Hollannin painajainen: terroristien hyökkäys sen patorakennelmia vastaan

Ydinkoe Tyynellä valtamerellä
("Redwing Seminole")

Kaikki me olemme joskus lukeneet kirjoja, joissa tehdään asioita, jotka ovat kamalia.  Kaikkein pahin asia sitten on se, että esimerkiksi terroristit lukevat samoja kirjoja, ja siitä sitten voidaan tietenkin päätellä heidän ammentavan ideoita omiin toimiinsa noista mielikuvitukseen perustuivista kirjoitelmista, joita myydään ehkä jossain kioskissa. Kuitenkin tuollaiset terroristit varmasti ottavat kirjoista sekä elokuvista mallia, kun he alkavat tehdä suunnitelmia, millä nämä hiukan erilaiset ihmiset pääsevät julkisuuteen, ja tietenkin terroristien motiiveista tärkein on saada julkisuuteen heidän omia aatteitaan kuten pyhää sotaa, joiden puolesta he ovat valmiit tappamaan tai jopa itse kuolemaan.

Valmius uhrautua eli se että nuo fanaatikot eivät epäröi surmata itseään iskun yhteydessä, tekee niistä väkivallan työkaluksi ottaneista ihmisistä erittäin vaarallisia henkilöitä, joiden ainoa päämäärä on päästä paratiisiin. Yksi terroristien kohde saattaisi olla esimerkiksi Hollannin polderi-patorakennelma, johon asennettu räjähde voisi aiheuttaa valtavaa tuhoa tuossa maassa, josta suuri osa on veden alla. Kun tuollainen erittäin voimakas räjähde räjähtää esimerkiksi Ijisselmeerin padon sulkuportissa, niin tuiloksena voi olla erittäin vaarallinen tilanne, jossa Amsterdam voisi jäädä veden peittoon.

Tuollainen panos voisi aiheuttaa myös valtavan voimakkaan myrskytulvan kaltaisen tilan, jos se pystyy tuhoamaan itse patorakennelmaa. Tuolloin terroristit voisivat käyttää erittäin voimakasta FAE (Fuel Air Explosive)-panosta, joka voidaan rakentaa vaikka propaania tai muuta nestekaasua kuljettavasta rekasta, jolloin tuollainen panos aiheuttaa valtavan paineaallon, joka voi olla hyvin tuhoisa erittäin laajalla alueella. FAE-panosten tehosta kertoo jotain sellainen asia, että USA:n asevoimien käytössä olleet FAE-panokseen perustuvat “Frag-käsikranaatit” ovat tappavia jopa 30 metrin säteellä, ja nuo kranaatit aiheuttivat omille joukoille tappioita, kun niiden vaikutusta ei tunnettu. Ja tuolloin oli kyse siis käsikranaatista, joka oli täytetty propaanilla, ja joka siis kannettiin vyössä kuten muitakin kranaatteja.

Mutta jos terroristeilla on suhteita, niin he voivat saada käyttöönsä SADM (Special Atomic Demolition Munition) ydinräjähteen, jolla he sitten voivat aiheuttaa laajoja tuhoja koko polderi-järjestelmälle. Vaikka SADM mielletään usein erittäin pienellä teholla varustetuksi  atomi-räjähteeksi, jonka teho on vain 1-3 kilotonnia, niin kuitenkin tuollainen ase voi olla myös hyvin tehokas.  Vuonna 1956 USA:n asevoimat suoritti ydinkoe-sarjan, nimeltään “Operation Redwing”, ja sen kuudes testi koodinimeltään “Redwing Seminole” on sikäli mielenkiintoinen, että siinä 40 kilotonnin ydinpommi laukaistiin vedellä täytetyssä säiliössä, ja sen takia tämä koe ehkä kiinnostaa strategisia suunnittelijoita, jotka vastaavat SADM:ien rakennesuunnittelusta.

Näet vesi peittää erittäin tehokkaasti radioaktiivisen sätelynlähteen, ja sen takia voidaan ajatella, että terroristit ehkä sitten yrittävät ajaa maahan ydinpommin, joka on asennettu vedellä täytettyyn säliövaunuun, jolloin aseen olemassaolo on vaikea havaita. Se mikä tekee ydinpommista vaikeasti havaittavan on se, että tuon pommin radioaktiivinen boosteri-osa tai siinä oleva radioaktiivinen materiaali voidaan jakaa hyvin pieniin kappaleisiin, ja mitä pienempi on radioaktiivisten kappaleiden koko, niin sitä pienempi on sen lähettämä radioaktiivisen säteilyn määrä. Ja sitten kun ase laukaistaan, niin silloin ajopanokset vain työntävät nuo kappaleet toisiaan vasten.

Tuolloin voidaan käyttää moninkertaista imploosio-palloa, jossa on useita kerroksia plutoniumia, joka sitten sorretaan kasaan. Tai sitten voidaan käyttää sekä tykkilaitteen että imploosio- eli pallomaiseen rakenteeseen perustuvan ydinpommin yhdistelmää, missä pienen ydinpommin viereen on laitettu U-238 sauva, joka sitten lisää fissioon osallistuvan aineen määrää, kun tuo kappale sitten sieppaa tuosta ydinfissiosta lähteviä neutroneja, jotka muuttavat sen Pu-239:i. Impoloosiomekanismi on siis pallomainen kappale, jossa on kaksi sisäkkäistä plutoniumista tehtyä palloa, joista ulompi sitten laukaisun hetkellä puristetaan  puristetaan sisempää palloa vasten, ja tuo pallo on asemoitu toisen pallon sisään niin, että se on tarkalleen pallon keskellä.

Kyseisen välineen asemointi tapahtuu useimmiten nailonilla, ja tässä prosessissa pitää muistaa sellainen asia, että jos kappaleet koskettavat toisiaan ennen aikojaan, niin silloin seurauksena on ydinräjähdys.  Pallorakenteen käyttö pommeissa  johtuu  siitä, että noiden kappaleiden liikkuminen toisiinsa nähden on tällöin estetty, ja se tekee imploosiomekanismia käyttävästä  pommista turvallisemman kuin tykkilaitteesta, joka voi laueta yllättäen, jos nuo pommissa olevat kaksi radioaktiivista kappaletta  koskettavat toisiaan esimerkiksi kuljetuksen aikana.

Tietenkin imploosio-pommin etuna on se, että ase voidaan varastoida käyttökunnossa  eli kappaleita ei tarvitse silloin kiinnittää pommiin, kun pommikone lähtee partioimaan. Ja varsinkin laskeuduttaessa on turvallisuus parempi, koska pommikone joutuu noissa operaatioissa laskeutumaan pommit kiinnitettyinä. Mutta “imploosiopallon” ongelma on sellainen, että kun tuo sortaminen tapahtuu, niin silloin pitää hyvin voimakkaan räjähteen painaa tuo ulompi pallo nailonin läpi, jotta se voi sitten  koskettaa tuon pallon keskellä olevaa kappaletta aiheuttaen ydinräjähdyksen.  Kuitenkin voidaan sanoa, että nuo terroristit eivät varmaan omaa sellaisia suojajärjestelmiä, että heidän olisi mahdollista tehdä oikeaa ydinpommia turvallisesti, vaan he ehkä sitten saisivat säteilymyrkytyksen noita kappaleita käsitellessään.

Mutta ehkä joku fanaatikko ei siitä välitä, vaan ajattelee palvelevansa aatettaan rakentaessaan tuollaisen välineen. Tai sitten hän ehkä ottaa tuollaisen plutoniumin haltuunsa ja jauhaa sen jollain viilalla, minkä jälkeen hän sitten mielessään  liuottaa tuon jauheen jonkun kaupungin vesijohtoon tai laukaisee dynamiittia noiden hiukkasten ympärillä, jolloin kyse on “likaisesta aseesta”, jonka ainoa tarkoitus on levittää radioaktiivista säteilyä ympäriinsä. Näet tutkimattomia ovat fanaatikkojen mielenliikkeet,  ja noiden miesten ainoa haave on päästä paratiisiin pyhässä sodassa, ja siksi he voivat tällaista sitten tehdä.

http://hollanninpainajainen.webnode.fi

Etelä-Afrikan apartheid-hallituksen ase-ohjelma sekä sen tuoma riski kansainväliselle yhteisölle

Hyökkäykset siivillilaitteksi naamioidulla asejärjestelmällä ovat asia, josta pitäisi aina välillä keskustella vakavasti. Kuuluisin tällaisista välineistä tietenkin ovat saksalaiset kaappari-alukset. Vaikka noita asioita käsitellään joissakin romaaneissa, niin kuitenkin esimerkiksi sotilasasiantuntijat käyttävät noita samoja kirjoja, kun he ammentavat ideoita uusia operaatioita varten.

Vaikka esimerkiksi Etelä-Afrikka on virallisesti lopettanut oman ydinaseohjelmansa, niin tuon maan apartheid-hallituksen palveluksessa oli tietenkin ihmisiä, joilla ei mitään uraa demokrattisiksi muuttuneissa valtioissa voisi edes olla. Nämä henkilöt eivät kuitenkaan varmasti koskaan saaneet mitään syytteitä, vaikka suorittivat esimerkiksi aseisiin sekä niihin liittyvään tekniikkaan sisältyviä kokeita Ambomaalla, ja samalla ruiskuttivat sitten erilaisia viruksia uhreihin, kun he testasivat erilaisia sukupuolitauteja, joilla mustan väestön määrää haluttiin vähentää.

Eräissä Etelä-Afrikan hallituksen lähellä olevissa yrityksissä ideoitiin sellainen operaatio, missä mustiin miehiin ruiskutettiin esimerkiksi HIV-virusta, ja joidenkin tietojen mukaan esimerkiksi juuri HIV-viruksen jäljet johtavat sylttytehtaalle, eli Etelä-Afrikan apartheid-hallintoon, missä ei esimerkiksi homoseksuaaleihin suhtauduttu mitenkään erityisen sallivasti. Samoin muutamissa lääketieteellisissä tutkimuksissa, joihin kuuluu myös maailman ensimmäinen onnistunut sydämensiirto on keskusteltu siitä, että tekivätkö tuon maan lääkärit kokeita mustaan väestöön kuuluvilla henkilöillä ennen kuin he saivat sitten sydämen kudostyypit määritellyksi niin, että mitään hylkimisreaktiota ei ilmennyt. Tällä tarkoitan, että kokeiliko tuo leikkausryhmä siirrännäistä esimerkiksi mustiin vankeihin ennen kuin se teki tuon “paraati-leikkauksen”.

Eräässä Clive Cusslerin kirjassa Etelä-Afrikka tai sen palveluksessa olevat palkkasoturit tekevät hyökkäyksen Washingtoniin vanhalla taistelulaivalla, josta on poistettu kaikki muut paitsi yksi tykkitorni, jotta se voisi ajaa Potomac-jokea pitkin, ja sitten suunnata tykkinsä kongressiin. Tuollainen isku jonka tekemisessä vaaditaan mielikuvitusta ei kuitenkaan liene mahdoton ajatus, vaikka se tietenkin tuossa kirjassa olikin. Eli tietenkin voidaan laivoihin asentaa tykkejä tai ohjuksia, ja sitten se voi ajaa pitkin jokea kohti kohdettaan.

Tuollaisia laivoja ei varmasti kuitenkaan ole kovin helppoa hankkia ilman lupapapereita, sekä hyviä suhteita joihinkin valtioihin. Näet sotalaivassa käytettävät materiaalit ovat usein salaisia, eli niiden metalliseoksia ei saa antaa kenellekään. Mutta kuitenkin tällainen hyökkäys voidaan ennakoida, ja silloin tietenkään ei tarvitse kuitenkaan käyttää valmiita taistelulaivoja, vaan tuo laiva voi sitten myös olla esimerkiksi jokiproomu tai vastaava laiva.

Tuon laivan kannelle asennetaan raskas kenttätykki, jonka avulla sitten kohteeseen suunnataan kranaatteja, tai sitten voidaan hyödyntää esimerkiksi katjusha-heittimiä, joilla saadaan aikaan melkoista tuhoa. Kyseinen laitteisto voi olla vaikka laivan kannelle ajettu kuormuri, johon on tuollainen tykki asennettu.  Kun puhutaan noista afrikan maista, ja niiden ase-ohjelmista, niin tietenkin ihmisille tulee usein mieleen sellainen asia, että nuo aseet eivät mitenkään voisi uhata mitään länsimaista valtiota, koska esimerkiksi Etelä-Afrikalla ei ole käytössään GPS-laitteita tai tarvittavaa ohjusteknolgiaa, jolla se voisi valmistaa ballistisia ohjuksia omaan käyttöönsä.

Tai oikeastaan termi “ballistinen ohjus” vaatii tässä tapauksessa tarkennuksen “pitkän matkan ballistinen ohjus”, tai oikeastaan termi “pitkän matkan ohjus” on tässä tapauksessa parempi. Kaikki maailman ohjukset eivät ole nimittäin ballistisia ohjuksia, vaan tietenkin mukana on myös risteilyohjuksia, jotka muistuttavat ulkonaisesti lentokonetta. Ohjuksen ohjaaminen kohteeseen ilman GPS:ää tietenkin onnistuu, mutta se vaatii kehittynyttä sisäistä navigointilaitteistoa.Tuon laitteiston pitää olla sellainen, että se kykenee ohjaamaan ohjusta valtameren päällä, ja samalla myös etsimään kohde tarkasti talojen keskeltä.

Tilanteessa missä käytettävissä ei ole GPS:ää, on turvauduttava sellaiseen navigointiratkaisuun, joka eliminoi satelliittien tarpeen. Tuolloin  ohjuksissa käytetään kahta erillistä kohteeseen hakeutumiseen käytettävää laitteistoa. Inertia eli hyrrään perustuva navigointilaitteisto ohjaa tuota asetta sen liikkuessa veden päällä, ja kun ohjus tulee rannan viereen, niin silloin käynnistyy DSMAC, mikä tarkoittaa sitä, että CCD-kamerat ottavat kuvia maastosta, ja vertaavat niitä ohjuksen muistiin tallennettuihin kuviin, joiden avulla ase kohdentaa itsensä erittäin tarkasti. Ja vaikka valtiolla ei olisi käytössään sellaista DSMAC/INS(Digital Scene Matching Area Correlation/ Inertial Navigation System)-tekniikkaa, millä ohjus voisi lentää tarkasti kohteeseen, sekä etsiä kohteensa kaupungin talojen seasta, niin se voi silti rakentaa loistavia varusteita, joilla toisen valtion kaupunkeja voidaan raunioittaa.

Tuollainen risteilyohjus voi perustua esimerkiksi 1950-luvun “Mace” tai “Regulus”-ohjukseen, jollaisia USA kehitti 1950-luvulla. Kuitenkin tuollainen ohjus-projekti varmasti havaitaan satelliiteista, koska se vaatii erittäin paljon erilaisia testejä, jotka paljastuvat sitten erilaisissa kuvissa, mutta tietenkin tuollaisella valtiolla olisi varmasti laite, josta se voisi huomaamattomasti virittää mannertenvälisen ohjuksen, ilman että kukaan huomaa mitään. Tällainen tekniikka tietenkin on lähes jokaisen ihmisen saatavilla. Nimittäin valtio voi rakentaa ohjuksen esimerkiksi mistä tahansa lentokoneesta.

Tuolloin koneen sisään asennetaan ydinpommi sekä litiumia, joka sitten muuttaa koneen äärimmäiseksi vetypommiksi. Tuolloin ei tarvita mitään kovin suuria fissiopommeja, jotta lämpöydinfuusio saadaan aikaiseksi. Vaikka tuollainen ohjelma ei enää tiettävästi ole käynnissä tuossa kaukaisessa maassa, niin olisiko käynyt niin, että nuo aseohjelmissa työskennelleet tiedemiehet olisivat sitten kaupanneet osaamistaan esimerkiksi Pakistanille sekä muille maille, jotta nämä saisivat sitten aikaan omat ydinaseensa?

http://piiloase.webnode.fi

Millainen oikea Teräsmies olisi, jos hän olisi olemassa?

Kun pikkupoika ja kosmologi käyvät elokuvissa, niin silloin tuo poika voi kysyä sellaisen kysymyksen, että miksi Teräsmiehellä on trikoot? Tähän kosmologi tietenkin vastaisi niin, että koska teräsmies on kotoisin toiselta planeetalta, niin siksi hän tarvitsee tiukan suojapuvun bakteereita vastaan. Kun pohditaan tuota televisiossa sekä sarjakuvalehdissä usein esitettyä hahmoa, niin monet meistä pitävät tuota “S”-kirjain rinnassaan ympäri Gotham Cityä lentelevää hahmoa vähintään utopistisena, mutta kun ajatellaan sitä, että voisiko jollain älyllisellä lajilla olla sellainen lihaksisto, että se kykenee juoksemaan vaikka 100 km/h tuntinopeudella, niin tietenkin tuolloin voidaan vedota siihen, että esimerkiksi Gepardi saavuttaa 65 kilometrin tuntinopeuden, mutta myös metsäjäniksellä on tavattu jopa 60 km/h-nopeuksia, ja metsäjänis kykenee pitämään nopeuttaan yllä melko pitkään, mutta tietenkin pienten eläinten nopeuden mittaaminen on todella vaikeaa.

Mutta liskoilla on sitten täysin meistä poikkeava lihaksisto, jossa on useita eri lihasryhmiä. Osa noista lihasryhmistä voi olla levossa, kun osa tekee työtä, ja juuri tämä kyky näkyy esimerkiksi käärmeissä, jotka voivat olla samassa asennossa, pää kohotettuna  jopa kuukausien ajan kerrallaan. Joten ehkä tuolla avaruudessa olisi laji, joka kykenee juoksemaan jopa kuukausien ajan yhtä mittaa, joten ehkä tuollainen laji voisi muistuttaa ulkoisesti hyvinkin paljon ihmistä.  

Mutta tietenkin tuolla Teräsmiehellä on esimerkiksi röntgenkatse tai oikeastaan sarjakuvien piirtäjät ovat kuitenkin oikeastaan kuvanneet sitä, että tuo mielikuvituksellinen supersankari näkee talojen seinien läpi, joten ehkä tuolla lajilla sitten olisi niin herkkä infrapunareseptori silmissään, että hän kykenisi sitten havaitsemaan tuon seinän läpi kulkeutuvan lämpösäteilyn. Tietenkin Teräsmiehellä on se kuuluisa laserkatse, jolla hän polttaa reikiä seiniin, ja silloin tietenkin tulee mieleeni sellainen asia, että onhan maassakin olemassa eläimiä, joilla aktiivisesti valoa lähettävät elimet. Tuollaisia eliöitä elää varsinkin valtameren syvyyksissä, ja osalla noista hyvin merkillisistä olioista on sellainen kyky, että ne voivat säädellä valoa tuottavan elimensä toimintaa.

Tuo säätely tapahtuu siten, että kyseinen elin on itseasiassa joko pigmentillä varustetun kalvon tai eräänlaisen huokossolujen ryhmän peittämä, ja jos kala haluaa himmentää tuon valon, niin silloin se vain tummentaa pigmenttisolujen peittämän kalvon tai sitten se voi sulkea nuo huokoset tahdonalaisesti toimivilla  lihaksilla, ja tämä kyky tietenkin on hyödyllinen siksi, että tuolloin voi syvänmerenkala ryhtyä piileksimään tehokkaasti saalistajiaan. Eli jos esimerkiksi syvänmeren krottikalat  tapaavat syvyyksissä hain, niin silloin ne vain sulkevat valoelimet,  jotta tuo niihin nähden suurikokoinen hai ei sitten niitä saisi kiinni. Haista lähinnä jäähai eli holkeri metsästää tuolla  300-600 metrin syvyydessä, jossa ne voivat kohdata syvänmeren krotteja, joiden elinympäristö leikkaa 600 metrin syvyydessä holkerien elinympäristön.

Tuo  kyky sulkea valoa tuottavat elimet on kaikilla muillakin eläimillä, joilla nuo lyhdyt on, koska silloin ne eivät ole niin helposti löydettävissä. Ja kun tässä sitten pitäisi pohtia sitä, millainen Teräsmiehen silmä oikeasti olisi, tai millainen sen pitäisi olla, jotta tuollainen laserkatse olisi mahdollinen, niin silloin tietenkin noiden valoa tuottavien solujen pitäisi sijaita lieriömäisen lasiaisen ympärillä, ja tuon lasiaisen päissä pitäisi olla soluja, jotka voivat muodostaa heijastavan pinnan, jotta lasersäde voisi muodostua silmän sisällä.

Vaikka ihminen ei tällaista kykyä omaa, niin tietenkin tuollainen kyky voisi olla jollain toisen planeetan asukkaalla. Syy miksi noilla supersankareilla on viitta, johtuu tietenkin siitä, että heillä on nanoteknologiaan perustuva liitosiipi, jolla nämä sarjakuvahahmot sitten voisivat hyppiä katoilta toiselle. Eli kun he lähtevät hyppäämään, niin silloin tuo liitosiipi jäykistyy sekä sen molekyylit avautuva, jolloin syntyisi valtava liitopinta, joka sitten vetäytyy kasaan, kun tuon supersankarin ei tarvitse hyppiä katoilta toiselle.

Tietenkin tuollainen Teräsmies on kotoisin planeetalta, jonka painovoima on valtava verrattuna maapalloon. Tämän takia hän kykenee sitten hyppäämään kiertoradalle, ja tietenkin hänen lajillaan on kyky sulkea omat ruumiintontelonsa, jotta ilma ei sitten pääse lähtemään pois hänen ruumiistaan. Teräsmies tulee tietenkin planeetalta, jonka tekniikka on hyvin kehittynyttä, ja jos tässä sitten tätä kirjoitelmaa vähän jatkan, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että onko hänen puvussaan gaussin kiihdytin, joka on asennettu puvun ulkopuolelle. Tuolloin puvun ulkopuolen magneettirata kiskoo Teräsmiestä läpi universumin, jos hän sitten päättää lähteä lentämään kohti kotiaan. Tuollainen puku toimisi siten, että sen ulkopuolella oleva kiihdytinjärjestelmä muodostaa WARP-moottorin, jolla tuo olio sitten voisi lentää jopa tähtienvälisen matkan.

Tämä ajatus perustuu siihen, että WARP voi vetää ioneja myös koko aluksen ohitse, jolloin toteutuu sellainen ajatus, että kappale ikään kuin on paikallaan, ja sitten magneettirata vetää universumin ioneja sen ohi, eli kuten Guido Von List asian ilmaisisi, niin kappale pysyy tuolloin paikallaan, ja vetää magneettien avulla universumia ohitseen. Jos tuon ajojärjestelmän avulla voidaan ylittää valonnopeus, niin silloin pelkkä erikoisvalmisteinen avaruuspuku riittää ainakin aurinkokunnan sisällä tapahtuvaan matkailuun.  

Tämän mielikuvituksellisen Teräsmiehen elimistö kykenee kierrättämään bioprosesseissa syntyvät jatteensä sekä pelkistämään happea endeemisillä prosesseilla. Tämä kirjoitelma muuten on tehty ihan pohdinnan vuoksi, ja mitään muuta tarkoitusta kyseisellä tekstillä ei ole kuin ajan tappaminen. Ja kuten tiedämme, niin Teräsmies lentelee vain sarjakuvissa sekä erilaisissa elokuvissa, mutta toki saattaa olla, että joskus voimme geenimanipulaation avulla luoda tällaisen olion tai valmistaa tällaisia tällä hetkellä utopialta vaikuttavia  kykyjä itsellemme.

http://superman21.webnode.fi

Pikkuprinssin aamunkoitto

Talismaani on esine, mikä tuo onnea. Se on siis oikeastaan ehkä osoitus siitä, että henkilöä suojelee jokin taho, joka ei kuitenkaan halua asiasta mainita kenellekään.  Ja kun puhutaan tuollaisesta suojelusta, niin silloin tietenkin pitää henkilöllä olla hallussaan esine kuten kaulakoru, mikä osoittaa sen, että hän kuuluu “kerhoon”.

Aivan pienille lapsille ei kuitenkaan varmasti kerrottu koskaan sitä, että heidän isänsä tai äitinsä oli esimerkiksi kuninkaan hovin työntekijä, joten sen takia heille annettiin esineitä kuten amuletti, josta sitten nuo kuninkaan miehet näkivät, että tuon henkilön isä oli esimerkiksi hovimarsalkka. Kuitenkin jos tuon kaulakorun tai sormuksen merkityksen sai joku asiaton tietoonsa, niin hän saattoi silloin muuttua hyvin vaaralliseksi.  Näet tietenkin kuningas sekä hänen “kenttä-herransa” (field lords) olivat joskus tehneet asioita, joita jotkut halusivat heille kostaa. Ja jos tuollaisia asioita eli noiden miesten henkilöllisyyksiä  sitten muutenkin leviteltiin,  niin jollain henkilöllä ehkä saattoi sitten nousta houkutus liian suureksi, jotta hän saattoi esimerkiksi ryhtyä suunnittelemaan tuon hovimarsalkan murhaa.

Yksinkertaisesti kaikkein pelottavin vaihtoehto olisi ollut sellainen asia, että tuo hovimarsalkka majoitetaan asuntoon, minkä alle oli laitettu ruutitynnyri, jolloin hänestä ei sitten mitään erityistä jäisi jäljelle. Tai sitten hänet voitiin myös majoittaa tervattuun taloon, minkä nurkan alla käytettiin soihtua. Mutta tietenkin on asioita, jotka tuollaisille hovimarsalkoille opetettiin jo hyvin nuorina. Yksi niistä oli se, että koskaan ei tuossa maailmassa voinut kukaan luottaa yhtään kehenkään.

Taiteilija Hardyn näkemys asteroidiasemasta

Tietenkin tällaiset Stephen Kingin romaaneista tunnetut “Randall Flaggin” kaltaiset miehet hoitivat kuninkaitakin pois päivältä esimerkiksi laittamalla alumiinia tai magnesiumia heidän taloihinsa sekä linnoihin, jolloin nuo linnat paloivat lasiksi, ja kaikki niiden sisällä olleet ihmiset kuolivat. Ritarilinnat tehtiin kivestä, jotta niitä ei voisi polttaa, mutta jos joku sitten sai ujutettua ruutia niiden kellareihin, niin silloin tietenkin saatettiin myös ritareista päästä eroon.  Ja vaikka tuollaiset ritarilinnat olivat kiveä, niin niiden lattiat oli tehty puusta, joten linnojen kellareihin oli usein varastoitu ruutia, joka räjähtäessään sitten paiskasi nuo välitasot ylöspäin, ja linnan seinät tietenkin jäivät pystyyn, jotta rakennuskustannukset eivät niin kovin suuriksi kohoaisi, kun tuota rakennusta lähdettiin korjaamaan räjäytyksen jälkeen.

Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin linna oli tuolloin tärkeämpi kuin siinä asuvat ihmiset, ja koska Draculan tiedetään kutsuneen kerjäläisiä linnaansa ja polttaneen heidät sitten, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että tuossa tarinassa enemmän surraan tuota linnaa kuin noita ihmisiä. Kuitenkin talismaaneihin eli onnenkoruihin liittyy edelleen paljon mystiikkaa, josta sitten erilaiset kirjailijat ja muut vastaavat taiteilijat ammentavat kirjoihinsa juonia sekä muita aiheita.

Kuitenkin esimerkiksi Stephen Kingin sekä Peter Straubin  kirja “Talismaani” antaa minulle sellaisia ajatuksia, että olisiko niin, että esimerkiksi erikoisjoukkojen käytössä olisi laitteita, joiden avulla ne paikallistaisivat tuollaisen onnenkorun. Tuollainen koru voisi aivan hyvin olla sellainen, että sen sisään olisi upotettu  mikropiiri, jonka avulla nuo miehet sitten paikantavat kohteensa, ja ehkä tuossa koruissa olisi sellainen laite, että se mittaa henkilön biometristä toimintaa, ja sen ansiosta nuo miehet sitten löytävät hänet. Kun mietitään oikein hurjia asioita, jotka liittyvät juuri mustiin aukkoihin sekä singulariteettiin eli sähkömagneettisiin mustiin aukkoihin, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että tuo koru olisi ehkä sellainen laite, mikä olisi BlueTooth-implantin avulla yhteydessä henkilön aivoihin. Ja sitten kun hän ikään kuin rukoilee, niin silloin tietenkin hän voisi samalla käyttää äänen taajuuteen reagoivaa elektronista lukkoa.

Sen jälkeen nuo “rukouksen” vastaanottajat vain luovat hänen eteensä singulaarin, jota kautta tuo henkilö sitten pääsee loikkaamaan toiselle planeetalle. Tässä vaiheessa sitten voidaan sanoa, että etäisyydet tuollaisella planeetalla voisivat olla aivan toiset, jos kyseessä olisi jokin Maata pienempi taivaankappale, joka ehkä kuitenkin voisi olla aivan asumiskelpoinen. Ja kun mietitään sitä, millainen tuollaisen kääpiöplaneetan painovoiman pitäisi olla, jos sen päällä halutaan kävellä ilman paine- tai avaruuspukuja. Tuollaisen kappaleen painovoimaa voidaan tietenkin kasvattaa samalla tavoin, kuin esimerkiksi singulariteetti muodostetaan, eli kappaleeseen vain pumpataan energiaa, jolloin sen painovoima kasvaa. Ja silloin voidaan periaatteessa tehdä sellainen asteroidi, jonka päällä “Pikku Prinssi” voisi kävellä ilman avaruuspukua.

Eli tuossa kuvitteellisessa skenaariossa samaa tekniikkaa, kuin millä luodaan musta aukko käytetään myös  tavallisen asteroidin painovoiman lisäämiseen, jolloin Pikku Prinssin maailma muuttuisi todeksi. Kyseinen operaatio voidaan tietenkin toteuttaa siten, että jollekin kääpiöplaneetalle tai asteroidille lähetetään yksinkertaisesti ydinreaktori, jolla sitten siihen pumpataan sähkövirtaa, jolloin asteroidin paino sitten saadaan kasvamaan, mutta kukaan ei sitten tiedä oikeasti, että kauanko tuota voimalaa pitää käyttää, jos asteroidin painovoimakenttää halutaan kasvattaa niin voimakkaaksi, että sille voidaan luoda samanlainen kaasukehä kuin mitä planeetta Maalla on.

http://pikkuprinssi.webnode.fi

Pohjois-Korea sekä kova retoriikka

Yllä Pohjois-korean Taepodong-2 ohjusten kantama
(Washington post)

Kovat puheet sekä kova retoriikka ovat asioita, jotka kuuluvat tämän päivän politiikkaan, ja kun puhutaan Pohjois-Korean tilanteesta, niin silloin tietenkin kaikki toivovat tilanteen laukeavan ilman sotaa. Mutta toisin voi käydä. Näet tuon pienen mutta samalla hyvin suljetun valtion johtoa halutaan painostaa tekemään myönnytyksiä lännen suuntaan kovilla uhkauksilla.

Syy miksi näin toimitaan, on se, että Kim Jong Unin toimet naapurimaissaan ovat olleet kansainvälisen lain vastaisia. Tai ainakin ne salamurhat eli poliittiset assasinaatiot, jotka on näytetty myös televisiossa ovat tekoja , joita väitetään tuon miehen käskystä tehdyiksi, ovat ilmeisesti saaneet aikaan sen, että myös kyseistä maata kohtaan osoitettu retoriikka alkaa pikku hiljaa koventua. Saattaa kuitenkin olla niin, että nuo Kimien perheeseen kohdistuneet murhat on teettänyt joku muu, joka kuuluu ehkä Pohjois-korean huippusalaiseen eliittiin, joka käyttää itsestään nimeä ”Huone 39” tai ”Huone”

Tai kuka tietää mitä tuolle Pohjois-Korean presidentille on näistä asioista ylipäätään kerrottu, ja kukaan ei varmuudella tiedä, onko noiden salamurhien takana edes Kim Jong Un, vai onko maassa todellisuudessa käynnissä valtataistelu, jossa Kimien perheeseen kohdennetaan murha-aalto, ja sitten joku kulisseissa häärivä taho saattaa tällä tavoin haluta ottaa tuon maan omiin käsiinsä. Tuollaisella ehkä maan asevoimien taholta tulleesta aloitteesta vallan siirrosta ei kuitenkaan ehkä ole mitenkään toivottavaa tulosta maan ihmisoikeustilanteen kannalta.

Eli vallan siirto asevoimille saattaisi sitten huonontaa tuon maan muutenkin surkeita ihmisoikeus-olosuhteita, ja samalla myös lietsoa uhkaa, mitä tuo maa aiheuttaa naapureilleen. Näet tuon maan hallussa olevat ydinaseet eivät ehkä tarjoa uskottavaa pelotetta, millä sitten se voisi uhata esimerkiksi USA:n tai Japanin sotilastukikohtia. Mutta kun puhutaan puhtaasta terrorista, niin tietenkin Taepodong-2 tai 3 ohjukset ovat niin tarkkoja, että niiden tarkkuus riittää kaupunkien tuhoamiseen. Nämä pitkän matkan ohjukset ovat kuitenkin sellaisia, että niiden lentorata saattaa yltää myös Suomeen, mikä aiheuttaa sitten myös painetta pohjolaa kohtaan.

Taepodong-2:ta (tai 3:a) epäillään kehitetyksi samoilla periaatteilla kuin Pakistanin Ghauri-3-ohjuksia, joten ollaan puhuttu siitä, että nuo valtiot olisivat salaa tehneet yhteistyötä noiden aseiden kehittämisessä. Ja koska tuo valtio kykenee laukaisemaan satelliitin kiertoradalle, niin se kykenee samalla valmistamaan FOBS (Fractional Orbital Bombardment System)- aseen eli kiertoradalle sijoitetun satelliitin, joka voi pommittaa kohteitaan ydinpommeilla tai kemiallisilla sekä biologisilla aseilla.  Kovilla puheilla ei tietenkään ole mitään katetta, jos takana ei ole voimaa. Joten sen takia tässä seuraavaksi on edessä aika, jolloin nuo kriisin osapuolet sitten nokittelevat toisiaan vastaan. Ja uhkaavaa kieltä tullaan varmasti näkemään jatkossakin.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/suurvallat-vaantavat-pohjois-korean-vaarallisuudesta-hermo-voi-pettaa-ja-jotain-kauheaa-tapahtua/6409580

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Tulevaisuudessa ehkä saamme joskus kontaktin vieraaseen sivilisaatioon, jolloin voimme ehkä lähettää matkaan myös SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence) luotaimia, joiden toiminta perustuu stealth-tekniikkaan

Jossain vaiheessa me ihmiset olemme lähdössä  matkaamaan tähtiin, ja ehkä sitten siellä kohtaamme toisen älykkään sivilisaation, joka myös uteliaasti tarkkailee sitä, mitä me teemme. Tuo hetki jolloin lähdemme kotiplaneettamme turvasta lopullisesti tulee eteen viimeistään  silloin, kun aurinko polttaa vetynsä loppuun, ja muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, joka polttaa Maan pinnan aavikoksi, tai vaikka me silloin voisimme muuttaa tunneleihin asumaan, niin jossain vaiheessa auringossa tapahtuu nova-purkaus, mikä tuhoaa maapallon, jolloin meille tulee eteen ajolähtö.

Tässä kirjoituksessa lähden siitä, että kun saamme kontaktin toiseen sivilisaatioon, niin me ihmiset olemme kuitenkin tuolloin se kehittyneempi sivilisaatio, jonka pitää tuntea vastuu siitä, että emme lähde tukemaan mitään sellaista kehitystä, jota emme voi hyväksyä. Eli emme saa silloin tehdä samaa virhettä, jonka eurooppalaiset tekivät Tyynenmeren saarilla ja lähteä tukemaan jotain harvainvaltaa tai luomaan itsellemme orjia, koska siitä seuraa myöhemmin ongelmia. Jos toinen sivilisaatio koostuu älykkäistä yksilöistä, niin jossain vaiheessa sen mitta tulee täyteen.

Älykkäät olennot oppiva mallioppimisen kautta, jolloin tuloksena voi olla sitten kapina, kuten kävi aikoinaan Faaraon Egyptissä, kun joukko orjia lähti pois tuosta maasta, joka ei heille muuta tarjonnut kuin raatamista, vaikka tietenkin aikoinaan tuo kansa oli sinne vieraaksi saapunut. Mutta kuitenkin tuossa tapauksessa kävi niin, että heistä tehtiin Egyptin alaluokka, joka kelpasi vain kaikkein vähä-arvoisimpiin tehtäviin. Ja tuolloin tietenkin sukupolvien ajan kestänyt sorto sai tuon kansan nousemaan herraansa vastaan. Joten myös kiitollisuudella on rajansa. Kun sivilisaatiot kohtaavat, niin kehittyneemmän lajin pitää tietenkin varmistaa tuon vähemmän kehittyneen lajin kohdalla kestävä kehitys, mikä tarkoittaa sitä, että heitä pitää auttaa itse ratkomaan ongelmiaan sekä kehittämään omaa tekniikkaansa, niin että he kasvaisivat lajiksi, joka osaa seisoa omilla jaloillaan.

Vaikka ihmiskunta ei juurikaan ole miettinyt sellaista mahdollisuutta, että me joku päivä rakennamme ehkä stealth-luotaimia, niin silloin tällöin mieleeni tulee sellainen asia, että ehkä joku päivä kuitenkin tuollaisen laitteen valmistamme. Tämä tilanne tulee ehkä eteen silloin, kun me ehkä joskus matkaamme tähtiin, ja joku meidän lähettämistä  luotaimista havaitsee sitten vieraan sivilisaation, joka sijaitsee jossain kaukaisella tähdellä, tai sitä kiertävällä planeetalla. Tuossa tapauksessa tietenkin me ihmiskuntana tulemme lähettämään tuolle tähdelle luotaimen, joka kykenee tarkkailemaan vierasta sivilisaatiota ilman, että sitä havaitaan.

Tuollaisen SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence) luotaimen toiminta perustuu siihen, että se kykenee observoimaan kohdettaan ilman, että luotain häiritsee havainnoitavaa kohdetta. Tämä ajatus perustuu siihen, että me ihmiset olemme tuossa tilanteessa ehkä se kehittyneempi osapuoli, joka sitten joutuu toimimaan vastuuntuntoisesti tässä kuvitteellisessa kontaktissa. Ja tietenkin haluamme joka tapauksessa tarkkailla tuota sivilisaatiota hiukan, ennen kuin lähdemme esittäytymään heille, jotta mitään ikäviä yllätyksiä ei tapahtuisi.  Avaruudessa käytettävä stealth-tekniikka on siitä mielenkiintoinen asia, että vaikka sitä ei juurikaan mainita, niin siellä on mahdollisuus käyttää mitä erilaisimpia ratkaisuja, joita ei ilmakehässä toimivissa kappaleissa voida edes harkita.

Yksi kaikkein mielenkiintoisimmista malleista olisi rakentaa puhallettava avaruusasema, joka olisi pallon muotoinen. Sitten pallon pinnalle ruiskutetaan jäätä, mikä tekee siitä siitä asteroidin tai kääpiöplaneetan näköisen. Kuitenkin tuollainen pallomainen avaruusasema on siitä erikoinen, että siinä voi tietenkin olla myös moottorit, eli aluksen “navoille” voidaan asentaa rakettimoottorien suihkuputket tai MDD (Magneto Dynamic Drive) ionimoottori, joka vetää avaruuden ioneja tuon pallon lävitse. Kuitenkin jos ajatellaan avaruusaseman tai isokokoisen avaruusaluksen eroja, niin esimerkiksi 200-metriä pitkä avaruusalus voisi toimia myös avaruusasemana, jos se vain ajetaan pysyvästi jonkun planeetan kiertoradalle.

Avaruusasema ja avaruusalus ovat oikeastaan sama asia, mutta avaruusasema on vain jollekin kiinteälle radalle asemoitu avaruusalus. Tuollainen avaruusalus voisi muuten käyttää sellaista tekniikkaa, mitä olemme tottuneet näkemään stealth-lentokoneissa, eli sitä ei välttämättä olisi naamioitu miksikään asteroidiksi, vaan tuollaisessa aluksessa voisi olla esimerkiksi mikroaalto-säteilyyn perustuva  elektromagneettinen suojakenttä, joka sitten tuhoaa kappaletta kohti tulevat meteoriitit ja asteroidit, joita alus vetää poikkeuksetta puoleensa.

Aluksen runko voidaan päällystää tietenkin tietokoneruuduilla, jolloin se  sulautuisi taustaansa kuin kameleontti, koska aluksen toisella puolella oleva kamerajärjestelmä sitten luo vastakkaiselle puolelle kun siitä, mitä sen toisella puolella on, ja sen pinta voidaan peittää LCD-näytöistä koostuvalla mosaiikilla, joka päällystetään keinotekoisella timanttikerroksella. Tuon kuvittellisen aluksen  pinta pitää tietenkin peittää valokaapeliverkolla, joka muodostaa keinotekoisen tuntoaistin, jossa tapahtuvan taipumisen avulla tuo alus aistii pintaansa koskettavat kappaleet, jotta se voisi sitten varautua vaurioihin. Ja viestintä pitää sitten hoitaa laserien avulla, jotta alusta ei havaittaisi sen lähettämän radiosäteilyn perusteella. Tässä mielikuvitukseen perustuvassa kirjoitelmassa lähden siitä, että ihminen on se kehittyneempi sivilisaatio, joka kohtaa kehittymättömän “serkun”, joka sitten joutuu maan tiedemiesten tutkittavaksi.

Tämän sanamuodon valinnalla tarkoitan sitä, että tuo alus tietenkin olisi varustettu kehittyneellä tekoälyllä, ja sen toiminta olisi täysin automaattista, ja sillä olisi käytössään erilaisia apurobotteja, joiden tehtävänä  olisi korjata sen pintaa, ja tarpeen tullen myös rakentaa uusi alus, jos entiseen tulee ongelmia. Tuolloin puhutaan “Von Neumann”-tekniikasta, missä aluksella on valmius tuottaa itsestään  kopio, ja viimeisessä vaiheessa sen tietokone vain kopioi käyttöjärjestelmänsä sekä ohjelmansa tuohon kopioon.   

Tuollaisen aluksen ongelma nimenomaan havaitsemisen kannalta on se, että alus havaitaan ehkä siitä lähtevän infrapuna- eli lämpösäteilyn perusteella, joten sen rungossa täytyisi käyttää sellaista ratkaisua, joka perustuu termospulloon. Tuolloin aluksen sisäosat eli osat, missä miehistön käyttöön tehdyt  moduulit tai tietokoneet sijaitsevat voidaan rakentaa sellaisiksi, että ne ikään kuin leijuvat erossa aluksen ulkokuoresta, jolloin lämpösäteily ei siirry sen ulkokuoreen.

Oli alus sitten miehitetty tai miehittämätön, niin silloin tietenkin pitää sen saada sähkövirtaa toimiakseen. Ja tietenkin se voi pitää sisällään esimerkiksi syväjäädytetyn miehistön, jonka ruumiinlämpö on laskettu absoluuttiseen nollapisteeseen, jolloin heidän kaikki elintoiminnot on pysäytetty. Tuo tekee mahdolliseksi sen, että aluksen sisätilat voidaan pakastaa erittäin kylmiksi, jotta sen energiankulutus olisi vähäisempää.

Näet kun puhutaan matkasta tähdeltä toiselle, niin aikaa tuohon matkaan kuluu ehkä jopa satoja vuosia, jos alus etenee avaruudessa valonnopeudella, ja silloin tietenkin myös ydinreaktorien polttoaine kuluu loppuun. Ja vaikka aluksella olisi käytössään itseään ylläpitävä fuusiomoottori tai tähtienvälinen ramjet, niin kuitenkin sen operointi planeettoja kiertävillä radoilla perustuu perinteisempään atomien halkeamista eli fissiota käyttävään reaktoriin, ja jos tuollaisten itseään ylläpitävän fuusiota käyttävien  rakettien rakentaminen onnistu, niin silloin pitää kehittää sellainen fuusio-rakettimoottori, jossa fissiorektori antaa tuon moottorin laserjärjestelmän tarvitseman sähkötehon, eli kyseessä olisi sitten niin sanottu “avustettu fuusio”, jossa tehohävikki kompensoidaan normaalilla fissiolla tuotetulla apuvoimalla, joka avaruussukkuloissa on toteuttettu polttokennoilla tai sukkulan päälle kiertoradalla avatuilla aurinkokennoilla, ja joka tunnetaan nimellä APU (Auxiliary Power Unit) .   

Tähtienväliset ramjetit ovat moottoreita, jotka imevät magneettikentän avulla avaruuden ioneja lävitseen, ja sitten tuon aluksen läpi johdettuun ionivirtaan suunnataan laserit, joiden avulla sen perään sytytetään keinotekoinen aurinko. Tuolloin alus tietenkin kerää energiaa talteen tuosta reaktiosta, mutta se pystytäänkö tekemään sellainen fuusiomoottori, joka kehittää enemmän energiaa, kuin sinne johdetaan on eri asia.

Ja missään nimessä tuollainen fuusioon perustuva moottori ei tee aluksesta stealth-laitetta, vaan sen ulkopuolella palava keinotekoinen aurinko olisi sitten helppo havaita. Eikä aurinkokunnissa ole niin paljoa vetyioneja, että ne riittävät ruokkimaan fuusiota, jolloin aluksen täytyy käyttää konventionaalista ydinreaktoria toimiessaan jossain aurinkokunnassa. Sitten kun alus lähestyy kohdettaan, sen elossapitojärjestelmä alkaa herättää tuota miehistöä nostamalla ruumiinlämpöä hyvin hitaasti eli noin 0,5 astetta tunnissa, jotta solut eivät hajoa kun tuota henkilöä herätetään. Ja kun lämpötila on kohonnut tarpeeksi, niin silloin henkilö herätetään normaalilla tietokoneen ohjaamalla elvytyksellä.

Kun miehistö on aikoinaan pakastettu syväjäädytykseen, niin heidän rintaansa on asennettu elvytyskojeiden elektrodeja  sekä hengitysteihin putki, ja tuo kammio on tietenkin kytketty automaattisesti toimivaan elvyttämis-laitteeseen, joka sitten palauttaa heidän elimistönsä toiminnot normaaleiksi  kuin aika siihen tulee. Ja voidaan ajatella sellaista asiaa, että esimerkiksi joku henkilö pakastetaan tuollaiseen absoluuttiseen nollapisteeseen, jos hän saa tappavan sairauden, ja sitten odotetaan, että tiede keksii ratkaisun hänen ongelmiinsa. Kuitenkin aluksen sisäosien jäädyttäminen hyvin kylmäksi auttaa myös sen tietokoneita toimimaan tehokkaammin, eli jos koneiden lämpötila lasketaan lähelle absoluuttista nollapistettä, niin ne muuttuvat suprajohtaviksi kappaleiksi.

Kryo- eli syväjäädytys-tekniikkaa on ajateltu käytettäväksi myös sellaisissa tilanteissa, missä henkilö kohtaa äärimmäisen onnettomuuden, eli tuolloin tuo henkilö pudotetaan nestemäiseen typpeen, ja sitten hänet siirretään pakastettuna sairaalaan, missä ehkä sitten löydetään hoito tuohon kudostuhoon. Kylmätekniikasta olen kirjoitellut aina silloin tällöin, ja tietenkin voidaan sanoa, että tuollainen syväjäädytys-tekniikka tekee mahdolliseksi sen, että ihminen voisi tehdä aikamatkan siten, että hänet pakastetaan tuollaiseen nesteytetyllä -189 asteisella typellä täytettyyn säiliöön, ja sitten tulevaisuudessa herätetään henkiin. Mutta tämä tietenkin on vain sellaista kuvittelua, ja pohdintaa päivän ratoksi. ¨

http://setiluotain.webnode.fi

Saako oikein nauraa henkilölle, joka on "Project Garnetin" eli erikoisefektien avulla luodun UFO:n uhri?

UFO tai 3D-hologrammi taivaalla

Kaikille tiedemiehille sekä muille vastaaville henkilöille on ensin naurettu päin naamaa. Sen kohtelun saivat ensin kokea Johannes Kepler, Galileo Galilei sekä Charles Darwin, jotka tutkimuksillaan aikoinaan mullistivat maailmaa. Jokainen meistä varmasti tietää sen, että vaikka jokin asia ensin tuntui vaikealta käsitellä, niin silti sen esiin tuominen on asia, mikä saattaa ensin tuntua kipeältä, mutta kun se sitten tuodaan kirjallisessa muodossa esiin, niin silloin voidaan sanoa, että se sitten ottaa ikään kuin avaimet pois kiusaajien käsistä. Kun puhutaan vaikka UFO:oista, joista mielellään kirjoittelen, niin tietenkin monet ihmiset ovat noista asioista saaneet sellaisen kuvan, että niille voidaan nauraa takanapäin.

Mutta jos toinen osapuoli sitten julkaisee tuota asiaa koskevia kirjoitelmia, joissa sitten tuo oma usko tai “oikeus olla uskomatta” perustellaan hyvin, niin tietenkin  se tuo henkilölle sekä uskottavuutta että myös omille mielipiteille pohjaa. Jos taas toinen osapuoli sitten tuolla jossain kopissa naureskelee “partaansa”, niin toki se saattaa vaikuttaa sellaiselta asialta, että tuo henkilö saaa sitten siinä nauraa oikein kunnolla. Ja tietenkin silloin mainitaan kaiken maailman hiuspehkot ja muut vastaavat asiat, mutta itse asiasta ei olla keskusteltu sanaakaan.

Mutta toki tuolloin henkilö ei voi itseasiassa tietää miten monta muuta ihmistä oikeastaan nauraa hänen mukanaan. Se kumpi on uskottavampi ratkaisee monissa väittelyissä, ja jos joku sitten “varmaan on toiselle nauranut takanapäin” ei ole aivan sitä mitä tarkoittaa akateeminen väittely. Eli tällaiset henkilöt eivät “varmaan” esitä muuta tukea omalle kannalleen asioista kuin se, että he ovat jossain kotibileissä kaivaneet jotkut kotisivut esiin, ja  nauraneet asialle kuin hyeenat. Kuitenkaan mitään todisteita heillä ei tuosta nauramisesta sitten olekaan, kuin vain hänen omien kavereidensa lausunto siitä, siitä että bileissä on hauskaa.  

Ja mitään kirjoitettua asiakirjaa tietenkään ei ole olemassakaan, missä sitten tuo “skeptikko” esittää mitään mitään muuta kuin jotain pantomiimi-näytelmiin kuuluvia liikkeitä, joissa suu peitetään kädellä, mikä ilmeisesti on tarkoitettu osoittamaan halveksuntaa toista ihmistä kohtaan.  Kukaan muu ei kuitenkaan noita liikkeitä ole ollut näkemässä, joten sen vuoksi on vähän vaikeaa sanoa yhtään mitään koko tapauksesta. Se kumpi perustelee oman mielipiteensä paremmin on väittelyn voittaja, ja kun esitetään joitain väitteitä, niin silloin tietenkin olisi mukavaa nähdä jotain todisteita väitteen tueksi. Kun esimerkiksi valtion hallinto eli poliisiviranomainen lähtee tutkimaan rikosta, niin tietenkin se lähtee liikkeelle siitä, että tapauksesta on saatava kaikki mahdollinen tieto, jota sitten tuossa tutkimuksessa hyödynnetään, jotta poliisi voi esittää oikeita kysymyksiä.

Yksi vertailussa käytettävä tieto toki on esimerkiksi liikenneonnettomuutta tutkittaessa se, kuinka paljon onnettomuuden osapuolilla on sairaalassa käyntejä vuoden aikana. Eli jos esimerkiksi yliajon uhri on joutunut  usein sellaiseen tilanteeseen, missä auto on häntä kolhinut, tai joku toinen ihminen on häntä kolhinut muuten, niin se tietenkin viittaa siihen, että yliajo saattaa olla tahallinen. Samoin tietenkin myös auton matkustajilta sekä tapauksen silminnäkijöiltä kyusellään esimerkiksi sitä, että painoiko kuljettaja jarrua tuon tapauksen yhteydessä? Samoin tiedustellaan sitä, mistä tuo matkustaja mahdollisesti huomasi kuljettajan painaneen jarrua, sekä kysellään sitä, mitä tuota tapausta ennen on puhuttu.

Kuitenkin tuollainen toiminta missä kaikki onnettomuutta koskeva tieto kirjataan ylös varmasti saa aikaan sen, että vaikka yliajaja myöhemmin vapautettaisiin, niin tuo merkintä jää hänen tiliinsä. Tuo tieto päätyy muuten jokaisen tutkijan pöydälle, joka tutkii rikosta tai onnettomuutta, missä tuo autoa ajanut henkilö on ollut osallisena. Tutkittu tieto on sellainen käsite, että se tietenkin pitää varmistaa ennen kuin siitä tulee relevanttia ja oikeuteen kelpaavaa tietoa. Kuitenkin tieteellinen todistaminen sekä oman itsen uskottavaksi tekeminen on asia, mistä silloin tällöin keskustellaan hyvin pitkään. Tieteen harjoittaminen on kuitenkin myös sellainen asia, missä pitää uskaltaa haastaa muita ihmisiä sekä heidän näkemyksiään asioista.

Rohkeus tuoda oma näkemys esiin tekee ihmisestä sellaisen, jonka mielipiteitä halutaan kuulla tai lukea. “Miksi tyytyä valmiiseen, kun voi itse luoda uutta” voisi olla jonkun yliopiston teemaviikon aiheena. Se että ihminen toistelisi vanhoja latteuksia, sekä kopioi toisten kirjoittamia tekstejä, niin hän voisi sitten myös itse tehdä valintoja. “Tässä seison enkä muuta voi” sanoi Galileo Galilei inkvisitiossa. Toki tuota miestä vastaan hyökättiin siksi, että hän uskalsi haastaa valtavirran, mikä tuolloin tarkoitti katolista kirkkoa kysymyksessä siitä, että onko Maa maailmankaikkeuden keskus vai ei. Galileo Galilei havaitsi että neljä kuuta kiertää Jupiteria, mutta inkvisitio tai henkilöt, jotka haastoivat hänet inkvisition eteen halusivat vaientaa tuon miehen. Ja nykyäänkin nuo kuut kiertävät tätä planeettaa halusi inkvisiittori tätä tai ei.

Kuitenkin Galileoa kohdeltiin huomattavasti lempeämmin kuin erästä Charles Darwinia, josta tehtiin erittäin ikäviä pilapiirroksia. Kuitenkin kaikki nykyihmiset ovat yhtä mieltä siitä, että tuo evoluutioteoria on pääosin paikkansa pitävä, ja se kuuluu nykytieteen kulmakiviin. Kun keskustellaan Ufoista, niin tietenkin ennenkin on näille asioille naurettu, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että tuo termi on kuitenkin oikeastaan vain “tunnistamaton lentävä esine”, joka voi olla lähtöisin mistä vain. Ja esimerkiksi “Project Garnet” tiedetään pseudo-ufoja käsitteleväksi projektiksi, jonka tarkoitus on kääntää ihmisten katse pois oikealla hetkellä, kun lentokentältä lähtee koneita, mitä ei haluta nähtävän, ja toki tuo ohjelma on erittäin tehokas, ja siinä käytettävät menetelmät yksinkertaisia.

Taivaalle heijastetaan CAD-ohjelman avulla luotu hologrammi, joka sitten saa ihmisten päät kääntymään väärään suuntaan. Tai sitten maahan luodaan hologrammeja, jotka esittävät vaikkapa sotilasta tai ajoneuvoja, ja tämä laite  sitten saa nuo viholliset ampumaan väärään aikaan.  Ja kaikki armeijassa olleet tietävät, mitä tapahtuu jos tarkka-ampuja ampuu liian aikaisin. Tuollaisia hologrammeja käytetään tietenkin myös ohjuspatterien paljastamiseen.

Vihollista kohti lentävä rynnäkkökone mudostaa eteensä hologrammikuvan, jolla vihollista houkutellaan ampumaan ohjuksia liian aikaisin, mikä paljastaa patterien sijainnin.  Ja tietenkin hologrammien avulla voidaan  häiritä vihollisen toimintaa siten, että taivas täytetään valemaaleilla sekä omia kohteita suojellaan esimerkiksi tulihologrammeilla, joilla ne saadaan näyttämään tuhotuilta ajoneuvoilta sekä bunkkereilta, samoin hologrammilla voidaan peittää omia joukkoja täysin. Joukkojen sekä vihollisen väliin heijastetaan hologrammi, joka sulautuu täysin taustaan. Ja tuon hologrammin avulla sitten voidaan omien joukkojen toiminta peittää täysin. Eli omien joukkojen sekä vihollisen väliin voidaan luoda samalla vastamelun avulla “melumuuri”, joka peittää tuon hologrammin takana tapahtuvan toiminnan täydellisesti, ja tätä laitetta voidaan hyödyntää myös esimerkiksi evakuointien yhteydessä.

http://projectgarnet.webnode.fi 

Majestic-12 ja Menzelin rooli tuossa yhteisössä

Muutamissa kirjoissa on maininta Amiraali Roscoe Hillerkoetterin johtamasta super-salaisesta projektista, jonka nimi on "Solaria". Itse uskon että tuollainen ohjelma tähtäsi lähinnä robottien massa-armeijan luomiseen, ja sillä itsellään ei ollut mitään merkitystä Ufojen kanssa. UFO voi siis olla myös ihmisen tekemä tunnistamaton lentävä esine, tai jokin muu ilmiö joka ilmakehässä ilmenee erilaisina sähköisinä ilmiöinä. Kuitenkin kun puhutaan salaamisesta, niin tuon ryhmän ympärillä oleva salailu saa sitten aikaan sellaisia huhuja, mitä ei voida edes kuvitella olevan todellisia.

Hillerkoetter oli ammatiltaan upseeri tai enemmänkin tiedustelu-upseeri, joka tunnetaan erityisesti CIA:n perustajana sekä myös hänen nimensä mainitaan eräissä papereissa, jotka on merkitty tunnuksella "Top Secret eyes only Maji/Majic", ja noita papereita pidetään todisteena siitä, että USA:n asevoimilla olisi hallussaan UFO: ja tai ekstraterrastriaalisia lentokoneita. Kuitenkin tämä olettamus perustuu siihen, että noiden asiakirjojen leimat on teetetty ilmeisesti tällaista ryhmää varten, jonka nimilistassa olevat henkilöt ovat todellisia. Kuitenkin se miksi tuo ryhmä on aikoinaan kiinnittänyt eräiden filologien eli tiedostojen tutkimiseen erikoistuneiden tutkijoiden mielenkiinnon on se, että tuota ryhmää varten on tehty oma leimasin, ja muutenkin Pentagonin suhtautuminen tuohon ryhmään on hyvin erikoinen.

Astronomeja tarvittiin ydinohjelmassa siksi, että heidän tehtäviinsä kuului tähtien alkuainekoostumuksen avulla määritellä se, millaisia aineita tuohon vetypommiin laitetaan. Tuolloin ihmisen luomassa lämpöydinfuusiossa jäljitellään tähdissä olevia olosuhteita, jotta voidaan luoda ihanteellisen tehokas ydinase, joka antaa vain sen tehon, mitä sen halutaan antavan.

Eli kyseessä ei olisi ollut mikään extreterrestriaalisen olion sullominen jääkaappiin, ja itse olen sitä mieltä että kaikkeen tällaiseen "UFO-materiaaliin" on syytä suhtautua skeptisesti.  Kuitenkaan ei ole olemassa mitään syytä siihen, miksi järkevä ihminen ei voisi uskoa Ufoihin, vaikka hän samalla olisi kuitenkin skeptikko. Termi "Skeptisyys" tarkoittaa sitä, että todisteita pitää punnita sekä arvioida tarkoin, ja tietenkin esimerkiksi joidenkin sotilaskoneiden prototyypit voivat olla erittäin epätavallisen näköisiä, joten nämä koneet varmasti aiheuttavat todella paljon UFO-havaintoja, mutta tutkimus ei tarkoita sitä, että henkilölle, joka tulee kertomaan johonkin ilmavoimien tukikohtaan nähneensä UFO:n nauretaan päin naamaa. Kuten olen huomauttanut, niin monet pilvet näyttävät lentokoneilta, ja tuollainen täysin lentokoneen muotoinen  pilvi voisi johtua lentokoneeseen liitetystä hologrammeja tekevästä järjestelmästä, jossa on myös tietenkin sellainen laite, joka tekee hologrammeja sekä näkyvän valon aallonpituudella että infrapuna-alueella.

Tuolloin taivaalle voi syntyä lentokoneen muotoinen pilvi. Mutta palataan siihen, mikä olisi ollut Donald Menzelin rooli tuossa ilmeisesti super-aseita käsittelevässä ryhmässä. Kyseessä saattoi olla sellainen laitteisto, mikä saisi aikaan keinotekoisen pyörremyrskyn, joka sitten voisi aiheuttaa suurta tuhoa. Tuo laitteisto olisi oikeastaan erittäin yksinkertainen rakentaa. Tarvitaan vain joukko satelliitteja sekä lentokoneita, joilla sitten saadaan valtameren pinnasta kohoamaan kosteutta, mikä saa aikaan pyörremyrskyn. Kun tuohon pilvipeitteeseen suunnataan sitten lisää mikroaalto-energiaa, niin silloin se saa aikaan sellaisen ilmiön, missä tuulen nopeus kiihtyy, jolloin voidaan periaatteessa synnyttää sellainen hurrikaani, missä tuulen nopeus on samaa luokkaa kuin tornadossa.

Tuon ilmiön luomiseen tarvitaan vain joukko tutkasatelliiteiksi naamioituja mikroaatolaitteilla varustettuja satelliitteja, jotka sitten kohdentavat mikroaaltolaitteensa samaan osaan merta, jolloin syntyy ilmiö, mikä saa aikaan hurrikaaneja. Kun tuulen nopeus kasvaa tarpeeksi suureksi, käy niin että kitkalämpö sitten alkaa sytyttää tulipaloja, eli kuumentaa kappaleita samaan tapaan kuin lentokoneen lentäessä ilmassa suurella nopeudella, jolloin kitkalämpö kuumentaa koneen siipien etupinnat sekä nokan tulipunaiseksi. Ja jos voidaan kehittää yhtä kova tuuli, niin silloin varmasti asia kiinnostaa Pentagonin johtoa, vaikka se ei tätä asiaa kuitenkaan ehkä kerro kenellekään. Joten ehkä tuollainen "extraterrastriaalinen kappale" olisi vain peite sille, että tuossa salamyhkäisessä viisikulmaisessa talossa kehitetään uskomattomia laitteita, joista osaa ei ehkä koskaan ole esitetty missään julkisuudessa.  

Hakusanat: Majestic-12 documents, list of majestic 12 personnel, majestic-12 attachment list

http://majestic12.webnode.fi

Oliko mystinen aikamatkaaja Japanissa vuonna 1954 totta vai tarua?

Erästä tapausta 1950-luvulta on pohdittu mahdollisena todisteena aikamatkailusta, ja siitä todisteena  ovat Japanin tullin sekä rajavartioviranomaisten raportit henkilöstä joka laskeutui koneestaan Tokiossa vuonna 1954, ja jota tässä nimitän myös  “mysteerimieheksi”.  Oliko tämä salaperäinen oman tarinansa mukaan vuodelta 2036 ja kuvitteellisesta “Tauria”-nimisestä valtiosta  kotoisin oleva henkilö oikeasti kuitenkin ollut aivan maan pinnalta ja 1950-luvulta kotoisin, vaikka häntä  pidetään joissain piireissä aikamatkaajana.

Hänen tapaustaan pidetään sikäli erilaisena, kuin muita vastaavia tapauksia, missä joku henkilö on ikään kuin kuin vain väittänyt olevansa aikamatkaaja.  Mysteerimiehen tapauksessa tuolla henkilöllä oli käytössään dokumentteja, jotka olivat aitoja, tai ne oli valmistettu sellaisilla menetelmillä, mikä tekee niistä aivan samanlaisia, kuin mitä käytetään yleisesti matkustus-asiakirjoina, mutta kuitenkin niissä mainittua valtiota ei ole olemassakaan. Kuitenkin hänen hallussaan olevat rahat sekä passi ovat olleet erittäin hyvin valmistettuja, mutta kuitenkaan noissa painotuotteissa olevaa rahaa ei olisi voitu käyttää missään oikeassa kaupankäynnissä hyväksi.

Tuo tapaus sai sitten myöhemmin erittäin mielenkiintoisena, koska tuo mies katosi jälkiä jättämättä hotellista, mihin hänet oli sitten viety tutkimuksiin. Tämän miehen  tapauksessa merkittävää ovat nimenomaan  nuo asiakirjat, jotka osoittivat hänen olevan kotoisi tuosta salaperäisestä Taurian valtiosta, koska jos tuo temppu olisi ollut joku pila, niin en usko noiden pilaan käytettyjen kustannusten olevan mitään erityisen halpoja, ja kun puhutaan esimerkiksi siitä, että tuo henkilö olisi yrittänyt Japaniin tekaistuilla henkilöllisyyspapereilla sekä passilla ei varmaan kovin hyvää kuvaa tästä henkilöstä antanut, mutta tietenkin tällaisilla asiakirjoilla sekä henkilön oudolla käytöksellä voisi olla aivan luonnollinen selitys, mikä liittyy vakoiluun. Jos tuo papereissa ollut nimi , jota ei koskaan ole paljastettu ihmisille olisi ehkä ollut KGB:n käyttämä henkilöllisyys, niin tietenkin se sitten selittäisi paljon siitä, miksi tuo mies käyttäytyi niin kuin käyttäytyi.

Nimittäin olisi varmasti ollut helppoa painaa USA:n dollareita sekä passi toiseen muotoon, jos henkilö halusi varastaa USA:n passin sitä varten, että hän pääsisi sitten sitä Yasenevoon esittelemään sekä tekemällä tuosta asiakirjasta sekä USA:n dollareista väärennöksiä KGB:n painokoneilla. USA:n kansalaisen passi ei ole mikään asiakirja, minkä väärentäminen olisi kovin helppoa. Ja vaikka nykyään tietenkin on käytössä hienommat tunnistusmenetelmät kuin tuolloin, niin kuitenkin voidaan sanoa, että seteleissä ja passeissa käytetään aina viimeisen päälle olevia tunnistusmenetelmiä, joten tietenkin se pitää varastaa niin, että kukaan ei saisi tietää tuosta varkaudesta.

Tuolloin eivät myöskään paperin koostumusta sekä painovärejä  koskeva analytiikka ollut vielä niin pitkällä, että esimerkiksi dollarin seteleiden papereissa käytettävän puulajikkeen sekä muiden kemikaalien tarkan koostumuksen määrittäminen ei silloin vielä ollut niin kehittynyttä kuin nykyään, jolloin esimerkiksi painoväriin käytetyt kemikaalit saadaan tietoon muutamassa minuutissa.  1950-luvulla tarvittiin tehtaan kokoinen laboratorio sellaisiin asioihin, mitkä nykyään tehdään kädessä pidettävillä instrumenteilla.

Kuitenkin vuonna 1954 oli tilanne se, että analyysimenetelmät olivat alkutekijöissään, ja jokainen testi, mikä nykyään tehdään spektroskoopin avulla tehtiin tuolloin erilaisten indikaattorien avulla, kun taas nykyään tuo määritys tehdään suuntaamalla näytteeseen lasersäde, jonka höyrystää näytteen atomit, jolloin spektroskooppiin tulee joukko mustia viivoja, jotka kertovat siitä, mistä alkuaineista tuo painoväri koostuu, ja samoin DNA-testillä pyritään selvittämään se, millaisesta  puusta kyseiseen paperiin käytetty selluloosa on keitetty.  Tietenkin korkea lämpötila saa aikaan sen, että osa DNA-molekyylistä tuhoutuu, mutta tietenkin osa noista kaksoiskierre-molekyyleistä on jäänyt sen verran ehjiksi, että niiden avulla voidaan suorittaa lajimääritys myös paperista.

Tuolloin KGB sitten ehkä päätti painaa hiukan leikkirahan näköisiä seteleitä sekä leikki-passin, jonka pohjalta sitten olisi noita passien väärennöksiä voitu tehdä Neuvostoliitossa. Elio noissa leikki-passissa sekä -valuutassa olisi ehkä käytetty niitä menetelmiä, joita käytettiin tuolloin noiden dokumenttien valmistamiseen USA:ssa.  Syy miksi passi olisi ehkä naamioitu leikki-passiksi saattaa johtua siitä, että se on tehty ehkä USA:n keskuspankin tiloissa painon ollessa kiinni. Tuolloin tietenkin pitää noiden painokone-tilaan soluttautuneiden agenttien tehdä työnsä erittäin hyvin, koska jos he jäävät kiinni noiden painotuotteiden varastamisesta, niin missään nimessä nuo passit eivät säilyisi muuttumattomina. Mutta sen takia tietenkin piti noiden miesten tehdä työnsä hiljaa sekä niin, että kukaan ei huomaisi mitään, kun tuo passi sitten lähetetään Neuvostoliittoon.

Samoin noiden setelien sekä muiden asiakirjojen piti näyttää joltain muulta kuin voimassa olevalta USA:n passilta, koska jokaisella henkilöllä saa olla vain yksi passi hallussaan, ja siksi mysteerimies  nyt sitten otti  ´”kunnian” viedä passi tuonne “punaisen hämärän maahan”. Ja ehkä hän tuolloin astui vahingossa väärään koneeseen, ja sitten käveli vahingossa Japanilaisten tullimiesten syliin. Saattoi olla niin, että tuo mies odotti sellaista palvelusta, jotta transit-matkustajia ei tarkasteta tuolla Tokion lentokentällä.

Ehkä hän sitten odotti japanilaisten sodassa kärsimien tappioiden oleen niin lähellä noiden tullimiesten mielessä, että hän uskoi pääsevänsä jatkamaan matkaa Neuvostoliittoon.  Hän saattoi silloin valita kaksi tapaa matkustaa Neuvostoliittoon, mikä ehkä olisi hänen kotimaansa. Ensimmäinen tapa olisi käyttää laillista kauttakulku-liikennettä, eli lentää ensin johonkin kaupunkiin, josta tuo henkilö olisi jatkanut lentokoneella Moskovaan. Tai sitten tuo henkilö olisi voinut matkustaa ensin Sahalin saarelle, ja ehkä Neuvostoliittolainen troolari olisi sitten vienyt tuon henkilön takaisin Moskovaan, joten tällainenkin selitys olisi sitten voinut olla se, miksi Tokioon saapui silloin 1954 mies, joka sitten kertoi omituisia asioita itsestään.

Hakusanat: the man from the taured

http://aikamatkaajajapanista.webnode.fi

"PROJECT AQUARIUS" eli ihmisen tekemä UFO

Kuvituskuvaa

PROJECT AQUARIUS oli aikoinaan ohjelma, missä liittovaltio yritti luoda UFO:a, mikä ei tarvitsisi ydinvoimaa tai muutakaan endeemistä voimanlaitetta, joten tutkijat päätyivät laitteeseen, missä aluksen ulkokuori olisi toiminut generaattorin tavoin Tuo alus oli sellainen,  että sen runko olisi pyörinyt keskikappaleen ympärillä, ja sillä tavoin kehittänyt tarpeeksi sähkövoimaa, jotta sen keskellä oleva ionimoottori olisi sitten saanut tarpeeksi energiaa, jotta sen läpi kulkeva ionivirta olisi nostanut tuon aluksen ilmaan.

Kun puhutaan noista projekteista, joista suurin osa on jäänyt mahdottomuutensa takia toteuttamatta, niin sanotaan että "Aquariuksella" olisi ollut suurin mahdollisuus onnistua, jos vain aluksen kuori olisi saatu toimimaan niin, että se ei olisi hajonnut suuren pyörimisnopeuden takia, ja tuolloin alettiin pohtia mahdollisuutta rakentaa tuo alus joustavasta polymeereistä koostuvasta hiilikuidusta, joka sitten olisi ollut kovempaa kuin teräs, mutta samalla yhtä joustavaa kuin muovi, ja se olisi sitten saattanut jopa toimia.

Tuolloin "Aquariuksen" ulkokuoren olisi pitänyt pyöriä tavattoman suurella nopeudella, jotta se olisi sitten kyennyt tuottamaan tarpeeksi sähkövirtaa ioni- tai WARP-moottoriinsa. Tuolloin alus olisi pitänyt toteuttaa siten, että se olisi ollut normaalissa tilassa sikarin muotoinen, mutta lentäessään se olisi alkanut pyöriä vinhasti ympäri. Tuolloin alus olisi sitten litistynyt lautasen muotoiseksi, kun sen ulkokuori olisi lähtenyt pyörimään erittäin suurella nopeudella, ja tuon ohjelman johtajien mielestä tämän aluksen ratkaisut olisivat olleet niitä, mitä he olisivat käyttäneet, jos he olisivat olleet Maassa vierailleita humanoideja.

"Aquarius"-aluksen  malli oli sellainen, että koska alus tarvitsi tietenkin voimaa, jotta se olisi kyennyt nousemaan ilmaan, niin ideana  oli sellainen ratkaisu, missä aluksen runkoon pumpattaisiin sähkövirtaa radioaaltojen muodossa, jotta tuo ulkokuori sitten saataisiin pyörimään. Sen jälkeen kun alus saadaan kohoamaan ylös maasta, niin se voisi joko saada lisää pyörimisnopeutta kapillaariputken tai aurinkoenergian avulla, ja sitten sen keskellä oleva ionimoottori, joka vetää ioneja lävitseen saisi tarvitsemansa sähkövirran, jotta se voisi käyttää tuon moottorin magneetti-kiihdyttimiä sekä myös sen edessä olevia elektrodeja, joilla moottorin läpi ohjattava kaasu sitten ionisoidaan. Tuolloin voidaan tietenkin sanoa, että jos "Aquarius" olisi toteutunut, niin silloin alus olisi varmasti ollut sellainen, mitä voidaan hyvin kutsua nimellä "käänteentekevin projekti, mitä ilmailu on milloinkaan nähnyt”.

Kovasta pyörimisnopeudesta huolimatta alus olisi ehkä voinut olla hyvinkin käyttökelpoinen, koska tuolloin sitten sen sisäosat, missä miehistö oleskelee, pitäisi tietenkin laakeroida alukseen kiinni siten, että se pääsee kääntymään täysin vapaasti. Tuolloin kaikkein helpoin tapa tehdä tuosta ratkaisusta toimiva, ollut se, että miehistö-osastoa leijutettaisiin magneettikentän avulla irrallaan sen rungosta jolloin se ei missään vaiheessa olisi kosketuksessa vinhasti pyörivään kuoreen, ja laakeroinnin tasapaino-ongelmilta olisi vältytty. Tuo muuhun rakenteeseen nähden  irrallaan leijuva hytti tietenkin olisi mahdollistanut terävät käännökset, koska tuo moduli olisi voinut kääntyillä lentosuuntaan nähden, jolloin lentäjiin kohdistuvia G-voimat olisivat lieventyneet.

Mikäli tuo liittovaltion "Study Project", missä se tutki mahdollisuutta kehittää tuollainen avaruuslentokone olisi saatu toimimaan, ja "Aquarius" olisi muuttunut muuksi kuin pelkästään kasaksi paperia, niin se olisi ehkä ollut ulkonäöltään pallo tai sikari, ennen kuin sen ulkokuori sitten olisi saatettu pyörivään liikkeeseen. Tuon liikkeen tarkoitus olisi tietenkin ensisijaisesti saada aikaan sähkövirran tuotantoa, jotta tuon aluksen sähkö-dynaamiset voimanlaitteet olisi saatu käyntiin, ja jotta tuo alus olisi sitten saanut tarpeeksi kovan sähkövirran aikaan, olisi sen generaattorin pitänyt pyöriä todella vinhasti.  

Tuolloin aluksen ulkokuori olisi muuttunut keskipakoisvoiman vaikutuksesta hatun tai lautasen muotoiseksi, ja tuolloin aluksen pyörimisnopeus sekä siitä aiheutuva keskipakoisvoima olisi repinyt minkä tahansa metallin kappaleiksi, joten tietenkin tuon aluksen piti sitten myös olla sellainen, että se joustaa, kun pyörimisnopeus kasvaa riittävän suureksi . Ja tuolloin tietenkin piti kehittää uusia polymeerejä, joissa hiilipohjaisen molekyylirakenteen sekaan olisi upotettu rauta-atomeja, joiden avulla muodostetaan valtava magneetti-

Aluksen keskellä on putki, joka sitten muodostaa generaattorin ytimen sekä tuota alusta eteenpäin vievän magneettisen rakettimoottorin rungon, ja tuon laitteen edessä olisi sitten ollut elektrodi, joka sitten olisi ionisoinut kaasun, joka olisi johdettu tuon putken lävitse.  Kuitenkin “Aquarius” oli ainoastaan kasa paperia, jotka kirjoitettiin Lockheed-Martin-yhtiön sisällä. Se perustui samaan ajatukseen, kuin Schaubergerin kapillaarivirtauksia hyödyntävä UFO, missä eräänlaisen savupiipun läpi imeytynyt ilma olisi kiihdyttänyt aluksen keskellä olevaa puhallinta tai roottoria niin, että tuo lautasmainen lentolaite nousee ilmaan.

http://projectaquarius.webnode.fi