että mitä kaikkea esimerkiksi Kylmän Sodan aikaan saatiin, niin ei tämä tiedottaminen myöskään lännessä aivan vapaata ollut. Kun mietitään esimerkiksi CASTLE BRAVO ydinkokeen yhteydessä tapahtunutta japanilaisen kalastusaluksen tapausta, missä ydinasekokeesta lähtöisin olevaa radioaktiivista tuhkaa lensi aluksen päälle, ja sen miehistä poltti itsensä melko pahasti ydinsäteilyn takia, niin silloin kyllä voidaan miettiä, että miten monta ydinonnettomuutta tuota ennen oli sattunut noissa kokeissa. BRAVO oli 1,5 kertaa voimakkaampi, kuin mitä oli aluksi laskettu, joten siksi nämä kalastajat saivat vakavia palovammoja.

Kuitenkin myös läheisten saarten asukkaat saivat osansa radioaktiivisesta tuhkasta. Itse välillä mietin, että olisiko Neuvostoliitto kertonut tuosta tapauksesta? Tai olisiko USA:n asevoimien tiedotuspolitiikka ollut samanlaista, jos säteilyn uhrit olisivat olleet asevoimien henkilökuntaan kuuluvia? Mutta toki Neuvostoliitossa salaattiin paljon asioita, joista olisi pitänyt puhua. Kun Semipalatinskin ydinkoealueella on nyt paljastunut ydinonnettomuus, jossa yli 600 ihmistä sai hoitoa akuutin säteilysairauden takia, ja vertailuksi voidaan sanoa, että Tshernobylissä vastaava luku oli 128, niin uutisessa luki, että ydinkoealue rakennettiin vankityövoimalla.

Silloin tuli mieleeni sellainen asia, että onko Neuvostoliitto käyttänyt vankeja myös koekaniineina ydinkokeissa? Ja mitä tapahtui niille vangeille, jotka tekivät tuon työn, jossa valmistettiin salaisia laitoksia? Pudotettiinko  heidän päälleen ehkä ydinpommi, jolloin noita ihmisiä ei ollut sitten enää olemassakaan, koska he katosivat kaasuja ilmaan, eivätkä he voineet silloin kertoa valtiosalaisuuksia mihinkään. Tuolla tavoin Stalin peitteli rikoksiaan, kuten peitteli myös SS, jonka rikoksia käsitellään tai ainakin ennen käsiteltiin yksipuolisesti sekä intensiivisesti vain sen takia, että Saksa sattui häviämään Toisen Maailmansodan, vaikka toki kuuden miljoonan ihmisen murhaaminen on rikoksena kammottava, ja maailma ei koskaan saa unohtaa holokaustia, mutta samaan aikaan monen muun maan tekemistä “etnisistä puhdistuksista” ei olla koskaan puhuttu.

Näitä maita ovat esimerkiksi Brasilia sekä muutamat muut vastaavat valtiot, joiden toimia ei ehkä koskaan olla puitu oikeudessa. Ja tietenkään myöskään Neuvostoliitto ei Kylmän sodan aikaan ollut kiinnostunut käymään läpi noita Stalinin ajan tekoja, tai ylipäätään oman turvallisuuspalvelun toimia ellei se sitten jotenkin palvellut silloista Kremlin johtajaa ja hänen päämääriään kuten epämiellyttävien kilpailijoiden poistamista turvallisuuskoneistosta. Tuolloin järjestettiin näytösoikeudenkäyntejä, joissa esimerkiksi turvallisuuspoliisin pahamaineinen päällikkö  Lavrenti Berija, tuomittiin kuolemaan ilman että hän pääsi kertomaan tietojaan kenellekään.  Tuolloin saattoi useita Stalinin verikoiria päästä pakoon.

Mutta jostain olen kuullut, että noiden ydinkokeiden yhteydessä tehtiin myös evoluution tutkimusta, missä testattiin säteilyn vaikutusta ihmisen perimään, ja tätä tutkimusta tehtiin lasten kautta. Tuolloin tutkittiin sitä, kuinka paljon valmistuneita lapsia syntyi niille henkilöille, jotka ottivat osaa ydinkokeisiin, ja samalla tutkittiin kumpaan sukupuoleen kohdistunut säteily on vahingollisempaa. Ja samalla testattiin bunkkerin sijoitus-syvyyttä maan sisässä. Eli sitä kuinka syvällä bunkkerin piti sijaita, jotta se suojaisi radioaktiiviselta säteilyltä, jota suuritehoiset ydinaseet lähettivät räjähdyksen yhteydessä.

Kun mietitään USA:n toimia Toisen Maailmansodan jälkeen, niin toki on selvää, että "Operation Paperclip:in" yhteydessä värvättiin myös natsirikollisia. Noiden ihmisten kanssa ei kukaan halua olla missään tekemisissä, mutta puhutaan, että rakettimiesten mukana olisi tullut myös kaasukammioita suunnitelleita henkilöitä, ja eräiden tarinoiden mukaan myös erinäisiin ihmiskokeisiin syyllistyneitä henkilöitä olisi tullut USA:San sodan jälkeen Deepwater projektin yhteydessä. Tuolloin saattoi käydä niin, että Pentagon hankkiutui heistä eroon jonkun ydinkokeen yhteydessä. USA:n liittohallitus oli muuten kerran antanut luvan syöttää lapsille radioaktiivisia muroja, jotta voitiin tutkia ruuan matkaa ruuansulatuskanavassa.

Mutta oletteko koskaan ajatelleet, mitä olisi tapahtunut, jos joku liittoutuneiden kenraali olisi jäänyt kiinni siitä, että hän kaveerasi natsien kanssa, tai ainakaan avoin seurustelu minkään keskitysleirien kauhun kanssa ei ollut asia, millä tuolloin vitsailtiin. Tai noilla asioilla ei vieläkään ole mitään syytä leikkiä eikä niissä ole mitään hauskaa, ja mitä sitten rakettimies olisi tehnyt kaasukammioiden parissa. Olen joskus kuullut, että SS oli ajatellut rakentaa kaasukammioita, missä ruumiit olisi saman tien tuhkattu kammioon asennetun asetyleeniliekkiin perustuvan polttolaitteiston avulla. Tuolloin ei “sonderkommandoja” olisi tarvittu ollenkaan, kun 3500 asteen vaakatasossa oleva asetyleeniliekki olisi polttanut ruumiit sekunnissa tuhkaksi, ja tuo laitteisto piti asentaa eräisiin kaasukammioihin.

Onko vaikeneminen helpompaa kuin asioiden myöntäminen? Kas siinä vasta on pulma, josta voidaan keskustella hyvin vakavasti

Miksi kirjoitan paljon Venäjästä, on kysymys mihin jotkut lähipiirini jäsenet ovat välillä halunneet vastauksen? Syy siihen on se, että Venäjää koskevaa tietoa saa melko helposti Internetistä sekä se, että aina en viitsi kirjoittaa natseista. Ja maidemme suhteet sodan jälkeen ovat melko hyvin dokumentoitu median toimesta, joten niistä asioista sekä suomettumisesta ja poliittisesta pysähtyneisyyden ajasta saa helposti tietoa myös Internetistä sekä tavallisista kirjastoista. Eli tuon ajan mediasta voidaan helposti havaita sen ajan  mediassa työskennelleiden ihmisten asenne Neuvostoliittoa kohtaan.  Samoin Venäjän ja Neuvostoliiton toimista on tehty oikeita tutkimuksia, ja niitä sitten voidaan kommentoida melko turvallisesti, koska esimerkiksi Katynin tekijät ovat tiedossa, ja he ovat kaikki kuolleet. Sen takia ei ole pelkoa siitä, että kukaan tulee kostamaan yhtään mitään. Ilman kritiikkiä ei ole keskustelua, ja siksi tässä tällaisista asioista kirjottelen.

Se että NSA:ta  syytetään jostain asioista kuten salakuuntelusta, niin se saattaa kuitenkin olla niin, että tällaista toimintaa harrastetaan myös muissa maissa, kuten Kiinassa sekä Venäjällä, ja itse olen miettinyt, että kuinka paljon esimerkiksi BND tai Ranskan tiedustelu DGSE harjoittavat tuollaista teletietojen keräämistä. Nämä USA ja Venäjä sentään myöntävät tuon toiminnan, mutta myöntääkö Ranskan tai saksan tiedustelu harjoittavansa samantyyppistä urkintaa kuin NSA? Ja tekeekö se että urkintaa ei myönnetä siitä olematonta? Eli NSA ei ole maailman ainoa elektronista tiedustelua harjoittava virasto, ja urkinta on kuitenkin pikkujuttu verrattuna  esimerkiksi pommi-attentaatteihin.  Kuitenkin Ranska on upottanut esimerkiksi Greenpeacen Rainbow warrior-aluksen, ja tuolloin ei mitään mielenilmauksia näkynyt. Ja kysyykö kukaan muukaan viranomainen maailmassa mitään lupaa yhtään mihinkään telekuunteluoperaatioon, mitä he tekevät?

Sekin olisi mukava tietää, jotta saadaan se oikea kuva tiedon keräämisestä. Mutta palataan taas sitten Venäjän kysymykseen. Venäjä on paljon pinnalla nykyään mediassa, ja siksi sen tilanteesta on hyvä kirjoitella, kun lähteitä löytyy tarpeeksi. Ja tietenkin nuo Stalinin miesten rikokset ovat asioita, joiden kommentoiminen ei häiritse ainakaan nykyisiä oikeudenkäyntejä. Kuitenkin se että myös virallinen lehdistö suhtautuu nykyään Venäjään onneksi  kriittisemmin kuin ennen.

Maassamme on kuitenkin sellainen perinne , että Venäjää koskevaa tietoa ei saa kommentoida. Kuitenkin tuota maata esitetään jonain aggressiivisena supervaltana, jota käytetään hyväksi silloin, kun puolustusvoimat alkavat sitten kutsua miehiä kertaamaan, koska he sillä tavoin oppivat mitä herran pelko oikeasti tarkoittaa. Joten tämän kannan kautta voidaan todeta, että Venäjä on varmasti pelastanut monta maailman johtajaa, koska sen aiheuttama pelko on saanut johtajat kutsumaan miehet aseisiin, jolloin ovat tutkimukset heidän toimistaan jääneet sitten vähän vähemmälle.

Tuon takia se, että Venäjä on naapurimme on ainakin ennen aiheuttanut sen, että esimerkiksi Kekkonen on jäänyt vaille vastustajaa vaaleissa, koska häntä pidettiin itsenäisyyden takuumiehenä hyvien Neuvostojohtajiin kuten Nikita Hrutstseviin sekä Leonid Brezhneviin ja tietenkin Viktor Vladimiroviin  somimiensa  henkilökohtaisten suhteiden takia. Tuota seikkaa sitten korostettiin tuolloin avoimesti mediassa.

Eli tämä ei ole mikään valtiosalaisuus, että Kekkonen hallitsi maatamme vähän niin kuin Neuvostoliiton kortilla, ja aina välillä mietin, että myikö tuolloin Kekkonen tai maamme esikunta esimerkiksi länsimaisia aseita Neuvostoliittoon? Se tietenkin jää vain arvailun varaan, koska tuon ajan sotilaallisia päätöksiä tehneet henkilöt eivät ole enää elossa. Tuon ajan salailu kuitenkin herättää ihmisten mielenkiintoa sekä ruokkii mielikuvitusta erilaisilla teorioilla, jotka joidenkin mielestä varmasti ovat pelkkää ajanhukkaa.

Kuitenkin voidaan sanoa, että noista ajoista kerrotaan erilaisia tarinoita varmaan yhtä paljon kuin Toisen Maailmansodan ajoista, mutta jos tuollaista puolustus- tai aseteknologiaa koskevaa kauppaa on käyty, niin nuo asiakirjat on varmaan joko hävitetty tai myyty tavara on merkitty romuksi, jotta noista asioista ei olisi koskaan kukaan mitään saanut tietää. Enkä usko että Presidentti Kekkonen niitä ainakaan julkisesti olisi hyväksynyt, jos niitä joku olisi sitten levitellyt julkisuudessa. Näet tuolloin oli myös vallalla “poliittinen dementia”, mikä tarkoitti sitä, että jos joku myi länsimaisia aseita tai kieltolistalla olevaa elektroniikkaa itäblokin maihin, niin hän siitä varmasti itse sai vastata, jos sattui kiinni jäämään. Sama koskee myös SUPO:n väitettyä salakuuntelua.

Mitään todisteita siitä että Suojelupoliisi olisi tuolloin 1970 ja -80 luvuilla salakuunnellut ketään ei ole, mutta kuitenkin tuosta asiasta kiertää mitä mielenkiintoisempia huhuja, joista osa varmasti on valetta, tai sitten salakuuntelua on harjoittanut kolmas osapuoli, jota ei koskaan olla varmennettu. Eli tuolloin puhuttiin salaperäisistä “ylimääräisistä johdoista” jossain puhelinkeskuksissa, ja siitä että jostain puhelinkaapista löytyneeseen radiopuhelimeen olisi kytketty  puhelinkaapeleita, mutta silloin asiaa ei juurikaan käsitelty. Mutta tuo toimija on voinut olla esimerkiksi Stasi tai joku yksityisetsivä, joka oli mennyt hiukan liian pitkälle. Tapaus kuitenkin unohtui, ja tuolloin kauan sitten SUPO:a epäiltiin hyvin yleisesti salakuuntelusta, vaikka sen johto kielsi asian.

Kuitenkin saattaa olla niin, että nuo salakuuntelua käsittelevät raportit kirjoitettiin käsin, jotta toimiston kirjoituskoneiden nauhoihin ei olisi jäänyt merkkejä, ja nuo kynällä tehdyt poltettiin sitten käsittelyn jälkeen, jotta tuosta operaatiosta ei olisi jäänyt mitään jälkiä. Mutta tuosta toiminnasta ei ole mitään muuta todistetta kuin joukko huhuja. Eikä ole mitään todisteita, että Kekkonen olisi SUPO:n aikaan käyttänyt tuota organisaatiota oman valtansa pönkittämiseen. Eli hänen valtansa perustui kaiken käsityksen mukaan 1930-luvun asiakirjoihin, tai sitten hän saattoi toki pyytää KGB:n kenraali Vladimirovilta salakuuntelua, joka koskee hänen poliittisia vastustajiaan, mutta se onko näin tehty jää historian hämärään.

Korruption tutkiminen sekä sitä koskeva lainsäädäntö voi muuttua mitättömäksi, jos media asettuu rikollisen puolelle

On olemassa valtioita, joissa korruptiota ei ole siksi, että sitä koskevaa lainsäädäntöä ei ole ole olemassakaan. Tai tarkemmin sanoen tuota lainsäädäntöä ei valvota. Tuolloin tietenkin viranomaiset saavat siellä tehdä mitä heitä huvittaa. Mutta sitten tietenkin on valtioita, joissa tiedotusvälineiden avulla kerrotaan ihmisille, että valtiossa ei edes kukaan halua mitään korruptiota koskevia tutkimuksia. En tiedä mihin kategoriaan kuuluu sellainen tapaus, missä tiedotusvälineet tai tiedotusvälineiden edustajat vihjailevat siitä, että esimerkiksi jos poliisimiehen haastaa oikeuteen, niin siitä sitten seuraa ikävyyksiä tuolle jutussa syyttäjänä tai kantajana olevalle henkilölle.

Se että julkinen sana sekä vapaa lehdistö ovat sananvapauden takuumiehiä, ei välttämättä kuitenkaan toteudu edes Suomessa. Lehtimiehet ovat omien työnantajiensa palveluksessa aivan kuten muutkin ihmiset, ja silloin tullaan siihen tilanteeseen, että päätoimittaja voi poistaa jutusta melko paljon “epäasiallisia” kohtia. Se mitä tuo sana “epäasiallinen”  sitten tarkoittaa, jää jokaisen ihmisen oman päättelykyvyn ja mielikuvituksen varaan.  Ja ainakin Kekkosen aikaan oli tapana se, että tiedotuksessa piti noudattaa tiettyä politiikkaa, mikä ei välttämättä ollut aivan sitä, mitä voidaan totuudeksi kutsua.

Tuolloin oli tapana se, että Neuvostoliittoa kumarrettiin, ja tuolloin oli tapana se, että median oli ikään kuin korostettava neuvostojärjestelmän hyviä puolia. Jos sattui käymään niin, että media sitten ei muistanut kumartaa Kekkosta sekä muuta ulkopoliittista johtoa, niin silloin kävi niin, että kyseinen toimittaja sai nuhteet sekä menetti sotilasarvonsa eikä enää voinut käyttää Puolustusvoimien kuvamateriaalia omissa lehtijutuissaan.

Lehdistön sekä median ongelma on siinä , että myös toimittajat ovat ihmisiä, joiden mielipiteitä sekä asenteita ei välttämättä voi mitenkään peitellä. Samoin lehtimiesten kohdalla ongelma on siinä, että heillä ei ole välttämättä samaa koulutusta kuin tutkijoilla tai poliisimiehillä,  jotka saattavat lukea hyvinkin traumaattisia tapahtumia käsitteleviä artikkeleita sekä raportteja koko päivän.

Tämä tietenkin ikään kuin tekee ihmisestä tunteettoman, mutta toisaalta ammattimaiset tutkijat eivät saa osoittaa tunteitaan, koska jos esimerkiksi sotarikoksia tutkiva henkilö paljastaa tietävänsä jostain verilöylyistä väärässä paikassa, niin silloin hänestä ei ehkä ole mitään hyötyä yhtään kenellekään. Sama koskee tietenkin myös poliiseja, jotka tutkivat normaaleja rikoksia joko normaaleja menetelmiä tai soluttautumista käyttäen. Jos henkilö ei omaa epäilevää ajattelutapaa, niin hän saattaa silloin uskoa, että virkamerkki, tai joku muu vastaava asia tekee ihmisestä syyttömän tai syyllisen. Se onko esimerkiksi kiduttaja mafian vai jonkun maan viranomaisten palveluksessa, on tietenkin teon tapahtuessa melkein sama asia, mutta myöhemmin tuo asia saattaa muuttaa koko tapauksen luonteen.

Mikäli kidutus tai muu vastaava ihmisoikeuksia loukkaava teko tapahtuu valtion edustajan toimesta, niin silloin kidutettua saatetaan myöhemmin syyttää tekaistuista rikoksista. Toki eräs Lavrenti Berija säädätti Neuvostoliitossa lain kidutuksen kieltämisestä, kun Stalin alkoi käydä vanhaksi. Tuolla tavoin NKVD:n pahamaineinen päällikkö varmasti yritti, että hän ei joutuisi kokemaan niitä kauhuja, mitä vangit kokivat hänen vankiloissaan.

Tai hetkinen Berija ei varsinaisesti ollut NKVD:n päällikkö eikä tuo virasto koskaan tappanut ketään, vaan nuo pahamaineiset “puhdistajat’” työskentelivät MGB-nimisessä laitoksessa. Ja Berija oli tietenkin MGB:n päällikkö. Toki myös hallituksia vastustavat sissit ovat välillä harrastaneet kidutusta. Ja esimerkiksi joissain maissa on käynyt niin, että ensin hallituksen miehet ovat kiduttaneet vankeja, ja sitten vallan vaihduttua he ovat itse joutuneet kidutettaviksi. Toisaalta en tiedä miksi sellaista tilannetta sanotaan, missä työmaalla joku sidotaan tuoliin, ja kuumaa pikeä kaadetaan saappaan päälle.  

Tai sitten voi käydä niin, että esimerkiksi organisoidun rikollisuuden jäsen esiintyy poliisina. Yksikin poliisi joka työskentelee rikollisten laskuun voi tehdä todella pahaa vahinkoa nimenomaan poliisin tutkimuksille. Mutta melkein yhtä pahaa jälkeä tekee se, että lehdistö avoimesti asettuu rikollisten puolelle, ja käyttää jatkuvasti palstatilaa esimerkiksi jengipomojen tai väkivaltarikollisten puolustamiseen. Se että oikeudenkäyntejä käydään oikeussaleissa eikä lehtien sivuilla on tuolloin ilmeisesti jäänyt joltain huomioimatta. Samoin se että jokainen puolustuksen esittämä todiste esitetään vapauttavana todisteena on todella ikävä asia. Tuolloin voidaan muistella “Tosi-TV” sarjaa, joka tunnetaan nimellä “Tapaus Aarnio”, jota seurattiin tiedotusvälineissä sillä tavoin, että jokainen puolustuksen esittämä fakta sitten oli “se juttu”, mikä vapauttaa tuon syytetyn. Silloin voidaan puhua siitä, että osa noista jutuista oli varmasti kirjoitettu todistajien painostamiseksi.

Kuitenkin lehtijuttujen määrä sitten paljasti, että Aarnio oli ikään kuin pilottikokeilu, jolla sitten haettiin rajoja sille, mikä oli poliisille sopivaa toimintaa, ja ehkä oikeutta toimia esimerkiksi henkivartijana vapaa-ajallaan. Se kuitenkin mahdollistaa myös sen, että poliisi voisi ottaa lahjuksia työssään, ja se mikä tässä tapauksessa sitten pisti silmään oli lehdistön kääntyminen lakia vastaan, eli sekä Aarnion että norjalaisen massamurhaajan Breivikin tapauksessa on ollut huomattavaa se, että lehtimiehet kääntyvät rikollisen puolelle, ja ikään kuin ihailevat häntä. Samoin esimerkiksi “skin-partioita” on maassamme jostain syystä sitten ihannoitu ikään kuin ne olisivat hyväksytty tapa hoitaa asioita.

UCAV:it sekä niiden muodostama uhka kansalliselle turvallisuudelle

UCAV:t eli taistelulennokit ovat nykyään erittäin haluttuja välineitä, joiden avulla voidaan vihollista häiritä sekä sen avainkohteita tuhota johtohenkilöitä surmata melko pienellä panostuksella. Se että 300 euron hintaisen lennokin alasampumiseen käytetään 3,4 miljoonan euron ohjuksia ei varmasti ole mitään kustannustehokasta toimintaa. Ja noiden pienten lennokkien hankkiminen on melko helppoa, ja niiden muuttaminen aseeksi on vielä helpompaa, kuin ihmiset luulevat.

Tuollaiseen pieneen lelukaupasta ostettuun helikopteriin voidaan helposti asentaa konepistooli, jonka laukaisu voidaan hoitaa kauko-ohjatulla vinssillä, joka vetää liipasinta taakse. Tai sitten niihin voidaan kiinnittää dynamiittipötkö tai ontelopanos. Jos tuollaisiin välineisiin ei osata varautua, niin silloin voi edessä olla hyvin vakavia asioita. Se että tuollaisia välineitä on helppo hankkia tekee tuosta välineestä pelottavan.

Niitä voi kuka tahansa hankkia käyttöönsä, joten tuollainen riski pitää huomioida myös lainvalvonnan kannalta, koska ne aiheuttavat riskin esimerkiksi huumeita koskevien ratsioiden kannalta. Näet myös rikolliset voivat helposti valvoa ympäristöään tällaisten välineiden avulla, ja esimerkiksi saada tällaisten pienten lennokkien avulla tietoa siitä, onko poliisi lähestymässä heidän päämajaansa tai miksi tätä paikkaa nyt sitten sanotaankaan.

Tai sitten he voivat hyökätä kilpailijoiden tai lainvalvojien kimppuun taistelukäyttöön muunnettujen nanohelikopterien avulla. Kyseisten välineiden avulla voidaan kuitenkin etsiä ihmisiä ruohikosta. Niihin voidaan asentaa infrapunakamera, ja jos niissä on GPS-laite, niin ne voivat haravoida melko laajoja alueita ja koska niitä voidaan toimittaa operaatioalueelle todella paljon, niin niiden sensorit kattavat erittäin suuren alueen, ja näillä välineillä voidaan etsiä myös radioaktiivisia aineita tai myrkkyjä maastosta, Tuolloin ne voidaan varustaa esimerkiksi hermokaasun tunnistimilla sekä gammakameroilla.

Ne voivat tehokkaasti etsiä esimerkiksi tarkka-ampujia maastosta, ja niiden varusteisiin voi kuulua myös etälamaajia, joiden avulla kohde tainnutetaan, jotta SWAT voi sitten pidättää tuon henkilön. Nämä UCAV:t voivat partioida pareittain, jolloin toisessa on tappava varustus, ja toinen taas käyttää etälamaajaa sekä ehkä myös kyynelkaasukranaatteja, jonka tehtävä on sokaista ampujaa.  Ja niitä voidaan myös käyttää yhdessä esimerkiksi raatoja etsivien eläinten kanssa.

Tuolloin vaikkapa raatokärpäsiin voidaan kiinnittää RFID-tunnistin, jonka avulla tuon hyönteisen lentoa voidaan seurata. Tuon sirun kiinnittäminen hyönteisen kilpeen tapahtuu samanlaisella laitteella, kuin millä mikropiirejä ladotaan piirilevyille. Sitten noita merkittyjä raatokärpäsiä seuraa pari nanorobottia, joiden kolmiomittaimet sitten havaitsevat niiden liikkeet, ja kun nuo kärpäset laskeutuvat johonkin, niin nämä helikopterit sitten käyvät katsomassa noita paikkoja.

Syy miksi raatokärpäsiä on valjastettu ihmisten avuksi, on se että ne löytävät tehokkaasti luonnonsuojelualueelle jääneitä raatoja, ja sama koskee myös korppikotkia. Korppikotkat voidaan varustaa GPS-pannoilla, jonka avulla sitä seurataan, ja kun se laskeutuu, niin silloin UAV-käy tarkastamassa paikan. Tai sitten tuo lintu opetetaan pudottamaan tuo paikannusväline raadolle, jotta se sitten löytyy. Ja voidaanhan tuon linnun pantaan kiinnittää myös actionkamera, jolla sen toimintaa voidaan taltioida. Jos lintu sitten havaitsee mielenkiintoisen raadon, niin puistonvartijat voivat sitten käydä sen tarkastamassa, kunhan vain merkitsevät sen paikan. Ja nuo isot linnut voidaan opettaa etsimään myös jäteöljyä sekä muita vastaavia asioita, kuten räjähteitä sekä huumeita.

Samoin hyönteisiä kuten torakoita sekä erilaisia pistiäisiä voidaan kasvattaa lakassa, missä on muoviräjähdettä tai huumeita, ja sitten ne oppivat etsimään noita aineita. Pieniä jyrsijöitä voidaan myös opettaa etsimään räjähteitä. Näin ne voivat viedä vihollisen ammusvarastoon tunnistimen, joka auttaa täsmäpommin ohjaamista kohteeseen.

Nanohelikopterit voivat kommunikoida satelliittien välityksellä jopa Atlantin tuolla puolen olevien komentokeskusten kanssa,  ja niissä istuvat ohjaajat sitten voivat käyttää näitä aseistettuja nano helikoptereita esimerkiksi salamurhien suorittamiseen. Tuollaisia UCAV voidaan pudottaa kohdealueelle vaikka maapallon kiertoradalla olevista satelliiteista, ja niiden olemassaoloa ei ehkä huomata, ennen kuin on liian myöhäistä.

Koska niissä käytetään konepistoolia tai muita jalkaväen asetta, niin silloin väkivaltaista tekoa ei heti osata ehkä epäillä miksikään lennokkien tekemäksi toimenpiteeksi. Ja jos lennokit tuhoavat itsensä operaation jälkeen, niin niitä ei ehkä koskaan löydetä. Nämä lennokit voidaan toki varustaa risiininuolia ampuvilla ilmakivääreillä tai 22.cal aseilla joista lähtevät nuolet tai luodit sitten sulavat ihmisen elimistössä, joiden avulla voidaan suorittaa salamurhia, joista ei välttämättä jäädä koskaan kiinni. Tai ainakaan 1970-luvulla ei jääty kiinni, mutta nykyään tilanne on aivan toinen, ja pieniäkin risiinimääriä voidaan eristää ihmisen elimistöstä.

Toki risiini voidaan toimittaa kohteeseen sprayna, tuolloin olisi kyse vain viritetystä sekä samalla laittomasta kyynelkaasuaseesta, ja voihan toki VX:n kaltaisia hermokaasuja suihkuttaa tuollaisen nanohelikopterin avulla kohteeseen. Tällaisten laitteiden aiheuttama uhka on todellinen, ja niiden torjuntaan pitää kaikkien asevoimien varautua, ja onneksi nämä nanohelikopterit voidaan pudottaa tavallisilla haulikoilla. Aikoinaan tyrmätty haulipanoksia ampuva konekivääri voisi toimia todella hyvin tällaista uhkaa vastaan. Tai sitten 20 mm. konetykki voidaan varustaa haulipanoksilla, jolloin se varmasti peittää suuren alueen taivaasta hyvin tehokkaasti.

Ja toki UCAV voidaan torjua tehokkaasti myös EMP-aseilla, joiden ansiosta ne saadaan ehjänä maahan, ja noista laitteista voidaan ottaa myös DNA- ja muita näytteitä, jotta niiden rakentajat saadaan selville. Samoin voidaan kehittää vasta- UCAV:ia joiden kohteena olisivat toiset lennokit, ja yksi tehokkaimmista laitteista voisi olla UCAV, missä on kaksi sähköjohtoa, joihin johdetaan korkeajännitteinen sähkövirta, mikä sitten saa kohteen tietokoneen kärähtämään. Ja tietenkin myös esimerkiksi mikroaaltoon perustuvat suojelujärjestelmät ovat tehokkaita, kun esimerkiksi väkijoukkoa suojellaan tuollaisilta välineiltä. Ne ovat oikeastaan suppiloita, joiden pohjalla on mikroaaltolaite, joka lähettää taivaalle säteilyä, ja joilla sitten saadaan tuo lähestyvä helikopteri putoamaan.

https://www.youtube.com/watch?v=SNPJMk2fgJU

Kukaan ihminen ei ole automaattisesti viaton, ja kaikki ihmiset kykenevät pahaan (Muistakaa että Lucifer oli langennut enkeli)

Kukaan ihminen ei ole oikeasti viaton, ja varsinkin naiivi ihminen kykenee äärimmäisiin tekoihin, kuten välillä olemme lehdistä saaneet lukea. On ihmisiä jotka eivät koskaan edes uskalla epäillä jotain muuta henkilöä, koska tämä on hänelle jonkinlainen idoli tai kristushahmo. Tämän takia miljoonat ihmiset maailmassa joutuvat lähes käsittämättömien vedätysten kohteeksi, ja he saattavat maksaa todella suuria rahasummia, koska menevät luottamaan johonkin "entiseen koulukaveriin", joka tietää loistavan liikeidean. Sitten nämä henkilöt perustavat kommandiitti- tai avoimen yhtiön, minkä jälkeen toinen yhtiömiehistä sitten lähtee ostelemaan BMW:tä yhtiön laskuun, ja seurauksena on se, että molemmat joutuvat maksamaan todella paljon tästä toisen henkilön ajattelemattomuudesta.

Kommandiittiyhtiöissä on joskus käynyt niin, että "äänetön yhtiömies" on sitten mennyt takaamaan noiden vastuunalaisten yhtiömiesten lainoja, ja sitten on käynyt niin, että nämä sankarit ovat sitten jääneet tälle henkilölle velkaa koko omaisuutensa. Tuolloin kyseinen "äänetön yhtiömies" on esimerkiksi rahoitusta antaen tullut mukaan yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että tuo henkilö on ikään kuin imenyt yhtiön kautta noiden onnettomien rahat ja muun omaisuuden. Kommandiittiyhtiöissä sekä avoimissa yhtiöissä on lakin kirjattu sellainen pykälä, että niissä henkilöt ovat omaisuudellaan vastuussa yhtiön veloista, ja yleensä ei olla tajuttu, että tuo vastuu koskee myös toisen henkilön tekemää velkaa.

Pahin tilanne tulee eteen silloin, kun toinen on kyennyt salaamaan yhtiön tileistä yhden, ja sitten mennyt ostamaan sen BMW:n, ja jos tilauksia ei sitten tule, niin ulosottomies seisoo molempien henkilöiden ovella. Kuitenkin tällaisesta asiasta selviää usein rahalla ja luottotietojen menetyksellä. Huijari vedättää aina sillä, että hän väittää toisen olevan "ystävä", ja sitten seuraa pieni litania siitä, kuinka toiseen henkilöön pitää voida luottaa. Kun eteen tulee sitten sellainen tilanne, missä toinen henkilö suhtautuu sokean luottavaisesti esimerkiksi lääkäriin, niin silloin tulee eteen vaaratilanne, missä joku asiaan kuulumaton henkilö päättää hankkia lääkärintakin, ja sitten hän voi yllyttää tätä naiivia ihmistä antamaan esimerkiksi syanidia jollekin uhrille. Huijari tai kaksinaamainen valehtelija pelaa aina sillä, että hän vetoaa toisen luottamukseen.

On muka "epähienoa" kun toinen ihminen ottaa taustoista selvää, kun hän ottaa toisen henkilön yhtiönsä osakkaaksi. Terve epäilys ei ole rikollista, ja tällä tarkoitan sitä, että onko joku puliukko esimerkiksi sellainen ihminen, että hänen tarjoamastaan pullosta menisi kukaan ottamaan huikkaa, vaikka hän sitä tarjoaisi. Rikollisen tuntee siitä, että hän kieltää epäilemisen, ja koskaan ei hänellä ole mitään muuta tapaa toimia kuin hänen omansa. Kaikki jotka puhuvat häntä vastaan ovat "salaliittoteoreetikoita" sekä vähän tyhmiä ihmisiä, joiden olisi aina vain kannattanut pitää suunsa kiinni, kun "tasan eivät käy onnen lahjat tässä maailmassa".

Kun puhutaan esimerkiksi ihmisten idoleista sekä heidän vaikuttimistaan, niin silloin tietenkin moni näkee tällaisen ihmisen pelkästään kristushahmona. Kun mietitään Martin Luther King Jr:ä, niin hän saattoi olla amerikan mustille joku vapauttaja, joka sitten sai toiminnallaan rotuerottelun loppumaan USA:n etelävaltioissa. Kuitenkaan mikään jengipomo Los Angelesissa ei ole sama asia, kuin Martin Luther King, mutta hän mielellään haluaa samaistaa itsensä tuohon vähemmistöjen oikeuksien puolustajaan.

Kun tuon jengipomon kotiin tehdään sitten ratsia, missä etsitään huumeita, niin hän ryhtyy varmasti kysymään, että "onko Martin Luther King huumekauppias?". Tuolloin jengipomo kuitenkin unohtaa sen, että hän ei ole mikään Martin Luther King,  tai ehkä hän on sitten muuttanut nimensä "Martin Luther Kingiksi". Kun puhutaan totuudesta, niin varmasti olemme kuulleet termin "vaihtoehtoinen totuus", mikä tietenkin kuulostaa hyvältä mediassa.

Kuitenkin voidaan sanoa, että vaikka maailmassa tuntuu olevan vain yksi totuus, niin silloin tietenkin unohtuu sellainen asia, että se mikä aluksi on mustavalkoista saa varmasti lisää ulottuvuuksia sekä"värejä". Kun puhutaan vaikka Auschwitzistä, niin tietenkin sen vartijat osallistuivat sotarikokseen, mutta niin osallistuivat myös sen Kapot eli luottovangit, jotka myös hakkasivat muita vankeja sekä tekivät muitakin asioita, kuten lähettivät vankeja kaasukammioihin tekemällä vartijoille tekaistuja ilmoituksia siitä, että vangit eivät totelleet häntä. Kun toinen henkilö on eri mieltä jostain asiasta, niin silloin tietenkin hänet on helppo leimata salaliittoteoreetikoksi.

Kun pahuutta pohditaan tarkasti, niin pitää muistaa sellainen asia, että Lucifer, joka on pahan ilmentymä on Raamatun mukaan langennut enkeli. Tuolla tarinalla on kuitenkin sellainen aspekti, että sen tarkoitus on opettaa, että paha tulee aina viattomana olentona paikalle. Hän on olevinaan jotenkin "reppana", jotta hän pääsisi ihmisten lähelle, ja sitten tuo henkilö aloittaa "trollaamisen", eli hän saattaa muuttaa koko yhteisön huumekauppiaiden temmellyskentäksi. Tuon takia pitää aina muistaa se, että todellinen kiusaaja peittää tekonsa viattomuuden kaapuun, ja tällä hän saa muut uskomaan itseensä, ja ottamaan esimerkiksi kerhotilaansa jotain laatikoita, missä on huumeita. Ja lopulta tuo henkilö sitten pettää kaverinsa, ja esimerkiksi ilmiantaa heidät poliisille, päästäkseen noista ihmisistä sitten eroon sekä laittaakseen heidän päälleen omia rikoksiaan.

Mars ja sen salaisuudet eli miksi näitä kuvia salataan?

Olemme taas pääseet niihin paljon puhuttuihin "Marsin aikakirjoihin", joita kaksi tämän tekstin lopussa olevaa videota esittelee oikein auliisti. Kun noissa filmeissä olevista objekteista keskustellaan, niin silloin tietenkin kaikki me varmasti toivoisimme niiden olevan luonnonmuodostumia, mutta asia ei aivan näin yksinkertainen ole. Nämä objektit eivät kuitenkaan välttämättä ole mitään "marsilaisen sivilisaation" tuotteita, vaan ehkä ne sittenkin ovat ihmisten tekemiä. Neuvostoliitto sekä USA suunnittelivat Kuulennon jälkeen Mars-lentoa, mutta tuo ohjelma sitten peruttiin. Syynä olivat tekniset vaikeudet, eli Neuvostoliitolla oli vaikeuksia N-1-raketin kanssa, joka räjähti Baikonurissa vuonna 1972.


Tuo raketti oli Neuvostoliiton avaruusohjelman kannalta erittäin tärkeä, koska sillä piti viedä kiertoradalle tuon maan Mars-lentoja varten valmistama NERVA:a muistuttava ydinraketti, joka sitten piti panostaa Maan kiertoradalla, ja sitten se olisi kytketty Proton-raketilla laukaistuun miehitettyyn moduuliin, joka oli samantyyppinen kuin Saljut:issa käytetty paineistettu kapseli, ja sitten miehistö olisi toimitettu alukseen Sojuz-kapseleilla. Kun puhutaan Marsista sekä miehitetyistä lennoista sinne, niin silloin tällöin mieleeni tulee muistoja siitä, että NASA suunnitteli 1980-luvulla Mars-lentoja, jotka olisi tehty NERVA-ohjelman raketeilla. Miehitetty tento tälle planeetalle kestää todella pitkään verrattuna lentoon Kuuhun, ja tietenkin tuolloin pitää Marsissa olla tilaa, missä miehistö voi oleskella. Tuo "mars-asema" olisi suunnitelmien mukaan valmistettu puhallettavista rakennelmista, ja siellä olisi käytetty ydinreaktoria energian tuotantoon.

Nuo puhallettavat rakennelmat olisivat muistuttaneet tavallisia kuplahalleja, mutta ne olisi tehty vahvemmasta materiaalista, ja niiden seinät olisivat olleet kaksikertaista mylar-kevlar-komposiittia, mikä olisi suojannut miehistöä mahdollisilta meteoriittien törmäyksiltä. Koska Marsin kaasukehä on niin ohut, niin silloin piti NASA:n insinöörien oli varmistettava, että asemassa oleva vuoto ei sitten aiheuttaisi vaaraa miehistölle, joten siksi he tekivät kaikkensa asioiden sujumiseksi täysin oikein. Kuitenkin 1980-luvuksi suunniteltu lento peruuntui budjettien takia, ja siksi NASA tai Neuvostoliiton avaruusvirasto saattoivat lähettää tuonne Marsiin tarvikkeita valmiiksi, jotta lento olisi onnistunut.

Kuitenkin kun lento sitten peruttiin, niin nuo esineet saatettiin vain jättää tälle planeetalle. Osa noista Marsin pinnalta löydetyistä esineistä varmasti ovat peräisin epäonnistuneista luotaimista, jotka ovat murskautuneet planeetan pintaan, koska niiden laskuvarjo on liian pieni. Osa noista kuvista saattaa olla peräisin esimerkiksi halleista, joissa noita välineitä kokeiltiin, ja osa kuvista taas on photoshopattu, mutta saattaa olla niin, että avaruusvirastojen työntekijät ovat testanneet myös esimerkiksi hiirten selviämistä tuolla planeetalla, jotta saadaan tutkittua mahdollista biologista uhkaa, minkä lentäjät ehkä kohtaisivat Marsissa.

Tuollaisia kokeita varten rakennetaan usein halleja, joissa simuloidaan kohteessa olevia olosuhteita, jotta voidaan todeta, että muuttuuko eläimen aggressiivisuus tuossa ympäristössä.  Mutta tietenkin suuri osa niistä varmaan on photoshopin avulla tehtyjä. Tai sitten simulaatiohalleissa otettua kuvaa noista hiiristä on päätynyt Internetiin, mikä tietenkin on mahdollista. En kuitenkaan usko, että noita olioita on Marsiin päästetty, koska ne likaavat tuon planeetan, ja tekevät biologiset kokeet planeetan pinnalla marsista päin katsottuna endeemisen elämän etsimiseksi mahdottomiksi.

http://www.express.co.uk/news/science/621513/Forget-mouse-Mars-monkey-found-Red-Planet-NASA-UFO-Sightings-Daily-Scott-Waring

Tällaisia ovat esimerkiksi Neuvostoliiton Mars-sarjan-luotaimet, joita kohtasi oikea epäonnen suma, ja sen takia Viking I-luotaimesta tuli ensimmäinen alus, joka otti kuvia Marsin pinnasta.Tai sitten nämä oudot esineet ovat peräisin kokeista, joita tehtiin turvallisen Mars-lennon varmistamiseksi. Mars-ohjelmien peruuntuminen johtui paitsi budjeteista, niin myös turvallisuudesta, ja itse olen ajatellut, että jos nuo NASAN tai Neuvostoliiton avaruustutkimusta harjoittavien virastojen työntekijät olivat laukaisseet esimerkiksi astioita Marsiin ilman lupaa, ja ohjelma olisi peruttu, niin he eivät ehkä tätä asiaa olleet maininneet poliittisille päättäjille, ja ehkä näille "luurangoille" löytyy myös luonnollinen selitys. Eli saattoi olla niin, että jonmpi kunpi virastoista laukaisi Marsiin joitain orankeja tai vastaavia kädellisiä, joiden avulla olisi simuloitu avaruuslennon vaikutusta ihmisiin, mutta kun hypoteettinen alus sitten laskeutui, niin silloin tapahtui ehkä sellainen asia, että sen alla aukeni hiilidioksiditasku, ja sitten tuo kapseli putosi siihen.

https://www.youtube.com/watch?v=U-8KBJfEa5Y&index=2&list=TLGG3m_vpgjz4TMyNzAzMjAxNw

https://www.youtube.com/watch?v=KdeE3Rf4xk8&list=TLGG3m_vpgjz4TMyNzAzMjAxNw